Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmusalaatin kanssa.

Me rakastetaan syödä mahdollisimman terveellisesti, värikkäästi ja silti herkullisesti. Lautasella pitää olla erilaisia värejä ja muotoja, takaraivoon on iskostunut se että mitä enemmän väriä lautaselta löytyy, sen parempi ateria. Ruuan pitää kuitenkin olla myös helposti valmistuvaa, ja arkisin mieluiten myös mahdollisimman nopeasti valmistuvaa. Yksi tämän hetken nopea arkiruoka on herkullinen poke bowl lohesta, jota ollaan syöty nyt varmaan kerran viikossa vähintään.

Poke bowl eli havajilaistyylinen kulhoruoka on helppo valmistaa, ja valmistuu melko nopeasti, ainakin jos on pieniä apulaisia pesemässä vihanneksia tai höyläämässä kurkkua. Ennen kaikkea se on tosi helppo muokata syöjän toiveita vastaavaksi. Poke bowl sopii hyvin siis koko perheelle, vauvasta vanhempiin, pienellä vaivalla.

Kulhoruuissa on meillä aina pohjalla riisiä tai bulguria tai kvinoaa, ja sen lisäksi kanaa tai kalaa, tai jotain kasviproteiinia. Lapsille proteiini maustetaan vähän maltillisemmin, ja aikuisille sitten kaikki mahdolliset soossit peliin. Näiden kaveriksi suurin osa kulhosta täytetään erilaisilla vihanneksilla, siemenillä ja iduilla ja versoilla. Päälle tujaus srirachaa ja (kevyt)majoneesia, ja nam, valmista tuli.

Meidän perheen lemppari idut ja versot löytyvät Silmusalaatin monipuolisesta ja herkullisesta valikoimasta. Silmusalaatti on yhden miehen perustama yritys, joka viljelee meidän naapurissa Vantaalla kasvihuoneessa vuoden ympäri luonnonmukaisesti tuotettuja ja luomusertifioituja versoja. Mitään lannoitteita, kasvinsuojelu- tai säilöntäaineita ei käytetä versojen viljelyyn, vaan ainoastaan puhdistettua vettä ja siemeniä. Se on meille todellista lähiruokaa, jota syö hyvällä mielellä.

Silmusalaattia löytyy neljää eri makua: Tulinen Silmusalaatti sisältää retikan, Puna-apilan ja Sinimailasen versoja, Rouskuva Silmusalaatti Herneen ja vihreän- ja punaisen linssin ituja, Alfafa Silmusalaatti Puna-apilan ja sinimailasen versoja ja Parsakaali Silmusalaatti Puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja. Maku määräytyy sen mukaan mitä erilaisia siemeniä keskenään kasvatetaan, esimerkiksi Rouskuvassa silmusalaatissa maistuu ihan selkeästi herne, ja se onkin meidän lemppari juuri kulhoruokiin. Kulhoruuissa monesti käytetään erilaisia papuja, mutta me laitetaan niiden tilalle tätä rouskuvaa silmusalaattia.

Silmusalaatit sopivat hyvin myös erilaisiin wokkeihin, salaatteihin ja tuomaan vehreyttä ihan siihen arkilautaselle kurkun ja tomaatin kaveriksi. Ne ovat helppokäyttöisiä ja puhtaita, sen kun lisää rasiasta suoraan lautaselle. Oivia siis juuri arkikäyttöön, vaikka en niitä juhlassakaan vierasta.

Poke  bowl lohesta (3-4 annosta) valmistusaika n. 20min

4dl riisiä oman maun mukaan

8dl vettä

250g graavilohta

2 kypsää avokadoa

1/2 rasiaa Rouskuva Silmusalaattia (tai muuta Silmusalaattia oman maun mukaan)

1/2 kurkku

2 kevätsipulin vartta

2 ruokalusikallista seesaminsiemeniä

1 punasipuli tai 2 salottisipulia

1 lime

Srirachaa oman maun mukaan

(kevyt)majoneesia oman maun mukaan

Lohen kastike:

1/2dl soijaa (me käytetään aina sitä mistä suolaa vähennetty)

1rkl sokeria

2rkl rypsiöljyä

1rkl Srirachaa

1 salottisipuli

1tl valmista inkivääritahnaa

1rkl seesaminsiemeniä pannulla paahdettuna

Aloita laittamalla vesi liedelle kiehumaan riisiä varten, ja valmistamalla lohen kastike, jotta lohi ehtii maustua sillä aikaa kun valmistelet kaiken muun. Paahda seesaminsiemeniä hetki kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat vähän ruskistua. Pilko salottisipuli, ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset yhteen. Pilko lohi pieniksi kuutioiksi tai suikaleiksi, ja sekoita kastikkeen joukkoon. Laita jääkaappiin maustumaan.

