Ensimmäinen arkiviikko on paketissa, selvittiin! Ja hieno viikko tästä tulikin. Ekaluokkalaisella on alkanut koulu hienosti, keskimmäisen dagikseen paluu sujui mainiosti (ja tänään on ollut jo eka vapaapäiväkin), ja kuopus on oppinut tällä viikolla vaikka ja mitä. Esikoinen jatkoi tällä viikolla sirkuskouluharrastustaan, ja viikonloppuna on keskimmäisen vuoro temppuilla Taitoliikuntakeskuksen temppuradalla.

Nämä postauksen kuvat napattiin sillä aikaa, kun koululainen oli sirkustunnillaan. Suvilahden skeittipuisto oli suljettuna vielä Flown jäljiltä skeittaajilta, paikalla oli betoniporsaat skeittausta estämässä. Meille käppäilijöille se oli kuitenkin aivan oiva kiipeily- ja kuvauspaikka, ja lapset leikkivät ja juoksivat siellä ihan innoissaan. Keskimmäinen myös pyysi, että pääsee puistoon harjoittelemaan skeittausta. Sitä hän tosin varmaan joutuu odottelemaan vielä, koska yleensä puisto taitaa olla täynnä vähän vanhoja skeittailijoita, ja on se vähän pelottavakin vielä 5-vuotiaalle aloittelijaskeittaajalle. Ehkä sitten teini-iässä?

Sitä jotenkin kerkesi unohtaa kesän aikana, miten nopeasti nämä arkiviikot kuluvat. Kesällä yhden viikon aikana ehtii tehdä niin hurjan paljon eri asioita, että ne viikot tuntuvat pidemmiltä. Arki ja tarkat rutiinit saavat viikon taas tuntumaan yhdeltä pieneltä hujaukselta. Vastahan me jännättiin sitä ekaa koulupäivää, ja nyt niitä on takana NELJÄ! Ottokin on saanut jo syyslukukauden kurssit suunniteltua, ja tavattua opinto-ohjaajan. Syksyn sävelet näyttävät oikein selvältä ja hyvältä.

Ainoa viikon murheenkryyni on se mun mitä ilmeisimmin ainakin hiusmurtunut varvas. MITEN voi olla, että lapset on hypänneet sen päälle ainakin kaksi kertaa, kun yleensä kukaan ei astu mun varpaille ikinä? Olen teipannut sen kiinni kaverivarpaisiin, ja se tuntui jo paaaljon paremmalta, mutta nämä yllättävät iskut eilen ja tänään on saaneet sen taas kipeytymään. Näytin varvasta samalla kun käytiin kuopuksen neuvolalääkärissä, ja lääkäri vahvisti sen minkä itsekin tiesin: ei sille voi mitään tehdä muuta kuin teipata. Mutta ai että osaa olla rasittava pikkuvaiva, ja varsinkin tämä varpaan huono onni. Pitäisi varmaan pitää jotain Oton ikivanhoja turvakenkiä jalassa kotonakin, hah!

Samisteltiin kuopuksen kanssa ruosteen oranssilla värillä! Mä oon aivan hullaantunut tähän väriin tänä sykynä, ja kuopuksen kaapista sitä löytyykin useasta eri vaatekappaleesta. Löysin myös itselleni ihanan Gina Tricotin The good project-malliston ruosteenoranssin better cotton initiative -sertifioidusta puuvillasta valmistetun trikoopaidan, joka tarttui mukaan. Mulla on ainoastaan yksi pitkähihainen trikoopaita tämän lisäksi jos ei imetysvaatteita lasketa, joten tälle oli todellinen tarve. Paita on vähän lyhyempää mallia, joten se sopii ihanasti kaikkien korkeavyötäröisten alaosien kanssa rennommissa asuissa.

Kuopuksella oli yksi mun hänen kaapin tän syksyn lemppareista, eli Bobo Chosesin ihana automekko! Se on niin kertakaikkisen suloinen. Jalassa myös uudet kengät, kun jalka oli kasvanut kesän ja sandaalikauden aikana peräti kahden koon verran. Niken Air Huarachet ostettiin JD Sportsista Itiksestä, ja ne on i-ha-nat!

