Olen löytänyt itseni tässä viime viikkoina myhäilemästä tyytyväisenä, kuinka Novalle on alkanut muodostua oma päivärytminsä. Mitään tarkkaa rytmiä meillä ei kellonaikojen osalta ole, mutta kuitenkin hänen nukahtamisensa, nälkänsä, ja vaipan täyttymiset alkavat olla jossain määrin ennustettavissa sen perusteella milloin aamulla heräillään. Alusta asti hänellä on onneksi ollut selkeä rytmi yön osalta, hän on aina nukahtanut suunnilleen siinä 21-22 aikaan ja herännyt 8-10 maissa aamulla (välissä ne 2-5 syöttöä aamuviiden jälkeen).

Päivät olivat vielä muutama viikko sitten vähän rytmittömiä, ja hänellä oli paljon pieniä unipätkiä yksien pidempien unien lisäksi, ja vastaavasti myös paljon lyhyitä hereilläolojaksoja ja rinnalla oloa useammin, mutta lyhyemmän aikaa. Nyt viime aikoina tähän on tullut muutos, ja päivällä hän nukkuu yleensä kolmet tai neljät päiväunet, ja muuten on hereillä. Tissillä hän käy yösyöntien lisäksi aamulla heti herättyä, ennen jokaisia päiväunia, ja tietenkin illalla ennen yöunille nukahtamista. Yleensä myös kerran-pari ihan muuten vain. Yhteensä n. 9-11 kertaa vuorokaudessa, eli varmaan aika keskivertomäärän kun suositus on 8-12 kertaa vuorokaudessa.

Me ollaan perheenä sellaisia aika spontaaneja, ja meidän arkeen kuuluu paljon touhua ja erilaisia päiviä. Joskus ollaan koko päivä kotona, toisinaan kuljetaan paikasta toiseen koko toimistoaika, ja välillä me lähdetään vaikka kavereille yökylään toiseen kaupunkiin. Siksi me ei koskaan olla noudatettu mitään ihan kellontarkkoja rytmejä, vaan enemmänkin sellaista tiettyä järjestystä missä asiat tapahtuvat. Joustava ja suurpiirteinen päivärytmi rutiineineen mahdollistaa kaiken hauskan tekemisen, kun ei tarvitse olla aina tiettyyn aikaan esimerkiksi kotona päiväunilla, vaan ne voi nukkua vaunuissa, kaverin luona tai kaukalossa.

Vastaavasti lapset ovat vauvasta asti tottuneet olemaan mukana joka paikassa, ja elämään juuri meidän perheelle sopivassa rytmissä. Silloin kun he ovat nukkuneet päiväunia, niitä on nukuttu sujuvasti niin kotona kuin kaupungillakin, ja myös yökyläily ja matkustus on onnistunut kun sitä on harrastettu pienestä asti. Ehkä meillä on tarpeeksi samanhenkisiä kavereita/sukulaisia, kun yökylässä ja matkoilla nukkuminen on aina onnistunut kivuttomasti ja melko samaan tyyliin kuin kotosallakin, siis heräämättä ja itsekseen nukahtaen (isommilla lapsilla). Toki näillä isommilla nyt yleensä nukahtamisvaiheessa kuuluu enemmän tai vähemmän kikattelua ja höpöttelyä kavereiden luona, mutta se heille suotakoon. Yökyläilyyn kuuluu pienet kikattelut ja höpöttelyt, sehän on yökylässä parasta kun voi vähän valvoa ja nauraa höpsöille jutuille.

Vauvan kanssa kyllä helpottaa kun nyt pystyy jo vähän arvioimaan että miten vaikkapa seuraavat pari tuntia sujuvat ja milloin vauvalla luultavasti on nälkä. Näin pystyy välttämään melko helposti yllärinälän joka iskee kesken kauppareissun, ja muut vastaavat tapahtumat, joita helposti saattaa pikkuvauvavaiheessa käydä kun joskus pikkuvauvat ovat niin ennalta-arvaamattomia. Sen lisäksi että kyse on varmasti myös vauvan kasvusta ja oman rytminsä löytämisestä, musta tuntuu että alan uudelleen löytää itsevarmuuteni pikkuvauvan äitinä.

