Tää on edelleenkin niin siistiä, että näihin asukollaaseihin saa nyt mukaan jo asut k-y-m-m-e-n-e-l-t-ä vuodelta! WAU! Pidättelin taas naurun pyrskähdyksiä kun selasin vanhoja asukuvia (ja muitakin kuvia). Elokuussa 2011 oli aivan tavallista, että en kerännyt esimerkiksi vaatteita pois lattialta tai roskia tasolta, tai pedannut sänkyä ottaessani asukuvia. Ja sitten kuitenkin saatoin pohtia, että miten hitossa mun asukuvat ei koskaan näytä siltä, miltä kaikilla cooleilla bloggaajilla. Mutta niin vaan kokemus opettaa. Ei mun asukuvat vieläkään ole muotiblogi-tyylisiä asukuvia (ei ole tarkoituskaan), mutta jotain olen oppinut siitä, miten rauhoitetaan kuvausympäristöä. Näitä tehdessä tulee aina niin hyvä fiilis ja sellainen olo, että pitää oikeasti muistaa ottaa usein asukuvia, että tällaisia saa tehtyä vielä 20 vuoden päästäkin halutessaan. Mutta aloitetaanko asuista?

Elokuu 2011

 

Elokuussa 2011 odotin meidän esikoista. Luulin, että en ollut silloin vielä aivan viimeisilläni (koska laskettu aika oli vasta lokakuun loppupuolella), mutta neiti syntyi kuitenkin jo sitten heti syyskuun puolivälin jälkeen. Tässä mulla oli päällä muistaakseni Mamaliciousin äitiyspaita, H&M äitiyspillifarkut vahapinnalla, sekä Zaran leopardiballerinat terävillä kärjillä, joita rakastin. Laukku on Guessin ja kaulakoruista toinen mummon vanha ja toinen on Snö of Swedenin ja äidiltä saatu. Tämä asu on yksi simppeleimpiä asuja, joita mulla esikoisen raskausaikana oli ja laukkua sekä valtavaa korurypästä lukuunottamatta voisin sen kyllä pukea vieläkin päälle. Ei kuitenkaan ole tallessa enää ks. vaatteita.

Elokuu 2012

Elokuussa 2012 pukeuduin edelleen mustiin pilleihin, mutta nämä taisivat olla Cubuksen Jegging Janet. Vuonna 2012 nautin suunnattomasti siitä, kun kaupat alkoivat täyttyä jeggingseistä, jotka istuivat kauniisti mun pitkiin ja hoikkiin jalkoihin. Ennen vuotta 2012 kavennutin monet pillifarkut, koska niissä oli liian leveät lahkeet ollakseen mulle pillit. Mutta jeggingssit mullistivat mun maailman. Tämäkin asu on yllättävän simppeli ja kiva, etenkin asusteita lukuunottamatta. JC:n farkkupaita on edelleen tallessa, muut jutut eivät ja nuo jeggingsit eivät kyllä tosiaankaan enää mahtuisi mulle jalkaan. Nuo ketju-arskat olivat ihan mun lempparit silloin, nyt en kyllä enää käyttäisi.

Elokuu 2013

Elokuussa 2013 hiusten väri oli vaihtunut huomattavasti vaaleampaan ja farkkujen tilalla oli ihan vaan leggingssit. Armeijan vihreä tiikerikuvioinen kauluspaita oli yksi mun suosikkeja, löysin sen Zarasta vuonna 2o12 raskausaikana. Myös nuo niittikengät olivat Zarasta ja mun suosikit. Aika kiva paita mun mielestä, mutta olen jostain syystä kuitenkin luopunut siitä jo vuosia sitten. Kokonaisuutena ihan ok asu, mutta en enää laittaisi ohuita perus-leggareita kauluspaidan pariksi.

Elokuu 2014

Elokuussa 2014 mulla oli näköjään mom jeansit jalassa, wau! Luulin, että karsastin niitä vielä silloin, mutta nähtävästi en. Nehän näyttävät aika kivalta! Näistä kyseisistä housuista muistaakseni halkesi aika pahasti tuo lahje, jossa oli isoimmat reiät ja silloin en osannut niitä jatkojalostaa, joten päätyivät tekstiilinkierrätykseen. Hopeanvärinen neule oli vuodelta 2011 ja mustat sandaletit vuodelta 2013. Nuo ks. kengät olivat minulla jalassa viimeksi viikko sitten Oton serkun avovaimon valmistujaisissa, ovat kyllä olleet niin hyvä ostos. Mun luottokengät aina kesäisin. Laukun myin muutama vuosi sitten eteenpäin. Tämä asu on kyllä aika kiva, voisin laittaa edelleenkin päälleni.

Elokuu 2015

Elokuussa 2015 päälleni päätyi nähtävästi tekonahkaa, tekomokkaa, teko-krokonnahkaa, sekä nahkainen laukku. Aika nahkainen meininki! Mutta siis, tämä asu on kyllä mieluisa. River Islandin apsuviitta on edelleen tallessa ja tykkään siitä, se on monikäyttöinen vaate. Monkin tekonahkaleggingssit ovat kivat, mutta näistä luovuin, kun eivät enää mahtuneet minulle. Topshopin kenkien pohjiin kului parissa vuodessa niin pahat reiät, että niistä ei enää ollut kengiksi. Mutta ne olivat tosi kivat, siksi niitä käytinkin niin paljon. Näistä tallessa on vielä myös Coachin musta laukku, joka on edelleen yhtä hyvässä kunnossa ja kaunis kuin vuonna 2014, jolloin ostin sen Berliinistä. Voisin laittaa tämän asun päälle ihan hyvin edelleen.

Elokuu 2016

Elokuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja olin onneni kukkuloilla, kun migreenit ja pahoinvointi alkoivat viimein hellittää. Tämä asu taisi olla yksi ensimmäisiä, joita kuvattiin niin, ettei mahaa tarvinnut enää piilotella. Tykkään kyllä simppelistä asusta kovasti. Tekonahkatakki on mulla edelleen tallessa, samoin kuin Marc by Marc Jacobsin laukku. Zaran farkut annoin serkulle, kun ne eivät enää raskauden jälkeen mahtuneet mulle. Rento asu, jonka voisin kenkiä lukuunottamatta laittaa päälle koska tahansa. Hassua katsoa itseäni ruskeilla hiuksilla (ja vielä punertavilla), kun tuo lyhyt parin kuukauden brunette-aika vuonna 2016 meinaa aina unohtua.