MUN ASU | Paita Gina Tricot | Vyö Gucci | Hame Gina Tricot | Laukku &Other Stories | Aurinkolasit Monki | Kengät H&M | Kello Daniel Wellington (saatu blogin kautta) |

KUOPUKSEN ASU | Mekko Bobo Choses | Lippis Kappahl | Sukkahousut Bogi | Kengät Nike |

Viikonlopun ohjelmassa on sokeriserkun synttäreitä, sekä harrastusta. Mä itse aion ottaa varpaani kanssa iisisti ja liikkua mahdollisimman vähän, jotta tämä pahin kipu taas hellittää. Nyt meillä on jääkaapissa odottamassa tapas-lajitelma, kolme eri herkuttelujuustoa ja lajitelma juustohilloja, ja kunhan isotkin tytöt ovat nukahtaneet, niin me pidetään juusto- ja leffailta.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos hurjasti ihanista kommenteista ja viesteistä, joita ootte viikon aikana laittaneet <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa, ja toimin Lifen brändilähettiläänä.

Eilen alkoi arki, ja lapset aloittivat toinen koulun, ja toinen päiväkodin. Kahden ja puolen kuukauden kesäloma on ollut siitä ihana, että meistä kukaan ei ollut sen aikana kertaakaan kipeänä. Toivoisin saman menon jatkuvan, vaikka arki on alkanut ja pöpöt alkavat pian taas jyllätä. Naapurin lapsi oli saanut vatsataudin jo toisena hoitopäivänä kesäloman jälkeen. Samaa en toivo meille. Mä toivon, että me voitaisiin koko perhe voida kokonaisvaltaisesti hyvin, ja aktiivisesti pyritään edesauttamaan sitä niin hyvin kuin voidaan. Kaikki ei ole omissa käsissä, ja joskus sitä vaan tulee kipeäksi vaikka kuinka pesisi käsiä ja noudattaisi terveitä elämäntapoja. Uskon, että paranemista kuitenkin nopeuttaa hyvä yleiskunto ja vastustuskyky.

Koko perheen hyvinvointi syntyy tosi monesta eri tekijästä, jotka ovat kaikki tärkeitä. Ekana mulla tulee mieleen ruokavalio – me pyritään syömään mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti. Kun yrittää tehdä mahdollisimman värikästä ruokaa ja syö säännöllisesti viisi kertaa päivässä, ja juo riittävästi vettä, on ainakin se puoli kunnossa. Ravinnon lisäksi tärkeää on myös riittävä unen saanti. Lapset menevät arkisin kahdeksalta nukkumaan, jotta jaksavat aamuisin herätä. Ekaluokkalaisen viikko koostuu tulevaisuudessa aika monesta kasin aamusta, mikä tarkoittaa, että herätys on seitsemältä. On siis tärkeää mennä ajoissa nukkumaan, jotta saa tarpeeksi lepoa. Ekaluokkalainenkin on vielä pieni, ja tarvitsee unta.

Lasten pitäisi liikkua kolme tuntia päivässä, ja meillä se määrä tulee kyllä onneksi täyteen ihan heittämällä. Koulussa ja päiväkodissa liikuntaa tulee jo ihan hyvä määrä, mutta suurimman osan liikunnasta he saavat ihan vaan pyöräilemällä, skeittaamalla ja leikkimällä ulkona kavereiden kanssa iltapäivisin ja iltaisin. Sirkuskoulu ja tanssi on meillä lapsilla edelleen harrastuksina, ja niissäkin tulee liikuttua heillä. Yhdessä käydään sisä- ja ulkoleikkipuistoissa, pyörälenkeillä ja uimassa.

Mä olen itsekin starttaillut varovaisesti treenaamaan kesälöhöilyn jälkeen. Kesällä mun liikunta on ollut uimista, trampalla pomppimista, lasten kanssa riehumista, kävelyitä ja tanssia. Nyt syksyn tullen yritän taas liikkua vähän säännöllisemmin ja suunnitelmallisemmin, mutta stressiä en ota. Nyt mulla on vielä tämä kipeä varvaskin, jonka loukkasin mökkireissulla, ja sen puolesta otan rauhassa ainakin vielä tämän viikon. Onneksi yläkroppaa voi treenata varpaasta huolimatta, vaikka janoankin jo juoksulenkkejä viileämmässä syysilmassa.

