Tänään luvassa tsekkausta meidän heinäkuiseen loma-arkeen, eli niihin meidän ihan normipäiviin. Kurkataan siis mitä on tallentunut puhelimen kuvagalleriaan viime viikkojen aikana. Meillä on ollut tyttöjen viikonloppu kun Otto on ollut ystävänsä polttareissa Tallinnassa ja Riikassa, ja tulee vasta myöhään tänään illalla. Perjantaina Tiaran kummitäti Emmis tuli meille yöksi ja katsottiin porukalla Pikku prinssi -elokuvaa, herkuteltiin jäätelöllä ja valvottiin Emmiksen kanssa myöhään tyttöjen mentyä nukkumaan.

Eilen herättiin aikaisin aamulla ja tehtiin ihana aamiainen, jonka jälkeen tytöt lähtivät Oton tädille yökylään, ja me tehtiin Emmiksen ja Novan kanssa kymmenen kilometrin lenkki! Huh, oli mahtavaa kyllä, oli niin hieno ilma lenkin ajan. Melkein heti kun tultiin sisälle alkoi ihan hurja ukkonen, eli aika hyvä ajoitus. Emmis lähti siitä lenkin jälkeen sitten kotiin, ja me ollaan oltu nyt Novan kanssa ihan kahdestaan. Pian tytöt tulevat kotiin ja ajattelin että piipahdetaan tässä vielä leikkipuistossa illan päälle. Tosi kiva viikonloppu ollut kyllä näinkin, on vaan ollut jotenkin hassua olla Novan kanssa kahdestaan kotona, kun täällä on ollut niin rauhallista. Mutta joo, nyt luvassa siis arkikuvia heinäkuulta.

1. Esikoinen uimassa pelkkarit päällä meressä mökillä / 2. Nova leikki smurffilla ja me muut pelattiin Aliasta / 3. Keskimmäinen syöttää alpakkaa Mathildedalissa / 4. Ihana pieni kaunokainen <3

1. Ihana pikkuruinen unikekoseni / 2. Tytöt uima-altaassa, oltiin juuri saavuttu mökille ja he olivat aivan into piukassa / 3. Selfie uinnin jälkeen Oton kanssa, Nova ei käynyt vielä uimassa / 4. Mun tyypit, näillä kahdella on mielettömän lämmin sisarussuhde <3

1. Esikoisen lemppari kesäherkut eli herneet / 2. Parasta kun Nova katsoo omaa kuvaa puhelimen näytöltä ja menee sitten mun hiuksiin piiloon, ja sitten kurkkaa uudestaan / 3. Petri’s Chocolate Room Mathildedalissa / 4. Novakin pääsee jo keinumaan leikkipuistossa, kun isosiskot ottavat mukaan verkkokeinuun

1. Ihana auringonlasku mökkimaisemassa / 2. Kauneussalonkileikkejä, tuli niin hienot meikit kuulkaa meille kaikille / 3. Avokadopastaa arkiruoaksi ystäväperheen kanssa / 4. Ihana ilopilleri leikkimatolla, tältä meillä näyttää aina aamuisin

1. Tytöt kuivaharjoittelivat veneilyä ilmasohvan avulla mökillä / 2. Ihana ilopilleri syöttötuolissa, hän odotti innolla mitä sormiruokaa saa maisteltavaksi / 3. Isompien siskojen muoviastiat on ihan parhaita leluja / 4. Mä rakastan sitä kun tää tyyppi nukahtaa mun syliin ja tuhisee siinä niin <3

1. Vedin ekan kerran mun personal trainerin tekemän treeniohjelman läpi, ja oli niin hyvä fiilis! / 2. Pikkupupu Parikoissaan on niin suloinen, ne olivat kyllä ihan paras ostos, ei käytännöllisyyden takia tosiaankaan mutta aina niitä katsoessa tulee hymy huulille / 3. Höpötyshetki isin kanssa <3 / 4. Hän kuulemma näytti ihan eskarilaiselta harmaissa housuissaan. Ei nyt ehkä ihan vielä, mutta on meidän keskimmäisestäkin tullut muka niin iso tyttö jo<3

