Tällä viikolla saatiin vihdoinkin tehtyä piparkakkutalo! Se tuli perhejoulukalenterin luukusta tehtäväksi jo viime viikonloppuna, mutta meillä oli viikonloppuna sen verran paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että piparkakkutalo vaan jäi. Maanantaina illalla tuli inspiraatio ja piirsin kaavat talolle ihan omasta päästä. Halusin päästä helpolla, ja siksi käytin A4-paperin kapeamman sivun mittaa talon sivuseinien korkeutena ja A4-paperin leveämmän sivun mittaa talon korkeutena. Ei tarvinnut ihan niin paljon mittailla, kun tein sillä tavalla. Lisäksi suunnittelin kuistin, ovet ja savupiipun, sekä tietty ikkunat ja katon. Savupiipusta tuli ihan jättimäinen, en tiedä mitä oikein ajattelin, heh! Mutta ainakin sinne sai sitten paljon hienoa savua (eli hattaraa).

Me valmistettiin talo lasten kanssa ihan tavallisesta kaupan piparitaikinasta, ja mä tein sillä tavalla, että kaulin taikinalevyt jo valmiiksi leivinpaperin päällä, jolloin isoja osia ei tarvinnut raakana yrittää siirrellä, vaan siirsi vain leivinpaperin sitten uuninpellille. Mulla kerkesi lopputaikina jo vähän kuivahtaa siinä kun kesti niin kauan, mutta lisäsin puoli teelusikallista ruokaöljyä mun käsien kautta taikinaköntsään niin johan notkistui.

Ikkunoihin käytettiin tänäkin vuonna murskattuja muumitikkareita, koska se on sopivan helppoa ja mukavaa. Olin ihan unohtanut sen teiltä saadun vinkin, että viinikumikarkeista saisi hyvät ikkunat myös, eikä tarvitsisi edes murskata! Mutta ensi vuonna pakko varmaan kokeilla sitä sitten, jos vaan satun muistamaan.

Kasattiin talon osat yhteen keskiviikkona illalla Oton kanssa. Käytettiin kasaamiseen sulatettua sokeria, koska se on sopivan tymäkkä liima, jolla kaikki varmasti kiinnittyy hyvin toisiinsa. Huomattiin samalla, että mun tekemä alusta oli jälleen kerran melko pieni, ja talo mahtui siihen vain juuri ja juuri. Mutta onneksi kuitenkin mahtui! Olin lisäksi suunnitellut osat niin, että ne eivät ole liian leveitä meidän paistinpannulle, vaan ne pystyi painamaan suoraan kerralla sulaan sokeriin pannulle. Pannun halkaisija on 28cm meillä, ja levein osa oli 27cm, mahtui siis juuri sopivasti, eikä tarvinnut ollenkaan kikkailla.

Me käytettiin talon koristeluun sokerikuorrutetta ja ranskanpastilleja, sekä aitoja että S-kaupan oman merkin, niin sai vähän värivaihtelua. Mä tein sokerikuorrutetta itse, ja lisäksi käytettiin myös valmista. Mulla ei ollut vaan tarpeeksi jämäkkää pursotinpussia, ja siksi koristelu sillä omatekoisella oli vähän haastavaa. Toki en muutenkaan ole niin hirveän vakaa koristelija, vaan tuollaista vähän reppanaa söheröä mulla tulee aina. Mutta se on just hyvä tyyli mulle!

Koristeltiin talo yhdessä isompien lasten kanssa, ja taapero koristeli sitten irtopipareita. Mä tein talon etupuolen katon ja kuistin katon, sekä savupiipun kaksi sivua. Muuten lapset saivat koristella mielensä mukaan, ja tuli aivan älyttömän ihanat ja symppikset koristelut! Meillä ei ole niin nöpönuukaa, vaan juuri tällainen kotitekoinen talo on meille juuri paras.

Jos vertaa viime vuoden taloon, niin on tämä ainakin jo vähän siistimpi! Ja toissavuonna me käytettiin vielä valmista piparkakkutaloa, että siihen nähden tässä on jo huomattavaa edistystä havaittavissa ainakin mun mielestä. Ei valmiissakaan tietty mitään vikaa ole, mutta nämä rakennustaidot karttuvat vain harjoittelemalla. Ehkä ensi vuonna muistuu taas pari loistavaa vinkkiä vielä mieleen (joita listasitte ihanasti viime vuonna), ja tehdään joku ihan överi prinsessalinna.