Me pyritään boostaamaan koko perheen hyvinvointia myös vitamiinien ja lisäravinteiden avulla. Ne eivät korvaa monipuolista ravintoa ja terveitä elämäntapoja, eikä tarvitsekaan. Uskon että ne kuitenkin tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia säännöllisesti nautittuna.

Käytiin Eastonin Life-myymälässä katsomassa syksyn vitskut ja muut tuotteet kuntoon koko perheelle, ja ihana konsulttini Piritta antoi taas niin hyviä vinkkejä ja tuotteita meille mukaan. Lapsille otettiin vastustuskykyä ja hyvinvointia edistämään uutuus Nordic Health MultiVit monivitamiinisuusuihke, joka on tarkoitettu yli 1-vuotiaille lapsille. Eli kaikki meidän muksut voivat sitä käyttää. Suusuihkeena nautittava ravintolisä imeytyy tehokkaasti suun limakalvoilta, ja vaikuttavat aineet pääsevät nopeammin elimistöön. Se sisältää kaikkia tärkeimpiä vitamiineja, kuten A-vitamiinin, eri B-vitamiinit ja C-vitamiinin. Mukana on myös biotiinia, seleeniä ja foolihappoa. Tarkan sisällön näkee Lifen sivuilta. Vitamiinisuihke on lasten kanssa helppo ja nopea käyttää, ja kuulemma myös hyvän makuinen. 

Lifen omaan sarjaan on tullut lapsille ihan omat uudet Life Kidz maitohappobakteerit & Life Kidz D-vitamiinit, jotka saatiin myös testiin. Life Kidz D-vitamiinit ovat uudenlaisia, viinikumikarkkien tyyppisiä pureskeltavia d-vitamiineja. Lapset kehuivat niitä hyvän makuisiksi, ja taapero olisi haluaisi aina toisenkin, mutta saa vain yhden. 

Me ollaan oltu tyytyväisiä kaikkiin kokeilemiimme maitohappobakteereihin, mutta nyt Piritta sai mut kiinnostumaan ihan uudesta, itiömuotoisesta probioottivalmisteesta lapsille. Life Kidz Probi -maitohappobakteereissa bakteerit ovat itiömuodossa, eli ne kestävät lämpöä ja mahahappoja loistavasti. Lasten probiootit ovat tähden muotoisia, ja vaahtokarkin näköisiä, ja ne maistuivat myös lapsille hyvin. Valmiste on siis samantyyppinen, kuin aiemmin esittelemäni Lifen Sporebiotic. Toivottavasti vatsapöpöt pysyvät poissa meiltä, vaikka arki alkaakin. Me aikuiset ollaan edelleen syöty Lifen omia probiootteja, ja vatsat on voineet hyvin molemmilla. 

Oton kanssa syödään myös monivitamiineja, Lifen omia valmisteita Life Multi Mania ja Life MultiWomania. Molemmat sisältävät Beetakaroteenia, monia B-vitamiineja, Biotiinia, foolihappoa, C- D- ja E-vitamiinia, Jodia, Rautaa, Kuparia, Kromia, Mangaania, Molybdeenia, Seleeniä ja Sinkkiä. Auringon valon määrä on alkanut jo vähentymään, ja kroppa saa vähemmän D-vitamiinia luonnollisesti. Monivitamiinin lisäksi meillä onkin käytössä Aurinko D meille aikuisille. 

ALEKOODI LIFE-TUOTTEISIIN

Koodilla sandwich saatte 20% alennuksen kaikista kaikista normaalihintaisista Lifen oman Life-tuotesarjan tuotteista vuoden loppuun saakka. Koodi on voimassa sekä Lifen verkkokaupassa, että Lifen kaikissa myymälöissä koko tämän vuoden ajan. Lifen oma tuotevalikoima on todella kattava, tässä postauksessa kerrottujen tuotteiden lisäksi siihen kuuluu yli 60 muuta tuotetta, kuten luonnonkosmetiikkaa. 