Musta on niin hauskaa tehdä näitä arkikuvakatsauksia aina välillä, koska näitä on mahtavaa selata myöhemmin kun näkee sellaisen tsekkauksen vähän pidempään ajanjaksoon aina kerralla. Unohtamatta tietenkään sitä, että näissä on niitä spontaaneja ihania hetkiä, jotka olen ikuistanut ihan vaan ikuistamisen ilosta, ilman sen suurempaa ja syvempää käyttötarkoitusta. Tärkeitä, rakkaita muistoja.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Nyt onkin satanut kaksi päivää putkeen, ja me ollaan oltu pitkästä aikaa ihan rennosti kotona vaan. Ihan kivaa tämäkin että ollaan vain otettu rauhassa ja maalattu, piirretty ja hengailtu. Eilen meillä kävi kylässä Oton pikkuserkku perheineen, ja lapsilla oli leikkiseuraa. Hauskaa kun nyt Novakin ensimmäistä kertaa huomasi pian vuoden täyttävän pikkupikkuserkkunsa, ja hymyili hänelle niin ihanasti. Noista minityypeistä tulee kyllä mahtavia kavereita ihan varmasti!

Tänään meillä kävi toimittaja tekemässä haastattelun, ja ottamassa pari kuvaa meistä yhteen lehtijuttuun, joka tulee myöhemmin syksyllä ulos. Oli ihan hauskaa tehdä pitkästä aikaa haastattelu ja olla muiden kuvattavana yhdessä Oton kanssa. Toivottavasti jutusta tulee kiva ja kuvasta hyvä! Ainakin meitä nauratti kovasti juttua tehdessä ja oli lämmin tunnelma.

Me kaivattiin olkkariin vähän väriä ja jotain piristystä, ja löysin H&M Homesta meille lehtikuviolla varustetut raikkaan vihreät verhot. En olisi koskaan ennen kuvitellut että haluaisin meille noin räikeän vihreää mihinkään mutta jotenkin se tuntui nyt tosi raikkaalta ja mun mielestä myöskin sopii nätisti vaaleanpunaisen, harmaan ja luonnonvalkoisen kanssa. Olkkari tuntuu nyt jotenkin paljon kodikkaammalta, kun siellä on vähän uutta väriä ja lämmintä tunnelmaa. Löysin myös samalla kuviolla koristellun tyynynpäällisen, ja ostin muutaman teemaan sopivan tuoksukynttilän. Nuo verhot saa nyt olla paikoillaan ainakin siihen asti että alkaa joulun aika ja pitää saada jouluisaa tunnelmaa tänne.

Tällä viikolla ostettiin pieni kesäreissu tuohon länsinaapuriin, ja lähdetään piipahtamaan siellä auton kanssa vielä elokuun alussa ennen eskarin alkua. Muutenkin meillä on syksyn matkasuunnitelmat kovasti käynnissä ja niistä on kyllä pakko kysellä ja kirjoittaa tänne, teiltä on ennenkin saatu loistoja matkavinkkejä. Eli matka-asiaa tulossa tässä lähiaikoina! Lisäksi tällä viikolla on tulossa asiaa myös vanhemmuudesta, alelöydöistä ja syysuutuuksista, sekä ystävyydestä. Loppuviikosta lähdetään mökkeilemään joten mökkifiiliksiä luvassa myös. Paljon kaikkea kivaa jännää tulossa, mitä en malttaisi edes odottaa!

Mua ei ainakaan yhtään haittaa nämä pari sadepäivää, kun on kivaa välillä tehdä kaikkia perinteisiä sadepäiväjuttuja: juoda kahvia ilman että tulee heti hiki, maalata vesiväreillä ja lähteä kumpparit jalassa sadekävelylle. Kesäsade on ihana! Ja sateella on hyvä myös pomppia pihalla uikkareissa ja ampua vesipyssyillä, kun eihän tuolla ole edes kylmä.

Ihanaa sadepäivää kaikille <3

Moikka! Pitkästä aikaa on vuorossa katsaus mun puhelimen sisältöön ja siihen arkeen järjestelmäkameralla otettujen kuvien takana. Mä rakastan tehdä näitä puhelinräpsypostauksia, mutta lopetin niiden tekemisen viime vuonna kun mun vanha puhelin oli niin rikki että yksinkertainen toiminta kuten puhelinkuvien siirtäminen google driveen vei niin paljon aikaa ja hermoja ettei se enää kannattanut. Olin sitten jotenkin unohtanut koko homman vaikka mulla on ollut uusi puhelin jo pitkään käytössä, kun aivot on tällaista imetyshattaraa.