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipulit ja avokado. Höylää kurkusta ohuita ”levyjä” juustohöylällä tai vihannesleikkurilla. Mausta avokadot limemehulla. Laita kulhon pohjalle kerros riisiä. Kasaa sen päälle avokadot, punasipulit, kurkut, lohet ja Silmusalaatti. Laita 1 ruokalusikallinen majoneesia, ja Srirachaa oman maun mukaan. Koristele kevätsipulisilpulla ja seesaminsiemenillä. Nauti sellaisenaan, tai sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. NAM!

Vinkki! Lapsille voit maustaa lohen vähemmällä soijalla ja sokerilla, ja ilman srirachaa. Paahdetuista seesaminsiemenistä ja pienestä tilkasta soijaa tulee jo paljon makua.

LUKIJAKILPAILU:

Mihin ruokaan/ruokiin sinä käyttäisit Silmusalaattia? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksissa ja osallistut 20€ S-ryhmän lahjakortin arvontaan. Osallistumisaikaa 19.2.2018 klo 23.59 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään! Onnea kisaan kaikille!

Synttäreistä on pian jo viikko, ja nyt sain vihdoin valmiiksi videoprojektin joka mulla on ollut kesken tavallaan jo vuoden ajan. Tein meille vauvavuodesta kaksi koostevideota, ja siinä oli aika isosti ihanaa puuhaa. Toinen video on meille, ja siinä on putkeen kaikki ikinä vauvavuoden aikana kuvatut pätkät (se on pari tuntia pitkä). Ja toisen mä jaan tänään teille tässä postauksessa. Siinä on 525 600 minuuttia eli yksi vuosi tiivistettynä kymmeneen minuuttiin. Eli yksi viideskymmeneskahdestuhannesosa vauvavuodesta, mutta kuitenkin. Pieni pintaraapaisu meidän vauvavuodesta, mutta aika ihana pintaraapaisu vaikka itse sanonkin. Tässä siis sen pidemmittä puheitta, meidän vauvan ensimmäinen vuosi videolla!

Vuosi oli kyllä ihan uskomattoman ihana, ja meni ihan uskomattoman nopeasti. Tuntuu kuin koko vuosi olisi oikeasti kestänyt suunnilleen yhtä kauan kuin tuo ylläoleva video, niin silmänräpäyksessä se meni ohi. Onneksi on videot, kirjoitukset, tuhannet kuvat ja ennen kaikkea, kaikki ne ihanat muistot omassa päässä tallennettuna. Lapset rakastavat katsoa vanhoja kuvia ja videoita itsestään ainakin meillä, ja olen iloinen että voin niitä heille tarjota.

Meillä ei ollut videokameraa kun olin pieni, mutta jotenkin mun omatkin 1v-synttärit oli saatu tallennettua videolle. Muistan miten innoissani katsoin sitä videota aina pienenä. Tuntui niin hassulta nähdä itsensä videolta tekemässä kaikenlaista, vaikka ei ollut mitään muistikuvia niistä hetkistä kun oli ollut niin pikkuinen. Nykyään ne videot on varmaan jossain hukassa, en ole nähnyt vuosikausiin, mikä on vähän harmi. Muistan silti mitä mulla oli päällä, mitä videolla tapahtui ja miten kivaa sitä oli katsoa.

Onneksi olen kuvannut myös isompia tyttöjä paljon videolle, ja meillä on kaksi ulkoista kovalevyä täynnä kotivideoita ja kuvia näytettäväksi aina kun lapsia kiinnostaa. Ja ne on myös varmuuskopioitu pilvipalveluun, että ei käy niin että menee hukkaan ,kuten mun lapsuuden ainoat videot. Sen verran tosin pitäisi tehdä, että yhdistäisin heidänkin videoitaan yhdeksi pitkäksi videoksi, niin olisi helppoa siitä aina joku kerta katsoa.