TARJOUSKAMPANJA LIFE-MYYMÄLÖISSÄ JA VERKOSSA 19.8. ASTI

Life-myymälöissä ja verkossa on meneillään Paluu arkeen -kampanja 19.8. asti, jonka aikana on tosi monia tuotteita tarjouksessa. Alennuksella saa nyt ostettua niin vitamiinit, ravintolisät kuin urheilulisäravinteetkin. Kannattaa käydä päivittämässä omat tuotteet juuri nyt, jos ovat pian loppumassa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Tänä kesänä mä olen tutustunut useampiin kirjoihin, kuin monena aiempana vuonna. Varmasti siihen vaikuttaa kuopuksen kasvu, ja Oton pitkät lomat, mutta myös se, että olen löytänyt tämän vuoden aikana ihan uusia tapoja nauttia kirjoista. Tällä tarkoitan ääni- ja e-kirjoja, joita luen BookBeatin kautta. Meillä on ollut BookBeat käytössä n. puolisen vuotta, ja kun mä olin käyttänyt sitä kevään ja hehkuttanut Otolle, halusi Otto itselleen BookBeatin käyttöön myös.

Otto ei ollut lukenut moneen vuoteen kokonaisia kirjoja, ennen tätä kesää. Mä ostin hänelle joululahjaksi viime jouluna kaksi harvinaista kirjaa, joita hän hehkutti monelle kaverilleenkin, mutta ei ole v i e l ä k ä ä n ehtinyt lukea niitä loppuun. BookBeatin avulla hän kahlasi läpi kahdeksan kirjaa kolmessa viikossa. Se on Otolle nykyään paljon, vaikka hän olikin ahkera lukemaan ennen,  kuin lapsiperhearki astui kuvioihin ja piti alkaa priorisoida oman ajan käyttöä. Me otettiin alkukesästä käyttöön Oton kanssa BookBeatin perhetili. Perhetilillä voi kuunnella ja lukea kirjoja samaan aikaan eri laitteilla, ja kaikki saavat omat kirjalistat, kirjanmerkit ja luetut kirjat. Siitä tulee pieni lisämaksu, mutta on se vaan niin ihanaa makoilla iltaisin sängyssä yhdessä, ja kuunnella äänikirjoja, tai lukea molemmat omia kirjojaan. Siihen on niin ihanaa nukahtaa. 

Mä tykkään kuunnella äänikirjoja myös arkisia askareita tehdessä ja lenkillä, koska silloin kaikki sujuu paljon jouhevammin. Äänikirjaa kuunnellessa pystyy ikäänkuin unohtamaan sen puuduttavan pakertamisen, ja uppoutumaan vaan kirjan maailmaan. Pyykit ripustuvat kuin itsekseen pyykkinarulle, ja lenkkikään ei tunnu niin pitkältä kun kuuntelee jotain koukuttavaa kirjaa.

Varsinkin tänä vuonna, kun olen sekä ollut itse taaperon kanssa kotona että tehnyt täyttä työviikkoa, jonka olen yrittänyt mahduttaa iltoihin, viikonloppuihin ja päiväuniaikoihin, on omat rentoutushetket olleet harvassa. Toki näin kesäaikaan on ihan luksusta, kun Otto on kotona ja olen voinut ihan rauhassa rentoutua ja välillä jopa lomaillakin. Kesällä olen voinut välillä mennä vaikka pihalle pötköttelemään kuopuksen päikkäriaikaan aurinkotuoliin, ja kuuntelemaan kirjaa. Mutta kun arki taas muutaman viikon kuluttua alkaa ihan täysillä, alkaa oma aika olla taas kortilla. Silloin niistä pienistä omista hetkistä, kun uppoutuu arkiaskareiden lomassa tai kuvia editoidessa äänikirjan maailmaan, tulee taas ihan hurjan tärkeitä hengähdystaukoja.