Uskokaa mua, vielä kolmannenkin lapsen kanssa voi olla tosi epävarma omista taidoistaan, ainakin minä olin. Vaikka esimerkiksi vaipanvaihdot menivät melkeinpä ulkomuistista vastasyntyneenkin kanssa, ja imetyskin sujui helposti, mä jännitin silti kaikkea kauheasti. Kirjoittelinkin siitä täällä jo aiemmin, kuinka mua pelotti lähteä vaikkapa yksin vauvan kanssa julkisiin liikennevälineisiin tai yksin kaupungille. Nyt ei pelota enää yhtään, tai jännitä, ja tiedän kyllä että meillä menee ihan hyvin vaikka mentäisiin mihin kahdestaan. Ihanan helpottavaa kun ollaan molemmat kasvettu, Nova isommaksi vauveliksi ja minä hänen äidiksi.

Nyt kun Novalla alkaa olla jo enemmän päivärytmiä, mäkin uskallan olla jo hetken pois hänen luotaan. Tähän mennessä olen ollut Novan luota pois yhden kerran, kun menin mun tädin kanssa käymään mun mummolassa silloin kun oltiin Oulussa koko perhe. Siellä oli silloin muistisairauden vuoksi tilanne päällä ja piti lähteä käymään nopeasti, niin en ehtinyt alkaa pakkaamaan vauvaa ja kaikkia tarvikkeita, vaan hän jäi Oton huomaan. Reissu kesti vajaan tunnin ja Novalla sujui hienosti. Seuraava kerta koittaa ehkä jo parin viikon päästä, kun ilmoitin itseni kuvankäsittelyworkshopiin joka kestää kaksi tuntia. Jos pääsen mukaan, Nova saa olla sen aikaa Oton ja tyttöjen kanssa, ja sekin varmasti sujuu hyvin.

Jotenkin tuntuu ihan hurjalta että kohta meidän pikkuinen kuopuskin on jo neljä kuukautta, vaikka ihanaa hänen kasvuaan onkin seurata. Ja on ilo huomata että vauva on kehittänyt oman muun perheen rytmiin sopivan rytminsä itse, kun hänelle on antanut aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Rutiineja ollaan toistettu alusta alkaen samalla tavalla, jotta vauvalle on muodostunut käsitystä siitä mitä milloinkin tehdään. Iltatoimet tehdään aina samalla tavalla, ja aamutoimet myös.

Mä ymmärrän kyllä hyvin heitäkin jotka suosivat kelloon sidottuja rytmejä. Kyllähän päivät on helpompi toteuttaa esimerkiksi isomman lapsikatraan kanssa, kun on tarkka rytmi jota kaikki noudattavat, ja tämä sopii varmasti parhaiten silloin kun meininki ei muutenkaan ole niin spontaania vaan on enemmän samoja, säännöllisiä juttuja. Ja esimerkiksi päiväkodissa tarkka päivärytmi on ihan ehdoton että asiat saadaan sujumaan. Mun oma luonne ja meidän perheen meininki vaan on vähän rennompi, eikä tehdä joka päivä samoja juttuja samoihin kellonaikoihin. Siksi koen helpompana ratkaisuna meille sen että kellonajat vaihtelevat mutta järjestys pysyy samana ja aikavälit suunnilleen samanlaisina esimerkiksi ruokailuissa. Se mahdollistaa sen, että voidaan lähteä toisena päivänä parin tunnin ajomatkan päähän reissuun klo 8 aamulla, ja toisena päivänä nukkua kymmeneen asti koko perhe, ja nauttia kummastakin ihan yhtä paljon.

Millaisia päivärytmejä teiltä löytyy? Tykkäättekö päivä kerrallaan -meiningistä vai onko kellontarkka päivärytmi enemmän teidän juttu? 

Ajeltiin Helatorstaina Turkuun Emilian ja Topiaksen luokse pariksi yöksi. Meidän edellisestä Turun reissusta oli vierähtänyt jo tovi, ja oli ihana päästä sinne viettämään aikaa porukalla. Meidän lapset tykkäävät leikkiä yhdessä ja samoin myös Otto ja Topias ovat hyviä ystäviä keskenään, niin on aina ihan mahtavaa nähdä ja hengailla. En ole täällä blogissa kirjoittanutkaan (instassa olen vilauttanut) että sain mahtavan kunnian olla Emilian kaasona Emilian ja Topiaksen häissä, jotka ovat ensi kesänä. Tähän reissuun liittyikin myös kaason velvollisuuksia, kun suunnattiin sovittelemaan hääpukuja Emilialle.

