Miltä näyttää tavallinen arkipäivä 3-vuotiaan näkövinkkelistä? Meidän 3-vuotias rakastaa valokuvausta ja eräänä päivänä hän jo valmiiksi otti niin paljon kuvia, että päätin hänen saavan kuvata halutessaan vaikka koko päivän. Ihan aamusta iltaan ei 3-vuotias oletettavasti jaksa keskittyä yhteen asiaan, mutta hän otti kuitenkin yllättävän paljon kuvia päivän aikana ihan omasta aloitteestaan. Tässä näkyy toki vain häviävän pieni osa päivästä, eli tämän postauksen perusteella ei kannata tehdä päätelmiä koko meidän päivän sisällöstä.

Hän kuvaa meillä muutenkin lähes joka päivä jotain. Olen jättänyt mun kakkoskameran niin, että lapsetkin saavat sen halutessaan itse otettua ja 3-vuotias osaa hienosti laittaa itse kameran päälle, tarkentaa ja ottaa kuvan. Asetuksia hän ei tietenkään osaa säätää, niin ne on kakkoskamerassa aina automaatilla. Mutta silti mä joka kerta hämmästyn, miten upeita kuvia hän osaa ottaa niillä automaattiasetuksilla! Sen pidemmittä puheitta, tässä tulee kuvamateriaalia kolmevuotiaan näkökulmasta.

Aloitetaan päivä päivän asu -kuvalla! Asuksi valikoitui isosiskojen vanha Elsa-mekko puettuna yöpaidan päälle.

Äiti tekemässä töitä aikaisin aamulla, sisko katsomassa leivontavideota äidin viekussa.

Sisko kirjautumassa sisään luokan päivittäiseen videochattiin, jossa käydään läpi päivän sisältöä.

Pajunkissat ja itse ripustetut (ja viime vuonna 2-vuotiaana siskojen kanssa maalatut) puukoristeet.

Toinen omakuva vähän lähempää. Taustalla näkyy imuri.

Katto on niin hämmentävän korkealla, että siitä oli pakko ottaa kuva suoraan ylöspäin.

Siinä on isi tulossa vanhalta kodilta. Hänellä on kädessä kahvakuula ja pyykkikori. Vanhalta asunnolta tuli mukaan myös kuopuksen rakas Tripp Trapp -tuoli vihdoinkin. Eteinen on vielä muuttokaaoksen vallassa.

Isosisko ja äidinkielen kirjat. Kuvassa upeasti mukana myös isin energiajuomatölkki.

Eteinen samalla kun isi lastaa autosta tavaraa tavaran perään sisälle. Yksinkertaisesti: kaaos.

Äiti tekemässä töitä varsin ergonomisessa asennossa kuvattuna portaista ylhäältä. Sisko sohvan nurkassa katsomassa sitä samaa leivontavideota.

Piirustustarvikkeet. Piirrettiin porukalla kuvia pääsiäisteemalla.

Äiti ottamassa kenkiä pois, kun oltiin menossa trampoliinille pomppimaan ilta-auringossa.

Salakuva isosiskoista leikkimässä pikkulegoilla.

Isosisko ja pääsiäisnoidan hattu. Naamiaisleikki alkakoon!

Tähän on tallentunut siskon hieno liike. Kenties hän nosti jonkun tavaran ylös, ettei pikkusisko yllä siihen?

Aika ihania ja rehellisiä kuvia meidän yhdestä päivästä. Tältä mä oikeasti näytän 95% ajasta, siis vaatteiden puolesta. 95% ajasta en istu koneella, mutta päivisin mä olen tehnyt aika paljon hommia siinä missä Otto on ollut lasten kanssa ja remppaillut. Otolla on helpompi keskittyä iltaisin ja mulla taas päivisin, niin ollaan tehty tällainen järjestely. Nämä kuvat ovat kyllä arvokkaita ja ihanan arkisia muistoja meille! Pitäisi ehdottomasti muistaa tallentaa hänen ottamat kuvat vaikka omiin kansioihin muutenkin, koska niitä on niin ihana katsella jälkeenpäin sitten ja näyttää myös hänelle itselleen.

