Niinhän siinä kävi, että tänä vuonna me päätettiin tehdä sittenkin viime vuoden kasvihuone uudelleen. Mietittiin myös jouluista autoa, mutta se tuntui juuri nyt liian haastavalta ja aikaa vievältä, tämä joulukuu on ollut jotenkin vielä tavallistakin täydempi. Juuri eilen sanoin ystäville illallisella, että tänä vuonna sen on vasta huomannut kunnolla, että meillä oikeasti on neljä lasta! Tai ehkä vaan korona päättyi ja siksi kaikki viikonloput ja illat ovat taas täynnä. Mutta noh, anyway, halusin päästä nyt piparkakkutalon kanssa helpolla ja tehdä jotain tuttua. Piparkakkukasvihuone on kuitenkin suurista ”lasipinnoistaan” huolimatta melko simppeli tehdä. Tai niin mä muistelin ainakin.

Käytin talon seinien muottina Fazerin suklaarasiaa (hah, en löytänyt viivotinta enkä jaksanut etsiä) ja sen avulla summanmutikassa piirsin myös kaikki ikkunat. Halusin toiseen päätyyn tupla-lasiovet, koska näin sellaiset Pinterestissä ja ne näyttivät kauniilta. Kiinnitin ikkunoiksi jälleen liivatelehdet, jotka päästävät ihanasti valoa läpi. Koristelin talon valkoisella kuorrutteella. Tällä kertaa jäi kyllä koristelut melko minimiin ja olisin voinut onnistua hieman paremminkin osien kiinnittämisessä, mutta taiteilin taloa todella lyhyillä yöunilla ja muutenkin ehkä ei-niin-hyvänä päivänä, joten se on aivan hyvä kyllä siihen nähden!

Lisäsin vielä talon sisälle paristokäyttöiset led-valot, joista tulee ihanan kirkas valo.  Piparkakkutaikinaa ei tällä kertaa kulunut kuin yksi kokonainen kilo, mikä on ehkä vähemmän kuin koskaan aiemmin. Ja jouduin vielä tekemään yhden osan uusiksi, kun epähuomiossa yksi seinistä kerkesi olla uunissa pari minuuttia liian kauan ja meni liian tummaksi ja haperoksi. Eli yhden kilon paketilla saa hyvin tehtyä kasvihuoneen, melko isonkin. Tosin olen varma, että jos mulla ei olisi ollut toista kiloa jemmassa pakkasessa, olisin sössinyt enemmänkin kuin vain yhden osan ja sitten ei olisi riittänyt taikinaa tarpeeksi, hah. Eli ehkä se toinen varapaketti kannattaa kuitenkin olla varmuuden vuoksi myös, ainakin jos on samanlainen huithapeli kuin minä.

Piparkakkutalon tekeminen on kyllä aina niin kivaa ja rentouttavaa, kun saa vaan keskittyä koristelemaan ja yhdistelemään osia. Mutta käsi siinä tulee aina vähän kipeäksi, kun puristaa kuorrutetta niin täysillä. Olisipa mahtavaa nähdä teidän piparkakkutaloja! Mulle saa lähettää IG:ssä kuvan omasta piparkakkutalosta ja jaan niitä storyssa!

Tänään sukelletaan kuulkaa ajassa 11 vuotta taaksepäin – meidän ihka ensimmäiseen jouluun perheenä. Meidän perheen ensimmäisenä jouluna me oltiin tunnettu Oton kanssa 11 kuukautta ja 24 päivää ja meidän esikoinen oli kolme kuukautta ja neljä päivää vanha. Jouluna 2011 päivät sattuivat siinä mielessä hyvin, että Otto sai niin pitkään vapaan töistä pyhien ansiosta, että pääsimme lähtemään joulun viettoon Ouluun mun suvun luokse. Olin viettänyt aina kaikki joulut Oulun sukulaisten kanssa ja ajatus joulusta omassa kodissa tuntui mulle silloin tosi epäjouluisalta. Me ei oltu vielä luotu mitään omia jouluperinteitä yhdessä, eikä koskaan vietetty joulua yhdessä perheenä. Mulle joulu oli yhtäkuin iso perhe ympärillä ja siksi päätimme lähteä Ouluun silloinkin.

Ajoimme järkyttävässä lumituiskussa Oton työpäivän jälkeen Oton entiseltä työkaverilta lainatulla farmariautolla kohti Oulua. Meidän esikoinen söi pullomaitoa ja aina tasaisin väliajoin pysähdyimme lämmittämään hänelle huoltoasemalla tuttipullossa korviketta. Matka meni kuitenkin vauvan osalta hyvin ja muistan kun ajoimme yhdentoista aikaan illalla mun tädin pihaan ja esikoinen heräsi. Hän meni heti mun tädin syliin ja jokelteli innoissaan. Oli ihanaa olla kotona. Mun tädin luona tuntui jo nuorena aina siltä, että on turvassa ja kotona, ja oli ihana ja lämmin olo mennä sinne yhdessä.

