Viimeinkin valmiina on ensimmäinen osa mun ja Oton vastauksia teidän esittämiin kysymyksiin! Me jaettiin kysymykset neljään eri kategoriaan, jotka ovat parisuhde, arki & elämä, vanhemmuus ja kasvatus, sekä random. Siellä on kaikki muut kysymykset, jotka eivät näihin kolmeen kategoriaan sopineet. Ensimmäisenä vuorossa on parisuhde-aiheiset kysymykset. Arki & Elämä -video on myös jo kuvattu, joten se ilmestyy varmaankin kirjallisten vastausten kanssa ensi viikon aikana, kunhan saan sen editoitua ja tekstitettyä.

Videon voi laittaa vaikka taustalle pyörimään ja kuunnella sitä kuin podcastia, samalla kun laittaa pyykkejä tai vaikka laittaa ruokaa. Toisaalta video on myös kokonaisuudessaan tekstitetty, eli sitä voi hyvin katsella vaikka bussissa ilman kuulokkeita. Tai missä nyt ikinä tarvitseekaan olla hipihiljaa. Vastauksia on tulossa myös kirjallisena, mutta yllättäen kaikki nämä parisuhde-kategorian kysymykset oli toivottu vastattavaksi videolla (tai sitten oli ilmoitettu että vastaustavalla ei väliä), joten koettiin helpoimmaksi tosiaankin vastata kaikkiin videomuodossa. Halusin tekstittää videon, jotta mahdollisimman monella on mahdollisuus katsoa se. Muistan ikuisesti kuinka kuuro lukijani laittoi mulle viestiä monta vuotta sitten, että voisinko tekstittää videoni jotta hänkin pystyisi katsomaan ne. Silloin en sitä vielä osannut tehdä, mutta koska nykyään osaan, teen sen mielelläni.

Kysymyksiin oli jälleen kerran ihan super hauskaa vastata Oton kanssa. Tulipahan opittua, että meille saattaa ehkä sittenkin tänä vuonna tulla siivooja ainakin pesemään ikkunat. Vaikka sitä arjessa höpöttää koko ajan ja juttelee kaikesta mitä mieleen tulee, niin aina on myös paljon asioita joista ei vaan muista tai tajua jutella. Nämä videot on loistava keino kuulla puolison mielipidettä asioihin, joita ei muuten tule edes ajatelleeksi välttämättä. Hauskaa on myös se, kun saa kuulla mikä teitä mietityttää! Jälleen kerran kysymyspostaukseen tuli ihan valtava määrä mielenkiintoisia, hauskoja, kiperiä, jännittäviä ja upeita kysymyksiä. Ihan mieletöntä kuulla mitä te mietitte, ja päästä kertomaan oma näkökulma niihin asioihin.

Käykää ihmeessä tilaamassa kanava jos haluatte nähdä videot heti kun ne on YouTubeen ladattu. Mun kanavalla on paljon kaikkea muutakin kivaa ja mm. raskausvideoita joita kuvasin silloin kun odotin vielä meidän kuopusta.

Viime viikolla rakas tyttäreni kysyi, että voidaanko mennä yhdessä fantastisoimaan lastenhuone. Ensin olin vähän että ”no mitäs ihmettä se oikein tarkoittaa?” mutta sanoin kuitenkin että tottakai, ja lähdin uteliaan innostuneesti yläkertaan lapsen kanssa. Termi itsessäänhän oli siis ihan mahtava. ”Fantastisoida”. Siis kuulostaa niin hienolta ja positiiviselta! Ajattelin, että tarkoittaakohan se nyt jotain suuren suurta muutosta ja vaatiiko kenties budjettia tai jotain utopistisia haave-esineitä. Mutta ei. Arvatkaapa mistä oli kyse?

Kun mentiin yläkertaan, yleensä ei-niin-siivouksesta-kiinnostunut lapsi alkoi oma-aloitteisesti keräämään tavaroita paikoilleen, ja pyysi mua auttamaan. ”Fantastisointi aloitetaan siitä, että laitetaan kaikki tavarat paikalleen, kato tällee.” Näin helppoa ja yksinkertaista: vaihtaa tylsän ”siivota”-sanan tilalle vähän kivemmalta kuulostavan sanan, ja johan lähtee.  Ajattelin että pakkohan siinä on joku koira olla haudattuna, eikai tämä voi näin helposti mennä. Siellä me kuunneltiin musiikkia, kerättiin reipasta vauhtia tavaroita paikoilleen, ja fantastisoitiin yhdessä. Kun huone oli siisti, kysyin että ”No mitäs nyt tapahtuu?”. ”Nyt täällä on valmista, täällä näyttää fantastiselta”.

