Tekemäni arkinen asukooste oli teidän mielestä kiva ja halusitte niitä ehdottomasti lisää, joten täältä pesee. Näitä on ihan super hauska tehdä ja mun mielestä onkin aika huvittava ajatus, että tämän postauksen myötä olen varmaan julkaissut jo ainakin puolet siitä asumäärästä, mitä julkaisin _koko_viime_vuonna_! Miettikää! Mutta näitä koosteita saa oikeasti tehtyä paljon matalammalla kynnyksellä kuin sellaisia yhden asun katsauksia. Jotenkin myös ihanaa, että keksin tämän idean vasta nyt, melkein yhdeksän vuotta blogin aloituksen jälkeen. Jos olen jo parissa viikossa julkaissut kymmenen asua, niin kenties niitä kertyy tämän vuoden aikana jopa yli sata.

Vuoden päätteeksi voisin tehdä vielä sellaisen lempiasukoosteen, tai vaikka ”vuoden käytetyin vaate” -koosteen. Tällä hetkellä näyttää, että sen tittelin on viemässä mun kamelin värinen villakangastakki, heh. Mutta tilannehan elää, odottakaapa vaan kun saan vihdoinkin biker-nahkatakin taas päälle. Tai kesää, kun liehuhelmaiset mekot  valtaavat mun vaaterekin neuleiden jälkeen!

Kuten viimeksi, myös nyt nämä kaikki asut on sellaisia asuja, jotka mulla on oikeasti ollut päällä kuluneiden parin viikon aikana. Ollaan napattu kuva aina vaan sopivalla hetkellä parissa minuutissa, kesken siirtymän jonnekin tai kotona ennen lähtöä tai sen jälkeen. Eli tosi rennolla meiningillä mennään.

1. Keltainen paita & nahkahame

Tämä asu mulla oli päällä yhtenä päivänä, kun me käytiin Porvoossa. Kävin siis viemässä uudet sormenjäljet Passia varten Porvoon poliisilaitoksella, kun muihin ei saanut aikoja tarpeeksi ajoissa ennen meidän tulevaa reissua. Musta Zaran tekonahkahame on ollut jo pitkään ihan mun lemppari ja puin sen heti päälle kun mittari näytti lähes kymmentä astetta. Ostin sen viime vuonna, kun tajusin, että en taida koskaan tulla mahtumaan mun vanhaan A-linjaiseen nahkahameeseen vuodelta 2014, koska en oikeasti edes halua mahtua siihen. Ei tullut ollenkaan kylmä, vaikka löysin sen kaveriksi vain ohuet sukkahousut. Niin outo tämä tämän vuoden tammikuun keli, tai koko ”talvi”. Yhdistin hameen kanssa n. vuoden vanhan Gina Tricotin keltaisen ohuen paidan, jonka koristeena on erilaisia nyörejä. Lisäksi päällä oli jo erittäin tutuksi tullut Zaran klassikkotakin, Acne Studiosin huivin ja Zaram mustien nilkkureiden yhdistelmä.

2. Musta neule & siniset farkut

Päätin huvikseni kokeilla pitkästä aikaa mahtuvatko yhdet mun tiukimmista sinisistä Gina Tricotin mom jeanseista mun päälle ja nehän mahtuivat leikiten. Siitä on oikeasti aikaa kun ne ovat viimeksi olleet mun jalassa, varsinkaan ilman, että puristivat yhtään. Nyt ne tuntuivat oikein mukavilta ja sopivilta, pystyin jopa hengailemaan niissä rennosti kotona! Yhdistin ne mustaan Zaran puuvillaneuleeseen, jossa on hihoissa hauskat koristehakaset. Lisäksi kaverina vanhat tutut laukku, takki, kengät ja sirot kullan väriset korvarenkaat.

3. Harmaa huppari & mustat farkut

BikBokin harmaa crop-huppari on yksi mun vaatekaapin mukavia perusvaatteita. Se menee mun mielestä kaikkiin asuihin ja toimii loistavasti korkeavyötäröisten yläosien kanssa. Se on rento ja menee hyvin vaikka treenihousujen kanssa, tai sitten sen voi yhdistellä hameeseen tai farkkuihin tai lähes mihin tahansa. Tässä yhdistin hupparin tummiin Gina Tricotin mom jeanseihin, sekä saman merkin leopardikuosiseen hiuspantaan. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita näitä asun muita erittäin tuttuja yksityiskohtia.

4. Harmaa huppari & farkkuhame

Sama harmaa huppari kuin edellisessä asussa, mutta nyt yhdistettynä pari vuotta vanhaan mustaan farkkuhameeseen. Toimii mun mielestä tosi kivasti ja näyttää super rennolta! Vihdoinkin vaihdoin myös kengät – tämän asun kanssa jalassa olivat mun niittikoristeiset maiharit vuodelta 2018. Niissä oli sopivasti särmää ja toivat vähän jännitystä muuten niin basic-asuun. Lisäksi päässä oli harmaa Acne Studiosin pipo, koska mulla oli todella huono hiuspäivä.

Tiedättekö sen fiiliksen kun vahingossa ajaudutte käymään kolme kertaa suihkussa vuorokauden sisään ja sitten yritätte palata takaisin normaalin jokatoinenpäivä -hiustenpesurytmiin, mutta tukka ei ole samaa mieltä? Mulle kävi just niin, kun ekana oli pakko käydä aamulla suihkussa, kun tukka oli jo likainen, sitten haluttiinkin extempore saunaan Oton kanssa illalla ja sitten seuraavana aamuna kävin lenkillä ja tukka oli niin hikinen, että oli ihan pakko pestä. Seuraavana päivänä normaalisti tukka näyttäisi ihan hyvältä vielä, mutta suihkurumban jälkeen ei niinkään. Pipopäivä oli vääjäämätön lopputulos tälle suihkusäädölle. Onneksi nyt tukka on jo toipunut.

Musta karvatakki & tekonahkahousut

2018 joulukuussa tekemäni alelöytö, karvatakki, on jäänyt vähän alakynteen kamelitakin oston jälkeen. Mutta edelleen tykkään tästä hurjasti! Sopii täydellisesti rentoilupäiviin, mutta halusin kokeilla yhdistää sen vähän skarpimmin. Kuten ne aiemmin mainitut siniset farkut, myös nämä  mustat tekonahkahousut on olleet pitkään siinä pinossa, jonka vaatteista olin jo melken valmis luopumaan, koska ajattelin etten enää mahdu niihin. Ostin ne 2017 puoli vuotta synnytyksen jälkeen, jolloin ne olivat epämukavat, mutta mahtuivat hyvin. Ajattelin silloin niiden muuttuvan nopeasti mukaviksi, mutta niin ei sitten käynytkään. Siinä välissä ne housut sitten lakkasivat nousemasta reiden puoliväliä ylemmäs, mutta nyt ne menevät mulle jalkaan kokonaan ja ovat jopa ihan mukavat. Yhdistin ne mustiin nilkkureihin, mustaan neuleeseen ja mustaan laukkuun. Hauskaa kun mulla on niin paljon ”uusia” vaatteita, kun vanhat suosikit menee taas päälle tauon jälkeen.

Sellaisia asuja, oli tässä ainakin vähän enemmän vaihtelua kuin viimeksi, vaikka aika paljon luotan arkipukeutumisessa niihin kulmakiviin. Mikä asu oli sun lemppari? Millaisia asuja haluaisit nähdä mun päällä?

