Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

Meidän lapset kirjoittivat innokkaasti kirjeet joulupukille jo muutama viikko sitten. Ekaluokkalainen raapusti pitkän kirjeen hienoilla pikkukirjaimilla, 5v kirjoitti kieli keskellä suuta upeasti kuluneesta vuodesta itse, ja pyysi sitten äitiä kirjoittamaan lahjatoiveet perään. Kuopus piirsi joulupukille hienon kuvan, ja yhdessä kirjoitettiin pukille kirje, jossa taapero toivoo punaista lahjapakettia. Hän ei ole esittänyt mitään muita lahjatoiveita, kuin ”punaisen lahjapaketin”.

Kirjeiden kirjoittaminen oli hyvä hetki jutella lasten kanssa siitä, mitä he itse ajattelevat kuluneesta vuodesta. Meillä on tapana aina kirjoittaa kirjeeseen vuoden kuulumisia, eikä vain tehdä kilometrin mittaista lahjalistaa lelukirja kourassa. On mahtavaa kuulla millaisia asioita lapset haluavat pukille kertoa.

Silloin kun mä olin pieni, mun äiti tilasi mulle monena jouluna joulupukin kirjeen vähän ennen joulua. Muistan sen jännityksen ja ilon, kun kirje saapui! Ihan oikea kirje joulupukilta, MINULLE! En ollut edes muistanut tätä ihanaa mahdollisuutta, ennen kuin tänä vuonna mua kysyttiin mukaan tähän Postin kaupalliseen yhteistyöhön. Tämähän on aivan ihana juttu! Pieni vaiva, mutta suuri ilo lapselle. Lapsena en tietenkään tiennyt, että äiti sen oli mulle tilannut, mutta ei mua ollenkaan harmita näin aikuisenakaan vaikka sen nyt tiedän. Se toi sellaista ihanaa tainomaista fiilistä joulun odotukseen, juuri sitä joulun taikaa, jota rakastan ja jota haluan tuoda omien lastenkin jouluun.

Mun lapsuudessa kirjeen mukana tuli tarroja, ja mulla taitaa olla vielä mun muistojen laatikossa jokunen sellainen tarra ja ainakin yksi kirje tallessakin. Pitäisi käydä kaivamassa. Tänä vuonna kirjeen mukana tulee kiltteystodistus, sekä väritettävä kuvakortti.

Joulupukin Kirje lähetetään Napapiiriltä, Joulupukin omasta pääpostista. Kirjekuoressa on oikea postimerkki ja Napapiirin postin leima. Kirjeet personoidaan vastaanottajalle niin, että todistuksessa ja kirjeessä lukee vastaanottajan nimi. Muuten kirjeet ovat samanlaisia, eli jos tilataan vaikka useampi kirje, kuten meille tulee kolmelle lapselle, niin kirjeet ovat nimiä lukuunottamatta keskenään samanlaisia. Todistuksessa on sekä etu- että sukunimi ja kirjeessä etunimi.

Kirjeen hinta on 8,90 ja sen voi tilata 13 eri kielellä. Kirje tilataan suoraan postin verkkokaupasta. Kirjeen voi tilata myös ulkomaille. Joulupukin kirje pitää tilata kotimaassa viimeistään 16.12. verkkokaupasta, mutta mieluummin tietysti jo aikaisemmin. Jos tilaa kirjeen ulkomaille, täytyy toimia jo paljon aikaisemmin, heti joulukuun alussa. Kaukomaille kirjettä ei enää ehdi tilata, mutta Pohjois- ja Keski-Eurooppaan voi tilata vielä 11.12. asti. Kirjeet saapuvat kotiin postilaatikkoon vasta ihan lähellä joulua, viikolla 50-51. Ehkä se lieventää vähän jännitystä, ja auttaa odottelemaan joulua, jota ainakin meidän lapset odottavat aivan hurjan paljon!

Lapset rakastavat saada omaa postia, ainakin meillä. Muistan itsekin, miten ihanaa oli saada omia kirjeitä lapsena, koska niitä ei tullut niin hirveän usein. Aina kun postilaatikkoon kolahtaa postikortti kummeilta jostain päin maailmaa tai isovanhempien pieni yllätyskirje, lapset ovat aivan innoissaan. Joulupukilta he eivät edes osaa odottaa kirjettä, ja mä en itse malta odottaa, että näen millaiset reaktiot kirjeet saavat aikaan! Lasten ilo on maailman ihaninta katsottavaa, ja se tarttuu nopeasti aikuisellekin.

