Ihanaa olla kotona! Me tultiin tänään alkuillasta kotiin ja vitsit, että mulla oli hurja koti-ikävä! En varmaan ole kokenut samanlaista koti-ikävää vuosikausiin, kuin nyt tällä Oulun reissulla. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että voidaan olla matkoilla vaikka koko kesä, mutta nyt totesin Otolle jo alkuviikosta, että mä kyllä vähän kaipaan meidän kotia.

Oulussa ei ollut muuttunut mikään, siellä oli ihan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Läheisten kanssa voisin kyllä viettää aikaa vaikka loputtomiin, siitä ei ollut kyse. Mutta mä vaan nautin niin paljon meidän kodista nyt (ja oli vieläpä aika kutkuttava into päästä näkemään vihdoinkin valmis keittiö myös), että siitä se koti-ikävä varmasti johtui. Tämähän oli ihan ensimmäinen kerta kun me oltiin edes yötä pois tästä kodista. Kotona on tullut oltua niin älyttömän tiiviisti sieltä maaliskuusta asti (ja tässä kodissa huhtikuusta asti), että oli tosi hassua olla yli viikko yhtäkkiä pois. Ennen tätä pisin reissu oli varmaan se kun oltiin veneilemässä puoli päivää, hui. 

Oli aivan ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä Oulussa, mutta nyt on myös ihana olla täällä. Me mennään onneksi vielä elokuun puolella uudelleen Ouluun, kun yhdellä sukulaisella on valmistujaiset. Ehkä siksikin oli nyt aika helppoa lähteä kotiin, kun tiesi, että ei joudu ikävöimään sukulaisia kauaa, vaan pian taas tavataan. 

Ekana kotona katsottiin, että onko meidän viherkasvit vielä hengissä ja ne voivat onneksi oikein hyvin! Meidän 3-vuotias varmuuden vuoksi kuitenkin kasteli niitä oikein reippaasti. Ja pihalla oli istutuslaatikoissa myös tosi hyvä tilanne. Tomaatin taimiin oli tullut uusia pieniä tomaatin alkuja ja kesäkurpitsaankin paljon lisää kukkia, joiden varsista ehkä kasvaa sitten uusia kesäkurpitsoita vielä. Salaattia oli myös kasvanut ihan älyttömästi lisää ja nyt meille tulee ihan kiire saada ne syötyä, mutta sehän ei haittaa mitään. Ruohosipuliakin oli niin paljon, että varmaan kuivataan osa, niin riittää vaikka koko talveksi.

Mun sisustussuunnittelija-tädin luona missä yövyttiin oli paljon ihania sisustuslehtiä ja mulle tuli kunnon sisustuskuume niitä lukiessa. Voin kertoa, että lähiaikoina on ainakin muutama sisustusprojekti ja DIY-juttu luvassa, sillä mä en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan mun visioita! Sain taas sellaisen ahaa-elämyksen, että mehän voidaan toteuttaa ihan mitä vaan jännittäviä ideoita täällä ja ainakin yksi sellainen on saatava toteutettua mitä pikimmiten, jos multa kysytään. Olen ollut niin syvästi uppoutunut tähän keittiöremppameininkiin, että olen aivan unohtanut muun kodin projektit. Mutta nyt niillekin on aikaa ja ideoita.

Tilasin myös meille viimeinkin valaisimet keittiöön ja ruokailutilaan, joiden pitäisi saapua viikon sisään. Mun täti auttoi valitsemaan näyttävän valaisimen ruokapöydän ylle ja keittiöön tulee vielä kaunis ja simppeli seinävalaisin. Ihan ekana esittelen kuitenkin huomenna meidän keittiön, kunhan olen saanut sen kuvattua kunnolla. Oli niin jännittävää tulla kotiin, kun tiedettiin, että täällä meitä odottaa valmis keittiö. 

Kotimatka sujui leppoisasti ja nyt on niin hyvä fiilis olla täällä. Lämmitettiin sauna ja nyt mennään nauttimaan löylyistä. Sen jälkeen ajateltiin katsoa Good Girlsin uusia jaksoja Oton kanssa ja tehdä iltapalaa. Olen odottanut niitä jaksoja jo tovin ja tänään ne vihdoin tulivat katsottaviksi Netflixiin. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon uusien ideoiden kera! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Kolme kuukautta me pähkäiltiin, ylikin. Mitkä ihmeen ruokatuolit me ostetaan. Kysyttiin neuvoa ja saatiin satoja vinkkejä ja kommentteja puolesta ja vastaan. Haluttiin laatua, tyylikkyyttä, ajattomuutta. Selattiin Toria, FB:n marketplacea, eri nettikauppoja ja käytiin koeistumassa kymmeniä tuoleja kesäkuun aikana kivijalkaliikkeissä. 

