Ha! Eilen vietettiin vuoden harmainta päivää, ja sen kunniaksi  saatiinkin vihdoinkin upea auringonpaiste koko viikonlopuksi. En voi sanoin kuvailla miten mielettömän upealta auringonpaiste on tuntunut harmaan kuukauden jälkeen. Ollaan nautittu auringosta täysin rinnoin ja vietetty suurin osa ulkona tankkaamassa valoa ja vaan nauttimassa. Eilen meillä kävivät iltapäivällä ja illalla kylässä Väätäiset Turusta, ja lapset tekivät meille huikean esityksen jossa ei ollut päätä eikä häntää, ja joka loppui mahtavaan konfettisateeseen, aivan kuin Taika-Pasin sketseissä Putouksessa. Olipa ihanaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa, ja lapsetkin selvästi nauttivat toistensa seurasta.

Tänään ollaan myös oltu suurin osa päivästä ulkona, sillä heti aamupäivällä suunnattiin Kaivarin rantaan. Ensin vähän käveleskeltiin, ja sitten mentiin lohikäärmepuistoon leikkimään. Moni muukin perhe oli lähtenyt ulkoilemaan upeaan säähän ja puisto oli täynnä ihmisiä. Puistoleikkien jälkeen me suunnattiin vielä Cafe Carouseliin pikkulounaalle ja istuskelemaan. Oli ihanaa olla kuivassa puistossa, kun viime aikoina aina puistossa on ollut vaan märkää, kylmää ja kuraista. Niin eri fiiliksellä jaksaa itsekin olla messissä puistoleikeissä, kun voi nauttia säästä.

Tämä viikonloppu on ollut ihanan rentouttava ja mukava, ollaan vaan nautittu hyvästä seurasta, hyvästä säästä ja rennosta yhdessäolosta. Ollaan kokkailtu hyvää ruokaa ja oltu vaan rauhassa. Mihinkään ei ole ollut hoppua tai pakko mennä.

Puistoreissun jälkeen siivottiin vihdoinkin meidän piha, koska se on ollut myös märkä ja kylmä viimeiset pari viikkoa, eikä talvisiivous ole houkuttanut. Mutta nyt saatiin se aikaiseksi, ja ensi viikolla saadaan vihdoin sitten laitettua uloskin talven tunnelmavalot, joita ei haluttu laittaa ennen kuin piha on siisti. Tulee niin hyvä fiilis kun saa hoidettua asioita pois to do -listalta. Piha on tuijottanut joka päivä ikkunasta muistuttaen, että siellä on edelleen kaikki hiekkalelut levällään ja kaikki ulkokalusteet pitäisi laittaa talvea varten kasaan. Nyt piha on valmis talveen.

Syötiin iltaruuaksi teriyaki-lohta ja riisiä ja salaattia, ja sen jälkeen alkoi sen verran kolottamaan piparihammasta, että leivottiin vielä pipareita. Otto lähti käymään kuopuksen kanssa leffakarkkiostoksilla (meillä on tänään aikuisten leffailta), ja sillä aikaa me leivottiin isompien tyttöjen kanssa kaikessa rauhassa ja kuunneltiin joululauluja. Siis jotenkin tuntuu, että tytöt on kasvaneet ihan hurjasti edellisestä pipareiden leipomisesta. Kaikki meni niin jouhevasti tänään, molemmat tekivät pipareita vieri viereen, saivat ne helposti irrotettua pellille ja vielä koristelivatkin niin siististi.

Meillä oli niin hauskaa tyttöjen kanssa, ihanaa puuhastella välillä isompienkin kesken, vaikka sai taaperokin tulla toki koristelemaan oman nimikkopossunsa. Me leivottiin jälleen kerran koko meidän joulunviettoporukalle megaisot possupiparit, jotka nimikoitiin. Se on meidän ihana jouluperinne. Mun ja Oton piparit vähän kärtsäsivät, mutta onneksi yhdeksän muuta piparia saivat kauniin värin pintaan. Ja kaikki koristeltiin upeasti, niin ei se pieni palaneisuuskaan haittaa niissä mun ja Oton pipareissa.