Me ei olla vielä päästy näkemään kirjettä, sillä niitä tosiaan postitellaan vasta juuri ennen joulua. Mutta innolla odotan, milloin lapset pääsevät lukemaan pukin terveisiä. Siitä tulee varmasti ihana muisto meille kaikille.

Oletteko te saaneet itse joulupukin kirjeitä lapsena, tai oletteko tilanneet niitä omille lapsille? Mitä lapset ovat tykänneet?

Joulukalenterin ensimmäiset lahjavinkit tulevat tässä! Ekana haluan vinkata aineettomista joululahjoista, sillä ne ovat suuria suosikkejani ja niitä voi antaa ihan kenelle vaan. Tässä tulee lahjaideoita niin lapsille kuin aikuisillekin. Lisää lahjaideoita on myöhemmin luvassa, sillä niitä on kovasti toivottu. Nyt ihan ekana kuitenkin näitä

1. Teatteri-, musikaali- tai konserttiliput (tai ooppera tai baletti)

Mä tykkään käydä teatterissa ja musikaaleissa sekä Oton kanssa, että lasten kanssa. Olenpa käynyt tänä vuonna teatterissa äitinikin kanssa, ja sekin oli aivan ihanaa! Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterissa on meneillään musikaali Kinky Boots joka mua kiinnostaa, kun olen kuullut sitä kehuttavan. Ensi kesänä on vaikka mitä konsertteja ja festareita, jotka varmasti ilahduttavat monia. Erityisesti lapsia varten on vaikka mitä, kuten Nukketeatteri Sampo. Kannattaa tutkia oman kaupungin kulttuuritarjontaa, ja tsekata sieltä olisiko siellä ensi vuodelle joku ihana tapahtuma.

2. STAYCAY

Miniloma oman rakkaan kanssa tai vaikka kaverin kanssa on ihan täydellinen lahja! Me saatiin viime jouluna Oton kanssa lahjaksi Staycay ja vielä lastenhoito yön yli hotelliyön ajaksi. Siinä oli joululahja, joka todella ilahdutti vielä heinäkuun helteillä kun se käytettiin. Aina ei tarvitse lähteä kauas, kun jo yö jossain oman kaupungin mukavassa hotellissa voi olla ihana piristys, joka auttaa rentoutumaan.

3. Leffaliput

Mä tykkään ihan hirveästi käydä leffassa, mutta käyn silti harvemmin kuin haluaisin. Sarjaliput on sellaisia, jotka aina kannustaa lähtemään sinne leffaan, eikä odottelemaan vaan, että leffat tulee vuokrattavaksi mukavasti kotisohvalta. Leffassa käyminen on lapsistakin hurjan hauskaa, ja varsinkin jos joskus mennään esim. kahdestaan leffaan jomman kumman isomman lapsen kanssa, niin se on tosi spesiaalia heidän mielestään.

4. Museokortti

Museokortilla pääsee yli 250 museoon Suomessa. Se on kuitenkin sen verran edullinen, että jo muutamalla vuotuisella museokäynnillä kortin hinta tulee katettua.

5. BookBeat-lahjakortti

Jos ei tiedä mikä kirja ilahduttaisi vastaanottajaa eniten, niin miten olisi vaikka BookBeat-lahjakortti? Meillä on ollut BookBeat alkukeväästä asti käytössä, ja kesällä otettiin jopa se perhetili käyttöön, että Ottokin voi lukea. BookBeatissa on sekä äänikirjat että e-kirjat, ja mä käytän itse nykyään varsinkin niitä e-kirjoja. Ihan parasta, kun saa kaikki maailman kirjat (no ei ihan, mutta siltä se tuntuu), ja aina kun ilmestyy joku uusi kiinnostava kirja, niin se on jo valmiiksi mun puhelimessa luettavissa.

6. Yhteistä liikunnallista tekemistä

Luistelureissu tai uimahallireissu johonkin uuteen uimahalliin jossa ei ennen ole käyty. Lapset rakastavat liikkua yhdessä! Luksusta kaipaavalle tai omalle kumppanille yhteinen lahjakortti vaikkapa kylpylään olisi myös ihana! Me vietettiin viime keväänä hääpäivää Flamingo Spassa ja se oli aivan ihanaa hemmottelua.

