Kuva: Jere Viinikainen

Siellä se nyt on! Meidän Yhdessä -podcastin ensimmäinen jakso ilmestyi tänään Spotifyssa ja Soundcloudissa. 3. jaksosta eteenpäin Yhdessä -podcast on saatavilla myös iTunesissa. Mua jännittää ihan älyttömän paljon tehdä jotain meille ihan uutta. Mutta koska saan tehdä sitä Oton kanssa, mua ei jännitä niin paljon.

Tämä podcastin tekeminen on ollut meille yksi siisteimpiä juttuja, mitä ollaan päästy tekemään. Puhuttiinkin yhdessä siitä, että vaikka pelottaa lähteä tekemään jotain ihan uutta ja hypätä täysin oman mukavuusalueen ulkopuolelle, on ihan älyttömän siitä tehdä just tätä. Me ollaan tätä tehdessä puhuttu vaikka kuinka monta kertaa asioista, joista ei ennen olla puhuttu niin paljoa tai samalla tavalla. Me ollaan kysytty toisiltamme kysymyksiä, joita ei ennen ole tullut edes mieleen kysyä. Me ollaan opittu tuntemaan toisemme, jos mahdollista, vieläkin paremmin.

Me puhutaan toistemme kanssa paljon, ihan joka päivä. Yhdessä on kuin mahdollisuus tulla kärpäseksi kattoon kuuntelemaan meidän kahdenkeskisiä juttuja. Välillä ne on aivan käsittämättömän huonoja läppiä, välillä ne on keskusteluita asioista, joista ei pystyisi keskustelemaan kenenkään toisen kanssa. Välillä ne on keskusteluita meistä, meidän suhteesta ja historiasta. Välillä taas asioista, ilmiöistä ja yhteiskunnasta. Usein on tapana tehdä ensimmäiseksi esittelyjakso, niin mekin tehtiin, mutta ihan omalla tyylillä.  Esittelyjakson tekeminen on perusteltua – podcasteja kuuntelee myös moni ihminen, joka ei lue blogeja tai seuraa instagramissa juuri mua tai meitä. Ensimmäisessä jaksossa me kerrotaan mistä kaikki alkoi. Miltä tuntuu odottaa yhdessä vauvaa viiden viikon tuntemisen jälkeen. Sitä ei moni tiedä, mutta me tiedetään ja kerrotaan.

Ensimmäisen jakson nauhoittaminen oli alkuun meidän osalta vielä pientä haparointia, haettiin tuntumaa täysin uuteen asiaan. Mutta heti se tuntui omalta. Kun oli aloittanut, oli paljon helpompi lähteä jatkamaan. Ja huomattiin heti, että mikki päällä toistemme kanssa puhuminen on ihan yhtä rentoa kuin ilmankin. Sitä unohtaa sen, että on edes missään studiossa kun uppoutuu juttuun.

Ensimmäisen kauden aikana meillä tulee olemaan aiheita laidasta laitaan. Meillä tulee olemaan mukana myös vieraita parissa jaksossa. Podcastissa me puhutaan myös sellaisista qasioista, joista ääneen puhuminen toi etukäteen hikikarpaloita otsalle. Mutta sitten kuitenkin puhuttiin niistä ja samalla avarrettiin myös omaa maailmankuvaamme ja rohkaisimme itseämme. Voisin sanoa, että näiden jaksojen purkittamisen jälkeen olen n. 10 000 kertaa rohkeampi kuin ennen niitä. Voin vain kuvitella fiilikset sitten, kun koko tuotantokausi saadaan mun hammasleikkauksen jälkeen purkitettya loppuun.

Mua jännitti ihan pirusti tämä julkaisupäivä. Mutta toisaalta, tsemppasin itseäni ajattelemalla, että mitään tässä ei ainakaan ole menetetty, kävi miten kävi. Ollaan saatu tehdä ja luoda jotain uutta yhdessä ja toteuttaa itseämme. Siitähän kaikessa on kyse. Jos epäonnistuu niin epäonnistuu, mutta sitten ei ainakaan jää harmittamaan ettei kokeillut. Kiitos Otto meidän yhteisestä projektista ja kiitos Indieplace, jotka annoitte meidän kokeilla siipiämme tässä ja tuitte alusta asti 100%! Meillä ei kertaakaan ole ollut sellainen olo, etteikö meihin uskottaisi. Kiitos myös älyttömän paljon teille tsempistä ja tuesta etukäteen täällä ja muissa somekanavissa. Toivottavasti tykkäätte siitä, mitä me tuutattiin ulos. Laittakaa viestiä, toiveita ja kysymyksiä ja kuunnelkaa eka jakso!