Elokuu 2017

Elokuussa 2017 meidän kuopus oli puolivuotias ja silloin ei taidettu ihan hirveästi ottaa asukuvia, en ainakaan löytänyt kovin monia. Tässä asussa jalassa on revityt mom jeansit (tallessa edelleen), musta tavallinen crop top sekä Oton kesähattu. Aika kiva ihan perus-asu, jonka voisin edelleen pukea päälleni. Vitsi miten ihana high five -vauveli meillä olikaan.

Elokuu 2018

Rakastan tuota sinistä Gina Tricotin mekkoa ja mun Vanseja. Molemmat ovat edelleen mulla olemassa ja käytössä. Miellän tämän sinisen mekon sellaiseksi syysmekoksi ja yleensä käytän sitä ainoastaan syksyisin. Jostain syystä ei vaan tule puettua sitä keväällä tai kesällä, vaikka ei se ole väriltäänkään erityisen syksyinen.

Elokuu 2019

Viime vuoden elokuussa Kaapelitehtaan pihalla kuvattu asu (Lindexin tekonahkatakki, H&M Conscious mekko, Vansit ja Oton sukat) on sellainen, joka on ollut mulla päällä ihan vasta. Myös nuo Monkin arskat ovat edelleen kovassa käytössä. Mekko kuuluu ehdottomasti kevään, kesän ja syksyn luottovaatteisiin ja nahkatakki myös. Myös Guccin (pian 3-vuotissynttäreitään viettävä( laukku on kovassa käytössä edelleen päivittäin.

Elokuu 2020

Tuoreimmat asukuvat ovat viime viikolta ja tykkään tästä asusta kovasti. Viime syksynä ostettu tekonahkahame ei ollut käytössä keskikesällä, mutta syksyyn se sopii jälleen mainiosti. Rakastan elo- ja syyskuun pukeutumista, kun silloin hameita voi käyttää vielä paljailla säärillä, mutta hamevalikoima on laajempi kuin kesällä, kun voi käyttää myös syksyisempiä materiaaleja. R/H Studion college on tuore kirppislöytö, kuten kerroin ja siitä on tullut ihan mun tämän hetken suosikki. Ray Banin arskat ovat vuodelta 2016 ja edelleen mun luotto-arskat. Ja 2018 ostetut Zaran maiharit ovat ihanan rouheat ja rakastan niitä hameiden ja mekkojen kanssa.

Sellainen kymmenen asun kollaasi tällä kertaa. Kyllä voi taas sanoa, että tyyli on muuttunut ihan valtavasti näiden kymmenen elokuun aikana. Toisaalta taas esimerkiksi viimeiset kolme elokuuta ovat sellaisia, että voisin koska tahansa laittaa ne asut päälle sellaisenaan ja kaikki asujen osat ovat ahkerasti käytössä. Sitä se kai on, kun löytää sen oman tyylin, että vaatekappaleet eivät enää lähde jatkuvasti kiertoon ja pois kaapista, vaan niistä omista lemppareista haluaa pitää tiukasti kiinni. Vuosi vuodelta niiden pysyvien lemppareiden osuus kaapissa on kasvanut.

Minkä vuoden asu on sun lemppari? Mun oma on tietenkin tämä uusin 2020, mutta vanhemmista ehkäpä vuoden 2015 asu.

Arki alkoi tällä viikolla ja täytyy sanoa, että melko hyvin ollaan päästy siihen jo kiinni. Aloitettiin viikko tekemällä kunnon suursiivous – tyhjennettiin kaikki alakerran kaapit (muualta kuin keittiöstä) ja nurkat. Kannettiin tavarat ulos ja imuroitiin ja siivottiin lattiasta kattoon. Pestiin pyykkikori(e)n kaikki pyykit puhtaaksi ja viikattiin kaappeihin. Eteisessä tein kenkäinventaariota ja sainpa tällä viikolla käytyä myös kuopuksen vaatekaapin perusteellisesti läpi. Erottelin sieltä pienet, sopivat ja liian isot vaatteet, kun kesän aikana tuli laitettua kaikki vaan kerralla samaan kasaan pyykistä. Kaapit menee meillä aina sekaisin, jos on useampia reissuja lyhyen ajan sisään ja puretaan ja pakataan jatkuvasti. Mutta nyt on paljon kivempi, kun nekin on ojennuksessa. Oli ihanaa muutenkin aloittaa arki puhtaassa ja siistissä kodissa. Paljon rennompi fiilis kun ei ärsytä sotkut. 

Koulun aloitus on sujunut mahtavasti pitkästä tauosta huolimatta. Lapset ovat olleet aivan fiiliksissä siitä, kun ovat päässeet kouluun. Eniten minua jännitti kuopuksen dagiksen jatkaminen ekaa kertaa sitten maaliskuun alun, mutta sekin on mennyt mainiosti, ei mitään probleemaa. Olen kysynyt pari kertaa itseltäni, että voiko tämä  arkeenpaluu oikeasti sujua näin kivuttomasti, vaikka oli niin pitkä tauko? Mutta ilmeisesti se voi. 

Tämä viikko on toki ollut koulussa vielä pehmeää laskua ja ensi viikolla sitten alkavat uudet päivät ja uudet lukujärjestykset, mutta eiköhän se “oikea” arkikin mene ihan yhtä mukavasti kuin tämä viikko.  Säät hellivät ja käytiin vielä torstaina uimassa lasten kanssa, silloin ei tuntunut yhtään arkiselta. Leivottiin myös pari kertaa omena-kaurapaistosta oman pihan ompuista iltapalaksi ja se on kyllä niin hyvää! Onneksi ne omput on niin hyviä, että ei tarvitse edes juurikaan laittaa sokeria mukaan. 

Nyt viikonloppuna pidettiin pienimuotoiset rapujuhlat Oton perheen kanssa ja oli hauskaa. Tämä oli mun aivan ensimmäinen kerta rapujuhlissa ikinä ja mua vähän jännitti etukäteen, että osaanko! Mutta hyvinhän mulla sujui rapujen syöminen, kun oli hyvät opettajat. Naurattaa se, että koko viikon oli ihan mielettömän upeat säät, mutta eilen sitten satoi ihan koko päivän. Onneksi meillä on katettu terassi, niin pystyttiin silti viettämään rapujuhlia ulkona. Oikeastaan oli aika tunnelmallista, kun ei kuitenkaan ollut yhtään kylmää tai tuulista. 

