Pidettiin Oton kanssa meidän parisuhdejoulukalenterin mukaisesti tuossa yhtenä iltana jo pienet paketointitalkoot. Toiset samanmoiset on vielä luvassa, kunhan ollaan ostettu kaikki lahjat. Sanoin muistaakseni viime viikolla että tilanne on hyvä lahjojen kannalta ja melkeinpä kaikki lasten lahjat on ostettu. No niin onkin, mutta hitsi vie melkein kaikki aikuisten lahjat on edelleen ostamatta ja paketoimatta!  Ja nyt on jo 13. päivä. Ensi viikonloppu on niin täyteen buukattu että ei toivoakaan jouluostoksista, että kai se taas menee ihan viime tippaan niinkuin viime vuonnakin. Onneksi mun äiti tulee meille pari päivää ennen jouluaattoa niin voidaan mennä sitten vielä hoitamaan pakolliset joululahjaostokset Oton kanssa, ja onneksi sentään itsetehdyt lahjat on jo kaikki tehty.

 Paketontitalkoot vol2. voidaan pitää samalla kun valvotaan kinkkua, sehän menee hyvin siinä samalla. Mutta ai että mä olen innoissani taas paketoinnista, se on yksi kivoimpia puuhia jouluun valmistautumisessa. Tänä vuonna me mätsätään suurin osa paketeista joulukuusen kanssa, vaikka ei sillä mitään väliä periaatteessa ole kun pukki ne kuitenkin aattona tuo ja kaikki meidän ja sukulaisten ja kummien ja ystävien antamat paketit menevät iloisesti sekaisin.

Panostan paketteihin lähinnä siksi koska se tekee paketoinnista kivempaa ja nautinnollisempaa, jouluaattona kukaan ei enää kiinnitä huomiota siihen miltä paketit näyttävät kun ne kuitenkin menevät pukin lahjasäkeissä sekaisin ja ruttuun. Nämä paketit kuvasin kuusen alla eräänä päivänä lasten ollessa päiväkodissa, ja vein ne äkkiä takaisin piiloon ennen kuin he tulivat kotiin.

Tänä vuonna löysin kauniita lahjapapereita Pop up -kemuista, ja ostin sekä mustavalkoista vähän kuin ”eläimen turkin” tai joulupukin parran näköistä paperia, sekä mustakultaista numeropaperia. Lisäksi ostin glittertähtiä pakettikorteiksi. Löydettiin myös kauniin mustavalkoista lintupaperia Ikeasta, ja se oli sopivasti vähän isokokoisempaa niin siihen saa paketoitua super isot paketit joihin ei normipaperi riitä.

Mä tykkään koristella paketteja, ja meillä on lisäksi monia erilaisia naruja ja puisia pakettikortteja joita käytetään vuodesta toiseen. Mä tykkään noista meidän puisista pakettikorteista tosi paljon koska ne säilyvät hyvänä ja ei tarvitse ostaa aina uusia jos ei halua. Meillä on myös yleensä suhteellisen samat lahjansaajat joka vuosi, niin ne on hyvä kierrättää aina kun leikkaa ne vaan aattona irti ja ottaa talteen.

Millaisia paketteja teillä on tänä vuonna? Joko te olette ostaneet tai valmistaneet kaikki lahjat?

Kun reilun kuukauden oltiin ihasteltu uutta vaaleaa lattiaa, tuli tunne että kaivataan olkkariin pehmeyttä ja lämpöä, ja laitettiin vihdoin matto lattialle. Kyllähän tuo ihana lattia näkyy maton ympäriltäkin, hah! Olohuone muuttui heti ainakin 756756838 kertaa kotoisammaksi ja jotenkin lämpöiseksi ja pehmeäksi nimenomaan, sellaiseksi kutsuvaksi. Miten iso vaikutus niin yksinkertaisella asialla kuin matto voikaan olla! Matto on edelleen sama Annon Latu-matto joka meillä oli vanhassakin kodissa, nyt se vaan ainakin musta tuntuu pääsevän vielä enemmän edukseen kuin aikaisemmin.