KIITOS myös ihan älyttömän paljon teille kaikille, jotka olette jakson jo ehtineet kuunnella ja antaneet palautetta siitä. Me ollaan täällä luettu teidän viestitulvaa tippa linssissä ja huokaistu kiitollisuudesta, onnesta ja helpotuksesta. Te olette BEST <3

Kuuntele jakso Spotifyssa TÄSTÄ.

Kuuntele jakso Soundcloudissa TÄSTÄ.

Seuraava jakso ilmestyy 19.8. klo 00.00, ekaksi Soundcloudissa ja myöhemmin päivällä Spotifyssa. 3. jaksosta eteenpäin jaksot löytyvät myös iTunesista.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazer Leipomot Oy kanssa ja toimin Fazer Puikulat -brändilähettiläänä.

Koulu alkaa jo ylihuomenna, arkeen paluun fiilis on täällä. Rytmiä on käännetty vähän aikaisemmaksi, vaikka toivonkin kovasti, että kasin aamuja ei olisi koululaisella tänä(kään) vuonna. Se oli suurta luksusta, että viime vuonna koulu alkoi aina aikaisintaan yhdeksältä. 

Kolmen lapsen perheessä arkiaamut ovat usein hektisiä. On kolmen tyypin kamat jotka pitää katsoa kasaan, vaatteet jotka pitää valita, jumppapussit ja metsäretkivarusteet, harrastuskamppeet ja aikataulut. Koitetaan laittaa tavarat aina illalla valmiiksi, koska se helpottaa niin paljon. Joskus se tietty unohtuu ja sen kyllä huomaa sitten aamulla, kun aamu on sellaista paikasta toiseen syöksähtelyä ja jotain kuitekin unohtuu. 

Se, mikä aamuisin tavaroiden valmiiksi laittamisen lisäksi helpottaa valmistautumista, on nopea ja iisi aamiainen, jonka lapset osaavat tehdä itse. Me ajateltiin Oton kanssa helpottaa syksyn arkiaamuja sillä, että sunnuntaisin pidetään vähän sellainen “meal prep sunday”, eli pilkotaan hedelmiä, marjoja ja vihanneksia rasioihin valmiiksi aamuja varten. 

Niitä voi sitten napostella joko sellaisenaan tai saa surautettua nopeat smoothiet aamupalaleipien kylkeen. Leivät lapset osaavat tehdä itsekin. Näin ei tarvitse tinkiä terveellisyydestä kiireen kustannuksella, vaan on joka aamu terveellistä ja värikästä syötävää mahdollisimman helposti. Kun vähän jaksaa sunnuntaina valmistella niin ei tarvitse sitten arkiviikolla käyttää aamupalan tekoon yhtään sen enempää aikaa tai voimavaroja kuin muutenkaan. Mä en ole sellainen äiti, joka jaksaa joka aamu alusta asti kokata upean ja värikkään aamiaisen, mutta haluaisin kuitenkin tarjota lapsille ravitsevaa, kivaa ja herkullista aamupalaa. 

Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura -leivät on hyvä valinta aamuun. Suomalainen runsaskuituinen kaura täyttää hyvin vatsan pitkäksi aikaa ja maistuu herkulta. Ei siis mikään ihme, että se on noussut meidän suosikkileiväksi. 

Mulle on tärkeää, että lapset jaksavat hyvin koulussa, eskarissa ja dagiksessa koko aamupäivän ennen lounasta. Aamupäivisin on usein kaikenlaista aktiviteettia jo dagiksessa, koulusta puhumattakaan, ja jos aamiainen ei pidä kunnolla nälkää, ei niihin jaksa keskittyä täysillä. Siksi pidän aina huolen kunnon aamupalasta, jossa on tasapainoisesti kaikkea. 

