Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lindexin ja Indieplacen kanssa.

Tänään meidän ekaluokkalaisella alkaa koulu! Sen kunniaksi hän sai valita Lindexiltä itselleen Back to School -vaatteita, aivan kuten isosiskonsa pari vuotta aikaisemmin. Hän tiesi tästä jo kesäloman alussa ja koko kesä odotettiin innoissaan yhteistä shoppailureissua, joka sitten olikin ihan mahtava kokemus. Pyörittiin Lindexillä ja tutustuttiin koululaisten vaatteisiin. Ihan hurjaa, että jo kaksi meidän miniä on kasvanut niin, että ollaan siirrytty pikkulasten puolelta koululaisten vaateosastolle. Vastahan mä ihastelin jotain vauvojen bodyja heidän päällä ja nyt ollaan jo koululaisten osastolla! 

Käytiin nostalgiamielessä mun vanhan koulun pihalla kuvaamassa ihanat uudet kouluvaatteet ja meillä oli niin hauskaa ekaluokkalaisen kanssa. Hän valitsi itselleen Lindexiltä mielettömän ihanan Leijonakuningas-teepan, mustat joustavat bootcut-farkut, vaalean violetin hupparin ja ihanan violetin pipon. Leijonakuningas T-paita on kyllä ehdottomasti niin cool, että voisin ottaa sen omaankin kaappiin. Se on valmistettu BCI-sertifioidusta puuvillasta ja on ihanan pehmeä. Huppari on luomupuuvillasekoitetta ja makeat bootcut-jeggingssit on Better Denim -farkut, kuten kaikki Lindexin farkut. 

Lindexin Better Denim -farkkujen valmistuksessa käytetään Better Cotton (BCI)-, luomu- tai kierrätyspuuvillaa sekä kierrätettyä polyesteriä. Lisäksi farkkujen valmistuksessa käytetään 85 % vähemmän vettä, 70 % vähemmän energiaa ja 45 % vähemmän kemikaaleja, kuin tavallisten farkkujen valmistuksessa.  Better Denim -farkkujen pesuprosessissa kuluu yksiä housuja kohden vain noin 15 litraa vettä, kun tavallisten farkkujen pesussa sitä kuluu jopa 50–70 litraa. Better Denimin tuotannossa käytetään myös pienempi määrä vähemmän haitallisia kemikaaleja, joten niiden tuotannosta syntyvä jätevesi on  puhtaampaa. (lähde: lindex.fi)

Mulla on nyt koululaisen vaatekaapista noin kahden vuoden kokemus ja kyllä se jonkin verran eroaa dagis-aikojen vaatekaapista. Mutta toki vaatehommat ovat aina lapsikohtaisia ja jokaisella lapsella on ne omat mieltymykset. Koulu-vaatteissa meillä on lapsilla paljon vähemmän mekkoja, ohuita leggingssejä ja tunikoita kuin dagiksessa oli. Ne ovat (lasten toiveesta) suurimmaksi osaksi vaihtuneet farkkuihin, huppareihin, collegehousuihin ja t-paitoihin. Meidän koululaisten vaatekaapin checklist näyttää tältä:

Koululaisen vaatekaapin checklist:

• Joustavia ja rentoja farkkuja, joissa pihalla liikkuminen onnistuu. (Meillä lemppareita mom jeansit, jeggingssit ja wide fit -farkut) 
• Huppareita, sekä vetoketjulla että ilman. (Sekä cropattuja huppareita että vähän isompia huppareita)
• T-paitoja ja pitkähihaisia paitoja. (lyhythihaisia syksyn lämpimiin päiviin ja pitkähihaisia talven kylmemmille säille)
• Sisäliikuntatunneille jumppaleggareita ja -toppeja
• Ulkoliikuntaan alkusyksyyn collegehousuja & huppareita
• Ulkoliikuntaan ja ulkoiluun viileämmillä säillä hyvillä ominaisuuksilla varustetut kuoritakki ja kuorihousut
• Paljon pipoja ja hanskoja, koska niitä saattaa mennä hukkaan niin kotona kuin koulussakin. Hyvä vaihtoehto myös heijastavat hanskat, joita Lindexiltä löytyy.
• Jotain kivoja paljeteilla ja/tai glitterillä kuorrutettuja bilevaatteita koulun discoon ja kaverisynttäreille (jos niitä nyt tänä syksynä edes on).

