Helpoin tapa maksaa kirppiksellä ja siirtää rahaa nopeasti

28.11.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton kanssa.

Sata vuotta suomalaista työtä

Tänä mahtavana Suomi100-juhlavuonna olen päässyt Suomalaisen Työn Liiton Made By Finland -kampanjan kautta tutustumaan hienoihin suomalaisiin yrityksiin, ja nostamaan niitä esille myös blogissani. Suomalainen työ ansaitsee kaiken näkyvyyden mitä tarjota voi, sillä meiltä löytyy tästä maasta aivan huippuja yrityksiä ja ennen kaikkea mahtavia työntekijöitä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan S-Pankkiin, ja sitä kautta S-Pankin mobiilisovellukseen S-mobiiliin, jossa on myös uutena ominaisuutena Siirto, joka mahdollistaa mobiilimaksamisen ja rahan nopean siirtymisen eri pankkien välillä helposti.

S-mobiilissa pankkiasiat hoituvat helposti

Mulla on jo vuosia ollut S-Etukortti, mutta en ole ladannut S-mobiilisovellusta silti ennen tätä kamppista. Bonuksia olen tsekannut joskus ja jouluna S-kanavan nettisivuilta, ja siellä ne ovat kaikki S-Pankin tilillä, kun en oikeastaan ole ajatellut koskaan niitä oikeana rahana, vaikka sitähän se nimenomaan on. Siis olen vaan käyttänyt S-Etukorttia, mutta en sen kaikkia etuja. S-Pankin tilille on kertynyt ihan mukava summa rahaa säästöön, ja niin saa kertyä vastaisuudessakin. Tosin aion S-Pankin avulla alkaa säästämään fiksummin niitä rahoja, niin että ne eivät vain makaa tilillä, vaan kasvavat myös korkoa. Tästä lisää seuraavassa kamppispostauksessa, kun olen päässyt etenemään projektini kanssa.

S-mobiilissa voi helposti hoitaa niin pankkiasiat, vakuutuasiat kuin sijoituksetkin, ja sieltä näkee nopeasti myös dataa omasta ostokäyttäytymisestä. On ollut hauskaa seurata, miten paljon rahaa kuluu kuukaudessa ruokaostoksiin, kuinka paljon polttoaineeseen, ja kuinka paljon näistä omista ostoksista kertyy bonusta.

Siirto on nopein ja helpoin tapa siirtää rahaa eri pankkien välillä

Nyt puhutaan kuitenkin Siirrosta. Siirto on reaaliaikainen mobiilimaksujärjestelmä, jonka kautta voi vaivattomasti lähettää ja vastaanottaa rahaa pelkällä puhelinnumerolla. Raha siirtyy tililtä toiselle ilman viivettä riippumatta siitä, onko lähettäjällä ja vastaanottajalla eri pankit. Kuinka kätevää! Siirto-palvelu on maksuton S-Pankin asiakkaille ja se vaatii S-Pankin verkkopankkitunnukset, jotka saa helposti vaikka kauppareissun yhteydessä Prismasta tai Sokokselta. Verkkopankkitunnusten kanssa tarvitaan myös avainlukulista, joka lähetetään kotiin ja siinä kestää muutama päivä. Tämän jälkeen käytössä ovat kaikki S-Pankin palvelut. Mulla ei ennen tätä kamppista ollut myöskään noita verkkopankkitunnuksia, mutta nyt kävin ne hommaamassa itselleni Prismareissulla.

Olin viikonloppuna kirppismyymässä blogin kautta, ja siellä moni halusi nimenomaan maksaa mobiilimaksulla. Harvalla enää on käteistä muuten vaan mukana, ja onhan se nyt paljon kätevämpää maksaa nopeasti puhelimella, kuin lähteä vaikkapa kesken kirppistapahtuman kävelemään kohti mahdollisesti kaukana olevaa pankkiautomaattia, ihan vaan että voi maksaa käteisellä. Mulla ei itselläni ole oikeastaan koskaan käteistä rahaa, kun kortti on niin kätevä. Silloin pysyy myös hyvin kärryillä siitä, mihin rahaa käyttää, kun maksaa kaiken sähköisesti.

Raha siirtyy pelkällä puhelinnumerolla

Se että raha siirtyy pelkän puhelinnumeron avulla, on ihanan yksinkertaista. Mä en ainakaan muista mun tilinumeroa ulkoa, ja sitä on ärsyttävää alkaa kaivelemaan kirppiksen tuoksinassa. Puhelinnumeron muistaa aina, ja se on sopivan lyhyt näpyteltävä. Mobiilimaksaminen on suosittua nykyään myös FB-kirppareilla, joilla ainakin itse suosin nopeita kauppoja. Fb-kirppiksillä yleiset ”villikset” eli myyntitapahtumat ilman sääntöjä, järjestetään joskus myös niin että vain sellaiset kaupat on sallittu, jotka hoidetaan mobiilimaksulla. Aiemmin en ole voinut osallistua, mutta nythän sekin onnistuu näppärästi.