Vaikka rakastan kuvia, kuvaamista ja kuvien suunnittelua ja katselua, videoilla saa niin paljon moniulotteisemmin fiilistä tuotua esiin. Siksi tykkään kuvata ihan omallekin perheelle niitä videoita, ja olen hurjan onnellinen näistä kivoista muistoista!

Oletteko te kuvanneet paljon vauva- tai lapsuusvideoita, tai oliko teidän omasta lapsuudesta paljon videoita? Millainen merkitys niillä oli teille?

PS: Mun kanava on YouTubessa IINALAURA, käykää tilaamassa jos haluutte nähdä videot aina heti kun ne on ladattu sinne!

Heräsin: Seitsemältä ihan itse, ja jo ennen kuopusta. Hän nukkui viime yönä juuri elämänsä kolmannen täysin kokonaisen yön ilman yhtään herätyksiä. Olo oli aamulla levännyt, kun olin jopa mennyt ajoissa nukkumaan. Näin myös yöllä unta, mikä oli hämmentävää. Jostain syystä mä en nää koskaan unia yöimetyksen aikana, ehkä nukun vain niin kevyesti silloin. En siis ole nähnyt mitään unia melkein vuoteen. Nyt kun en enää imetä yöaikaan, olen nähnyt jo kahtena yönä jännittävää unta parin viikon sisään! Niin hassua ja outoa samaan aikaan.

Puuhasin lasten kanssa: Tämä on ollut oikea lasten lauantai – käytiin ensin tsekkaamassa Suomen suurinta Legonäyttelyä johon meidät kutsuttiin, sitten syötiin lasten valitsemaa ruokaa lounaaksi ravintolassa, ja sitten mentiin Duudsonit Activity Parkiin riehumaan moneksi tunniksi (liput saimme samalla kun menimme katsomaan legonäyttelyä). Oli ihanaa vaan keskittyä lapsiin täysillä, pomppia ja juosta ja kiipeillä ja touhuta puistossa ilman kiirettä.

Matkustin: Autolla matkustettiin Espooseen, sillä näyttely ja sisäleikkipuisto sijaitsivat siellä Isossa Omenassa. Päivän jälkeen kaikki kolme tyttöä vetelivät sikeitä takapenkillä, ja me päätettiin Oton kanssa pitää viikon tokat ”treffit” sillä aikaa kun lapset saivat kunnon päikkärit. Ajeltiin siis toisin sanoen paljon pidempää reittiä kotiin, käytiin ihastelemassa Kantakaupungin katuja, Kaivopuiston rantaa ja Pohjoisrantaa ja kauniin talvisia maisemia. Oli ihanaa vaan ajella ja höpötellä, ja takapenkiltä kuului tasainen tuhina koko sen ajan. Parisuhdeaikaa pitää napata sieltä mistä sitä saa!

Söin lounaaksi: Pasta Carbonaraa, sillä lapset halusivat syödä tänään lounaaksi pastaa. Oli kyllä hyvää, vaikka itse olisin halunnut mennä japanilaiseen ravintolaan ja syödä Donburia. Mutta ehtiihän sitä, tänään mentiin lasten ehdoilla.

Kuuntelin Spotifysta: Ed Sheeranin ja Eminemin Holy Riveriä. Olen päättänyt mielivaltaisesti että seuraava reissu jonka tulen Oton kanssa kahdestaan tekemään, sisältää Ed Sheeranin keikan jossain päin maailmaa. En tiedä meneekö siihen vuosi vai vuosia mutta joskus, joskus on pakko päästä. Kuunneltiin myös siivotessa Justin Timberlaken uutta levyä, siis damn  että oon onnellinen että se jäbyli on tehnyt uutta musiikkia! Teinivuosieni suurin ihastus ja hemmetin lahjakas muusikko.

Kokkasin illalliseksi: Kinkkukiusausta, lasten toiveesta sekin. Aika kinkku päivä, siksi mua naurattikin tuo lasten lounasvalinta, kun he olivat jo aiemmin kauppalistaa tehdessäni saaneet esittää ruokatoiveen lauantaille, ja he toivoivat kinkkukiusausta. Tänään syötiin siis possua kahdella aterialla, vaan eipä se mitään haittaa. Huomenna syödään lohta.

