Kaksi kolmasosaa vauvavuodesta on kulunut – tänään meidän kuopus täyttää jo kahdeksan kuukautta. Siitä on oikeasti jo kahdeksan kuukautta, kun pidin rinnallani ensimmäistä kertaa tuota ihanaa pikku rakasta. Vaikka hän on jo kova menemään joka suuntaan ja liikkuu koko ajan, on hän vielä ihan vauva kuitenkin.
Viimeisen parin viikon aikana tukea vasten kävelyyn on tullut tosi paljon varmuutta, tai siis nyt hän ei enää juurikaan tarvitse tukea fyysisesti, vaan se on sellainen henkinen varmistus – tuntuu turvallisemmalta kävellä, kun pitää pikkuisen kädestä vielä kiinni siihen kuitenkaan nojaamatta. Sohvia ja pöytiä vasten hän kävelee jo tosi reippaasti, eikä ole pahemmin kaatuillutkaan onneksi. Kävely sujuu hyvin myös kengät jalassa ulkona, tai vaikka Ikeassa, niinkuin tällä viikolla.
Hän seisoo edelleen huomaamattaan ilman tukea pitkiäkin aikoja, mutta jos hän huomaa sen itse, hän tarttuu heti kiinni jostain, tai pyllähtää istumaan. Eli kuten myös kävelyssä, hän kaipaa seisomisessakin enemmän sitä henkistä tukea, ettei tarvitse jännittää. Taidot riittäisi, mutta uskallus ei ihan vielä, eikä tarvitsekaan. Hän on jo nyt niin liikkuvainen touhutyyppi, että voin vaan hikikarpalot otsalla kuvitella millaista meininki on sitten kun hän uskaltaa liikkua täysin ilman tukea. Sitä odotellessa.
Pari viikkoa sitten opittu ”äitä” on jäänyt pysyvästi sanavarastoon, ja sitä toistellaan aina kun halutaan äidin luo. Lisäksi hänellä on selkeä matkimisvaihe päällä, eli hän yrittää matkia melkein kaikkia helppoja sanoja mitä hänelle toistellaan. Suusta on kuulunut moneen kertaan ainakin ”pappa”, ”isi” ja ”vauva”. Aamuisin kun Otto lähtee viemään tyttöjä, sanotaan ”heippa isi” ja tyyppi jää eteisen ovelle seisomaan ja hokemaan ”ishiii, ishiii, ishiiii”. Päristely, kielen naksauttelu ja erilaisten tavujen toistelut ovat kovassa huudossa. Nännännää, tättättäää, pappappaa, mammammaa, mummummuu ja nonnonnoo ovat ainakin sellaisia joita hän jokeltelee koko ajan.
Öisin hän syö edelleen ihan yhtä usein kuin ennenkin eli sen 3-5 kertaa, mutta nukkuu nykyään puolet yöstä omassa sängyssä, ja unet kestävät 20-08. Hän on hyvä nukkumaan eikä herää mihinkään ääniin tai siihen kun nostan hänet imetyksen jälkeen omaan sänkyyn, vaan kääntää tyytyväisenä kylkeä ja jatkaa unia siellä. Siitä ollaan oltu tosi iloisia, ja tuntuu hassulta kun iltaisin on nykyään niin ”paljon” omaa aikaa, kun kaikki lapset menevät aina kahdeksalta arkena nukkumaan.
Eniten hän tykkää tällä hetkellä seistä ikkunassa katselemassa ulos, tai sitten leikkiä isompien tyttöjen kanssa duploilla portaiden alla. Siellä hyvä leikki voi kestää vaikka kuinka pitkään. Näitäkin suurempi lemppari on kuitenkin kukkuu-leikki verhoilla, tai harsolla tai ihan millä vaan. Hän menee piiloon, ja tempaisee verhon/harson pois edestään, ja äidin tai isin pitää kiljaista ”kukkuu”. Se saa aina kaikkein suurimmat kikatukset aikaiseksi, ihan koko perheeltä.