Ihanaa päivää kaikille <3

PS: Neljä yötä jouluun, OMG! Tänä aamuna mekin herätään ennen kukonlaulua, sillä mennään juhlimaan esikoisen joulujuhlaa. <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Jokainen blogiani joulun aikaan lukeva on varmasti jo törmännyt siihen, että mulle on ihan sydämen asia valmistaa edelleen joulupöytään perinteisiä herkkuja mun mummun resepteillä. Valmistan edelleen monet perinteiset joulun ajan herkut mummun resepteillä, jotka hän antoi mulle silloin kun järjestin ensimmäistä joulua meidän omassa kodissa vuonna 2012. Varsinkin nykyisin, kun mummusta on jo aika jättänyt, on ihan älyttömän ihana ajatus, että hänen kädenjälkensä on edelleen läsnä meidän joulupöydässä.

Olen kuitenkin ruuanlaittajana ollut aina itse sellainen vähän kokeilijatyyppi, ja mun mielestä parasta onkin sekoittaa vanhaa ja uutta, perinteistä ja modernia. Mummun rakkaiden joulureseptien rinnalla tykkään kokeilla myös joka joulu jotain ihan uutta ja monesti tulen samalla vahingossa luoneeksi meille aivan omia perinneherkkuja. Yksi sellainen on alunperin K-ruoan reseptillä pari vuotta sitten ekan kerran valmistettu savuporoterriini, jonka perään Otto haikailee yleensä viimeistään jo lokakuun lopussa, niin tänäkin vuonna.

Mummun reseptillä valmistetaan kinkku ja kinkun kastike, imelletty perunalaatikko sekä joitakin joulun leivonnaisia. Tärkein mummun resepti on kuitenkin hernerokka, joka on myös ainakin meidän keskimmäisen kaikkein lempparein jouluruoka. Hernerokka tai hernetuuvinki kuten sitä yleisemmin kutsutaan on siis sellainen kuivatuista herneistä keitetty paksu mössö. Ihan parasta!

Tässä K-Supermarketin joulun ajan kamppiksessa lähdin tutkimaan K-Supermarketin tämän joulun joulureseptejä, ja testasin sieltä ihan ensimmäisenä aivan älyttömän herkullisen kuuloista Päärynäpiirakkaa Kanelimascarponella. Tämä herkullinen tarte tatin -tyyppinen piirakka vilahtikin jo mun instagramissa samalla kun kyselin teiltä, millaisia jouluruuanlaittajia te olette. Te tunnuitte olevan samoilla linjoilla jouluruuissa, että on kiva pitää perinteistä kiinni, mutta tuoda myös niiden rinnalle jotain aivan uutta.

Keikautettava päärynäpiirakka oli helppo valmistaa, vaikka meillä ei uuninkestävää paistinpannua ollutkaan. Mä valmistin sen valurautapadassa, ja se toimi ihan älyttömän hyvin. Me syötiin se yhdeltä istumalta ihanan täyteläisen kanelimascarponen kanssa. Totesin, että tässäpä oikein kelpo ehdokas mukana vietäväksi jouluaaton jälkkäriksi tälle joululle.

Lisäksi testasin K-ruoka -sovelluksesta löytyvää Siika Crudo -reseptiä. Siika Crudo oli aivan uusi tuttavuus itselleni, mutta kalaruokien rakastajana mä ihastuin siihen heti. Yleensä kalapöydässä on aina ollut mätiä ja graavilohta, mutta ehkä tänä vuonna testaankin tätä siika crudoa graavilohen sijaan, sillä tämä oli ihan älyttömän raikasta. Raakakypsennettyä sitruksista kalaa ja raikasta granaattiomenaa, NAM! Voin kuvitella, että tämä olisi aivan ihana keveä ja raikkaan hedelmäinen tuulahdus muuten niin suolaiseen joulupöytään.

Kävin ostamassa siikafileitä K-Supermarketista, ja tiskin kala oli edellispäivänä pyydettyä. Mahtavaa, että näin tuoretta kalaa on myös lähimarketissa, eikä vain kauppahallissa tai torilla. Kysyin vielä ostaessani kalatiskin kalamestarilta vinkit Siika Crudon valmistukseen, ja sain loistavia ammattitaitoisia neuvoja, ja rohkaisua ihan uuden kalaruoan kokeiluun. Musta on ihanaa kokeilla uutta, mutta kaipaan joskus vähän rohkaisua aivan uusien ruoka-aineiden käsittelyyn. K-Supermarketin hevi-osastolta löytyivät myös tuoreet sitrukset ja hehkuvan pinkit granaattiomenat.