Tässä kuvassa me ollaan just tulossa dagiksesta. Meidän taaperolla on tapana raahata aina mahdollisimman iso pehmolelu mukaan sinne. Joskus se on valtava kirahvi, tällä viikolla se on ollut isosiskon ikivanha vähän pienempi löllö koirapehmolelu, jonka nimi on Armas, kuten mummun koirankin. Kysyin häneltä, että saanko minä kantaa koirapehmolelua, mutta hän ehdottomasti halusi kantaa sen itse. Tässä ollaan pysähdytty korjaamaan koiran asentoa n. kymmenettä kertaa 200m matkalla.

Se tunne kun taapero näkee mut dagiksella päivän jälkeen on niin maaginen. Yleensä hän juoksee syliin niin kovaa kun pienistä jaloistaan pääsee ja kiljuu innostuksesta. Siinä hetkessä on niin paljon tunteita puolin ja toisin. Kyllä se on mulle päivän paras hetki kun näen taas lapset, vaikka kovasti rauhallisesta työajasta nautinkin. Otto hakee meillä useammin lapset, koska mä saan yleensä tehtyä sen aikaa vielä hyvin töitä ja sitten lapset voi hakea aiemmin.

Mutta aina jos olen muutenkin liikkeellä sopivaan aikaan, olen mukana hakemassa. Joskus haen myös yksin kaikki lapset bussilla, kuten tällä viikolla Oton ollessa koulussa. Mä olen ehkä vähän pönttö, mutta lähes aina kun haen taaperoa, mä juoksen bussipysäkiltä tai autosta päiväkodin portille, että pääsen mahdollisimman nopeasti. Ajallisesti eroa on ehkä puoli minuuttia, mutta jotenkin löydän itseni aina ottamasta juoksuaskelia. Jos ollaan yhdessä hakemassa, niin Otto aina huutelee perästä, että voisinko vähän odottaa. Tai sitten otetaan kisa ja hän juoksee mun ohi portille loppumetreillä, hitsi vie. Mutta joku päivä mä vielä voitan!

Päiväkotipäivän päätteeksi taapero yleensä kertoo vuolaasti omasta päivästään kaikenlaista aina syödystä lounaasta leikkeihin kavereiden kanssa. Toki me aina kysellään myös päiväkodin henkilökunnalta päivän kuulumiset. Usein kotiin tulee mukaan joku hieno uusi piirustus tai askartelujuttu, jotka pitää heti kotona laittaa magneetilla kiinni jääkaapin oveen.

Taaperolla on viikossa neljä dagis-päivää ja kolmen päivän viikonloppu.  Taaperon vapaat perjantait on kyllä ihana juttu, josta aion pitää kiinni eskariin asti, kuten tehtiin isompienkin kanssa. Se on niin luksusta, kun perjantaina saa aloittaa aamut rauhassa taaperon kanssa leikkien, vaikka itsellä olisikin työpäivä sitten. Tänään tein puolikkaan työpäivän ja Otto leikki ja touhusi meidän kuopuksen kanssa sillä aikaa. Silti tämä päivä tuntui jo viikonlopulta ja vapaapäivältä aamusta asti.

Taaperolla on päiväkotiarkea takana pian 11 kuukautta (miinus kesäloma) ja se on sujunut pääosin hyvin. Helsingin seudulla ruotsinkielisessä päivähoidossa on tällä hetkellä niin paha henkilökuntavaje, että tammikuussa 50% ruotsinkielisistä päiväkotipaikan hakijoista on tarjottu suomenkielistä päiväkotipaikkaa, kun ruotsinkielisiä paikkoja ei ole saatavilla riittävästi. (lähde hs.fi). Tosi kurjaa, että perheet eivät saa päivähoitoa omalla äidinkielellä. Meillä on käynyt todella hyvä tuuri, kun paikat aikanaan järjestyivät helposti kaikille ja vielä juuri siitä samasta tutusta päiväkodista, jossa meidän lapset aloittivat jo keväällä 2015.

Ei voi kuin olla äärettömän kiitollinen ihanille tutuille ja uusille hoitajille ja opettajille, jotka ovat aina tehneet parasta mahdollista työtä, vaikka henkilökuntavaje on välillä hetkellisesti vaivannut meidänkin päiväkodissa. Toivon niin kovasti, että tulevaisuudessa varhaiskasvatukseen satsattaisiin aidosti niin paljon kuin oikeasti pitäisi, koulutusväyliä monipuolistettaisiin houkuttelevammiksi ja löytyisi tarpeeksi ihmisiä, jotka haluavat alalle ja kokevat sen oikeasti mielekkääksi, jotta missään päiväkodissa ei tarvitsisi käydä läpi monen kuukauden henkilökuntapulaa tai sijaisrumbaa.

Me ollaan tosi kiitollisia siitä, että meillä on pysynyt sama päiväkoti ja lähes sama henkilökunta jo viiden vuoden ajan. Se on ihan valtavan iso voimavara, että on sellainen päiväkoti ja henkilökunta, joihin voi luottaa ihan 100% ja tietää, että lapsi saa aina parasta mahdollista hoitoa ja läheisyyttä aina kun sitä tarvitsee. Lapselle päiväkoti on kuin toinen koti ja mulle on ehdottoman tärkeää, että hänellä on siellä turvallinen ja hyvä olla.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Vastaanotin seuraajalta listan kysymyksiä kaupallisista yhteistöistä, sekä postaustoiveen, että kertoisin siitä miten yhteistyöt käytännössä toimivat. Tämä oli musta tosi mielenkiintoinen aihe ja kommentin alle tuli muiltakin kiinnostuneilta kommenttia, että voisinko vastata näihin postauksella. Täältäpä siis tulee vastauksia. Kysymyksiinne vastasivat myös Tiia Saukko, joka on Indieplacen asiakkuustiimin Head Of Sales, Mari Ojala joka on asiakkuustiimissä Key Account Manager sekä projektihallintatiimistä Project Coordinator Aino Pietarinen. He osasivat antaa vielä sitä toisen puolen näkemystä tähän, mikä mun mielestä tuo mukavasti lisäarvoa vastauksiin.

12 ensimmäistä kysymystä tuli kommentoineelta (suuri kiitos vielä sinulle huipusta postausideasta!) ja lisäksi annoin seuraajille mahdollisuuden kysyä IG Storiesin puolella mitä tahansa liittyen kaupallisiin yhteistöihin. Loput kysymykset on koostettu instassa saamieni kysymysten pohjalta. Eli yhdistelin eniten kysyttyjä kysymyksiä yhteen. Kaikkein kysytyin kysymys oli se, että kieltäydynkö koskaan yhteistyöstä ja jos kieltäydyn, niin kuinka usein. Siihenkin on kattava vastaus postauksessa.

Q&A: Miten kaupalliset yhteistyöt toimivat?

1. Miten yhteistyöpostauksista / kampanjoista sovitaan eli otatko itse yhteyttä yrityksiin, vai ottavatko yritykset yhteyttä sinuun?

Iina: Minä en ota yhteyttä mihinkään yrityksiin lähtökohtaisesti, vaan mun somekanavien kaupallisia yhteistöitä hoitaa Indieplacen asiakkuustiimi. Lisäksi saan toki yrityksiltä/vaikuttajamarkkinointitoimistoilta runsaasti yhteistyöehdotuksia omaan sähköpostiin, joista itselleni sopivat/kiinnostavat välitän eteenpäin asiakkuustiimille ja he hoitavat sitten neuvottelut aikatauluista ja hinnoista. Eli itse keskityn konseptointiin ja toteutukseen ja asiakkuusitiimi hoitaa sopimisen.