Sade ropisi ympärillä ja terassilla oli lämmin tunnelma. Ja sade piti myös kaikki ötökät pois terassilta meitä kiusaamasta, mikä oli erittäin mukavaa. Herkuteltiin rapujen lisäksi meidän tekemillä perunasalaatilla, Västerbottenost-piirakalla ja kanttarellipiirakalla, sekä Oton siskon tuomalla raparperipiirakalla. Aika paljon piirakkaa, mutta hyvää oli kaikki! 

Tänään käytiin iltapäivällä kurkkaamassa Oton serkun jenkkifutis-matsia lasten kanssa ja haettiin japanilaista noutoruokaa illalliseksi Kampai 3:sta. Mielettömän hyvää! Oli leppoisa sunnuntai ja koko viikko lasten kanssa. Arki tuntuu hyvältä ja jotenkin ihanan simppeliltä juuri nyt. Ja sekin on muuten aika kivaa, että viikonloput tuntuvat taas viikonlopulta. Lasten kesälomalla se arjen ja viikonlopun raja on häilyvä, mutta nyt on taas niin nautinnollista, kun saa herätä ilman herätyskelloa.

Mä lähden innolla kohti seuraavaa arkiviikkoa! Toivottavasti teilläkin on sujunut arkeen paluu mukavissa merkeissä <3

Keittiö on valmistunut ja ruokailutila (edelleen niitä tauluja lukuunottamatta) myös. Nyt on aika kääntää katse seuraaviin juttuihin, joita alakerrassa tulee tapahtumaan. Ihan ekana meillä on suunnitelmissa asentaa eteiseen uusi lattia, jota tilattiin samalla kun keittiönkin lattia. Lattiapaketit ovat lojuneet tuolla portaiden alla nyt kesäkuusta lähtien ja olisi kiva saada ne pois sieltä. Eteiseen tulee samaa lukkopontilla asennettavaa vaaleaa Pergon vinyylilaattaa, jota meillä on jo keittiössä.

Se on vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, joten sen voi hyvin ja turvallisesti asentaa suoraan laatoituksen päälle. Meidän eteinen on melko ”synkkä” kun se on nyt alakerran ainoa esillä oleva tila, jossa on vielä tumma lattia. Eteinen on käytävän muotoinen ja lisäksi meillä on vielä tumma ulko-ovi, mikä pimentää käytävää entisestään. Odotan siis innolla, että saamme eteisestä valoisamman ja avaramman uuden lattian myötä.

Meillä on myös toinen suunnitelma. Eteisessä on tilava peiliovilla varustettu komero, jossa on siis vain yksi megaleveä vaatetanko, sekä kaksi hyllyä korkealla ylhäällä. Emme tarvitse meidän vaatteille ihan niin paljoa tilaa kuin siellä tällä hetkellä on ja Otolta tulikin Redditistä inspiroituneena huippu idea: hän siirtää oman työpisteensä sinne eteisen komeroon. Komero on niin iso, että nykyinen työpöytä mahtuu sinne mainiosti ja lisäksi hän voi vaihtaa esim. satulatuoliin, jonka saa työnnettyä sitten pöydän alle ja peilioven kiinni.

Näin työpiste siirtyy pois olohuoneesta ja sen saa vieläpä kokonaan piiloon. Sitten mun ja Oton työpisteet on myös hauskasti vierekkäin (vaikkakin väliseinällä erotettuna). Mä työskentelen yleensä tässä meidän niemekkeellä seisoen sen edessä tai baarijakkaralla istuskellen ja Oton pöytä on sitten heti seinän toisella puolella ja tuoli mun vieressä. En ikinä olisi itse keksinyt tällaista ideaa (ja muutenkin tuntuisi ehkä hurjalta käskeä mies laittamaan rakas oma tilansa komeroon piiloon), mutta olen iloinen, että Otto ehdotti sitä. Uusimmassa Ikean kuvastossa oli muuten myös toteutettu tällainen komero-työpiste ja vieläpä samalla työpöydällä, joka Otolla on.

Kun Oton työpiste siirtyy olohuoneesta pois, meillä on viimein aidosti mahdollisuus muuttaa olohuoneen järjestystä kunnolla. Suunnitelmissa on mahdollisesti asetella sohva nykyiselle telkkariseinälle, divaaniosa osittain portaiden alle. Televisio tulee luultavasti siirtymään sitten meidän nykyisen Picasso-taulun paikalle suuren ikkunan ja parvekkeen oven väliin, johon se ilmeisesti juuri ja juuri mahtuu. Television seinäteline tulee jättämään ihan hirveät jäljet, mikä on se syy, miksi ei olla aiemmin sitä siirretty. Mutta toki ne voi pakkeloida ja peittää vaikkapa isolla taululla.

Seinäteline on kuitenkin kätevä, sillä sen avulla telkkarin saa juuri siihen asentoon kuin haluaa. Vaikka telkkari ei sitten jatkossa olisikaan kiinnitettynä vastapäätä sohvaa, sen saa seinätelineen avulla hyvin käännettyä niin, että sohvalta on loistava näkyvyys. Olohuoneen säilytys menee varmasti osittain uusiksi, sillä tässä järjestyksessä ei ole tilaa tuolle suurelle Bestå-kaapistolle. Ei olla vielä keksitty mitä laitetaan sen tilalle, mutta kartoitamme vaihtoehtoja. Vitivalkoisen kaapiston tilalle olisi ihana saada jotain persoonallisempaa ja ehkä myös jotain väriä tai tekstuuria.

Tämä järjestys vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä. Näin alakerta luultavasti avartuu (ainakin toivon niin) ja sellainen käytävämäisyys häviää täältä ja saadaan oikeasti kaikki ilo irti tästä avoimesta tilasta, johon tässä kodissa alunperin rakastuttiinkin. Mä tykkään itse sohvasta nykyiselläkin paikalla, mutta erityisesti Ottoa se ahdistaa. Alkuun hän suorastaan inhosi tätä järjestystä, mutta nyt on ilmeisesti jo tottunut siihen. Erilainen järjestys mahdollistaisi myös ehkä nojatuolin lisäämisen olohuoneeseen, kun sitten meille jäisi paljon avointa lattiatilaa. Ikkunatkin pääsisivät ihanasti esiin.

Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tyhjentää eteinen tavarasta ja tehdä lattia valmiiksi. Keittiöasentajalla meni 45 minuuttia, kun hän laittoi meidän keittiön lattian paikoilleen. Ohuen vinyylin asentaminen vaikutti huomattavasti helpommalta kuin meidän vanhan asunnon erikoispaksun laminaatin asentaminen. Palat sai leikattua mattoveitsellä. Ajateltiin siis ehkä olla niin hurjia, että laitetaan se itse, vaikka ollaan vähän tällaisia remppatumpeloita. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu?

