Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.

Ollaan viimeisen kolmen vuoden aikana pikkuhiljaa pienillä valinnoilla vähennetty eläinperäisten tuotteiden käyttöä ruuanlaitossa. Aloitettiin pienistä asioista ja yhdestä kasvisruokapäivästä. Nykyisin syödään arkisin pääosin kasvisruokaa ja ollaan vähennetty maitotuotteiden käyttöäkin reilusti. Meillä ei ole tarkoituksena luopua eläinperäisistä ruuista kokonaan, vaan tehdä ilmaston kannalta parempia valintoja silloin kun se onnistuu helposti. Emme ole siis luopuneet mistään täysin, vaan olemme edelleen ihan sekasyöjiä, mutta kuitenkin suosimme kasvisvaihtoehtoja monella aterialla. Koen, että se on jokaisen meidän velvollisuus (ja mahdollisuus) tehdä niitä pieniä arjen parempia valintoja omien mahdollisuuksien mukaan.

Yksi tuoteryhmä, jossa itse olen vielä etsinyt sitä oikeasti superhyvää vegaanista vaihtoehtoa, on makeat kermat. Olen testannut joitakin kasvisvaihtoehtoja, enkä ole ollut ihan täysin vakuuttunut. Siksi olinkin todella iloinen, kun Floralta tuli ihan uudet 100% vegaaniset ja gluteenittomat Flora Ruoka ja Flora Vispi.

Floran ruokakermat ovat jo aiemmin olleet meille tuttuja ja olen käyttänyt Flora Vispiä leivonnassa lukemattomat kerrat. Flora-brändi täytti jo 50 vuotta, joten Floran tuotteet ovat suomalaisille tuttuja jo vuosikymmenten ajalta. Aika mahtavaa, että vanhojen tuttujen Flora-tuotteiden kaveriksi on tullut myös täysin kasvipohjaisia vaihtoehtoja, jotka tuovat lisää mahdollisuuksia ruuanlaittoon ja leivontaan. Sen lisäksi, että ne ovat parempia ilmaston kannalta, ne sopivat yhä useammalle syöjälle, myös vegaaneille, maidottomille ja gluteenittomille. 50-vuotias Flora on lanseerannut kaksi uutta vegaanista valmistetta: uudet Flora Vispi ja Flora Ruoka ovat tervetulleita uutuuksia vanhojen suosikkien rinnalle.

100% kasvipohjainen Flora Vispi on vispautuva, gluteeniton ja säilöntäaineeton valmiste, joka vatkautuu helposti kuohkeaksi vaahdoksi, kestää korkeita lämpötiloja, ei juoksetu ja kestää myös happamia raaka-aineita. Flora Vispi on tehty kasviöljyistä ja linsseistä. Linssipohjaisen reseptin ansiosta Flora Vispissä on hyvä maku ja raikas vaalea väri. Sitä voi käyttää aivan kuin tavallista vispikermaa, esimerkiksi erilaisiin kuorrutuksiin ja täytteisiin. Makeiden reseptien lisäksi se sopii myös loistavasti tuhdimpiin patoihin, keittoihin ja kastikkeisiin, koska se kestää korkeitakin lämpötiloja.

100% kasvipohjainen Flora Ruoka on myös tehty linsseistä ja kasviöljystä. Se kestää myös lämpöhaudutuksen, happamat raaka-aineet kuten sitruunan tai tomaatin ja on miedon makuinen. Flora Ruoka sopii hyvin esimerkiksi keittoihin, kastikkeisiin ja pastaan. Myös ammattikokit ovat testanneet Floran uudet valmisteet ja kehuneet niiden koostumusta, makua ja väriä, enkä ihmettele.

Uudet Vispi ja Ruoka tulevat muuten vähän erilaisissa pakkauksissa, kuin tämäntyyppisissä valmisteissa on aiemmin totuttu. Uusi pakkausformaatti mahdollistaa sisällön helpon tyhjentämisen täysin ja täten vähentää myös ruokahävikkiä. Pakkaus on helppo avata, tyhjentää ja sieltä on myös helppo kaataa.