Mitäs tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta? Tykkääkö teillä lapset valokuvata?

PS: Huomenna tulee postausta meidän ruokailutilan seinästä ja sävystä, kuten toivottiin! <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

Tänä vuonna me vietetään pääsiäistä ihan vaan täällä uudessa kodissa oman perheen kesken. Normaalisti meidän pääsiäiseen kuuluu kotona lomailun lisäksi pääsiäisen lammaspäivällinen Oton isän luona, mutta tänä vuonna tyydytään sitten vain etäyhteyteen. Onneksi meidän muut pääsiäisperinteet ovat aika mukautuvaisia ja sopivat hyvin tähänkin vuoteen. Aika ihanaa päästä viettämään pääsiäistä täällä uudessa kodissa, sillä yksi meidän pääsiäisen rakkaimmista perinteistä tulee olemaan niin jännittävää ja hauskaa toteuttaa juuri täällä, kun kaikki paikat ovat vielä kaikille uusia. Sen perinteen nimi on pääsiäismunajahti.

Yleensä me tehdään lapsille kartta ja piilotetaan pääsiäismunia ympäri kotia, mutta kieltämättä vanhassa kodissa pääsiäismunapiilot alkoivat olla lapsille jo vähän liiankin tuttuja ja helppoja. Tai sitten me vanhemmat ei oltu tarpeeksi kekseliäitä. Täällä uudessa kodissa on ihan uudet piilot ja tästä tulee niin hauskaa!

Ei olla vielä tehty karttaa tässä muuttotohinassa, mutta loppuviikosta varmasti joku ilta askarrellaan sellainen Oton kanssa, kunhan lapset on menneet nukkumaan. Vähän pitää vilkuilla myös säätilaa. Jos sää näyttää pääsiäiseksi lämpimältä ja kauniilta, taidetaan tehdä pääsiäismunajahti meidän omalle pihalle jenkkityyliin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun siinä oikeasti olisi jotain järkeäkin. Nyt meillä on iso piha, missä on paljon mahtavia piilopaikkoja pääsiäismunille. Niin siistiä! Ihanaa saada jotain hauskaa ja spesiaalia tekemistä tähän kotoiluun, vaikka toki meillä on sitä riittänyt myös muuton puolesta.

Yksi ihana asia, mistä saamme nauttia tänäkin vuonna pääsiäisenä, on hyvä ruoka. Yhdessä kokkailu ja leipominen on yksi meidän perheen suurimmista nautinnoista ja onneksi siitä voi nauttia hyvin myös kotioloissa. Meidän lähi- K-Supermarket lisäsi kotiinkuljetusten määrää radikaalisti ja sieltä on nyt saatavilla tosi hyvin kotiinkuljetusaikoja jopa heti seuraaville päiville. Ruoan tilaaminen on todella helppoa K-Ruoan verkkokaupasta. Ihanaa, että mahdollisimman monille halukkaille on mahdollista tilata ruokaa kotiin turvallisesti. Olen ilahtunut myös siitä, miten meidän K-Supermarketin kauppias on pyrkinyt kaikilla mahdollisilla tavoilla helpottamaan ihmisten elämää tänä poikkeuksellisena aikana. Sieltä saa tilattua mm. monia herkullisia ravintola-annoksia suoraan kotiin ja riskiryhmille on omat ostosajat.

Me testattiin viime sunnuntaina vähän etukäteen K-Supermarketin pääsiäismenun herkkuja. Kokattiin nieriää salaattikuorrutuksella, tofu-parsa-salaattia sekä pääsiäisen klassikkoa eli aivan totaalisen överiä kinderkakkua. Me tosin laitettiin nyt nieriän tilalta suomalaista kirjolohta, joka sopi loistavasti reseptiin myös ja onkin mainittu siinä vaihtoehtoisena kalana. Ruoka oli aivan älyttömän hyvää ja raikasta! Ja voin kertoa, että etenkin viikon ”mahdollisimman helppojen muuttoruokien” jälkeen raikas salaatti ja kala maistui aivan tajuttoman taivaalliselta. Kala- ja salaattieseptit olivat myös tosi helppoja toteuttaa ja valmistuivat käden käänteessä.