Mittailtiin montako tuolia mahtuu rinnakkain ja oltiin jo ostamassa yhdet ihan eri tuolit, entisöidyt käytetyt koulutuolit. Meille varatuiksi luvatut tuolit ehdittiin kuitenkin kuulemma vahingossa myydä toiselle ostajalle, mistä jäi vähän ikävä maku suuhun ja tähän liittyi vähän muutakin outoa, minkä takia todettiin, että parempi asioida jossain muualla. 

Niiden jälkeen oltiin hetken aikaa ihan sormi suussa, että mitä me nyt keksitään. Käytiin katsomassa uusia koulutuoleja Iskussa ja käytiin kokeilemassa niitä Gubin beetlejäkin uudelleen, jotka oltiin jo kertaalleen haudattu liian leveinä. Viime viikolla mä kuitenkin sanoin, että nyt mennään Sturenkadulle Formeen ja koe-istutaan vielä ne TON-tuolit, joista oli paljon mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin. Forme on Suomen ainoa kivijalkaliike, joka myy alkuperäisiä TON-tuoleja ja lisäksi ne olivat siellä myös edullisempia kuin nettikaupoissa. 

Istuttiin liikkeessä eri malleja ja lopulta saatiin päätös tehtyä. Yllättäen se olikin juuri se, mitä ihan ekana pohdittiin. Sivuille mustat Ton chair no. 14 -tuolit puuistuimella ja pöydän päätyihin mustat käsinojalliset Ton Chair no. 30 -tuolit rottinki-istuimella. Me ollaan istuttu nyt kolme kuukautta Ikean viiden euron jakkaroilla (+ yhdellä hyvin kuluneella pinnatuolilla) ja todettu, että kyllä, pystytään istumaan näinkin, eli tuskin ne chair no. 14 -tuolit on ihan liian epämukavat ainakaan, kuten moni sanoi. Lisäksi otettiin ne leveämmät ja hieman joustavat chair no. 30 -tuolit kaveriksi, jotta pidemmillä illallisilla enemmän mukavuutta tarvitseville on sitä tarjolla. 

Rakastan näiden tuolien ajatonta muotokieltä, tyylikästä mustaa väriä ja oikeastaan kaikkea niissä! Ne kehystävät meidän pöytää ihanasti ja ovat mielestäni oikein hyvä pari vaalealle pöydälle ja vaalealle keittiölle. Keittiöön on tulossa pientarvikkeisiin myös mustaa väriä ja vaaleanpunaista, joka yhdistää ruokailutilaa ja keittiötä. Vastaavasti taas ruokailutilaan tulee sitten koriste-esineiden ja valaistuksen muodossa samaa messinkiä ja harmaata kuin keittiössä on, jotta ne menevät hyvin yhteen. Uskon, että tästä tulee ihan mahtava kokonaisuus, enkä malta odottaa, että kaikki on viimein valmista. 

Ollaan nyt ehditty istua näillä tuoleilla parin ruokailun verran ja todettu, että on nämä ainakin 74646839393 kertaa mukavammat kuin ne meidän jakkarat, tai viime päivien lattiapiknikit, kun ulkona oli liian tuulista ja sisällä ei ollut ruokapöytää, kun se oli kasattu kiintokalusteiden ja kodinkoneiden tieltä pois. Uskon, että me selvitään näillä oikein hyvin. 

Ruokapöytä siirtyy vielä 1,2 metriä lähemmäs takaseinää, kunhan vanhat jääkaappi ja pakastin lähtevät uuteen kotiin ja uusi jääkaappi saadaan paikoilleen. Nämä kalusteet eivät siis tule olemaan ikuisesti tässä terassin oven edessä ja toivottavasti ruokapöydän takanakin näkymä tulee olemaan hieman kauniimpi kuin kolme kylmälaitetta.