Halusin testata Flora Vispiä yhdessä omista lemppariresepteistäni, eli jäätelön teossa. Jäätelön tekeminen itse kotona on tosi helppoa ja onnistuu hyvin myös ilman jäätelökonetta. Tässä reseptissä on vain neljä ainesosaa ja sen aktiivinen valmistusaika on n. 5 minuuttia, joten onnistuu kiireisempänäkin päivänä, jos alkaa jäätelöhammasta kolottamaan. Resepti on muunneltavissa täysin omien makujen mukaiseksi, nyt valitsin itse tähän jouluisen teeman, sillä joulu on jo ihan nurkan takana ja ainakin itselläni tekee juuri nyt eniten mieli kaikkia jouluherkkuja. Mun tekemä resepti on täysin vegaaninen.

Vegaaninen piparkakkujäätelö (ilman jäätelökonetta)

1 prk kondensoitua kookosmaitoa

2 prk Flora Vispiä

1 rkl glukoosisiirappia

100g vegaanisia piparkakkuja (monet kauppojen valmiit piparkakut ovat vegaanisia)

Viikonloppuna kävimme sukulaisten mökillä sienestämässä koko perhe. Onni on ihanat sukulaiset, joiden mökin takapihalta alkaa aivan mieletön sienimetsä. Saimme sieltä viime syksynä upean sienisadon ja olemme syöneet koko vuoden ahkerasti sieniä. He kutsuivat meidät tänäkin vuonna poimimaan sieniä ja näyttivät meille parhaat sieniapajat! Psst! Alempaa löydät herkullisen kantarelli-carbonara -ohjeen.

Tarkoituksena oli poimia talteen viimeiset suppikset, joita luonto tarjoaa, mutta yllätyimme kovasti, sillä löysimme paljon myös kantarelleja. Itsehän luulin, että niiden aika on jo auttamattomasti ohi, mutta vielä mitä. 10 metriä mökin terassista löytyi sellainen kantarelliapaja, että oksat pois (kirjaimellisesti!). Siinä ei pilkottanut kuin 1-2 kantarellia kaiken sammaleen ja oksien alta, mutta vartin kaivelun jälkeen onnistuin löytämään metri kertaa metri alueelta ihan uskomattoman määrän upeita kantarelleja, jotka olivat täysin piilossa siellä mullan ja sammaleen alla. Muutama oli jopa nyrkin kokoisia! Enkä olisi ikinä voinut niitä löytää ellen olisi kaivellut, ne olivat ihan kokonaan piilossa.

Lapset olivat niin innolla mukana sienimetsällä tänäkin vuonna, että sitä oli ihana seurata. Kuopus poimi sieniä Oton kanssa ja minä ja kaksi vanhinta ihan itsekseen omiin ämpäreihin. Onneksi suppikset on niin helppo tunnistaa, niin koululaiset osasivat hyvin poimia. Saimme saaliiksi kolme ämpärillistä suppilovahveroita ja ehkä n. puolisen kiloa kantarelleja. Oltiin erittäin tyytyväisiä, sillä tässäkin riitti kyllä työsarkaa käsiteltäväksi. Meillä oli ensin tarkoituksena kuivata osa sienistä, mutta päädyttiin sitten kuitenkin pakastamaan ne kaikki. Muutama tunti vierähti putsatessa, paistaessa ja pussittaessa. Nyt meillä on pakkanen täynnä sieniä ja voidaan niitä hyödyntää talven sieniruuissa. Tänä vuonna esikoinenkin halusi osallistua sienten putsaukseen ja hänestä oli siinä iso apu.