Tiia Saukko, asiakkuustiimi, Head of Sales: Sekä että! Me toimistolla pidetään aktiviisesti yhteyttä eri yrityksiin ja pyritään sopimaan yhteistyöt vaikuttajille niin sanotusti valmiina paketteina, jolloin vaikuttajat pääsevät käyttämään työaikaansa eniten itse sisällöntuotantoon ja kaikkeen siihen liittyvään. Eli me toimistolla huolehditaan yhteistöiden myynnistä ja sopimisesta sekä kokonaisuuden hallinnasta, yhteistöiden sisältöjen ideointeja taas tehdään paljon yhdessä vaikuttajien kanssa.

Toisinaan yritykset lähestyvät itse suoraan meitä toimistoa tai Iinaa – tai muita vaikuttajia – jolloin lähdetään miettimään yhdessä sopivimpia yhteistyötapoja. Eli kumminkin päin tapahtuu.

2. Pitääkö sinun kirjoittaa tietyt asiat jostakin tuotteesta, vai saatko itse päättää, mitä kirjoitat?

Iina: Jos kerron esimerkiksi jostain tuotteesta tai palvelusta, ainoat asiat jotka mun ”pitää” kertoa on ne olennaiset perus informaatiot, joita tuotteesta kiinnostunut saattaisi haluta lukea. Eli yleensä ihan vaan perus tuote- tai palvelukuvaus. ”XXX on yritys, joka tarjoaa palveluita YYYY paikkakunnalla ZZZZ tms.”. Senkin voin toki kertoa omin sanoin. Omat kokemukset ja ajatukset on ne, mitä kaupallisissa yhteistöissä nimenomaan halutaan tuoda esiin, eli tärkeintä on se mun oma ääni ja se, mitä mieltä minä olen ja millaisia aitoja kokemuksia olen saanut. Mun suuhun ei siis laiteta sanoja. Mikäli asiakas viittaa mulle annetussa infossa esim. johonkin tutkimustuloksiin, pyrin yleensä tarkistamaan ne myös toisesta riippumattomasta lähteestä. Mulle on ehdottoman tärkeää, että en jaa väärää infoa.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Asiakkaalta saattaa tulla tuotteeseen liittyen tietyt perustiedot, mitkä toivotaan mainittavan, mutta muutoin vaikuttajat saavat sisällön suhteen kertoa tuotteesta omaan tyyliinsä – ja tämä on toivottavaakin! Ennen julkaisua yleensä pallotellaan asiakkaan kanssa näkökulmaa, mistä yhteistyötä lähestytään, tämän vaikuttaja saa kuitenkin päättää itse, sillä sisältöjen toivotaan olevan mahdollisimman autenttisia. Isommat yhteistyöt sisältävät yleensä jonkinlaisen kattokonseptin, mikä saattaa hieman rajata kulmaa, mistä vaikuttajien toivotaan yhteistyötä lähestyttävän. Näissäkin kuitenkin varataan aina suuri liikkumavara, jotta vaikuttaja saa toteuttaa yhteistyön itselleen luontevalla tavalla. Ja valitaan konseptiin sopivimmat vaikuttajat.

3. Mistä sinulle maksetaan yhteistyöpostausten tekemisessä?

Iina: Tähän halusin teille vastauksen nimenomaan meidän asiakkuustiimistä, koska loppupeleissä heillä on se kaikkein paras näkemys tähän asiaan. Mulla on toki tieto siitä mitä pystyn tarjoamaan numeroina ja kaikki se kokemus ja tietotaito mun päässä.

Tiia Saukko, asiakkuustiimi, Head of Sales: Iinan, kuten kaikkien vaikuttajien, palkkiot pohjautuu tosi moneen ulottuvuuteen – monta syytä maksaa siis. Tärkeimpinä, asiakkaiden arvostamina asioina, voisin nostaa esille ylipäätään sen, että vaikuttajalla on valmis lukijasuhde yleisöönsä – vuorovaikutus ja teidän seuraajien sitoutuminen on arvokasta brändille. Tähän liittyy tavoittavuus, eli se, minkä verran seuraajia tilien takana on. Tietysti itse sisällöntuotanto on tärkeä osa, ja tähän liittyy taas monta puolta. Esimerkiksi kuinka monta julkaisua ja missä kanavassa vaikuttaja tuottaa yhteistyön aikana, tai voiko asiakas hyödyntää esimerkiksi kuvia jossain muualla mainonnassa.

Moni asiakas toivoo erityisosaamista tai kokemusta tietystä aihealueesta, esim. Iinan suositus lastentarvikkeista on uskottavaa, koska hän on äiti ja siten tietää, mihin tilanteisiin vaikkapa tiettyä lastentarvikkeita voi eniten hyödyntää – varsinkin jos on käyttänyt sitä itse vuosia. Siten Iinan suosittelu on uskottavaa. Puhutaan myös paljon vaikuttajan brändiarvosta, esim. Iinan tapauksessa yksi syy maksaa hänelle on se, että hän on pitkän linjan ammattilainen, joka tuottaa jatkuvasti laadukasta sisältöä, on luotettava yhteistyökumppani ja jonka suositteluja te seuraajat arvostatte.

4. Saatko esittelemäsi tuotteen ilmaiseksi, vai ostatko tuotteen itse? Maksatko saaduista tuotteista veroa?

Iina: Tämä vaihtelee. Esimerkiksi ruokakamppiksissa yleensä ostan tuotteet (vaikka jäätelöt) itse kaupasta, koska se on logistisesti helpointa. Jonkun isomman jutun taas yleensä saan ilmaiseksi. Tällöin maksan siitä ansiotuloveroa saman verran kuin saamistani rahapalkkioista, sekä arvonlisäveron. Joskus minulla on myös tuotteita testilainassa, eli palautan ne testijakson jälkeen. Tämän mainitsen yleensä postauksessa, jos näin on.

5. Mikä on ollut kiinnostavin yhteistyö, jonka olet tehnyt?

Iina: Näitä on ihan mielettömän paljon! Mulle lähtökohtaisesti jokainen kamppis on kiinnostava, johon lähden mukaan. Rakastan kehitellä erilaisia konsepteja ja suunnitella ja miettiä. Olen saanut vuosien aikana olla mukana ihan älyttömän siisteissä projekteissa ja kokeilla täysin uusia juttuja. Ehkä eniten mieleenjääneitä juttuja ovat viime vuodelta SPR:n verenluovutus-kamppis, Lomarenkaan mökkilomakamppis tai K- Supermarketin arvopohjaiset kamppikset. Mutta heti kun sanoin nuo, tulee mieleen esim. Samsung ja Olympus (jotka ovat vaikuttaneet mun työskentelyyn tosi positiivisesti), Maldonin huikea kokkikoulu hienossa ravintolassa, sekä tietty WSOY:n kamppikset, joissa saan lukea kirjoja (mikä voisi olla siistimpää?). Ja WWF:n Earth Hour, kun sain puhua itselleni tärkeistä arvoista. Ja Liikku, jossa pääsin testaamaan (ja ihastumaan) salilla käyntiä! Olen vuosien aikana tehnyt satoja kamppiksia ja jokainen johon olen lähtenyt, on ollut omalla tavallaan super mielenkiintoinen. Kaikista olen oppinut jotain uutta. Mä rakastan kehitellä erilaisia reseptejä, testata erilaisia kuvausideoita ja haastaa itseäni ajattelemaan kriittisesti ja valitsen yhteistyöt hyvin tarkkaan. Parhaiten mieleen jäävät ne, joissa saa laittaa itsensä kunnolla likoon.