Meillä kaksi nuorinta syö myös aamiaisen aina kotona eikä vasta dagiksessa, koska sillä saadaan vähän lisää aikaa meidän aamuihin ja lyhyemmät hoitopäivät lapsille. Olen tosi onnellinen, että meillä on mahdollisuus päättää niin hyvin itse tällä hetkellä hoitoajoista ja pystytään pitämään aamut rentoina ja päivät sopivina. 

Koululainen ei tänä vuonna ole enää iltapäiväkerhossa, koska hänellä on muutamana iltapäivänä viikossa  jo niin aikaisin harrastuksia, että hän ei ehtisi olla eftiksessä kuin ihan hetken. Hän tulee siis suoraan kotiin ja jatkossa syö myös välipalan aina kotona. Valmiiksi pilkotut hedelmät, vihannekset ja marjat sekä kaurapuuron mehevöittämä Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura-leipä toimivat hyvin myös koululaisen välipaloina.

Pääosin ollaan aina kotona Oton kanssa silloin kun hän tulee, koska työskennellään /  opiskellaan kotoa käsin. Mutta jos hän joku päivä sattuisi tulemaan yksin kotiin, on tärkeää, että hänelle on helposti saatavilla terveellisiä välipalavaihtoehtoja. Välillä meillä on iltapäivälläkin tapaamisia, nauhoituksia tai Otolla oppitunteja. Mä itse söin koulun jälkeen usein esimerkiksi vanukasta, maitoa tai suklaamuroja. Ei ollut ysärillä ihan niin tarkkaa, eikä niin paljoa ruokatietoa vanhemmille saatavilla. Sitten oli usein jo kiljuva nälkä siinä vaiheessa kun äiti tuli kotiin. Omille lapsille haluan tarjota parempia vaihtoehtoja, vaikka varmasti hekin riemusta kiljuen söisivät niitä suklaamuroja. 

Katsotaan kuinka kauan me jaksetaan ahkeroida Oton kanssa sunnuntaisin ja pilkkoa hedelmiä ja muita. Varmasti joskus myös lipsutaan ja sitten lapset syövät äkkiä pestyjä omppuja kokonaisena tai banaaneja, kun ne on niin helppoja. Mutta se on varma, että ainakin Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura -leivät pysyvät osana meidän aamupaloja tästä hamaan tulevaisuuteen, koska edelleen ne ovat herkullisimmat leivät, joita kaupan hyllyiltä löytyy. 

Mitkä on teidän lemppari arkiaamupaloja?

Silloin joskus kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia ja me odotettiin meidän esikoista, olin ahkera kirppiksellä kävijä. Meidän kodin lähellä (niin lähellä, että supisteleva ensisynnyttäjäkin jaksoi sinne kävellä) oli aivan mielettömän ihana lastenvaatekirppis, jossa oli jatkuvasti vaihtuvia lastenvaatteita myynnissä ja ihana omistaja.

Se oli yksi niistä ekoista paikoista, joissa koin, että tuntematon aikuinen (neuvolan lisäksi) kohtaa mut neutraalisti ihan samanlaisena äitinä tai odottajana kuin kaikki muutkin äidit. Vaikka olin raskaana ollessani 19-vuotias ja todellakin näytin ja kuulostin ikäiseltäni, mua ei siellä väheksytty tai katsottu nenänvartta pitkin. Kävin siellä valehtelematta ainakin kerran viikossa ja suurin osa meidän esikoisen vaatteista oli sieltä. Esittelin näitä ostoksia myös paljon täällä blogin puolella. Silloin meillä ei ollut merkkivaatteita ollenkaan, enkä ollut koskaan edes tutustunut niihin.

Kirppiksellä käyminen oli meidän kukkarolle ystävällisin tapa valmistautua vauvaan, sillä ennen kun Otto meidän esikoisen syntymäpäivänä sai uuden työpaikan, me elettiin todella pienillä tuloilla. Olin aika ahkera kirppiksellä kävijä niin kauan, kuin tuo ihana lastenvaatekirppis sijaitsi meidän naapurissa. En nyt muista tarkkaa aikaa milloin se lopetti, mutta silloin loppui myös mun kirppistelyt kuin seinään.