Me käytettiin eilen jo kokatessa suurin osa kantarellisadosta ja tehtiin ihan megahyvää kantarelli-carbonaraa. Se on helppoa ja nopeaa tehdä ja sitä tulee iso satsi. Syödään vielä tänäänkin sitä! Meillä kuopus ei syö sieniä jos ostan kaupasta, mutta kun hän on itse saanut poimia niin kummasti maistuu tämäkin ruoka kuulemma ”aivan sika hyvältä!”.

Taivaallinen kantarelli-carbonara (5 annosta)

500g Rummo-simpukkapastaa

1l kantarelleja (tai suppiksia)

1  sipuli

2 valkosipulinkynttä

1rkl voita

100g parmiggiano reggianoa

3 munaa

3dl kuohukermaa

kourallinen lehtipersiljaa

1tl mustapippuria

1tl suolaa

Pilko sipulit pieneksi, murskaa kevyesti valkosipulinkynnet veitsellä ja pilko. Puhdista ja pilko myös sienet pienemmiksi suupaloiksi. Paista sieniä pannulla, kunnes kaikki vesi on haihtunut. Lisää voinokare sekä sipulit ja valkosipulit. Kuullota hetki. Keitä pasta ohjeen mukaan. Lisää sienten sekaan kuohukerma, juustoraaste sekä mausteet. Riko kolme munaa lasiin ja riko niiden rakenne. Yhdistä pasta ja kastike, sekä rikotut munat pastakattilassa. Sekoita hyvin ja anna hyytyä pari minuuttia pienellä lämmöllä kattilassa. Tarjoile lehtipersiljan ja parmiggiano reggianon kanssa.

Kantarelli-carbonara on ihanaa satokauden lohturuokaa, joka maistuu taivaalliselta ja valmistuu ihan hetkessä. Tämä toimii myös lapsille, joille sienet ei muuten maistu, kun nehän voi jättää vaan syömättä ja herkutella pastalla, kananmunalla ja juustolla. Testattu on siis myös ei-itse-poimituista sienistä, jotka 3v vaan sitten jätti syömättä.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Apetinan & Indieplacen kanssa.

Apetina haastoi mut kasvishaasteeseen, joka on jatkoa viime kesän kasvishaasteelle. Kasvishaasteessa olen haastanut seuraajia kertomaan omista kasvismieltymyksistään, sekä pitänyt esimerkiksi Instaliven, jossa kokkasin yhtä allaolevista resepteistä. Lokakuussa vietettiin maailman kasvisruokapäivää (1.10.) ja sen kunniaksi onkin hyvä kehitellä taas uusia kasvisruokasuosikkeja. Ihmiset ovat olleet ihanasti mukana tässä ja siksi tämä projekti on ollut itsellenikin ihan älyttömän antoisa. Tässä postauksessa jaan kootusti kaikki kasvishaasteen reseptit, sekä seuraajien kasvismieltymyksiä.

Ensimmäisenä teemana oli seuraajien mielestä oudoimmat kasvikset. Vastauksia tuli ihan valtava määrä. Eniten nousivat esille Keittobanaani, retikka, romanesco-kukkakaali, palsternakka, ruusukaali, kyssäkaali ja muut oudommat kaalit. Mainintoja saivat myös esimerkiksi raitajuuri ja muut jännemmät juurekset. Päädyin tekemään satokauteen sopivasti romanesco-kukkakaalista reseptin.

Romanesco-kukkakaali-kvinoasalaatti (6 annosta) 

1kpl Romanesco-kukkakaali

1 ruukku basilikaa

1 ruukku minttua

250g kvinoaa

1tkl kikherneitä

3rkl pinjansiemeniä (myös mantelit tai pähkinät käy)

2kpl limeä

1pkt Apetina Original välimerellistä juustoa tai 2pkt Apetina Garlic & Olives  välimerellisiä juustopaloja

1 prk säilykejalapenoja

Salaatti:Pilko kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi ja levitä uunipellille. Huuhtele ja valuta kikherneet ja lisää pellille yhdessä kukkakaalin sekä pinjansiemenien kanssa. Paista uunissa 200 asteessa Pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko basilika ja minttu pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainesosat yhteen ja lisää lopuksi murustettu Apetina-juusto tai Apetina Garlic & Olives välimerelliset juustopalat. Tarkista maku ja lisää mausteita, jos kaipaa.