Ajattelin että mobiilimaksaminen on varmaan jotenkin hankalaa, tai ainakin sen käyttöönotto olisi hankalaa, mutta ei se ollut, ei ollenkaan. Siinä ei kestä kuin pari minuuttia, joten sen saa käyttöön vaikka kesken kirppistapahtuman, jos vain on ne S-Pankin verkkopankkitunnukset. Suosittelen Siirtoa ehdottomasti kaikille, jotka tekevät kirppisostoksia livenä tai netissä, tämä on luotettava ja turvallinen tapa maksaa ja vastaanottaa maksuja. Maksu näkyy heti, joten Siirtoa käyttäessä ei tule huijatuksi tai joudu odottelemaan.

Työ on hyvinvoinnin peruspilari

Itsenäisen Suomen hyvinvointi on rakennettu työllä ja työ rakentaa meidän yhteiskuntamme hyvinvointia myös seuraavat sata vuotta, ja siitä eteenpäin. Suomalaisen Työn Liitto haluaa muistuttaa meitä suomalaisia siitä, että työ tuo hyvinvointia meidän arkeen ja meidän yhteiskuntaan. On tärkeää tunnistaa tämän päivän suomalaisen työn menestystekijät, ja voida tuntea aitoa ylpeyttä suomalaista työtä kohtaan. Me suomalaiset ollaan usein melko vaatimattomia omia saavutuksiamme kohtaan, ja tämä kampanja haluaa rikkoa sitä perinnettä, ja nostaa esiin ne tekijät suomalaisen työn takana. Aivan loistava kampanja, yksi hienoimpia jossa olen saanut olla mukana!

LUKIJAKILPAILU: Joko olette kokeilleet Siirtoa tai mobiilimaksamista? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja osallistut kahden 30€ arvoisen S-ryhmän lahjakortin arvontaan! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 5.12. asti. Tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea kisaan!

Ihanaa iltaa kaikille <3


17 lausetta jotka voit kuulla ihan kenen tahansa suusta

27.11.2017

Tiedättekö kun jengi sanoo että “tämä postaus on kirjoitettu kieli poskella” eräänlaisena vastuunvapautuksena, jonka jälkeen heitetään niin rasistista/homofobista/huonoa läppää kuin suinkin pystytään, ja sit mietitään miks jengi vetäs herneen nenään? En pahemmin pidä siitä tavasta.

P.S. Tämä postaus on muuten kirjoitettu huumorimielessä.

“Onko isillä vähän rankkaa?” Iinaa nauratti. Itseänikin jos totta puhutaan.

Vielä hetki sitten makoilin olohuoneen matolla, naama puoliksi jossain lattiatyynyn mutkassa. Kuopuksemme konttasi viidettä kertaa keittiöön, kovaan ääneen laulavaa koiraa huomattavasti mielenkiintoisemman astianpesukoneen luokse. Keskimmäinen lapsemme istui edelleen iltapala-pöydässä syömässä pitkän kaavan mukaan, ei siksi että ruokaa olisi ollut liikaa, vaan siksi että mandariinilohkoja on huomattavasti hauskempi imeskellä kuin syödä. Samaan aikaan esikoinen oli jo valmis sänkyyn, ja odotti iltasatua malttamattomana kuperkeikkoja sohvapöytää päin tehden. Itsehän olin ollut kotona vasta vartin. Kiitos äkillisen inspiraation, olin viettänyt reilun tunnin liikenteessä hakemassa portaiden alapäähän lapsiporttia.

Arki on välillä kuin isku vasten kasvoja. Välillä se on naamaan lätisevä, tasaisin väliajoin päälle menevään pöytätuulettimeen kiinnitetty heijari. Välillä se taas on ihan liian vauhdilla ajankohtaiseksi muuttuneen töihin paluun jälkeenkin oikeasti mukavaa. Lapsiperheen kiireistä huolimatta.

Siksi funtsinkin, että voisin pistää muutaman myytin maan tasalle mitä vanhemmuuteen tulee. Lähdemateriaalina tässä tapauksessa Kaksplussan hassunhauska juttu siitä, millaista on olla vanhempi, ja mitä et koskaan vanhemman suusta kuule. Ei sillä että juttua voisi jutuksi kutsua. Kyseessä kun on puolikas suora käännös alkuperäisestä englanninkielisestä jutusta, jossa esimerkkejä oli kuitenkin 27. Suosittelen kuitenkin edes ohimennen selaamaan jutun, ettei minun höpinäni kuulosta täydeltä heprealta.

