Viimeinkin valmiina on ensimmäinen osa mun ja Oton vastauksia teidän esittämiin kysymyksiin! Me jaettiin kysymykset neljään eri kategoriaan, jotka ovat parisuhde, arki & elämä, vanhemmuus ja kasvatus, sekä random. Siellä on kaikki muut kysymykset, jotka eivät näihin kolmeen kategoriaan sopineet. Ensimmäisenä vuorossa on parisuhde-aiheiset kysymykset. Arki & Elämä -video on myös jo kuvattu, joten se ilmestyy varmaankin kirjallisten vastausten kanssa ensi viikon aikana, kunhan saan sen editoitua ja tekstitettyä.

Videon voi laittaa vaikka taustalle pyörimään ja kuunnella sitä kuin podcastia, samalla kun laittaa pyykkejä tai vaikka laittaa ruokaa. Toisaalta video on myös kokonaisuudessaan tekstitetty, eli sitä voi hyvin katsella vaikka bussissa ilman kuulokkeita. Tai missä nyt ikinä tarvitseekaan olla hipihiljaa. Vastauksia on tulossa myös kirjallisena, mutta yllättäen kaikki nämä parisuhde-kategorian kysymykset oli toivottu vastattavaksi videolla (tai sitten oli ilmoitettu että vastaustavalla ei väliä), joten koettiin helpoimmaksi tosiaankin vastata kaikkiin videomuodossa. Halusin tekstittää videon, jotta mahdollisimman monella on mahdollisuus katsoa se. Muistan ikuisesti kuinka kuuro lukijani laittoi mulle viestiä monta vuotta sitten, että voisinko tekstittää videoni jotta hänkin pystyisi katsomaan ne. Silloin en sitä vielä osannut tehdä, mutta koska nykyään osaan, teen sen mielelläni.

Kysymyksiin oli jälleen kerran ihan super hauskaa vastata Oton kanssa. Tulipahan opittua, että meille saattaa ehkä sittenkin tänä vuonna tulla siivooja ainakin pesemään ikkunat. Vaikka sitä arjessa höpöttää koko ajan ja juttelee kaikesta mitä mieleen tulee, niin aina on myös paljon asioita joista ei vaan muista tai tajua jutella. Nämä videot on loistava keino kuulla puolison mielipidettä asioihin, joita ei muuten tule edes ajatelleeksi välttämättä. Hauskaa on myös se, kun saa kuulla mikä teitä mietityttää! Jälleen kerran kysymyspostaukseen tuli ihan valtava määrä mielenkiintoisia, hauskoja, kiperiä, jännittäviä ja upeita kysymyksiä. Ihan mieletöntä kuulla mitä te mietitte, ja päästä kertomaan oma näkökulma niihin asioihin.

Käykää ihmeessä tilaamassa kanava jos haluatte nähdä videot heti kun ne on YouTubeen ladattu. Mun kanavalla on paljon kaikkea muutakin kivaa ja mm. raskausvideoita joita kuvasin silloin kun odotin vielä meidän kuopusta.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa.

Vietettiin viime viikon torstaina meidän 4. hääpäivää Oton kanssa, ja päästiin ekaa kertaa yli vuoteen ihan kunnon treffeille. Mun äiti jai kotiin lasten kanssa, ja me otettiin auton nokka kohti Vantaata. Käytiin ensin kahdestaan kiertelemässä kaupoissa, ja ostettiin toisillemme pienet hääpäivälahjat. Mä ostin Otolle korun, ja hän osti mulle yksisarvisen. Ei ihan oikeaa, mutta sellaisen ihanan glitterisen laukkuun kiinnitettävän Coachin yksisarvisen, joka toi ison korvasta korvaan -hymyn mun kasvoille.

Sen jälkeen mentiin illalliselle, rennosti ja reteästi Classic American Dineriin hamppareille. Ollaan käyty American Dinerissa pari kertaa ennenkin syömässä, koska tykätään rennosta meiningistä ja hamppareista. Tähän mennessä oltiin testattu Lahden ja Turun Classic American Dinereitä, ja tykätty. Aina välillä on kiva käydä jossain fine dining -ravintolassa esimerkiksi ystävien kanssa, mutta yleensä jos kahdestaan mennään niin meidän valinta on laadukas mättö, ennemmin kuin maistelumenut.