Pukemisesta hän ei tykkää ollenkaan, mutta muuten meillä tuntuu olevan melko seesteinen vaihe ja sellainen ”kaikki on kivaa meininki” minityypillä. Aika kiva vaihe tämä, nautitaan tästä niin kauan kuin tätä kestää!
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn liiton kanssa, ja se on osa Suomi 100 -juhlavuoden Made by Finland -kampanjaa. Kampanjan myötä pääsin testaamaan Lääkärikeskus Aavan Elämäntapakoordinaattorin etävastaanottoa, joka on täysin uudenlainen hyvinvointipalvelu Aavan Hyvinvointi- ja Urheiluklinikalla. Made by Finland -kampanjassanostetaan esiin suomalaisen työn tekijöitä Suomi 100 -juhlavuoden hengessä, rohkaistaan tuntemaan ylpeyttä monimuotoista suomalaista työtä kohtaan ja kerrotaan, millaisella työllä suomalaista hyvinvointia rakennetaan.
Pari viikkoa sitten mulle soitti elämäntapakoordinaattori Päivi Sotkas Lääkärikeskus Aavasta, jonka kanssa olin sopinut ajan etävastaanotolle. Mun ei tarvinnut siis mennä mihinkään, vaan oman kodin rauhasta, mukavat pyjamahousut jalassa ja kahvikuppi kädessä, rupattelin hänen kanssaan ihan rauhassa. Puhelun aikana käytiin läpi oikeastaan mun koko tämänhetkinen elämäntilanteeni, ja tarkasteltiin sitä eri näkökulmista.
Mikä on elämäntapakoordinaattori
Elämäntapakoordinaattorin etävastaanotolla kartoitetaan asiakkaan koko elämäntilanne ja lähdetään miettimään konkreettisia asioita, joilla hyvinvointia ja terveyttä voi edistää. Elämäntapakoordinaattorin puhelinvastaanoton avulla asiakas saa monipuolisen alkukartoituksen omasta terveydentilastaan. Kartoituksen avulla on helpompi kokonaisvaltaisesti ymmärtää paremmin omaa terveydentilaa, sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Vastaanoton jälkeen elämäntapakoordinaattori tekee asiakkaalle henkilökohtaisen tulos- ja tavoitekortin, joka auttaa mahdollisessa elämänmuutoksessa eteenpäin. Elämäntapakoordinaattorina toimivat hyvinvointivalmennukseen perehtyneet terveyden- ja sairaanhoitajat Lääkärikeskus Aavassa.
Kartoituksessa käydään läpi liikuntatottumuksia ja liikunnan määrää, ruokailutottumuksia, unen määrää ja yleistä mielentilaa. Kartoituksen jälkeen pohditaan yhdessä elämäntapakoordinaattorin kanssa konkreettisia juttuja, joilla sitä omaa kuntoa ja vointia voi lähteä parantamaan. Pikkuhiljaa pienistä jutuista syntyy se pysyvä elämänmuutos, eikä niin että yrittää kerralla laittaa kaiken uusiksi. Lääkärikeskus Aavassa ollaan todettu, että suurin osa ihmisistä tietää kyllä terveellisistä elämäntavoista ja suosituksista, mutta ei vaan saa aikaiseksi noudattaa niitä, tai ei tiedä mistä aloittaisi. Juuri tähän ongelmaan pureutuu elämäntapakoordinaattori.
Elämäntavat syynissä
Me juteltiin puhelun aikana läpi kaikki nämä asiat, ja Päivin kanssa tultiin siihen tulokseen että mun personal trainerin kanssa tekemät ruokavalio ja liikuntaohjelma, ovat tismalleen oikeat mulle, ja mä syön todella terveellisesti ja hyvin, täysin suositusten mukaan. Käytiin läpi kaikki ruokavalion osa-alueet todella perusteellisesti. Siitä juteltiin myös, kuinka imettäessä on tärkeää että syö ja juo tarpeeksi. Satunnainen herkuttelukaan ei todellakaan ole pahitteeksi, vaan se on enemmän kuin ok.