Meidän elintaso oli kasvanut siihen mennessä kohinalla ja kun oli kokenut sen, miltä tuntuu kun ei ole mahdollisuutta ostaa muualta kuin kirppikseltä, eikä aina edes sieltä, ne ihan uudet vaatteet alkoivat tuntua tosi houkuttelevilta. Samaan aikaan tutustuin ekologisiin ja eettisiin lastenvaatemerkkeihin. Jonkin aikaa se oli itselleni ihan must-juttu, että kaikki piti ostaa uutena, ehkä siksi, koska meillä vihdoinkin oli varaa. Ainakin muhun se minimituloilla eläminen jätti joksikin aikaa jäljen. Häpesin sitä ja halusin unohtaa sen menneisyydestäni, vaikka eihän siinä tietenkään pitäisi olla mitään hävettävää.

Näin jälkeenpäin se, että koin silloin vaatteiden ostamisen uutena niin tärkeäksi, tuntuu huvittavalta ja vähän nololtakin. Mutta myös aika inhimilliseltä. Me oltiin tosi nuoria ja meidän vanhemmuutta kyseenalaistettiin ulkopuolelta usein ja paljon. Ei koskaan kukaan läheinen tai neuvola, mutta puolitutut ja anonyymit kommentoijat heidänkin edestä. Nuorena ne tuntemattomienkin sanat menivät ihon alle ja oli suuri tarve näyttää ja todistaa että kyllä me pärjätään ja kuule tosi hyvin pärjätäänkin. Ei sillä, että kenellekään muulle juuri sillä vaatteiden alkuperällä olisi ollut sen kannalta mitään väliä. Mutta mulle oli.

Niihin aikoihin kyllä myin ahkerasti kirppiksellä lasten pieniä vaatteita ja myyn edelleen, mutta ostin lähes kaiken uutena. Toki sitten esikoiselta säästin keskimmäiselle, kun ne siirtyivät 1,5 vuoden ikäerolla melkein suoraan käyttöön isommalta pienemmälle. Oli ihanaa, kun niitä kaikista lemppareimpia vaatteita sai käyttää vielä toisellakin lapsella. Meidän lähipiiriin syntyi keskimmäistä vuoden nuorempi sokeriserkku, jolle vaatteet sai vielä kiertoon sen jälkeen. Siinä vaiheessa olin kyllä iloinenkin siitä, että olin ostanut paljon uutena ja paljon laadukasta. Vaatteet olivat tosi hyväkuntoisia vielä siirtyessään kolmannelle käyttäjälle.

Kului aikaa, sokeriserkku sai pikkusisaruksen ja vaatteet jo neljännen käyttäjänsä. Sitten me alettiin odottaa vauvaa ja alettiin saamaan niitä omia vanhoja lemppareita edelleen takaisin sokeriserkuilta. Meidän kuopus oli niiden viides käyttäjä. Tälläkin hetkellä hänellä on vaatekaapissa monen monta vaatetta, joiden viides käyttäjä hän on. Kun puhutaan, että vaatteella tulee olla vähintään 30 käyttökertaa ollakseen perusteltu ostos uutena, niin niillä kyllä todellakin on.

Ne vaatteet tuo edelleen hymyn mun huulille ja mä rakastan niitä. Tämä meidän vaateympyrä kulkee hyvin jo pian kuudetta vu0tta ja olen siitä iloinen. Meiltä vaatteet lähtevät vielä kiertoon. Näiden vuosien aikana ei tule mieleen lastenvaatteita, jotka olisivat menneet roskikseen. Kaikki ovat lähteneet eteenpäin uusille käyttäjille. Suurin osa tutuille tai kirppikselle ja osa lahjoitettavaksi.