Mahat täynnä ja sopivasti vähän pömpöttäen suunnattiin sitten Jumbosta Flamingoon, ja kohti Flamingo Spata. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt Flamingo Spassa, eikä ollut Ottokaan. Myöskään vesipuisto ei ollut meille entuudestaan tuttu, joten ei oikein edes tiedetty mitä odottaa. Meidän leuat suunnilleen loksahti, kun käveltiin Spahan. Siellä oli niin rentoa, tunnelmallista, hämärää ja ihanaa rentouttavaa musiikkia. Kukaan ei juossut tai huutanut, ei ollut kirkkaita valoja ja vesi oli uskomattoman lämmintä ja ihanaa.

Spa-osastolla nautin yhden mojiton uima-altaassa, ja se oli varmaan yksi tähänastisen elämäni parhaita mojitoja. Oli niin luksusta vaan hengailla kuumassa altaassa Oton kanssa, ihan kahdestaan ja jutella kaikessa rauhassa ilman keskeytyksiä. Käytiin testaamassa myös mineraalivesiallas, ja muutama erilainen sauna johon Spassa miehet ja naiset pääsevät yhdessä. Tehtiin myös pikapyörähdys vesipuiston puolelle, jonne pääsi samoilla lipuilla. Sielläkin oli aika ihanaa, ja päätettiin heti että sinne on pakko tulla pian lasten kanssa. Sitten suunnattiin äkkiä takaisin Spa:n puolelle.

Offerilla -kamppis tuli mahtavaan saumaan, meillä ei nimittäin ollut vielä mitään suunnitelmia hääpäiväksi, ja kamppiksen myötä tuli tutkittua vaikka ja mitä eri vaihtoehtoja yhteiseksi treffitekemiseksi. Olin ostanut aiemmin vain kerran diilisivustolta, silloin kun odotin meidän keskimmäistä. Sain silloin todella huonon kokemuksen eräästä sen ajan sivuston tarjoamasta palvelusta, ja olin onnistunut monessa vuodessa oikeastaan unohtamaan diilisivustojen olemassaolon kokonaan, kun se jäi niin harmittamaan mua. Nyt mulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus kokeilla Offerillaa tämän yhteistyön myötä, ja näin oli helppo antaa uusi mahdollisuus diilisivustoille.

Tämän kokemuksen jälkeen täytyy sanoa, että sivuston käyttö oli todella helppoa, ja tarjonta uskomattoman monipuolinen, eri diilejä on tarjolla yli 1300! Viiden vuoden takaisesta kokemuksestani ajattelin ensin, että saapa nähdä millaisia juttuja oikein on tarjolla. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten Offerillan sivuilta löytyi hurjasti diilejä sellaisiin firmoihin ja palveluihin joita olen muutenkin jo käyttänyt. Alkuperäinen mielikuvani diilisivustojen tarjonnasta oli siis aivan väärä. Sieltä löytyi Subwayta, Robert’s Coffeeta ja Flamingo Spata. Paljon hienoja ravintoloita hienoilla paikoilla, ja sisäleikkipuisto jossa esikoisemme piti 6v-kaverisynttärinsä.

Me pohdittiin ensin että lähdetään japanilaiseen ravintolaan illalliselle Helsingin keskustaan, mutta onneksi huomattiin Flamingo Spa:n huikea diili ja mentiin rentoutumaan ihanaan K-18-kylpylään oikein ajan kanssa. Se tuli todella tarpeeseen. Spa-diiliä ostaessamme tsekkasimme samalla, jos kylpylän kanssa samalta suunnalta löytyisi vielä ravintoladiili, ja löytyihän sieltä: Jumbon Classic American Dinerista kaksi burgeria yhden hinnalla. Hääpäivän suunnitelmat tehtiin ihan extempore vain pari päivää etukäteen, ja ne onnistuivat mainiosti. Kahden hengen luksus- spareissulle ja ravintolaillalliselle tuli yhteishinnaksi 58,90. Ei paha, sanon minä. Ilman diilejä sama setti olisi maksanut 112,60€, eli kyseessä oli aika iso säästö.