Kertakaikkisen ihana viikonloppu takana, ja nyt se saa luvan huipentua vielä siihen, että me katsotaan Oton kanssa vihdoinkin Tuntematon sotilas. Meidän piti katsoa se jo silloin kun se ekan kerran tuli vuokrattavaksi, mutta vauvavuonna (eikä nähtävästi sen jälkeenkään) ole koskaan tuntunut siltä, että olisi käyttää kolme tuntia elokuvan katsomiseen. Mutta tänään ajateltiin tehdä se, ja ollaan varustauduttu glögillä, pipareilla ja irtokarkeilla. Tästä tulee hyvä ilta!

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Pahoittelut siitä, että nyt tulee pukeutumista koskevaa juttua kaksi postausta peräkkäin. Mutta ehkä tämä on sellainen ei-niin-perinteinen pukeutumista koskeva postaus, kun tänään stailaamassa ovat meidän LAPSET. Eilen vietettiin siis Anna lapsesi pukea sinut -päivää jälleen kerran, ja yhden välivuoden jälkeen halusin ehdottomasti taas osallistua siihen. Viime syksynä päivä taisi mennä meiltä ohi, kun oltiin mummuni hautajaisissa, joten oli kiva palata haasteen pariin tänä syksynä vähän iloisemmissa tunnelmissa. Ekan kerran haasteeseen osallistuessa mut stailasi meidän silloin 3-vuotias esikoinen. Tokalla kerralla taas pääsin 5-vuotiaan esikoisen ja silloin 3-vuotiaan keskimmäisen stailaamaksi. Eilen mua pääsi stailaamaan heidän lisäkseen myös meidän kuopus!

Mun mielestä anna lapsesi pukea sinut -päivä on mahtava tapa keikauttaa roolit päälaelleen ja antaa lapsille valta toteuttaa luovuuttaan super hauskalla tavalla. Lapset onnistuvat aina löytämään vaatekaapista sellaisia yhdistelmiä, jotka eivät olisi itselle tulleet mieleen. Usein he myös valitsevat sellaisia vaatteita, joita itse ei niin usein käytä. Musta on tosi mielenkiintoista aina nähdä mikä on heidän mieleensä, ja miten he pukisivat äitinsä jos saisivat päättää. On myös hauska seurata miten valinnat kehittyvät vuosien varrella, vai säilyykö tyyli aina samana, vaikka ikää karttuu.

1. ASU / ESIKOINEN

Ensimmäisen asun stailasi esikoinen. Hän kävi läpi kaikki mun kaapit, ja valitsi ensin vaaleansinisen juhlatopin farkkujen kaveriksi. Sille jakkua etsiessään hän kuitenkin löysi farkkupaidan, ja valitsi sittenkin sen farkuille kaveriksi, koska se kuulemma sopi vielä paremmin. Ja näin pukeuduin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni kokofarkkuiseen asuun! Kengiksi hän valitsi ”ihanat pörrökengät” joita hän toiveikkaana sovitti, josko ne olisivat enää vain vähän isot hänelle. Mutta vielä täytyy jalan kasvaa muutama koko, ennen kuin hän pääsee lainailemaan pörrökenkiä.

2. ASU / KESKIMMÄINEN

Keskimmäinen iski ensimmäisenä silmänsä ruutukuvioiseen tunikaan, joka on ehkä mukavin vaate ikinä. Sen kaveriksi hän valitsi kimaltavimmat jutut jotka löysi: glitter-ylipolvensukat, sekä helmikoristeiset vaaleanpunaiset korkokenkäni. Ihan mielettömän hauska asu! En olisi itse keksinyt yhdistää näitä kolmea keskenään, mutta kieltämättä nehän olivat ihan mahtavat yhdessä. Ehkä edelleen vaihtaisin kenkien tilalle tennarit, mutta muuten voisin vaikka hengailla juuri tässä paidassa ja näissä sukissa.