Vinkki! Jos käytät Apetina Garlic & Olives välimerellisiä juustopaloja, voit käyttää niiden mausteöljyn salaatin kastikkeena, jolloin et tarvitse erillistä kastiketta. 

Kastike: Purista kahden limen mehut lasiin. Pilko 5-10 jalapenoviipaletta pieneksi silpuksi ja sekoita limemehun sekaan. Lisää pari ruokalusikallista oliiviöljyä, sekä oman maun mukaan suolaa ja pippuria. Sekoita voimakkaasti. Tarjoile salaatti kastikkeen kanssa.

Inspiraatiota salaattiin saatu mm. Hannan soppa -blogin Romanesco-salaatista, sekä Kokit & Potit -blogin romanesco-salaatista. 

Toisena teemana oli sitten seuraajien sekä minun tutuimmat ja arjessa eniten käytetyt vihannekset. Listasin itse arjen vihanneslemppareiksi tomaatin, paprikan sekä sipulin. Ne ovat sellainen pyhä kolminaisuus, joita meillä on aina kaapeissa. Toki kurkun voisin lisätä tähän myös. Ne ovat kaikki todella monipuolisia ja sopivat hyvin ruuanlaittoon niin tuoreena kuin raakanakin. Seuraajien suosikkeja olivat aikalailla samat kuin mitä itselläni, mutta lisäksi erityisen paljon mainintoja saivat ainakin porkkana ja valkosipuli.

Tomaattipiirakka Apetina-juustolla & hunajalla (8 annosta) 

Piirakkapohja:

Kaupan valmis pohja (tai tee itse mieluisalla piirakkapohjareseptillä)

Täyte:

4 isoa tomaattia

1rs kirsikka- tai miniluumutomaatteja

2rkl Dijon-sinappia

100g juustoraastetta 

200g Apetina Original välimerellistä juustoa

1rkl hunajaa

1rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Painele pohja vuokaan ja esipaista uunissa 200 asteessa 10min. Viipaloi tomaatit ja pikkutomaatit mahd. ohuiksi viipaleiksi. Levitä sinappi pohjan päälle. Lisää juustoraaste ja murustettu Apetina-juusto. Levitä tomaattiviipaleet päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja hunajaa, mausta suolalla ja pippurilla. Paista uunissa 20min 200 asteessa. Piirakkaan jää nestettä tomaateista, mutta se pysyy silti hyvin kasassa ja on helppo leikata (testattu on!). 

Tämän piirakan kokonaishinnaksi tulee n. 5-8 euroa riippuen siitä mitä aineksia löytyy jo kotoa ja tekeekö pohjan itse vai ostaako valmiin. Se on joka tapauksessa todella edullinen ja oikeasti aivan älyttömän hyvän makuinen!

Kolmas teema oli satokauden lempikasvikset ja itselläni on kyllä monen monta satokausisuosikkia juuri tähän aikaan vuodesta! Ensimmäisenä tuli mieleen myskikurpitsa, joka on vaan ihan taivaallista. Lisäksi rakastan erilaisia juureksia, kuten punajuurta, raitajuurta ja keltajuurta. Lokakuussa satokausi on myös palsternakalla, juuripersiljalla, sekä erilaisilla kaaleilla kuten ruusukaalilla. Seuraajien satokausisuosikeiksi nousivat ainakin:

Päädyin kehittelemään reseptin seuraajien esiin nostaman sekä oman suosikkini myskikurpitsan ympärille.