Jos haluaa vaikkapa kokeilla jotain uutta hauskaa tekemistä, on tosi hyvä vaihtoehto katsoa löytyisikö siihen diili Offerillasta. Siellä on pakohuonepelejä, joogaa, VR-pelikokemuksia, hemmotteluhoitoja, ja useampia sisäleikkipuistoja. Ja yli tuhat muuta diiliä. Sama juttu ravintoloiden kanssa, paljon pienempi kynnys lähteä kokeilemaan entuudestaan tuntematonta raflaa, kun siihen on diili jonka avulla se tulee edulliseksi. Silloin ei niin paljoa harmittaisi vaikka ruoka ei olisikaan niin hyvää. Diilejä löytyy Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla.Palvelulahjakorttien lisäksi myynnissä on myös elämää piristäviä tuotteita. Alennusprosentti on yleisesti 50-90%. Offerillan uutiskirjeen tilaamalla pysyy helposti kärryillä kaikista sivuston tarjoamista diileistä.

Meillä oli kyllä ihan huippu hääpäivä, ja diilin myötä tuli todettua miten mahtava paikka se Flamingo Spa oli. Jatkossa voi sitten hyvällä mielellä ostaa ne liput myös ihan täyteen hintaan, kun on kerran käynyt kokeilemassa.

Minua kymmenisen vuotta vanhempi kollegani kutsui minua tänään “konkariksi”. Ei siksi että olisin jotenkin häntä parempi työssäni, tai siksi että olisin häntä vanhempi. Mitä en ilmiselvästi todellakaan ole, sillä kuten juuri sanoin, hän on minua noin kymmenen vuotta vanhempi. Hän kutsui minua konkariksi, kun kerroin hänelle siitä kuinka nukun nykyään sukat jalassa.

“Ei kyrsi niin paljoa nousta yöllä hoitamaan vauvaa kun ei jalat jäädy”, perustelin kantani.

Kollegani on meinaan juuri saanut esikoisensa. Häntä vastapäätä istuvan kollegamme vaimon laskettu aika taas on kuukauden päästä. Esikoinen sielläkin.

Tästä inspiroituneena ajattelin, tällaisena “konkarina”, jakaa muutaman asian jotka olen itse oppinut tässä vuosien varrella. Vanhemmuuteen asennoituminen ei meinaan välttämättä aina ole se maailman helpoin etappi. Vaikka me vaimoni kanssa päätimmekin ottaa pienen varaslähdön, on monilla muilla tuoreilla vanhemmilla takana vuosien parisuhde. Pienen ihmisen alun tunkeminen siihen yhtälöön on valtava muutos. Muutamasuhde kun ei toimi ihan samalla tavalla, kuin parisuhde. Toki se pieni ihminen on valtava muutos ihan kaikissa tilanteissa, ja nämä vinkit sopivatkin ihan kenelle vaan.

Kuvassa vastaherännyt ja vielä vähän uninen synttärisankari viime viikolla. 

Nuku sukat jalassa

Ironista kyllä, tämä ei ollut omasta päästä, vaan vaimoni suusta, joka muuten inhoaa sukkia. Siitä huolimatta että olen itse sukkien fanikerhon puheenjohtaja, ja kuljen kesät talvet päivisin sukat jalassa, en jostain syystä ollut keksinyt tätä pientä kikkakolmosta. Itkevän lapsen lohduttaminen keskellä yötä, varsinkin talvisaikaan, ei ole lähelläkään niin turhauttavaa kun ainoastaan väsyttää ja pissattaa, eikä palele. Lisäbonuksena vielä se, että sukkien ansiosta herkkäuninen lapsi ei herää siihen että jalat tahmaavat kiinni lattiaan. Lämmittämään voi heittää paidankin vielä päälle, jos tykkää nukkua epämukavasti. 