6. Paljonko saat rahaa yhdestä yhteistyöpostauksesta?

Iina: Tämä riippuu todella paljon konseptista ja somekanavasta. Jos teen esim. pelkän blogipostauksen, saan eri summan kuin blogipostauksesta ja Instagram-postauksesta. En voi sopimusteknisistä syistä kertoa tarkkoja summia. Mulla on oma hinnasto erilaisille konsepteille, jonka mukaan postauksia myydään. Osuus palkkiosta menee tietysti myös Indieplacen myynnille ja projektihallinnolle, joka pitää koko homman kasassa sekä raportoi tuloksista.

7. Oletko esitellyt jossain yhteistyöpostauksessa tuotteen, josta et itse pidä yhtään?

Iina: En ole. Sen sijaan olen joskus blogissa maininnut, että en ole tykännyt jostain tuotteesta, jonka olen vaikka saanut testiin (ilman, että se olisi kamppis). Mulle on hyvin tärkeää, että voin aidosti seistä sen takana mitä kirjoitan. Voisin kuvitella, että mun ura olisi päättynyt aika monta vuotta sitten, jos täällä aina valehtelisin ja kehuisin kaikkea, mitä mulle tarjotaan. Jos mä suosittelen jotain, mun täytyy olla varma, että se oikeasti on mun suositusten arvoinen. Kerran olen myös keskeyttänyt yhteistyökampanjan, kun olin vasta kesken kaiken ymmärtänyt, etten voinutkaan seisoa tuotteen takana, koska olin alkuun saanut virheellistä informaatiota yrityksestä, joka ei aiemmin ollut mulle tuttu.

Mari Ojala: Vaikuttajat pääsevät työnsä luonteen vuoksi usein tutustumaan tuotteisiin ennen kuin ne tulevat kauppojen hyllyille. Se mahdollistaa sen, että vaikuttajat voivat hakea mukaan yhteistöihin, joissa tuote on tuttu ja itselle sopiva. Jos taas tuote ei ole vaikuttajalle tuttu, yhteistyön toteutusta ennen vaikuttajalle halutaan tarjota mahdollisuus testata tuotetta. Mikäli tuote ei jostain syystä sovikaan vaikuttajalle, vaikuttajan on mahdollista vetäytyä yhteistyöstä. Oman koko 8 vuoden Indieplace-historian aikana näin on käynyt vain muutaman kerran, ja näissä tapauksissa tilalle on etsitty uusi vaikuttaja, jolle tuote sopii.

8. Kun teet esim. Polarn O. Pyretin kanssa usein yhteistyötä, niin ostatko itse valitsemasi tuotteen, jonka jälkeen kirjoitat siitä? Vai saatko tietyt tuotteet, joista sinun pitää kertoa?

Iina: En osta, vaan saan tuotteet sekä lisäksi rahapalkkion tekemästäni työstä. Sekä tuotteesta että rahapalkkiosta maksan ansiotuloverot sekä arvonlisäverot. Mutta tuotteet valitsen itse, eli en valitse mitään sellaista, mitä en itse ostaisi.

9. Millainen ”rakenne” yhteistyöpostauksilla on? Eli teetkö ensin postauksen, jonka jälkeen saat rahat, vai maksetaanko sinulle ennen kuin teet postauksen?

Iina: Mä teen aina ensin työt ja laskutan sitten myöhemmin palkkion. Eli asiakkaan ei tarvitse ostaa sikaa säkissä.

10. Saatko / voitko itse vaikuttaa siihen, minkä yritysten kanssa teet yhteistyötä?

Iina: 100%. Mä päätän itse täysin siitä, minkä yritysten kanssa teen yhteistyötä. Kieltäydyn paljon useammin kampanjoista, kuin otan niitä vastaan.

Tiia Saukko: Ehdottomasti ja pitääkin vaikuttaa! Iina ja monet muut vinkkaa meille toimistolle toisinaan ideoita, mitkä yritykset kiinnostavat heitä. Lisäksi me tykätään käyttää hakumallia meidän toiminnassa, mikä takaa, että vaikuttajat ja brändit sopivat parhaiten yhteen. Hakumalli toimii niin, että kun saadaan sovittua yrityksen kanssa yhteistyöstä, me pyydetään meidän vaikuttajia perustelemaan, miksi he olisivat paras valinta tähän yhteistyöhön. He jotka ovat kiinnostuneita yrityksestä ja yhteistyöstä voivat hakea mukaan. Sitten valitsemme yhdessä asiakkaan kanssa sopivimmat vaikuttajat, ja tässä valinnassa on tärkeää että yritys ja vaikuttaja kokevat sopivansa hyvin yhteen. Hyvään yhteistyöhön kuuluu se, että se on mieluisaa kummallekin. Se kyllä näkyy lukijoille.

11. Kun saat koekäyttöön tuotteen, niin pitääkö sinun maksaa siitä, jos haluat jatkaa tuotteen käyttöä, vai saatko pitää tuotteen ilmaiseksi?

Iina: Jos mulla on jotain testilainassa, palautan sen käytön jälkeen. Jos olen saanut tuotteen omaksi ja maksanut siitä ansiotuloveron ja alvit, se on sen jälkeen mun oma, eli saan pitää sen. Eli jos saan jonkun tuotteen ”ilmaiseksi”, maksan siitä joka tapauksessa  ainakin verottajalle.

12. Maksetaanko sinulle muista, kuin yhteistyöpostauksista?

Saan kiinteän kuukausipalkkion yhteistyöpalkkioiden lisäksi.

13. Oletko koskaan kieltäytynyt yhteistyöstä? Kuinka usein et hyväksy ehdotettua yhteistyötä, arvio esim. kk- tai vuositasolla?

Iina: Kieltäydyn yhteistyöehdotuksista usein. Mulle tulee kymmeniä sähköposteja päivässä ja niistä osa on erilaisia kamppisehdotuksia suoraan yrityksiltä. Ne, joista olen kiinnostunut, välitän eteenpäin asiakkuustiimille. En osaa sanoa mitään erityistä lukumäärää, että kuinka monesta kieltäydyn. Varmasti puhutaan ainakin useista kymmenistä yhteistyöehdotuksista vuositasolla, joista kieltäydyn. Indieplacen kautta tulevista ehdotuksista harvemmin kieltäydyn, koska siellä mun mieltymykset, aikataulut ja arvot tunnetaan niin hyvin, että mulle ei edes ehdoteta sellaisia, joita en missään nimessä tekisi.

14. Joudutko joskus kieltäytymään myös ”kivoista” yhteistöistä, eli tuleeko yhteistyötarjouksia liikaa?

Iina: Joskus joudun, esimerkiksi joulun alla mun kalenteri oli vaan yksinkertaisesti täynnä jo pitkästi etukäteen. Silloin jouduin sanomaan ei parille tosi kivalle kamppikselle, jotka olisin mielellään muuten tehnyt. Jos kalenterissa on täyttä, mutta asiakkaan tarve ei ole aikakriittinen, yritän usein sitten siirtää niitä kivoja kamppiksia myöhemmälle. Nyt esimerkiksi tammikuussa mulla on yksi kamppis, jonka olisi pitänyt olla jo joulun aikaan, mutta aikataulusyistä se on vasta nyt. Jotkut kuukaudet vuodesta taas ovat hiljaisempia. Onneksi on Indieplacen proikkarit, jotka näitä mun päiviä sumplivat asiakkaiden kanssa ja usein keksitään joku ratkaisu, vaikka täyttä olisikin.