Nyt otettiin alkuun siis kaksi käsinojallista tuolia ja neljä pienempää tuolia, koska meillä on edelleen ruokapöydässä myös 3-vuotiaan Tripp Trapp. Kuusi tuolia riittää meidän perheelle ja se on myös kuusi tuolia lisää tähän täysin tuolittomaan tilanteeseen, eli parantaa istumapaikkojen määrää huomattavasti. Sitten kun Tripp Trapp siirtyy yläkertaan 3-vuotiaan työtuoliksi joskus hamassa tulevaisuudessa, voidaan ostaa vielä kaksi tuolia lisää, kun ne mahtuvat sitten hyvin tuohon vielä. Mutta toistaiseksi näillä mennään. 

Seuraavaksi ryhdytään sitten toden teolla pohtimaan, mitä tuohon takaseinälle tulee (se pitää myös vielä korjausmaalata, sillä keittiö siirtyi muutaman sentin kauemmas seinästä ja valkoista seinää tuli esiin kymmenen sentin levyiseltä alueelta). Tauluja ja ehkä joku peili. Lisäksi pitää pohtia niin keittiön kuin ruokailutilankin valaistus kuntoon. Ruokailutilaan tulee joku näyttävä kattovalaisin ja keittiöön taas joko sellainen iso liikuteltava seinävalaisin tai sitten joku kaunis kattovalaisin. Joitakin ideoita mulla jo onkin, mutta katsotaan mihin päädytään. Tästä on hyvä jatkaa.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Tänään painoimme vanhan kodin oven kiinni viimeisen kerran. Olihan tämä hemmetti soikoon yksi työmaa, olla kahden kodin välillä kolme kuukautta. Kolmen kuukauden aika antoi toki ihanan vapauden tunteen, että “meillähän on vielä hyvin aikaa tyhjentää asunto ja varasto, purkaa aita ja paviljonki, maalata seinät takaisin valkoiseksi, tilata hälytysjärjestelmän purku, paikata kolot seinissä, viimeistellä aulan lattia ja kodin lattialistat ja myydä tarpeettomat tavarat”. Samalla se ei sopinut kyllä yhtään meidän viime tippaan asiat jättäville luonteille, eikä mun stressinsietokyvylle. Meille sopii paremmin sellainen muutaman päivän rykäisy, jollaisia muutot ovat aiemmin olleet.

Aloitettiin melko aikaisin kyllä tyhjentämällä varasto ja alkamalla myydä tavaraa pois huhtikuun alussa. Ne puuhat sujuivat sutjakasti ja moni tavara sai uuden hyvän kodin. Palkattiin ammattilainen tekemään ne lattiat loppuun, joita ei itse koskaan saatu valmiiksi. Ja hitsi, niistähän tuli ihan super hienot. Juuri sellaiset kuin mun visio alunperin 3,5 vuotta sitten olikin. Otto sai maalattua ja paikattua seinät ja purettua pihalta kaiken ja hälytysjärjestelmäkin käytiin jo purkamassa. Jäljelle jäi siivous, koska sitä ei kannattanut lattiarempan aikana tehdä. Ja siivous tehtiin toki hyvin perusteellisesti, koska tottakai haluttiin jättää uusi koti uusille asukkaille mahdollisimman siistiin kuntoon. Saimme siihen kulumaan kaksi kokonaista sunnuntaita. 

Vanhan asunnon huolehdittavat asiat ovat kolkuttaneet takaraivossa nyt kolme kuukautta, että tuo pitäisi vielä tehdä ja tämä ja tuo. Siellä on rampattu esittelemässä asuntoa potentiaalisille muuttajille useampaan kertaan (asokoteja tarjotaan yleensä monelle ihmiselle yhtäaikaa) ja seisottu muutama tovi tyhjällä terassilla odottelemassa kun ihmiset tutustuvat asuntoon, sekä sovittu kontaktittomia treffejä tavaroiden ostajien kanssa ulos niin ikään. 

Nyt saadaan jättää se osa taakse elämässä ja siirtyä täysin uudelle sivulle. Enää ei tarvitse stressata vanhan kodin asioita, vaan voi keskittyä rauhassa tähän uuteen. 

