Kaupallinen yhteistyö: Hetki.

Kesä ja grilliruoka = BEST! Jos ei vielä ole käynyt selväksi, me rakastetaan grillata ja grilli on kuumana monta kertaa viikossa, kun kokkaillaan kaikkea hyvää. Grillatessa arvostan erityisesti nopeita ja helppoja vaihtoehtoja, jotka kuitenkin maistuvat super hyvältä. Tykätään grillata ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä, grillissä valmistuvat niin alku-, pää- kuin jälkiruuatkin. Mutta erityisesti tykkään herkullisista kasvisruuista grillissä. Pyritään koko perhe syömään mahdollisimman värikkäästi ja kasvispainotteisesti joka päivä ja etsin aina uusia helppoja vaihtoehtoja kasvisruokien osalta.

Grillatessa valmisteluihin ja pilkkomiseen saattaa kulua paljon aikaa, ja monesti tykkään helpottaa urakkaa oikaisemalla hieman valmisteluissa (mutta en maussa). Hetki-tuotteet kuuluvat meidän grillisuosikkeihin jo viime kesältä ja tänä kesänä valikoima on laajentunut entisestään. Hetki-grillaustuotteissa parasta on se, että löytyy niin monia erilaisia vaihtoehtoja moneen eri ruokavalioon, vastuullisesti ja turvallisesti kotimaisista raaka-aineista.  Hetki-vihannestuotteet ovat aina tuoreita ja raikkaita, sekä Suomessa valmiiksi pestyjä. Näin ollen ne ovat turvallisia myös näin raskaana olevan näkökulmasta, kun raaka-aineiden ja valmisruokien puhtaudesta pitää olla ihan ekstra tarkka.

Kesällä on ihanaa pitää grillijuhlia ja illanistujaisia kavereiden kanssa. Meidän grillijuhlaporukkaan kuuluu yleensä aika monta lasta, joten on hyvä, että on mahdollisimman helppoa kokattavaa ja paljon erilaisia vaihtoehtoja, jotta jokaiselle löytyy jotain, mikä maistuu. Kun vähän oikaisee valmisteluissa, ehtii hyvin viettää paljon aikaa yhdessä ja nauttia rennosta juhlatunnelmasta. Hetki-tuotteet on juuri tällaisia monipuolisia vaihtoehtoja, jotka jättävät hyvin aikaa myös rennolle oleskelulle. Nappaa alta talteen idea super herkullisesta, helposta ja värikkäästä juhannusmenusta!

Helppo ja herkullinen grillimenu kesän grillijuhliin

Grillattavia protskuja oman maun mukaan (esimerkiksi kalaa tai kasviproteiinia)

Hetki Kesäsalaatti

Hetki Tsatsiki Coleslaw

Hetki Kreikkalainen grillisalaatti

Hetki Grilliperunat TexMex

Hetki Grillattava salaatti Ponzu

Näistä saa jo todella näyttävän, monipuolisen ja herkullisen grillipöydän aikaiseksi, löytyy tuoretta ja raikasta sekä täyteläistä grillattavaa. Tuoreena voi tarjoilla esimerkiksi Hetki kesäsalaattia, jossa maistuvat myös siemenet ja karpalo, sekä Hetki Coleslawta, jota löytyy kolmessa eri maussa. Meidän suosikki on tuo uutuus Hetki Tsatsiki Coleslaw, jossa tulee siis valmiit vihannekset sekä niiden joukkoon sekoitettava älyttömän herkullinen kastike mukana. Se maistuu juuri siltä ihanalta kreikkalaiselta raikkaalta herkulta. Hetki-valikoimasta löytyy myös ihan perinteinen Coleslaw sen ystäville, sekä Hetki BBQ Coleslaw.

Proteiinien kaveriksi täyteläisiä lisukkeita ovat mm. älyttömän hyvät Hetki Grilliperunat TexMex maustettuna sekä Kreikkalainen grillisalaatti halloumi-juustolla, jotka vaan grillataan omassa vuoassaan helposti. Grillisalaatit ja -perunat voi nostaa sellaisenaan suoraan grilliin, tai sekaan voi lurauttaa hieman esim. oliiviöljyä ja halutessaan lisätä mausteita vaikkapa kreikkalaiseen grillisalaattiin. Mutta herkkuja ovat ihan sellaisenaankin. 10 minuuttia grillissä ja valmista! Ihan älyttömän helppoa.