Tiia Saukko: Meille tulee aika paljon kieltäytymisiä vaikuttajilta, minkä näen tosi hyvänä asiana: sehän osoittaa että vaikuttajat pitää tarkasti huolta, että brändi ja yhteistyö sopii heille. Mutta me osaltaan pyrimme toimistolla pitämään huolta siitä, että niistä kivoista yhteistöistä ei tarvitsisi kieltäytyä kalenteriruuhkan takia. Toisinaan neuvottelemme asiakkaan kanssa vaikkapa myöhäisemmän postausajan, jos toivottu viikko on Iinan mielestä turhan täynnä. Helpoiten se onnistuu vaihtamalla päivämääriä muiden yhteistyössä mukana olevien vaikuttajien kanssa. 

Kiireisimpinä aikoina on ollut usein tilanne, jossa asiakas toivoo, että Iina tai joku muu vaikuttaja postaa esimerkiksi ylihuomenna, ja postauskalenteri on täynnä vaikkapa seuraavat pari viikkoa. Niissä tilanteissa pitää miettiä asiakkaan kanssa, että kuinka tärkeä nopea aikataulu on – toisinaan täytyy vaan kieltäytyä, jos ei ehdi.

15. Mikä saa kieltäytymään yhteistyöstä jonkun kanssa? Millaisista yhteistöistä on hyvä kieltäytyä?

Iina: Tärkein syy kieltäytyä on se, jos tuote, palvelu tai yritys ei vastaa mun omia arvoja mitenkään tai en koe sitä hyväksi tai toimivaksi. En tekisi esimerkiksi ikinä pikavippiyhteistöitä, terveydelle haitallisia yhteistöitä, turkisyhteistöitä, enkä ole tehnyt v. 2018 jälkeen yhtään punaiseen lihaan liittyvää kampanjaa (vaikka edelleen syön punaista lihaa). Vaikka syön itse, en silti halua lisätä kenenkään toisen punaisen lihan kulutusta. Kieltäydyn myös yhteistöistä, jotka eivät ole oikeasti yhteistyötä, vaan multa esim. toivottaisiin ilmaista työtä vaikkapa vaatetta tai kosmetiikkatuotetta vastaan. Ja kuten kerroinkin, myös aikataulut voivat saada kieltäytymään yhteistyöstä.

Mari Ojala: Indieplacen toiveena on, että vaikuttajat eivät hakeutuisi mukaan yhteistöihin, joita eivät koe omalle brändilleen sopivaksi. Saamme toki myös toimistolle jonkin verran kyselyitä yhteistöistä, joissa lähestyjä ei ymmärrä esimerkiksi vaikuttajan arvoa ja ole valmis maksamaan kunnollista korvausta hänen tekemästä työstä, ulkomailta myös jonkin verran esim. nettikasinoiden lähestymisiä, joita emme voi Suomessa mainostaa. Lisäksi esimerkiksi pikavipit ovat sellainen, jota emme halua mainostaa. Tällaisten kyselyiden määrä on vuosien saatossa vähentynyt kuitenkin todella merkittävästi, ja niitä tulee harvoin. Emme myöskään esitä eteenpäin vaikuttajille ehdotuksia tällaisista yhteistöistä.

16. Minkälaisia lukuja sinä ja asiakas seuraatte kaupallisten yhteistöiden osalta?

Iina: Yleisesti mulla tulee seurattua instasta tykkäykset, kommentit, katselukerrat, klikit, tallennukset, tavoittavuus ja kattavuus ja Google Analyticsista yksittäiset lukukerrat ja näyttömäärät. En kuitenkaan tuijota niitä orjallisesti, koska projektihallintatiimi hoitaa raportoinnin asiakkaalle mun puolesta. Mutta jokaisessa yhteistyössä seurataan juuri niitä lukuja, jotka liittyvät olennaisesti kampanjan tavoitteeseen. Kaikkia lukuja mä en itse edes näe mistään, kuten esim. myyntejä.

Tiia Saukko: Se riippuu täysin siitä, mikä on yhteistyön tavoite. Me asetetaan tähän tavoitteeseen sopivimmat mittarit ja seurataan niitä. Esimerkiksi tavoittavuutta voidaan mitata näyttömäärillä ja lukukerroilla, kun taas brändimielikuvan muutosta voidaan mitata kyselytutkimuksilla, ja vaikkapa uuden tuotteen lanseerausta puhtailla myyntimäärillä verkossa tai kivijalassa. Tärkeintä on, että tavoite ja mittaristo on kunnossa, sitten vasta katsotaan lukuja ja kehitetään yhteistyötä sen pohjalta.

17. Pitääkö postaus hyväksyttää yhteistyökumppanilla ennen sen julkaisemista?

Iina: Osa postauksista käy läpi esitarkistuksen yhteistyökumppanilla, mikä on mun mielestä ihan hyvä. Silloin voi olla 100% varma, että jokainen yksityiskohta on oikein, jos postauksessa on esim. paljon tuotetietojen jakamista. Myös Indieplacen projektipäälliköt tarkistavat postaukset etukäteen aina, jotta kaikki (esim. linkit) varmasti toimii.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager & Aino Pietarinen, projektihallintatiimi, Project Coordinator: Suurin osa yhteistyöjulkaisuista ei vaadi esitarkastusta. Meillä on oma proikkaritiimi, joka huolehtii yhteistöiden ohjeistuksista: eli kokoaa vaikuttajille tarvittavat faktat, jotta vaikuttajan on helppo toteuttaa yhteistyö. Haluamme myös asiakkaille painottaa sitä, että vaikuttajamme ovat ammattitaitoisia, ja heidän tuottamansa sisältö vastaa toivottua, kunhan briiffaus on hoidettu hyvin. Esitarkastusta toivotaan useimmiten postauksiin, joissa on paljon faktatietoa, mikä perustuu yhteistyökumppanin lähteisiin tai tuotteen ominaisuuksiin, ja niissä se on toki perusteltua tehdäkin. 

18. Kuinka paljon yhteistyö vie aikaa? Ekasta yhteydenotosta loppuun asti?

Iina: Tämä vaihtelee todella paljon tapauskohtaisesti. Mulla saattaa olla esim. vuosikumppanuus asiakkaan kanssa, jolloin edustan heitä koko vuoden ja se vaatii paljon aikaa. Se aika riippuu yksittäisissä yhteistöissä tosi paljon myös siitä, pitääkö mun esim. mennä jonnekin tai tehdä jotain (esim. matkustaa, käydä näöntarkastuksessa, luovuttaa verta, opiskella tai kokata), myös kuvaamiseen menee aikaa ja tietysti kirjoittamiseen. Sanoisin, että lyhimmillään kampanja vie yhden kokonaisen 8-10h työpäivän ja pisimmillään se voi viedä monta viikkoakin yhteensä. Lisäksi mulla on tosiaan taustalla myyntitiimi ja projektihallintotiimi, jolloin mun omaa aikaa ei mene neuvotteluihin ja taustatyöhön niin paljoa, vaikka toki suunnitteluprosessissa olenkin mukana. Eli heidän työpanos on todella merkittävä myös.

Tiia Saukko: Toimistossa yhteistyön neuvottelu voi viedä helposti vuoden ensimmäisestä kontaktista raportointiin. Takana saattaa olla useita tapaamisia ja neuvottelukierroksia, joissa kokonaisuutta viilataan sellaiseksi, että se aidosti taklaa asiakkaan esittämään haasteeseen.