Eniten juteltiin unesta, ja siitä saanko nykyisessä arjessa tarpeeksi levättyä. Omasta mielestäni jaksan tällä hetkellä tosi hyvin, siitä huolimatta että vauvan kanssa yöuni on edelleen melko katkonaista. Mutta sovittiin, että kiinnitän vielä pikkuisen enemmän huomiota siihen että saisin niin paljon unta, kuin pienen vauvan kanssa on mahdollista.
Päivin kanssa tultiin siihen tulokseen, että minä en siis tarvitse minkäänlaista muutosta, ja mun tavoitekorttikin jäi tyhjäksi. Oli ihan uskomattoman mahtavaa kuulla että olen saanut elämäntavat siihen kuntoon, että niitä ei tarvitse viilata parempaan suuntaan, vaan nykytyyli on niin hyvä että sillä voisi jatkaa hamaan tulevaisuuteen asti. En olisi välttämättä uskonut vielä viisi vuotta sitten, että joskus mä elän täysin suositusten mukaan ja se tuntuu hyvältä. Silloin en ollut osannut vielä ottaa säännöllistä liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota osaksi elämää.
Kohti pysyvää muutosta pikkuhiljaa
Kuten elämäntapakoordinaattorikin korostaa, pysyvä muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Myös mä olen yksi juttu kerrallaan pyrkinyt kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia näiden vuosien aikana. Mikään haaste, dieetti tai herkkulakko ei ole koskaan ollut mulle kestävä ratkaisu, vaan ainoastaan hetkellinen juttu. Ne pienet konkreettiset muutokset: kävely bussin sijaan, sokeriton granola myslin tilalta, ja maustamaton luonnonjugurtti makujugurtin sijaan. Ne on juuri niitä valintoja, joilla olen lisännyt kokonaisvaltaista hyvinvointia helposti yksi askel kerrallaan.
Puhelun alkaessa en oikein tiennyt vielä mitä sellainen etävastaanotto ja kartoitus pitäisi sisällään, eikä mulla ollut mitään suuria odotuksiakaan. Puhelun aikana kävi kuitenkin selväksi että tämä olisi juuri sellainen palvelu, jota suosittelisin mun äidille. Ja lopulta päädyin antamaan mun äidille hiusten värin ja leikkauksen lisäksi syntymäpäivälahjaksi ajan Päivin etävastaanotolle. Äidinkin aika on jo ollut, ja se herätti äidin kuulemma todella ajattelemaan. Blogia pitkään lukeneet tietävät äidin taustan ja vakavat sairaudet, ja hänelle nämä Päivin konkreettiset vinkit ja apu olivat korvaamattoman arvokkaita. Ollaan käyty todella hedelmällistä keskustelua äidin kanssa etävastaanoton jälkeen, ja uskon että nyt hänkin alkaa pikkuhiljaa kaiken jälkeen pyrkiä kohti hyvinvoivempaa arkea.
Mä suosittelen edullista ja helposti lähestyttävää elämäntapakoordinaattorin etävastaanottoa jokaiselle, joka tavoittelee pysyvästi terveempää elämää ja hyvinvointia. Etävastaanotolla voi olla suuri merkitys muutoksessa onnistumisessa.
Lääkärikeskus Aava mukana Made by Finland Suomi 100-juhlavuoden kampanjassa
Itsenäisen Suomen hyvinvointi on rakennettu työllä ja työ rakentaa meidän yhteiskuntamme hyvinvointia myös seuraavat sata vuotta. Suomalaisen Työn Liitto haluaa muistuttaa meitä suomalaisia siitä, että työ tuo hyvinvointia sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle. On tärkeää osata tunnistaa tämän päivän suomalaisen työn menestystekijät ja voida tuntea aitoa ylpeyttä suomalaista työtä kohtaan. Me suomalaiset ollaan usein melko vaatimattomia omia saavutuksiamme kohtaan, ja tämä kampanja haluaakin rikkoa sitä perinnettä, ja nostaa esiin mahtavia suomalaisia yrityksiä ja suomalaisen työn tekijöitä.
Lääkärikeskus Aava on merkittävä pilari suomalaisen työn kannalta, sillä se työllistää yli 400 omaa työntekijää, sekä yli 800 ammatinharjoittajaa, kuten lääkäriä. Aava toimii myös yli 80 000 suomalaisen työterveyshuoltona, eli sillä on todella suuri merkitys suomalaisen työn teossa.