Näillä ollaan tultu tähän asti hyvin toimeen ja uskon, että tullaan jatkossakin. Paljon vaatteita pystyy kierrättämään isosisaruksilta pienemmille ja näin me toimimmekin aina kun mahdollista. Lapsista on silti ihanaa saada välillä valita jotain ihan uutta ja ihan omaa ja itse valittua kaappiin. Esimerkiksi ekan koulupäivän asu on sellainen, jonka meillä lapset saavat valita uutena, vaikka siskoilta olisikin vaatetta valmiina.

Lindexiltä löytyy muuten myös merkkaustussi vaatteiden nimikoimiseen, joka on hyvä tapa vielä koululaistenkin vaatteissa. Vaatekaapin kruunaavat ihanat hiusdonitsit, hiuspannat ja korut, joita Lindexillä on valtavasti erilaisia ihania. 

Back To School -tarjous: 

Lindexillä on meneillään back to school -tarjous 23.8. asti, jonka aikana kaikki lastenvaatteet ovat 20% alennuksessa. Nyt ihanat kouluvaatteet saa siis vielä edullisemmin! 

ARVONTA: VOITA 50€ LAHJAKORTTI LINDEXILLE!

Mitä vaatteita on teidän koululaisen (tai päiväkotilaisen tai eskarilaisen) vaatekaapin checklistillä? Vastaa kysymykseen ja osallistut 50€ Lindex-lahjakortin arvontaan. Arvontaan voi osallistua 25.8.2020 klo 23.59 asti. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Maaliskuun puolivälissä lapset jäivät määrittelemättömäksi ajaksi etäkouluun ja kotihoitoon ja tuttu aikataulujen ohjaama arki muuttui. Yhtäkkiä ei tarvinnutkaan herätä enää väkisin aikaisin, viedä ja hakea lapsia, käyttää iltoja harrastuksissa rampaten ja juosta tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Yhtäkkiä koko arkea pystyi pyörittämään kotoa, yhdessä ja omassa aikataulussa. Harrastukset harrastettiin etänä ja oli enemmän aikaa hengittää ja vaan olla.

Tavallaan se, mitä eniten rakastan yrittäjyydessä (vapaus & omat aikataulut), laajeni koskemaan koko perheen arkea. Toki samalla myös yrittäjyyden epävarmuus oli yhtäkkiä osa koko perheen arkea. Yhtäkkiä ihan kaikki oli epävarmaa. Ei tiedetty kuinka kauan lapset ovat vielä kotona, onko ensi kuussa töitä, voiko harrastuksiin palata koko keväänä tai nähdäänkö läheisiä ollenkaan kesällä. 

Oli ihan hirveää kun ei saanut nähdä ketään, mutta oli ihanaa olla kotona. Ja kesällä toki on saanut jo nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea muutakin kivaa omassa tahdissa, eikä vaan olla kotona. Voin ihan suoraan myöntää, että aikataulujen määrittämään arkeen hyppääminen tämän ajanjakson jälkeen vaatii itseltäni sopeutumista. Nämä viisi kuukautta vain vahvistivat sitä, että olen tehnyt oikean valinnan ryhtyessäni yrittäjäksi. Vapaus ja omasta elämän rytmistä päättäminen ovat asioita, joista en haluaisi luopua. 

Jos saisin päättää, en koskaan elämässäni haluaisi herätä herätyskelloon. Valvoisin aina juuri niin myöhään kuin huvittaa (yleensä puoli yhteen) ja heräisin aina ilman herätyskelloa puoli ysiltä ja aloittaisin aamun juomalla rauhassa kupin kahvia ja lukemalla kirjaa. Sitten olisin aina energinen, kokisin saavani aina riittävästi omaa aikaa, riittävästi perheaikaa ja ehtisin myös ajatella ja luoda uutta. Ajattelin aina, että 100% omassa rytmissä eläminen on ihan utopiaa kolmen lapsen kanssa – arki ei voi olla sellaista, koska koulu, varhaiskasvatus, harrastukset ja työt. Mutta nyt meillä on ollut viisi kuukautta sellaista. 