19. Jos testaamasi tuote onkin huono ja kirjoitat siitä rehellisen postauksen, saatko palkan silti?

Iina: Pääosin teen yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa, joista mulla on jo aiempaa omakohtaista kokemusta, jolloin tällaisia ei tarvitse edes miettiä. Poikkeuksiakin toki on, eli joskus testaan myös jotain täysin uutta, mistä ei ole aiempaa kokemusta. Silloin mulla on oikeus kieltäytyä yhteistyöstä tai keskeyttää yhteistyö, mikäli tuote tai palvelu ei sovellu mulle tai ole mun mieleen. Itse olen keskeyttänyt yhteistyön yhden ainoan kerran.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Vaikuttajat yleensä haluavat pitää kanaviensa sisällöt positiivisina ja kertoa vain tuotteista, joista itse tykkäävät. Tämän vuoksi vaikuttajat saavat tutustua tuotteisiin ennen julkaisuja, ja jos tuote ei ole mieleinen, on vaikuttajankin toive mieluummin vetäytyä yhteistyöstä, kuin kirjoittaa negatiivinen julkaisu. Näitä tapauksia tosiaan on koko Indieplacen historiassa tapahtunut vain muutama. Ketään ei pakoteta kirjoittamaan tuotteesta, josta ei itse tykkää.

20. Saatteko kaikki vaatteenne yhteistyön kautta? Jos teille lähetetään vaatteita, niin kysytäänkö koot etukäteen vai tuleeko paketit yllätyksenä? Saatko esim. lasten talvivaatteet joka vuosi yhteistyönä, vai ostatteko myös itse?

Iina: Ei saada, hyvin pieni osa vaatteista tulee yhteistyön kautta. Vaatteita lähettävät usein sellaiset tahot (esim. pr-toimistot), joilla on jo mun koko ja lasten koot tiedossa ja silloin niitä saattaa tulla yllärinä aivan täysin. Kaupallisissa yhteistyökampanjoissa taas koot ja mallit käydään yhdessä läpi ja valitsen kaiken itse. Mun pitkäaikainen yhteistyökumppani Polarn O. Pyret on nyt jo useampana talvena tarjonnut osan talvivaatteista, mikä on huikeaa. Ollaan kuitenkin aina ostettu niitä myös itse ja esim. tänä vuonna osa talvivaatteista siirtyi käytettynä isommilta pienemmille ja Polarn O. Pyretiltä saimme vain ne ns. puuttuvat vaatteet, koska emme tarvinneet kaikkea uutena.

21. Kuinka tarkat ohjeet yhteistyölle on? Postausten määrä, pituus, kuvien asetelmat yms?

Iina: Postausten määrä aina sovitaan etukäteen, koska se vaikuttaa suoraan hintaan. Pituuden saan päättää itse tietenkin, mutta esim. instassa sovitaan minimimäärä vaikkapa ig story -videoille, joka vähintään pitää tehdä. Muuten ohjeet vaihtelee tosi paljon eri asiakkaiden ja kampanjoiden ja konseptien välillä. Joskus asiakkailla on melko tarkkojakin toiveita kuvista (esim. mitä saa näkyä, mitä ei saa näkyä, millaisia värejä yms.). Joskus taas kuvien suhteen on täysin vapaat kädet. Lisäksi yleensä on tosiaan ne tietyt avainasiat, jotka täytyy tulla tekstissä esiin, mutta aina pääosassa on omat kokemukset ja ajatukset.

Aino Pietarinen, projektihallintatiimi, Project Coordinator, Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Julkaisujen määrä määritellään useimmissa tapauksissa tarkkaan jo ennen kampanjan vahvistumista, sillä julkaisujen määrä vaikuttaa luonnollisesti vaikuttajan palkkioon ja tätä kautta kampanjan budjettiin. Sisältöön liittyvät vaatimukset vaihtelevat yhteistyökumppanien ja postausten teemojen mukaan.

Useimmiten postauksissa halutaan korostaa vaikuttajan omaa näkemystä ja toteutukselle on melko vapaat kädet, sillä vaikuttaja ja hänen tuottama sisältö on todettu jo yhteistyön vahvistusvaiheessa hyvin sopivaksi brändille. Brändien yleisimpiä sisältöön liittyviä toiveita ovat tuotteiden/palveluiden perustiedot, joista vaikuttaja voi poimia hänen postaukseen sopivimmat nostot, uusien tuotteiden lanseeraukseen liittyvät päivämäärät ja tieto siitä, mistä tai miten kyseistä tuotetta/palvelua voi ostaa.

Kuvien asetteluun esitetään harvemmin spesifejä toiveita, mutta yleisin kuvamaailmaan liittyvä sisältövaatimus on, että postaukseen sisältyy muutamia kuvia, joissa tuote näkyy selkeästi ja tunnistettavasti, erityisesti jos yhteistyökumppani on kiinnostunut ostamaan kuvaoikeuksia yhteistyöjulkaisujen sisältämiin kuviin. Joillain brändeillä saattaa myös olla melko laveita ohjeistuksia tai omia inspiraatiomateriaaleja liittyen siihen, millaisessa ympäristössä tuotteiden toivotaan näkyvän. Tarkat ohjeet liittyvät usein brändin/tuotteen kirjoitusasuun tai tuoteominaisuuksiin, joita ei tule mainita (esim. elintarvikkeissa tulee olla tarkka termien kuten gluteeniton suhteen). 

22. Mikä on sulle tärkeää kun teet yhteistyötä?

Yhteistyön pitää olla kannattava mulle, tuottaa tuloksia asiakkaalle ja antaa jotain yhteistyön lukijoille tai näkijöille. Mulle on tärkeää, että nämä kaikki kohdat toteutuu, muuten yhteistyötä ei ole mitään järkeä tehdä. Haastavin näistä on se viimeinen kohta, mitä yhteistyö antaa teille? On niin monia seuraajia, jotka esim. skippaavat kaikki yhteistyöt kokonaan tai ärsyyntyvät niistä, eivätkä anna niille edes mahdollisuutta. Onneksi yhä useampi nykyisin kuitenkin ymmärtää, että se, jos alussa lukee kaupallinen yhteistyö ei tarkoita, että sisältö välttämättä olennaisesti poikkeaisi kanavan muusta sisällöstä. Kaupallinen sisältö voi olla (ja haluan sen olevan) yhtä ajatuksia herättävää, syvää ja inspiroivaa kuin muukin sisältö. Kun mä suunnittelen yhteistyötä, mun lähtökohta sisällön suunnittelulle on aina se kysymys, että mitä se sisältö antaa sen auki klikanneelle tyypille. 

23. Kuinka kauan olit tehnyt somea, kun ensimmäinen yritys lähestyi sinua yhteistyön merkeissä?

Sain ensimmäisen ”yhteistyöpyynnön” v. 2012. Sain järjestää arvonnan mun seuraajille, jossa siis itse en saanut mitään, mutta yritys sai näkyvyyttä tuhansille ihmisille ja joku mun seuraaja sai arvontapalkinnon itselleen. Näin jälkikäteen ajatellen sehän ei ollut yhteistyötä ollenkaan, vaan se oli vain ilmaista työtä, jota tein yritykselle. Mutta jostain sitä oli aloitettava. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Ensimmäiset eurot tienasin blogilla vuonna 2013, kun aloitin bloggaamaan blogiportaalissa.

24. Osasitko heti kieltäytyä ehdotuksista, joista et vakuuttunut, vai vaatiko se opettelua?

En osannut, kuten ylläoleva esimerkki todistaa, haha! En osannut ensimmäisinä vuosina arvostaa omaa työpanostani ollenkaan vaan ajattelin, että yritys tekee mulle palveluksen, kun se haluaa tehdä mun kanssa yhteistyötä. Olin siis valmis tekemään ilmaista työtä ja näkemään tuntikausia vaivaa pelkkää kiitosta tai parinkympin tuotetta vastaan. Onneksi jo vuosia sitten oli myös niitä yrityksiä, jotka arvostivat bloggaajien työpanosta ja olivat valmiita maksamaan rehellisen korvauksen. Ja onneksi tutustuin ihmisiin, joilta opin oman työni arvon.