Tämän kesän uutuuksia ovat muuten myös grillattavat salaatit (eli siis kirjaimellisesti kokonaiset pikkusalaatit) Ponzu-marinadilla, jotka yllättivät positiivisesti. Ihan älyttömän hyvä ja freesi, hieman kevyempi lisuke mille tahansa proteiinille, erityisesti ehkä aasialaistyyppisesti maustetuille protskuille. Ponzu eli sitruunasoija maistuu meillä koko perheelle, se on ihanan raikasta ja sopivan suolaista. Ja suolapähkinät salaatin päällä ovat nerokas keksintö ja tuovat ihanaa ekstramakua ja suutuntumaa.

Ai että, olen niin iloinen, että Grillikesää 2021 on vielä paljon jäljellä! Niin paljon ihania kesäiltoja, niin paljon ihania grilliherkkuja vielä edessä. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Hetki uutuustuotteisiin Hetkessä.fi -sivustolla. Sieltä löytyy kyllä jokaiselle jotain. Näin pian kuusihenkisenä lapsiperheenä arvostamme ihan valtavasti kaikkea, joka helpottaa niin arjen kuin juhlankin ruuanlaittoa – varsinkin niitä terveellisiä ja vastuullisia vaihtoehtoja.

Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua. 

Viikot käy niin vähiin, mutta ihanaa! Pikkuhiljaa on alkanut tulla (sen pienen mahahaikeuden lisäksi) sellainen valmis olo. Että nyt me aletaan oikeasti olla valmiita ottamaan tämä pikkuihminen tänne meidän kanssa niin henkisesti kuin muutenkin. Vauvakuume alkaa olla melkoinen koko perheellä ja odotellaan aivan into piukassa, että milloin me hänet saadaan. Toki kaikki tiedetään, että varmasti menee vielä monen monta viikkoa, mutta kuitenkin. Kun vielä aiemmin vaaka kallistui enemmän siihen ”en ole vielä valmis luopumaan ihanasta masusta” -puolelle, niin nyt se alkaa olla enemmän kallellaan sille ”voi kun saataisi jo tavata vauva” -puolelle.

Koska laskettu aika on 1.9. ja mun synnytysten ajankohdat on olleet mitä on, uskallan melko varmasti sanoa näin heinäkuussa, että ensi kuussa me tavataan meidän vauva! Tai ainakin olen todella yllättynyt jos hänestä tulisikin syyskuinen. Sitten hän todellakin olisi meidän perheen Matti Myöhäinen jos antaisi odotuttaa itseään sinne asti. Hauskaa muuten nähdä myös tuleeko hänestä leijona vai neitsyt, vaikka en sinällään olekaan mikään horoskooppiharrastelija. Meidän perheessä on jo kaksi neitsyttä, joten siksi hauska nähdä tuleeko kolmas samanlainen vai ensimmäinen leijona.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti. Painoa on nyt tullut alusta alkaen tasan 10kg ja neuvolan hoitaja sanoi, että se nousee juuri sopivassa tahdissa. Mulla on tullut aiemmissa raskauksissa yhteensä 12-17kg painoa (en nyt muista missä raskaudessa tuli minkäkin verran tarkalleen, mutta eniten mitä tuli on 17 kg ja vähiten 12kg. Eli sen kanssa on ainakin melko linjassa. Myös verenpaineet oli oikein hyvät, hemoglobiini oli noussut lisäraudalla ja vauvan sydänäänet oli oikein hyvät.

Seuraava neuvola-aika mulla on vasta viikolla 36 oleva neuvolalääkäri, jossa sitten ilmeisesti katsotaan ultralla vauvan kokoa ja asentoa myös. Ainakin viimeksi mulla oli neuvolalääkärissä ultra, mutta katsotaan onko tälläkin kertaa. Ja sen jälkeen on vielä yksi neuvolakäynti viikolla 37. Hurjaa, miten vähän niitä on tässä lopussakin, mutta edelleen, mitäpä siellä ramppaamaan sen enempää, kun kaikki on hyvin. Ja yhteyden saa aina tarvittaessa kuitenkin esim. Maisan kautta. Sekin on ihan kiva, ettei tarvitse esim. ramppailla vaa’alla parin viikon välein, koska siitä tulee ainakin itselle ihan turhaa stressiä sitten etukäteen, että jännittää paljonko se paino on noussut. Meillä ei ole kotona vaakaa, mikä on hyvä, koska en muutenkaan halua koko ajan olla perillä siitä paljonko painan. Oma olo kertoo enemmän kuin vaa’an lukema.