Näiden lisäksi muita aineettomia lahjaideoita joita tulee mieleen on mm. lahjakortti kauneushoitoon tai ravintolaan, tai miksei vaikkapa itse kokattu kolmen ruokalajin illallinen? Otto antoi sisaruksineen omalle isälleen viime isänpäivänä illallisen lahjaksi, ja se oli ainakin musta aivan ihana lahjaidea. Tai sitten voi hyvin antaa lahjaksi vaikkapa lastenhoitoapua, siivousapua tai muuten lahjoittaa omaa aikaansa. Mä olisin myös itse varmasti tykännyt nuorempana Netflix- tai Spotify -lahjakortista, jos sellaisia olisi silloin ollut olemassa. Lapsille kelpaisi mieluusti  varmasti Hoplop- tai muu sisäleikkipuistolahjakortti, tai joku harrastus-lahjakortti. Psst! Eikä kannata unohtaa pelaajille varmasti mieluisaa Steam-lahjakorttia!

Ihania ideoita kaikki ainakin mun mielestä, ja osa näistä löytyy myös meidän perheen joulupaketeista. Mutta en missään nimessä paljasta, että mitä tai kenen paketista!

Oletteko te innostuneet aineettomista joululahjoista? Mikä on teidän paras aineeton lahjavinkki?

Muutaman kerran ollaan jo otettu lasten kanssa joulukorttikuvia, ”ihan muutaman vain” tässä 7v aikana. Koen, että mulle on kertynyt jo aika paljon sellaisia vinkkejä, joiden avulla kuvauksista selviää helpommin esim. liikkuvaisen taaperon tai useamman lapsen kanssa. Tässä tuleekin siis meidän parhaat vinkit, sillä tässä alkaa olla viimeiset hetket räpsiä ja tilata joulukuvia lapsista kortteja varten, mikäli mielii lähettää niitä edullisemmilla kotimaan joulumerkeillä tänä jouluna.

1. Ennen kuvia masut täynnä ruokaa, ei pissahätä, ei jano, ei väsy kenelläkään. Ihan ekana kannattaa pitää kaikista näistä kohdista huoli, niin kaikilla on hyvä fiilis ottaa joulukuva.

2. Parhaat kuvat tulee luonnonvalossa, joten näin talviaikaan paras aika kuvata on n. klo 12, toki aurinkoisina päivinä valoa riittää paremmin myös muina kellonaikoina. Toki jouluvalojen kanssa kuvatessa taas ei sillä muulla valolla ole niin paljoa väliä.

3. Taapero tai muuten vilkas lapsi pysyy helpommin paikoillaan, jos hänellä on esim. joku joulun ajan herkku kädessä. Joulukorttikuvaukset onkin siis ihan mahtavaa yhdistää vaikkapa koko perheen yhteiseen herkkupäivään (meillä lauantai), jolloin kuvausten ajaksi taaperolle voi antaa käteen piparin tai jonkun muun herkun, joka sopii teemaan ja pitää hänet tyytyväisenä.

4. Lapset eivät hymyile aidosti käskemällä, vaan heitä pitää ihan oikeasti naurattaa joko a) valitsemalla hauska ”kuvaustilanne” tai b) sanomalla jotain superhauskaa. Olen todennut, että usein ne jutut, joista ei ruokapöydässä saa puhua, ovat niitä joilla irtoaa parhaat naurut.

5. Kannattaa pukea kaikki suunnilleen yhteen sopiviin sävyihin, ja esim. Pinterestistä löytyy tähän tosi paljon vinkkejä. Joulukorttikuvissa kaikilla ei tarvitse todellakaan olla punaista, mutta jos värit kuitenkin sopivat yhteen, kuvaan tulee rauhallisempi yleisilme. Vaatteiden kanssa voi käyttää myös luovuutta. Mitä jos kaikki pukeutuisivatkin jouluisiin yökkäreihin?

6. Jouluista taustaa tai teemaa kuvauksiin saa helposti esim. kirkkaalla valosarjalla. Valosarjakin muuten pitää hyvin taaperon kiireisenä, kun voi ihmetellä lamppuja (ledit ei onneksi kuumene).