Tunnustan, että lausahduksissa piilee pieni totuuden hiven, ei niitä ihan tyhjästä olla tempaistu. Keissi on vain vähän liioiteltu. 27-vuotiaana kolmen lapsen isänä, joka malttamattomana odottaa kaveripiirin lisääntymistä, en jaksa arvostaa tämänkaltaista “portin vartioimista” jonka perusteella minun tulisi olla täysin eristynyt kavereistani. Suorastaan uhkunpuhkun raivoa. Heitin oman puhelimeni seinään niin vauhdilla, että vasta hetken sisäistettyäni asiaa, piti vielä heittää jääkaappipakastin perään. (Käännos: hörähdin pöntöllä istuessani ja ajattelin että tästä voisi saada jotain irti.) Asiaan.

1.”En tajua, miten olen näin väsynyt. Olen varmasti nukkunut liikaa.”

Harvinaista toki, liika nukkuminen, mutta ei täysi mahdottomuus. Useammin olen tosin tässä viimeisen kuuden vuoden aikana herännyt töiden, kuin lasten takia. Hei tästä muuten juttuvinkki! 17 lausetta, joita et päästä suustasi töitä saatuasi. Nice!

2. ”Äitiyslomalla mahtaa olla ihanaa, kun on vihdoinkin niin paljon omaa aikaa!”

Näin vanhempainvapaalta juuri töihin palanneena en samaistu tähän sitten yhtään.

3. ”Huh, olipa rankka viikko! Luojan kiitos, on viikonloppu ja voi levätä.”

Älä muuta viserrä. Ei päiväkotia/eskaria/töitä/yksin vauvan hoitamista. Kahvinkin ehtii juoda lämpimänä, koneen ääreltä lasten leikkejä tarkkaillen, ennen kuin itse liittyy seuraan. Siitä sitten porukalla puistoon, tai sadeilmalla leffan pariin.

4. ”Lähdetäänkö lasilliselle tänä iltana?”

Tämä on yksi niistä jotka ovat enemmän totta. Harvemmin pystyy mihinkään noin sitovaan, noin lyhyellä varoitusajalla. Ei se estä kuitenkaan kavereita näkemästä muissa merkeissä äkillisesti, tai suunnitellusti noissa merkeissä.

5. ”En malta odottaa, että kelloja siirretään taaksepäin, jotta saan nukkua tunnin lisää.”

Meillä talviaika itseasiassa korjasi lasten reissun takia venähtäneet unirytmit. Tänä vuonna ei pysty samaistumaan.

6. ”Lähdemme Malediiveille kolmeksi viikoksi tänä kesänä.”

Miksi lasten kanssa ei voisi matkustaa? Jos se vaimostani olisi kiinni me olisimme jatkuvasti jossain. Minä nyt vain olen aina sattunut viihtymään jossain sohvan nurkassa.

7. ”Sopisiko olohuoneeseemme häivytetyn okran vai vaalean keksin värinen matto?”

Riippuu nyt kuule ihan muusta sisustuksesta. Meillä itsellä on valkoharmaa matto ja vaaleanpunainen sohva. Konkarin neuvo: pestävät päälliset on kova sana.

8.“Ostin maailman upeimmat valkoiset farkut.”

Onko tämä joku rinnakkaistodellisuus missä kukaan ei pese pyykkiä?

9. ”Apua, nukuin pommiin ja heräsin vasta puoli yhdeltätoista!”

Minä nukun toistuvasti pommiin. Puhelimessani on niin monen herätyksen tungos että luulisi jonkun jakavan siellä ilmaisia ämpäreitä.

10. ”Onpa tylsää, minulla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä.”

Missä maailmankaikkeudessa tämä on asia jonka edes haluaisit sanoa? Tylsyys on raunioittavaa. En yhtään odota sitä, kun minulla joskus tulevaisuudessa taas on tylsää.

11. ”Ajattelin vaihtaa autoni pienempään, se olisi varmasti liikenteessä näppärämpi.”

Autoa hankkiessa tulee ottaa huomioon auton käyttötarkoitus. Tottakai lapsiluku vaikuttaa siihen, mutta ei se nyt yksin ole vastuussa. Eihän taksikuskikaan lähde viiden hengen juhlapoppoota kaksipaikkaisella Smartilla noutamaan, tai putkimies vessanpönttöä avoautolla. “Dhöö ajattelin kuljettaa ostamani Ikean vuodesohvan polkupyörällä kotiin.” Päärynä.

12. ”Uusi koiranpentumme on taatusti vaativampi kuin vastasyntynyt.”

Hahhahhaa. Usko pois, ei ole. Paitsi jos on. En minä tiedä, minulla ei ole ikinä ollut koiraa.

13. ”Olen valmis lähtemään parin sekunnin kuluttua – nappaan vain kassini ja avaimet.”