Vointi on ollut melko hyvä edelleen. Olen jaksanut käydä Lintsillä ja rannalla ja puistossa ja kaupoilla ihan hyvin. Vauva hakee nyt selkeästi asentoa tosi paljon, sillä välillä on todella epämukava tunne mahassa tai alakerrassa, kun hän on ihan ihmeellisissä asennoissa. Ei ole vieläkään kiinnittynyt vaan liikuskelee tosi paljon. Ihan poikittain ei ole ollut, mutta aika vinossa kuitenkin. Ja välillä maha on tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja, mutta välillä taas hän menee selkeästi alemmas. Jännityksellä odotan jatkaako hän tätä pyörimistä ihan loppuun saakka. Toivottavasti ei.

Nukuttua olen saanut edelleen 1-2 herätyksellä pääosin. Välillä heräilen enemmän kyljen kääntämiseen ja välillä taas en. Varsinaisia suonenvetoja ei ole ollut öisin, mutta jonkin verran sellaista kevyttä pohjekramppailua aina välillä. Täytyy toivoa, että ei tule kunnon suonenvetoja, kun ne on niin ikäviä. Mulla on muissa raskauksissa suonenvedot olleet osa näitä viimeisiä raskausviikkoja, eli en kyllä yllättyisi, jos niitä tulisi taas.

Maha alkaa oikeasti tuntua tosi isolta jo ja toimii hyvin iltapalapöytänä Netflixiä katsellessa, haha. Olen kuitenkin jaksanut näitä kovia helteitäkin yllättävän hyvin tämän pötsin kanssa, vielä ei ole tuntunut liian kuumalta tai raskaalta. Se toki helpottaa, että öisin meillä on kuitenkin kotona riittävän viileää, että saa nukuttua. Nyt pyörähtää käyntiin jo viikko 33, what! 

Checklist raskausviikko 32.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni.

Cravings: Ananas! Tekee tosi paljon mieli ananasta ja mansikoita koko ajan. 

Oireet: Kevyet pohjekrampit yöllä.

Huh, nyt ollaan jo kolmosella alkavissa numeroissa oikeasti. Nelosella alkaviin en vielä koskaan ole päässyt, jännää nähdä pääsenkö tälläkään kertaa. Tämän raskausviikon aikana se lähestyvä vauvan syntymä konkretisoitui jotenkin ihan valtavasti lisää, kun päästiin tapaamaan meidän kummipoikaa. Pidin häntä paljon sylissä ja halin ja nuuhkutin pieniä varpaita.

Hulluinta oli se, mitä mun kropassa tapahtui kun pidin vauvaa sylissä ja hän itki hetken pientä vastasyntyneen itkua. Tunsin nimittäin täysillä sen tunteen, mikä tulee aina imettäessä alkuun, kun hetken aikaa on ihan jäätävä suru ja ahdistus päällä (tunne kestää ehkä 20sek) ja sitten kun se tunne loppuu, tuntuu kuinka maito heruu! Mulla ei vielä ole noussut maito, vaikka se ihan siltä herumiselta tuntuikin, mutta ihan hullua miten jonkun toisen vauva voi saada sen saman tunteen aikaiseksi näin raskausaikana. Ja tämä tapahtui joka kerta, kun vauva hetkenkään äänteli tai vaikutti nälkäiseltä ollessaan mun sylissä. Hormonit on kyllä ihan kreisejä! Ja tämän tunteen nimihän on siis D-MER, eli:

”D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex. Se tarkoittaa juuri ennen maidon herumista tai sen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.” (lähde: imetyksen tuki ry)

Mulla on sitä yleensä ensimmäisinä viikkoina vauvan kanssa, ja mulla se nimenomaan kestää muutaman kymmentä sekuntia. Se on niin outoa, kun on ihan hyväntuulinen ja hyvä fiilis, eikä mitään ongelmaa missään ja sitten yhtäkkiä ohikiitävän hetken ajan on vaan tosi alakuloinen fiilis. Tämä on juuri niitä juttuja, joista kukaan ei puhunut mitään, eikä mulla ollut siitä mitään tietoa ennen kuin onnistuin imetyksessä meidän tokan lapsen kanssa.