7. Lapset rakastavat hauskoja kuvausideoita, siispä vain mielikuvitus on rajana, mitä joulukorttikuvissa voi tehdä! Lapset saivat esimerkiksi sitoa mut ja Oton jouluvaloilla yhteen, ja he rakastivat sitä.

8. Muita joulun tunnelmaa helposti tuovia asioita ovat esim. eucalyptus-oksat tai kranssi, huonekuusi, joulukuusen edessä otetut kuvat, joulupallot ja havujen oksat.

9. Jos käytössä on Olympuksen kamera, kannattaa ladata puhelimeen sen oma sovellus, jolla oman puhelimen voi muuttaa helposti kaukolaukaisimeksi. Näin me otetaan nykyisin kaikki perhekuvat. Varmasti myös muilla kameramerkeillä on omia sovelluksia, jotka toimivat kameran wi-fin kanssa yhdistettynä samalla tavalla. Ihan super kätevää!

10. Kuva kannattaa lopuksi käsitellä esim. puhelimen ilmaisella Lightroomilla, tai sitten ihan tietokoneen Lightroomilla. Kuvasta kannattaa ainakin poistaa keltaisuus ja sinisyys (jotka helposti tulee kun talvihämärässä kuvaa esim. lämpimän valkoisia led-valoja, ks. esimerkkikuvat yllä) ja korjata valkotasapaino. Ylläoleva kuvapari näyttää, miten radikaalisti kuva muuttuu jälkikäsittelyllä hankalistakin kuvausolosuhteista.

11. Bonusvinkkinä: nukkuva vauva tai taapero on supersöpö kuva-aihe joulukorttiin, jos ei hereillä ollessa onnistu! Pukee vain jouluiset vaatteet päälle ennen kuin tyyppi nukahtaa, ja sitten nukuttaa jollekin sopivalle jouluisalle alustalle tai ihan vaan valkoisen lakanan päälle, ja lisää nukkuvan tyypin viereen vaikka huonekuusen tai muutaman joulupallon. Tähän tosin tarvitaan hyviä unenlahjoja! Mikäli sellaisia ei ole, niin mitäs sanotte siitä, että mini nukkuu vaikka vanhemman sylissä? Aika söpö joulukuva näinkin! Perhekuvan tästä olisi saanut itselaukaisimella, ja juoksemalla itse vielä viereen, heh.

Joulukorttikuvien kanssa vain mielikuvitus on rajana! Me otettiin vasta viime viikonloppuna meidän omat tän vuoden joulukorttikuvat, kun saatiin joulukuusi koristeltua. Kaikista tässä luetelluista vinkeistä huolimatta paras kuva tuli meillä ihan vahingossa. Isommat tytöt pötköttelivät kuusen alla taljoilla, koska se oli hauska leikki. Mä näin, että tässä on nyt se mahdollisuus ottaa just sopiva joulukorttikuva, ja kannustin taaperon heidän keskelle istumaan. Hän istui siinä ehkä 15 sekuntia, mutta kerkesin napata ainakin kaksi heilahtamatonta kuvaa, joista toisessa oli vielä ihan loistavat ilmeet kaikilla. Eli näiden kaikkien vinkkien lisäksi kaikkein tärkein vinkki on tietysti tilannetaju. Jos huomaa, että jossain tilanteessa kuvan saaminen onnistuisi helposti, vaikka siitä ei ”ihan täydellinen” tulisikaan, niin se kannattaa napata just silloin. Usein ne ei-niin-harkitut kuvat onnistuu kaikkein parhaiten.

Me ollaan Oton kanssa vietetty jo seitsemän yhteistä joulua, ja tämä tämän vuoden joulu tulee olemaan meidän kahdeksas yhteinen joulu. Hassua ajatella, että ei koskaan ehditty viettämään ”kahdenkeskistä joulua” Oton kanssa, kun heti meidän ekana yhteisenä jouluna me oltiin jo perhe 3kk vanhan esikoisen kanssa. Ollaan siis vietetty kaikki meidän yhteiset joulut yhdessä, perheenä alusta asti. Vaikka se on hassua, se on myös ihanaa.