Ennakoi aina

Ihan sama mistä on kyse, varaa aina yksikkö ylimääräistä. Kauppareissu edessä? Ota ylimääräinen kauppakassi. Pitkä matka ajettavana? Varaa ylimääräinen tunti ajomatkaa. Pakkasitko varavaipan? Ota herranjestas kolme lisää. Otitko mukaan yhden sosepussin? Ota myös puuro ja smoothie ja maissinaksut. Kun ei aseta itselleen liian tiukkoja tavoitteita, ja pitää huolen että on vähän pelivaraa, pysyy hermot kurissa pidempään, ja perhe kasassa.

Hamstraa “pyllypyyhkeitä” eli babywipeseja

Täytyy varmaan kohta perustaa jokin uskonlahko, kun tuntuu että saarnaan näistä ihmepyyhkeistä useammin kuin Arman Alizad poraa telkkarissa. En vain pysty tarpeeksi painottamaan näiden tärkeyttä. Näillä lähtee niin kakat pyllystä, kuin meikit naamasta ja maalit seinästä. Aivan se ja sama onko lapsia vai ei, näitä tulee aina löytymään paketti meidän huushollista.

Pyhä kolminaisuus

Pienet vauvat osaavat yllättävän hyvin kertoa mikä kalvaa, se kun on yleensä yksi kolmesta asiasta: väsy, nälkä tai jöötit vaipassa. Ennenkuin ahdistuu itkua ja huutoa, kannattaa nämä kolme käydä ensin läpi. Ja vaikka mikään niistä ei natsaa, ei siltikään kannata hermostua. Pieninkin epämukavuus mitä vauva tuntee, on kirjaimellisesti hirveintä mitä hän on koskaan kokenut. Onko mikään ihme siis jos ei aina ole kivaa.

Chillaa

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, chillaa. Liika hermoilu ei johda mihinkään muuhun, kuin ennenaikaiseen kaljuuntumiseen ja harmaisiin hiuksiin. Jos tuntee olevansa pihalla, voi vaikka jonkin vanhemmuuden oppaan selata ohimennen läpi. Kunhan muistaa että nekään eivät ole mitään raamattuja. Vauva kyllä hengittää, vaikka nukkuukin oudot pitkät päikkärit. Sillä ei ole ebolaa vaikka nokka vuotaa, etkä sinä ole maailman paskin vanhempi, ellet nyt jostain kumman syystä tarkoituksella siihen pyri. Tuskin silloinkaan.

Lastenhoito ei ole mitään rakettikirurgiaa. Suurin osa ahdistuksesta kumpuaa enemmän omasta epävarmuudesta, kuin taitamattomuudesta. Neuvola kyllä auttaa perusasioissa, ja loput opitaan sitten askel kerrallaan. Sydänkohtaus toisensa jälkeen.

Olemme olleet Oton kanssa naimisissa tänään neljä vuotta, ja huomenna seurustelleet tasan seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta on pitkä aika olla yhdessä – olen viettänyt koko aikuisikäni Oton kanssa. Jo vuonna 2011 kun me alettiin seurustelemaan, meillä oli samanlaiset näkemykset siitä, millainen parisuhde me halutaan. Miten halutaan rakastaa, miten halutaan olla toistemme kanssa. Silti kun katson taaksepäin sinne seitsemän vuoden taakse, niin eihän meillä ollut mitään taitoja tai työkaluja toimivan parisuhteen luomiseen. Me oltiin hirmuisen nuoria ja kokemattomia.

Se mikä meidät kuitenkin silloinkin piti yhdessä, oli vahva tahto haluta olla toiselle hyvä, ja halu olla yhdessä, tuli vastaan mitä tahansa. Ei tiedetty tai osattu, me vaan haluttiin. En ollut lukenut yhtäkään parisuhdeopasta tai kysynyt keneltäkään neuvoja. Olin seurustellut vain pari kertaa aiemmin, ja niiden kokemusten perusteella tiesin rakkaudesta vain yhden asian: en ollut kokenut sitä ennen Ottoa. Rakkaus ei ollut pelejä tai leikkiä toisen tunteilla, tai sitä että toisen naama ärsyttää niin paljon että miettii miten voisi ärsyttää sitä vielä enemmän. Missään nimessä rakkaus ei ollut myöskään sitä että joutuu itkemään tai pelkäämään toisen ilkeiden sanojen tai tekojen takia. Ei ikinä. 