Tänä kesänä mä olen ihastunut mm. Maria Veitolan Veitola -kirjaan, joka herätti hurjan paljon tunteita ja ajatuksia, ja inspiroi ihan superisti. Alkukesästä kuuntelin lempparini Sophie Kinsellan uusinta kirjaa nimeltä Varsinainen talousihme. Se oli ihan hulvaton, taattua Sophie Kinsellaa ja kuuntelin sen ihan ennätysnopeasti. Tällä hetkellä mulla on kesken Gail Honeymanin Elanorille kuuluu ihan hyvää, josta olin lukenut paljon kehuja etukäteen. Se on kyllä tosi koukuttava, ja tykkään siitä! Hei ja jos olette katsoneet The Handmaid’s Talea, niin Margaret Atwoodin alkuperäisteos Orjattaresi, jonka pohjalta sarja on tehty, löytyy BookBeatista. Sen ajattelin lukea seuraavaksi, sillä uskon että se herättää vahvoja tunteita ja saa uppoutumaan täysillä.

Sovellus on tosi helppokäyttöinen, ja sieltä on nopeaa löytää kiinnostavaa ja uutta kuunneltavaa. Mä tykkään välillä selailla BookBeatin suosituimpia, josta bongasin esimerkiksi tuon Margaret Atwoodin Orjattaresi -kirjan. Genret on selkeästi jaettu, ja myös niistä löytää helposti juuri sitä mitä etsii, tai inspiraatiota jos ei tiedä mitä etsiä. Mä suosittelen BookBeatia todella lämpimästi, koska se on ollut ainakin mulle aivan ihana harrastus, jota on helppo toteuttaa vaikka minipienissä pätkissä, kun löytyy vähänkin vaan aikaa jostain sieltä arjen keskeltä. Tai sitten voi uppoutua tuntikausiksi, jos on hyvä hetki ja aikaa. Molempi parempi!

1KK ILMAINEN TUTUSTUMISJAKSO BOOKBEATIIN LUKIJOILLENI

Nyt pääset kokeilemaan BookBeatia ilmaiseksi kuukauden ajan. Koodilla bihns saat neljän viikon ilmaisen käyttöjakson BookBeatia. Koodi on voimassa 30.9. asti ja vain uusille BookBeat-asiakkaille. Kokeilujakson saat klikkaamalla itsesi BookBeatin sivulle, johon koodi on valmiiksi jo syötettynä.

Jakakaa teidän tän hetken parhaat kirjavinkit! Mä janoan uusia kirjoja, joista inspiroitua. Mitä olet kuunnellut tai lukenut viimeksi, ja mitä tykkäsit siitä?

Oton kahden viikon työpätkä kesäloman ja isyysloman välissä on nyt ohi, ja meillä on vielä pari viikkoa aikaa ottaa rennosti, reissata, puuhailla kaikkia kesäjuttuja ja olla vaan, ennen kuin KOULU alkaa. En oikeasti voi uskoa, että mä kirjoitan näin, mutta niin sitä vaan ollaan jo siinä vaiheessa kesää, ja elämää, että esikoinen menee kohta kouluun. IIK!

Tänään käytiin Ikeassa hakemassa koululaiselle työtuoli tulevaan koululaisen huoneeseen, ja hän ihan uskomattoman fiksusti valitsi itselleen mustan tuolin, koska kuulemma se sopii sittenkin, vaikka hänen lempivärinsä vaihtuisivat, koska musta sopii kaiken kanssa, eikä mene likaiseksi. Jotain lämmintä läikähti sydänalassa tuon kuullessani, viisaita sanoja tyttäreni. Tekstiilejä on helppo vaihdella mieltymysten mukaan, mutta sellaiset isommat hankinnat, kuten juuri työtuoli, on tosiaan hyvä tehdä sillä perusteella, että ne kestävät mahdollisimman hyvin aikaa (sen lisäksi, että ovat ergonomisia). Itse en tosin aina ole ihan yhtä viisas, mutta pitääpä ottaa tyttärestä mallia.

Olen käynyt kotona kaappeja läpi, jotenkin on iskenyt sellainen perinteinen loppukesän siivousvimma ja tarve laittaa jokainen kaappi ihan tiptop ennen kuin se arki taas alkaa. Sitten kun on kaikki kaapit järjestyksessä, on hyvä fiilis aloittaa arki. Pitää jaksaa kuvata vaatteita myyntiin, ja osa pitää varmaankin roudata vaikka Ipanaiseen, johon olin viimeksi tosi tyytyväinen. Varsinkin noita kuopuksen vaatteita on ihan hillitön kasa, kun hän on kasvanut niin paljon!