Vanhasta kodista jää niin paljon rakkaita muistoja. Se on se koti, jonka lattialle mulla meni lapsivedet kuin elokuvissa. Koti, jonne toimme meidän vastasyntyneen kuopuksen Naistenklinikalta. Se on se koti, jossa esikoinen aloitti koulutiensä ja keskimmäinen kasvoi päiväkotilaisesta eskarilaiseksi. Siellä jännättiin Oton pääsykokeiden tuloksia ja juhlittiin monet synttärit rakkaiden kanssa. Siellä kokattiin ihanat jouluruuat monena vuonna ja vietettiin isoja perhejouluja täynnä hersyvää naurua. Siellä ihmeteltiin toukokuista lumisadetta, helteisintä heinäkuuta ikinä ja järjestettiin grillijuhlia pihalla. 

Se, mitä jään tuosta kodista kaipaamaan ovat mielettömän upeat auringonlaskut sekä maailman mukavimmat naapurit. Onneksi täällä uudessakin kodissa on mielettömän mukavat naapurit. Auringonlaskuja ei ehkä samalla tavalla näe ainakaan kesäisin, kun pihan edessä on niin valtavan paljon korkeita puita. Mutta meille paistaa maailman kaunein aamu- ja päiväaurinko ja rakastan korkeiden puiden tuomaa yksityisyyttä ja rauhaa. Puolensa kaikessa.

Jokainen koti, jossa olen asunut, on jättänyt omat jälkensä elämään. Tämä koti, johon me nyt muutimme, on mun elämän viidestoista koti. Toivon, että siitä tulee myös pitkäaikaisin koti, jonka tarinaa saamme kirjoittaa monen luvun verran. Ainakin tarinan alku jää mieleen. Emme tule koskaan unohtamaan muuttoa tänne. Sisäänmuuttoa, jonka järjestimme kahdestaan kolmen lapsen kanssa muutamassa päivässä koronan takia. Toki kokonaisuutena muutto pitkittyi sen kolme kuukautta vielä – muuten ei tällainen olisi meiltä onnistunutkaan. 

Suosittelisinko asokotia muille? Tätä on kysytty moneen kertaan. Ehdottomasti! Minä pidin kovasti siitä, että me saimme samalla säästettyä rahaa itsellemme, kun lyhensimme asokodin lunastusosuuden lainaa. Vuokralla kaikki meni vuokranantajan taskuun, mutta asossa 20% asumiskuluista kuitenkin kertyi lainan lyhennyksenä omaan taskuun. On sekin parempi kuin ei mitään. Se oli oiva siirtymä vuokralta kohti omistuskotia. Siellä oli hyvä ja rauhallinen asua ja sai kuitenkin vaikuttaa vähän enemmän asunnon ulkonäköön kuin vuokralla. Se oli meille täydellinen ratkaisu niiksi vuosiksi, jotka siellä asuimme. 

Nyt oli kuitenkin jo aika sanoa heipat  ja tirauttaa helpotuksen ja haikeuden kyyneleet pihalla vielä viimeisen kerran. En arvannutkaan, että muutto nostaisi näin suuria tunteita vielä pintaan, mutta kai tämä samalla päätti yhden elämäni oudoimmista kolmen kuukauden ajanjaksoista. Kyyneleet olivat paljon muutakin kuin asunnon hyvästelyä ja helpotusta siitä, että kaikki on vihdoin hoidettu. Ne olivat myös kaikkia niitä tunteita tästä keväästä: pelkoa tulevasta, huijarisyndroomaa siitä, että voidaanko me oikeasti muuttaa edes näin upeaan kotiin ja ollaanko me ansaittu se, stressiä kaikista niistä asioista, jotka olivat täysin meidän harteilla toisin kuin normaalissa arjessa. Se kaikki alkaa ainakin toistaiseksi olla takana ja edessä on kesä, joka on vasta aluillaan. 

Nyt on jonkun toisen aika aloittaa seuraava tarinan sivu siinä kodissa, ja meidän jatkaa hyvin alkanutta tarinaa täällä. 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Saatiin tänään viimeinkin laitettua meidän omaa makuuhuonetta vähän valmiimmaksi. Se on ollut aivan kesken, kun keskityttiin niin täysillä lastenhuoneisiin, pihaan ja yhteisiin tiloihin. Meillä ei kyllä omalle makkarille olekaan paljoa vaatimuksia, muuta kuin se, että siellä on rauhallinen tunnelma ja huone on helppo pitää siistinä (= ei liikaa tavaraa). Se on ollut helppo toteuttaa kun kuluneiden kahden kuukauden ajan huoneessa ei ole ollut mitään muuta kuin sänky, peili ja matto. Kodin kolmesta makkarista me valittiin itsellemme se ”pieni makuuhuone”, eli se, jonne ei hirveästi sängyn lisäksi muuta mahdukaan.

