Perinteinen Itsenäisyyspäivän aktiviteetti, eli joulukuusen koristelu, suoritettiin eilen koko porukalla. Etukäteen jännitin vähän, että kuinka innoissaan kuopus on repimässä kuusen oksilta koristeita, mutta hänpä ei ole yrittänyt kertaakaan omin päin mennä niitä ottamaan. Koristeluvaiheessa hän kyllä ihmetteli lattialla olleita palloja ja nauhoja, mutta itse kuusesta hän ei ole kertaakaan yrittänyt vielä niitä ottaa. Saa nähdä päästäänkö muka oikeasti näin helpolla, vai oliko tämä vain tällaista alkuhuumaa, mutta ainakin toistaiseksi olen kiitollinen ettei kuopus piittaa kullasta tai kimalluksesta.

Joulukuusen kanssa jatkettiin samalla teemalla kuin meidän olkkarikin on, kultaa, vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista. Ainoastaan vihreä jäi uupumaan. Mä harkitsin ensin, että kuuseen tulisi kulta-vihreät koristelut, mutta en löytänyt mistään omaa silmääni miellyttäviä koristeita vihreässä värissä, juuri siinä oikeassa sävyssä jota meillä on. Ja parempihan se on käyttää niitä vanhoja koristeita muutenkin, kuin hamstrata hulluna uusia, jotka ovat käytössä ehkä vain yhden joulun.

Nämä samat koristeet on olleet meillä käytössä joka vuosi, aina vähän vaihdellen välillä. Muutaman helminauhan ostin kuitenkin kuuseen, sillä meidän monta vuotta vanhat koristenauhat olivat jo vähän käytössä kärsineitä. Lisäksi sorruin ostamaan muutaman yksisarviskoristeen Flying Tigerista, koska kukapa nyt voisi yksisarvisia vastustaa! Mutta ne onneksi sulautuivat kivasti vanhojen kavereiden joukkoon. Lapset koristelivat alimmat oksat kokonaan itse, ja ne ovatkin hauskan näköiset kun he ripustelivat pikkupalloja myös sinne ihan alas. Ne ovat kaikki muovisia, eivätkä mene rikki vaikka kuopus niitä päättäisi vähän irroitellakin.

Meidän tytöillä on edelleen se perinne, että joka vuosi he saavat valita yhdet omat uudet koristeet kaupasta, koska he keräävät joulukoristeita sitten omiin tulevaisuuden joulukuusiinsa. Tänä vuonna melkein kaikki nuo heidän valitsemat koristeet (kuten robotit, kuppikakut, jäätelöt ja vihreä lasipallo-minikuusi olivat joulukuusessa, ainoastaan uusimmat valitsemansa koristeet he halusivat oman huoneensa pieneen joulukuuseen. Ne tuovat vähän leikkisyyttä ja pirteyttä, ja sitä persoonallista henkeä meidän kuuseen. Lisäksi kuusesta löytyivät jokaiselle omana syntymävuotena ostetut ja omalla syntymävuodella varustetut ”Baby’s First Christmas” -pallot, myös kuopuksen oma 2017-versio.

Kuusen valot päivitettiin tänä vuonna uusiin langattomiin led-kynttilöihin, kun vanhat kuusenkynttilät eivät enää toimineet kunnolla. Olipa muuten huomattavasti helpompaa laittaa nämä langattomat, kuin sotkea johdoilla. Nyt kuusi näyttää paljon siistimmältä, kun tummat johdot eivät paista joka välistä.

Mä rakastan runsautta, kimallusta ja kultaa sopivissa määrin, ja niitä meidän kuusesta löytyy. Kaikki eivät välttämättä överityylille syty, mutta ei tarvitsekaan. Jokainenhan saa tehdä juuri sellaisen joulun mistä itse tykkää! Tämä on niin meidän näköinen joulu kuin voi olla, värikästä ja iloista sekametelisoppaa. Ruokailutilassa joulukoristelut ovat enemmän sellaista sinne sopivaa, viherkasveja ja appelsiiniköynnöksiä, mutta olkkari saa olla överi. Musta on ihanaa että meidän tytötkin tykkäävät koristella joulukuusen, ja toivon että se on heille yhtä ihana ja rakas perinne kuin mulle itselleni.