Me ajateltiin tänään ottaa vähän evästä pihalle ja mukavat vaatteet ja tyynyjä, ja katsella kuun pimennystä lasten kanssa ainakin alkuun. Varttia vaille kuudelta herännyt taapero tosin saattaa nukahtaa ennen kuin kuunpimennys ehtii edes alkaa, mutta jospa nuo isommat jaksaisivat ihmetellä punaista kuuta meidän vanhempien kanssa. Sen pitäisi näkyä loistavasti meidän terassille, ja odotetaan innolla sitä. Onhan se nyt jännittävää, kun tällaista ei tapahdu kovin usein. Lapsetkin aikovat ottaa omalla kameralla kuvia punaisesta kuusta.

Löydettiin lasten oman digikameran akku juuri tässä yhtenä päivänä, kun siivosin keittiön krääsälaatikkoa. En tiedä miksi akku aikoinaan joutui pois kameran sisältä, mutta se on ollut pari vuotta hukassa. Aina välillä ollaan etsitty sitä ilman tuloksia, mutta nyt se sitten onneksi löytyi ihan vahingossa. Ladattiin akku, ja iskettiin se kameran sisään. Kameran muistikortti oli täynnä kuvia ja muistoja kahden vuoden takaa, lasten näkökulmasta tallennettuna. Ne olivat aivan ihania! Ja lapset olivat niin innoissaan, kun saivat taas kameran käyttöön. Pitää kysyä heiltä, jos saan näyttää niitä kuvia täälläkin, tuli nimittäin ainakin itselle niin ihana rakkaudentäyteinen nostalgiafiilis niistä kuvista. Juuri niihin aikoihin mulla ja Otolla oli suuri salaisuus, jota nuo pienet ihanat eivät vielä tienneetkään, nimittäin meidän kuopus, joka silloin oli vasta muutaman sentin kokoinen pieni katkarapu mun mahassa.

Postauksen kolme ylintä kuvaa on otettu ehkä tämän kesän vikalla aikuisten uintireissulla ihanalla Kivinokan uimarannalla, joka on kertakaikkisen hurmaava paikka. Pakko mennä sinne vielä lastenkin kanssa uinnille joku päivä, kun siellä on niin kaunista ja viihtyisää. Eilen testattiin Kallvikinniemen uimaranta, joka oli aivan superkaunis sekin ja niin ihanalla paikalla. Melkein unohti olevansa Helsingissä, ja matalaa vettä jatkui super pitkälle, ihan unelmaranta pienten lasten kanssa. Tuossa juuri yläpuolella kuva sieltä, sekä kuva mun eilisestä lounaasta, kun näin erästä vanhaa ystävääni, jonka kanssa ei oltu IKINÄ käyty lounaalla. Siis ikinä, vaikka ollaan tunnettu vuodesta 2009 asti, ja vaikka ollaan jopa asuttu kämppiksinä pitkiä aikoja. Silloin käytiin toki usein syömässä vaikka Mäkissä, mutta ei koskaan lounaalla. Mutta hei, ekoja kertoja, vielä näin pitkän tuntemisen jälkeen. Aika siistiä!

Ihana viikko takana uintireissuineen ja kesätouhuineen töistä huolimatta, ja kaksi viikkoa koko perheen yhdessäoloa edessä, JES! Nyt otetaan kaikki ilo irti Oton lomasta, näistä helteistä ja siitä, että saadaan vaan olla yhdessä. Mikäs sen parempaa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