Jonkin aikaa se oli valinta, että ostettiin vain uutta perhepiirissä kiertäneiden kaveriksi, mutta aika nopeasti se vain muuttui siihen, ettei oikeasti enää muistanut, että voisin käydä kirppikselläkin. Tai siihen, että jos joskus kävin kirppiksellä piipahtamassa huvin vuoksi, en osannut ostaa mitään. Olin menettänyt mun kirppistouchin. Vielä pari vuotta sitten en murehtinut siitä, ajattelin, että ei se haittaa mitään. Mutta se on alkanut haitata mua. Nyt se on kääntynyt toisinpäin: tuntuu nololta ostaa pelkästään uutta. Tuntuu nololta, jos EI löydä kirppikseltä mitään, kun kaikki coolit tyypit kirppistelee. Ja se on hyvä. Niin pitääkin tuntua ja olen kiitollinen kaikille cooleille tyypeille siitä, että he opettavat miten kannattaa kuluttaa.

Mä rakastan lastenvaatteita ja muotia. Rakastan odottaa droppeja, keskustella lastenvaatteista ja miettiä täydellisiä yhdistelmiä. Välillä teen sitä aktiivisemmin, välillä laiskemmin. Erityisesti vauvavuosien aikaan olen ollut todella sisällä lastenvaateharrastuksessa. En aio lakata ostamasta uusia lastenvaatteita. Erityisesti esikoiselle ostan hyvin mieluusti suurimman osan vaatteista uutena, koska häneltä ne menevät eteenpäin vielä niin pitkäksi aikaa ihan meidän omassa perhepiirissä. Mutta ostan välillä uutta myös muille, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa, koska ostokset on harkittuja, laadukkaita, perusteltuja ja ennenkaikkea lapsille itselleen mieluisia. Samalla haluaisin kuitenkin lisätä kirppisostosten osuutta ja opettaa lapset innostumaan siitä ja näkemään kirppiksen yhtä varteenotettavana ostospaikkana kuin minkä tahansa kaupankin. Kirppistely vain näyttäytyy itselleni Helsingissä usein hankalana ja aikaa vievänä arpapelinä.

Meidän lähellä ei ole yhtään kirppistä. Fb-kirppikset on mulle täysin no-no sekä myyjänä että ostajana, vaikka valikoima niissä on usein paras. Postitusten kuvaaminen videolle, epävarmuus ostoksen kunnosta ja saapumisesta perille, av-yv-rumba ja samasta vaatteesta kilpaileminen muiden kanssa. En yksinkertaisesti jaksa enää, kun joka kerta se on ollut yhtä älytöntä kokeillessani.

Kirppisverkkokaupat tuntuvat ajatuksena houkuttelevalta, mutta niitä melko usein selanneena en kuitenkaan ole koskaan löytänyt mitään ostettavaa. Helsingissä on muutama tosi kiva lastenvaatekirppis/second hand -myymälä, joissa aina joskus vierailen, mutta mä käyn kai yleensä ihan väärään aikaan. Illalla loppuviikosta taitaa olla huonoin mahdollinen aika, kun kaikki parhaat on menneet jo aamulla alkuviikosta. Niihin ei kuitenkaan niin vaan lähdetä aamuisin piipahtamaan, kun ne kaikki sijaitsevat vähintään 10km päässä meiltä ja meiltä myös julkisilla hankalasti tavoitettavissa. Tulevan kodin sijaintia ei myöskään olla päättämässä kirppisten sijainnin perusteella.

Täällä Oulussa on ihan mieletön lastenvaatekirppis: Vadelmatarha. Kävin siellä tällä viikolla ja löysin jo pelkästään yhdestä pöydästä niin paljon ostettavaa taaperon tyhjyyttään ammottaneeseen syysvaatekaappiin, että piti ihan miettiä mitä otan ja mitä en. Päädyin ostamaan kahdet Mainion leggingssit, Muka va minin collegemekon sekä Noshin priimakuntoisen ribbipaidan.

Ne olivat kaikki uudenveroisia tai lähes uudenveroisia, ei mitään tahroja, värjäytymiä tai reikiä ja silti fiksut hinnat, ei helsinkilisää päällä. Monessa muussakin pöydässä oli sellaisia juttuja, joita olisin voinut harkita just meille. Olen käynyt siellä aiemminkin ja joka kerta ostanut jotain. Se on ollut se poikkeus, kirppis, josta mäkin osaan ostaa.