Tänään kuitenkin muistin että hei, mullahan on ”uusi” puhelin, että se ei varmaan ole ihan yhtä hankalaa, ja kappas ei ollutkaan. Tässä siis luvassa katsaus meidän arkeen kesäkuun alusta. Hirveästi tulee napattua kyllä kuvia puhelimella joka päivä, ja Novan synnyttyä se on vaan lisääntynyt entisestään kun haluaa tallentaa mahdollisimman paljon ihania juttuja.

1. Aikainen aamu, isi ja tytär lähestulkoon yhtä pirteänä siinä heräilevät. 2. Ihana hassuli, neiti taisi tuijotella isosiskojen touhuja kun on noin mielenkiintoista. 3. Ikeareissu, Nova oli ensimmäistä kertaa hereillä Ikeassa ja ihmetteli kovin. 4. Aamupalaa säesti ihanasti Novan höpöttelyt.

1. Lelukaupassa ihmeteltiin jättikeiloja, nuokin voisi olla aika hauskat omalle pihalle. 2. Syötiin jättipulla kolmeen pekkaan Kaisan Cafessa Tapiolassa. 3. Nova nukkui 3,5h päiväunet pipo silmillä 4. Pikkuneiti kahvilassa, ihana tuima ilme hänellä

1. Iloinen vauveli leikkii kun muut syö 2. Oton tekemää herkkuhampparia halloumijuustolla. 3. Monet meidän aamut näyttää tältä, kun ihanat muruset höpöttelevät toisilleen. 4. Jotain niin harvinaista että oli pakko ikuistaa: tutti puoliksi suussa!!! 😀

1. Novan herkkuhetki, masu täyteen maitoa. 2. Vietiin hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita, kenkiä ja leluja Hopen kesäkeräykseen itikseen viime viikolla. 3. Working mom: kun vauveli haluaa illalla nukkua sylissä, voi hyvin tehdä töitä kun on apuna tarjotinpöytä. Toimii! 4. Minun rakas muruli, pitää ruuasta kiinni ettei se karkaa.

1. Iloinen höpöttelykaveri. 2. Koko konkkaronkka aamupalalla, aina kun nähdään niin isit paistaa munia ja kokkaa kunnon runsaan aamiaisen kaikille. 3. Kuvanmuokkausworkshopissa, ihan superhyödyllinen ja mielenkiintoinen koulutus. 4. Tyytyväinen vauveli oli pärjännyt hienosti isin kanssa kaksi tuntia kun mä olin koulutuksessa.

1. Pehmokirahvi on paras ja lempparein lelu. 2. Nova kummitädin leikitettävänä, ilon kiljahdukset raikasivat. 3. Esikoinen halusi ottaa mummulle kuvan hävittyään Monopolypelissä, ja hän halusi kertoa mummulle että ”Ei haittaa jos häviää kun on näin ihana äiti.” Meinasi vähän siinä sydän sulaa kun siinä naputtelin äidilleni viestiä. 4. Viimeinen kuva tältä aamulta, mun parhaat pallerot<3

Sellaista arkea meillä! Tänään luvassa sateesta huolimatta ihana päivä, lounasta kaverin kanssa ja illalla vielä toinen koulutus!

Ihanaa päivää kaikille <3

Olen löytänyt itseni tässä viime viikkoina myhäilemästä tyytyväisenä, kuinka Novalle on alkanut muodostua oma päivärytminsä. Mitään tarkkaa rytmiä meillä ei kellonaikojen osalta ole, mutta kuitenkin hänen nukahtamisensa, nälkänsä, ja vaipan täyttymiset alkavat olla jossain määrin ennustettavissa sen perusteella milloin aamulla heräillään. Alusta asti hänellä on onneksi ollut selkeä rytmi yön osalta, hän on aina nukahtanut suunnilleen siinä 21-22 aikaan ja herännyt 8-10 maissa aamulla (välissä ne 2-5 syöttöä aamuviiden jälkeen).