K-Supermarket haluaa haastaa ihmiset laajentamaan ruokareviiriään myös joulupöydässä. K-Supermarketin sivuilta tai esimerkiksi K-Ruoka -sovelluksesta (joka on muuten todella kätevä myös kauppalistan tekemiseen) löytää runsaasti jännittäviä reseptejä joulpupöytään, mutta toki myös ne loistavat ohjeet niihin joulun perinteisiin herkkuihin. Miltä kuulostaisi vaikkapa joulun Mäti-pizza tai kuusigraavattu lohi? Kannattaa kurkkia ruokainspiraatiota K-Supermarketin sivuilta, tai kysäistä kauppareissulla vaikka palvelutiskin asiantuntijoilta, heillä on usein mahtavia kikkakolmosia ja reseptejä takataskussa.

Musta olisi ihanaa kuulla teidän joulupöydistä! Mikä teillä on perinteistä, mitä kokeilette uutena? Tykkäättekö perinteisistä jouluruuista, vai syöttekö jouluna jotain ihan muuta? Mikä jouluruoka ei tule koskaan löytymään teidän joulupöydästä? (Itselleni se oli maksalaatikko, kunnes tapasin Oton).

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa.

Tänä syksynä kauppojen levitehyllyyn on tullut uutuus, joka rouskuu ja maistuu hyvältä, nimittäin Keijun paahdetut siemenet -levite. Sitä voi käyttää ihan tavalliseen tapaan leivän päällä (ja on muuten hyvää), tai sitten sitä voi käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa aivan tavallisen margariinin tai voin tapaan. Raisiossa valmistettava levite on helppo ja herkullinen tapa lisätä terveellisiä auringonkukan, kurpitsan, seesamin ja pellavan siemeniä ruokavalioon. Ne sisältävät runsaasti hivenaineita, kuituja ja proteiinia sekä terveellisiä, tyydyttämättömiä rasvahappoja.

Paahdetut siemenet sopivat todella moniin ruokiin ja leivonnaisiin, mutta näin satokaudelle ajankohtaisesti mulla tuli heti ensimmäisenä mieleen sienipiirakka. Suppilovahverot ovat juuri nyt parhaimmillaan ja kanttarellejakin vielä löytyy, joten niistä syntyi täyteläinen ja herkullinen piirakka, johon paahdetut siemenet tuovat makua ja rakennetta sekä pohjassa että täytteessä. Mä rakastan sieniä, ja halusin piirakan korostavan erityisesti niiden makua. Nimesin tämän suppilovahveropiirakaksi, sillä kanttarelleja mulla oli vain pieni rasian pohjallinen, jonka lykkäsin mukaan pannulle. Tähän sopivat hyvin muutkin sienet, kaikki metsän ruokasienethän ovat herkullisia. Kanttarellit ja suppikset ovat mun lemppareita helppoutensa vuoksi.

Täyteläinen suppilovahveropiirakka (28cm vuokaan)

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
100g Keiju paahdetut siemenet -levitettä
2 kpl munaa
3 rkl vettä

Täyte:

1l suppilovahveroita ja/tai kanttarelleja

1 keltasipuli

200g Creme Fraichea

2rkl Keiju Paahdetut siemenet -levitettä

3 munaa

1/2tl suolaa

1/2tl mustapippuria

100g juustoraastetta

1rkl sitruunamehua tai valkoviiniä

Valmistusohje: Nypi vehnäjauhot, suola ja Keiju paahdetut siemenet -levite sormin sekaisin. Lisää munat ja vesi. Sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija 28 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista uunissa 10min 200 asteessa uunin toisiksi alimmalla tasolla.

Pese ja pilko sienet. Pilko sipuli. Paista sieniä ja sipulia pannulla, kunnes kaikki vesi on haihtunut. Lisää 2rkl levitettä, mausteet ja sitruunamehu tai valkoviini. Paista vielä hetki. Sekoita kulhossa creme fraiche, munat ja juustoraaste. Lisää sieni-sipulipaistos sekaan. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista piirakkaa uunissa vielä 25-30min ajan. Anna vetäytyä hetken aikaa paistamisen jälkeen, jotta piirakka pysyy kasassa leikattaessa. Nauti esimerkiksi raikkaan vihersalaatin kanssa ihanana syyspäivänä. Nam!