Samalla päällystettiin tuo meidän Ferm Livingin Wire Basketin tammen värinen kansi valkoisella DC-fixillä. Noita Wire Basketin kansia saa ainoastaan puisena tai mustana (tai ainakaan ei löydetty Stockalta muita) ja musta tuntui jotenkin liian synkältä ja tummalta meille. Niinpä päädyttiin helppoon ratkaisuun ja ostettiin valkoista mattapintaista DC-fixiä. Sen sai tosi helposti laitettua tasaisen kannen päälle ja mattoveitsellä leikattua oikean kokoiseksi. Nyt pöytä istuu tänne paljon paremmin eikä ole ihan väärän värinen.

Nyt olkkarissa on enää yksi juttu mikä muuttuu: valaistus. Kaksi Normann Copenhagenin Amp Lampia odottavat kattoon asentamista, heti kunhan keksitään miten saadaan tuollaiseen basic-pistoketulppajuttuun asennettua kaksi kattokuvutonta sokeripalalla ja neljän metrin kangasjohdolla varustettua lamppua niin olkkari tulee valmiiksi. Jonkinlainen johdonpiilotussysteemi pitäisi varmaan ainakin hankkia. Ihanat lamput mutta meiltä puuttuu vaan se kuuden metrin huonekorkeus, hah. Jos jollain on nämä kyseiset lamput tai samantyylisellä asennusratkaisulla varustetut lamput niin saa neuvoa tumpeloita!

Kunhan oikeat lamput ovat paikoillaan niin tuo nykyinen lamppu muuttaa meidän makuuhuoneeseen, saadaan sinnekin vihdoin kattovalo sitten kun nyt ollaan oltu jalka- ja pöytälamppujen varassa.

Nyt olkkari tuntuu hyvältä ja ihanalta ja valmiilta ja meidän näköiseltä. Kodilta, ja kodikkaammalta kuin mikään huone aikaisemmin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Pitkään blogiani seuranneet tietävätkin että meillä koristellaan joulukuusi aina Itsenäisyyspäivänä, lapsuudestani tuttu perinne jota toteutamme edelleen omassa perheessä. Mulle joulukuusen koristelu on yksi jouluun valmistautumisen rakkaimmista perinteistä, ja panostan joulukuusen koristeluun paljon. Silti meillä lapset saavat olla mukana ja laittaa hyväksi katsomilleen paikoille kaikki muut paitsi tosi helposti rikki menevät lasipallot, eli en ole kuitenkaan mikään pilkunviilaaja vaan rennolla meiningillä mennään.

Tänä vuonna jatkettiin kuusen kanssa samaa teemaa kuin viime vuonnakin, eli mustaa, valkoista ja kultaa. Ostin muutamia uusia koristeita kun törmäsin kivoihin, mutta en mitenkään etsimällä etsinyt mitään erityistä koska tässä vuosien aikana ollaan kerrytetty jo aika kiva kokoelma. Clas Ohlsonilla oli tänä vuonna upeita mustavalkoisia joulukoristeita ja sieltä ostin siksak-kuvioisia palloja, ja mustavalkoisia joulutikkareita. Stockan joulumaailmasta ostin kaksi ihanaa lasipalloa mustavalkoisin paljettipilkuin koristeltuna, sekä kultaisia metallilankatimantteja viime vuonna ostettujen mustien seuraksi. Kuuselle löytyi kultainen tähti Tigerista.

Mä pohdin aiemmin että ostetaanko tänä vuonna aito kuusi vai uusi tekokuusi, ja päädyttiin jälleen kerran tekokuuseen. Koen sen olevan vaan meille parempi vaihtoehto, vaikka aito olisikin omalla tavallaan huikea. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että kuusi ei kestäisikään Itsenäisyyspäivästä aattoon asti hyvänä, ja kuitenkin ehdottomasti halusin koristella kuusen jo nyt. Niinpä  pitkällisen tuuhean ja laadukkaan kuusen etsimisen jälkeen löydettiin täydellinen  yksilö Hobby Hallista. Kuusi oli vähän arvokkaampi kuin sellaiset perus harvahapsiset markettiversiot jollainen meilläkin on ennen ollut, mutta täysin sen arvoinen.

Siinä on tosi laadukkaat ”neulaset”, ja niitä on muotoiltu niin että kuusi näyttää niin kuuselta kuin valkoinen versio nyt voi näyttää. Tekokuusista valkoinen on mulle lempparivalinta, koska se ei kuitenkaan silti yritä olla aito kuusi vaan on ihan rohkeasti feikki. Mä tykkään siitä että se on niin runsas ja tuuhea ja kaunis, ja uskon että tämä sijoitus kannatti ja tulee pidemmän päälle kuitenkin edullisemmaksi kuin ostaa joka vuosi uusi aito kuusi. Ehkä me käydään hakemassa jotain havuja lähimetsästä niin saa vähän aitoakin kuusitunnelmaa ja tuoksua tänne sisälle tuon kaveriksi.