Mua vähän jännitti, kun testattiin ekaa kertaa meidän uutta kiertoilmauunia, että miten saan kalan tehtyä sillä niin, ettei se mene ylikypsäksi. Kala onnistui kuitenkin todella hyvin ja jäi keskeltä juuri sopivan meheväksi. Meillä on myös nyt induktioliesi ja nähtävästi vain yksi valtava siihen sopiva kattila, mikä hieman mutkisti kokkailuita, mutta saatiin ne silti onnistumaan! Nauratti vaan, kun lämmitin neljän litran kattilassa kinderkakkua varten _kolme ruokalusikallista_ sitruunamehua, johon liuotin liivatelehdet. Täytyy tilata muutama uusi kattila, ettei jatkossa tarvitse keittää kaikkea siinä jättikattilassa.

Kinderkakusta tuli todella herkullinen, vaikkakin jälleen ganachen valmistus ja kauniin valuman tekeminen paljastui hieman liian haasteelliseksi mulle. Onneksi kinderkakku näyttää silti upealta, kun asettelee vaan tarpeeksi paljon kindersuklaata siihen päälle koristeeksi. Ja maku ratkaisee muutenkin.

Rakastan kokeilla uutta ja monena muunakin vuonna me ollaan testattu pääsiäisen reseptejä K-Ruoka-sivuilta. Meillä ei ole omia pääsiäisen ruokaperinteitä, vaan perinne on se, että kokeillaan aina uusia ruokia, mutta sellaisia, jotka istuvat pääsiäisteemaan. K-Ruoka pääsiäis-sivuilta löytyy kuusi erilaista pääsiäismenua kokeiltavaksi ja mä ajattelin kokeilla sieltä vielä vaikka mitä! Yksi menuista on esimerkiksi rento peltipääsiäinen, joka kuulostaa ihanan helpolta. Sivuilta löytyy niin vegaaninen menu kuin kalamenukin. Jälkkäriksi mä aion testata ehkäpä pashakakkua tai sitten mämmicookieita. Tai miltä kuulostaisi mämmi-pizza? Rohkeuden puutteesta ei ainakaan voi syyttää K-koekeittiön kokkeja, heillä on aina ihan mielettömiä ideoita!

Joko olette suunnitelleet pääsiäisen menua? Onko teillä perinneruokia pääsiäisenä tai muita pääsiäiseen liittyviä perinteitä?

Tällä kertaa arkikuva on yhden kuvan sijaan kuvasarja – ihan vaan, koska yksi kuva ei olisi kertonut tarpeeksi. Tai ainakaan en halunnut jättää yhtään kuvaa pois. Jokainen kuva kertoi omaa tärkeä osaansa tässä pienessä tarinassa. Kaikki kuvat on otettu n. kahden minuutin sisällä toisistaan, samassa tilanteessa, samassa spotissa. Viikon arkikuvat on otettu viime viikolla, päivää ennen muuttoa tänne uuteen kotiin. Otto pohjamaalasi ruokailutilan seinää, josta oli irronnut maalia samalla kun irrotimme tapettia. Meidän kuopus oli kovin kiinnostunut maalauspuuhista ja tuli katselemaan isänsä työskentelyä. Hetken siinä katseltuaan (ja isin olkapäähän nojailtuaan) hän kysyi, saisiko itsekin tarttua telan varteen.