Toki viiteen kuukauteen on mahtunut joskus niitäkin päiviä, että on ollut aidosti kiire, on tuntunut joskus siltä, että ei saa työrauhaa kun kaikki ovat kotona tai olisi kaivannut vaan rauhallisen ja tehokkaan aamun ilman yhtään keskeytystä. Mutta silti arki kokonaisuutena on ollut sitä utopiaa. Kaikkea on ollut riittävästi. Tiedän, että olemme olleet todella onnekkaita, kun olemme voineet olla koko ajan kotona ja minä olen voinut työskennellä ja Otto suorittaa opintoja etänä ihan samalla tavalla kuin muutenkin. Kaikilla ei ole ollut sitä mahdollisuutta.

Olemme kesän aikana punninneet monta kertaa näitä asioita. Mitä haluaisimme takaisin “vanhasta arjesta”? Mitä haluaisimme säilyttää tästä arjesta, jota ollaan suurin osa tästä vuodesta eletty? Ja ollaan päätetty, että nyt jos koskaan on aika luoda vieläkin enemmän omannäköinen arki ja elämä. Miksi ei voitaisi ottaa parhaita paloja molemmista? 

Mehän voidaan ja otetaan. Kun arki huomenna alkaa, meidän kalenterit eivät ole täynnä aikatauluja. Toki on lasten koulu-aikataulut ja dagikseen haut ja viennit, mutta viikottaisten harrastusten määrää on pudotettu. Ohjattujen ja aikataulutettujen harrastusten vähennyttyä arjessa on enemmän tilaa perheen yhteiselle ajalle. Lenkeille, trampalla pomppimiselle ja puistossa riehumiselle. Liikunnan määrä on kasvanut, kuljetusten määrä vähentynyt.

Kalenterit eivät ole täynnä joka päivälle jotain menoa, sillä tänä aikana niin monet asiat on opittu hoitamaan etänä. Unirytmi on vielä vähän hakusessa, mutta mennään senkin suhteen rennolla meiningillä. Kyllähän me aikuiset opitaan menemään hieman aikaisemmin nukkumaan, jos ensin valvotaan yhtenä iltana vähän liian myöhään ja herätään yhtenä aamuna vähän liian aikaisin. Tulee se uni sieltä sitten seuraavana iltana aikaisemmin. 

Jos jotain ollaan tänä aikana opittu optimoimaan, se on ruokaostosten tekeminen. Kaupassa ramppaaminen on vähentynyt valtavasti ja viikon ostokset ovat oikeasti viikon ostokset. Se jos mikä säästää aikaa.

Ja jos jostain asiasta on tänä aikana tullut rentouttava ja tärkeä osa arkea, se on sauna. Ja saunasta me ei luovuta. Vanhassa kodissa saunoimme ehkä kerran parissa viikossa, joskus meni kuukausia ilman saunomista. Nykyisin sauna on ehkä mun arjen tärkein yksittäinen rentoutumiskeino. Saunassa on niin helppo pysähtyä, olla vaan hiljaa tai puhua ihan mistä tahansa. Vähemmän sarjojen tuijottelua (vaikka hitsi, sekin on kyllä ihanaa aina saunan jälkeen) ja enemmän aikaa pysähtyä kuuntelemaan toista ja olemaan läsnä. 

Tämä aika on tiivistänyt meitä perheenä entisestään ja valehtelisin jos väittäisin, ettei mulla ole vähän haikea fiilis kun kirjoitan tätä postausta. Mutta samalla olen innoissani. Olen innoissani tulevista työpäivistä ja siitä, että työn ja vapaa-ajan rajasta tulee taas hieman selkeämpi. Olen innoissani siitä, kun näen miten valtavan innoissaan lapset ovat kouluun & dagikseen paluusta (ja ekaluokan aloituksesta). Olen innoissani siitä, että vaikka mun ja Oton illoista katoaa ehkä yksi tai kaksi yhteistä tuntia, meidän päiviin tulee taas kahdenkeskisiä lounaita ja kenties yhteisiä juoksulenkkejä. Ainakin tämän syksyn ajaksi.