Katsoin telkkarista: Putousta lasten kanssa. Lasten toivelauantai päättyi heidän tän hetken lemppariohjelmaansa eli Putoukseen, jonka jälkeen he menivät nukkumaan ”yökylään” eli vaihtoivat ylä- ja alasänkyä päittäin. Tämä Putous-kausi on ainakin tähän asti ollut mustakin tosi hauska, ja ollaan innolla katsottu sitä lasten kanssa. He alkavat olla sen ikäisiä että saavat siitä jotain jo irtikin, aiemmin ei kiinnostanut niin paljoa. Nyt he fanittavat hahmoja ihan täysillä, keskimmäisen lemppari on pirullisen pureva Ansa Kynttilä, ja esikoinen tykkää Amaryllis Yamamotosta, ovathan he Pokemon-faneja molemmat. Tanhupallo on kyllä best mun mielestä.

Otto kokkaa meille iltaherkuksi: Toast Skagenia pitkästä aikaa, namnamnam!! TÄLLÄ reseptillä.

Nauroin: Kun kuopus kaatoi nokkamukistaan vettä lautaselle, ja yritti sen jälkeen hörppiä sitä lautaselta kuin koira. Häntä nauratti itseäänkin kyllä ihan huolella.

Tänään on ollut ihana lauantai, loistava päätös tälle viikolle, joka on sisältänyt sekä ihania hetkiä että paljon velvollisuuksia. Kotimatkalla kuulin vielä radiosta Jay-Z:n ja Alicia Keysin Empire State of Mindin, joka on ollut teinistä asti mun voimabiisi. Kun mä kuulen sen, mä tiedän että vaikka mitä hyvää ja ihanaa on tulossa. Ihan sama vaikka olisi aivan hömppää!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Viime vuonna alkanut pitkäaikainen yhteistyöni Polarn O. Pyretin kanssa jatkuu tänäkin vuonna, ja olen siitä tosi iloinen. Uuden vuoden alkajaisiksi päästiin tutustumaan Polarn O. Pyretin monipuoliseen Kavat-kenkävalikoimaan, ja valitsemaan kaikille tytöille kengät tähän talveen ja alkukevääseen. Kenkäostosten keskiössä oli tietenkin se, miten valita lapselle hyvät ensiaskelkengät, se ei nimittäin ole aivan läpihuutojuttu. Siitä liikkuu vielä tänäkin päivänä paljon väärää tietoa, vaikka ohjeistusta kenkien valintaan on muutettu jo esikoisemme vauva-aikana.

Miten valita lapselle hyvät ensiaskelkengät?

Ensiaskelkengän valinta aloitetaan mittaamalla lapsen jalan koko. Tai siis tarkemmin sanottuna jalkojen koko. Ne voivat olla myös eri kokoiset (n. 40% ihmisillä jalkaterät ovat eri kokoiset). Koko kannattaa mitata iltapäivällä tai illalla, jolloin jalan koko on suurimmillaan, se kun voi nimittäin vaihdella päivän aikana paljonkin. Helpointa koko on mitata esimerkiksi piirtämällä jalka paperille ja leikkaamalla jalan kuva irti paperista. Koon voi mitata myös suoraan liikkeessä vaikka myyjän avustuksella. Jalkaterän pituus mitataan aina kantapään takaa pisimmän varpaan kärkeen. Uusia kenkiä ostettaessa jalkaterän mittaan lisätään kasvu- ja käyntivara. 

Kuinka paljon on sopiva kasvuvara tai käyntivara?

Sopiva kasvuvara kengälle ostettaessa on kengästä riippuen n. 1,5-1,7cm, toki kesäsandaalit ovat asia erikseen. Käyntivara käytössä olevalle kengälle on 1,2cm, toisin sanoen jos kengässä on alle sen verran tilaa, se on jo liian pieni. Villasukkien tai lämpöä lisäävien huopapohjallisten kanssa käytettäessä kokoon lisätään ylimääräiset 5mm varaa, eli talvikengissä ja kumppareissa kasvunvaran tulee olla jopa 2cm.