Ja saihan hän. Voi kuinka onnelliseksi tuo pieni ihminen tulikaan, kun hänkin sai kokeilla maalata kuten isi! Hän oli niin onnellinen. Hän vetäisi pari kertaa telalla juuri oikeaan kohtaan (ja yhden kerran ihan viereen, mikä ei haitannut mitään) ja ilmoitti sitten, että nyt mä en jaksa enää. Maalaus oli ilmeisen rankkaa, tai sitten vaan ei niin hohdokasta, että sitä olisi jaksanut muutamaa vetoa pidempään. Mutta se ilme hänen kasvoillaan kun hän sai kokeilla ihan itse! Hän oli niin innoissaan ja iloinen ja ylpeä siitä, että hän maalasi seinää. Niin pieni ja niin iso asia samaan aikaan. Sitä iloa oli ihana katsoa. Se oli yksi niistä monista kerroista viime aikoina kun mulle on noussut onnen kyyneleet silmiin.

Ihan yhtä suurella innolla lapset ovat repineet tapetteja, irrottaneet pahveja lattiasta, etsineet sukille pareja ja valinneet maaleja uusien huoneiden seiniin. Ja myös keksineet leikkejä tämän kaiken keskelle ja unohtaneet olevansa edes mukana missään muutossa. He ovat jo löytäneet uuden kodin parhaat piilopaikat, järjestelleet pikkulegot laatikoihin ja kikatelleet iltaisin kolmestaan, vaikka olisi jo pitänyt nukkua. He ovat täällä jo ihan kotonaan.

Ei voi kuin olla kiitollinen meidän lapsille siitä, että tämä kaikki onnistui ja pysyttiin kaikki järjissämme. Vaikka muutto oli varmasti heillekin normaalia rankempi kokemus nyt, kun he olivat koko prosessissa alusta loppuun asti mukana, he jaksoivat  hienosti. Meidän kuopus muutti elämänsä ensimmäistä kertaa ja tämä muutos oli hänelle iso juttu. Mutta hienosti hänkin on sopeutunut. Vaikka kaikki on vähän outoa nyt, kun on poikkeustila, niin lapsille on varmasti ollut muuton kannalta aika kivakin se, että ollaan oltu niin paljon yhdessä. Yhdessäolo on tuonut turvaa ja pysyvyyttä ison muutoksen äärellä. Iltaisin ollaan käperrytty kainalokkain sohvalle ja vaan halittu. Se on ollut maailman ihaninta.

Oli kyllä niin oikea päätös tulla tänne juuri nyt.

Ruokailutila ei muuten ole vielä valmis, koska meiltä puuttuu tuolit. Me ei vielä olla päätetty millaiset tuolit me halutaan, joten mietitään rauhassa. Tällä hetkellä mennään vanhoilla Ikea-jakkaroilla, tripp trappilla, esikoisen työtuolilla ja yhdellä vaaleanpunaisella pinnatuolilla! Ihan hyvin ollaan pärjätty niilläkin. Ei haluttu raahata enempää pinnatuoleja tänne, kun ollaan myymässä ne kuitenkin. Haluaisitteko, että esittelen ruokailutilan seinäprojektin erikseen ensin, vai koko tilan vasta sitten, kun kaikki on 100% valmista siellä? Kertokaa ihmeessä, niin tiedän!

Haluan toivottaa kaikille vielä ihanaa alkanutta viikkoa ja ison halauksen sinne ruutujen taakse <3

Huh, mä en tiedä mistä mä aloittaisin! Tämä viikko. Kun mä viime viikon maanantaina jaoin ekat kurkistukset meidän uudesta kodista, en todellakaan tiennyt, että jo seuraavana perjantaina nukkuisin ekan yön siellä. Me ei oltu aloitettu pakkaamista, ei mitään kertakaikkiaan ollut valmiina vielä silloin, koska meillä oli vielä niin paljon aikaa. Se oli lähinnä hyvä läppä, että hei muutetaanko huomenna, eihän me tarvita kuin patjat nukkumiseen. Mutta sitten tuli se tunne, että täällä on meidän koti. Täällä on niin paljon parempi olla. Tänne me halutaan. Ja sitten me vaan alettiin tekemään töitä sen eteen, että päästään viikonlopuksi kotiin. Se tuntui oikealta ja me kaikki haluttiin sitä.