Huone oli siivottu ja näyttihän se nyt minunkin silmään ihan fantastiselta, siisti lastenhuone. Meillä oli hauskaa kun siivottiin yhdessä, ja puuha kävi päätä huimaavan nopeasti tavalliseen verrattuna. Miksi ihmeesä edes olin skeptinen aluksi? Lapset opettaa ainakin mua joka päivä, ja tämä oli taas hitsin hyvä muistutus siitä miten fiksuja ja oivaltavia he ovat. Miksi ihmeessä mä tylsän arkisesti pakertaisin ja siivoaisin, kun voin fantastisoida. Aivan järjettömän hyvä termi kaikessa mahtipontisuudessaan, ja aion ehdottomasti ottaa sen käyttöön.

Lapset osaavat nähdä hienoja juttuja ja mahdollisuuksia siellä, missä aikuiset aina eivät. Kun laskeutuu sinne lapsen tasolle ja ottaa kyyniset aikuisuuslasit pois päästä, voi itsekin ottaa vähän rennommin ja suhtautua ihan eri tavalla asioihin. Sama taktiikka kuin fantastisoimisessa toimii ihan kaikessa muussakin. Kun kääntää tylsät ja arkiset jutut päälaelleen, ne alkavat kuulostamaan paljon houkuttelevammalta. Tai näin ainakin mun mielestä. Otan monessa asiassa mallia meidän lapsilta, koska heillä on taito tehdä arjesta hauskaa ja mieleenpainuvaa.

Mun mielestä arjen suola on siinä, että osaa löytää sen ilon just niistä ihan tavallisista asioista. Oli se sitten siivous tai fantastisointi, ruuanlaitto tai mestarikokin oppitunti lapsille, hiusten pesu tai barbieleikit suihkussa (ja hiustenpesu siinä samalla). Kaikestahan voi tehdä tylsää tai kivaa. Aina ei tietenkään jaksa, eikä tarvitsekaan, mutta usein pääsee paljon helpommalla kun muuttaa jonkin perusjutun jännittäväksi seikkailuksi. Ja sen lisäksi että se on helpompaa, se on myös hauskempaa.

Yksi mullistavimpia hetkiä vanhemmuudessa on ollut mulle juuri se, kun olen tajunnut että mun ei tarvitse olla juuri sellainen vanhempi kuin joku muu on. Meidän elämän ei tarvitse näyttää juuri siltä kuin jollain muulla näyttää, eikä minkään osa-alueen mun elämässä tarvitse olla tylsää tai tuntua pakon vuoksi tehdyltä. Me voidaan soveltaa ja tehdä sellaisia ratkaisuja jotka sopivat just meille. Vanha kansa sanoo että ”ei kaiken tarvitse olla elämässä kivaa” mutta mä olen toista mieltä. Elämä voi itsessään tuoda vaikka kuinka paljon ikäviä ja hankalia asioita eteen, joten miksi en itse tekisi kaikesta siitä kivaa mistä voin?

Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että joka päivä olisi karkkipäivä, koska se on lasten mielestä kivaa, tai että koskaan ei tarvitsisi siivota koska se on lasten mielestä tylsää. Tarkoitan sitä, että nimenomaan tekee ne kaikki (tylsätkin) asiat oman perheen näköisesti ja niin, että ne ei-niin-hohdokkaatkin jutut olisivat mahdollisimman mukavia.

Mahtavaa maanantaita tyypit <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.

