Hei hei marraskuu!

30.11.2017

Marraskuu on ollut kyllä rankin kuukausi mitä olen vuosiin kokenut, ja en voi sanoa ettenkö olisi iloinen että se päättyy juuri tänään. Olen niin valmiina toivottamaan joulukuun tervetulleeksi, keskittymään joulufiilistelyyn, joulukalenteriin ja kivoihin juttuihin mitä on tiedossa. Vaikka tämä kuukausi on ollut poikkeuksellisen rankka ja surullinen, on onneksi päiviin mahtunut paljon hyvääkin. Ollaan nähty rakkaita ystäviä, olen tutustunut yhteen uuteenkin ystävään mikä on aikuisiällä harvinaista (ainakin itselleni), ja sen lisäksi olen pitkästä aikaa käynyt monessa kivassa tapahtumassa. Tänään käytiin Mini Rodinin ensimmäisen Suomen myymälän avajaisissa kuopuksen kanssa, ja näin paljon tuttuja ja saatiin kurkistaa ihanaan myymälään vähän etuajassa, huomenna se nimittäin aukeaa oikeasti.

Mä rakastan joulua ja olen oikeasti ihan super joulufiilistelijä, mikä ei varmaan ole jäänyt kenelläkään aiempina vuosina blogia lukeneelta huomaamatta. Tänä vuonna joulumieli on kuitenkin ollut vähän kateissa, kun ajatukset on olleet niin paljon mummussa, ja huoli Oulussa olevista läheisistä on ollut kova. Niin moni jäi kaipaamaan meidän mummua. Lasten into on kuitenkin vihdoin alkanut tarttua itseenikin, ja kyllä mä silti odotan joulua tosi paljon. Ehkä joulu on juuri se piristys, jota juuri nyt kaipaankin. On ihanaa saada uppoutua jouluisaan puuhasteluun. Ja aion kyllä löytää sen ihan täyden joulufiiliksen, sillä tämä on meidän pienimmän tontun ihan ensimmäinen joulu, ja siitä pitää tehdä ikimuistoinen.

Joulukoristelaatikko on kannettu varastosta sisään, huonekuusi voi hyvin (jo kolmatta kuukautta, siis oon niin ylpeä itsestäni!) ja ekat glögitkin on juotu. Viime viikolla Otto ripusti tanssahdellen 200 lediä pihalle, joten sielläkin on jo jouluisaa. Ensimmäisten pipareiden leivonta jää kuitenkin joulukuun puolelle, mikä on myöhäisin aloitus meidän perheelle ikinä. Aina ne on leivottu marraskuussa ennen. Mutta ehtiihän sitä joulukuussakin onneksi, ja ihan hyvinkin vielä.

Huomisaamuna kello seitsemän starttaa tämän blogin viides joulukalenteri. Se tarkoittaa sitä, että joka ikinen aamu huomisesta jouluaattoon asti kello 7 pärähtää uusi luukku ilmoille täällä blogissa. En välttämättä ole itse silloin hereillä, eli en ehkä ehdi sitä silloin vielä jakaa somekanaviin, mutta täältä blogista se kuitenkin löytyy. Jokaisessa luukussa on luvassa jotain ihanaa jouluisaa, kuten DIY-juttuja, reseptejä, ajatuksia joulusta, joulukoristeita, sekä tietenkin pari arvontaa jossa voi voittaa jotain kivaa. Kannattaa siis pysyä mukana, jos yhtään kaipaa joulufiilistä.

Pyrin päivittämään blogia joulukalenterin lisäksi lähes yhtä aktiivisesti kuin muutenkin, eli postauksia tulee ilmestymään melko tiheässä tahdissa, parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä, aattoon asti. Viime vuonna joulukuussa julkaisin 49 postausta, huhhuh. Kannattaa siis selata reippaasti taaksepäin jos on ollut vähän taukoa lukemisesta, täällä on joulukuussa paljon sisältöä! Mulle itselle joulukalenterin tekemisestä on tullut tosi tärkeä ja rakas juttu, ja musta on aivan ihanaa ideoida sitä ja keksiä kaikkea uutta. Joka vuosi joulu lasten kanssa saa aivan uusia ulottuvuuksia kun he kasvavat, ja myös oma ajatusmaailma muuttuu. On mahtavaa valmistautua jouluun isolla porukalla teidän kaikkien muiden joulufiilistelijöiden kanssa, ja toivottavasti joulukalenteri saa tartutettua joulun henkeä myös niihin teistä, jotka eivät muuten olisi niin innoissaan.