Kirppislöydöillä jatketaan, löysin nimittäin kesän aikana SPR:n Kontista mielettömän aarteen: Nuoren äidin kirjan vuodelta 1947, joka on Armas Ruotsalaisen kirjoittama ja Werner Söderström osakeyhtiön kustantama. Minun löytämäni versio on kirjan 8. painos. Ja siis kirjahan ei ole aarre siksi, että siitä löytyisi täydelliset vinkit 2020-luvun mamitsuikkeleille kuten minä, vaan siksi, että monet asiat ovat niin absurdeja, että niitä on vaikea edes käsittää. Halusinkin listata tähän postaukseen kirjan oppeja.

Äidit vuonna 1947 ovat lähteneet äitiyteen aivan erilaisista lähtökohdista kuin me. Neuvolatoiminnan perusteet luotiin Arvo Ylpön toimesta 1920-luvulla ja vuonna 1944 Suomessa annettiin laki, jonka mukaan joka kuntaan oli vuoteen 1949 mennessä perustettava äitiys- ja lastenneuvola. Laki äitiysavustuksesta oli annettu kymmenen vuotta ennen kirjan ilmestymistä, vuonna 1937, mutta vasta n. 2/3 äideistä sai sen silloin. Vasta vuonna 1949 äitiysavustus tuli kaikkien äitien saataville. Lähteet (Kela & Wikipedia).

”Vuonna 1938 äitiysavustuksen sai noin kaksi kolmasosaa synnyttäjistä. Silloin äitiysavustuksen arvo oli 450 markkaa kutakin syntyvää lasta kohden. Summa vastasi runsasta kolmannesta teollisuustyöntekijän kuukauden keskipalkasta. Avustus myönnettiin raha- tai luontaisavustuksena tai osittain kummassakin muodossa.” (Kela.fi)

Listasin omasta mielestäni mielenkiintoisimpia neuvoja, joita 73 vuotta sitten annettiin äideille koskien raskautta, synnytystä, lapsivuodeaikaa, imetystä ja vauvan ensimmäistä vuotta. Neuvot ovat suoria lainauksia kirjasta. Osa niistä on yllättävän samankaltaisia kuin nykypäivänä – osa taas tuntuu ihan käsittämättömiltä.

Nuoren äidin neuvot vuonna 1947

Raskausaika:

– ”Raskaan naisen elintavat olkoot ylimalkaan mahdollisimman samanlaiset, kuin ne ovat olleet aikaisemmin, jos ne nimittäin ovat olleet terveydenhoidollisten vaatimusten mukaiset.”

– ”Raskauden alkukuukausina tosin niinä päivinä, jolloin kuukautisten pitäisi ilmestyä, jossakin määrin on tarpeen ruumiillinen lepo. Näinä aikoina näet emä on tavallista herkemmässä tilassa, ja silloin voi helposti syntyä keskenmeno ruumiillisten ponnistusten vaikutuksesta. Mutta mitään syytä ei ole heittäytyä laiskaksi, säästää muka voimiansa ja mennä heti vuoteeseen vähäpätöisten vaivojen vaikutuksesta.”

– ”Kaikkinainen raskas työskentely, raskaiden esineiden nosteleminen ja kantaminen, rasittava suursiivous jms. muut toimet eivät sitä vastoin tietenkään ole soveliaita puuhia raskauden tilassa olevalle.”

– ”Erikoisen tärkeä on kohtuullinen jokapäiväinen kävely ulkona. Se on hyödyllistäkin varsinkin raskauden ajan loppukuukausina, kun vaikeutunut liikkuminen helposti pyrkii synnyttämään ummellaoloa.”

– ”Raskauden aikana on säännöllisesti joka neljäs viikko tutkitutettava virtsa. Vain siten voidaan ajoissa havaita häiriöt munuaisten toiminnassa. Munuaistaudin oireina: turvotusta jaloissa ja ulkoisissa sukuelimissä, päänsärkyä, näköhäiriöitä ja huimausta.” (nyk. pre-eklampsia?)

– ”Erikoista ruokavaliota ei raskauden aikana tarvitse noudattaa, jos henkilö on tavallisessa kunnossa.”

– ”Tavallinen sekaruoka on meidän oloissamme paras, kumminkin niin, että lihansyöntiä vähennetään ja se jätetään kokonaan pois raskauden viimeisenä 1-2 kuukautena.”

– ”Kaikkia kovin happamia aineita, etikkaa sekä viiniä ja alkoholijuomia on vältettävä raskauden aikana.”

– ”On ollut vallalla luulo ja yhä vieläkin on, että äiti kykenee vaikuttamaan sikiön kasvuun, siis pysyttämään sen pienikokoisena, määrättyä ruokavaliota noudattamalla. Täten muka synnytys tapahtuu suhteellisen helposti. Tämä luulo on kumminkin väärä.”

– ”Suojatakseen vatsanpeitteitä liialliselta venymiseltä, tulee raskauden tilassa olevan käyttää viidennestä kuukaudesta lähtien sopivaa vatsasidettä.”

– ”Yleisesti tunnettua on, että vatsan, reisien ja rintojen ihoon syntyy raskauden aikana raskausviiruja, joista myöhemmin jää rumentavia arpia. Näiden syntymistä voidaan jossain määrin ehkäistä. Se tapahtuu siten, että näiden paikkojen ihoa erikoisella tavalla hierotaan aamuin ja illoin kuudennesta raskauskuukaudesta alkaen. Ennen hierontaa on näihin paikkoihin siroteltava jotakin jauhetta, esim. talkki- tai lastenjauhetta. Sitten ihoa hierotaan 10-30 minuuttia ensin sivelemällä ja sitten sen kimmoistamiseksi kohottelemalla ihoa poimulle peukalon ja etusormen väliin kohta toisensa jälkeen ja siinä vatkaamalla. Tällainen menettely tuntuu kyllä ajan oloon rasittavalta, mutta sitä on kumminkin kärsivällisesti jatkettava loppuun saakka, jos toivotaan tuloksia.”

– ”Erittäin tärkeää on, että raskauden tilassa oleva kylpee usein ja muutoinkin mitä tarkimmin huolehtii puhtaudestaan.”

– ”Ulkoisia sukuosia on pestävä joka päivä lämpimällä vedellä ja huolellisesti kuivattava. Emättimen huuhteluja sitä vastoin ei saa käyttää raskauden aikana omin päin. Ne ovat sallittuja ainoastaan lääkärin määräyksestä. Jos ilmestyy valtavaa mätäistä vuotoa emättimestä, on asiasta viipymättä neuvoteltava lääkärin kanssa.”