Makuuhuoneen seinät maalattiin Tikkurilan Sunnuntai-sävyllä, joka on aivan ihana vaalea beige. Siitä tulee ihan mieleen sunnuntai ja sunnuntaista tulee mieleen nukkuminen, joten se on makuuhuoneeseen ihan perfect meidän mielestä.

Haluttiin huoneeseen kuitenkin vähän kodikkaampaa fiilistä ja ripustettiin viimeinkin seinille jo yli kuukausi sitten tilatut  omista valokuvista tehdyt julisteet kehystettynä, pari koristetta luomaan tunnelmaa ja vaihdettiin vaaleammat verhot. Oltiin muuton yhteydessä ripustettu vaan ekana iltana ensimmäiset muuttolaatikosta löytyneet pimennysverhot ja ne sattuivat olemaan vanhassa lastenhuoneessa olleet tumman turkoosit, eli ei yhtään mun tyyliset. Laitettiin niiden tilalle vaaleanharmaat, jotka meillä oli vanhassakin kodissa meidän makkarissa. Mulle on tosi tärkeää, että makuuhuoneessa on pimeää kun siellä nukkuu ja sälekaihtimien ja pimennysverhojen yhdistelmällä saa ihanasti aivan säkkipimeän meiningin. Verhot tosin pitäisi ehkä lyhentää, tai sitten toinen vaihtoehto on nostaa verhotankoja ylemmäs. En ole tottunut tähän, että verhotangot on näin alhaalla, kun kaikissa mun aiemmissa kodeissa on ollut kiskot katonrajassa ja olen kyllä tykännyt siitä. Mutta pitää katsoa mitä tehdään, toistaiseksi mennään liian pitkillä verhoilla, kun tärkeintä on vaan saada huone pimeäksi. 

Lisäksi ostimme uuden kattolampun, joka sopii kivasti huoneen lämpimään tunnelmaan. Vaikka meidän koti muuten on aika värikäs, haluttiin meidän omasta makuuhuoneesta sellainen rauhan tyyssija, jossa värejä ei juurikaan ole. En tiedä miksi se vaan tuntui oikealta. Muuten rakastan värejä ja haluan täyttää meidän kodin väreillä vielä enemmän, mutta meidän makkari saa ainakin toistaiseksi pysytellä näissä luonnonmateriaalien väreissä ja valkoisessa.

Me käydään makuuhuoneessa lähinnä nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita, siellä ei juurikaan vietetä aikaa muuten. Siksi sitä ei tarvitse täyttää toiminnoilla, riittää kun siellä on pehmeää ja kodikasta, sekä tilaa vaatesäilytykseen. Joskus hamassa tulevaisuudessa uusimme vaatesäilytyksen makuuhuoneesta, mutta toistaiseksi mennään näillä. 

Makuuhuoneeseen tuli meidän kuopuksen huoneesta Bloomingvillen matto, joka olisi hänen uudessa huoneessaan ollut ihan liian pieni. Se on kaunis ja boheemi ja tykkään siitä hulluna. Lisäksi meidän vanhan kodin ainoa peili siirtyi nyt meidän makkariin pukeutumispeiliksi – vihdoinkin! Voi juku, että kaipasin vanhassa kodissa aina peiliä sinne missä vaatteetkin ovat, mutta meillä oli vain alhaalla. Nyt on alhaalla peilikaapit ja ylhäällä tämä pieni peili. Niin paljon helpompaa kun ei tarvitse ramppailla portaita kun sovittaa eri asuja. Lisäksi huoneeseen tuli vanha kapea lasipöytä, koska satunnaisesti saatan tehdä siellä töitä, jos kaipaan enemmän omaa rauhaa. Jonkinlainen jakkara olisi vielä hyvä pöydän kaveriksi. 