Täytetyt myskikurpitsat Apetina-juustolla ja pinaatilla (6 annosta)

3kpl keskikokoista myskikurpitsaa

200g Apetina Original Välimerellistä juustoa

750g baby pinaattia

3 valkosipulin kynttä

2 sipulia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Halkaise myskikurpitsat ja ripottele päälle suolaa. Paista myskikurpitsan puolikkaita uunissa 35 minuuttia. Sillä aikaa paista pinaatit muutamassa erässä pannulla yhdessä sipulin ja puristettujen valkosipulinkynsien kanssa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota kurpitsat uunista ja kaavi siemenet sekä osa kurpitsan ”lihasta” pois, jotta kurpitsaan tulee tilaa täytteelle. Sekoita paistettu pinaatti-sipulisekoitus Apetina-juuston kanssa pannulla ja kauho pinaatti-juustotäyte kurpitsojen sisään. Paista täytettyjä myskikurpitsoita uunissa vielä n. 10 minuuttia. Tarjoile tuoreen basilikan kanssa. Vinkki! Kaavitun kurpitsan sisuksen voi käyttää esimerkiksi herkulliseen pastakastikkeeseen tai tehdä vaikka myskikurpitsa-bataattikeittoa! 

Kiitos ihan älyttömän paljon Apetinalle kun sain osallistua kasvishaasteeseen näin syksyllä myös! Tämä on ollut ihan super hauskaa ja eniten on oikeasti ilahduttanut se, miten moni on ollut tässä messissä ja osallistunut keskusteluun. Kasvisruoka on hyvää, helppoa, ravitsevaa ja edullista ja mitä enemmän simppeleitä, kielen mennessään vieviä kasvisreseptejä on, sitä helpompaa kasvisruokaa on suosia arjessa. Kiitos siis jokaiselle, joka inspiroi mua kehittämään uusia kasvisruokasuosikkeja!

Tehtiin viikonloppuna ystävien kanssa itse pizzaa ja niistä tuli niin hyviä, että halusin jakaa ohjeet myös teille! Otto toimi meillä pizzapohjan leipurina elämänsä ensimmäistä kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että pohjista tuli ihan todella hyvät. Niissä oli sopivasti makua ja hyvä rakenne. Otto saa jatkossakin tehdä meidän pizzapohjat. Myös pizzojen täytteet olivat aivan priimaa, vaikka itse sanonkin. 

Itsetehty pizza on muuten ihan loistava ruoka vaihtoehto silloin, jos tulee vaikka vieraita ja on monta eri ruokavaliota, jotka pitää ottaa huomioon. Kun jokainen saa itse tehdä sellaisen pizzan kuin haluaa, tulee varmasti mieluisaa ja sopivaa syötävää.

Nämä pizzat ovat molemmat kasvispizzoja, mutta maitotuotteita ja hunajaa on käytetty. Niistä voi tehdä helposti myös täysin vegaaniset korvaamalla juustot ja creme fraichen vegaanisilla vaihtoehdoilla (ja juurespizzassa hunajan esim. ruokosokerisiirapilla). Molemmissa pizzoissa on runsaasti makua ja ne sopivat kyllä aika ihanasti syksyyn mun mielestä. Pizza on ihana viikonloppuruoka ja parasta on napostella myöhemmin pari palaa pizzan jämiä jääkaapista!

Pizzapohja (2 pellillistä) 

5dl vettä

50g tuorehiivaa

1,5tl suolaa

10dl (durum)vehnäjauhoja

4rkl oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, vehnäjauhot ja oliiviöljy. Sekoita tasaiseksi. Alusta pizzataikinaa muutaman minuutin ajan. Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä ja vedottomassa paikassa, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. (n. puoli tuntia).

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli taikina kahdeksi ohueksi levyksi, helpointa se on tehdä suoraan jauhotetun leivinpaperin päällä, niin taikinaa ei tarvitse siirrellä.