EN omasta aloitteestani, muiden järjestämien tapahtumien takia toki kyllä. Tämä on oikeastaan vähän paha, sillä katsoin juuri meidän lomakuvia Kreikasta uudelleen, kun olin selannut yhden fanittamani instaajan feedin kuvia Kreikasta. Meidän kuvat on täynnä värejä, lasten liukumäkiä, strutsikuvioisia UV-pukuja ja hahmoilla varustettuja pillimehuja. Ehkä siksi mulla on vain 14,7 tuhatta instaseuraajaa, kun mun instafeedi ei ole tarpeeksi someystävällinen. Vaikka rakastan estetiikkaa ja kauniita kuvia, arvotan hyvän fiiliksen, viihtyvyyden ja oman perheen ”näköisyyden” aina kaikkea muuta korkeammalle. Eli EI, kun itse valitsen, en koskaan mieti someystävällisyyttä, vaan sitä, missä meillä on paras olla.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Silloin kun olen ottamassa sisustus- kattaus- tai asukuvia, niin toki ovat kuvat myös mielessä. Järjestelen kotona, teen kauniin kattauksen tai laitan sellaisen asun päälle, jonka haluan ikuistaa. Mutta en ole sisustanut meidän kotia sen mukaan, mikä näyttää hyvältä kuvissa, vaan mistä meidän perhe tykkää. Siksi meillä on olohuoneessa aina vähän liikaa tavaraa, ja pöytä ei ole upean näköistä käsiteltyä puuta vaan halpaa valkoista kalustelevyä, joka on helppo pyyhkiä puhtaaksi. En ole ostanut vaatteita kuvat mielessä, vaan omia pukeutumistarpeitani ja mieltymyksiäni ajatellen. Kattauksen kanssa varsinkin olisi parannettavaa, sillä mulla on todella vähän sellaista ”kattausrekvisiittaa”. Meidän arkikattaukset koostuvat Ikean laseista, Teema-lautasista, ja sekalaisista aterimista. Ei kovin instakamaa, eh?

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

No otan todellakin! Meikittömyys on ihan normijuttu eikä mikään uroteko.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Kyllä ja en. Esimerkiksi yhteistöissä olen tosi tarkka siitä, millaisiin yhteistöihin suostun. Mulla on super tarkat kriteerit, ja kieltäydyn usein monista tarjouksista, jotka eivät istu omiin arvoihini. Mun oma brändi perustuu mun omiin arvoihin, ja itse asiassa mun blogista on myös tehty opinnäytetyönä brändianalyysi viime vuonna. Se oli todella mielenkiintoista luettavaa mulle. Vaikka tavallaan tiedän, millainen mun brändi on, ja haluaisin kaiken sisällön tukevan sitä, se ei aina onnistu koska mä olen kuitenkin ihminen, ja ihmisenä myös ristiriitainen. Joskus siis julkaisen myös asioita, jotka eivät oikeastaan istuisi omaan brändiini, mutta koska tärkein osa mun brändiä (mun mielestä) on AITOUS, on niiden asioiden julkaisu perusteltua. Ja silloin kun istun tässä naputtelemassa suoraan sydämestä, ei brändin rakennus ole mielessä. Mulle se brändi on vaan se yleinen fiilis, minkä haluan mun persoonasta, mun blogista ja muista kanavista välittyvän, eikä mikään tiukka ohjenuora jota orjallisesti noudatan.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EN. Toki kuvakulmat valitsen niin, että näytän mahdollisimman edustavalta omasta mielestäni, ja kyllä mä esimerkiksi hillittömän kokoisen monsterifinnin saatan editoida leuasta pois blogia varten, ihan vaan ettei joka toisessa kommentissa sitten lue, että ”sulla on muuten jäätävän kauhea menkkafinni leuassa”.  Insta storiesissa sekään ei ole edes mahdollista, video paljastaa kaiken. Väri ja valo tekevät myös paljon ulkonäölle, ja niitä editoin Lightroomissa. En kuitenkaan harrasta mitään varsinaista ulkonäön muokkaamista editointiohjelmilla, koska se ei vaan ole mun juttu (enkä varmaan edes osaisi). Ihan ilman käsittelyäkin kuvissa on suuria eroja, ja kroppa tai kasvot voivat näyttää aivan erilaiselta ihan vaan kuvakulman tai valon ja varjon takia.

Silottelen elämääni somessa.

EN. Kaikista meidän kohtaamista suurista vaikeuksista, kuten äitini sairaudesta ja mummun kuolemasta olen kirjoittanut, kuten myös pienemmistä jutuista kuten oksennustaudeista, valvomisista, vuodelevoista ja supistuksista ja kaikesta muusta. Mulla on kuitenkin melko tiukat rajat, ja joistakin asioista kirjoitan ympäripyöreästi enemmän kuin henkilökohtaisesti. Pidempi kirjoitus aiheeseen liittyen löytyy otsikolla Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus?