Jouluaattona mun täti teki kaikki meidän suvun perinteiset jouluruuat ja hänen luokse tuli myös mun äiti sekä mun mummu ja pappa. Se on viimeinen joulu, jonka vietin yhdessä mummun ja papan kanssa, ennen kuin aloimme viettää joulut kotona Helsingissä. Siksi ehkä muistelen sitä myös erityisen lämmöllä. Ihanaa, että meille jäi muistot tästä yhteisestä jouluaatosta.

Muistan kuinka laitettiin meidän esikoisvauva joulupukin syliin ja hän alkoi nyhtämään pukin partaa irti. Ei ottanut silloinkaan mitään vastaan kyseenalaistamatta, vaan jo kolmen kuukauden iässä päätti kokeilla onko pukin parta aitoa tavaraa. No eihän se ollut, mutta onneksi vauvalla ei ollut kovin paljoa voimaa, vaikka hän täysillä kiskoikin. Ihana pieni!

Mun serkut olivat silloin vielä tosi pieniä ja heidän jouluintonsa oli käsin kosketeltavaa. Muistan myös, kuinka innoissani olin ensimmäisistä joululahjoista, joita sain Otolta. Edellisenä jouluna meillä oli ollut taloudellisesti niin vaikea tilanne äidin kanssa, että en saanut yhtäkään joululahjaa. Joten se, kun sain Otolta paketteja, joita ostaessaan hän oli selvästi ajatellut vain minua, tuntui niin erityiseltä. Kun katson kuvia meidän ensimmäisestä joulusta, näen sen ilon ja rakkauden joka meillä oli jo silloin yhdessä. Meillä oli kaikki niin hyvin, vaikka meillä oli murto-osa siitä mitä meillä on nyt. Meillä oli niin hyvä olla yhdessä jo silloin.

Tänä vuonna saadaan viettää jo kahdestoista joulu yhdessä! Nyt meillä on rutkasti omia jouluperinteitä ja joulu tuntuu joululta kotonakin. Eniten joululta se tuntuu nimenomaan kotona. Meillä on ympärillämme täällä oma iso perhe ja lasten jouluilo, sekä Oton perhe ja mun äiti, mikä on mielettömän ihanaa. Ouluun taas suuntaamme pian joulun jälkeen moikkaamaan kaikkia muita rakkaita sukulaisia. En voi sanoin kuvailla miten paljon odotan molempia – sekä joulua täällä että Oulun reissua. Ihan hirveä ikävä kaikkia! Mutta se siitä, tämä oli tällainen pieni retki yhdentoista vuoden taakse. Toivottavasti piditte!

Ihanaa Lucian päivää kaikille <3

Esittelen teille nyt kaikki meidän piparkakkutalot, joita ollaan blogijoulukalenterin olemassaolon aikana tehty. Meille piparkakkutaloperinne on verrattain uusi, aloitettiin se lasten kanssa vasta vuonna 2016. Mun lapsuudessa piparkakkutaloja ei koristeltu, tai no siis ei tehty piparkakkutaloja ollenkaan. Pipareita kyllä äidin kanssa aina leivoimme, mutta taloa ei tehty. Ehkä siksi se tuntui melko työläältä ajatukselta (ja sitähän se onkin), eikä tehty taloja lasten ensimmäisinä jouluina.

Ensimmäisen piparkakkutalon tein itse köksän piparkakkutalokurssilla kasi- tai ysiluokalla, johon ilmoittauduin koulussa vapaaehtoisesti. Siellä teimme itse oman piparkakkutaikinan ja leivoimme muumitalon muotoiset piparkakkutalot. Tämä ajoittui muistaakseni siihen jouluun, kun mun äiti oli melko sairas, enkä muista tästä piparkakkutalokurssista kovin tarkasti mitään. Mutta joka tapauksessa, se oli ensimmäinen piparkakkutalo jonka tein, ja seuraavan oman piparkakkutalon leivoin vasta aikuisena omien lasten ollessa jo melko isoja.

2016:

Aloitimme piparkakkutaloperinteen koristelemalla valmiin Annas pepparkakor-piparitalon lasten kanssa. Koska huomasimme sitä tehdessä, että ei se osien kiinnittäminen niin hankalaa ollutkaan, saimme kenties kipinän tehdä seuraavalla kerralla osatkin itse. Tämän talon teimme niin, että minä koristelin toisen puolen ja lapset toisen puolen. Yksi talon seinä tosin tippui sulaan sokeriin ja katkesi ja sen toisesta puolikkaasta tuli tuollainen kiiltävä, kun se oli sokeripäällysteinen.