Oikean ihmisen kanssa molemmilla oli tarpeeksi suuri halu laittaa se toinen omien tarpeiden edelle alusta asti. Se halu on kantanut pitkälle, ja se on tallella edelleen meillä molemmilla, muutenhan se ei toimisikaan. Rakkauden ja ihastumisen erottaa mielestäni se, että rakastaminen on kaikkea muuta kuin itsekästä. Rakastaminen on halua tehdä toinen onnelliseksi, pyrkimystä tehdä toiselle mahdollisimman paljon hyvää, joka päivä, ihan kaikessa, pienessä ja suuressa.  Parisuhde ei toimi, jos toista ei rakasta. 

Sillä pääsee hurjan pitkälle, että haluaa tehdä hyvää ja tehdä toisen onnelliseksi, mutta sekään ei yksin riitä. Tarvitaan myös taistelutahtoa, ja kykyä kohdata sattuman summia. Elämä kun ei aina mene niin kuin itse toivoisi, vaikka kuinka olisi halua tehdä toiselle hyvää. Joskus elämä heittää eteen myös vaikeita asioita ja tilanteita, joskus useammin, joskus harvemmin. Jotta parisuhde voi toimia, täytyy löytyä halu selvitä yhdessä niistä asioista mitä eteen tulee. Täytyy kyetä turvautumaan toiseen, ja saada voimaa toisesta, sen sijaan että vaikeudet kääntäisivät kumppanit toisiaan vastaan.

Lomalla, hääpäivänä ja kahdenkeskisellä illallisella on helppoa rakastaa ja osoittaa rakkautta. Tasaisessa ja helpossa arjessa on helppoa pitää parisuhteesta hyvää huolta, yllättää toinen satunnaisesti kukilla ja muistaa pusuttaa kultaa otsalle töihin lähtiessä. Rakkautta voi olla myös niissä pimeissä talviaamuissa, jolloin joku lapsista on kipeä, toinen on valvonut puoli yötä, pyykit on unohtuneet koko yöksi koneeseen märkänä ja to do-listalla odottavat liian monet tekemättömät asiat. Juuri niinä aamuina, on erityisen tärkeää muistaa sanoa että rakastaa, että on onnellinen, ja että kyllä me selvitään hienosti tästäkin päivästä, tuli mitä tuli.

Joskus elämässä kohtaa vaikeampiakin asioita kuin huonosti nukuttuja öitä tai märältä koiralta haisevia pyykkejä. Niissä tilanteissa, se toinen siinä rinnalla on jotain korvaamattoman arvokasta. Niissä tilanteissa se rakkauden kestävyys punnitaan. Rakkaus on turvallisuutta, luottamusta siihen, että se toinen on siinä vaikka tielle osuisi jotain ikävää, ja vielä sen jälkeenkin. Me ollaan näiden seitsemän vuoden aikana selvitty koetinkivestä jos toisestakin, ja aina yhdessä eikä koskaan erikseen. Tiedän, että voin luottaa siihen että Otto seisoo mun rinnalla aina.

Meidän rakkaus on sitä että keksitään höpsöjä juttuja yhdessä niinäkin päivinä kun väsyttää, laitetaan yhdessä iltapalaa ja puhutaan toisillemme laulaen jonkun huonon biisin sävelellä. Se on sitä, että keitetään aina toisellekin kahvia aamulla, ja mennään yhdessä joka paikkaan aina kun mahdollista. Meidän rakkaus on sitä, että kuunnellaan toista ja ollaan kiinnostuneita toistemme ajatuksista, mielipiteistä ja kiinnostuksenkohteista, vaikka oltaisiin joskus eri mieltä. Meidän rakkaus on yömyöhään jatkuvaa höpöttelyä, pönttöjä vitsejä, sitä että langataan hampaita aina yhdessä ja pidetään arjesta huolta YHDESSÄ.