Alle kolmivuotiaan lapsen jalan mitta tulisi tarkistaa joka toinen kuukausi, ja yli 3-vuotiaaltakin neljä kertaa vuodessa. Eskari-iässä mittailua tarvitsee suorittaa enää puolivuosittain, koska silloin jalan kasvu alkaa hieman hidastua. MUISTA! Huomioi myös jalan leveys, jalka ei saa puristua liian kapeaan lestiin.

Miksi on tärkeää, että kengässä on kasvu- ja käyntivaraa riittävästi?

Jalka liikkuu kengän sisällä, ja painautuu kengän kärkeen joka askeleella. Liian pienissä kengissä käyntivaraa ei ole, ja varpaat voivat painua virheasentoihin, tai esimerkiksi kynnet voivat kasvaa sisäänpäin. Pienet kengät aiheuttavat myös vaivaisenluita, levinneitä päkiöitä ja vasaravarpaita.

Ensiaskelkengän EI kuulu olla tukeva

Vielä nykyäänkin monet ajattelevat, että ensiaskelkengän kuuluu tukea nilkkaa ja kantapäätä, ja olla mahdollisimman jäykkä. Tämä on virheellistä tietoa, ja aivan väärä luulo. Ensiaskelkengän, kuten kaikkien kenkien muutenkin, tulee olla mahdollisimman kevyt, ja taipuisa joka puolelta. Pohjan tulee taipua taivutettaessa reippaasti, ja kenkä ei saa puristaa jalkaa mistään kohdasta. Kengän pohjan tulee olla mahdollisimman ohut, tasainen ja muotoilematon, mutta vuodenaikaan suhteutettu. Näin talviaikaan pohjan tulee olla riittävän paksu, jotta se pitää jalan lämpimänä.

Meidän kenkävalinnat

Kuopukselle valittiin sovittelun aikana Kavatin Nymölla XC-malli, joka on yksi suosituimmista kenkämalleista lapsille. Kaunis vetoketjullinen chelsea-boots-malli on aina ajankohtainen, ja helppo pukea jalkaan. Se on muodostunut jo klassikoksi myös lastenvaateharrastajien keskuudessa, jollaiseksi itsenikin jossain määrin lasken. Nymölla on tyylikäs malli, jonka pinta on kestäväksi käsiteltyä nahkaa.

Isommille tytöille valittiin Bodås XC -malli, eli vähän samantyyppiset kuin kuopuksen Nymöllat, mutta isompien versiot. Bodåseissa ei ole vetoketjua, mutta nekin on helppo vetää jalkaan. Bodås XC:t on valmistettu upeasta nahasta ilman teflonia, PTFE:tä tai muita fluorattuja hiilivetyjä, kuten kaikki muutkin Kavatin kengät. Kiinnitän paljon huomiota kemikaaleihin lastenvaatteissa, ja valitsen aina mahdollisimman turvallisia ja vähäkemikaalisia vaatteita. On tärkeää kiinnittää huomiota samaan myös kengissä. 

Kenkien käyttäminen lapselta toiselle

Kun nahkakenkiä hoitaa oikein, ne kestävät lasten käytössä pitkään, lapselta toiselle. Aina, kun pintaan tulee likaa tai tahroja, kenkä on hyvä harjata kenkäharjalla ja pyyhkiä hieman kostealla liinalla. Pinnan kuivumisen jälkeen kenkä on hyvä käsitellä nahalle sopivalla hoitotuotteella, kuten Kavatin omalla ympäristöystävällisellä ja vegaanisella eco kenkävahalla, joka on turvallista vaikka maistettavaksi.

Vielä yksi virheluulo oikaistavaksi: toisin kuin aiemmin on yleisesti neuvottu, kenkiä voi oikein hyvällä mielellä kierrättää lapselta toiselle. Jalalla täytyy muutenkin olla kengän sisällä tarpeeksi tilaa, jolloin ei ole pelkoa että lapsen jalka ”muotoutuisi toisen lapsen jalan mukaan”, mikäli kenkä on oikean kokoinen ja hyvä jalalle muuten. Tämä tukee loistavasti kenkien osalta Polarn O. Pyretinkin periaatteita siitä, että heidän jokaisen vaatteensa tulisi kestää vähintään kolmelle lapselle käyttöön. 