3. ASU / KUOPUS

Mä ensin ajattelin, että kuopus ei varmaan edes ymmärrä jos kysyn, että haluaako hän valita äidille vaatteet. Mutta hän halusi heti tulla mukaan valitsemaan kun kysäisin, ja hän käveli oikein määrätietoisena mun hyllykaapille, ja kiskaisi alas kukkakuvioisen mekon, jossa on olkapäät paljaaksi jättävä kaula-aukko ja hihat. Sen kaveriksi hän valitsi vaaleanpunaisen neuleen, ja ilmoitti ”waau, äiti pukee NÄMÄT!”. Mä sulloin mekon hihat neuleen hihojen sisään ja sain hienot ylimääräiset habat niistä. Mutta siis en kestä, tässä on ekat vaatteet ikinä, jotka meidän taapero on valinnut kenellekään. Pyysin häntä katsomaan mun asua, kun olin pukenut valmiiksi, ja hän sanoi että ”äiti on kaunis! minu vaatteet!”. Ihana!

Mutta siis en kestä kyllä, aivan mahtavia asuja kaikki kolme. Oli ihanaa, että he halusivat kaikki osallistua tähän, jopa taapero. Odotan innolla jo seuraavaa asuhaastetta, ja ennen sitä pitää päästää ainakin lapset meikkaamaan mut, ja tietysti tekemään kampauksia myös.

Mikä asuista oli teidän lemppari? Oletteko te osallistuneet Anna lapsesi pukea sinut -päivään? Millaisia yhdistelmiä teidän lapset ovat kehitelleet?

Ilmojen viilettyä kävin läpi eteisen kaappia samalla kun etsin lapsille villasukkia ja muita lämpimämpiä kamppeita pukeutumiseen. Samalla mun silmiin osui kangaskassi, jonka olin solminut kahvoista tiukasti kiinni, eikä mulla ollut mitään hajua edes mitä siellä on. Mutta sieltäpä löytyikin pari pipoa ja mun neljä vuotta vanha ruutukuvioinen kaulahuivi, jonka olin kokonaan unohtanut. Silloin neljä vuotta sitten huivi oli mulla tosi kovassa käytössä, ja myös vielä ennen meidän muuttoa, mutta en tiedä jemmasinko huivin sitten muuton yhteydessä, vai miksi en muistanut sitä esim. viime talvena ollenkaan.

Ruutukuosi on tänä talvena super ajankohtainen, sillä ruutua näkyy ihan joka puolella. Mutta se on onneksi sellainen klassikko, joka on aina muodissa, vaikka aina aika ajoin nouseekin isommaksi trendiksi, kuten nyt. Klassikkokuosit on muutenkin niitä, joita mielellään pidän osana vaatekaappia. Ne kestävät aikaa paljon paremmin kuin joku hetken hitti.

Ruutuhuivi on tosi pitkä ja tosi paksu, ja se lämmittää niin, että tarkenen sen kanssa aivan hyvin vielä nahkatakilla. Huivista saisi vaikka viltin kun se on niin suuri, eli juuri loistava näille ilmoille. En ehkä käyttäisi tätä huivia super lämpimän makuupussitakkini kanssa, mutta näin kevyempien takkien kaverina se on aivan mahtava.

Huivia, takkia ja sukkahousuja lukuunottamatta asu on sama, johon pukeuduin esimerkiksi alkusyksystä brunssilla käydessämme. Nyt hame on saanut seurakseen mustat sukkahousut, ja collegen päälle olen lisännyt mustan nahkatakin. Pirteän punainen huivi tuo ihanasti myös väriä muuten kokomustaan asuun.

Tänä syksynä olen käyttänyt tosi paljon samoja vaatteita, samoja luottoasuja. En ole käyttänyt juuri ollenkaan energiaa tai aikaa vaatteiden miettimiseen, vaan olen vaan aina pukeutuessa napannut just ne vaatteet jotka ovat sillä hetkellä tuntuneet hyvältä.  Vaatteiden pitäminen esillä vaaterekissä on helpottanut tätä tosi paljon. Tämä kuvien asu on ollut mun päällä varmasti ainakin kymmenen kertaa, kuten myös musta lempparimekko yhdistettynä pidempään neuleeseen, harmaa villaneule sekä sininen kukkamekko. Ja joka päivä jalassa on ollut maiharit, en ole tainnut edes harkita muita kenkiä, kun nämä on ollut niin mun juttu.