JUURESPIZZA (2 pellillistä)

300g raitajuuria

300g keltajuuria

200g creme fraichea

½ pussillinen pinjansiemeniä

pari oksaa tuoretta rosmariinia

4rkl oliiviöljyä

4rkl hunajaa

200g murustuvaa vuohenjuustoa

1tl sormisuolaa esim. Maldon

Pese ja kuori juurekset ja leikkaa mandoliinilla tai juustohöylällä ohuiksi viipaleiksi.  Levitä creme fraiche pizzapohjien päälle. Lado juuresviipaleet kauniisti sikin sokin. Valuta viipaleille oliiviöljyä ja hunajaa ja ripottele suolaa. Lisää lopuksi pinjansiemenet ja rosmariinin oksat, sekä murustele vuohenjuusto pizzan päälle. Paista uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia. 

NACHOPIZZA (2 pellillistä) 

250g beanit-murua 

1tlk Mutti-pizzakastiketta

1 ps Taco-maustetta

Kourallinen nachoja

200g creme fraichea

1 punainen paprika

2rkl jalapenoja

100g juustoraastetta

(punasipulia, korianteria, ananasta)

Paista beanit-muru nopeasti pannulla ja lisää taco-mauste. Levitä pizzakastike pohjan päälle ja ripottele murut. Pilko paprika ja levitä kuutiot pizzapohjalle. Lisää sopivasti jalapenoja, sekä hieman murustellut nachot. Ota teelusikalla creme fraichesta sopivia nokareita ja lisää tasaisesti. Ripottele päälle juustoraaste ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia. 

Meillä ei nyt tullut otettua mitenkään älyttömän paljoa  kokkailun lomassa kuvia, kun en ollut suunnitellut tekeväni postausta pizzoista. Mutta siis ne olivat vaan niin hyviä, että pakko jakaa ohjeet eteenpäin. Pahoittelut siis näistä melko arkisista “ruokakuvista”. Luulen, että tullaan tekemään pizzaa vielä monta kertaa tänä syksynä! Ja siis ollaan harkittu myös pizzakiveä meidän grilliin, kun olen kuullut siitä paljon kehuja. Onko teillä pizzakiveä ja onko sitä helppo käyttää?

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Mitkä on teidän lempparitäytteet itse tehtyyn pizzaan? Entäs paras pizzapohjan resepti?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Apetinan & Indieplacen kanssa.

Lapsena olin melko innokas maistelemaan kaikkea ja söin esimerkiksi mätiä ja graavilohta mielelläni jo alle kouluikäisenä. Oli kuitenkin monia vihanneksia, jotka eivät olleet mulle tuttuja tai, joista en yksinkertaisesti vaan pitänyt. Mun suurin inhokki (jonka lapsena tiesin) oli lämmin porkkana. Pahinta oli se, että olin allerginen raa’alle porkkanalle, joten en edes voinut syödä raakaa porkkanaa, vaan ainoa vaihtoehto oli syödä se juuri kypsennettynä.

Erityisen paljon inhosin keitettyä porkkanaa, mutta koska päättelin, että ongelmana oli nimenomaan se, että porkkana oli kypsennettyä (eikä se, että se oli esim. jotain keittoon sulatettua pakasteporkkanakuutiota), en halunnut syödä mitään kypsennettyä porkkanaa ikinä. En tilannut ravintolassa ruokia missä oli porkkanaa, enkä kotona ikinä yrittänyt valmistaa sitä isompanakaan. Käännekohta porkkanoiden suhteen tapahtui itse asiassa vasta mun polttareissa tammikuussa 2014. 

Mut vietiin syömään hienoon ravintolaan ja sain valita pääruuan muutamasta eri vaihtoehdosta. Yksi ruoka kuulosti muuten hyvältä, mutta siinä oli paahdettuja porkkanoita. Päätin silti tilata sen, kun melkein kaikki muutkin ottivat sitä. Ja mä rakastuin. Porkkanat oli täydellisesti maustettu, ne eivät olleet ylikypsiä tai huonoja pakasteita, vaan tuoreita ihania herkullisia porkkanoita. Onneksi mä silloin maistoin niitä, koska siitä vasta aukesi uusi makumaailma. Aloin kokeilla itsekin valmistaa kotona porkkanaa eri tavoilla ja huomasin, että sehän on ihan super hyvää paahdettuna tai pannulla nopeasti wokattuna. 