Minä ja isommat tytöt olemme aamuisin ovesta ulkona varttia herätyksen jälkeen. Koko porukan pakkaan mukaan nopeammin kuin vaimoni meikkaa. Esimerkiksi valmis hoitolaukku säästää paljon aikaa. Kolmessa tunnissa ehdimme Verkkokauppaan ja takaisin, mikä on näin jouluruuhkien aaton alla paljon sanottu.

14. ”Askartelu lasten kanssa on taatusti tosi hauskaa!”

Askartelu lasten kanssa on taatusti tosi sotkuista, kyllä, silti vaimoni tuntuu nauttivan siitä. Itsehän en pidä askartelusta – lasten kanssa tai ilman.

15. ”Hei, jäisit nyt vielä yksille!”

Ainahan sitä voi vielä hetkeksi jäädä ottamatta yhtä, jos tuntuu siltä. Tai sitten ottaa sen yhden vielä ja elää seurausten kanssa. Lähinnä tässä on ongelmana se ettei ryhmäpaine ole aina ihan okei, kannattaa ihan oman harkinnan mukaan.

16. ”Pitäisiköhän varata pieni viikonloppuloma?”

Kuka estää, jos lapsille saa tutun ja turvallisen hoitajan? Ei lapset ole meitä estäneet matkustamasta. Ja jos lasten kotiin jättäminen ei maistu, tai pidempi matka tuntuu turhan raskaalta, voi sitä aina reissata ihan kotimaassakin. Kesäinen viikonloppu Lahes, kenties? Improvisoi. Sopeudu. Voita.

17. ”En aio antaa lapsen tulon muuttaa itseäni.”

Tämän viimeisen tunnustan osuvan suoraan asian ytimeen. Muistan itsekin uhonneeni jotain vastaavanlaista. Totta kai lasten saaminen muuttaa asioita, sanoi etukäteen mitä tahansa. Loppupeleissä se muutos lähtee kuitenkin itsestä, ja jos peili ei miellytä, voi kääntyä katsomaan ikkunasta vai miten se meni. Itse ainakin olen ihan sinut itseni kanssa – enemmän nyt kuin ennen lapsia.

TL;DR: Lapset on kivoja jos jos haluaa olla vanhempi, jos ei halua niin ei kannata. Turha huudella siinä vaiheessa kun ne lapset pyörivät siellä pöydän alla imemässä sitä läikkynyttä maitoa, kun ei se vanhemmuus oikeasti tee sinusta sen parempaa, tai huonompaa, ihmistä.

T. Otto


AKKAVALTA: Spider-Man ja Elsa – Katsooko sinun lapsesi YouTubea valvomatta?

22.11.2017
Mitä yhteistä on Hämähäkkimiehellä ja Frozenin Elsalla?

Omasta mielestäni ei mitään, mutta jos nettiin on uskominen niin aika paljonkin. Vähintään 13 yhteistä lasta, koomisen suuriin pyllyyn työnnettäviin ruiskuihin erikoistunut lääketieteen koulutus, kakkafetissi ja taipumus sadomasokismiin. Ei siis mitään lapsiystävällistä ainakaan.

Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että kun joku asia kiinnostaa, perehdyn siihen huolella. Valitettavasti tällä on harvemmin mitään käytännön hyötyä, sillä osaamiseni perustuu lähinnä todella optimoituun googletteluun, ja kattavaan tietämykseen netin osa-alueista ja meemikulttuurista. Siksi ei yllätä, että törmäsin jo jonkun aikaa sitten YouTubessa Frozenin Elsaa, Spider-Mania ja viattomia lapsia törkeästi hyväksikäyttäviin videoihin.

Tiedän etten ole ainoa, saati ensimmäinen, joka kyseisiä videoita on ihmetellyt. Ylekin teki jutun aiheeseen liittyen jo pari kuukautta sitten. Siinä perehdyttiin hieman yhteen suurimmista videoita tekevistä kanavista, ja jannuihin kanavan takana. Suuria kanavia on kuitenkin reippaasti yli toistakymmentä, ja valtaosassa pätevät samat ilmiöt ja toimintaperiaatteet. Näitä ovat esimerkiksi epäilyttävän suuret katsojamäärät, piilotetut like/dislike-palkit ja sekavat kommentit, jotka koostuvat kirjainyhdistelmistä. Puhumattakaan videoiden sisällöstä.

Lapsille suunnattua, mutta lapsille sopimatonta sisältöä

Spider-Man ja Elsa -videot ovat musiikkeineen, hahmoineen ja iloisine väreineen kaikin puolin selkeästi lapsille tarkoituksellisesti suunnattua kamaa. Ilmeisen täydellisen ansiosta hakukoneoptimoinnin, pomppaavat ne varsin vauhdikkaasti esille sivupalkkiin YouTubessa, kun etsii yhtään mitään oikeasti lapsille tarkoitettua. Sisältö niissä on kuitenkin kaikkea muuta kuin lapsiystävällistä, ja mitä pidemmälle kaninkoloon sukeltaa, sitä sekavammaksi videoiden meno muuttuu.