Tämän syksyn jälkeen Oton opintovapaa päättyy ja Otto valmistuu, mikäli opinnot eivät viivästy koronan (tai jonkin muun odottamattoman asian) vuoksi. Eikä meillä ole vielä mitään hajua, millaiseksi arjen rytmit sen jälkeen muodostuvat.

Nyt otetaan siis kaikki ilo irti tästä syksystä. Ei mietitä vielä tulevaa, vaan ollaan kiitollisia jokaisesta koulupäivästä, jonka lapset saavat käydä tavallisesti koulua. Ollaan kiitollisia jokaisesta yhteisestä rauhallisesta työpäivästä. Ollaan kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä on ja säilytetään se rento asenne, vaikka arkeen tulee aikatauluja. Ja ollaan ihan älyttömän kiitollisia siitä, että meille jäi tästä ajasta pääosin positiivisia kokemuksia ja ikävöitävää, koska tiedostan todellakin, että kuluneet viisi kuukautta ovat olleet joillekin ihmisille pelkkää huolta, pelkoa ja kärsimystä. Kyllä meilläkin oli huolta ja pelkoa ennen kaikkea läheisten puolesta – ja on edelleen – ei tässä vielä voi huokaista. Mutta lähdetään syksyyn avoimin mielin ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. 

Ihanaa arkiviikkoa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.

Koulut alkoivat laajasti tällä viikolla Suomessa, vaikka me ollaan itse vielä tämä viikko lomailtu. Ennen tämän viikon koulun alkua ilahdutin mun kummipoikaa postikortilla & pikku yllärillä itselleni heinäkuussa asettamani korttihaasteen mukaisesti. Haastoin itseni lähettämään enemmän kortteja, useammille ihmisille kuin aikaisemmin. Mun haaste kuului näin: 

Elokuu: Kortti kummilapselle ilahduttamaan ennen koulun alkua 

Syyskuu: Kortti jollekin ihmiselle, jolle en ole koskaan ennen lähettänyt korttia.

Lokakuu: Halloween- tai sadonkorjuu-teemainen kortti piristämään vuoden pimeintä aikaa. 

Marraskuu: Kortti vanhalle ystävälle, jonka kanssa ei olla tavattu aikoihin. Ehkä kutsukortti tapaamiseen?

Ollaan nähty tänä vuonna kummipojan kanssa ihan ennätyksellisen vähän vallitsevien olosuhteiden vuoksi ja siksi ajattelinkin, että kortti voisi olla kiva tapa ilahduttaa häntä. Mulle kummius on tärkeä kunniatehtävä ja haluan olla läsnä kummilapsen elämässä, vaikka välimatkaa onkin. Toki aina kun nähdään, haluan viettää aikaa ja tehdä mahdollisimman paljon yhdessä asioita. Viimeksi pelattiin kortti- ja lautapelejä, käytiin uimassa, puistossa ja papan luona kylässä yhdessä. 

Kävin valkkaamassa lasten kanssa hauskoja postikortteja (hekin halusivat samalla lähettää kavereille kortit) ja mietin tarkkaan mitä haluan korttiin kirjoittaa. Miten voi välittää jo pikkuhiljaa teini-ikää lähestyvälle kummipojalle ne tunteet ja ajatukset, joita kummina tahtoo välittää, niin että ne menevät perille? On helppoa koskettaa sanoilla samanhenkistä ystävää tai tuttuakin tutumpaa äitiä, mutta miten löytää ne oikeat sanat, joilla ilahduttaa ja välittää hyvä fiilis kouluikäiselle pojalle? 

Kolmen tytön äitinä ja esimerkiksi yläkoulun 7. ja 8- luokkaa tyttöluokalla ja 8- ja 9. luokkaa, luokalla, jolla oli vain kolme poikaa käyneenä, mulle kasvavan nuoren pojan maailma on jossain määrin vähän tuntematonta vyöhykettä. Toki ei voi yleistää missään määrin ja jokainen nuori poika on erilainen oma itsensä – mutta mulla ei ole hirveästi omakohtaista kokemusta entuudestaan. Olen vain yrittänyt kasvaa ja oppia kummina siinä rinnalla näiden vuosien varrella. Mun mielestä on ihanaa, että kummina saan tutustua moniin ihan uusiin asioihin. Ja aina ollaan löydetty yhteistä kivaa tekemistä ja höpötettävää.