Jotenkin on ollut ihanaa vapautua siitä ainaisesta uudistumisen tarpeesta. Nuorempana aina ajattelin, että mulla pitäisi olla koko ajan uusia vaatteita, ja mun pitäisi aina pukeutua uusimpien trendien mukaan. Pitäisi olla joka viikko uusia vaatteita päivän asuissa esiteltävänä, eikä niitä samoja vanhoja. Vaikka tyylihän on juuri sitä yhdistelemisen taitoa, sitä, että pukeutuu siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja keksii ajankohtaisia yhdistelmiä olemassaolevista vaatteista. Ostin alkusyksystä muutaman harkitun vaatteen/asusteen joita koin tarvitsevani, ja olen käyttänyt niitä tosi tosi paljon yhdistettynä vanhoihin lemppareihin. Ne ovat olleet monipuolisia ja helppoja yhdisteltäviä, ja kaikin puolin nappiostoksia. En ole varmaan koskaan ostanut uusia vaatteita näin vähän, enkä ole varmaan koskaan ollut yhtä itsevarma mun vaatekaapin suhteen kuin tänä syksynä.

Päivän asu | Takki Lindex | Huivi New Yorker | Hame Zara | College Kenzo | Sukkahousut Norlyn | Kengät Zara | Laukku Gucci | Kello Daniel Wellington (saatu) |

Iskeekö teihin ruutukuosi? Oletteko tehneet viime aikoina löytöjä omasta vaatekaapista?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa.

Käytiin Santanderin kutsumana viime viikonloppuna Auto 2018-tapahtumassa Messukeskuksessa vähän tutustumassa autojen uusiin tuuliin. Tämä oli koko meidän perheen ihan eka kerta automessuilla, mutta oli kyllä ihan hyvin järjestetty tapahtuma. Me otettiin tietysti lapset mukaan, ja he pääsivät näkemään Muumipeikon, Pikku Myyn ja Nipsun esiintyvän, sekä halaamaan heitä. Joka osastolla oli tarjolla lapsillekin jotain pientä kivaa, mutta Santanderin osasto taisi olla lemppari. Siellä pääsi potkaisemaan jalkapalloa Uefa Champions Leaguen hengessä.

Tapahtumassa päästiin näkemään läheltä vaikka kuinka paljon erilaisia autoja, ja vaikka me ei varattu koeajoja (olisi ollut hankala toteuttaa kolmen lapsen kanssa), niin käytiin istumassa useammassakin autossa sisällä, ja testaamassa sisätilojen ja lisäpenkkien toimivuutta. Lapsista oli suurta hupia kiivetä 7-paikkaisten autojen takakonttipaikoille testaamaan tilavuutta.

Nythän meillä on tosiaan viiden hengen keskikokoinen citymaasturi, johon ollaan kyllä oltu tyytyväisiä, mutta johon kaivattaisiin aina aika ajoin lisää tilaa. Meidän oma perhe täyttää auton kaikki paikat. Aina kun esim. mun äiti on meillä käymässä, kyydeissä on kauhea sumpliminen, jos ollaan menossa koko porukalla jonnekin.

Sama toki kaikkien muidenkin kanssa. Viime kesänä kun mentiin mun serkun ja koko perheen kanssa Lintsille, osa porukasta meni julkisilla puolet hitaammin ja osa autolla. Jos lapset haluavat joskus ottaa koulun tai päiväkodin jälkeen kaverin mukaan meille, jonkun muun pitää olla pois kyydistä. Tai jos lapset haluaisivat ottaa kaverin mukaan museoon tai kotieläintilalle, jonkun muun pitäisi aina jäädä pois. Esim. lähimmälle kotieläintilalle meiltä ajaa autolla 15 min mutta julkisilla menisi 1-1,5h koska julkisilla ei ole suoraa linjaa sinne.

Sukulaiset eivät tietysti ole jatkuvasti meillä arjessa tarvitsemassa kyytiä, mutta mitä enemmän lapset kasvavat, sitä enemmän he haluavat viettää aikaa kavereiden kanssa myös arkiviikolla. Sen on huomannut jo nyt koulun myötä, että kavereiden rooli arjessa kasvaa koko ajan. Kaverisynttäreitä, leikkitreffejä ja koulun tapahtumia on suunnilleen joka viikko, ja kimppakyydit ovat suosittuja. Pian meidän keskimmäinenkin aloittaa koulun (no 1,5v päästä). Uskoisin, että silloin oltaisiin todella kiitollisia kahdesta lisäpaikasta autossa.