2017:

Suunnittelin ensimmäistä kertaa piparkakkutalon osat itse! Piirsin kaavat ja teimme osat, sekä koristelimme. Talosta tuli melko suuri ja näyttävä. Silloin en vielä tiennyt, että osat kannattaa koristella ennen kiinnittämistä toisiinsa. Tykkäsin tästä mallista kovasti, ehkä sen voisi tehdä uudelleen mutta hieman suuremmilla ikkunoilla ja näyttävämmällä koristelulla. Se olisi hauskaa, palata ikäänkuin juurille!

2018:

Okei, ehkä tuota 2017 taloa ei tarvitse tehdä enää uusiksi, koska 2018 teimme lähes samanlaisen talon, mutta hieman erilaisilla koristeluilla. Myös tässä teimme niin, että lapset saivat koristella talon toisen puolen ja minä koristelin toisen puolen! Tästähän tuli super hieno, tykkään! Rapatessa aina vähän roiskuu ja sulaneet sokerit välillä valuvat, mutta kyllä tässä huomaa, että harjoitus tekee mestarin, pikkuhiljaa sitä oppii enemmän ja enemmän.

2019:

Rohkenimme yrittää jo piparkakkutalorykelmän tekemistä ja tästähän tuli hieno! Meidän rakennukset on aina melko kotikutoisia ja koristelut myös, mutta tehdessä on aina super hauskaa. Mulle on tärkeää, että lapset saavat olla aidosti mukana, enkä todellakaan nipota koristeluista. Kunhan taloa leipoessa on hauskaa, me ollaan onnistuttu. Tämä talorykelmä on kyllä yksi mun lemppareista! Se oli myös eka kerta kun tajuttiin valaista talon sisus pienillä led-valoilla.

2020:

Tämä piparkakku-Tylypahka oli kenties kunnianhimoisin piparkakkuprojekti, joka me ollaan tehty! Sen tekemisessä kesti _kauan_. Mutta olihan se nyt mahdottoman söpö! Ja sitä oli hauska tehdä. Toiste en kyllä aio tehdä ehkä yhtä massiivista piparirakennelmaa, en ainakaan ennen kuin meillä on kolme kertaa isompi saareke kuin nyt, koska tämän säilyttäminen oli hieman hankalaa, kun ei sille meinannut löytyä hyvää paikkaa mistään. Mutta voi veljet, tää oli kyllä hieno projekti!

2021:

Viime vuonna teimme piparkakkutalo-kasvihuoneen ja tästä olen kyllä ylpeä! Siitä tuli tosi kaunis ja se toimi ihanana lyhtynä keittiössä, eikä vienyt liikaa tilaa kuten Tylypahka. Liivatelehti-ikkunat päästivät kauniisti valoa läpi ja muutenkin tämä oli tosi symppis. Tämänkin voisi tehdä joskus uudelleen!

Tällä hetkellä suunnittelussa on piparkakkutalo vuosimallia 2022. Vai tuleeko siitä talo ollenkaan? Piparkakkurakennelma 2022. Paljastan sen myöhemmässä luukussa sitten! Mikä taloista oli teidän lemppari? 

Tämän päivän luukku pitää sisällään meidän 5-vuotiaan lahjatoiveista koottuja vinkkejä. Hänen lista oli melko pitkä ja polveileva ja toiveet ovat monta kertaa matkan varrella jo muuttuneetkin. 5-vuotias on meidän perheessä se, joka innoissaan selaa lelukuvastoa ja merkkaa sieltä raksilla puolet ylös. Mutta kuitenkin tässä joulun lähestyessä kun ollaan juteltu hänen joulupukin kirjeestään ja toiveistaan, niin aika moni sellainen vähän hömppälelutoive onkin alkanut vaihtua sitten johonkin muuhun, mistä hän on haaveillut enemmän.

Hän esimerkiksi sanoi, että ei ehkä toivokaan niin montaa L.O.L Surprise-juttua, vaan jonkun niistä voisi vaihtaa aamutossuihin. Ja kuulemma ison L.O.L Surprise talon hän vaihtaisi mieluummin pehmeään säkkituoliin sittenkin. Keskustelua on toki saanut vähän johdatella – esimerkiksi kun hän on haaveillut säkkituolista, niin sitten olen kysynyt, että voisiko sitä toivoa joulupukilta, ja hän sanoi heti, että joo ja sitten pohti oikein tarkasti, että minkä sieltä laittaisi vaihtoon. Ja hän tuli siihen tulokseen, että isoa L.O.L taloa ei välttämättä saisi kuitenkaan, eikä se edes mahtuisi mihinkään, joten sen voisi vaihtaa säkkituoliin. (En sitten tiedä, että millä logiikalla säkkituoli vie vähemmän tilaa, mutta se on toinen tarina se, mieluummin kuitenkin ostan säkkituolin).