Päivät olivat vielä muutama viikko sitten vähän rytmittömiä, ja hänellä oli paljon pieniä unipätkiä yksien pidempien unien lisäksi, ja vastaavasti myös paljon lyhyitä hereilläolojaksoja ja rinnalla oloa useammin, mutta lyhyemmän aikaa. Nyt viime aikoina tähän on tullut muutos, ja päivällä hän nukkuu yleensä kolmet tai neljät päiväunet, ja muuten on hereillä. Tissillä hän käy yösyöntien lisäksi aamulla heti herättyä, ennen jokaisia päiväunia, ja tietenkin illalla ennen yöunille nukahtamista. Yleensä myös kerran-pari ihan muuten vain. Yhteensä n. 9-11 kertaa vuorokaudessa, eli varmaan aika keskivertomäärän kun suositus on 8-12 kertaa vuorokaudessa.

Me ollaan perheenä sellaisia aika spontaaneja, ja meidän arkeen kuuluu paljon touhua ja erilaisia päiviä. Joskus ollaan koko päivä kotona, toisinaan kuljetaan paikasta toiseen koko toimistoaika, ja välillä me lähdetään vaikka kavereille yökylään toiseen kaupunkiin. Siksi me ei koskaan olla noudatettu mitään ihan kellontarkkoja rytmejä, vaan enemmänkin sellaista tiettyä järjestystä missä asiat tapahtuvat. Joustava ja suurpiirteinen päivärytmi rutiineineen mahdollistaa kaiken hauskan tekemisen, kun ei tarvitse olla aina tiettyyn aikaan esimerkiksi kotona päiväunilla, vaan ne voi nukkua vaunuissa, kaverin luona tai kaukalossa.

Vastaavasti lapset ovat vauvasta asti tottuneet olemaan mukana joka paikassa, ja elämään juuri meidän perheelle sopivassa rytmissä. Silloin kun he ovat nukkuneet päiväunia, niitä on nukuttu sujuvasti niin kotona kuin kaupungillakin, ja myös yökyläily ja matkustus on onnistunut kun sitä on harrastettu pienestä asti. Ehkä meillä on tarpeeksi samanhenkisiä kavereita/sukulaisia, kun yökylässä ja matkoilla nukkuminen on aina onnistunut kivuttomasti ja melko samaan tyyliin kuin kotosallakin, siis heräämättä ja itsekseen nukahtaen (isommilla lapsilla). Toki näillä isommilla nyt yleensä nukahtamisvaiheessa kuuluu enemmän tai vähemmän kikattelua ja höpöttelyä kavereiden luona, mutta se heille suotakoon. Yökyläilyyn kuuluu pienet kikattelut ja höpöttelyt, sehän on yökylässä parasta kun voi vähän valvoa ja nauraa höpsöille jutuille.

Vauvan kanssa kyllä helpottaa kun nyt pystyy jo vähän arvioimaan että miten vaikkapa seuraavat pari tuntia sujuvat ja milloin vauvalla luultavasti on nälkä. Näin pystyy välttämään melko helposti yllärinälän joka iskee kesken kauppareissun, ja muut vastaavat tapahtumat, joita helposti saattaa pikkuvauvavaiheessa käydä kun joskus pikkuvauvat ovat niin ennalta-arvaamattomia. Sen lisäksi että kyse on varmasti myös vauvan kasvusta ja oman rytminsä löytämisestä, musta tuntuu että alan uudelleen löytää itsevarmuuteni pikkuvauvan äitinä.

Uskokaa mua, vielä kolmannenkin lapsen kanssa voi olla tosi epävarma omista taidoistaan, ainakin minä olin. Vaikka esimerkiksi vaipanvaihdot menivät melkeinpä ulkomuistista vastasyntyneenkin kanssa, ja imetyskin sujui helposti, mä jännitin silti kaikkea kauheasti. Kirjoittelinkin siitä täällä jo aiemmin, kuinka mua pelotti lähteä vaikkapa yksin vauvan kanssa julkisiin liikennevälineisiin tai yksin kaupungille. Nyt ei pelota enää yhtään, tai jännitä, ja tiedän kyllä että meillä menee ihan hyvin vaikka mentäisiin mihin kahdestaan. Ihanan helpottavaa kun ollaan molemmat kasvettu, Nova isommaksi vauveliksi ja minä hänen äidiksi.