Ainoa mikä seitsemässä paikassa mietityttää on se, että löytyykö sellaista autoa tarpeeksi pienillä päästöillä. Siinä missä Otto ihasteli 7-paikkaista Skoda Kodiaq RS-maasturia, mä tuijotin autojen esittelylappujen päästölukemia. Faktahan on se, että tällä hetkellä 7-paikkaisena ei ole saatavilla sellaista autoa, jonka päästöt olisivat olemattomat tai edes kestävällä tasolla (paitsi Tesla Model X). Toki nopean ja tehokkaan RS-version ja päästöttömyyden väliin mahtuu muitakin vaihtoehtoja päästöjen kannalta.

5-paikkaisena löytyisi vaikka mitä, mutta kannattaako meidän edes vaihtaa autoa, mikäli oltaisiin valmiit pitäytymään 5 paikassa? Ei kannata. Nämä on tosi isoja kysymyksiä ja valintoja. Onneksi meillä on aikaa miettiä vielä puolisen vuotta ennen kuin meidän Santander All in One -sopimus päättyy, ja on aika tehdä se valinta, miten jatkossa toimitaan.

Varmaa on ainakin se, että jos (kun) me uusi auto hankitaan, me otetaan sekin Santander All in One -sopimuksella, kuten tämä nykyinen auto 2,5 vuotta sitten. 2,5 vuotta sitten me valittiin Santander All in One helppouden vuoksi (silloin ei ollut mitään tietoa mistään tulevista yhteistyökuvioista, vaan päädyttiin ks. kaiken kattavaan sopimukseen aivan omin päin). Ne samat asiat jotka meitä viehättivät silloin, ovat edelleenkin ne hyvät puolet, joiden vuoksi valitsisin tämän saman palvelumallin.

Autoon ei tarvitse sitoutua eikä sijoittaa, vaan sopimukseen kuuluu taattu hyvityshinta sopimuskauden päätteeksi. Meillä All in One-pakettiin kuuluu auto, rahoitus, kausihuollot, mahdolliset muut huollot, sijaisauto huollon ajaksi ja taattu hyvityshinta sopimuskauden päätteeksi. Maksetaan kiinteää kuukausierää, johon sisältyy siis nämä kaikki, ja ainoa mitä me tehdään itse autolle, on tankkaus ja pesu. Meidän ei siis tarvitse maksaa erikseen auton määräaikaishuolloista senttiäkään, eikä myöskään tarvitse varautua yllätyksiin, sillä auton rikkoutuessa sillä on valmistajan takuun lisäksi myös huoltosopimus. 

Sitten kun tämä sopimuskausi päättyy ensi kesänä, auton saa myydä itse pois mihin liikkeeseen haluaa, ja maksaa jäljellä olevan osuuden sillä (ja pitää mahdollisen myyntivoiton), tai sitten auto lunastetaan meiltä takaisin rahoituksesta jäljellä olevalla osuudella. Halutessaan auton voi myös pitää itsellään, ja maksaa jäljellä olevaa osuutta sitten uuden suunnitelman mukaan pois.

Eli vaikka aina sanotaan, että ”uuden auton arvo tippuu puolella heti kun sen ajaa autokaupasta ulos”, meidän ei tarvitse murehtia, että meillä olisi enemmän maksettavaa kuin mitä auton arvo on. Pahimmassa tapauksessa ollaan nollilla sopimuskauden päätteeksi, ja parhaassa tapauksessa voidaan tehdä jopa voittoa. Me haluttiin meidän perheen käyttöön nimenomaan uusi auto, ja tämä oli meille paras tapa saada se. Santander All in Onessa on kolme eri palvelutasoa, eli Perus, Helppo tai Mukava, ja me valitaan varmasti Mukava myös jatkossa. 