Viihtyisässä makuuhuoneessa saa hyvät unet

Kerroin muutama viikko sitten kuinka taapero on muuttanut omaan huoneeseen, ja me ollaan saatu taas makuuhuone täysin omaa käyttöömme. Parasta on ollut iltaisin kirjojen lukeminen sängyssä vuoden tauon jälkeen. Niin paljon helpompaa nukahtaa rauhalliseen uneen, kun saa lueskella sängyssä hämärässä valossa, ja ehkä nukahtaa niin että kirja lätsähtää naamalle. Kuulostaa näin kirjoitettuna ehkä ikävältä, mutta on ihan parasta. Otto sitten vaan aina nostaa kirjan pois mun naamalta, ja mä jatkan koisaamista. Kovin montaa sivua en yleensä ehdi lukemaan ennen kuin näin käy, mutta ne muutamatkin sivut ovat enemmän kuin pitkään aikaan.

Me ollaan haluttu panostaa makuuhuoneen viihtyvyyteen, ja ollaan jo monta vuotta pidetty huolta että nukutaan aina laadukkaissa pussilakanoissa. Inhoan herätä kylmään hikeen, ja inhoan sitä tunnetta kun peitto takertuu ihoon kiinni. Haluan mieluummin nukkua sellaisissa pussilakanoissa jotka tuntuvat sopivan viileältä, mutta lämmittävät, ja hengittävät ihanasti. Silloin kun yöt olivat katkonaisia yöimetyksen vuoksi, oli ehdottoman tärkeää että sängyssä oli mukavaa olla silloinkin kun piti heräillä. Silloin unen päästä oli helppoa saada kiinni uudelleen.

Pellavaa ja trikoojerseytä

Ollaan kerätty pussilakanoita pikkuhiljaa meidän häistä alkaen, jolloin nuorena parina saatiin häälahjaksi laadukkaat trikoolakanat. Mun lempimateriaalit pussilakanoihin ja tyynyliinoihin onkin juuri unelmanpehmeä jersey-trikoo, sekä hengittävä pellava. Muita materiaaleja me ei nykyisin käytetäkään, paitsi aluslakanoissa puuvillaperkaalia. Mulla on sellainen projekti meneillään että lahjoitan pikkuhiljaa meidän vanhoja (vanhemmilta perittyjä ja opiskelijabudjetilla ostettuja) lakanoita eteenpäin. Sitten kun saan hankittua vielä parit pellava- ja trikoolakanat, voin luopua viimeisistä puuvillasekoitelakanoista, ja yövieraatkin saavat aina nukkua meillä pehmeissä pellava- tai trikoolakanoissa.

Ihanan tunteen lisäksi toinen syy suosia trikoota ja pellavaa on se, että mun n. neljän vuoden kokemuksella materiaalit vaan paranevat vanhetessaan. Pellava pysyy ihanan tuntuisena eikä tunnu kuluvan millään, ja trikoo tuntuu vaan pehmenevän vuosi vuodelta. Eläväpintainen pellava ei paljasta ikäänsä vuosienkaan jälkeen, vaan näyttää aina yhtä raikkaalta ja ryhdikkäältä. Mä toivon että nämä meidän lakanat ovat sellaisia, joissa voidaan nukkua kymmeniä vuosia eteenpäin, ja joita voin lahjoittaa ajattoman kauniina sitten lapsille mukaan kun he muuttavat joskus hamassa tulevaisuudessa omilleen.

Uudet ekologiset lakanat

Saatiin kampanjan merkeissä valita Elloksen laajasta makuuhuonevalikoimasta meille mieluisat tekstiilit makuuhuoneeseen. Mä ihastuin heti lemppariväriseeni, eli vaaleanpunaiseen, Ellos Home Elmira-pussilakanasettiin tuplaleveänä. Elmira-pussilakanasetti on 100% European Flax -sertifioitua pellavaa. Laadukas pellava on viljelty ympäristö huomioon ottaen, ja koko tuotantoprosessi on jäljitettävissä aina taimesta kuiduksi. Pussilakanoissa käytetyllä pellavalla on myös Öko-Tex-sertifikaatti 12.HIN.13300. eli se on testattu eikä se sisällä terveydelle haitallisia kemikaaleja. Pussilakanoiden kaveriksi valitsin Avery-kuminauhalakanan joka on valmistettu laadukkaasta puuvillaperkaalista. Puuvillaperkaali kudotaan erittäin ohueksi kammatuista langoista, jolloin pinnasta tulee sileä ja ihoa vasten viileän ja miellyttävän pehmeän tuntuinen.