Mutta on siis ihan normaalia, että imetyksen alussa tuntuu hetken aikaa todella kurjalta henkisesti, ja sitten hetken päästä on taas kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Jännää oli se, että tämä tunne oikeasti tuli nyt, vaikka meidän vauva on vasta mun mahassa! Tunne tuntui vielä voimakkaammalta niillä kerroilla, kun meidän oma vauva liikuskeli mahassa samaan aikaan kun kummipoika itkeskeli.

Vointi on ollut edelleen mitä mainioin ja juhannuksenakin jaksoin askarrella, grillata, leipoa ja pelata mölkkyä siinä missä kaikki muutkin. Supistukset eivät ole vaivanneet sen enempää kuin tähänkään asti, eikä mikään muukaan. Yöt olen edelleen nukkunut pääsääntöisesti 0-1 herätyksellä, mikä sekin on mahtavaa. Ajattelin tällä viikolla jaksaa käydä Lintsillä ja kenties käydä Oton kanssa rannalla kuvaamassa hieman raskauskuvia. Loppuviikosta ajellaan vielä Turkuun kummipojan ristiäisiin. Nappaan taas tukisukat jalkaan matkojen ajaksi ja pysähdytään kerran kumpaankin suuntaan, niin ei tule istuskeltua liian pitkään. Ainakin Oulun reissulla nämä keinot tepsivät, eikä tullut turvotuksia tai muuta vaivaa pitkistä ajomatkoista.

En ole ihan varma vauvan asennosta, mutta sen tiedän, että juhannuksena hän oli ainakin hetken aikaa aivan poikittain. Mun maha meni tosi hassun muotoiseksi ja tunsin vauvan selkeästi menevän koko mahan poikki tuossa navan kohdalla ja alkapuolella. En kuitenkaan tiedä, että kääntyikö hän siitä sitten pää alaspäin vai jalat alaspäin, mutta se selvinnee vielä joku kerta. Toisaalta, tunsin kyllä hänen hikan eilen taas tuossa aivan alavatsalla, eli siitä voisi ehkä päätellä, että hän on nyt taas pää alaspäin, sillä hikka ei tuntunut ylävatsalla ollenkaan. Toivotaan, että hän pikkuhiljaa asettuisi pysyvästi pää alaspäin, niin ei tarvitsisi jännittää sitten sitä asentoa synnytyksen kannalta. Mutta on tässä vielä onneksi aikaa korjata asento, vaikka kääntyisi myös väärinpäinkin, ja onneksi mulla on yksi onnistunut perätilasynnytys taustalla, niin ei sekään sinänsä pelota ajatuksena.

Loppuun otetaan vielä Checklist! Ja ensi viikolla luvassa viimeinkin niitä neuvolakuulumisia, kun mulla on 31+0 kunniaksi kahden kuukauden tauon jälkeen taas neuvolakäynti.

Checklist raskausviikko 31.: 

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja vielä vaan).

Cravings: Mansikat ja jäätelö. Kaikkea raikasta ja kylmää tekee mieli, mutta taitaa johtua enemmän helteestä kuin raskaudesta.

Oireet: Ei muita oireita, paitsi satunnaiset harjoitussupistukset, ja sitten silloin vauvaa sylitellessä tuo D-MER joka vieläkin hämmentää ja naurattaa! 

Huh, terkkuja reissun päältä! Me palattiin just kotiin ja istahdin heti ruoan ja tavaroiden purkamisen jälkeen vielä naputtelemaan raskausviikon kuulumiset ylös. Mua jännitti viime viikolla tosi paljon, että miten jaksan reissun, mutta se sujui aivan mallikkaasti. Yhtenäkään päivänä ei ollut sellaista oloa, että ei jaksaisi, vaan energiaa riitti ja saatiin kaikki sovitut jutut helposti hoidettua. Myös ajomatkat sujuivat hyvin, eikä tullut edes selkä kipeäksi tai liitoskipuja. Oli ihan huippua! Ja jotenkin myös tosi voimaannuttava reissu tämän raskauden kannalta. Kun nyt näin miten paljon vielä jaksan ja pystyn, niin tuli sellainen fiilis, että hyvin uskaltaa vielä ainakin lähiviikoille tehdä kesäsuunnitelmia ja puuhailla kaikkea.