Tämä viikko on ollut todella intensiivinen, takki on aivan tyhjä ja väsy-itkut itketty pariinkin kertaan. Mutta me tehtiin se. Viisi päivää sen jälkeen kun me saatiin avaimet, me nukuttiin ensimmäinen yö täällä. Ja itketty on useampaan kertaan myös onnen itkut. Kun tuntuu niin hyvältä ja onnelliselta, että kyyneleet vaan nousee silmiin.

Valehtelisin jos väittäisin, että muuttaminen kahdestaan kolmen lapsen kanssa neliöstä toiseen olisi ollut helppoa ja mukavaa. Eniten on harmittanut se, että meillä on oikeasti mahtava, upea tukiverkko ja meillä olisi ollut muuttoapua, lastenhoitoapua ja tapetin irroittajaa, mutta koronan takia me ollaan tehty kaikki yksin. Me ei palkattu muuttofirmaa, ei laitettu lapsia hoitoon, ei vuokrattu muuttolaatikoita. Muuttoautona toimi meidän oma auto, lapset repivät tapetteja, pakkasivat ja välillä leikkivät muuton keskellä ja käytettiin samoja 20 Ikean pahvista muuttolaatikkoa, jotka säästettiin vuoden 2016 muutosta. No, hyvin ne toimivat. Hyvin toimi sekin, että täytettiin laatikot, Otto vei ne uuteen kotiin, mä purin ne paikoilleen ja sitten täytettiin ne vanhassa kodissa uudelleen ja taas purettiin. Me selvittiin.

Vaikka nyt väsyttää, päällimmäinen tunne on kiitollisuus ja suuri onni. Me tehtiin se! Perjantai-iltana kun me syötiin pizzaa ja juotiin cokista uuden kodin ruokapöydän ääressä, musta tuntui, että halkean onnesta. Ja kun me laitettiin lapset nukkumaan ja he sanoivat, että he rakastavat nukkua täällä uudessa kodissa. Ja kun me mentiin Oton kanssa saunaan lasten nukkumaanmenon jälkeen, heitettiin löylyt, käytiin meidän tuplasuihkuissa, joista oltiin niin pitkään haaveiltu ja tuijotettiin toisiamme onnellinen virne naamalla. Ja kun mä heräsin lauantaiaamuna, kävelin meidän yläkerran aulaan ja kurkkasin alakertaan ja näin siellä meidän lapset sohvalla, käpertyneenä toistensa kainaloon katsomaan aamupiirrettyjä. Ja kun me tehtiin ekaa kertaa ruokaa täällä. Täällä on niin hyvä olla.

Pidin viikonlopun ajan blogista lomaa, koska aika ei vaan riittänyt muuton lisäksi tähän. Mutta remppapostauksia tulee, kunhan asiat etenee. Tällä hetkellä meillä on jo ruokailutilan seinä maalattuna ja muut maalattavat seinät valmiina maalausta varten. Alakerrassa ei ole enää pahveja lattialla, wohoo! En malta odottaa, että kaikki tilat alkavat valmistua. Nyt meillä on laatikoita purkamatta enää alle 10 ja nekin lähinnä siksi, että saadaan ne purettua vasta kun seinät on maalattu yläkerrassa ja hyllyt saatu paikoilleen niiden eteen. Ei paha enää. Nyt ollaan voiton puolella. Nyt voidaan edetä ihan rauhassa ja aloittaa arki täällä.