Palasi ihan mieleen omat hääpuvun sovitusmuistot ja se hetki kun löysin oman täydellisen pukuni. Oi niitä aikoja. Vitsailinkin puoliksi tosissani että seitsemän vuoden päästä kun 10v-hääpäivä koittaa niin me uusitaan Oton kanssa vihkivalat. En tiedä onko se ajankohta oikeasti ”jo” 10v hääpäivä mutta ollaan kuitenkin monesti puhuttu että olisi mahtavaa sitten joskus tulevaisuudessa tällainen tilaisuus järkätä ja juhlistaa uudestaan ystävien kesken ja niin että meidän lapsetkin ovat jo isompia ja muistavat juhlasta jotain. Mutta joo, ei ehkä aivan ajankohtaista nyt.

Torstaipäivänä käytiin Emilian, Novan ja muiden kaasojen kanssa lounaalla Turun keskustassa, ja sen jälkeen me suunnattiin Oton, Topiaksen ja isompien lasten kanssa Kupittaalle Seikkikseen eli seikkailupuistoon (apua korjatkaa turkulaiset jos meni termit väärin). Siellä lapset juoksivat ja touhusivat hulluna. Nova nukkui hyvät päiväunet ja oli ihana seurata kun lapset olivat niin innoissaan. Illalla Topias ja Otto laittoivat meille ruokaa ja katsottiin telkkaria ja vaan chillattiin porukalla. Parasta.

Perjantaina me suunnattiin tosiaan pariin hääpukuliikkeeseen ja upea tuleva morsian sovitteli ihania hääpukuja ja me toimittiin Novan kanssa makutuomareina. Löytyi kyllä useampikin mielettömän kaunis puku, oli ihanaa päästä hiplaamaan mielettömiä pitsejä ja tyllejä ja kirjailuja.

Mulle on tosi suuri kunnia saada olla kaasona, ihan mahtavaa päästä konkreettisesti auttamaan toisten tärkeässä päivässä ja luomaan niitä unohtumattomia hetkiä. Ja tietty järkkäämään polttareita, niistäkin tulee varmana ihan superhauskat!

Hääpukusovittelun jälkeen mentiin poikien ja lasten kanssa Myllyyn ja sen jälkeen vielä Turun keskustaan Hello! American Dineriin syömään. Istuttiin siellä hyvä tovi ja oli kyllä hyvät burgerit ja bataattiranskalaiset. Illalla katsottiin porukalla leffoja, ja mulle iski hirveä flunssa jolta luulin jo säästyneeni. Otto oli alkuviikosta flunssassa ja ajattelin jo että säästyin siltä kun se ei iskenyt mulle vielä silloinkaan kun Otto jo oli parantunut. Mutta ei, tuli se sitten mullekin.

Tänään lähdettiin aamulla kotiin ja mä olen kuluttanut päivää nenäliinojen seurassa. Onneksi Otollakin kesti flunssa vain pari hassua päivää niin toivottavasti mullakin menee nopeasti ohi. Jouduttiin perumaan viikonlopun muut kivat suunnitelmat nyt tämän flunssan takia, mutta onneksi kesä on vasta alkamassa ja meillä on paljon aikaa tehdä vaikka mitä kivaa. Nyt otetaan iisisti loppuviikonloppu, ja ensi viikolla alkaakin sitten esikoisen elämän viimeinen päiväkotiviikko ja sen jälkeen kesäloma! Ihan parasta!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Jo raskausaikana meidän tytöt olivat vahvasti mukana pienen pikkusiskonsa odotuksessa. Joka päivä he kyselivät vauvasta ja miten vauva voi ja kävivät paijaamassa mahaa ja kokeilemassa potkuja. Tiesin että he tulevat olemaan maailman ihanimpia isosiskoja uudelle tulokkaalle, mutta en tietenkään voinut etukäteen aavistaakaan miten uskomattoman ihana suhde vauvalle ja isosisaruksille kehittyisikään. Aikaa meidän Novan syntymästä on kulunut vasta kolme kuukautta, mutta ihan alusta asti hän on tuntunut siltä kuin olisi aina ollut osa meidän perhettä.