Meidän rakkaus on sitä, että koskaan ei mene päivääkään että ei pussattaisi tai sanottaisi että rakastetaan. Se on sitä, että ei koskaan ärsytetä toisiamme tahallaan, tai haluta loukata. Se on sitä, että ei nalkuteta tahallaan turhista asioista, tai laiteta omia tarpeita muiden edelle. Ja sitä, että jos joskus niin vahingossa tehdään, osataan itse pyytää anteeksi reilusti.

Mä rakastan meidän rakkautta ja mä rakastan Ottoa, koska Otto on vaan best. Kiitos Otto, että heräsit tänään klo 5.40 kuopuksen kanssa, että mä saisin vielä nukkua, ja lähdit töihin aivan liian aikaisin, koska en siitä huolimatta saanut enää unta ja nousin ylös. Kiitos, että tulit aikaisin kotiin, ja päästiin lähtemään aiemmin hääpäivän viettoon. <3

Hyvää neljättä hääpäivää Otto, rakastan sua <3

Ne harvat kerrat kun päädyn sanaisen arkkuni avaamaan, puhun minä mielelläni jostain jonka tunnen ja tiedän. Koska osaamisalueeni kattaa lähinnä pelaamisen, työni, epämääräistä nippelitietoa mm. kaikesta, sekä perheeni, ajattelin että voisin vähemmän yllättäen keskittyä näistä viimeiseen. Tässä tapauksessa tuohon parempaan puoliskooni, Iinaan, joka kovasti on taas hinkunut minua näppiksen ääreen toimistoaikojen ulkopuolellakin.

Siispä ajattelin olla mieliksi, ja kirjoittaa eräänlaisen ”paljastuspostauksen”, jota Iina on niin kovasti toivonut. Kaikki näistä ei välttämättä tule ihan jokaiselle yllätyksenä. Täytyy ottaa huomioon että Iina on blogiaan pitänyt jo muutaman vuoden, ja on todennäköisesti edes ohimennen osan näistä itse maininnut. Yritin vähän tsekkailla, ettei nyt ihan äkkisiltään tullut vastaan, mutta mun tuurilla puolet näistä on kuitenkin mainittu tässä kuukauden sisään.

Noh, ei anneta sen häiritä. Asiaan.

***

1. Iina korjaa nenänsä (asentoa)
90-luvulla, ja toki varmaan muinakin aikoina, oli aikuisilla tapana sanoa lapsille että “älä vääntele naamaasi tai se jää siihen asentoon”, mikä toki enemmän yllytti kaikkia irvistelemään, kuin pelotti. Iinalla tämä sanonta tosin taisi jäädä jonnekin takaraivoon kalvamaan, sillä nenäänsä hän edelleen korjaa päinvastaiseen suuntaan, jos onnistuu sitä esim. vahingossa kädellä pyyhkäisemään ylöspäin.

2. Iina selittää läppänsä
Joku viisas sanoi joskus, että vitsin selittäminen on kuin suorittaisi sammakolle ruumiinavauksen, sitä ymmärtää paremmin, mutta sammakko kuolee. Iina on todennäköisesti yksin vastuussa kokonaisen sammakkokannan sukupuutosta. Koska Iina siis tykkää selittää vitsinsä. Höhö.

3. Iina nauraa huonoille jutuille 
Nopeammin kuin ehdit sanomaan ”saippuakullipyllypillukauppias”, ehtii Iina hajoamaan aivan totaalisesti kunnon vanhan koulukunnan pieruvitseille. En tiedä mikä siinä on, sillä vaikka Iina nauttii myös “sivistyneemmästä” huumorista, en ole koskaan nähnyt hänen nauravan millekään niin paljon kuin Neil Patrick Harrisille vääntämässä ripulitorttua stetsoniin (A Million Ways to Die in the West, sori spoileri), tai vaihtoehtoisesti TÄLLE…

4. Iina ei hanskaa meemejä
…ei sillä että omassa huumorintajussani olisi sen enempää kehuttavaa, itse kun nauran samoille asioille kuin keskiverto 12-vuotiaat pärinäjonnet. Vaikka meidän molempien intohimot ovat netissä, ja osittain sosiaalisessa mediassa, ovat ne niin saman spektrin eri ääripäissä kuin suinkin mahdollista. Onneksi edes Facebook-ryhmä Naistenhuone onnistuu välillä avaamaan Iinalle meemien ihmeellistä maailmaa, että kiitos heille siitä.