Tämä muutto oli kyllä ikimuistoinen. En olisi ikinä uskonut, että pystytään kahdestaan tähän, kun ei olla koskaan muutettu edes pienempiin koteihin ilman muuttoapua (ja -autoa). Ja yleensä meillä on ollut aikaa pakkaamiseenkin viikkoja, eikä muutamaa päivää. Mutta saipahan huomata, että kun me jotain oikein kovasti halutaan saada tehtyä, niin kyllä me saadaan se tehtyä, vaikka alkuun tuntuisi aivan mahdottomalta. Alkuun meillä oli kyllä tarkoituksena ottaa edes muuttoauto, mutta kun huomattiin miten paljon tavaraa meidän omaan autoon mahtuu, siinä vaan kävi niin, että tavarat siirtyivät autokuorma kerrallaan Oton voimin. Sohva meni purettuna yhdellä autoreissulla ja meidän parisänky meni purettuna yhdellä autoreissulla. Voin kertoa, että aika moneen kertaan päivittelin miten ihmeessä Otto jaksoi roudata yksin kaiken ja vielä kasata heti täällä.

Vanhalla asunnolla meillä on läpikäytävänä vielä varasto ja lisäksi meidän kuopuksen tuleva sänky on siellä vielä. Lisäksi sinne jäi vielä jonkin verran kaikkea pientä tavaraa, mitä varmasti haetaan ensi viikolla vielä tänne. Mutta pikkuhiljaa, nyt meillä on helpotus siitä, että aikaa on vielä se kaksi kuukautta. Meillä oli vaan niin kova halu päästä aloittamaan arki täällä, että siksi kiirehdittiin, vaikka siinä ei ehkä ollut mitään järkeä. Me vedettiin aivan täysin tunteella. Mutta se kannatti. Koska nyt kun me ollaan täällä, niin tässä on kaikki järki.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos ihan mielettömän paljon kaikista kauniista sanoista, tsempistä ja tuesta, mitä olette laittaneet. Te olette niin ihania <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä  DNA:n & Indieplacen kanssa.

Ihan uskomatonta, että tätä ihan erilaista arkea on takana jo kolme viikkoa. Mutta kaikkeen tottuu. Ei tunnu enää ollenkaan niin oudolta, että koulutehtävät tehdään etänä ja koululainen lähettää opettajille videoita ”musiikin tunneista”. Hän kuvaa ja kirjoittaa tekemisistään joka päivä digitaaliseen päiväkirjaan, joka on myös yksi koulutehtävä. Suomen tunneilla katsotaan suomenkielisiä Lasten uutisia puhelimesta ja vastataan niitä koskeviin kysymyksiin Google Class roomissa.

Älylaitteet ovat tällä hetkellä kovemmassa käytössä kuin koskaan ja niiden ansiosta myös kaukana olevat läheiset ovat onneksi lähempänä. Lapset ovat välillä tehneet koulutehtäviä mummun ollessa etävahtina videopuhelun kautta puhelimen ruudulla.  Mummukin nauttii, kun saa seurailla lastenlasten touhuja, vaikka etänä onkin.

Monissa tehtävissä tarvitsee kuvata joko kuvia tai videoita. Esikoinen kuvaa itse paljon ja viimeksi myös meidän 6-vuotias avusti ja kuvasi esikoisen musiikin tunnin tehtävänä olleen pehmoleluesityksen, jonka lähetin sitten musiikin opettajalle katsottavaksi. Lapset ovat myös tykänneet leikkiä mun Samsung Galaxy S 10+ puhelimen kameralla, sillä siihen tuli juuri uuden 25.3. julkaistun ohjelmistopäivityksen myötä  ihan super cooleja ominaisuuksia käyttöön.

Lapset kuvaavat muka omia ”YouTube-videoita”, joita ei kuitenkaan siis laiteta mihinkään. Mun puhelimen kamerassa on ollut jo pitkään super hyvät kuvausominaisuudet ja lapset ovat leikkineet esimeriksi hyperlapse-toiminnolla, erittäin hidas liike -tilalla ja AR-emojeilla. Päivityksessä Samsung Galaxy S10+ kameraan tuli mm. uusi single take -ominaisuus, joka tallentaa tärkeimmät hetket tekoäly-teknologian avulla. Single take-moodissa kamera tallentaa jopa kymmenen sekunnin ajan valokuvia ja videota yhtäaikaa, yhdellä napin painalluksella, jolloin voi valita parhaat otokset jälkikäteen.