Ihanaa ja herkullista syysiltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Lokakuu – kurpitsoiden kuukausi, eikö? Mikä sopisikaan paremmin näihin lokakuun tunnelmiin, kuin kermaisen herkullinen myskikurpitsa-salviapasta ruskistetulla pinjansiemenillä ja savusuolalla? No eipä juuri mikään! Kurpitsa on raikasta, ravitsevaa, terveellistä, kauniin värikästä ja ennen kaikkea mielettömän herkullista. Tietty terveellisyys hieman kärsii jos voita laittaa kovin tuhdisti, mutta joskus saa hieman herkutella, eikö? Haluan nostaa satokauden ajankohtaisia raaka-aineita esiin, ja tällä hetkellä todellakin kurpitsat ovat ajankohtaisia. Siksi lähdin kehittelemään tätä herkkureseptiä myskikurpitsasta ja sen kavereista.

Mä rakastan uunissa paahdettua myskikurpitsaa ja kurpitsan kermaisuutta. Kurpitsan makeus kaipaa tasapainon vuoksi myös hieman suolaisuutta, ja tähän ruokaan suolaisuuden tuo Maldonin upea savusuola. Savusuola tasapainottaa kurpitsan makeuden, ja samalla korostaa sen makua, lisäten herkullista savun aromia tähän sadonkorjuuajan herkkuun. Mä paahdoin myskirkurpitsakuutiot uunissa savusuolaa päälle ripoteltuna, sillä olen muutaman vuoden kurpitsakokkailuiden kanssa todennut, että se on paras tapa saada kurpitsan maku kunnolla esille. Kerran kokeilin vain keittää kurpitsat, ja se ei ollut yhtään sama. Suosittelen siis ehdottomasti uunissa paahtamista, vaikka se viekin hieman enemmän aikaa. Tämä sopii hyvin vaikkapa viikonlopun nautiskeluruuaksi.  Me tarjoiltiin tätä eräänä iltana, kun meidän ystävät tulivat kylään. Vietettiin vähän niinkuin sadonkorjuujuhlaa, ja nautittiin muutenkin tämän hetken ajankohtaisista herkuista.

Maldonin savusuolaa myydään Keskon kaupoissa (ja marraskuun alusta alkaen myös S-ryhmän kaupoissa), ja mä olen aivan ihastunut siihen! Tavallista Maldon-suolaa meillä on käytetty ruuanlaitossa jo vuosia, mutta tämä Maldon savusuola on tämän vuoden uusi tuttavuus mulle. Se antaa ihan omanlaisensa säväyksen tuttuihinkin ruokiin, ja suosittelen kyllä kokeilemaan. Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti. Se valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty alusta asti.  Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä.

Myskikurpitsa-Salviapasta (6 annosta)

500g Fettucinea

2dl pastan keitinvettä

1-2dl ruokakermaa tai kaurakermaa

3rkl oliiviöljyä

1 n. 1kg  myskikurpitsa pilkottuna n. 1,5cm kuutioiksi

2 keltasipulia

1 ruukku tuoretta salviaa

2 ruokalusikallista voita tai öljyä

1/4tl jauhettua muskottipähkinää

1/4tl inkiväärijauhetta

1tl juustokuminaa

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1tl mustapippuria

ripaus chilijauhetta

2tl Maldon-savusuolaa

1tl Maldon-suolaa pastan keitinveteen

70g pinjansiemeniä

1dl Parmiggiano reggianoa tai Pecorino Romanoa raastettuna

Valmistusohje:

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Pilko kurpitsat pieniksi kuutioiksi, ja lohko sipulit neljään osaan. Levitä kurpitsakuutiot ja sipulilohkot uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele savusuola ja muut mausteet, sekä oliiviöljy päälle. Paahda uunissa n. 25-30 minuuttia. Laita pastavesi kiehumaan, ja lisää 1tl Maldon-suolaa keitinveteen. Huuhtele salvianlehdet. Lämmitä paistinpannulla 2 ruokalusikallista voita, ja paahda salvianlehtiä ja pinjansiemeniä pannulla, kunnes ne muuttuvat rapsakoiksi. Nosta talouspaperin päälle kuivumaan. Ota kurpitsat ja sipulit uunista, ja vedä sileäksi soseeksi blenderillä tai sauvasekoittimella.Keitä Fettucinet tasan al denteksi. Lisää 2dl pastan keitinvettä, ja 1-2dl kermaa tai kaurakermaa. Kermaa on riittävästi sitten kun kastikkeen koostumus on sellainen kastikemainen enemmän kuin ”perunamuusimainen”. Tarkista maku, ja lisää vielä mausteita, jos tarvitsee. Kaada kastike pastan joukkoon. Tarjoile parmiggiano reggiano -raasteen ja rapeiden salvianlehtien ja pinjansiemenien kanssa. PS: voit paistaa salvianlehdet ja pinjansiemenet öljyssä ja käyttää kaurakermaa, jolloin resepti on vegaaninen.

NAM! Mulle tuli nälkä tätä kirjoittaessa ja näitä kuvia katsellessa, tätä on pakko tehdä uudelleen ensi viikonloppuna. Ihanaa ja herkullista iltaa kaikille <3

Eilen juhlittiin Ottoa meillä kotona ihanalla isolla ystäväporukalla meidän terassilla! Teemana oli tyttöjen toiveiden mukaan kukat, ja me käytiinkin keräämässä luonnonkukkia koristeeksi, ja kakunkin koristelin kukilla. Lasten piti askarrella myös kukkakoristeita, joita oltaisiin ripustettu, mutta tässä lomamoodissa se vähän jäi, ja lopulta kukkateema ei ollutkaan niin suuressa osassa. Mutta sen sijaan meillä oli keskimmäisen kummisedältään lahjaksi saama saippuakuplakone, mahtava tunnelma,  hyvää ruokaa, musiikkia ja valoja ja viirinauhoja.

Meillä oli niin rento ja kiva ilta yhdessä, ja oli mahtavaa nähdä ystäviä. Otolla alkoi samalla eilen kesäloma, ja tätä on todellakin odotettu. Eiliset juhlat olivat ehkä paras tapa ikinä aloittaa loma! Grilli oli kuumana lähes koko illan, ja sen lisäksi tarjolla oli mun tekemää päärynä-valkosuklaakakkua, jonka tein tällä Annin uunissa -blogin ohjeella 1,5-kertaisena.Kakku oli ihan super mehevää ja herkullista vaikka itse sanonkin, ja helppo tehdä.

Eilen oli melko tuulista, mutta onneksi aurinko paistoi ja paviljonki vähän antoi tuulen suojaa. Istuskeltiin koko iltapäivä ja lta pihalla, ja lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin vielä jatkamaan vähäksi aikaa porukalla keskustan tuntumaan. Oton sisko jäi tänne valvomaan pienten unta, ja kaikki olivat nukkuneet sikeästi. Sen verran kesyjä ollaan, että lähdettiin jo melko pian puolen yön jälkeen Subwayn kautta taksilla kotiin Oton kanssa, mutta ihan mahtava ilta oli kyllä, ja just meille sopiva. Saadaan kyllä olla kiitollisia kaikista ihanista ihmisistä joita meillä on ympärillä, ja olen hurjan kiitollinen myös siitä, että Otto on mun vierellä.

Mä muistan vieläkin ekat Oton synttärit joita juhlittiin yhdessä meidän ensimmäisessä yhteisessä kodissa, Otto täytti silloin 21 vuotta. Tavallaan tuntuu että ne juhlat oli ihan vasta eilen, vaikka oikeasti niistä on jo seitsemän vuotta ja niin moni asia on muuttunut. Tärkeimmät jutut on kuitenkin säilyneet juuri sellaisena kuin ne olivat silloin: edelleen seitsemän vuoden jälkeen mä saan perhosia mahaan kun katson Ottoa, ja joka ikinen päivä me rakastetaan toisiamme vielä ainakin triljoona kertaa enemmän. Ällösöpöä tai  vaan ällöä, mutta ei se mitään. Jokainen hetki jonka saan kulkea Oton kanssa on mulle maailman arvokkain. Se kaikki, mitä me ollaan yhdessä rakennettu näiden vuosien aikana on jotain, mitä en koskaan osannut edes unelmoida pääseväni kokemaan. Onnea Otto 28v ja maailman suurin kiitos siitä, että saan olla sun vaimo joka päivä <3