Mä olen kyllä super tyytyväinen kuuseen ja niin olivat lapset ja Ottokin. Se tuo ihanasti valoa ja kodikkuutta olkkariin ja sitä kelpaa kyllä katsella Loppiaiseen asti. Intouduttiin samalla laittamaan olkkari muutenkin loppuun asti valmiiksi joten kiitos kuuselle siitä!

Millainen kuusi teille tulee tänä vuonna? Mitkä on teidän lempivärit kuusen koristelussa? 

Multa kysyttiin jokin aika sitten haluaisinko testata patjansuojuksia* meidän koko perheelle. Ensin olin vähän että no öh, me ollaan kyllä kaikki ihan yökuivia oltu tässä jo pidemmän aikaa, että ei oikein ole tarvetta enää. Sitten päätin kuitenkin kuunnella mitä sanottavaa ComfortNights-patjansuojuksia testanneella ystävälläni oli niistä, sillä tiedän että myös heillä lapset ovat olleet pois vaipoista jo pidemmän aikaa. Ehkä patjansuojuksilla on jotain muutakin käyttöä, kuin estää pissojen leviäminen patjaan?

Keski-Euroopassa patjansuojukset ovat kuulemma todella yleisiä myös aikuisilla, useastakin syystä. Kosteuden lisäksi ne pitävät patjoista ja petauspatjoista myös kaiken lian ja hien poissa, näin patjat säilyvät raikkaana pidempään. Ja jos vaikka käyttää karttavärillistä itseruskettavaa, siitä ei tartu väriä patjaan asti vaan väri jää suojukseen. Imetysaikana ja synnytyksen jälkeen patjansuojus on myös hyvä juttu, pitää maidon pois patjasta. Sen lisäksi että ne pitävät ylhäältä päin tulevan lian ja kosteuden 100% pois patjasta ja tyynystä, ne pitävät myös pölypunkit ja muut ällötykset pois vuodevaatteista ja nukkujan hengitysteistä. Siksi ne ovatkin allergikoille ja astmaatikoille erityisen suositeltuja. Kuulostaa mielestäni aika järkeenkäyvältä, tai oikeastaan tämän kuunneltuani mulle tuli sellainen fiilis että miksi ihmeessä meillä EI ole patjansuojuksia jo.

Mä kärsin vuoden ympäri allergisesta nuhasta, ja vaikka viime vuonna uusimme patjat, tyynyt ja peitot ja pidän tyynyt ja peitot aina puhtaana ja raikkaana, musta tuntuu että viime aikoina mulla on taas ollut enemmän nuha öisin mitä vaikkapa silloin kun patjat oli ihan vasta ostettu. Toisaalta siihen voi vaikuttaa raskauskin, sillä raskausaikana usein tulee nuhaa (vain yksi niistä kummallisista oireista mitä raskauteen voi liittyä). Testattuamme patjansuojuksia parisen viikkoa, mä olen kuitenkin välttynyt joka-aamuisilta aivastelukohtauksilta ja nenän tukkoisuudelta.

On myös kiva tietää että jos vaikka joku yöllinen oksutauti yllättää jommankumman lapsista, ei oksennukset leviä patjaan tai tyynyyn asti, vaan selviää pelkällä lakanoiden vaihdolla, ja patjansuojuksen pesulla. Suojat voi pestä 90 asteessa, ja ne ovat 100% antibakteerisia. Vauvoille löytyy myös oma kokonsa ja meidän minityyppiä odottelee täällä oma sopivan kokoinen suojus. Ei tarvitse säikähtää siis myöskään hänen kanssaan mahdollisia yöllisiä niskasinappeja, lakanat vaihtoon ja suojus pesuun vain.