Me ollaan lähdössä tämän vuoden aikana vielä rantalomalle, mutta ei olla päätetty että M-I-N-N-E vieläkään. Ei vaan kertakaikkiaan osata valita valtavan tarjonnan joukosta, eikä olla siis päätetty varmuudella vielä edes kohdetta, saati sitten hotellia. Nyt siis vastaanotamme todella mielellään sekä kohde- että hotellisuosituksia matkakohteista, joissa olisi mukavan lämmintä näin syys-talviaikaan, ja joihin olisi sopiva lentoaika eli ei yli kuutta tuntia. Se on kuopuksen ensimmäinen lento, ja halutaan tällä tavalla mukavasti mennä sieltä mistä aita on matalin.
Ollaan palloteltu useampia eri kohteita, lähinnä nyt Kanariansaaria ja Arabiemiirikuntia, eli Dubaita ja Abu Dhabia. Kanariansaaria tuntuu olevan ainakin miljoona, no ei nyt oikeasti mutta monta niitä kyllä. Ja eri saarilla kohteita vaikka kuinka paljon erilaisia. Tuntuu että on vaikeaa keksiä mikä niiden kaikkien joukosta olisi juuri se meille sopiva. Joissain on vähän lämpimämpää kuin toisissa, ja joissain taas enemmän aktiviteetteja, shoppailua tai puhtaampia rantoja. Me kaivataan oikeastaan lähinnä sellaista rentouttavaa ranta-/uima-allaslomaa, mahdollista puolihoitoa tai all inclusivea ja ihan vaan aurinkoa.
Meillä on se etu että pystytään matkustamaan off-season aikaan, eli joka puolella mihin ollaan katsottu on ollut oikein hyvin tilaa vielä myös meidän viisihenkiselle perheelle, vaikka tätä vuotta ei kovin paljoa olekaan enää jäljellä. Ja tietty mahdutaan hyvin ihan perus kaksioonkin, kun mahdutaan myös laivan normihyttiin paremmin kuin hyvin. Mutta ei tilavampi huone/huoneistokaan olisi pahitteeksi jos sellaisia on tarjolla.
Me ollaan oltu vain kerran Etelän lomalla tyttöjen kanssa, ja silloin meidän hotelli oli niin täydellinen, että tuntuu vaikealta löytää yhtä kivaa tai sitä ylittävää. Parasta olisi jos hotellissa olisi lämmitetty lasten allas ja lapsille vesiliukumäki, tai useampia mäkiä. Ja jonkinlainen leikkikenttä hotellialueella olisi myös tosi jees. Tietty perus supermarketit ja jotain tekemistäkin olisi kivaa olla, mutta minkään shoppailumahdollisuuksien tms. perässä me ei olla. Nähtävyyksillä voidaan käydä, mutta eniten kaivataan vaan aurinkoa ja lämpöä.
Ollaan itse kallistumassa enemmän nyt noihin Kanariansaariin, ne tuntuvat helpommalta ja jotenkin siltä että sieltä saataisiin juuri sitä mitä tältä lomalta kaivataan. Dubai kiinnostaa kyllä tosi paljon, mutta ehkä ensi- tai sitä seuraavana vuonna saataisiin siitäkin enemmän irti kuin nyt, jos tavoitteena on mahdollisimman iisi loma. Mutta jos ootte olleet siellä ja saaneet tosi hyviä kokemuksia niin kertokaa ihmeessä niitäkin, mitään ei olla lyöty vielä lukkoon!
Kiitos kaikille jotka jaksavat vinkkailla lemppari matkakohteita alkutalveen, ja jakaa omia kokemuksiaan <3
Pitkästä aikaa ajattelin että kurkataan mun puhelimen arkikuviin, niihin arkisiin näpsyihin joita on tullut napattua aina kun on sattunut joku hauska tilanne. Ne eivät ehkä ole väritykseltään, valotukseltaan tai tarkkuudeltaan niitä joita olisin ekana laittamassa blogiin tai somekanaviin, mutta niissä on sitäkin enemmän fiilistä! Näitä postauksia on niin kiva tehdä aina välillä, ja kurkistaa samalla kuluneisiin viikkoihin.