Tosi helpottunut fiilis myös, koska tämä oli viimeinen fyysisesti kuormittava työkokonaisuus ennen vauvan syntymää. Ja nyt se on onnistuneesti tehty! Kaikki mun loput työjutut tälle kesälle on sellaisia, että onnistuu tehdä vaikka olot ei olisikaan ihan niin hyvät. Eli nyt ei enää tarvitse yhtään jännittää, että miten saan hommat hoidettua.

Jännitin myös sitä, miten saan reissussa nukuttua, mutta oikein hyvin menivät yötkin. Heräsin sen 1-2 kertaa yössä vessaan, kuten kotonakin monesti olen herännyt, mutta muuten sain nukuttua syvää ja hyvää unta. Toivottavasti hyvät unet jatkuisivat täällä kotonakin, vaikka Helsingissä vähän lämpimämpää onkin.

Nyt tuli tosiaan täyteen jo 30+0 viikkoa. Raskauden viimeiset 10 viikkoa jäljellä, mutta mikäli vanhat kaavat toistuvat, niin ehkä viimeiset 7-8 viikkoa. Aika mahtavaa olla jo näin loppusuoralla, mutta samalla niin haikeaa. Huomaan selkeästi, miten vauva kasvaa ja miten pitkä hän jo on! Raskausappin mukaan painoa pitäisi tällä viikolla olla 1,1-1,7kg ja pituutta 38-41cm. Tunnen selvästi mahassa, miten hän valtaa enemmän tilaa, mutta ei kuitenkaan vielä paina keuhkoja tai virtsarakkoa ja ruokaakin mahtuu mahalaukkuun edelleen.

Mulla ei ole nyt mitään hajua missä asennossa vauveli majailee, sillä hän on tässä kuluneen viikon aikana tehnyt todella isoja liikkeitä. Olen varma, että monta kertaa olen bongannut jalkapohjan ja melkein varpaatkin mun navan vierestä, mutta yhtä usein sieltä tulee peppua ja selkääkin ylös edelleen. Hän varmasti vetää ympäri niin kauan kuin vaan tila riittää, sen verran liikkuvainen minityyppi taitaa olla kyseessä.

Ensi viikolla mulla on vihdoinkin parin kuukauden tauon jälkeen neuvolakäynti, kiva päästä tsekattavaksi ja katsoa samalla, että kaikki on kunnossa. Mutta ainakin hyvästä olosta voisi päätellä, että varmaan on asiat ainakin suurimmaksi osaksi ihan ok. Tämän jälkeen seuraava neuvolakäynti onkin sitten lääkärineuvola ja se on vasta viikolla 35-36. Siellä varmaan kurkataan vauvan asentoa ainakin. Mutta melko harvalta nämä uudelleensynnyttäjän käynnit tuntuvat näin loppuvaiheilla. Toisaalta turhaa kai siellä on ramppailla, jos kaikki on ihan kunnossa, eikä ole riskiraskaus kyseessä, kuten mulla ei ole.

Nyt meillä alkaa olla vauvan varusteet melko lailla hankittuna niin, että alkuun päästään ainakin, ja pian esittelen täällä blogin puolella niitä tarkemmin! Ostin myös itselleni meidän reissulta jo muutamat imetysrintsikat. Vielä pitäisi ostaa itselle jemmaan ainakin Lansinohin klassikkovoidetta, että saa pakata sairaalakassiin. Muuten varmaan melko hyvin löytyy jo kaikki. Koko ajan kaikki alkaa tuntua konkreettisemmalta ja konkreettisemmalta.

Toivottelen jo valmiiksi ihanaa alkavaa juhannusta kaikille! Me vietetään juhannusta Emilian ja Topiaksen ja meidän lapsikatraan kanssa täällä meillä, ja en malta odottaa, että pääsen halimaan ja näkemään meidän tuoreen kummipojan! Voisin kuvitella, että vauvakuume tässä tulee miljoonakertaistumaan loppuviikon aikana, kun pääsee pitämään sylissä vastasyntynyttä. Niin ihanaa!

Checklist viikko 30.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja edelleen). Vasta ensi viikolla vaihtuu. 

Cravings: Olen himoinnut kaikkea raikasta juotavaa ja suolaisia ruokia tällä viikolla. 

Oireet: Ei ole ollut kauheasti mitään oireita, hyvä vointi ja yöunetkin ovat taas vaihteeksi sujuneet ihan hyvin.