5. Iina hukkaa puhelimensa koko ajn 
Siitä huolimatta, että Iinalla on aina välillä ei-niin-salainen salasuhde puhelimensa kanssa, olen minä silti puolet ajasta enemmän tietoinen siitä missä se hiivatin luuri on, kuin vaimo itse. Puhumattakaan siitä, että puhelimen akku on jostain syystä aina loppu. Kovin yllättävää sinänsä.

6. Iina tykkää pelata,  sillä on vain matala prioriteetti
Ihan oikeasti tykkää. Ei me olla tässä viimeisen seitsemän vuoden aikana ehditty pelaamaan yhdessä kuin sen parikymmentä tuntia, mutta aina on ollut kivaa. Iinalla kun vain on pelaaminen niin paljon matalammalla sijalla prioriteettilistalla kuin minulla, niin harvemmin löytää aikaa. Eläkepäiviä odotellessa.

7. Iina rakastaa huonekasveja/kukkia mutta ei kastele niitä
Kaikista tässä jutussa mainitsemistani paljastuksista, tämä on ehkä se turhauttavin. Me molemmat pidämme huonekasveista, ja olemme molemmat aivan susia niiden kastelussa. Meistä kahdesta minä tosin tiedostan tämän, enkä osta huonekasveja, toisin kuin eräät. Siinähän sitten roudataan kuolleita jukkapalmuja roskiin. Hyvää duunia. Leikkokukkia suostun Lidlistä tuomaan, kun ei niiden ole tarkoituskaan säilyä. Kämppä näyttää kuitenkin aina kivalta niin kauan kuin ne elossa pysyvät, ja on tuo yksi viimevuotinen huonekuusikin ilmeisesti vielä elossa. Edistystä!

8. Iina kärsii kroonisesta vauvakuumeesta
Tämä nyt tuskin yllättää, mutta ansaitsee silti maininnan. Siitäkin huolimatta että meillä on jälleen kerran, muutaman vuoden tauon jälkeen, vauvavuosi taas ohi, haaveilee Iina jo seuraavasta. Sellaisella “en mä oikeasti halua lisää lapsia, mut kato miten ihana pieni vauva ja kato miten söpöjä pikku sukkia”-tavalla.

9. Iina palvoo ruotsalaisia
Sillä on jonkinsortin fiksaatio ruotsalaisiin. Ruotsalaiset ovat niin ihania, kauniita ja tyylikkäitä. Ruotsi on kaunis kieli, Ruotsi on kaunis maa, ja kaikki on täydellistä. En tiedä miten Iina selviää, kun joutui tyytymään tällaiseen muka-suomenruotsalaiseen. Ei ole rapujuhliinkaan vielä päässyt, reppana.

Mahtava tyyppihän tuo Iina on, jos minulta kysytään. Oletusarvoisesti tuskin kysytään, kun lähtökohta on se että mies pitää vaimostaan, mutta silti. Sitäpaitsi Iinalla varmaan on muutama vastaavanlainen sananen sanottavana minusta. Että on juu ihan kiva tuo, Iina, rakas vaimoliinini. Anna armoa.

Terveisin,

Otto

Selvennyksenä kaikille jotka olette hypänneet kelkkaan vuodenvaihteen 2015-2016 jälkeen, Otto kirjoitti siis suosittua AKKAVALTA-nimistä blogia, jonka hän lopetti tuolloin vuodenvaihteessa pari vuotta sitten. Sen jälkeen hän on tehnyt aina tasaiseen tahtiin vierailuita mun blogin puolella, ja ne löytyvät kaikki TÄÄLTÄ.