Raskausaikana ehkä meidän keskimmäinen huomioi enemmän mahaa ja kyseli enemmän kysymyksiä, mikä toki saattoi liittyä ikäänkin. Vauvajutut kiinnostivat hurjan paljon. Esikoinen oli silloin ehkä vähän pidättyväisempi eikä ihan niin paljoa kiinnittänyt asiaan huomiota kuin keskimmäinen, vaikka molemmat innoissaan olivatkin. Jotenkin silloin oletin että näin jatkuisi myös sitten kun Nova syntyy.

Mutta vauvan synnyttyä onkin ollut vähän toisinpäin. Molemmat toki huomioivat Novaa ja leikittävät ja halivat ja pusivat ja haluavat pitää sylissä, mutta 1,5 vuotta vanhempi esikoinen on se joka vielä enemmän haluaa auttaa vauvan hoidossa.

Hän heti ensimmäisenä aamulla herättyään haluaa vauvan syliin ja auttaa aina vaipanvaihdossa. Automatkoilla hän on se joka jututtaa Novaa takapenkillä ettei vauvelilla mene hermo jos sattuu olemaan hereillä, ja sillä aikaa kun mä laitan pyykkejä kuivumaan, esikoinen lukee vauvalle kuvakirjaa. Hän osaa pukea vauvalle sukat, ja muistaa ulkoa kaikki lempparilorut ja laulut joilla hän viihdyttää pikkutyyppiä.

Musta on ihana seurata tätä sisarussuhteen kehittymistä ihan aitiopaikalta. Etukäteen mietin että millainenkohan sisarussuhteesta muodostuu esikoisen ja kuopuksen välille, kun ikäeroa on viisi ja puoli vuotta ja he ovat vielä pitkään aivan eri elämänvaiheissa. Mulle itselleni ainoana lapsena sisaruus muutenkin on edelleen uusi asia siinä mielessä, että olen saanut seurata läheltä vasta meidän esikoisen ja keskimmäisen kasvamista tiiviiksi parivaljakoksi.

Ennen Novaa mulla on ollut kokemusta vain 1,5v:n ikäerosta hyvine ja huonoine puolineen. Jännitin kuitenkin ihan turhaan. Tuleehan reilummalla ikäerolla sisarussuhteesta erilainen kuin meidän tiiviillä tehokaksikolla, mutta se ei missään nimessä ole huono asia – erilainen vain.

Näin lyhyen ajan jälkeen en tietenkään voi tietää miten tulee olemaan tulevaisuudessa. Ehkä viiden vuoden päästä esiteiniä esikoista ärsyttää viisivuotias pikkusisko, joka tulee kutsumatta huoneeseen kun kaverit on kylässä. Tai sitten hän rakastaa viedä pikkusiskonsa ulos leikkimään, ja opettaa häntä lukemaan. Tai ehkä molempia?

Eihän sitä vielä voi tietää. Mutta juuri nyt on aivan ihana seurata kuinka isosisko saa pikkusiskon heti nauramaan, ja kuinka pikkusisko tarraa kiinni isomman kaulaan ja painaa päänsä tämän rintaa vasten. On myös ihanaa seurata miten ylpeä isosisko on vauvan uusista taidoista ja kasvamisesta.

Keskimmäisellä ja kuopuksella on aivan oma sisarussuhteensa, joka kehittyy kokoajan. Siitä pitää tehdä ihan oma postauksensa kunhan saan heistäkin napattua yhtä ihanat kuvat <3

Ihanaa helatorstaita kaikille <3

Meidän terassista on ollut paljon höpinää täällä blogin puolella, kun ollaan niin kovasti touhuttu sen parissa ja se on ollut iso juttu meillä viime aikoina. Nyt terassin oleskelualue alkaa vihdoin olla valmis, ja päätin tehdä tällaisen tilannekatsauksen. Terassin parissa puuhastelu tulee jatkumaan kyllä varmasti koko kesän, sillä tämä oleskelualue ei vie kuin kolmasosan terassista ja loput on sitten tyhjää leikkitilaa lapsille ja myöskin tilaa pyörille, ulkoleluille ja muille kamppeille.