Jotta saatiin luotua makuuhuoneeseen vielä ylellisempää hotellifiilistä, tilasin kaksi 50×90 levyistä Cambric-tyynyä, jotka kuuluvat Elloksen Conscious Choice -valikoimaan. Tyynyssä käytetty puuvilla on viljelty Better Cotton Initiative (BCI) -aloitteen mukaisesti. Meillä ei vielä ollut omasta takaa tyynyihin sopivia tyynyliinoja, mutta löysin Ellokselta kaksi Conscious Choice -valikoiman Juliette -tyynyliinaa valkoisena ja vaaleanpunaisena. Tyynyliinat on valmistettu GOTS-sertifioidusta puuvillasta, ja myös niillä on Öko Tex-sertifikaatti.

Mä tykkään kovasti meidän makuuhuoneen uudesta ilmeestä, ja raikkaan vaaleanpunaiset lakanat tuovat ihanaa keväisen valoisaa ja pirteää fiilistä. Elloksella on tosi hyvä valikoima petivaatteita, ja olen todella iloinen siitä miten paljon sieltä löytyy nykyään valikoimaa ekologisesti tuotetuista sisustusjutuista, olin ihan positiivisesti yllättynyt! Olen ennenkin tilannut Ellokselta lakanoita ja ollut laatuun tyytyväinen, mutta nyt olin oikein tosi iloinen siitä miten laajasti ekologisia tuotteita oli saatavilla, ja miten hyvin tuotteiden valmistusprosessista ja alkuperästä oli kerrottu.

Toimitus on Ellokselta aina ollut nopea kun olen tilannut, niin myös tällä kertaa. Aion jatkossakin tilata Ellokselta sekä sisustusta, että muitakin tuotteita. Mua miellyttää se että panostetaan ekologisuuteen ja tuotteiden jäljitettävyyteen.

Vaaleanpunaiset lakanat hot or not?

Olen jo hetken ajan huomannut, miten 4-vuotias on osannut lukea kirjaimia ja niiden äänteitä. Hän on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa oppinut nyt lukemaan ihan kunnolla itse, ilman että oltaisiin sitä mitenkään erikseen yhdessä harjoiteltu. Ollaan toki luettu paljon yhdessä vauva-ajasta asti ja tarjottu aina kirjoja itsekseen selailtavaksi, sekä kannustettu muutenkin kirjojen pariin. Mutta mitenkään erityisesti ei oltu opeteltu lukutekniikkaa vielä, koska hän ei itse ollut sitä pyytänyt. Olen siis tosi ylpeä että saatiin huomata miten hän lukee jo pitkiäkin sanoja ja lauseita, ja on oppinut taidon ihan itse. Ensimmäinen sana jonka hän luki meille ihan itse yllättäen ääneen oli ”superstara” ilman tavuja.

Esikoisen kanssa harjoiteltiin yhdessä pari kertaa tavujen lukemista ennen kuin hän hiffasi lukemisen, mutta hänkin oppi lukemaan neljävuotiaana pari vuotta sitten. Jotenkin sitä pitää nuorempia lapsia aina vähän ”pienempänä” kuin esikoista samassa iässä, ja siksi oltiin niin yllättyneitä kun keskimmäinenkin alkoi lukemaan itsekseen. Vaikka ihan saman ikäinenhän hän on kuin esikoinenkin oli oppiessaan, eikä sinällään ole mitään syytä yllättyä.

Lukutaito on kyllä hieno asia ja ollaan tosi onnellisia ja kiitollisia siitä, että lukemaan oppiminen on käynyt näin helposti sekä esikoiselta että keskimmäiseltä. Aika näyttää kuinka paljon kuopusta sitten kiinnostavat kirjat samassa iässä. Ainakin tällä hetkellä hän tykkää lukemisesta tosi paljon. Toivon että innostus kirjoja kohtaan riittää kaikilla meidän lapsilla aikuisuuteen asti, vaikka mitään kiirettä oppia lukemaan ei mun mielestä olekaan. Ehtiihän sen taidon hyvin oppia koulussakin, jos ei se aiemmin natsaa. Lukeminen on hauskaa, viihdyttävää, opettavaa ja tärkeää, ja olen tosi iloinen siitä, että meidän lapset ovat siitä innostuneet.