Nykyisin syön tosi mielelläni porkkanaa ja käytän sitä monissa lämpimissä ruuissa. Tämä oli myös hyvä opetus itselleni siitä, että ei kannata vierastaa automaattisesti yhtään mitään vihannesta, vaan kokeilla ennakkoluulottomasti, vaikka joskus aiemmin olisikin saanut siitä huonon kokemuksen. Valmistustapa ja ruuan kanssa tarjoillut muut jutut vaikuttavat tosi paljon siihen, miltä joku yksittäinen ainesosa maistuu.

Lasten myötä on myös täytynyt todella punnita sitä, miten itse kannustan heitä erilaisten ruokien pariin ja millaista esimerkkiä näytän ruokapöydässä. Meillä ei koskaan pakoteta tai moitita siitä, jos ei uskalla tai halua maistaa, mutta aina kannustetaan ja kehutaan maistamisesta. Koen, että meidän lapset ovatkin ihanan innokkaita herkuttelijoita ja heidän kanssa uskaltaa kokeilla keittiössä lähes mitä vaan. Yksi hyvä keino saada lapset maistamaan jotain ihan uutta on aina ottaa heidät mukaan ruuanlaittoon.

Kuten sanottua, valmistustavalla ja sillä, minkä kanssa outoja vihanneksia syö, on paljon merkitystä. Yksi aika hitsin hyvä keino saada melkein mikä tahansa vihannes maistumaan hyvältä, on tarjoilla sitä juuston kanssa. Ei toimi toki kaikille sekään, mutta tällaisena juusto-loverina mä syön melkeinpä mitä vaan vihannesta, kunhan sen kaverina on Apetina-juustoa. Niissä on makua, ne tuovat rakennetta ja täyttävyyttä kasvisten kaveriksi ja ovat toki hyviä myös ihan sellaisenaan. 

Kysyin Instagramin puolella seuraajien inhokkivihanneksia, koska Apetina haastoi mut kehittämään maukkaita reseptejä niistä. Yllätyin siitä, että sain enemmän vastauksia kuin koskaan olisin voinut kuvitella! Normaalisti saan sellaisiin kyselyihin, joissa itse pitää kirjoittaa, ehkä n. 100-200 vastausta, mutta nyt niitä tuli yli 400! Yllätyin siitä, että niin monilla oli joku inhokkivihannes tai huono kokemus jostain tietystä vihanneksesta. Eniten nousivat esiin nämä kymmenen:

Selleri, Munakoiso, Kesäkurpitsa, Retiisi, Sienet, Parsakaali, Kukkakaali, Ruusukaali, (lämmin) porkkana ja palsternakka. 

Lähdin testaamaan näistä neljää ja kehitin erilaisia reseptejä niiden ympärille, jotka jaan nyt tässä postauksessa teillekin. Jokainen on ollut mun mielestä aivan super herkullinen, vaikka itsekin olen suhtautunut varauksella esimerkiksi munakoisoon. Nämä reseptit valmistuvat helposti ja nopeasti ja kaikki ovat mietoja. 

Grillatut munakoisot Apetina-juustolla

2kpl munakoisoa

2tl suolaa

4rkl oliiviöljyä

2pkt Apetina Citrus & Herbs -juustokuutioita

Halkaise munakoisot pituussuunnassa. Ripottele päälle suolaa ja “itketä” munakoisoja n. 10min. Pyyhi suola pois. Sivele munakoisoihin oliiviöljyä. Grillaa n. 5-10min koosta riippuen. Lusikoi pinnalle Apetina Citrus & Herbs -juustokuutiot. Tarjoile esim. grillatun proteiinin kanssa.