Muistilista ensiaskelkenkien valintaan:

1. Mittaa jalkaterän koko oikein

2. Muista jättää riittävä kasvu- ja käyntivara

3. Valitse mahdollisimman tasaisella, ohuella ja taipuisalla pohjalla varustettu kenkämalli

4. Hoida kenkiä hyvin, ja käytä hyvillä mielin pikkusisaruksilla tai myy tai lahjoita eteenpäin tarvitsevalle

Miksi ostaa kengät Polarn O. Pyretistä?

Yksinkertaisesti siksi, koska kenkien hankinta oli ainakin meille PO.Pissa todella mukavaa ja leppoisaa. Asiantunteva myyjä auttoi jalkojen mittailussa, lapset leikkivät vuorotellen junaradalla ja kaikki oltiin hyvällä tuulella. Ja tämä täytyy oikein mainita erikseen, sillä aika ei ollut ehkä se kaikkein otollisin kenkien hankinnalle muuten kuin oikean jalan mitan puolesta. Suoritettiin kenkäoperaatiota nimittäin maanantai-iltana kello kuuden jälkeen, jolloin jalkaterät olivat suurimmillaan ja jaksaminen varmasti pienimmillään.

Kaikille jäi hyvä mieli, ja upeat kengät talveksi ja kevääksi käyttöön. Ja yllättäen kenkien sovittelu oli lasten mielestä tällä kertaa oikein hauskaa puuhaa, eikä yhtään tylsää tai hankalaa. Se meni siinä junaradalla leikkimisen lomassa oikein mukavasti. Kannattaa käydä kurkkimassa muuten myös kevään ihania ulko- ja sisävaatteita Polarn O. Pyretin instasta tai FB-sivuilta. Pian esittelen myös meidän kuopuksen välikausivarusteet, sillä vaikka sitä ei näillä lumimäärillä uskoisikaan, kevätkin on tulossa vielä joskus, hah!

Oletteko törmänneet virheellisiin neuvoihin ensikenkien valinnassa? Millaisia ohjeita olette saaneet?

Olemme olleet Oton kanssa naimisissa tänään neljä vuotta, ja huomenna seurustelleet tasan seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta on pitkä aika olla yhdessä – olen viettänyt koko aikuisikäni Oton kanssa. Jo vuonna 2011 kun me alettiin seurustelemaan, meillä oli samanlaiset näkemykset siitä, millainen parisuhde me halutaan. Miten halutaan rakastaa, miten halutaan olla toistemme kanssa. Silti kun katson taaksepäin sinne seitsemän vuoden taakse, niin eihän meillä ollut mitään taitoja tai työkaluja toimivan parisuhteen luomiseen. Me oltiin hirmuisen nuoria ja kokemattomia.

Se mikä meidät kuitenkin silloinkin piti yhdessä, oli vahva tahto haluta olla toiselle hyvä, ja halu olla yhdessä, tuli vastaan mitä tahansa. Ei tiedetty tai osattu, me vaan haluttiin. En ollut lukenut yhtäkään parisuhdeopasta tai kysynyt keneltäkään neuvoja. Olin seurustellut vain pari kertaa aiemmin, ja niiden kokemusten perusteella tiesin rakkaudesta vain yhden asian: en ollut kokenut sitä ennen Ottoa. Rakkaus ei ollut pelejä tai leikkiä toisen tunteilla, tai sitä että toisen naama ärsyttää niin paljon että miettii miten voisi ärsyttää sitä vielä enemmän. Missään nimessä rakkaus ei ollut myöskään sitä että joutuu itkemään tai pelkäämään toisen ilkeiden sanojen tai tekojen takia. Ei ikinä. 

Oikean ihmisen kanssa molemmilla oli tarpeeksi suuri halu laittaa se toinen omien tarpeiden edelle alusta asti. Se halu on kantanut pitkälle, ja se on tallella edelleen meillä molemmilla, muutenhan se ei toimisikaan. Rakkauden ja ihastumisen erottaa mielestäni se, että rakastaminen on kaikkea muuta kuin itsekästä. Rakastaminen on halua tehdä toinen onnelliseksi, pyrkimystä tehdä toiselle mahdollisimman paljon hyvää, joka päivä, ihan kaikessa, pienessä ja suuressa.  Parisuhde ei toimi, jos toista ei rakasta. 