Tein itse pienen kokeilun. Kirjoitin YouTuben hakukenttään “spiderman and elsa” (joka on muuten väärä kirjoitusasu hämähäkkimiehelle, terkut myös Ylen suuntaan, se kirjoitetaan väliviivalla) ja avasin ensimmäisen vastaan tulleen videon. Ensimmäinen video oli suhteellisen viattoman, vaikkakin jokseenkin epileptisen oloinen, mutta jo kolmannen sivupalkista avaamani videon kohdalla thaimaalainen hämis viilteli pahiksilta kurkkuja auki jonkin sortin lohikäärmeveitsellä, verisine erikoistehosteineen päivineen.

Teemoina mm. silpominen, väkivalta & ulosteet

Muita usein toistuvia teemoja videoissa ovat silpominen, amputaatio, ulosteleikit, neulat ja pistokset, hämähäkit, pellet (ei ne kivat ilmapalloeläimiä häsläävät pellet vaan ne toiset), simuloidut seksiaktit sekä viittaukset varkauteen ja pahoinpitelyyn joita usein säestää iloinen nauru, ikäänkuin kertoakseen että kyseinen käytös olisi jotenkin hyväksyttävää. Videoilla esiintyy sekä lapsia että aikuisia suosittujen piirroshahmojen asuihin pukeutuneena, ja he näyttelevät näitä kummallisia kohtauksia.

Ajatus on jokseenkin hirvittävä. Lapset oppivat matkimalla, ja kun iloinen musiikki, pirteät värit ja Teletappimainen “joo kyllä lisää kiitos”-tyylinen toisto näyttää skideille että pöntöstä juominen, haaroväliin potkiminen ja spontaani amputaatio on ihan kiva juttu, on pahimmillaan vain ajan kysymys että jotain urpoa kokeillaan itse. Varsinkin, kun videoilla juuri LAPSET tekevät näitä asioita.

Monet tubettajat kuten h3h3Productions ja PewDiePie ovat tehneet aiheesta videoita. Vaikka kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä siitä, mitä videoilla tarkalleen ajetaan takaa, (muuta kuin miljoonien klikkien ja katselukertojen kerryttämiä mainostuloja), on selvää ettei kenenkään tulisi tätä sontaa katsoa.

YouTubea vain vanhemman valvonnassa

Olen itse YouTuben tehokäyttäjä, sillä sivuston tarjonta pelaa huomattavasti enemmän samaan maaliin kanssani, kuin Suomen televisiotarjonta. Meidän lapsilla ei kuitenkaan sivustolle ole omin päin asiaa. Vaikka YouTubessa on paljon lapsille sopivaa ja heitä viihdyttävää sisältöä, ilman 100% valvontaa yksikään vanhempi ei pysty varmistamaan, ettei lapsi ajautuisi katsomaan näitä kummallisia elementtejä sisältäviä videoita, niin tehokas algoritmi on. Se lähtee suosittelemaan taitavasti nimettyjä videoita, vaikka lapsi itse aloittaisi katselemalla suomalaisia tubettajia maistelemassa karkkeja.

Meillä oli aikoinaan lapsille ennalta läpikäyty soittolista videoita. Soittolistaa sai katsoa vain luvan kanssa, aikuisten ollessa läsnä samassa huoneessa. Nykyään lapset saavat katsoa itsenäisesti vain Netflixiä ja Lasten Yle Areenaa, ja Youtubea katsotaan ainoastaan yhdessä koko perhe, jolloin aikuinen voi varmistaa, että katsotaan turvallista sisältöä. Youtube-sovellus on sekä iPadissa että esikoisen puhelimessa estetty kokonaan. Loputtomiin ei YouTubea voi kieltää, mutta ainakin nyt vielä 4- & 6-vuotiaiden kanssa ollaan koettu tämä hyvänä ratkaisuna. 

Ei kannata myöskään turvautua siihen, että lapsille suunnattu Kids Youtube -sovellus olisi turvallinen vaihtoehto, sillä nämä äärimmäisen hyvin algoritmiystävällisiksi rakennetut videot löytyvät myös sieltä, ihan samalla tavalla. YouTube ei tunnista niitä haitalliseksi, eikä niitä kaikkia pystytä poistamaan, sillä niitä ilmestyy niin uskomattoman suuret määrät ihan koko ajan lisää. 