Nyt kun Novalla alkaa olla jo enemmän päivärytmiä, mäkin uskallan olla jo hetken pois hänen luotaan. Tähän mennessä olen ollut Novan luota pois yhden kerran, kun menin mun tädin kanssa käymään mun mummolassa silloin kun oltiin Oulussa koko perhe. Siellä oli silloin muistisairauden vuoksi tilanne päällä ja piti lähteä käymään nopeasti, niin en ehtinyt alkaa pakkaamaan vauvaa ja kaikkia tarvikkeita, vaan hän jäi Oton huomaan. Reissu kesti vajaan tunnin ja Novalla sujui hienosti. Seuraava kerta koittaa ehkä jo parin viikon päästä, kun ilmoitin itseni kuvankäsittelyworkshopiin joka kestää kaksi tuntia. Jos pääsen mukaan, Nova saa olla sen aikaa Oton ja tyttöjen kanssa, ja sekin varmasti sujuu hyvin.

Jotenkin tuntuu ihan hurjalta että kohta meidän pikkuinen kuopuskin on jo neljä kuukautta, vaikka ihanaa hänen kasvuaan onkin seurata. Ja on ilo huomata että vauva on kehittänyt oman muun perheen rytmiin sopivan rytminsä itse, kun hänelle on antanut aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Rutiineja ollaan toistettu alusta alkaen samalla tavalla, jotta vauvalle on muodostunut käsitystä siitä mitä milloinkin tehdään. Iltatoimet tehdään aina samalla tavalla, ja aamutoimet myös.

Mä ymmärrän kyllä hyvin heitäkin jotka suosivat kelloon sidottuja rytmejä. Kyllähän päivät on helpompi toteuttaa esimerkiksi isomman lapsikatraan kanssa, kun on tarkka rytmi jota kaikki noudattavat, ja tämä sopii varmasti parhaiten silloin kun meininki ei muutenkaan ole niin spontaania vaan on enemmän samoja, säännöllisiä juttuja. Ja esimerkiksi päiväkodissa tarkka päivärytmi on ihan ehdoton että asiat saadaan sujumaan. Mun oma luonne ja meidän perheen meininki vaan on vähän rennompi, eikä tehdä joka päivä samoja juttuja samoihin kellonaikoihin. Siksi koen helpompana ratkaisuna meille sen että kellonajat vaihtelevat mutta järjestys pysyy samana ja aikavälit suunnilleen samanlaisina esimerkiksi ruokailuissa. Se mahdollistaa sen, että voidaan lähteä toisena päivänä parin tunnin ajomatkan päähän reissuun klo 8 aamulla, ja toisena päivänä nukkua kymmeneen asti koko perhe, ja nauttia kummastakin ihan yhtä paljon.

Millaisia päivärytmejä teiltä löytyy? Tykkäättekö päivä kerrallaan -meiningistä vai onko kellontarkka päivärytmi enemmän teidän juttu? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Henki-Fennian kanssa, ja on osa mun Henki-Fennia Ambassador -vuotta.

Huoleton ja levännyt, voiko näitä sanoja sanoa samassa lauseessa pikkuvauva-arjen kanssa? Mielestäni voi. Paljon on tietysti kiinni vauvan unenlahjoista, kolmen lapsen äitinä olen saanut kokea niin stressin ja unettomuuden täyttämää kuin utopistisen ihanaakin vauva-arkea. Tällä hetkellä elän onneksi jälkimmäistä, mutta kyllä vielä neljänkin vuoden jälkeen muistan hyvin kuinka väsynyt olin keskimmäisemme vauvavuotena, kun nukkuminen tapahtui 20 minuutin pätkissä, jos ollenkaan.

Olen luonteeltani positiivinen, ja silloinkin yritin löytää jokaisesta päivästä jotakin hyvää. Päivisin se on yleensä ihan helppoa, mutta entäs jos taas on meneillään yksi uneton yö itkevän vauvan kanssa, ja demonit valtaavat mielen? Kuinka arkea huonosti nukkuvan vauvan kanssa voisi helpottaa, ja tehdä öistä edes aavistuksen helpompia itselle? Näin jälkikäteen ajateltuna, siihen varmasti auttaa se että minimoi kaikki muut stressitekijät, jotta yöllä ei tarvitse alkaa maalaamaan ylimääräisiä piruja seinille.