Kaikkein edullisin vaihtoehto tämä ei ole, mutta me arvotetaan helppous ja stressittömyys auto-asioissa edullisuutta korkeammalle. Ennen tätä ajettiin vuosi edullisella ja hyvin epävarmalla autolla, joka ei lopulta ollutkaan edullinen, sillä siitä rikkoutui koko ajan joku osa. Vaikka sen kuukausierä oli edullinen, yllärihuollot kasvattivat kustannuksia jatkuvasti. Sen vuoden jälkeen ei haluta enää ikinä joutua stressaamaan autosta. Me halutaan, että auton kanssa on varma ja turvallinen olo aina ja kaikissa tilanteissa. Mielenrauha on sellainen asia, mistä mä maksan mielelläni vähän ekstraa. Mutta toki All in Onessa on ne kolme eri palvelutasoa. Sopimuksen saa myös käytettyihin autoihin, joten on siitä paljon edullisempiakin vaihtoehtoja tarjolla, kuin tämä uuden auton ihan kaiken kattava Mukava-sopimus.

Me ei olla vielä siis päädytty mihinkään 100% varmaan päätökseen ensi kesän suhteen. Katsotaan, että tuleeko ennen sitä automarkkinoille vielä uusia vaihtoehtoja, joissa kaikki meidän tarpeet ja toiveet kohtaisivat. Tuskin tulee. Luultavasti joudutaan tekemään kompromissi, ja punnitsemaan tarkasti mitkä ovat meille ne kaikkein tärkeimmät asiat. Kaksi lisäpaikkaa vai mahdollisimman pienet päästöt (tai päästöttömyys)? Ehkä sitten kesällä 2022 olisi 7-paikkaisen fiksun hintaisen sähköauton vuoro, jonka kantama on talvipakkasillakin 600km? Toivottavasti. Siihen on vielä monta vuotta aikaa, ja markkinat kehittyvät koko ajan.

Netti pursuaa minimalismia, konmaritusta ja tavaroista vapautumisen ihanuutta. Se on kieltämättä tarttunut itseenkin. Vaikka mä en usko, että itse olisin onnellinen minimalistina super askeettisessa kodissa, olisi ihanaa kuitenkin karsia edes ne kaikki ilmiselvät tarpeettomat jutut, kuten pieneksi jääneet vaatteet, vauvan tarvikkeet ja vauvalelut. Vaikka olen aina silloin tällöin myynyt lastenvaatteita ja kenkiä kirppiksellä, antanut kavereille ja lahjoittanut niitä paljon esim. Hopelle, niin kolmen hirmuista vauhtia kasvavan tyypin kanssa niitä kertyy koko ajan lisää. Mun oman kaapin karsiminen onnistui myös hyvin jo varmaan vuosi sitten, mutta edelleen ne samat karsitut vaatteet pyörii täällä kotona säilytyslaatikossa, koska en ole ”ehtinyt” (lue: jaksanut) myydä niitä, tai selvittänyt minne niitä mun vaatteita voisi lahjoittaa.

Varastossa on tarpeetonta lastensänkyä, vauvan kehtoa ja sitteriä. Isot yhdistelmät ja turvakaukalo me sentään myytiin jo tuttujen vauvoille, kun käytössä on enää Yoyot, mutta melkeinpä kaikki muut vauvan tarvikkeet pyörivät edelleen varastossa tai nurkissa. Jokaisen muuton myötä karsintaa on tehty, ja aina säännöllisin väliajoin muutenkin. Silti koen, että kaapeissa on edelleen paljon tavaraa, joka ei tee meistä ketään onnelliseksi ja jota ei ole tarvittu esim. viimeisen vuoden aikana. Eli juuri sitä tavaraa, mitä voisi aivan hyvin karsia.

Pakkaa sotkee kuitenkin se, että en myöskään halua ”luopua liikaa” vaan haluan säästää niitä aarteita, joille oikeasti voi olla käyttöä tulevaisuudessa. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa nuo yläpuolella näkyvät leopardilakanat. Ne on esikoisen vanhat, eli v. 2011 ostettu. Mä rakastan niitä, ja olen niin iloinen että säästin ne silloin, vaikka monista muista vauvan tarvikkeista luovuimme keskimmäisen ja kuopuksen välissä. En oikeastaan edes tiedä miksi juuri ne ovat säästyneet, ehkäpä ihan vahingossa. Mutta kun löysin ne, tulin tosi iloiseksi.