Me haluttiin terassista tunnelmallinen ja sellainen että se oikein kutsuu hengailemaan ja löhöilemään vaikka koko päiväksi. Haluttiin myös että terassille saa sekä UV-suojaa että tuulensuojaa, jotta meidän vauvelillakin on mukavaa hengailla siinä muun perheen kanssa yhdessä, niin helteellä kuin kylmempinäkin päivinä. Pohdittiin aurinkovarjon ja paviljongin välillä, ja lopulta päädyttiin paviljonkiin, koska siinä oli nimenomaan sitä tuulensuojaa, kun verhot voi laittaa kiinni. Lisäksi paviljonki mukavasti kehystää oleskelualueen omaksi pieneksi sopeksi, ja sen kattoon sai ihanasti ripustettua tunnelmavaloa.

Meidän terassilla ei ollut ollenkaan aitaa omasta takaa, joten sellainen haluttiin ehdottomasti myös rakentaa. Ihan jo oman alueen rajaamisen vuoksi sekä myös siksi että Nova sitten liikkumaan opittuaan voi myös pyöriä pihalla eikä lähde yhtäkkiä karkuun kun portin voi laittaa kiinni. Porttia meillä ei vielä ole, vaan pelkkä aita ja aukko portin kohdalla, mutta portti on tarkoitus lisätä vielä ennen kuin tämä typy alkaa konttaamaan ja kävelemään.

Terassin lattia on kokonaan puuta ja edelliset asukkaat olivat öljynneet tai petsanneet sen kauniin väriseksi joten lattialle ei tarvinnut onneksi tehdä mitään. Me selvittiin siis pelkällä vanhojen remonttikamppeiden poisviennillä, aidan rakentamisella, paviljongin kasaamisella, valojen asentamisella, kukkien/kasvien istutuksella ja järjestelyllä.

Meidän vanhat parvekekalusteet olivat juuri passelit paviljongin alle, mutta pehmusteet uusittiin koska vanhat olivat jo niin kuluneet. Laitettiin myös toinen vanhalla parvekkeella olleista isoista matoista paviljongin ja kalusteiden alle pehmusteeksi.

Haluttiin luoda sitä kotoisaa tunnelmaa erityisesti valoilla, ja löydettiin Ikeasta kauniita siihen sopivia aurinkokennovalaisimia. Ostettiin kaksi eri kokoista lyhtyä ja kaksi valosarjaa, jotka kaikki toimivat aurinkokennolla. Ne syttyvät itsestään kun ilta pimenee ja lataavat itse itsensä täyteen päivän aikana. Ekologista ja kaunista! Valot ovat aivan ihanat kun aurinko siinä kymmenen jälkeen laskee, ja niiden valossa on varmasti ihana istuskella kesäiltoina. Päivälläkin ne näyttävät kivalta vaikka silloin ei valoa lisää tarvitakaan.

Kasveille meillä oli kriteerinä helppohoitoisuus, ja siksi pihalla onkin lähinnä havuja ja yksi orvokkiamppeli toistaiseksi. Ehkä sitten meidän seuraavan Oulun reissun jälkeen uskallan ottaa vielä loppukesäksi jotain kasvatettavaa, mutta se jää nähtäväksi. Lisäksi pihalle on tulossa vielä näin kesän tullen lapsille pieni uima-allas, siis sellainen puhallettava, ja siihen pikku liukumäki. Ja Novalle varmaan laitetaan sitten viimeistään syksyllä vauvakeinu. Muuten lapset viihdyttävät itseään pihalla teltalla, bObleseilla, barbie- ja ponileikeillä ja saippuakuplien puhaltelulla. Vesipyssyjäkin löytyy sitten kunhan ilmat on oikeasti superlämpimät.