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

KYLLÄ. En siksi että en voisi seistä tuotteen takana, vaan siksi, että en itse ole saanut aina kaikilta yrityksiltä tai yhteyshenkilöiltä reilua (tai edes asiallista) kohtelua tai palkkiota, lähinnä silloin alkuaikoina. Onneksi olen Indieplacella onnellisesti jo neljättä vuotta (eiks noin voi sanoa, jos on ollut kolme täyttä vuotta ja neljäs on meneillään?) ja Indieplacen kautta kaikki hoituu aina reilusti ja bloggaajan panosta ja näkemystä kunnioittaen.

Bloggaajien elämä on glamourista.

KYLLÄ ja EI. Ihan samat kakkavaipat, flunssakaudet, aikaiset ja nihkeät päiväkotiaamut ja satunnaiset mikropizzalounaat ne multakin löytyy. Mutta bloggaamisen myötä elämässä on myös paljon enemmän ilmaista shamppanjaa, lanseeraustilaisuuksia lasisilla kattoterasseilla, jatkuvia uutuustuotteita, gaaloja ja hienojen ihmisten tapaamista. Joka päivälle olisi jotkut kekkerit, joskus monetkin. Harvoin kuitenkaan tulee käytyä missään, koska se ei-glamourinen puoli mun elämästä on korkeammalla mun prioriteettilistalla. Se on kuitenkin suuri etuoikeus, että saa kutsuja mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, ja joskus pääsee jopa ulkomaille asti kokemaan mielettömiä ja eksklusiivisia juttuja, ja silloin kun on sopiva hetki, on upeaa päästä käymään noissa tilaisuuksissa.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

EN. En osaa tätä, ja se on varmasti yksi syy siihen, miksi mun instafeedi on juuri niin repaleinen värioksennus, kuin alussa kuvailin. Ehkä mun pitäisi harjoitella?

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

EN, koskaan. Opin jo vuosia sitten, että olen paljon onnellisempi, kun en seuraa em. kanavia (no silloin kun opin tämän, ei Jodelia vielä ollut edes olemassa). Olen myös kieltänyt kaikkia mun ystäviä ja läheisiä kertomasta, mitä niissä puhutaan, ja siksi olen onnellisen, autuaan tietämätön. En koskaan myöskään avaa tai julkaise lukijoiden lähettämiä linkkejä ks. palstoille, tai katso screenshotteja. Silloin vielä kun näitä juttuja luin, opin sen, että siellä harvoin puhutaan mitään, mikä olisi totta. Sillä ei ole mitään väliä mikä on totta, vaan juttuja keksitään ihan jatkuvasti täysin hatusta ilman totuuden häivääkään, ja siksi niitä on turha lukea.

Bloggaaminen ei ole oikea työ. 

ON! Mä olen elättänyt itseni ja perheeni jo pitkään bloggaamalla. Bloggaaminen on ihan oikea työ, ja siitä saa ihan oikeaa rahaa, jos pystyy tarjoamaan tarpeeksi rahalle vastinetta. Se taas vaatii tarpeeksi suurta tavoittavuutta. Se, mikä bloggaamisen arvoa työnä vähentää on se, että jotkut edelleen suostuvat tekemään ”yhteistyötä” jotain 5€ arvoisia ilmaislahjoja vastaan, eli tekevät ilmaista työtä. Siksi edelleen mullekin tulee viikottain myös ehdotuksia, että esittelisinkö vaikka mun instaseuraajille jonkun 10€ heijastimen, ja ”saisin arpoa” heille toisen. Huom. se palkkio mulle olisi siis se heijastin ja arpominen. Kukaan ei elä heijastimilla eikä arpomisella, eikä lehdistäkään osteta mainostilaa esim. koiranruualla. Olisi ihan mieletöntä, että kaikki noudattaisivat samoja pelisääntöjä, jollaiset alalle on luotu. Niiden nimi on PINGEthics, käykää allekirjoittamassa (ja noudattakaa) jos koskettaa teitä.

HAASTE:

• Kerro, keneltä sait haasteen.
• Vastaa väittämiin.
• Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.
• Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle.

Saatu Iinalta, annetaan haaste eteenpäin Elsalle, Emilialle ja Millalle.