– ”Raskauden vaikutuksesta emä alkaa suurentua nopeasti kaikkiin suuntiin. Raskauden tilassa emä tulee pallomaiseksi  ja runsaan verekkyyden sekä pehmeän sisällyksensä takia laadultaan pehmeän taikinamaiseksi.” (luulin ensin, että äidistä puhutaan emänä, mikä olisi tehnyt tästä aika hauskan, mutta se tarkoittaakin kohtua).

Raskausaikaan oli aivan valtavasti erilaisia neuvoja. Relevantein näistä on ehkä se, että raskausaikana saa noudattaa nykyisinkin suunnilleen samanlaisia elintapoja kuin ennen raskauttakin. Jännittäviä ohjeita oli mm. lihansyönnin vähentäminen ja lopettaminen kokonaan loppuraskaudesta. Liittyiköhän tämä jotenkin esim. mahdolliseen ummetukseen tms? Toki nykyisin tiedetään entistä paremmin liiallisen lihansyönnin haitat keholle, olikohan niistä jotakin tietoa jo silloin. Ja sitten tuo raskausarpien ehkäiseminen on kyllä aivan oma lukunsa. Siis että pitäisi joka päivä nipistellä ja vatkata ihoa ja se auttaisi muka jotenkin. 

Synnytys

– ”Kolme tai neljä viikkoa ennen odotettua synnytystä tulee raskaana olevan vielä kerran tutkituttaa tilansa lääkärillä, mikäli se suinkin on mahdollista.”

– ”Suurin osa synnytyksistä on aina tapahtunut ja tapahtuu yhä edelleenkin kotona. Tällä on monet etunsa. Mutta toisissa tapauksissa on edullisempaa tai aivan välttämätöntäkin, että synnyttäjä on erikoisessa synnytyslaitoksessa tai sairaalassa, jossa on synnytysosasto.”

– ”Synnytyshuoneeksi kodissa valittakoon tilavin, valoisin ja rauhallisin huone. Kaikki tarpeettomat huonekalut on siitä poistettava.”

– ”Tärkein periaate synnyttäjän hoidossa on se, että häntä koetetaan suojella mahdollisimman tarkoin kaikenlaatuiselta tartunnalta.”

– ”Synnyttimistä tapahtuva jälkivuoto on säännöllisissä oloissa tosin tympeän, mutta ei oikeastaan epämiellyttävän hajuista. Jos se muuttuu pahanhajuiseksi, on syytä epäillä lapsivuodeäidin tilassa jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.”

– ”Milloin äiti saa synnytyksen jälkeen nousta vuoteesta? Jos hän on täysin terve ja tuntee itsensä kyllin voimakkaaksi, voi hän neljäntenä, viidentenä päivänä synnytyksen jälkeen siirtyä hetkiseksi istumaan mukavaan nojatuoliin. Mihinkään raskaaseen ruumiilliseen työhön ei ole soveliasta ryhtyä ennen kuin kuuden viikon kuluttua synnytyksestä.”

Varsinaista synnytystä kirjassa ei ihan hirveästi käsitelty, siitä olikin hyvin kirjoitettu, että ”kirjan tarkoituksiin ei kuulu varsinaisten naistentautien kuvaaminen, ei synnytyksen selostaminen eikä synnytyksen aiheuttamien sairaalloisuuksien pohtiminen”, koska kirjassa on tahdottu antaa äideille vain tärkeimmät neuvot tapahtumista ja yleiset ohjeet terveydenhoidosta. Ohjeissa korostetaan erityisen paljon hygieniaa synnytyksen kaikissa vaiheissa, mikä on tietenkin tosi hyvä. Huomion kiinnitti se, että sängystä ei saanut nousta ollenkaan moneen päivään – kuinka iso kontrasti tässä onkaan siihen, miten nykyisin kävellään jo parin tunnin sisällä yksin suihkuun, mikäli se suinkin vain on mahdollista. 

Vastasyntyneen hoito

– ”Kokemuksesta tiedämme, että vasta ne keskoset, joiden paino on 1500 grammaa, saattavat yleensä jäädä elämään. Mutta on nähty tapauksia, että niinkin köykäiset kuin 1200 grammaa painavat keskoslapset on saatu huolellisessa hoidossa pysymään elossa ja kehittymään edelleen.”

– ”Keskoset nukkuvat paljon, eivätkä useinkaan herää syömään muuten kuin erikoisia keinoja käyttäen. Ennen syöttöä niitä on hoputettava hereille varovasti ravistamalla tai muulla tavoin.”

– ”Synnytysvaivojen jälkeen lapsi nukahtaa heti uneen, eikä tavallisesti herää siitä ollenkaan koko ensimmäisen elinpäivän kuluessa.”

– ”Kun lapsi on syntynyt ja päästänyt ensimmäiset parahduksensa, on ensimmäisiä tehtäviä napanuoran katkaisu ja silmätippojen pano vastasyntyneen silmiin. Silmätippoina käytetään 2-prosenttista laapisliuosta. Täten ehkäistään syntymästä vaarallinen silmientulehdus, joka on ennen tehnyt useat ihmiset ainaisesti sokeiksi.”

-” Äiti tarvitsee nyt lepoa ja rauhaa. Siitä syystä ei pienokainen saa yhtämittaa olla äidin vierellä vuoteessa. Lapsella tulee olla oma vuoteensa, jossa sitä yleensä makuutetaan. Mutta älköön kiellettäkö äitiä välistä pitämästä luonansa pienokaista, jonka takia hän on moninaiset vaivat kestänyt.”

– ”Vastasyntyneen henkinen tila on alussa aivan uinuksissa. Se ei tiedä mitään ympäristöstään eikä sen taholta ole havaittavissa mitään tahdon ilmauksia.”

– ”Imettämiseen ei tarvitse ryhtyä aivan kohta synnytyksen jälkeen, sillä vastasyntynyt nukkuu ensimmäisinä päivinä miltei lakkaamatta. Myös äiti tarvitsee lepoa synnytysvaivojen jälkeen. Sentähden jätetäänkin pienokainen alussa rauhaan. Luonnotonta olisi pakottaa sitä heti kohta syömään. Sitä paitsi varsinainen maidon eritys rinnoista alkaa useimmiten vasta toisena tai kolmantena päivänä. Ensi kerran lapsi asetetaan rinnoille tavallisesti vasta 12-14 tunnin kuluttua, kun se tulee levottomaksi ja kirkuen ilmaisee olevansa nälkäinen.”