Mulle lapset tuovat jouluun sen ekstra taianomaisuuden, ja omien lasten myötä joulut saivat rutkasti lisää merkitystä, vaikka aina olen jouluihminen ollutkin. Eri ihmisillehän joulun merkityksellisyys syntyy eri asioista, eikä kenenkään joulun merkityksellisyys ole parempaa tai huonompaa kuin toisen, oli se sitten mitä hyvänsä. Mutta mulle meidän lapset ja se heidän hössötyksensä on ehdottomasti joulun parasta antia, ja kertakaikkiaan rakastan sitä. Meidän perhe on ehkä saanut alkunsa epätavallisen nopeasti, mutta jouluihin se on vaikuttanut ainoastaan ihanalla tavalla.

JOULU 2011

Jouluna 2011 me oltiin Oulussa. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen joulu, jota vietettiin mun tädin luona. Siitä joulusta muistan, kuinka turvallinen, lämmin ja kotoisa olo meidän nuorella perheellä oli kaikkien läheisten ympäröimänä, miten ihanaa oli saada apukäsiä pienen vauvan kanssa, ja miten meidän esikoinen tarttui pukkia hanakasti parrasta kiinni. Silloin joulua oli juhlimassa monta sukupolvea yhtäaikaa, mun mummu ja pappa, mun äiti ja mun tädin perhe, sekä me. Se oli aivan ihana joulu, ja tuntui jotenkin iniin ihanan kotoisalta viettää sitä Oulussa, kuten olin aina kaikki jouluni viettänyt siihen asti (yhtä Rukan mökkijoulua lukuunottamatta).

JOULU 2012

Joulu 2012 oli ensimmäinen joulu ikinä, jonka vietin Helsingissä. Miettikää, vaikka olin jo siinä vaiheessa asunut Helsingissä 0-14-vuotiaana, sekä 18-21-vuotiaana, juuri tämä kyseinen joulu oli eka jonka vietin Helsingissä. Epäilin siis etukäteen, että voiko joulu Helsingissä edes tuntua yhtään joululta. Tänä jouluna me luotiin pohjat meidän perheen omille jouluperinteille. Pyysin mummulta kaikki jouluruokareseptit, ja valmistettiin kaikki ruuat alusta loppuun itse Oton kanssa, mun mummun resepteillä. Leivoin kaiken Hanna-tädin kakuista lähtien itse. Epäilykset olivat ihan turhia, ja joulu kotona oli ihana. Kyllä se tuntui joululta, ehkä enemmän kuin mikään muu joulu koskaan aiemmin. Sinä jouluna me odotettiin jo meidän keskimmäistä saapuvaksi maailmaan, ja olin raskauden seesteisessä puolivälissä joulun aikaan.

JOULU 2013

Joulu 2013 oli meidän keskimmäisen ensimmäinen joulu, ja hän oli harmillisesti juuri silloin tosi kipeä ja kiukkuinen. Hänellä todettiin korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus juuri aatonaattona, ja vielä jouluaattona oltiin kaikki aivan älyttömän huonosti  nukkuneita ja väsyneitä, ja 8kk ikäinen minityyppi aivan kiukkuinen. Muistan kun jouluaattoaamuna viiden aikaan en ollut vielä nukkunut ollenkaan, silmäystäkään. Tämä oli juuri sitä aikaa, kun nukuttiin muutenkin huonosti, ja sitten kipeänä ollessa vielä huonommin. Mutta joulu se oli tämäkin joulu, ja muistan siitä myös lasten ilon ja sen kuinka joulupukki kävi ekan kerran meillä. En koskaan ikinä voi unohtaa esikoisen ilmettä ja hämmästystä siitä, kun pukki asteli meille sisään. Ihan mieletöntä. Sinäkin jouluna me kokattiin Oton kanssa kaikki ruuat itse mummun resepteillä. Otolla ei muistaakseni ollut juurikaan lomaa sinä jouluna, sillä hän teki silloin ihan älyttömän paljon ekstravuoroja töissä, jotta saatiin meidän kevään 2014 häät maksettua.