Säkkituolin ja aamutossujen lisäksi listalta löytyy mm. Pokemon-kirja ja Pokemon-housut, juuri näillä sanoilla kirjoitettuna. Pokemon-kirjaa yritin googlailla ja muutaman löysin, pitää ostaa eka kovakantinen Pokemon-kirja, joka tulee vastaan kaupassa, niitä ei liiaksi vaikuta olevan. Puuhakirjoja on paljon, mutta hän toivoi tällä kertaa Pokemon-aiheista satukirjaa.

Hauska toive oli mun mielestä myös työkaluvyö. Hän halusi kirjoittaa sen toiveen perään kirjeeseen, että se on kaikkein tärkein toive. Eli se on todellakin hankittava, jos se kerran on kaikkein tärkein toive. Ihanaa, että työkaluvyö oli tärkeämpi toive kuin vaikka ne isot L.O.L-jutut.

Lisäsin tähän vinkkilistaan vielä Disney On Ice -jääshown. Meillä 5-vuotias ei ole vielä koskaan päässyt sinne, koska vuonna 2019 hän oli liian pieni ja sen jälkeen on ollutkin korona-aika ja niitä ei ole ollut. Hän ei siis edes varmaankaan muista sellaisen olemassaoloa, mutta tiedän, että hän varmasti rakastaisi sitä! Ja ajattelin, että se olisi aivan ihana joululahja. 2020 tammikuussa me käytiin hänen kanssa Ryhmä Hau livessä ja se oli myös ihan huippu, hän tykkäsi kovasti. Elämykset yhdessä on niitä mun lempparilahjoja <3

Tässä luukussa jaan teille savulohi-joulutorttujen ohjeen, joka vie kielen mennessään! Rakastan joulutorttuja ja ehkä vielä enemmän suolaisia joulutorttuja kuin makeita. Jo vuosikaudet mun luottoresepti suolaisiin joulutorttuihin on ollut vuohenjuuston ja viikunahillon yhdistelmä, josta on muodostunut jo sellainen meidän joulujen klassikko. Muutama vuosi sitten Kokit ja Potit -blogin Hannele teki kuitenkin oman vieraskynäluukun mun joulukalenteriin, jossa hän esitteli mulle suolaiset minitortut kylmällä täytteellä, joka lisätään jälkikäteen. Ja tämä mullisti mun maailman! Koska en ollut koskaan ajatellut, että tortuthan voisi vaan paistaa ilman täytteitä ja sitten tarjoilla kylmän suolaisen täytteen kanssa.

Hannelen tortuista se sitten lähti ja nykyään suolaiset joulutortut kylmillä täytteillä on ihan lempparijuttu joulun ajan kyläilyihin tai ihan vaan iltapalaherkuksi. Suolainen joulutorttu on vähän kuin uuniperuna: kaikki mikä toimii uuniperunan täytteenä, toimii hyvin todennäköisesti myös suolaisen joulutortun täytteenä. Siksi päätinkin kokeilla joulutorttujen kanssa mun suosikki uuniperunan täytettä, eli savulohitäytettä.

Suolaiset joulutortut savulohitäytteellä (10kpl)

500g torttutaikinalevyjä

200g savulohta

200g creme fraichea

1/2 punasipuli

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sulata torttutaikinalevyt. Muotoile niistä kymmenen torttua haluamassasi muodossa. Halutessasi voit voidella tortut kananmunalla. Paista uunissa 225 asteessa n. 12 minuuttia. Pilko sillä aikaa punasipuli ja sekoita creme fraiche, mausteet, savulohi ja sipulisilppu keskenään. Tarjoile tortut hieman jäähtyneenä täytteen kanssa.

Vinkki! Voit myös lisätä tilliä tai ruohosipulia jos kaapista sattuu löytymään, niin tulee vähän värikkäämpi lopputulos! 

Seuraavaksi aion ehdottomasti kokeilla jotain jänniä uudenlaisia makeita joulutorttuja! En itse ole kovinkaan marmeladi-ihmisiä, eikä luumuhillokaan oikein iske. Viime vuoden vaniljakreemitortut olivat kyllä herkullisia, niitä voisin ehkä tehdä uusiksi! Tai sitten keksin vielä jotain uutta ja jännää, minkä löydätte kenties yhdestä luukusta ennen joulua. Se jää nähtäväksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille, aivan uskomatonta, että on jo kymmenes joulukuuta ja jouluaattoon on enää tasan kaksi viikkoa. Joulukuu tuntuu menevän joka vuosi vain nopeammin ja nopeammin!