Yrttiöljyllä & Apetina-juustolla täytetyt herkkusienet grillissä 

500g grilliherkkusieniä

0,5dl oliiviöljyä

1tl kuivattua basilikaa

1tl kuivattua timjamia

1tl kuivattua ruohosipulia

1pkt Apetina -juustoa palana

3rkl pinjansiemeniä

Sekoita öljy ja kuivatut mausteet keskenään. Täytä sienet yrttiöljyllä. Murustele Apetina-juustoa sienten sisälle. Ripottele pinjansiemeniä pinnalle. Grillaa 10min.

Vinkki! Voit myös käyttää esim. tuoretta basilikaa ja ruohosipulia silputtuna, kourallinen kumpaakin riittää. Halutessasi lisää öljyn sekaan myös puristettuna 1-2 valkosipulin kynttä.

Salaatti jälkimarinoiduista vihanneksista & välimerellisestä juustosta

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

5 kesäporkkanaa

2 kevätsipulia varsineen

1 pkt Apetina Green Olives & Garlic välimerellisiä juustokuutioita (muutkin maut käy)

Loraus punaviinietikkaa

1 tl hunajaa 

Kourallinen tuoretta basilikaa

Pese vihannekset. Pilko kesäkurpitsat pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja halkaise porkkanat. Levitä kesäkurpitsaviipaleet viideksi minuutiksi astiapyyhkeen päälle ja ripottele päälle suolaa. 5min jälkeen pyyhi pintaan noussut neste ja suola pois. Levitä vihannekset uunipellille. Paahda uunissa grillivastuksen alla 220 asteessa (kiertoilma 200) n. 15min, käännä paiston puolivälissä. Pilko sipulit ja basilika. Lisää Apetina juustokuutiot sekä niiden marinadi vihannesten sekaan. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Marinoi jääkaapissa n. 30min tai syö heti, jos olet malttamaton.

Retiisi-perunasalaatti

1kg uusia perunoita

1 nippu retiisejä

2 kevätsipulia varsineen

kourallinen ruohosipulia

2pkt Arla Apetina Green Olives & Garlic välimerellisiä juustokuutioita (muutkin maut käy)

ripaus hyvää sormisuolaa

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä. Anna jäähtyä hetki ja pilko viipaleiksi. Pese ja viipaloi retiisit, pilko kevätsipulit ja ruohosipulit. Sekoita kaikki vihannekset suuressa kulhossa ja kaada sekaan kaksi paketillista Arla Apetina Green Olives & Garlic välimerellisiä juustokuutioita, sekä niiden mausteöljy. Sekoita ja tarjoile esim. grilliruuan kaverina. 

Erityisesti näitä yrttiöljysieniä on moni seuraaja kuulemma jo ehtinyt testata ja on jakanutkin mulle kuvia kokkailuista! Ihan mahtavaa, että olen ehkä innostanut ainakin muutaman uuden tyypin syömään sieniä! Mun mielestä tämä oli aivan mahtava kamppis ja olen tosi mielelläni itsekin testannut uudenlaisia ainesosia, kuten juuri munakoisoa, joka ei itselleni ole ollut mikään ykkösvalinta keittiössä koskaan. Juustot nostavat monet kasvikset ihan uusiin sfääreihin ja esim. maustetut Apetina-juustokuutiot on siitä käteviä, että niiden marinadia voi käyttää kokonaisen ruuan maustamiseen. 

ARVONTA: VOITA 100€ LAHJAKORTTI K-RYHMÄN KAUPPOIHIN!

Jaa oma kasvismuistosi tai kerro postauksen kommenttiboksissa mikä on oma lempikasviksesi ja miksi ja osallistut 100€ K-ryhmän lahjakortin arvontaan! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 1.7.2020 asti. Löydät arvonnan tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.