JOULU 2014

Vuoden 2014 joulu oli ihana. Silloin kukaan ei ollut kipeänä, mitä pelkäsin ihan tosissani edellisen joulun jälkeen. Meillä ei käynyt silloin pukkia, mutta pukki ”Kävi jättämässä” lahjasäkit meidän oven taakse, ja lapset olivat aivan innoissaan jo siitä. Vietettiin lomaa, ja käytiin jouluaattona pulkkamäessä. Se oli täydellistä! Vielä viikkoa ennen aattoa oli aivan lumetonta, mutta juuri jouluksi maa satoi aivan valkoiseksi, ja päästiin pulkkamäkeen ennen joulusaunaa. Sen joulun jälkeen pulkkamäestä on voinut vain haaveilla.

JOULU 2015

Joulu 2015 on jäänyt mun mieleen vähemmän kuin moni muu joulu, sillä meidän arki oli silloin tosi hektistä. Mä työskentelin silloin vielä startupissa, ja olin aatonaattonakin töissä ihan toimistolla asti. Sen lisäksi päivitin blogia lähes yhtä ahkerasti kuin nytkin (nähtävästi 41 postausta joulukuussa 2015). Palasin myös töihin heti pyhien jälkeen, ja Ottokin oli toki töissä. Muistan kyllä, että sillloinkin kokattiin kaikki ruuat itse, nautittiin joulusaunasta ja omista joulun perinteistä, ja oltiin yhdessä. Mutta muuten tästä joulusta muistikuvat on melko hämärät verrattuna muihin. Ihan kauheaa, mitä liika kiire tekee jopa muistoille!

JOULU 2016

Vuoden 2016 jouluna mä olin lähes viimeisilläni raskaana, ja odotin meidän kuopusta. Se oli meidän ensimmäinen joulu tässä nykyisessä kodissa. Oltiin niin fiiliksissä kaikesta juuri silloin: pian syntyvästä vauvasta, uudesta ihanasta kodista ja lisääntyneestä yhteisestä ajasta sen myötä, kun mun toinen työ jäi pois ja siirryin täysipäiväiseksi influenceriksi. Me tiedettiin, että meillä on edessä aivan ihania yhteisiä aikoja vauvan syntymän ja Oton vanhempainvapaan myötä, ja joulu 2016 oli yhdistelmä malttamatonta odotusta ja samalla sen joulun ja juuri sen hetken fiilistelyä. Se oli ihana joulu. Silloin kokkasin porkkalaa raskaanaolevan graavilohen korvikkeeksi, ja laskin päiviä siihen, että saisin taas syödä sushia. Se oli lämmin ja ihana joulu.

JOULU 2017

Joulu 2017 eli meidän kuopuksen ensimmäinen joulu! Se oli ensimmäinen joulu jota vietettiin yhdessä sekä mun että Oton perheen kanssa. Siksi se oli ehkä kaikkein upein ja merkityksellisin joulu koskaan. Oli niin upeaa olla kaikki yhdessä, ja mulle oli suuri kunnia kokata Oton kanssa niin isolle porukalle kaikki joulun antimet. Viime joulu oli kertakaikkiaan niin mieletön, että ei sanat riitä kuvaamaan. Oon ihan fiiliksissä. Se oli juuri sitä mitä kaivattiin viime syksyn menetysten jälkeen, ja kohensi mielialaa tosi paljon. Kuopus oli niin ihmeissään joulupukista, koristeista ja lahjapapereista, ja isommat tytöt ihan kaikesta. Ihana yhteinen joulu. Onneksi saadaan tänäkin vuonna nauttia joulusta isolla porukalla, se on parasta!

Siinäpä ne, kaikki meidän tähän astisen perhe-elämän joulut. Ihania jokainen ja erilaisia jokainen. Lämpimiä, rakkaudentäyteisiä ja perhekeskeisiä kaikki seitsemän. En malta odottaa tämän vuoden joulua näitä muisteltuani!

Marraskuussa:

Olen päässyt puhumaan tärkeistä asioista ja osallistumaan hienoihin tilaisuuksiin, joissa mua on oikeasti kuunneltu.

Olen kokenut väsymystä ja riittämättömyyden tunteita.

Olen viettänyt ihania pieniä ja isompia hetkiä meidän perheen kanssa, ja nauranut aivan vedet silmissä meidän minien jutuille.

Olen itkenyt ja surrut, sillä tässä kuussa tuli vuosi siitä kun menitin rakkaan mummuni.