PAVILJONKI – IKEA

AURINKOKENNOVALAISIMET – IKEA

HUONEKALUT – KAVERILTA OSTETTU KÄYTETTYNÄ

LASTEN AURINKOTUOLIT – JYSK

VIIRINAUHA – INDISKA

PEHMUSTEET – H&M HOME & BAUHAUS

KASVIT – BAUHAUS & IKEA

MATTO – IKEA

bOblesit – GEFFER* (saatu)

LYHDYT – TRE, KERMANSAVI, H&M HOME,

RADIO/KAIUTIN – CLAS OHLSON

AITA – BAUHAUS

Joo, nyt meidän terassilla on kiva hengailla ja se on ihan meidän näköinen. Terassi tulee varmasti kesän mittaan täyttymään kaikenlaisista lasten kamppeista ja leluista. ja musta on ihanaa että siinä on vielä niille hyvin tilaa. Lapsia vartenhan meillä tuo oma piha on, ja tietty grillaamisövereitä varten. Veikkaan että tullaan syömään aika paljon grillattua ruokaa, kun nytkin ollaan grillattu jo kolme kertaa sen jälkeen kun viikko sitten grilli ostettiin. En malta odottaa että meille tulee kavereita kylään grillailemaan viikonloppuna, ja muutenkin tekisi mieli järjestää jotkut terassin avajaiset kavereille. Saa nähdä mitä vielä keksitään, toivottavasti ilmat suosivat!

Mitä tykkäätte terassista? Hot or not? 😀

Ihanaa iltaa kaikille <3

 

 

Ai miksi vain melkein? Sattuipa sellainen tarina, että mä urpoilin taas oikein olan takaa! Luulin että Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on sama asia kuin Roihuvuoren kirsikkapuisto. No, ei ollut. Me ajeltiin sinne puutarhalle, ja siellä oli sellainen pikkuinen puisto kirsikkapuita ja sitten se puutarha jossa oli kaikkea muuta japanilaistyylistä. Se pieni kirsikkapuisto oli täynnä valokuvaavia ihmisiä, ja puutarhakin aika kiva. Ja lauantaina siellä käydessämme joka puolella oli lappuja että Hanami-juhla täällä 21. päivä toukokuuta.

Olin siis ihan varma että oltiin oikeassa paikassa, ja kieltämättä ihmettelin miksi pikkupuistikkoa kutsutaan kirsikkapuistoksi ja kaikki tulevat sinne kuvaamaan, sillä meidän lähistöltäkin löytyy paikkoja joissa on melkein yhtä paljon kirsikkapuita. Lisäksi ihmettelin että miten kaikki ne ihmismassat joita olen Facebookista Hanami-juhlissa nähnyt olevan mahtuvat sinne pieneen puutarhaan. Mutta ilmeisesti siellä puutarhassa on sitten joku pienempi juhla, sillä se Roihuvuoren Kirsikkapuisto on täysin eri paikassa!

Hassua että sekoilin tällä tavalla. Mutta kieltämättä ihan hyvä että on olemassa isompikin kirsikkapuisto, pitää käydä tsekkaamassa sekin nyt kun nuo upeat puut vielä kukkivat. Naurattaa kyllä oma höperyyteni, mutta ihminen on erehtyväinen. Olen varmaan joskus lukenut molemmista, ja sekoittanut ne samaksi asiaksi. Mulla ei käynyt mielessäkään että yhdellä ja samalla asuinalueella voisi olla kaksi japanilaistyylistä puutarhaa tai puistoa.

Me lähdettiin puistoon ihan extempore lauantai-iltapäivänä kun ilma oli niin upea. Nova oli vasta herännyt ennen kuin lähdettiin, ja ajattelin että jes kerrankin hän on sopivasti hereillä niin sadaan kivoja kuvia. Hän kuitenkin nukahti automatkalla uudestaan, ja oltiin jo lähdössä takaisin autolle, kun hän sitten heräsikin. Ihana pieni unikeko murunen. Jäätiin sitten vielä hetkeksi kuvaamaan ja saatiin meidän minityyppikin ikuistettua.

Olipa ihanaa saada yhteiskuva meidän kaikkien ihanan kolmen neitokaisen kanssa. Kolmen vauhdikkaan neidin kanssa ei niin usein tule sopivaa hetkeä että saa kaikki yhtäaikaa kuvaan, mutta nyt onneksi saatiin muutama napattua. On nuo kaikki kolme kyllä niin rakkaita murusia että <3

Ihanaa päivää kaikille!