Musta tuntuu, että löysin ainakin omasta mielestäni oikeat sanat korttiin. Liian pitkästi en alkanut raapustamaan, ettei korttia ole vaikea lähestyä. Se on hassua, miten kortin lähettäminen tuntuu niin paljon henkilökohtaisemmalta kuin tavallinen jutteleminen ihan IRL. Miten korttiin kirjoitettuja sanoja tulee mietittyä niin hurjan tarkasti verrattuna siihen, että rupattelisi ihan muuten vain toisen kanssa. 

Olen iloinen, että lähetin kortin ja muutenkin tämä haaste tuntuu niin hyvältä ja hauskalta. Aion kehittyä oikein hyväksi korttien lähettelijäksi tässä loppuvuoden aikana. Siitä tulee aina itsellekin niin hyvä mieli kun lähettää kortin. Ja tietenkin siitä kutkuttavasta jännityksestä, kun odottaa, että kortin vastaanottaja saa sen perille. En malta odottaa pimeneviä syysiltoja, sitten voi tunnelmallisesti kirjoittaa pari postikorttia kynttilän valossa! Ja mikä kutkuttavinta, ehkä saada myös kortin tai pari itsekin joskus.

Postit kulkevat Kotimaan ikimerkeillä, jotka tunnistaa niissä olevasta Suomen kartta -symbolista. Kaikki ikimerkit kelpaavat osto-ajankohdasta riippumatta ikuisesti. Kun kortteja lähettää ulkomaille, käytetään Postin ulkomaan ikimerkkiä, jonka tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. 50g postikortti lähtee Kotimaassa matkaan yhdellä ikimerkillä, alle 250g lähetykset kahdella ikimerkillä, alle 1000g lähetykset neljällä ikimerkillä ja alle 2000g lähetykset kuudella ikimerkillä. Mun tämänkertaisen kortin ja pienen yllärin pakkasin kirjekuoreen ja mukaan laitoin kaksi ikimerkkiä.

Mua jo vähän jännittää ensi kuun haaste, kortti ihmiselle, jolle en koskaan aiemmin ole lähettänyt korttia. Mutta siitä tulee varmasti aika kivaa! Olen jo kovasti miettinyt kenelle kortin lähetän, mutta saatanpa lähettää useammankin samalla teemalla.

Ketä sä haluaisit muistaa kortilla just nyt?

Mulla on ollut niin ikävä tätä lämpöä, kun heinäkuu oli niin viileä. Kesäkuun lopun uimasäät saivat aikaan sellaisen ihanan odotuksen siitä, miten lämmintä ja mahtavaa heinäkuussa varmasti on. Totuus olikin sitten vähän toisenlainen ja heinäkuu oli tavallista viileämpi ja sateisempi. Onneksi kuitenkin saatiin tähän kesän loppuun vielä pieni lämpöputki ja päästään nappaamaan aurinkoenergiat talteen ja pulikoimaan lämpimissä luonnonvesissä.

Mä rakastan sitä, kun elokuussa illalla tulee Helsingissä jo melko aikaisin pimeää, mutta on kuitenkin vielä lämmintä. Rakastan sitä, kun auringonlaskut tulevat sellaiseen aikaan, että jaksan valvoa ja ikuistaa niitä kameran rullalle. Ja rakastan sitä, kun aurinko jo vähän laskee, eikä rannalla ole enää niin paljoa ihmisiä ja vesikin on tyyntä. Iltauinnit, tänä kesänä niitä ei ollut yhtäkään vain aikuisten kesken. Mutta ehkä ensi kesänä taas? Onneksi lastenkin kanssa iltauinnit on jo aika rentoja, kun he ovat jo kaikki vähän vanhempia. Ei tarvitse enää pelätä joka välissä, että kuopus kokeilee dipata päälleen veteen ihan huvin vuoksi, vaikka ei osaa uida. 