Olen säästänyt joitakin oman lapsuuteni kirjoja, yhden pienen pinon teinien lehtiä, sekä joitakin ihania juhlamekkoja, kenkiä ja takkeja mun teinivuosilta lasten tulevia teinivuosia silmällä pitäen. Mä aina ihastelin äidin nuoruuden valokuvista äidin vaatteita ja kenkiä, ja mua harmitti niin paljon, että niitä vanhoja aarteita ei ollut enää tallessa. Onneksi äiti oli säästänyt edes joitakin koruja ja asusteita,  jotka olivat mun kalleimpia aarteita.

En tiedä haluavatko omat lapset ikinä äitinsä retroaarteita päälleen, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että mulla ei ole tallessa yhtään mitään tallessa jos haluavat. Eli vaikka mun tekonahkainen olkaimeton minimekko ei just nyt mahdu mulle ja en itse käytä Batman-kuvioisia conssejani, haluan säästää ne spesiaalimmat jutut lapsille varmuuden vuoksi. Ehkä niistä joskus tulee heidän aarteitaan. Lapsena päätin, että säästän ikuisesti mun jokaisen vaatteen ja kenkäparin, mutta ihan niin paljon en kyllä ole säästellyt, vaan mielestäni ihan maltillisen määrän. Joitakin nuorten kirjoja ja muita voisin kyllä laittaa eteenpäin, vaikka ne kaikkein rakkaimmat haluankin ehdottomasti säästää.

Tämän kuluneen vuoden ajan paletti on ollut niin täynnä toimintaa, että aikaa kaappien raivaukselle on ollut hankalaa löytää. Ihmisenä olen kuitenkin sellainen, että sotkuiset kaapit ja tarpeettomat tavarat tekevät fiiliksestä muutenkin vähän ”sotkuisen”. Olisi ihanaa kun jokainen kaappi ja laatikko olisi järjestyksessä (ja sisältö täysin selvillä), ja niissä olisi vielä vähän ylimääräistä tilaakin.

Se kaappien raivaaminen on se helpoin osuus mulle, ja sille ehkä vielä löytyisikin aikaa. Se tavarasta lopullisesti eroon pääseminen onkin sitten se hankala osuus. Ensin pitäisi lajitella kaikki erikseen myytäviin ja lahjoitettaviin, ja sitten vielä miettiä missä myy ja minne lahjoittaa.

Mun aika ei tällä hetkellä riitä Fb-kirppiksiin tai tavaroiden yksittäin kuvaamiseen ja hinnoitteluun, kun loppuvuosi on niin täynnä töitä, tapahtumia ja taaperoa. Olisi mahtavaa jos löytyisi joku helppo tapa saada kaikki mahdollinen meille tarpeeton tavara kiertoon ja oikeaan osoitteeseen. Mutta eipä tässä taida olla mitään pikavoittoja, kun tavarat on vielä niin eri kategorioistakin, että ei voi niputtaa yhteen myyntipaikkaan. Kai tälle projektille on vaan raivattava kalenterista aikaa. Ehkä tämä voisi olla mun ensimmäinen projekti ensi vuonna sitten, kun taapero on aloittanut osa-aikaisen päivähoidon? Silloin työnteon ja perheajan lisäksi päiviin saattaa mahtua hetkinen sitä kuuluisaa omaa aikaakin, ai että.

Sitä odotellessa haluaisin kuitenkin kuulla teiltä parhaita vinkkejä tavaroiden kierrätykseen ja lajitteluun. Mutta ei FB-kirppareita tähän, koska en ehdi kuvaamaan ja postittelemaan mitään. Meillä ei ole mitään sellaista säästössä, mitä olisin heittämässä roskikseen, vaan kaikki on hyvässä kunnossa myyntiin tai lahjoitettavaksi. Missä te myytte helposti aikuisten vaatteet? Entäs lasten merkkivaatteet? Mihin lahjoitatte itsellenne tarpeettomia leluja tai kirjoja, entäs isompia huonekaluja?

Myyntipaikkojen lisäksi saa jakaa muutenkin parhaat vinkit tavaroiden karsimiseen ja koko kodin läpikäymiseen! Mikä on kätevin tapa käydä kaikki läpi? Mitä te säästätte? Onko teillä sellaisia tavaroita, joita tekisi mieli säästää, mutta kuitenkin tiedätte, että ette tarvitse? Mitä teette niille?