Patjansuojus.fi-sivustolla on koko valikoima esillä. Me otettiin testiin ohut ja hengittävä Tencel-materiaalista valmistettu patjansuojus sekä tyynynsuojukset, jotka on kyllä kaikkea muuta kuin alkuperäiset mielikuvani paksusta kahisevasta muovitetusta froteesta. Ne ovat yhtä ohuita kuin lakanat, ja tuntuvat niin pehmeältä että niiden päällä voisi nukkua ihan ilman lakanaa ja tyynyliinaakin, eikä kahise tai tunnu ollenkaan häiritsevästi nukkuessa. Lapsille taas saimme ohuet, pehmeästä froteesta valmistetut patjansuojukset, jotka myös omaavat loistavan suojan lisäksi ihan samanlaiset ominaisuudet kuin meidän Tencel-suojatkin, eli pestävyyden, antibakteerisuuden ja hengittävyyden.

Patjansuojukset saatu blogin kautta.*

Patjansuojukset ovat edullisia, ja pidentävät patjojen käyttöikää huomattavasti sekä tekevät nukkumisesta mukavampaa. Nyt saatte koodilla 1001 10% alennuksen kaikista ComfortNights-patjan- ja tyynynsuojuksista Patjansuojus.fi-sivustolla. Suojuksia voi ostaa myös jälleenmyyjiltä, joita ovat mm. Hobby Hall, Kärkkäinen, Etola ja Veljekset Keskinen. 

Minä suosittelen lämpimästi, nämä olivat positiivinen yllätys!

Lauantaista asti on testailtu uutta sohvaa ja heti se tuntui niin omalta, että ei epäilystäkään siitä tehtiinkö oikea valinta vai ei. Kirjoitin sohvan valinnasta muutama viikko sitten kun kirjoitin uuden kodin sisustushaaveista. Silloinkin jo haaveilin vähän vaaleanpunaisesta sohvasta salaa, mutta ajattelin sen olevan jotenkin ihan mahdotonta, kysymättä edes Oton mielipidettä. Ajattelin että vaaleanpunainen sohva on sellainen sinkkunaisten etuoikeus, kun he pääsevät yksin valitsemaan kotinsa vaikka täyteen pinkkiä niin halutessaan. Mutta olinkin ihan väärässä.

Käytiin ”muutamaan” otteeseen Ikeassa tuossa ennen muuttoa, ja mä aina haikailin ihanan vaaleanpunaisen Söderhamnin perään, mutta silti puhuttiin harmaan hankinnasta. Yhdellä kerralla Otto kuitenkin uskaltautui kysymään multa, mitä mieltä olen tuosta vaaleanpunaisesta. Ja mä olin haljeta riemusta: ”MÄ RAKASTAN SITÄ VOIDAANKO ME OTTAA SE?!” Ja voitiinhan me. Oton mielestä vaaleanpunainen sohva oli kiva, koska se ei ollut tylsä harmaa ja koska siinä oli 40 asteessa konepestävät päälliset joissa on valikoiman paras kulutuksenkesto. Vaaleanharmaissa päällisissä sen sijaan oli ainoastaan kemiallisen pesun mahdollisuus, vaikka nekin ovat irrrotettavat. Eli vaaleanpunainen oli parempi vaihtoehto, ja jännempi ja persoonallisempi ja hauskempi ja valoisampi ja jotenkin vaan niin siisti!

Alunperin meidän tarkoituksena oli ostaa kulmasohva, mutta kun päästiin asunnolle mittailemaan viime viikolla, ja teipattiin maalarinteipillä kulmasohvan muoto ja mitat lattiaan, tajuttiin että se on aivan liian iso meidän olkkariin. Siksi siis päädyttiin tuohon divaanimalliin. Söderhamnissa on onneksi se kiva että sitä voi muokata ja lisätä ja poistaa palasia ihan miten haluaa ja milloin haluaa. Toistaiseksi meidän nelihenkiselle perheelle riittää tämä divaanimalli oikein hyvin, eikä bebekään hirveästi vielä vie tilaa syntyessään tai heti sen jälkeenkään. Myöhemmin sitä voi täydentää rahilla tai nojatuolilla, ja jos joskus hyvin hyvin hamassa tulevaisuudessa muutetaan jonnekin missä on isompi olkkari, niin voidaan sitten lisätä siihen vaikka pari palaa lisää jolloin siitä tulee esimerkiksi divaanillinen kulmasohva.

Päälliset on helppo vaihtaa ja ne ovat edullisia myös irtonaisena, eli jos tämä vaaleanpunainen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää tai päälliset eivät kestäkään meidän perhe-elämää, niin voidaan sitten ostaa vaikka tumman tai vaaleanharmaat tai esimerkiksi turkoosit. Muokattavuus on sohvan paras puoli, mukavuuden lisäksi.