Nämä ihanat kirppislöydöt saivat sellaisen pienen kipinän aikaan, että voisin Helsingissäkin nähdä enemmän vaivaa niin, että pääsen käymään kirppiksellä hyvään aikaan. Silloin kun tarvitsee jotain tiettyä, voisin ensin käydä pyörähtämässä kirppiksellä ainakin katsomassa, että löytyisikö sopivaa. Mä maksan kirppiksellä mielellään hyvän hinnan käytetystä, mutta hyväkuntoisesta merkkivaatteesta. Ja jos ei sittenkään ala löytyä, niin keskitän sitten varmaan lastenvaateostokset Ouluun, niinkuin aika pitkälti olen tehnyt muutenkin. Täällä on paras lastenvaatekirppis ja parhaat lastenvaatekaupat: Hippukids ja Noomi. Helposti saavutettavissa, kaikki parhaat merkit esillä laajasti ja älyttömän mukava ja avulias henkilökunta. Oulu on lastenvaateintoilijan unelmakaupunki, jonne kannattaa matkustaa kauempaakin.

Syysvaatteista on toivottu postausta (sekä lasten että aikuisten) ja esittelenkin varmaan ainakin taaperon syysvaatetusta enemmän kunhan päästään täältä kotiin. Postauksessa aion kertoa myös, mitkä vaatteet ovat käytettyjä ja mitkä uusia, ja mitkä on hankittu kirpparilta ja mitkä sisarusten tai sukulaisten vanhoja. Tämä postauksen mekko on yksi uusista ostoksista, (vaikka halusin kuviin uusia kirppisvaatteita), sillä tämä oli ainoa, jonka meidän 2v suostui pukemaan päälleen tänään. Mutta se onkin aika ihana, vai mitä! 

Mutta koska me ei asuta täällä Oulussa, kaipaan teidän coolien kirppistyyppien parhaita kirppisvinkkejä pääkaupunkiseudulta. Missä on parhaat kirpparit & second hand -myymälät (lasten tai aikuisten)? Missä tavara on hyväkuntoista ja ajanmukaista ja hinnat kohdillaan? Mikä on paras kellonaika ja viikon päivä käydä missäkin?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa.

Tänään suuri osa suomalaisista lapsista aloitti jo koulutapaileensa. Toivottavasti eka päivä sujui kivasti! Meillä on vielä muutama päivä lomaa jäljellä ja nautitaan niistä täysillä. Sitten alkaa arki! Me ajateltiin helpottaa tätä arkeen paluuta ottamalla taas Sannan ruokakassin Vegekassi-tilaus meidän perheelle.

Meillähän on ollut Sannan ruokakassin tilausjaksoja ennenkin jo monta kertaa. Kun viimeisin kassi eräänä kauniina maanantai-iltana tuli meidän kotiovelle, lapset juoksivat kilpaa sitä hakemaan. Me purettiin se yhdessä ja oli aivan kuin joulu olisi tullut, kun lapset niin fiiliksissä purkivat sieltä ruokia. Meidän taapero upposi vyötäröä myöden kassiin kun hän yritti ylettää ottamaan sieltä kaikkea. Oli hauskaa yllättyä siitä, mitä ruokia ja reseptejä päästiin tällä kertaa testailemaan yhdessä.

Mun mielestä ruokakassitilaus on tosi kätevä vaihtoehto aina välillä. On niin mahtavaa kun joku muu keksii reseptit ja toimittaa ruuat tuoreena suoraan kotiovelle. Arjessa varsinkin se ruokien keksiminen tuntuu välillä niin pakkopullalta. Mä itse kyllästyn äkkiä, enkä jaksa aina syödä samoja perus-ruokia, vaan haluaisin aina jotain uutta ja jännää. Aina ei kuitenkaan jaksa itse keksiä uutta ja jännää, tai etsiä reseptejä netistä tai kirjoista. Sannan ruokakassien reseptivihoista on vuosien varrella jäänyt meille jo monen monta uutta reseptiä sellaisiksi arjen vakkareiksi, kuten esimerkiksi naanleipäpizzat, mac & cheese ja tomaattikeitto katkaravuilla.