Lapsilla on vielä reilu viikko lomaa jäljellä ennen kuin arki alkaa, joten nyt on täydellinen ajoitus munkin ottaa viimeiset ilot irti kesän lämmöstä ja helteisistä illoista. Nyt on myös täydellinen hetki pitää mun tämän kesän toinen lomapätkä. Tällä pätkällä en pysty olemaan ihan täysin lomalla kuten viimeksi, sillä mun elokuu on melko täynnä töitä ja tapaamisia. Mutta se ei haittaa mitään, mä olen vaan todella kiitollinen ja innoissani jokaisesta työprojektista joka mulla on tällä hetkellä meneillään. Blogi on kuitenkin lomalla ensi sunnuntaihin asti ja ajattelin kenties lomalla tarttua vähän toisenlaiseen kirjoitusprojektiin taas: mun kirjaan. 

Tällainen puolilomailu sopii mulle oikein hyvin – aamupäivisin pari tuntia töitä tai kirjan kirjoitusta ja loppupäivä vapaata tehdä mitä ikinä haluaa. Pidän seuraavan kunnon 100% pysähtymisen sitten, kun saa taas vapaasti ja turvallisesti matkustaa jonnekin kauas, missä on helppoa unohtaa työt. Siihen voi vierähtää tovi, mutta ei se mitään. 

Loman jälkeen palataan taas uusilla kujeilla. Nyt on ollut aika paljon sisustusjuttuja, eivätkä ne ole ihan heti loppumassa. Rakastan tehdä sisustusjuttuja ja meillä on edelleen muutama DIY-projektikin kesken. Syksyn myötä kuitenkin tulee taas paljon muutakin sisältöä, kun aivot (ja arki) eivät ole enää pelkkää kesähöttöä. En tiedä samaistuuko joku muukin tähän, mutta kesällä en jaksa ehkä kirjoittaa mitään mielipidetekstejä samalla intensiteetillä kuin muina vuodenaikoina. Kesällä on all good everything ja sitten kun alkaa viilentyä, voi tunteet taas kuumentua, heh. No okei, ei ehkä kuumentua. Mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Kesällä mä menen rennolla meiningillä ja sitten kun on palattu arkeen, voin taas ottaa enemmän kantaa ja tarttua vähän syvempiinkin aiheisiin. 

Vaikka blogi lomailee, Instagram ei ainakaan täysin, joten siellä voi seurata meidän meininkejä ensi viikollakin. Toivottavasti ensi viikollakin jatkuisivat nämä mielettömän kauniit säät ja saataisiin nauttia mahdollisimman paljon auringosta. 

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille ja tsemppiä arkeen paluuseen kaikille, joilla arki alkaa huomenna tai ensi viikolla <3

Me alettiin tänä keväänä lavakaulusviljelyyn aivan noviiseina. Ei tiedetty aloittaessa mistään mitään, mutta päätettiin silti kokeilla. Laitettiin pihalle kolme laatikkoa, ostettiin mullat, kanankakat, siemenet ja taimet ja paljon ruukkuja, joihin laitettiin lisää kasveja. Laitettiin kupariteippiä karkottamaan etanoita ja ostettiin hallaharsoa suojaksi. Alkuun kaikki eteni hitaasti. Meidän ensimmäisistä siemenistä ei tullut mitään, taidettiin istuttaa ne sittenkin hieman liian aikaisin.

Seuraavasta satsista alkoi kuitenkin kasvamaan jo jotain. Pieniä vihreitä sirkkalehtiä. Taimetkin kasvoivat kauniisti, ensin sisällä ja sitten ulkona. Kasvun ihmettä on ollut mieletöntä seurata koko kesä. Olen myös ylpeä meistä ja varsinkin Otosta, joka on muistanut huolehtia laatikoiden sisällöstä ihan joka päivä. Kastellut aina tarvittaessa, lisännyt luonnomukaista ravinnetta ja tarkkaillut kasvua.