Lukutaito on niin avartava juttu, että kun oppii itse lukemaan, siitä aukeaa kirjaimellisesti ihan uusi maailma. Yhtäkkiä kaiken ympäröivän näkee ihan uusin silmin, pystyy bongailemaan otsikoita lehdistä kauppareissulla ja ymmärtää, mitä Simpsoneissa sanotaan. Se on ihan huikean hieno juttu, mutta toki myös näin vanhemman silmin vähän pelottavaakin. Taas yksi asia, jolta ei pysty suojelemaan, kun lapsi itse voi lukea ihan mitä tahansa. Ainakin pari vuotta taidon hanskanneen esikoisen kanssa ollaan kuitenkin pärjätty hienosti ihan sillä, että jos hän on lukenut vaikka kauppareissulla jotain mistä on herännyt kysymyksiä, ollaan vaan vastattu kysymyksiin ja keskusteltu aiheesta ikätason mukaisesti. Samalla tyylillä jatketaan siis keskimmäisen kanssa, tosin siihen voi vielä mennä hetki (onneksi) että hän lukee niin nopeasti että ehtii bongata lehtiotsikoita ohi kävellessä.

Tänä viikonloppuna me rentoudutaan, luetaan kirjastosta viime viikonloppuna lainattuja kirjoja, katsotaan leffoja, rakennetaan ehkä lumiukko tuosta vasta sataneesta nuoskalumesta ja herkutellaan hyvällä ruualla. Meille tulee varmasti hauska viikonloppu.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Joka vuosi tätä Naistenpäivän postausta tuntuu olevan poikkeuksellisen vaikeaa kirjoittaa. Naiseus, feminismi ja kaikki mikä siihen liittyy kuumentaa tunteita suuntaan jos toiseenkin, ja pelkään aina itsekin sanovani jotain väärin. Olen kuitenkin löytänyt siihen erittäin yksinkertaisen ratkaisun. Se on tieto. Mitä enemmän tiedän aiheesta faktaa, sitä pienempi mahdollisuus on siihen että sanon jotain väärin.

Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan kiinnittää huomiota sanoihin, piilomerkityksiin ja sukupuolittuneisiin rakenteisiin, joita ei jokapäiväisessä elämässä tai sanavalinnoissa aina edes huomaa. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan perustella näkemyksiäni ja sitä paremmin pystyn myös vaikuttajana tekemään oman osani, ja lisäämään tietoisuutta tasa-arvosta. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin pystyn pitämään huolta itsestäni, lapsistani ja kaikista ympärilläni.

Uskon että suurin osa ihmisistä kannattaa tasa-arvoa, ja on pohjimmiltaan feministejä. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä mitä feminismi käytännössä tarkoittaa, tai huomaa juuri niitä omassa käytöksessä piileviä sukupuolittuneita käsityksiä. Vaikka pidän itseäni niin tasa-arvoisena kuin mahdollista, ja yritän parhaani mukaan kaikissa arjen valinnoissa, työssä ja kasvatuksessa toteuttaa tasa-arvoa, on mullakin varmasti vielä korjattavaa. Siksi janoan tietoa, ja haluan lukea mahdollisimman paljon tasa-arvoasioista. Koen että uuden sukupolven kasvattajana, ja sosiaalisen median vaikuttajana mulla on tärkeä velvollisuus edistää tasa-arvoa, ja haluan hoitaa velvollisuuteni mahdollisimman hyvin.

Naistenpäivä on oikein hyvä päivä vuodessa kiinnittää huomiota sekä naisten asioihin että tasa-arvoon ylipäätään. Sen lisäksi näihin asioihin olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota ihan jokapäiväisessä arjessa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu Suomessakaan, vaikka Suomi tutkimuksen mukaan onkin maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Ajatelkaa, edes maailman kolmanneksi tasa-arvoisimmassa maassa, ei tasa-arvo sukupuolten välillä toteudu. Ei naisten, ei miesten eikä varsinkaan muunsukupuolisten osalta. Kuinka surullista se on niiden kaikkien muiden maiden kannalta, joissa asiat ovat vielä paljon huonommin.

On vain yksi keino edistää tasa-arvoa, ja se on epätasa-arvon tunnustaminen ja ihmisten tietoisuuden lisääminen. Se että meillä Suomessa ongelmat ovat pienempiä kuin jossain muualla, ei ole syy jättää niitä huomiotta.