Mullekin on käynyt usein niin, että otan jostain tilanteesta videota ja sitten jälkikäteen mietin, että olisinpa ottanut myös kuvan. Nyt ei tarvitse miettiä! Lisäksi kameraan lisättiin ”pro video” -kuvaustila, joka antaa laajemmat mahdollisuudet hallita videoasetuksia, kuten ISO-arvoa, suljinnopeutta ja valotuksen tasoa. Pro video-tilassa voi myös vaihtaa etu- ja takakameroiden välillä kesken kuvauksen, mikä on huippua. Näillä ominaisuuksilla käy hyvin niin lasten tubetus-leikit, kuin mulla asuntoesittely Insta storyssa.

On mahtavaa, kun nykyisin on olemassa kaikki tämä teknologia, joka mahdollistaa etäopiskelun ja etätöiden sujuvuuden ja auttaa muutenkin viihtymään neljän seinän sisällä. Ollaan hyödynnetty koulutehtävissä ja pikkusisarusten viihdyttämisessä myös monia erilaisia appeja. Matematiikkaa, kieliä, ongelmanratkaisua ja monia muita tärkeitä taitoja on helppoa harjoitella appien avulla. Opettajilta on tullut myös hyviä vinkkejä ilmaisista appeista, joilla opiskelu sujuu.

Esikoisen sirkuskoulun treenit vedetään tällä hetkellä etänä ja ollaan myös yhdessä lasten kanssa  osallistuttu moniin ilmaisiin tanssitreeneihin etänä tanssikoulujen instatilien kautta. Se on ollut ihanaa ja piristävää yhteistä puuhaa ja siinä on saanut vähän askelia kerrytettyä, kun musta tuntuu, että näiden viikkojen aikana on saanut tehdä paljon enemmän töitä, että saa älykellon askelmäärän täyteen. Tai edes puolilleen, heh.

Olen iloinen siitä, että viime vuonna saamani Samsung Galaxy Watch Active2 muistuttelee mua nousemaan ylös, liikkumaan ja venyttelemään tasaisin väliajoin, koska muuten saattaisin olla paljon enemmän jumissa kuin nyt olen. Se on ollut hyödyllinen juttu, kun muutenkin aina työskentelen kotona, enkä aina muistaisi pitää taukoja, jos ei joku muistuttaisi. Kun Galaxy Watch sanoo ”on kulunut melkein tunti siitä kun viimeksi liikuit, nouse ylös” mä yleensä tottelen ja teen kellon ehdottamat viisi venytystä.

Toki olen myös ulkoillut ja käynyt lenkillä yksin, mikä on ollut ihanan terapeuttista omaa aikaa. Nyt kun meillä on tämä muutto näin kesken, en ole ehtinyt lenkille tällä viikolla, jaiks. Onneksi muuton valmistelun ansiosta liikuntaa on kuitenkin tullut tällä viikolla ehkä jopa tavallista enemmän, vaikka en lenkille ole kerennytkään, kun ollaan rampattu asuntojen väliä, kannettu laatikoita  ja huonekaluja ja pakattu ja purettu. Askeliakin on kertynyt.

Pakatessa ja purkaessa olen nautiskellut äänikirjojen ja podcastien parissa Galaxy Budsit korvissa. Kun kuuntelee jotain mielenkiintoista podia tai äänikirjaa, joku vaatteiden ripustelu tai astioiden purkaminen ei tunnu yhtään niin tylsältä.  Galaxy Budsit on mun lempparit, koska ne on ainoat in-ear -kuulokkeet, jotka on ikinä pysynyt mun korvissa kunnolla. Niissä on myös super hyvä äänenlaatu ja ne vaimentaa ihanasti myös muita ääniä, vaikka eivät vastamelukuulokkeet olekaan. Nyt muuten Galaxy Budsit saa kaupan päälle, jos tilaa Samsung Galaxy Note10 tai Note10+ -puhelimen DNA kaupasta. Myös Note 10-puhelimiin tuli juuri samat uudet ominaisuudet kuin munkin puhelimelle.