25. Mistä yhteistyöstä olet ollut eniten innoissasi?

Tämä oli aivan ihana, mutta myös ihan pirun vaikea kysymys. Mulla on ollut vuosien aikana niin paljon mielenkiintoisia yhteistyökokemuksia, että en tiedä minkä yksittäisen osaisin valita. Mutta rakastan sitä, kun saan haastaa itseäni, levittää itselleni tärkeitä arvoja ja herättää tunteita. Yhteistöiden tekemisessä parhaita ovat ne samat jutut, kuin sisällöntuotannossa muutenkin.

Huh! Tästä tuli kyllä varmasti vuoden 2020 yksi pisimmistä postauksista, oikea hullu tietopläjäys. Kenties pisin jonka olen ikinä tehnyt? Arvatkaa mitä? Kysymykset ei silti loppuneet tähän, vaan Instagram Storiesin puolella @iinalaura -tililläni on vielä muutama vastaus kysymyksiin, jotka eivät ehtineet tähän mukaan. Kiitos ihan mielettömän paljon Tiialle, Marille ja Ainolle perusteellisista ja informatiivisista vastauksista ja toivottavasti tämä selvensi mietityttäviä asioita kaikille kysymyksiä lähettäneille! Valtavan suuri kiitos kaikille, jotka uskalsitte kysyä ja erityisesti sinulle, joka tämän idean keksit. Tätä oli hauska tehdä!

Tämä itse asiassa on aika hyvä juhlapostaus, sillä mulla tuli nyt tammikuussa täyteen V I I S I vuotta Indieplacen bloggaajana. Täällä on maailman paras olla, kun on niin mielettömät tyypit tukemassa 110% <3

Kun syksyllä 2018 (apua, siitä oikeasti on jo niin kauan) sain tämän idean, että aloitan postaussarjan ihanista erilaisista perheistä mä oletin, että saisin mukaan ehkä juuri ja juuri tarvittavan määrän perheitä. Mua jännitti ihan hirveästi, että haluaako kukaan tähän mukaan! Sitten lopulta viestejä alkoikin tulvia (jo yli kolme kuukautta ennen kuin pystyin aloittamaan sarjan tekemisen) ja yhtäkkiä mulla oli kymmeniä ja taas kymmeniä perheitä, jotka odottivat multa vastausta. Vastausta viesteihin, joista iso osa oli pitkän postauksen pituisia.

Mulle kävi niin, että vaikka ilahduin valtavasti ihmisten kiinnostuksesta, myös ahdistuin viestien tulvasta yhdistettynä ajanpuutteeseen. Tuli sellainen olo, että en edes tiennyt mistä voisin aloittaa, lamaannuin kaikkien viestien edessä. Meneillään oli vuoden kiireisin postausaika (ja sähköpostiaika), eli loppuvuosi, ja kotona mulla oli 1,5-vuotias taapero hoidettavana. Otto oli päivät töissä ja opiskeli iltaisin. En ollut mitenkään osannut etukäteen ajatella, että niin moni haluaisi mukaan. Ajattelin silloin vaan, että käyn ne viestit perusteellisesti läpi sitten kun on hyvä hetki, koska silloin ei ollut.

Alkuvuodesta 2019 kokeilin parin kuukauden ajan assistenttia. Hän oli aivan kultakimpale, joka selvitti mun sähköpostisuman ja järjesteli kaikki Ihanat erilaiset perheet yhteen kansioon, josta löysin ne kaikki viestit helposti ja luin vihdoin ne kaikki ajatuksella läpi useampaankin kertaan. Kun Otto jäi opintovapaalle vihdoin, mä luovuin pitkin hampain assistentista, koska halusin säästää rahaa. Silloin oli jo kulunut kolme kuukautta siitä, kun viestejä alkoi tulla. Otin viesteihin lopulta sellaisen lähestymistavan, että otin yhteyttä aina yhteen perheeseen kerrallaan, eli tammikuussa tammikuun perheeseen ja heinäkuussa heinäkuun perheeseen. Enempään en pystynyt.

Onneksi kaikki perheet joille kirjoitin, olivat edelleen halukkaita lähtemään mukaan, vaikka palasin asiaan vasta kuukausia myöhemmin. Olen todella kiitollinen jokaiselle mukana olleelle perheelle kaikesta <3 Nyt kun vuosi on jo vaihtunut 2020 puolelle ja mulla vielä uupuu ne 3 ”viime vuoden” tarinaa, mä en kertakaikkiaan kehtaa enää lähettää viestejä. 1,5 vuotta sen jälkeen, kun olin pyytänyt perheitä mukaan. En vaan kehtaa. Anteeksi, etten ole vastannut aiemmin. Olisin toki voinut vähin äänin vielä lähetellä viestejä ja nolostella yksinäni hitauttani ja aikaansaamattomuuttani, mutta halusin aloittaa uuden vuoden tämän lemppariprojektin suhteen täysin puhtaalta pöydältä ja hyvällä fiiliksellä. Samalla jännittäen hulluna, että haluaakohan kukaan enää mukaan tämän jälkeen.

Nyt mä pyydän teiltä mitä nöyrimmin, että jos olette joskus hakeneet mukaan ja olisitte vielä kiinnostuneita olemaan mukana postaussarjassa, vastatkaa ihmeessä vanhaan lähettämäänne viestiin, niin tiedän, jos haluatte vielä olla mukana. Ja jos et ole koskaan hakenut vielä mukaan, mutta haluaisit mukaan, saa laittaa viestiä! Nyt mä tiedän, että osaan toimia niin paljon paremmin tässä asiassa. Mulla on jo oma kansio kaikelle (johon voin laittaa kaikki viestit selkeästi, eivätkä ne huku muiden sekaan) ja pystyn jatkamaan sarjaa lennosta samantien, ilman, että pitäisi odotella kuukausia. Nyt mulla on innostuksen lisäksi selkeä suunnitelma ja paljon aiempaa kokemusta.

Mua nolottaa kirjoittaa tätä, koska mulla on niin epäonnistunut olo. Mutta toisaalta, olen vaan hirveän kiitollinen, että olen saanut jo esitellä yhdeksän hurmaavaa ja upeaa perhettä, joiden tarina mulla oli suuri kunnia kertoa. Olen niin onnellinen siitä, että olen saanut tehdä tätä ja edelleen koen, että jokainen tekemäni haastattelu on ollut antoisimpia kokemuksia, joita mulla on blogin kautta ollut. Haluan ehdottomasti jatkaa tätä sarjaa, koska sen tekeminen on ollut mulle mieletön kokemus ja teiltä on tullut niin mahtavaa palautetta! Siksi avaan sydämeni ja kerron tämän. Jokainen Ihanat erilaiset perheet -sarjan postaus oli vuoden Top 20 luetuimpien postausten joukossa. Se kertoo mun mielestä siitä, miten suuri tilaus sille on, että ihmiset saavat nähdä erilaisia perheitä positiivisessa valossa. Siksi tämä sarja on mulle yksi tärkeimmistä jutuista, mitä olen blogiini koskaan kirjoittanut. Siksi aion jatkaa sitä myös tämän vuoden ajan.