Muutama yksinkertainen tärppi kohti tasa-arvoa:

Älä koskaan ajattele tai väitä että sinä tai joku muu ei voisi tehdä jotain sukupuolen takia.

Älä koskaan ajattele että jonkun sukupuolen edustajan kuuluisi olla sukupuolensa vuoksi tietynlainen. Ei kuulu.

Älä oleta. Vaikka joku näyttäisi tietyn sukupuolen edustajalta, ei ole sinun tehtäväsi määritellä häntä tietynlaiseksi. Jokainen määrittelee itsensä itse.

Älä ajattele että ominaisuudet kuten sukuelimet, kromosomit, hormonit ja muu anatomia ovat sukupuolitettavissa, ja näin ollen ainoastaan cissukupuoliset olisivat syntymästään lähtien ”täysin” miehiä tai naisia. 

Älä viljele sukupuolistereotyyppisiä käsityksiä, meemejä tai käytäntöjä. Ei ole olemassa mitään homogeenisia ”naiset”, ”miehet” ja ”muut” -ryhmiä, vaan me kaikki ollaan yksilöitä. 

Älä ajattele, että ihmisen luonne ja olemus on selitettävissä yksin hänen biologisilla ominaisuuksillaan, eli että se ei ole esimerkiksi olosuhteiden tai kulttuurin tulosta. 

Älä hauku toisia tai pidä itseäsi muita parempana. Jos sinulla on tietoa enemmän kuin jollain toisella, jaa oma tietosi. Oikea feministi on sellainen joka ei lyttää toisia tai nosta itseään muiden yläpuolelle.

Tiedosta sukupuolten välinen epätasa-arvo kaikessa missä sitä on ja pyri muuttamaan se. Niin kauan kuin suostumme epätasa-arvoon, on täydellistä tasa-arvoisuutta mahdotonta saavuttaa.

Ole ylpeä itsestäsi, ja toteuta omaa minuuttasi juuri siten kuten itse haluat. Sinun ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin, mutta saat halutessasi olla ihan niin stereotyyppinen kuin itse haluat, kunhan et vaadi sitä toisilta.

Mä haluan opettaa mun lapsille, että he saavat olla juuri sellaisia kuin itse haluavat, ja että kukaan toinen ei voi määritellä millaisia heidän kuuluu olla. Opetan sitä sekä esimerkin että kasvatuksen kautta ihan joka päivä. He eivät vielä tiedä mitä on feminismi, tai mihin sitä tarvitaan, mutta tulevat kyllä oppimaan sen. Toivon kovasti, että sitten kun he ovat aikuisia, tasa-arvo toteutuisi kaikilla elämän osa-alueilla, eikä feminismiä enää tarvittaisi yhtä kipeästi kuin tänä päivänä. Jotta todellinen tasa-arvo voi toteutua, on meidän kaikkien ihmisten yhteinen tehtävä ottaa selvää ja opetella asioita, niin kauas kunnes ne osataan kaikkialla.

Haluan vielä sanoa sen, että mun mielestä ainakin jokainen saa viettää Naistenpäivää juuri niin kuin itse haluaa. Jos siihen kuuluu kukkia tai suklaata kumppanilta, ja se on kumppanillekin ok, niin miksi sen pitäisi kenenkään toisen pyllyä kutittaa? Mä en ainakaan koe olevani mitenkään toisten yläpuolella ja oikeutettu dissaamaan toisten tapoja viettää tätä päivää. Siksi vähän ihmettelen sitä, miksi niin monet naureskelevat sille että joidenkin puolisot ostavat kukkia Naistenpäivänä. Meidän Naistenpäivään kuuluu kukkaperinne, joka tosin ei Ottoon liity mitenkään. Jokainen meidän perheen nainen saa Naistenpäivänä valita itselleen mieluisan kukan, ja myös taapero pääsi tänä Naistenpäivänä valitsemaan. Lasten toiveesta tänä vuonna valkattiin viherkasveja leikkokukkien sijaan. Toivottavasti ne ovat hengissä vielä ensi vuonna Naistenpäivänä.

Hyvää Naistenpäivää kaikille <3