1. Päikkäreillä vauvakaverin kanssa <3 2. Ihana vastaherännyt vauveli 3. Velmu oppi kiipeämään portaisiin ja yritti tehdä sitä koko ajan 4. 4v ulkoiluttaa mummun Armas-koiraa.
1. Vauva lempipuuhassaan: tuijottamassa autoja ja päristelemässä ikkunassa 2. Fenty Beautyn meikkivoiteet sephorassa, Otin kuvan kaverille jolle ostin kyseistä meikkivoidetta jota ei Suomesta saa 3. Mummun sylkyssä on hyvä nukkua <3 4. Minityyppi ajelulla potkumopolla BR-lelussa, pitäisköhän tällainen hommata kotiinkin? Sen verran hitti tuntui olevan jo.
1. Imetyshetki shoppailun keskellä 2. Fries! Oli pakko ottaa kuva kun kerrankin tuntui että oli meikit kivasti. Tässä kuvassa tosin silmät ihan sikkaralla, ei tuosta taida koko meikkejä edes nähdä! 3. Esikoinen Tunnelbanassa 4. Aamupalaa laivalla, paljon munakokkelia ja minilettuja ja hedelmiä ja vihanneksia.
1. Kotiinpaluu laivalta, Otto oli meidän kuormakamelina metrossa tottakai. 2. Mielettömän hyvää riimikaritsaa työlounaalla alkupalaksi 3. Ja aivan ihanaa nieriää pääruuaksi, siis herranen aika toi oli herkullista! 4. Tää on taas näitä ”meikit on ihan kivasti, otanpa siis selfien” -selfieitä. Sanokaa pliis että joku muukin ottaa kuvan aina sinä päivänä kun jaksaa meikata. 😀
1. Bageleita ja Pumpkin Spice Lattea ystävän kanssa aamiaiseksi, nam! 2. Kuopus ekaa kertaa HopLopissa, tykkäsi muuten kovasti! 3. Sovituskoppiin ahtautuneena vaunujen kanssa. Tää mekko ei ollut kyllä yhtään mun juttu, mutta tulipahan sovitettua. Ei lähtenyt siis mukaan. 4. Oton veli teki meille herkullista suppilovahverokeittoa lounaaksi, se oli niin hyvää että pakko pyytää resepti itsellekin.
1. Pressitapahtuman herkulliset antimet 2. Äidin iloinen rakas, tää oli vielä niin lämmin päivä että herkuteltiin terassilla illalla, olispa vieläkin yhtä lämmintä! 3. Paitsi että odotan että saan pukeutua tähän kultaiseen toppatakkiin, niin ei haittaa jos onkin vähän viileämpää! 4. Tässä nukkuu vauveli esikoisen balettitunnin aikana. Ympärillä kävi hurja kuhina ja älämölö, mutta hän vain nukkui tyytyväisenä.
Mun silmiin syyskuu näytti ainakin siltä että tuli syötyä paljon herkullista ruokaa! Ja niin totta tosiaan tulikin. Toivottavasti lokakuusta tulee yhtä herkullinen kuin viime kuu oli.
Eilen illalla Nova pyöri meidän kanssa hereillä vielä kymmenen jälkeen illalla vaikka isommat tytöt olivat nukkuneet jo pari tuntia. Hän nukahti päiväunille vielä kaksi tuntia tavallista myöhemmin puolen tunnin automatkan takia, ja siksi ei nukahtanut yöunille tavalliseen tapaansa kahdeksalta. Tämä nyt ei ollut mikään ongelma, hän sai nukkua kyllä aamulla sitten niin pitkään kuin unta riitti. Mutta se syy miksi kerron tästä, on se että hänen touhottamista illalla katsellessani mut valtasi jälleen kerran sellainen pakahduttava onnentunne, ja samalla suuri haikeus.