Uuden lampun ostimme Jyskistä. Mietimme useiden erilaisten koripunoslamppujen välillä, mutta ihastuimme tämän matalaan ja pyöreään malliin. Se on kodikas ja jotenkin söpö. Myimme meidän vanhan käytettynä ostetun Brimnes-sängynpäädyn, sillä se olisi ollut liikaa tähän kompaktiin huoneeseen, kun se olisi tuonut sänkyyn 20cm lisää syvyyttä. Sängyn jalkopääty olisi melkein osunut makuuhuoneen oveen sen kanssa – ei kiva. Mutta oikeastaan sänky on ihanan keveä nyt näin ihan ilmankin päätyä ja tilaa saa hyvin rajattua myös muuten kuin sängynpäädyllä. Edelleen pidämme kovasti tästä Brimnes-sängynrungosta, kun meillä on niin kivasti säilytystilaa sängyn alla.

Lisäksi makuuhuoneessa on muutama säilytyskori ja kasvi ja siinä se. Sängyn taakse on tulossa mahdollisesti vielä palmunlehdistä tehty iso seinäkoriste, me vielä vähän makustellaan asiaa. Mutta olisi kiva juuri rajata sängyn pääty jotenkin muusta seinästä. Toinen vaihtoehto on macrame-koriste siihenkin, mutta katsotaan nyt ensin millä aikataululla saadaan olohuoneen macrame toteutettua, ennen kuin tehdään päätöksiä makkarin suhteen. Ollaan mietitty myös sellaista rottinkista koriste-sängynpäätyä myös, joka voisi olla kiva. Vaihtoehtoja on monta ja halutaan rauhassa löytää se juuri meille oikea. Myös julisteita on tarkoitus ripustella lisää, kunhan saadaan lisää päätöksiä tehtyä, että mitä siihen laitetaan. 

ENNEN makkari näytti tältä:

Mutta tältä näyttää nyt, sängynpäätyä lukuunottamatta meistä oikeinkin kivalta ja valmiilta ja kotoisalta. Täällä maittaa hyvin uni. Ja mä kertakaikkiaan rakastan sitä, että makkarin ikkunasta näkyy ihana kesän vehreys ja puut. Niin rauhoittava ja ihana maisema. 

PS: Oton intensiivikurssi on ohi ja nyt olen viimeinkin kunnolla sorvin ääressä! Tällä viikolla odotettavissa siis jälleen normaali postaustahti viime viikon löysemmän meiningin sijaan.

Meidän kodin katseenvangitsija, olohuone, on ollut tähän asti ikkunoita lukuunottamatta meidän kodin tylsin huone. Siis for real. Ja jos ajattelinkin tänne muuttaessa, että ah ihanaa, sille ei tarvitse tehdä mitään kun ikkunat kiinnittävät kaiken huomion, niin olin väärässä. Pitkään on tuntunut, että ikkunat hukkuvat sinne sohvan taakse. Vaikka nurkkaus on täydellisen kokoinen sohvalle, sohva piilottaa ikkunoiden alareunan ja häivyttää korkeutta. Lisäksi valtava tyhjä lattiatila keskellä huonetta tavallaan tekee olkkariin paljon hukkaneliöitä. 

Vaikka lattialla onkin hyvin tilaa tanssia ja tehdä lankkuhaasteita TikTokiin, niin silti ollaan mietitty, voisiko sohvan sijoitella jotenkin toisin. Saimme Otolle hyvän työpisteen portaiden alle (ja hän on oikein tyytyväinen siihen siellä). Mutta kaikki muu olkkarin järjestyksessä on ollut ihan auki. Missä olisi järkevin kohta sohvalle? Entä pianolle? Joku vinkkasi, että jos sohvaa irrottaisi vaikka metrin verran seinästä, se toisi tosi paljon ilmavuutta olohuoneeseen. Itsekin olen sitä mieltä, että se ei ole paras ratkaisu, että kaikki huonekalut ovat vaan ripoteltu seiniä vasten. Mutta onko sohva sitten liian lähellä televisiota? Näyttääkö se oudolta, kun sitä on nostettu metrin verran enemmän keskelle ja ikkunaseinällä on kapea käytävä? 

Vai olisiko sohva kaikkein paras ihan keskellä lattiaa, vastapäätä televisiota? Silloin pianolle olisi luonteva paikka ikkunaseinällä ikkunan ja oven vieressä ja porraskaiteen edessä ei olisi mitään. Mutta pienentääkö se tätä koko tilaa, jos olohuoneen rajaa sohvalla omaksi alueekseen? Siitä huolimatta, että tiedän etteivät ammattilaiset ikinä sijoittele kaikkia huonekaluja seinää vasten, olen tosi huono laittamaan niitä keskelle tilaa itse. Tuntuu aina, että sitten jotenkin halkaisen tilan ja pienennän sitä. Päätettiin siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos sohvan paikkaa vaihtaa. Kokeilimme sitä kolmeen eri kohtaan olohuoneessa: vähän irti ikkunaseinästä, keskelle lattiaa kokonaisena, keskelle lattiaa kahden istuttavana ja ikkunan edustalle pelkkää divaania. Tässä alla näette meidän kokeilut.