Aivan ihanaa marraskuun viimeistä iltaa kaikille, ja näin jo etukäteen mahtavaa joulukuun ensimmäistä!


Marraskuista arkea

10.11.2017

Tämä viikko on ollut jotenkin ihan uskomattoman pitkä, tuntuu kuin tässä olisi mennyt jo ainakin kaksi tai kolme viikkoa maanantaista, vaikka siitä on mennyt vasta muutama päivä. Ihan tavallista arkea me ollaan tässä eletty, ennen kuin ensi viikolla ajetaan taas kohti Oulua, ja hautajaisia. Jotenkin ajatukset on vähän sumussa, vaikka melko normi arkea onkin ollut. Ei suru ole joka hetkessä läsnä, ei lasten kanssa voi jatkuvasti olla suremassa ja miettimässä, mikä on hyvä. Paljon on mahtunut nauruakin tähän viikkoon, siitä lapset pitävät huolen. Mutta tietysti kun pysähtyy miettimään, se suru nousee heti pintaan.

Otto kävi esikoisen eskariryhmän ja muiden isien kanssa isänpäiväluistelussa jäähallissa, ja keskimmäisen päiväkodissa isänpäiväaamiaisella, onneksi eivät olleet samana aamuna niin hän pääsi molempiin. Ihan huippua että tällaisia juttuja järjestetään, en muista että silloin kun olin itse pieni olisi ollut mitään erityistä huomioimista vanhemmille korttien tekemisen lisäksi. Mä tein aina isänpäiväksi kortin mun äidille ja mun papalle, ja sekin oli ihan hauskaa, mutta jotenkin siinä on sellaista spesiaalifiilistä, kun vanhempi tulee hetkeksi mukaan päiväkotiin tai eskariin.  Ainakin meidän lapset on aina ihan innoissaan.

Meillä on vielä puolitoista viikkoa Oton vanhempainvapaata jäljellä, ennen kuin uusi arki alkaa. Suurin osa vietetään siitä ajasta Oulussa, mutta muutama päivä on vielä kotonakin jäljellä. Ollaan koitettu ottaa siitä kaikki irti, käydä lounaalla vauvelin päikkäriaikaan, ottaa kuvia, ajella yhdessä presseihin ja tehdä spontaaneja juttuja. Kohta meillä koittaa ihan toisenlainen arki, ja kieltämättä se vähän jo jännittää. Mutta koitetaan elää hetkessä ja ottaa irti kaikki näistä yhteisistä päivistä joita meillä vielä on. Eikä se uusi arki huono juttu ole ollenkaan, se on vaan taas sitten erilaista. Ajatuksia uudesta arjesta on luvassa enemmänkin täällä blogin puolella, ja Ottokin meinasi tässä vanhempainvapaan aikana palata vielä sorvin ääreen, joten Akkavaltaa on luvassa tässäkin kuussa.

Viikonloppuna on luvassa perinteistä Isänpäivä-aamupalaa ja muuta puuhaa, harrastuksia & ulkoilua, sitä perinteistä. Tänään tehtiin radikaali päätös ja siirrettiin lasten karkkipäivä lauantailta perjantaille, koska vaan tuntui siltä. Vuokrattiin Viiru & Pesonen Paras joulu ikinä -elokuva, ja löhöttiin sohvalla peittojen alla karkkia mutustamassa. Löysin muuten ananaskonvehteja irtokarkkihyllystä, siis mun unelma on toteutunut. Ei tarvitse enää ostaa konvehtirasiaa neljän ananaskonvehdin takia, kun voi ostaa pussillisen pelkkiä ananaskonvehteja. Niin tein just tänään. Lapsia nauratti mun karkkipussi kun siellä oli vain yhtä sorttia, mutta musta se oli just passeli. Ananaskonvehteihin ei voi kyllästyä!

Ihanaa ja rauhallista viikonloppua kaikille sinne <3