Hae mukaan Ihanat erilaiset perheet -sarjaan: 

Laita sähköpostia mulle iina.hyttinen@indiedays.fi osoitteeseen. Jos laitat viestiä, kerro siinä ainakin jotain olennaista omasta perheestäsi, miksi haluaisit olla mukana sekä paikkakunta, jolla haastattelu toteutettaisiin. Sen verran vielä infoa, että Ihanat erilaiset perheet -haastatteluissa mihinkään kysymykseen ei ole pakko vastata ja jokainen haastateltu perhe saa lukea (ja tarvittaessa pyytää muutoksia) julkaistavan tekstin etukäteen ja vaikuttaa 100% siihen mitä kerrotaan. Haastattelut tehdään aina positiivisessa hengessä. Kuvaan myös haastateltavat perheet postauksen kuvia varten ja perheet saavat ottamani kuvat omaan käyttöönsä (kunhan kuvaaja on mainittu käytön yhteydessä). Kuvissa ei näytetä mitään sellaista, mitä perhe ei halua, eikä niissä ole pakko esiintyä omilla kasvoillaan, jos ei halua. Myös kuvat saa nähdä etukäteen. Haastattelut toteutetaan joko perheen kotona tai muussa heidän valitsemassa paikassa ja ne kestävät yhdeksän haastattelun kokemuksella yleensä aina n. 1,5h kokonaisuudessaan. 

Aiemmat Ihanat erilaiset perheet -tarinat löydät TÄÄLTÄ.

Kiitos hurjasti jo etukäteen <3 

Koska on maanantai, halusin aloittaa viikon ajattelemalla mahdollisimman paljon lempeitä ja rakkauden täyteisiä asioita. Viikko ei voi alkaa huonosti, jos miettii, mitä kaikkea ihanaa omassa elämässä on. Siispä tässä tulee muutama pieni ja hupsu syy, miksi rakastan meidän perhettä. Näiden lisäksi on tietenkin ne itsestään selvät isot ja merkittävät syyt, jotka on käyty jo läpi miljoonaan kertaan. Mutta mä halusin nyt miettiä näitä pieniä asioita, jotka tuovat onnen ja rakkauden pilkahduksia mun elämään ja arkeen. Toivoisin myös kuulevani (pieniä juttuja), miksi te rakastatte teidän perheitä.

Mm. näistä syistä rakastan meidän perhettä:

Rakastan sitä miten isommat jaksavat kerta toisensa jälkeen leikkiä taaperon kanssa piilosta ja ihmetellen etsiä häntä, vaikka hän menisi piiloon etsijän vieressä seisovan vanhemman taakse. 

Rakastan sitä, miten meillä kaikilla tekee yleensä yhtä aikaa mieli pizzaa. 

Rakastan sitä, miten taapero kysyy isosiskolta, että saanhan mä sitten merkin, kun oon siivonnut mun keittiön. Ja isosisko sanoo että ”joo”, ja ryntää heti askartelemaan pikkusiskolle kunniamerkkiä siivouksesta ja päättää aloittaa siskolle pentupartion, jossa hän saa ansaita merkkejä joka päivä. 

Rakastan sitä, miten Otto herää yllärinä maanantaiaamuna yksin lasten kanssa ja hoitaa yksin kaikki lasten aamutoimet ja viennit, että mä saan nukkua pidempään ja aloittaa viikon rennosti. 

Rakastan, miten isot ovat taaperon oppilaina koulussa ja antavat ”opettajan” opettaa, vaikka kaksivuotiaan opetukset olisivat välillä (lähes aina) vähän höpöjä. 

Rakastan makoilla lattialla taaperon kanssa ja kertoa vaan: rakastan sun ihania pieniä korvia, rakastan sun ihania pikku varpaita, rakastan sun suloista nenää. Rakastan sitä, että lapsi vastaa mulle, ”mäkin rakastan äiti sun kättä”. 

Rakastan sitä, miten taaperon toiveesta mennään usein yhdessä (sohvalle, sisällä) peiton alle katsomaan tähtiä ja avaruutta. ”Pitää olla peitto, koska muuten voi sattua jos tähdet tippuu meidän päälle, kun niissä on sakaroita.” Toim. huom. meidän olkkarin lamput on aurinko ja kuu. 

Rakastan sitä, että kun sanon keskimmäiselle hänen olevan tosi hyvä isosisko ja minun olevan hänestä ylpeä, hän sanoo ottaneensa vain mallia isosiskostaan. 

Rakastan myös ylpeää hymyä esikoisen kasvoilla, kun hän kuulee pikkusiskonsa sanovan näin. 

Rakastan sitä, miten yksi meidän lapsista tulee melkein joka ilta vielä kymmenen minuutin kuluttua nukkumaanmenosta keskustelemaan jostain asiasta, joka on jäänyt mietityttämään, vaikka just puhuttiin ennen hyvänyön toivotuksia kaikesta mahdollisesta, mikä voisi mietityttää. Juuri siksi, ettei tarvitse enää nukkumaanmenon jälkeen hämmentyä yksin mistään. Yleensä silloin nukkumaanmenon jälkeen tulee kuitenkin ne parhaat kysymykset ja ajatukset.

Rakastan katsoa, kun Otto ja tytöt pelaavat yhdessä. Tiedän, miten paljon se merkitsee Otolle ja miten onnelliseksi hän tulee, kun saa jakaa lempiharrastuksensa yhdessä lasten kanssa. Tiedän, miten paljon häntä ilahduttaa se, että he ovat aidosti kiinnostuneita.

Rakastan piirtää yhdessä meidän lasten kanssa. Saan leikkiä opettajaa ja opettaa heille kaiken sen, mitä opin itse lapsena taidekoulussa. Joka kerta he ovat yhtä innoissaan, kun oppivat jotain uutta. Ja joka kerta mä olen yhtä innoissani, kun saan vähän piirrellä ja tuntea onnistumisen tunteita, kun lapset on ihan, että ”wau!”.

Rakastan sitä, kun Otto on viemässä lapsia nukkumaan ja sitten kuulen heleän taaperon äänen sanovan ”isi, mä haluun et sä vähän halailet mua.”

Rakastan sitä, miten syvällisistä asioista voin jo käydä keskusteluita meidän esikoisen kanssa. Hän ymmärtää jo niin älyttömän paljon!

Rakastan sitä, miten meidän perheessä jokainen kannustaa toista, oli kyseessä iso tai pieni asia. Kun joku oivaltaa jotain uutta, jokainen aidosti hihkuu riemusta.

Rakastan sitä, miten nopeasti lapset innostuvat, kun ehdotan jotain yhteistä tekemistä. Nautin tästä täysillä niin kauan kuin sitä kestää, koska voi tulevaisuudessa tulla sellainenkin aika, kun teinejä ei kiinnosta tehdä yhdessä mitään. Tai sitten ei tule.

Rakastan sitä, että Otto on meidän perheessä se, joka opettaa meidän tytärtä ompelemaan ja paikkaa rikki menneet vaatteet, koska itse olen ompelukoneen kanssa aivan poropeukalo.

Rakastan sitä, että meidän lapsille jokainen sellainen juttu, jonka olen halunnut säännölliseksi osaksi arkea (kuten rakkauden ilmaiseminen joka päivä) on vähintään yhtä tärkeä ja luonnollinen  juttu, kuin mulle.

Rakastan sitä, miten armollisia meidän lapset on. Kun joskus sanon, että ”anteeksi, mua väsyttää ja en nyt jaksa tulla mukaan piiloleikkiin, kun haluan vähän aikaa vaan makoilla sohvalla ja lukea kirjaa”, niin he sanovat, että ”ei se haittaa mitään äiti” ja tuovat vielä mulle peiton.

Miksi sä rakastat sun perhettä?