Olen tuntenut, että mun ote lipeää, enkä pysty tuottamaan sellaista sisältöä, mitä juuri sillä hetkellä olisin halunnut.

Olen kirjoittanut lukemattomia postauksia, jotka ovat edelleen lukemattomia (heh), koska en ole uskaltanut julkaista niitä.

Olen kirjoittanut vuoden luetuimman ja kehutuimman postaukseni, jonka ansiosta tuntui, että löysin oman ääneni vahvempana kuin koskaan.

Olen kokenut aivan älyttömän flow-tilan, jossa tuntui, että pystyn tuottamaan juuri sellaista tekstiä jota olen aina halunnutkin tuottaa.

Olen ottanut kantaa lapsiperheiden asioihin, ja saanut uusia tärkeitä kontakteja ja hienoja ihmisiä ympärilleni.

Olen päässyt mukaan luomaan tulevaisuuden Suomea.

Olen ensin ujostellut ja hävennyt, ja sitten uskaltanut olla rohkeasti minä.

Olen saanut uusia ystäviä.

Olen yrittänyt uusia asioita ja epäonnistunut.

Olen yrittänyt epäonnistumisen jälkeen uudelleen ja onnistunut.

Olen vaihtanut ajatuksia satojen teistä kanssa, ja tälläkin hetkellä instagramin inboxi näyttää 99+ viestipyyntöä. Mä rakastan puhua teidän kanssa ja kuulla teidän kokemuksia. Kiitos kiitos kiitos, että jaatte niitä.

Olen harmitellut pimeyttä ja imenyt irti jokaisen auringonsäteen jonka olen saanut.

Olen syönyt enemmän konvehteja kuin kehtaan myöntää edes itselleni.

Olen ollut luokkakokouksessa ja pikkujouluissa.

Olen viettänyt lukijailtaa ja alkanut suunnitella jo seuraavaa.

Olen luullut olevani kiireinen, sitten ottanut kalenterin käteen, järjestänyt sen ja samalla ajatukseni, ja todennut, että ei. Mä en ole kiireinen, mulla on paljon tekemistä, mutta hallitsemalla mun menot kalenterissa ja pään sisällä, selviän niistä ilman kiirettä.

Olen syönyt kalaa ainakin kolme tai neljä kertaa joka viikko. Tuntuu, että kroppa oikein vaatii D-vitamiinia kun on ollut niin pimeää.

Olen kirjoittanut ylös kaikkea hauskaa mitä meidän kuopus on sanonut ääneen. Tässä kuussa hänen puheensa on aivan räjähtänyt, ja juttua tulee enemmän kuin stand up -koomikoilla.

Olen kerännyt kuopuksemme kenkiä ja sukkia lukuisia kertoja hypermarketin käytäviltä ja pukenut niitä uudelleen, sillä hän haluaa istua ostoskärryssä aina paljain varpain, ja heittää kengät ja sukat iloisesti aina jonnekin.

Olen kauhistellut kuinka meidän lapset vaan kasvavat. Toiselta irtosi jo neljäs hammas, ja toiselta alkoi juuri heilumaan kaksi ensimmäistä.

Olen ollut ylpeä siitä, miten taitavia, fiksuja ja oma-aloitteisia meidän lapset ovat.

Olen viettänyt lukuisia iltoja tehden blogini joulukalenteria. Se on tuottanut mulle valtavasti iloa ja hyvää mieltä.

Kiitos marraskuu, kaikessa pimeydessäsi ja ristiriitaisuudessasi saatoit olla vuoden hienoin kuukausi. Nyt alkaa kuitenkin vuoden paras aika, ainakin mun mielestä. JOULU. Joulukuu.

Huomisesta alkaen blogissa ilmestyy joka ikinen aamu klo 6.00 joulukalenterin uusi luukku. Kalenteri on tehty täysin teidän toiveiden ja edellisvuosien suosikkien pohjalta, ja mä toivon, että tämä on hienoin joulukalenteri jonka olen koskaan tehnyt. Siellä tulee olemaan videoita, haastatteluja, kertomuksia, muistoja, herkkuja, lahjavinkkejä, Ottoa ja kaikkea muuta. Kiitos, että saan tehdä sitä taas jälleen kerran teille.

Maailman ihaninta marraskuun viimeistä teille jokaiselle, ja KIITOS.