En tietenkään pysty kenenkään muun puolesta sanomaan mitä saa, tai ei saa tehdä. Omatuntoni ei kuitenkaan anna minun pysyä hiljaa, kun ongelma on näinkin laaja. Netin käyttäminen on nykymaailmassa varsin pakollinen taito, ja mitä nuorempana sen oppii, sitä enemmän siitä saa niin arjessa kuin työssä irti. Vastuu pitää meininki turvallisena lapsillemme, on kuitenkin meillä vanhemmilla. Ehdotan että jokainen jolla tuntuu sellainen kutina persposkissa, että tämä kuulostaa tutulta, tarkistaa mitä lapsen käyttämien laitteiden YouTube-historiasta löytyy. 

Mikäli aihe alkoi kiinnostamaan, voi lisätietoa googletella esimerkiksi hakusanalla “ElsaGate”. Suosittelen kuitenkin käyttämään tervettä maalaisjärkeä, mitä niihin hakutuloksiin tulee. Itse aika syvälle kaninkoloon sukeltaneena, ja todella mystisiä juttuja nähneenä, tahdon painottaa ettei kaikkea netissä lukemaansa kannata koskaan uskoa.


Kolme vuotta kummina & talvien muutos

09.11.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Olen toiminut WWF:n kummina nyt reilut kolme vuotta. Muistan vieläkin sen päivän kun ryhdyin kummiksi: olin kävelemässä Helsingin rautatieaseman asematunnelissa pikavauhtia metroon, että ehtisin tapaamaan Oton ja tytöt ja mentäisiin yhdessä ruokakauppaan päivän jälkeen. Matkalla tunnelista liukuportaisiin mut pysäytti kuitenkin WWF:n edustaja, joka oli siellä värväämässä kummeja Saimaan norpille. Ensin en meinannut pysähtyä, koska mulla oli oikeasti kiire, ja tiesin että Otto ja tytöt odottivat. Mutta jotenkin mä vaan pysähdyin, ja sitten jäin siihen kuuntelemaan kaiken infon, ja kyselin vielä lisää, ja lopulta värväydyin sitten kummiksi.

Kummiksi ryhtyminen oli helppoa, ja kummina oleminen on vielä helpompaa kummille itselleen: multa menee vaan suoraveloituksena tietty summa kuukaudessa norpille, eli mun ei tarvitse itse tehdä yhtään mitään. Jos kuitenkin haluan, voin osallistua kummina enemmänkin. Saan WWF:n kummilehden säännöllisesti, ja saan sähköpostiini raportteja siitä miten norpat ovat kummien lahjoituksista hyötyneet. Lisäksi voisin osallistua kummeille järjestettäviin tapahtumiin, joita on aina välillä.

Mulle on tärkeää se, että tiedän, että mun  rahat menee oikeasti suoraan norppien auttamiseen, ja on mahtavaa nähdä millaisia tuloksia niillä saadaan aikaan. Esimerkiksi viime talvena norpille kolattiin apukinoksia, jotta ne saivat pesiä rauhassa ja synnyttää poikasia, vaikka lunta ei ollut satanut tarpeeksi. WWF:n työntekijät ja vapaaehtoiset konkreettisesti kolasivat siis kymmeniä apukinoksia lumesta Saimaalla – sen konkreettisempaa luonnonsuojelutyötä on vaikea kuvitella. Apukinokset tarjoavat vähälumisina talvina saimaannorpan poikasille korvaamatonta suojaa kylmyyttä, petoja ja häirintää vastaan. Ilman ilmastonmuutosta norpilla riittäisi lunta joka talvi, mutta talvet ovat lämmenneet vuosi vuodelta ja ilman apua norpat eivät enää pärjää. 

Viime vuosi oli historian lämpimin vuosi, ja sen takia uusia Lumi-kummeja tarvitaan kipeästi! Lumi-kummit tukevat eläimiä ja luonnonsuojelutyötä vähän laajemmin kuin me norppakummit. Lumi-kummit tukevat arktista suojelutyötä, jonka tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä lumesta ja jäästä riippuvaisten lajien suojeleminen. Lumi ja jää merkitsevät monille lajeille turvaa ja piiloa, synnytys- ja pesäpaikkaa, kulkutietä, ravinnonlähdettä, sekä saalistus- ja lepopaikkaa. Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa arktisten lajien elämää jo nyt monella eri tavalla.

Ilmaston lämpeneminen uhkaa arktisen alueen ainutlaatuista luontoa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat juuri arktisilla alueilla kaikkein suurimmat: arktinen alue lämpenee nimittäin yli kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. Esimerkiksi jääkarhut ovat kuolemassa sukupuuttoon kun jäätiköt sulavat. Alueella on tärkeä rooli maapallon ilmaston säätelyssä, ja jäätiköiden sulaminen vaikuttaa merenpinnan nousuun kaikkialla maapallolla. Jos ilmastonmuutos etenee nykyistä tahtia, sillä on suuria vaikutuksia meihin kaikkiin. Suomikin on arktinen maa, ja monet meidän lajeistamme, kuten naali ja itämerennorppa, ovat arktisia lajeja. Vaikutukset eivät kuitenkaan ulotu pelkästään eläimiin, vaan meidän kaikkien elämään. (WWF: Arktinen alue)