Meidän mansikat menivät linnuille. Katsottiin juuri edellisenä iltana, että nyt mansikat alkaa näyttää hyvältä, voitaisiin huomenna poimia. Ja seuraavana aamuna jäljellä oli enää mansikan jämiä nurmikolla ja laatikossa. Olisi pitänyt laittaa siihen joku verkko päälle, mutta kun ne olivat saaneet olla siinä niin nätisti niin luultiin, että ei tarvita. Selvästi linnut vain odottivat, että marjat olivat sopivan kypsiä, kuten mekin. Ensi kesänä ollaan viisaampia ja laitetaan mansikoille verkko heti alusta asti.

Satoa kuitenkin tuli muuten. Ruohosipulia ollaan saatu syödä koko kesä ja salaatitkin kasvoivat jo melko aikaisin. Ollaan selvästi saatu salaattia aivan yli omien tarpeiden. Ruohosipulia ollaan ripustettu nipuissa kuivumaan ja osan ajattelin myös pakastaa valmiina silppuna talveksi. 

Herneet eivät jostain syystä lähteneet kasvamaan ollenkaan, eivätkä myöskään sipulit. Mutta porkkanat, kesäkurpitsat ja kirsikkatomaatit (sekä ne ruohosipulit ja salaatit) kasvoivat aivan mainiosti! Nostettiin tänään ekat porkkanat (pari isoa ja muutama vielä aika mini) ja maistettiin ja ne olivat aivan taivaallisia! Vielä on hulluna porkkanaa laatikossa kasvamassa ja saavat kasvaakin hetken rauhassa, että ovat ihan kunnon porkkanan kokoisia. Porkkanan naateista Otto teki naattipestoa yhdessä Parmiggiano Reggianon ja cashew-pähkinöiden kanssa. Kesäkurpitsa oli niin mehukasta grillattuna. Ollaan saatu jo kaksi hyvän kokoista kesäkurpitsaa ja kaksi on vielä ainakin tuloillaan. Kirsikkatomaattia on tullut koko kesän tasaisesti. 

Auringonkukat vieläkin kasvavat, mutta kukkia ei vielä näy. Meidän muut kesäkukat ovat säilyneet hyvin hengissä, paitsi orvokit, jotka hukkuivat heinäkuun rankkasateissa. Hortensiat, samettikukat ja pelargonit ovat edelleen kauniita. Ensi kesänä laitan orvokitkin altakasteluruukkuun, kuten muut meidän ruukkukasvit. 

Meillä kasvaa pihalla myös kolme valtavaa omenapuuta, joista ollaan saatu jo ekat omenat! Ajattelin viikonlopun aikana leipoa ensimmäisen oman pihan kauraisen omppupiirakan  ja tehdä itse vaniljakastiketta sille kaveriksi. Lisäksi aiotaan tehdä ompuista ainakin mehua ja sosetta ja monta kertaa omena-kaurapaistosta. 

Näin loppukesästä kun tästä laatikkoviljelystä on jo useamman kuukauden kokemus, niin täytyy sanoa, että olen yllättynyt siitä, miten paljon me ollaan saatu satoa. Ja etenkin siitä, miten hyvä fiilis tästä kaikesta on tullut! Siis kuinka hyvältä tuntuu syödä oman pihan satoa ja miten ihanaa on ollut seurata kaiken kasvua lasten kanssa. Jotenkin ihan mahtavaa. Tämä kesä oli meille sellainen harjoituskesä, että vähän katsottiin miten tämä sujuu, miten osataan huolehtia kasveista ja mitä me oikeasti tarvitaan ja syödään. Ensi kesänä ehdottomasti jatketaan näiden kokemusten pohjalta ja entistä viisaampina.

Olen iloinen, että uskallettiin kokeilla, koska aiemmin ei todellakaan olla oltu mitään viherpeukaloita. Samalla kun ollaan kokeiltu, ollaan huomattu, että kyllä kenestä tahansa voi tulla ainakin vähän viherpeukalo, kun tekee kasvien hoidosta vaan rutiinin ja menee rennolla meiningillä, eikä ota liian vakavasti jos joku ei onnistukaan. Meilläkin tämä kokemus sisälsi sekä epäonnistumisia että onnistumisia. Kaikesta ollaan opittu ja ollaan nautittu tästä kokemuksesta ihan älyttömän paljon.