Sillä pääsee hurjan pitkälle, että haluaa tehdä hyvää ja tehdä toisen onnelliseksi, mutta sekään ei yksin riitä. Tarvitaan myös taistelutahtoa, ja kykyä kohdata sattuman summia. Elämä kun ei aina mene niin kuin itse toivoisi, vaikka kuinka olisi halua tehdä toiselle hyvää. Joskus elämä heittää eteen myös vaikeita asioita ja tilanteita, joskus useammin, joskus harvemmin. Jotta parisuhde voi toimia, täytyy löytyä halu selvitä yhdessä niistä asioista mitä eteen tulee. Täytyy kyetä turvautumaan toiseen, ja saada voimaa toisesta, sen sijaan että vaikeudet kääntäisivät kumppanit toisiaan vastaan.

Lomalla, hääpäivänä ja kahdenkeskisellä illallisella on helppoa rakastaa ja osoittaa rakkautta. Tasaisessa ja helpossa arjessa on helppoa pitää parisuhteesta hyvää huolta, yllättää toinen satunnaisesti kukilla ja muistaa pusuttaa kultaa otsalle töihin lähtiessä. Rakkautta voi olla myös niissä pimeissä talviaamuissa, jolloin joku lapsista on kipeä, toinen on valvonut puoli yötä, pyykit on unohtuneet koko yöksi koneeseen märkänä ja to do-listalla odottavat liian monet tekemättömät asiat. Juuri niinä aamuina, on erityisen tärkeää muistaa sanoa että rakastaa, että on onnellinen, ja että kyllä me selvitään hienosti tästäkin päivästä, tuli mitä tuli.

Joskus elämässä kohtaa vaikeampiakin asioita kuin huonosti nukuttuja öitä tai märältä koiralta haisevia pyykkejä. Niissä tilanteissa, se toinen siinä rinnalla on jotain korvaamattoman arvokasta. Niissä tilanteissa se rakkauden kestävyys punnitaan. Rakkaus on turvallisuutta, luottamusta siihen, että se toinen on siinä vaikka tielle osuisi jotain ikävää, ja vielä sen jälkeenkin. Me ollaan näiden seitsemän vuoden aikana selvitty koetinkivestä jos toisestakin, ja aina yhdessä eikä koskaan erikseen. Tiedän, että voin luottaa siihen että Otto seisoo mun rinnalla aina.

Meidän rakkaus on sitä että keksitään höpsöjä juttuja yhdessä niinäkin päivinä kun väsyttää, laitetaan yhdessä iltapalaa ja puhutaan toisillemme laulaen jonkun huonon biisin sävelellä. Se on sitä, että keitetään aina toisellekin kahvia aamulla, ja mennään yhdessä joka paikkaan aina kun mahdollista. Meidän rakkaus on sitä, että kuunnellaan toista ja ollaan kiinnostuneita toistemme ajatuksista, mielipiteistä ja kiinnostuksenkohteista, vaikka oltaisiin joskus eri mieltä. Meidän rakkaus on yömyöhään jatkuvaa höpöttelyä, pönttöjä vitsejä, sitä että langataan hampaita aina yhdessä ja pidetään arjesta huolta YHDESSÄ.

Meidän rakkaus on sitä, että koskaan ei mene päivääkään että ei pussattaisi tai sanottaisi että rakastetaan. Se on sitä, että ei koskaan ärsytetä toisiamme tahallaan, tai haluta loukata. Se on sitä, että ei nalkuteta tahallaan turhista asioista, tai laiteta omia tarpeita muiden edelle. Ja sitä, että jos joskus niin vahingossa tehdään, osataan itse pyytää anteeksi reilusti.

Mä rakastan meidän rakkautta ja mä rakastan Ottoa, koska Otto on vaan best. Kiitos Otto, että heräsit tänään klo 5.40 kuopuksen kanssa, että mä saisin vielä nukkua, ja lähdit töihin aivan liian aikaisin, koska en siitä huolimatta saanut enää unta ja nousin ylös. Kiitos, että tulit aikaisin kotiin, ja päästiin lähtemään aiemmin hääpäivän viettoon. <3

Hyvää neljättä hääpäivää Otto, rakastan sua <3