Keskimmäisemme vauvavuosi oli meille huonojen yöunien lisäksi muutenkin ehkä elämämme stressaavinta aikaa, ja se vaikutti omalta osaltaan myös yöuniin. Silloin kun vauva olisi kerrankin nukkunut, uni ei välttämättä tullut silmään ihan omasta takaa. Sinä vuonna me ahmittiin vähän turhan iso pala kakkua, ja päätettiin järjestää suuren budjetin häät vuodessa, ilman aikaisempia säästöjä. Tämä tarkoitti sitä että huonojen öiden ja kahden alle kaksivuotiaan lisäksi me oltiin ihan hurjan tiukilla, käytettiin häihin kuitenkin yli 10 000 euroa rahaa kaiken kaikkiaan.

Otto teki melkein joka viikko seitsenpäiväisiä työviikkoja ja hänellä oli ehkä 2-3 vapaapäivää kuukaudessa lomia lukuunottamatta, jotta saatiin häät järjestettyä. Lomista en muistakaan sen vuoden osalta juuri mitään, oltiin niin väsyneitä kaikki silloin että taidettiin vaan ladata akkuja. Saatiin toki meidän unelmahäät järjestettyä, ja päivä oli aivan mielettömän upea ja kaiken vaivan arvoinen. Mutta näin neljä vuotta vanhempana ja ehkä himpun verran viisaampana, en laittaisi meitä noin koville jos mulla nyt olisi järjestettävänä häät.

Ennemmin pitäisin häät hieman myöhemmin enkä kaikkimullenytheti -mentaliteetilla, ja antaisin meille aikaa säästää. Säästäminen on helppoa kun sen oivaltaa, eikä mikään paranna yöunia niin paljon kuin se että tietää talouden olevan turvattu tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin kun on jokin suuri stressin aihe, niitä alkaa yleensä kertyä aina lisää. Kun pohja huolettomuudelle ja taloudelliselle turvalle on olemassa, on yölläkin levollisempi mieli.

Esimerkiksi Henki-Fennian säästöhenkivakuutus on hyvä vaihtoehto helppoon säästämiseen, joka tuo samalla turvaa läheisille pahimman sattuessa. Vakuutusta tehtäessä voi määrittää samalla kertaa muun muassa sijoitusajan pituuden, sijoitettavan summan suuruuden, sijoituskohteet ja vakuutuksen edunsaajat. Näihin voi tehdä muutoksia milloin tahansa vakuutuskauden aikana, ja säästöön kertyneen summan voi nostaa osissa tai kokonaan ihan milloin haluaa, oli se sitten häitä tai kesämökkiä varten.

Vaikka arjessa ei olekaan rahahuolia tai juuri nyt ei olisi mitään sen suurempaa säästökohdetta, joskus yön pimeinä tunteina sitä tulee mitä inhottavampia pelkoja vaikkapa omasta tai läheisen sairastumisesta tai jopa kuolemasta. Henkivakuutuksen ottaminen on vähentänyt myös näitä pelkoja, sillä ainakin tietää että jos jotain ikävää sattuisi, olisi talous turvattu eikä sitä tarvitsisi enää siinä tilanteessa murehtia kaiken muun lisäksi. Käy tutustumassa Henki-Fennian tarjoamiin vaihtoehtoihin täällä, ja turvaa tulevaisuutesi.

Kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta niihin joihin voi, kuten oman ja läheisten talouden turvaamiseen, kannattaa vaikuttaa. Silloin on yksi suuri stressin aihe vähemmän niin yöllä kuin päivälläkin. Kolmannen lapsen vauvavuotena en ole tähän mennessä viettänyt yhtäkään unetonta yötä, eikä niitä toivottavasti tule jatkossakaan. Iso tekijä siinä on se että olen itse stressitön, enkä tartuta silloin stressiä vauvaankaan.

LUKIJAKILPAILU: Mikä teitä valvottaa öisin? Jaa oma vastauksesi postauksen kommenttiboksiin, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana unimaskin arvonnassa. Tässä arvonnassa on huikeat voittomahdollisuudet, sillä unimaskeja arvotaan 30 kappaletta! Jaa vastauksesi 28.5. klo 22.00 mennessä niin osallistut kisaan. 

Yhteistyössä Henki-Fennia.

Ihanaa päivää kaikille!