Aika poikkeavaa nykyneuvoihin verraten, että ensi-imetystä suositeltiin vasta 12-14 tunnin kuluttua, kun nykyisin vauva usein laitetaan rinnalle asap. Toisaalta, imetyksen kannalta melko armollista, että ennen pidettiin hyvin normaalina sitä painon laskua alussa ja maidon nousun hitautta, kun taas esim esikoisen kanssa lisämaitoa tuputettiin meille jo seuraavana päivänä synnytyksestä, kun imetys ei sujunut, mikä stressasi kovasti. Hurjimpia olivat kyllä nuo keskosuuteen liittyvät neuvot ja se, että vasta 1500g keskosilla oli melko hyvät edellytykset selviytyä. Nykyisin lääketiede on niin kehittynyttä, että jo paljon pienemmät keskoset voivat selviytyä. Mutta keskosen ravistelu (edes varovasti) on kyllä ihan käsittämätön neuvo! Toisessa kohdassa kirjaa neuvottiin myös, miten äitikin voi opetella laittamaan keskoselle kumiletkun ruokintaa varten (nenä-mahaletkun).

Vauvan hoito

– ”Ensimmäinen kylpy saa kestää vain 3 minuuttia. Pienokaisen kylvetys ei saa myöhemminkään kestää yleensä 5 minuuttia pitempää aikaa. Jos lasta pidetään liian kauan lämpimässä kylvyssä, se väsyy. Kylvetyksen jälkeen se makaa hiljaisena vuoteessansa eikä enää tyytyväisenä liikuttele käsiänsä ja ja jalkojansa kuten tavallisesti, vaan voi hikoillakin.”

– ”Silloin tällöin näkee kapalolapsen vaatekappalten joukossa myös vaha- tai kumikankaan. Vaha- ja kumikankaiden käyttö käy laatuun vain tilapäisesti ja lyhyen aikaa esim. matkoilla, kun kapalojen muutto voi olla hankalaa. Samaa on sanottava erikoisista pienokaisten kumihousuista, joita on viime aikoina ilmestynyt kauppaan.”

– ”Pienokainen tarvitsee ilmaa valoa, aurinkoa, puhtautta ja rauhaa. Sentähden onkin jokaisen, ken tahtoo terveitä lapsia ja kenellä on varaa ja mahdollisuutta siihen, annettava lapsillensa kaunein ja terveellisin huoneensa. Aivan nurinkurista on käyttää lapsen huoneena jotakin ahdasta ja pienehköä huonetta semmoisessa kodissa, missä esim. aurinkoinen ja ilmava sali pidetään käyttämättömänä ja etupäässä vieraiden varalta.”

– ”Sanomattakin on selvää, että lapsen huone on puhdistettava joka päivä. Huoneen puhdistuksen ajaksi lapsi on siirrettävä toiseen huoneeseen. Lapsen huonetta on useita kertoja päivässä tuuletettava, sillä raikas ilma on terveyden ensi ehtoja.”

Siivousneuvot kuulostavat melko vaativilta, joskin entisaikaan ilmanvaihto ei ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyisin ja varmasti tuuletus ainakin oli ihan perusteltua. Ihana ajatus, että lapselle pitää antaa kodin kaunein huone! Ja nauratti myös kylvetysneuvot, ilmeisesti vauvan rauhallisuus koettiin ongelmallisena, kun ei saanut kylvettää liian lämpimässä ja liian pitkään. 

Vauvan ruokavalio & imetys

– ”Äidinmaito on paras imeväisen ravintoaine.”

– ”Joka aterialla on syötävä vain yhdestä rinnasta.”

– ”Lapsen ei tarvitse antaa imeä kauempaa kuin 15 minuuttia kullakin aterialla.”

– ”Ensimmäisinä päivinä syötetään lasta 5-6 kertaa vuorokaudessa. Kun sitten maidon eritys on tullut täyteen vauhtiinsa ja pienokainen on tottunut hyvin imemään, on rinnanantoa vähennettävä. Tavallisesta imetetään lasta viisi kertaa vuorokaudessa. Useampi rinnananto, mikä on tavallista, on luonnotonta ja vahingollistakin tavallisissa oloissa.”

– ”Missään tapauksessa ei aterioiden väliaika saa olla kolmea tuntia lyhyempi. Öisin on pidettävä aina pitempi väliaika, nimittäin 6-8 tuntia. Se on tarpeellista pienokaiselle, mutta vielä enemmän äidille ja muille perheenjäsenille.”

– ”Järkähtämättä on koetettava noudattaa tätä sääntöä jo alusta alkaen tekemättä siinä poikkeuksia.”

– ”(Ulkopuolisen) imettäjän valinta on aina jätettävä lääkärin tehtäväksi.”

– ”Imettämisen lopettamisen syynä on hyvin usein suorastaan kevytmielisyys. Varsinkin ylemmissä piireissä on päässyt tässä suhteessa vallalle ikävä muoti, ja sitä matkivat usein myös monet alempisäätyiset, vaikkakin useimmiten tietämättömyydestä. On tullut tavaksi olla imettämättä omaa lastaan, koska se ei ole hienoa. Imettäminen sitä paitsi estää äitiä seuraelämän vaatimuksia täyttämästä ja mielinmäärin huvittelemasta.”

– ”Kauneuden menettämisen laita on usein päinvastoin kuin luullaan. Monet ennestään laihat ja heikot naiset lihovat ja pulskistuvat imettäessään, kuten on aikaisemmin mainittu. Toista on, jos lapsia on syntynyt paljon ja tiheään, silloin kyllä nainen ennenaikojaan vanhenee ja lakastuu, mutta se ei suinkaan ole imettämisen, vaan liian tiheiden raskauksien ja synnytyksien syy.”

– ”Jos imettäjä on terve ja maitoa on riittävästi, niin on tarpeetonta liiaksi kiinnittää huomiota hänen luonteensa mahdollisiin heikkouksiin. Sillä ne eivät vaikuta mitään imetettävään lapsee, nimittäin maidon välityksellä, kuten usein turhanpäiten pelätään.”

– ”Vielä on toivottavaa, että imettäjää ei aivan lyhyen ajan jälkeen lähetetä pois, vaikka lapselle ei hänen olonsa enää olisi välttämätöntäkään. Pelättävää näet on, että hänen joutuessaan huonopalkkaiseen toimeen on pakko jättää lapsensa halvasta maksusta kehnoon hoitoon ja siten todennäköisesti ennenaikaiseen kuolemaan.”