Kysyin Otolta muistaako hän millaisia meidän hetket olivat silloin kun esikoinen ja keskimmäinen olivat vauvoja. Muistaako miltä heidän hassu vauvan naurunsa kuulosti, tai miten he liikkuivat eteenpäin silloin kun eivät vielä kävelleet itsekseen. Ei meistä kumpikaan muistanut enää täysin. Joitain muistoja toki herää elävästi mieleen, yksittäisiä hetkiä, ja toki paljon on muistoja videolla. Mutta se tunnelma, ne arkiset pienet jutut, ne vaan unohtuvat, kun tilaa valtaavat niin monet uudet ihanat jutut. Se on tottakai ymmärrettävää, mutta samalla niin hirveän haikeaa.
Tämä vuosi on ollut aivan uskomaton, ehkä voisin sanoa että meidän elämän parhaita vuosia, ellei jopa se paras. Vaikka ollaan vuoden aikana kohdattu myös haikeita juttuja ja menetyksiä, päällimmäisenä on silti vaan kiitollisuus siitä kaikesta onnesta jota ollaan saatu osaksemme. On ollut niin uskomattoman hienoa seurata kuopuksen kasvua pienestä vastasyntyneestä tuoksi ihanaksi touhottavaksi ja liikkuvaksi vauvaksi, ja samalla isompien tyttöjen kasvua itsenäisemmiksi ja aivan ihanasti vauvaa huomioiviksi isosiskoiksi.
Koko vuoden mua on vaivannut tietynlainen haikeuden tunne. Olisin halunnut muistaa ja purkittaa jokaisen ohikiitävän sekunnin, imeä itseeni jokaisen hymyn ja uuden asian joita vauvavuosi on tuonut mukanaan. Ja mua itkettää, kun mietin miten paljon on jo unohtunut, miten suuri osa tästä vuodesta on jo kulunut. Mutta ei ihmistä ole luotu muistamaan jokaista tapahtuvaa asiaa, ei meidän aivokapasiteetti kykene sellaiseen. Pitää vapauttaa aina tilaa uusille asioille.
Mä rakastan olla äiti, ja rakastan meidän arkea näiden kolmen tyypin kanssa niin paljon että mun sydän pakahtuu. Siksi mulla on niin valtavan suuri tarve nauttia ja kokea ja tuntea kaikki. Samalla tunnen kuitenkin haikeutta kaikesta mitä ollaan saatu jo kokea, kaikesta joka on jo mennyt ohi. Mietin usein iltaisin olenko nauttinut tarpeeksi, olenko ollut tarpeeksi läsnä. Otan siitä paineita, joskus vähän liikaakin. Yritän jokaisella solullani olla läsnä mun lapsille, huomata jokaisen hymyn ja tärkeän asian joita heillä on sanottavanaan, reagoida, kannustaa ja rakastaa. Vaikka tiedän että teen parhaani, mietin silti usein teenkö ja olenko tarpeeksi.
Se riittämättömyys on tunne ja asia johon mulla ei ole mitään ratkaisua tai vastausta. Tulen varmasti tuntemaan näitä haikeuden ja riittämättömyyden tunteita äitinä niin kauan kuin mussa henki pihisee. Äitiys on tärkein tehtävä joka mulla on elämässä, ja äitiyteen varmasti myös kuuluu haikeuden lisäksi itsensä tutkiskelu ja oman äitiytensä kyseenalaistaminen aina aika ajoin. Niihin ei kuitenkaan kannata hukata liikaa aikaa, vaan pitää olla täysillä tässä ja nyt.
Onneksi haikeuden lisäksi saa kokea iloa kaikesta uudesta, ja odottavia tunteita kaikesta huikeasta ja mahtavasta mitä on edessä lasten kanssa. Sen lisäksi että suree jo ohi kiitäneitä hetkiä, saa iloita niistä asioista joita on vasta tulossa. Se on upeaa. Tärkeintä on kuitenkin että haikeutta ja odotusta enemmän on läsnä tässä hetkessä, siinä mitä on juuri nyt. Sillä nykyisyys on tärkeämpää kuin menneisyys ja tulevaisuus yhteensä. Onni on tässä hetkessä.