Kuten huomaatte, meidän sohva on tähän tilaan aivan val-ta-va. Missä tahansa muualla kuin juuri tuossa mihin sen alunperin sijoitimme, se on liian iso. Se on liian leveä ja liian iso ja liikaa. Sen ympärille ei missään muualla jää ollenkaan ”ilmaa” vaan koko olohuone vaikuttaa olevan aivan tukossa. Ei hyvä. Siksi siirsimme sen takaisin alkuperäiselle paikalleen kunnon pyörittelyiden jälkeen. Siinä huonekaluja pyöritellessämme tuli kuitenkin mieleen toinen idea: hei, meidän tv-tason vierekkäiset osathan saa asetettua myös päällekkäin lipastoksi (ja liitettyä toisiinsa kiinni). Ja meidän ruokailutilaan tulisi paljon enemmän tilaa istua, jos Bestå-kaappi sijoitettasiinkin TV:n alle. Ja se näyttisi paljon fiksummalta, koska Bestå on korkeampi. Tällöin telkkari ei näyttäisi olevan niin hassusti ”liian korkealla” kuin se näytti meidän matalan TV-tason kanssa.

Ja niin me sitten tyhjennettiin Bestå-kaappi kokonaan, siirrettiin se olohuoneeseen ja laitettiin TV-tason osat sittenkin päällekkäin lipastoksi. Ruokailutila on nyt hieman kolkko, sillä kaapin hävittyä sieltä hävisivät myös kaikki taulut ja kaapin päällä olleet viherkasvit. Mutta varmasti me keksitään siihen mauven väriselle seinälle tauluhyllyjä tai tauluja suoraan seinään, niin saadaan kodikkuutta. Joka tapauksessa se tila on nyt paljon järkevämpi ja niin on myös olohuone. Yllättävän iso vaikutus oli TV-tason vaihtamisella ja sillä, että siirsimme pianon ruokailutilan ikkunan ääreen.

Edelleenkin haikailen ratkaisua, jossa meidän olohuoneen isot ikkunat saisi kokonaan esiin, eivätkä ne olisi sohvan takana piilossa. Tämän meidän nykyisen sohvan kanssa se jää kuitenkin haikailuksi, sillä se ei yksinkertaisesti vaan ole mahdollista sohvan suuren koon takia. Eikä me olla sohvasta nyt lähiaikoina ainakaan luopumassa, se on edelleenkin maailman mukavin sohva ja tykätään siitä hulluna.

Haluaisin säilyttää sen tilan tunnun olohuoneessa, mutta samalla tehdä siitä vieläkin kodikkaamman ja kutsuvamman. Ei olla vielä päätetty, tuleeko television yläpuolelle korkeaan seinään makramee-työ vai joku valtava maalaus. Kumpi tahansa tehdäänkin, meidän on tarkoitus toteuttaa se itse. Jos se on makramee, Otto tekee ja jos maalaus niin minä. Tai voidaanhan me tehdä molemmat, sillä meillä on tarkoitus laittaa jotain myös televisiota vastapäiselle seinälle, sinne korkealle keittiön ja ruokailutilan katon yläpuolelle. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että olkkariin tulee itsetehtyä taidetta, joka ollaan mietitty juuri siihen tilaan. Mutta siinä voi kestää hetki, että saadaan ne tehtyä. Ehkä Otto voisi olla makrameen kanssa aiemmin valmis, kun kesällä hänellä on vähemmän kursseja kuin nyt. 

Mutta joo, olen nyt olohuoneeseen paljon tyytyväisempi kuin aamupäivällä, pelkästään kaappia ja TV-tasoa pyörittelemällä. Olkkari näyttää paljon fiksummalta nyt korkeamman tason kanssa. Mutta se on kyllä silti vielä kesken. Saa nähdä mitä sinne keksitään ja millä aikataululla miten.

Mitä sä laittaisit vielä meidän olkkariin? Mitä sieltä puuttuu?