– ”Aivan vastasyntynyttäkin aletaan nykyisin ruokkia maidon ja kauraliman sekoituksella jo heti alusta lähtien. Limakeite sekoitetaan keittämättömään maitoon ja siihen pannaan myös tarvittava sokerimäärä. Sokeriprosentin lisäämiseksi käytetään joko tavallista sokeria, maitosokeria tai erikoista ns. ravintosokeria. Sokeria käytetään tavallistesti 5%.”

– ”Hunaja. Viime aikoina on koetettu käyttää sokerin asemesta myös hunajaa imeväisten maitoseoksiin ja onkin saatu sillä varsin hyviä tuloksia.”

– ”Tuoreet, siis keittämättömät hedelmä-, marja- ja juurikasmehut ovat tärkeitä pienokaisten terveydelle ja lapsi sietää niitä jo verraten aikaisin, aloitetaan lisäravintoaineksien anto nykyisin tavallisesti niillä. Sellaisia sopii lapsille syöttää jo melko aikaisin, nimittäin jo 2-3 kuukauden ikäisestä lähtien. Siten ne ehkäisevät vähäverisyyden ja riisitaudin kehittymistä pienokaisissa ja niitä käytetään myös näiden tautien hoitokeinona.”

– ”Puolen vuoden iässä, usein jo viidennelläkin kuukaudella, voi sitten rinnan tai pullon ohella antaa lapselle yhden maitoaterian sijasta jotakin entistä sakeampaa kasvisruokaa. Varsin soveliasta on aloittaa tällöin perunasoseella. Erittäin soveliaita tähän tarkoitukseen ovat perunan ohella porkkana- ja pinaattisose. Myös punajuurta, kukkakaalia ja herneitä voi käyttää pienokaisen lisäruuan valmistukseen.”

Nämä ruokailuun ja imetykseen liittyvät neuvot olivat todella mielenkiintoisia! Imetyksen puolesta puhuttiin vuolaasti, mikä on tosi hienoa. Samalla on todella hurja ajatus, että vielä 70 vuotta sitten oli myös ihan tavallista, että otettiin ulkopuolinen imettäjä, jonka oma pieni vauva saattoi sitten mennä jonnekin hoitoon sillä aikaa kun imettäjä imetti toisten vauvaa. Ja vauvan joka ruokaan lisättiin paljon sokeria! Kirjassa kirjoitettiin myös pitkästi siitä, että kaupoissa myytävät ”lastenjauheet” esim. Nestlen korvikejauheet ovat pahasta vauvoille ja paljon parempi ratkaisu on nuo lehmänmaito-kauralima-sokeri-seokset. Kumpikohan on oikeasti ollut silloin parempi vaihtoehto nykytiedon valossa arvioituna? 

Aivan oma lukunsa ovat tietenkin myös nuo kiinteiden ruokien suositukset! Siis sokeroituja mehuja 2kk iästä alkaen, nykyisin kiellettyjä nitraattipitoisia punajuurta ja pinaattia puolen vuoden iässä hyvinä ensiruokina ja hunajaa makeutukseen, mitä ei nykyisin saa botuliini-riskin takia antaa alle 1-vuotiaalle ollenkaan. Kirjassa ollaan melko armottomia myös lapsen ”normaalin koon” suhteen. Eräässä kuvassa esimerkiksi 9-kiloista viiden kuukauden ikäistä vauvaa on kuvailtu ”sairaalloisen lihavaksi”, vaikka nykyisin kaiketi ajatellaan, että ekana vuonna lapsi kehittyy omaan yksilölliseen tahtiinsa ja painon nousu siitä kyllä tasaantuu, kun lapsi lähtee liikkumaan enemmän. Mutta nykyään ei tietty tuputeta myöskään sitä sokeria vauvoille samaan tahtiin kuin ennen. 

Kirjassa on myös laajasti (satoja sivuja) tekstiä kasvatuksesta ja esimerkiksi 16-sivuinen luku lapsen karaisemisesta ilma- ja aurinkokylvyin (what!!) ja oma lukunsa myös imeväisten voimistelusta ja voimisteluharjoituksista kuvallisin ohjein. Kiinnostaisiko teitä oma postauksensa kirjan kasvatusneuvoista? Mä koin, että melkein 600-sivuisessa kirjassa on niin paljon mielenkiintoisia juttuja, että en edes yritä niitä kaikkia tunkea yhteen postaukseen, koska siitä tulisi niin mahdottoman pitkä.

Ajattelin, että nämä tällaiset raskaus- ja vauvavuoden jutut voi niputtaa yhteen, mutta ihan oma lukunsa voisi olla sitten  ne kasvatusaiheet ja lapsen kasvu muuten. Mun mielestä näitä on aivan super mielenkiintoista lukea ja erityisesti verrata nykyajan neuvoihin!

Tämä kirja on kyllä melkoinen aarre ja kattava kurkistus 1940-luvun äitiyteen. Kuvaavaa on etenkin se, että kirjassa neuvotaan nimenomaan äitejä ja isän rooli on aivan minimaalinen. Isiä ei mainita juuri missään kohdissa ainakaan näissä raskausajan ja vauvavuoden neuvoissa. Kasvatusosioon asti en ole vielä kunnolla edes ehtinyt.

Tekstin lähteet: Nuoren äidin kirja, kirjoittanut lääketieteen ja kirurgian tohtori Armas Ruotsalainen, kustantanut Werner Söderström Osakeyhtiö 1947.

Ootteko kuulleet esim omilta isovanhemmilta jotain hauskoja neuvoja, joita ennen vanhaan on ollut vauvan hoidosta tai imetyksestä? Tai jotain hurjia kertomuksia siitä, miten on selvitty vaikeista synnytyksistä tai keskosuudesta? 

Olin viime viikolla kirppiskierroksella mun serkun ja mun tädin kanssa ja muutaman tunnin kierroksella onnistuin tekemään enemmän kirppislöytöjä kuin koskaan aikaisemmin kerralla. Uskoisin, että eniten siihen vaikutti kokenut kirppisseura: serkku ja täti käyvät kirppiksillä usein ja paljon ja katselevat kaikkea rauhassa ja hitaasti. He myös tekevät lähes aina hyviä löytöjä. Lähdinkin heidän mukaansa sellaisella ”seuraa ja opi” -meiningillä, että nyt mä opettelen hyväksi kirppistelijäksi, koska oikeasti haluaisin ostaa vieläkin enemmän tarpeellisia juttuja kirppikseltä, enkä uutena.