WWF tekee tärkeää työtä, josta yli puolet rahoitetaan yksityisten ihmisten lahjoituksilla. WWF:n työhön arktisilla alueilla kuuluu mm. ilmastonmuutoksen hillitseminen, lajien suojelu niiden elinympäristössä, luonnonsuojelualueiden perustaminen sekä luonnonvarojen ryöstämisen estäminen. WWF:n perustaa ja varustaa jääkarhupartioita, suojelee naaleja Suomen Lapissa ja lainaa öljyntorjuntajoukkojen osaamista arktisille alueille.

Kyllä sen huomaa ihan maallikkokin, että talvet on nykyään paljon lämpimämpiä kuin mun omassa lapsuudessa. Silloin lunta oli joulukuusta maaliskuuhun vähintään, ja kovia pakkasiakin pitkiä aikoja putkeen. Toki talvien lämpötilat vaihtelevat joka vuosi, mutta fakta on että nykyään talvet ovat lämpimämpiä. Jos tulee päivä jolloin pääsee pulkkamäkeen tai saa tehtyä lumiukon, se päivä todella kannattaa käyttää siihen, koska ei ole mitään takeita että seuraavana päivänä enää olisi tarpeeksi lunta. Meidän lapset eivät enää saa kokea samanlaisia talvia kuin mun omassa lapsuudessa oli, koska suurimman osan talvesta on yleensä lumetonta ja märkää. Mun lapsuudessa oli ihan ok lähteä meren jäälle kävelemään tai hiihtämään, nykyään ei tulisi mieleenkään lähteä noille ohuille jäille talsimaan.

Ilmastonmuutos ja arktisten alueiden lämpeneminen on helppo unohtaa päivittäisessä arjessa, mutta se ei poista sitä faktaa että se tapahtuu koko ajan, joka päivä, joka sekunti. Tärkeintä on kiinnittää arkipäivässä huomiota siihen millaisia valintoja itse kuluttajana ja esimerkiksi vanhempana tekee. Mutta auttaa voi myös helposti ryhtymällä Lumi-Kummiksi. Pienin lahjoitussumma on vain 8 euroa kuukaudessa, joka ei todellakaan paljoa kenenkään lompakkoa rokota. Saman verran menee leffanvuokraukseen ja karkkeihin, tai yhteen pikaruoka-ateriaan kerralla. Siitä on kuitenkin vuositasolla jo iso hyöty. Ja jos pystyy, voi toki lahjoittaa enemmänkin.

Niin kuin kerroinkin, Lumi-kummiksi ryhtymisen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua, vaan lahjoitussumma lähtee kuukausittain tililtä suoraveloituksella. Lahjoittaa voi myös kertalahjoituksena. Se on loistava aineeton lahjaidea jouluun tai vaikka nyt isänpäivään heille, joilla on jo kaikkea.

Lumi-Kummi KILPAILU: Voita liput Planeettamme Maa -konserttiin Hartwall Areenalle 24.2.2018. Miten nykytalvet eroavat lapsuutesi talvista? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita kahden hengen lippupaketti Planeettamme Maa -konserttiin. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 16.11.2017 asti, ja tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan!

Käy ihmeessä lukemassa lisää Lumi-kummiudesta WWF:n sivuilta, tai tee kertalahjoitus joululahjaksi tai isänpäivälahjaksi, tai vaikka ihan muuten vain. Jokainen euro on tärkeä!


Kultainen takki ja ajatuksia pukeutumisesta

09.11.2017

En ole ostanut tänä syksynä juuri ollenkaan uusia vaatteita, kenkiä tai asusteita, ja siksi asukuvatkin on vähentyneet blogissa. Tavallaan sitä ajattelee, että pitäisi aina olla jotain uutta esiteltävää asukuvissa, ennen kuin niitä kehtaa laittaa esiin. Sitten kun ei ole oikein ostanut mitään, on tuntunut että ”no kiinnostaako ketään nämä mun samat vanhat rytkyt, ei varmaan”.

Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, että kuinka moni ihan oikeasti ostaa samaa tahtia vaatteita, kuin vaikka mielettömän upeissa tyyliblogeissa esitellään? En ainakaan minä. Suurimmaksi osaksi pyöritän niitä muutamaa lempparia vaatekaapista ja pesen ja pidän ja pesen ja pidän. Ja kun on oikein suuresta lempparista kyse, kuten kuvissa näkyvä paita, käytän välillä sellaista hätäkeinoa kuin pyyhi vauvan puurotahrat hihasta babywipesilla ennen lähtöä kun paita on vaan pakko saada päälle.