Niin, se mukavuus. Tämä sohva on niin mukava että en tiedä mistä aloittaisin! Me käytiin koeistumassa sohvia lukuisissa eri huonekaluliikkeissä Askosta Iskuun ja Vepsäläisestä Sotkaan, eikä yksikään koeistuttu sohva ollut niin mukava kuin juuri tämä Söderhamn. Kriteerinä oli se että sohvan pitää olla löhösohva, siinä pitää voida röhnöttää rauhassa ja siihen pitää voida upota. Siinä pitää olla tilaa makoilla ja rentoutua oikein kunnolla ja sen pitää olla pehmeä. Ja sitä se todellakin on. Kuitenkin pääsen ainakin toistaiseksi siitä vielä ylös myös ihan tarpeeksi helposti, vaikka raskaus onkin jo aika pitkällä. Eli se ei ole liian matala tai hankala liitoskipuiselle raskaanaolijalle.

Mitä muuta olkkariin on luvassa? Sitä me tässä juuri mietitään. Mun työpiste tulee tänne, kunhan saadaan tuo nurkka tyhjennettyä laatikoista ja parista tuolista ja vanhasta sohvapöydästä. Meidän vanha Habitatin kamppiksessa saatu sohvapöytä on ihan mielettömän ihana, mutta se ei mahdu tähän uuteen olkkariasetelmaan, vaan mietin juuri että raaskisinko luopua siitä vai säästänkö sen vielä. Fakta on se että tähän asuntoon se ei tule luultavasti koskaan mahtumaan, ja ajatuksena on kuitenkin asua tässä ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Eli luultavasti silloin kun seuraavan kerran muutetaan, makukin saattaa olla eri kuin juuri nyt. Tavallaan pöytää on siis turha säästellä. Sen tilalle meillä on onneksi tuo kuvissa näkyvä Ferm Livingin Wire basket johon ajattelin ostaa tammen värisen tilalle ehkä mustan kannen, ja sitten sille voisi lisäksi hankkia jonkun toisen söpön pyöreän pikkupöydän tai koripöydän. Kaksi pyöreää pientä pöytää ovat paljon muuntautumiskykyisemmät kompaktissa olkkarissa, kuin yksi iso ja neliskanttinen.

Lisäksi etsitään joku ihana nojatuoli meidän ison ikkunan eteen, sellainen jossa voi vaikka lukea kirjaa tai muuten vaan hengailla. Olen miettinyt viime aikoina kovasti mustaa rottinkinojatuolia johon tulisi sitten valkoinen talja, tai jotain muuta sellaista kevyttä ja kivaa tuolia. Mutta en tiedä, en aio hätiköidä vaan sopiva tuoli ostetaan sitten kun sellainen löytyy. Ja ensin juhlitaan joulu pois alta, niin jää joulukuuselle sopiva paikka, hah! Ensi vuonna voi sitten miettiä kuusen paikan uudelleen jos on nojatuolikin jo siihen mennessä hankittu.

Meidän vanha Annon Latu-villamatto tulee varmaankin jossain vaiheessa osaksi olkkaria, värityksen puolesta se sopii tänne tosi kauniisti.  Nyt ollaan vaan kuitenkin tyydytty ihailemaan tuota uutta lattiaa, niin ei olla vielä laitettu mattoja ollenkaan. Ja lattia! Siitä asiaa heti kunhan löydän meidän alkuperäiset mallipalat joiden perusteella tehtiin lattian valinta, ja voin ottaa kuvat niistä, koska me harkittiin tosissaan kahden eri lattian välillä ja mun pitää pystyä näyttämään ne tekstissä myös.

Olkkariin on tulossa tehosteväreiksi mustaa, valkoista, kultaa, harmaata ja tummaa metsänvihreää, jota löytyykin jo parista uudesta koristetyynystä. Sohvan taakse tulee tauluhyllylle kultakehyksissä tauluja, niinkuin vanhassakin olkkarissa oli. Muutama juliste menee kuitenkin vaihtoon. Joulun myötä toistaiseksi vielä aika tyhjä olkkari saa lämpöä ja täytettä, ja siitä tulee vieläkin kotoisampi. En malta odottaa että voin alkaa laittamaan joulua kotiin!

Mitä tykkäätte uudesta sohvasta ja olkkarista tähän asti? Iskeekö vaaleanpunainen tai metsänvihreä, tai niiden yhdistelmä?