Kauppalistan tekeminenkään ei kuulu mun suosikkihommiin ja usein jotain tuikitärkeää unohtuu. Parasta ruokakassitilauksessa onkin just se, että joku muu  on jo katsonut valmiiksi kaikki tarvittavat ainekset ja toimittanut ne meille.

Me valittiin nyt vegekassi siksi, että halutaan pitää suurin osa viikon ruuista kasvisruokina. Vegekassissa tulee kolme kasvisruokarespetiä aineksineen, jolloin ei tarvitse itse keksiä aina uusia kasvisruokia tai pyörittää niitä vanhoja. Meidän viime kassissa tuli ihan älyttömän hyvät reseptit, jotka testattiin kaikki! Mausteiset falafelpihvit, paahdettua perunaa ja tomaattisalsaa, Jyväsalaatti balsamicomansikoilla ja fetajuustolla sekä Ricottaperunagnocchit pinaatilla, joka näkyy myös näissä meidän kuvissa. Ei oltu koskaan ennen tehty kotona gnoccheja ja oltiin kaikki ihan yllättyneitä siitä, miten hyviä ne olivat. Lapsillekin upposi gnocchien mieto maku.

Sannan ruokakassilla on tarjolla Vegekassin lisäksi Perhekassi (3 tai 5 ateriaa 4 hengelle), vähän Perhekassia vielä jännittävämpiä ruokia sisältävä Maukaskassi (2 ateriaa 2 tai 4 hengelle), sekä taatusti pienillekin lapsille maistuva Lasten suosikkikassi (3 ateriaa 4 hengelle). Perhekassista on olemassa myös gluteeniton versio. Me ollaan testattu näistä kaikkia, paitsi gluteenitonta kassia koska ei ole ollut tarvetta. Jokaiseen ollaan oltu tyytyväisiä. Tuo 4 hengen ruokamäärä riittää hyvin myös meidän 5-henkiselle perheelle, kun kolme on kuitenkin lapsia, jotka syövät vielä lasten annoksia. 

Tykkään erityisesti siitä, että Sannan Ruokakassin tuotteet on tarkkaan valittuja ja ruoan alkuperä on huomioitu. Kotimaisten tuottajien sekä eettisesti ja ympäristöystävällisesti tuotettujen raaka-aineiden suosiminen & sesonkien huomioiminen on keskeistä Sannan ruokakassin resepteissä. Ruokakassit on myös suunniteltu niin, että hävikkiä ei synny, mikäli annokset tehdään reseptivihon mukaan. Se on tosi hyvä juttu.

Mä tykkään hirveästi laittaa ruokaa ja nautin uusien reseptien kokeilusta myös arjessa. Siksi koen, että tämä sopii niin älyttömän hyvin meille. Meidän lapset on myös aika ennakkoluulottomia maistelijoita, varsinkin jos saavat olla itse mukana kokkaamassa. Siksi pystyn hyvin tilaamaan tuon vegekassin koko perheelle. Se helpottaa arkea, kun aina välillä joku muu miettii meidän puolesta, mitä syödään. Tykkään myös siitä, että ruokakassin reseptit on oikeasti suunniteltu arkeen, eikä mihinkään viikonlopun kolmen tunnin kokkaussessioihin. Nopeasti valmistuvaa ja kekseliästä ruokaa, joka ei vaadi mitään supertaitoja tai erikoisia välineitä.

ALENNUSKOODI SANNAN RUOKAKASSI -TILAUKSEEN:

Saan jakaa teille alekoodin, jolla pääsette testaamaan Sannan ruokakassia huikealla 15% alennuksella! Koodi on BTS-IINA15 ja sillä saatte tosiaankin 15% alennuksen ensimmäisestä Sannan ruokakassin tilauksesta. Koodi toimii uusilla tilaajilla, jotka eivät ole aiemmin testanneet Sannan ruokakassia. Pääsette tilaamaan Sannan ruokakassin TÄSTÄ. Koodi on voimassa lokakuun loppuun asti. 