Ja mietin, että en ehkä ole yksin. Ehkä moni muukin, myös siellä ruutujen takana, inspiroituu myös siitä että niitä samoja vanhoja vaatteita vaan yhdistelee eri tavalla? Mä oon jo vuosia harrastanut sitä, että kun ostan jonkun uuden vaatteen josta olen haaveillut, heti ensimmäisenä etsin Pinterestistä inspiskuvia joissa on samaa tai samankaltaista vaatetta yhdistelty erilaisiin asuihin. Ja sitten niistä inspiroituneena yleensä yhdistelen sitä uutta vaatekappaletta omien vanhojen vaatteideni kanssa. En enää osta vaatteita, jotka sopivat vain johonkin yhteen vaatteeseen yhdisteltynä, vaan yritän ostaa sellaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä ihan kaiken kanssa.

Raskausaikana ja tänä vuonna mä olen miettinyt ja muuttanut kulutustottumuksiani aika rankalla kädellä. Siinä missä ennen piti saada paljon uusia vaatteita ja muutenkin kaikkea uutta koko ajan, nykyään mä en osta mitään, ellen ensin perustele sitä itselleni todella tarkkaan. En shoppaile kovin usein, enkä muutenkaan enää lähde kaupoille sellaisella ”olis kiva ostaa jotain” -mentaliteetilla. Menen kauppaan jos tarvitsen jotain, ja jos sitä mitä tarvitsen ei löydy, en silti osta mitään random lohtuvaatetta sen tilalle. Ennen tein juuri niin. ”Damn kun en nyt löytänyt niitä uusia mustia farkkuja. No ei se mitään ostan tän ihan ok biletopin ja ton hupparin joita mulla on jo neljä melkeen samanlaista, ja etsin ne farkut sit joskus toiste.”

Raskauden jälkeen vaatekaappia oli pakko päivittää, kun olin niin eri muotoinen ja kokoinen kuin ennen raskautta, ja nyt taas ne vaatteet on jääneet liian suuriksi. Mua harmittaa että ostin sellaisia vaatteita, jotka olivat sopivia vain sen lyhyen ajan. Nyt mahdun kaikkiin vanhoihin vaatteisiin joita ennen raskauttakin käytin, ja harmittaa että ostin muutamaksi kuukaudeksi vaatteita. Mutta en vaan halunnut silloin kulkea pelkissä verkkareissa tai raskausvaatteissa, halusin tuntea olon omaksi itsekseni siitä huolimatta että olin ihan eri kokoinen ja muotoinen ja imetin. Newsflash! En tuntenut silti. Ihan turhaa. Onneksi ne voi hyväkuntoisina kuitenkin lahjoittaa Hope:lle eteenpäin, ja joku muu niistä varmasti tykkää. Ja onneksi en ostanut kovin monia vaatteita kuitenkaan, vaikka vähän kaappia päivitinkin.

Tänä syksynä olen ostanut tästä asusta tuon kultaisen takin joka kuvissa näkyy. Sen lisäksi olen saanut synttärilahjaksi kuvissa näkyvän paidan. Kuvien housut on kaksi vuotta vanhat farkkujeggingssit, ja kengät on kaksi vuotta vanhat nilkkurit. Kauluspaidan ostin, kun aloitin uudessa työssä keväällä 2015. Laukkukin on joululahja vuodelta 2015, se on muuten viimeisin laukku jonka olen ostanut (tai no saanut). Ottohan sen mulle antoi lahjaksi. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ostanut kolme laukkua, jotka ovat kaikki edelleen viikoittaisessa käytössä.  Enkä koe että tarvitsisin uusia laukkuja, kun ne kolme ovat edelleen hyvässä kunnossa ja toimivia.

Olen aina rakastanut muotia ja trendejä, mutta viime aikoina mulle ei ole tullut yhtään hyvä olo siitä ajatuksesta, että ostaisin jonkun trendikkään kertakäyttövaatteen joka näyttäisi kivalta yhden postauksen asukuvissa, ja sitten unohtuisi kaapin perälle. Oikeastaan, en ole varma onko siitä koskaan tullut hyvä olo. Paljon parempi olo tulee siitä, kun vaatekaappi on siisti ja koostuu lemppareista, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ja siitä, että joskus tekee jonkun perustellun hankinnan jota on pohtinut pitkään ja vähän ehtinyt haaveilla siitä etukäteen. En sano ettenkö enää ikinä tekisi heräteostoksia, jos jotain oikeasti käyttökelpoista ja fiksua sattuu kohdalle, sillä luultavasti joskus niin tapahtuu. Mutta ainakin yritän tehdä parempia valintoja, ja harkita enemmän.

Mitä olette mieltä, haittaako teitä jos asukuvissa toistuvat samat vaatteet? Vai inspiroidutteko siitä, että samaa vaatetta yhdistellään eri tavalla?