Mä tykkään käydä kirppiksellä, mutta olen ehkä usein ollut liikkeellä vähän väärällä asenteella. Toki joskus on niinkin, että jollain kirppiksellä ei kertakaikkiaan ole yhtään mitään, mitä tarvitsisin. Mutta veikkaan, että useammin kyse on ollut siitä, että olen kiertänyt kirppistä sellaiset ”en mä kuitenkaan löydä mitään” -lasit päässä ja paahtanut vaan hullua vauhtia rekit ja hyllyt läpi. Ja eihän silloin varmaan löydäkään usein mitään, ellei joku juttu ole erikseen aseteltu vetonaulaksi kiinnittämään huomiota.

Nyt kun olin mun tädin ja serkun kanssa, yritin ensin viilettää hullua vauhtia siellä, kuten aina teen. Sitten huomasin, että täti ja serkku jäävät jonnekin kilometrin päähän katselemaan etanavauhdilla ja palasin takaisinpäin. Katselin hyvin hitaasti kaikki läpi itsekin, kun ei ollut muutakaan tekemistä siinä heitä odotellessa. Ja yhtäkkiä aloin tekemään löytöjä. Ensin löysin R/H:n maailman cooleimman collarin, joka oli aivan priimakunnossa ja juuri mun kokoa. Siis ihan mieletön löytö ja vain 35€ hintaan (kun collarin ovh. kai 135€).

Seuraavaksi löysin meidän kuopukselle Mini Rodinin voimamies-mekon, jota olen metsästänyt livekirpuilta vuosikaudet. Myin aikanaan meidän oman voimamies-mekon (kokoa 80/86), kun se jäi pieneksi keskimmäiselle vuotta ennen kuopuksen syntymää. Olen itkenyt sen perään siitä asti, kun sain tietää, että saamme vielä yhden tytön, joka olisi voinut mekkoa käyttää. Nyt löytyi priimakuntoinen voimamies-mekko ja juuri sopivasti kuopuksen koossa niin, että on vielä aavistus kasvunvaraakin. Mua vähän jännitti, että mitä hän on mekon persoonallisesta kuosista mieltä, mutta jännitys osoittautui turhaksi. Kun mä tulin ostosten kanssa kotiin, hän kiljaisi ekana, että ”Äiti on ostanut maailman hassuimman mekon”. Sitten hän kiskaisi sen innoissaan päälle, eikä olisi halunnut pukea seuraavina päivinä mitään muuta. Mekko maksoi 12 euroa.

Löysin myös hauskan puisen seinäkellon meidän alakertaan. Ollaan etsitty kivaa kelloa, mutta ei olla keksitty, että millainen olisi hyvä. Puukellossa on vaaleanharmaata nahkaa oleva ”kehys”, joka on kiinni messinkisillä niiteillä. Se yhdistelee ihanasti luonnon materiaalia meidän keittiön värimaailmaan. Aivan täydellinen kello siis keittiön läheisyyteen ruokailutilaan. Hintaa kellolla oli 3 euroa.

Toisella kirppiksellä en tehnyt löytöjä, vaikka katselinkin kaiken rauhassa. Tai no, nyt kyllä hieman huijaan. Kirppiksellä oli kahdet ihanat kengät, jotka eivät olleet kalliita ja olivat juuri mun kokoa. Mä kuitenkin mietin tätä tulevaa syksyä, jo mulla olemassa olevia kenkiä, sekä yhtä kenkiin liittyvää työjuttua joka on tuloillaan ja jätin molemmat kengät kirppikselle. Yritän  pitää kiinni siitä, että kirppiksellä käyminenkään ei ole syy ostaa turhaa tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse. Toki kirppiksellä olen itselleni ehkä hieman armollisempi heräteostosten suhteen, mutta kuitenkin. En todellakaan tee aina täydellisiä ostopäätöksiä (tai ostamatta jättämis -päätöksiä), mutta hyvä jos edes joskus onnistun järkeilemään niin, että jotain ei-välttämätöntä ei lähde mukaan.

Kolmannella kirppiksellä löytöjä alkoi taas tulla. Ensin löysin aivan ihanat Mini Rodinin koirakuosiset housut, joihin tiesin meidän koirafanin ehdottomasti ihastuvan. Parin rekin päästä siitä löytyi huppupyyhe, jollainen meillä meni hukkaan muistaakseni Kreikan reissulla. Meillä oli ennen vaaleanpunainen, keltainen ja sininen luomupuuvillainen huppupyyhe eli jokaiselle lapselle oma, mutta se sininen taisi jäädä hotellille Kreikassa tai johonkin me se hukattiin. Nyt löytyi juuri se puuttuva eli sininen pyyhe ja meidän pyyhekolmikko on taas kokonainen! Sininen huppupyyhe maksoi viisi euroa.

Sitten löytyi vielä käyttämätön laput kiinni oleva Bobo Chosesin tämän kesän omenamekko 8 eurolla ja Kaikon uutta vastaavat tämän kesän leggingssit 15€ hintaan. Ihan huiput löydöt. Yhteensä kirppisreissulla meni 78 euroa, mikä on mielestäni varsin kohtuullinen summa erittäin hyväkuntoisista ja laadukkaista käytetyistä merkkituotteista + kellosta.

Tästä sain kyllä todellakin intoa kirppistelyyn taas! Edessä on välikausi- ja talvikamppeiden läpikäynti ja ihan ekana aion kurkata jemmat läpi, että löytyykö sieltä mitään lapsille sopivaa ja menevätkö viime syksyn kamppeet vielä. Ja jos jotain tarvitsee ostaa, aion ainakin kurkata kirppikset läpi, että onko siellä mitään sopivaa meille. Jos ei ole, niin suuntaan sitten kivijalkamyymälään ostoksille (ja kengät ostan uutena lapsille myös). Mun filosofia koko perheen vaateostoksissa on pitkään ollut se, että yhdistellään kirppiksiltä ostettua ja uutta keskenään ja lapsilla toki hyödynnetään myös kierrätys lapselta toiselle. Mä rakastan lastenvaatteita ja mielelläni ostan myös uusista mallistoista ihanuuksia, mutta siitä ei todellakaan ole haittaa, jos tekee osan löydöistä käytettynä! Ja nyt musta tuntuu, että pitkästä aikaa olen tehnyt hyviä käytettyjä löytöjä ja on intoa jaksaa etsiä niitä lemppareita.

Tulevaisuuden kirppiskierroksilla mun avainsanat on RAUHALLINEN tahti, rekkien perusteellinen läpikäynti ja avoin mieli. Sitten voi ehkä tehdä lisää huippuja löytöjä! 

Mikä on sun viimeisin kirppislöytö?