Ihanaa arkeen paluuta kaikille <3 

LLL – eli loman-lopetus-loma. Tehtiin se viime vuonna ja tehdään se tänäkin vuonna. Tultiin vielä kesän lopuksi muutamaksi päiväksi Ouluun mun tädin luokse hengailemaan ja rentoutumaan. Tekee hyvää ottaa kunnon rentoutusviikko vielä ennen kuin ensi viikolla palataan heti kunnolla arkeen. Heti eka viikolla Otolla on jokapäiväistä läsnäoloa vaativa intensiivikurssi koululla ja lapsilla alkaa koulu, eskari ja dagis sekä kaksi harrastusta + yhden harrastuksen tutustumistunnit. Ja mulla on vielä se viisaudenhampaan poisto. Kuulostaako siltä, että tarvitaan yksi viikko rentoilua ja hellää huolenpitoa sukulaisten huomassa? Musta ainakin.

Huomenna lapset menevät yökylään mun äidin luo ja me mennään syömään kahdestaan Oton kanssa. Oikea syy yökyläilylle oli se, että torstaina tehdään Oton kanssa kunnon työ- ja koulupäivä. Ai että tekee hyvää saada yksi kokonainen 8h työpäivä, kun ollaan koko kesä vedetty taas sillä perinteisellä ”silloin kun ehtii eli nipistetään yöunista tai omasta ajasta” -meiningillä.

Ensi viikolla toki arki alkaa ja sen mukana normaalit työajat ma-ke, mutta mun on pakko saada tehtyä töitä ensi viikolle varastoon, kun en pysty yhtään ennustamaan miten selviän siitä viisaudenhampaan poistosta ja pystynkö sen jälkeen pariin päivään tekemään mitään. Sormet ristissä, että se ei ole niin paha kuin mun ekalla kerralla oli.

Tuon yhden kokonaisen työpäivän lisäksi tarkoituksena on täällä nähdä kavereita ja sukulaisia, kuten mun pappaa, äitiä ja tädin perhettä ja serkkuja. Lisäksi aiotaan saunoa, katsella sarjoja iltaisin ja nauttia vaan Oulun rennosta meiningistä muutaman päivän ajan. Viikonloppuna ajellaan takaisin, kun Otolla alkaa koulu heti maanantaina.

Tänään kun lähdettiin ajamaan, me ajettiin Indieplacen toimiston kautta. Meidän piti käydä podcast-studiossa nauhoittamassa yksi lause (Oikeasti yksi lause!). Me haluttiin lisätä yksi tietty juttu jaksojen alkuun, mikä piti saada tallennettua ennen ensi viikkoa. Oli aika hauskaa kun nopeasti vaan ajeltiin hissillä ylös toimistoon, istahdin kuulokkeet päässä podistudioon, sanoin yhden lauseen pari kertaa eri tavalla ja se oli siinä. Sitten lähdettiin kiireen vilkkaa takaisin alas, että päästiin aloittamaan matkan teko. Kertakaikkisen hupaisa aloitus matkalle, mutta nyt sekin on tehty, eikä edes mennyt kauan.

Tämä loma tulee siinäkin mielessä hyvään saumaan, että sekä tokaluokan aloittava esikoinen että eskarin aloittava keskimmäinen alkavat olla jo hieman tulisilla hiilillä. He odottavat ihan älyttömän paljon sitä, että pääsevät kouluun ja eskariin. Nyt ei ehdi jännitys kasvaa liian suureksi kun on täällä vielä niin paljon kaikkea hauskaa tekemistä, ettei sitä koulun alkua varmasti muista edes ajatella.

Mä ajattelin leipaista mustikkapiirakkaa täällä joku päivä sekä tehdä sille kaveriksi vaniljakastikkeen. Äiti viime viikolla marmatti mulle puhelimessa, että hänkin haluaa saada mustikkapiirakkaa, joten ehkä mun pitää sitten viedä sitä tuliaisiksi. Tein viime viikonloppuna ekaa kertaa itse vaniljakastiketta ja siitä tuli aivan taivaallisen hyvää tosi pienellä vaivalla. Täytyy ehdottomasti tehdä jatkossakin vaniljakastikkeet itse. Tästä tuli nyt tällainen perinteinen sillisalaattihöpönlöpöpostaus, mutta tätä meille just nyt kuuluu.

Ihanaa iltaa kaikille ja kivaa koulupäivää kaikille jotka aloittavat huomenna tai ylihuomenna koulun! <3