Joulukuusi toi tullessaan kunnon joulutunnelman kotiin, sitä on ihana katsella, ja sen valossa on kiva katsella iltaisin vaikka Netflixiä. Siitä tulee niin lämmin fiilis, ja aivan ihanaa ajatella että jouluun on enää niin vähän aikaa. Pakko muuten sanoa että pisti naurattamaan kun tsekkasin meidän viime vuoden joulukuusta: siis herranen aika miten paljas olkkari meillä silloin oli!! Niin kolkkoa jotenkin. Mutta onneksi koti on vähän valmistunut niistä ajoista! Ja aww, tuli ikävä tuota mahaa, missä meidän kuopus vielä näihin aikoihin tyytyväisenä köllötteli!

Ihanaa päivää kaikille <3

Millainen joulukuusi teillä on tänä vuonna?

Innostuin tänä vuonna sellaisesta rosoisesta joulutyylistä, jossa on itsetehtyä ja luonnon elementtejä paljon mukana. Olen tänä vuonna ihastunut sisustuksessa nimenomaan vihreään väriin, viherkasveihin ja kukkiin, ja pitkin syksyä pistelin mieleeni Pinterestissä törmäämiäni, teemaa noudattavia DIY-juttuja. Mun mielestä yksi ihanimmista ideoista oli kuivatut appelsiinit, ja tuossa viime viikolla kuivatinkin kolme appelsiinia siivuina meidän uunissa, ja viimeistelin ihan huoneenlämmössä.

Sitten kun viipaleet olivat kuivia, istahdin pöydän ääreen askartelemaan, ja sain ainakin omasta mielestäni kivoja jouluisia koristeita aikaiseksi. Tämä askartelu on helppoa, ja onnistuu aivan nollabudjetilla, kun riittää että on appelsiineja, juuttinarua, neula ja mahdollisesti havuja ja kanelitankoja, riippuen mitä tekee.

NÄIN VALMISTAT KUIVATUT APPELSIINIT:

Siivuta appelsiinisiivut 3-5mm paksuisiksi siivuiksi, ja kuivata uunissa uunipellillä 75 asteessa n. 5-7h. Jätä lusikka tai joku muu uunin luukun väliin, jotta appelsiineista irtoava neste voi haihtua pois pienestä raosta.  Nosta jäähtyneet siivut talouspaperin päälle, ja jatka kuivatusta siinä niin kauan että ne ovat aivan rutikuivia, eivätkä tunnu kostealta enää mistään kohdasta.

1. DIY Appelsiiniköynnös kuuseen tai joulupöytään kuivatuista appelsiineista

Tarvikkeet: Ohutta juuttinarua, 1-2 metriä paksumpaa juuttinarua, neula, 15 kuivattua appelsiinisiivua (tai enemmän mikäli teet pidemmän köynnöksen.

Tee neulalla pieni reikä appelsiinin reunaan, ja pujota reiästä ohutta juuttinarua, josta teet pienen silmukan. Toista tämä kaikille siivuille. Ripusta appelsiiniviipaleet paksumpaan juuttinaruun roikkumaan n. 7-10cm välein. Voila! Köynnös sopii kauniisti niin kuuseen kuin joulupöytäänkin koristeeksi.

2. DIY Appelsiinikoristeet joulukuuseen tai mihin vaan kuivatuista appelsiineista

Tarvikkeet: Kanelitankoja, tähtianiksia, appelsiiniviipaleita, ohutta lankaa tai juuttinarua, neula.

Tee neulalla appelsiiniviipaleeseen pieni reikä, ja pujota lanka reiästä. Solmi kanelitanko appelsiiniviipaleen päälle, ja sen päälle vielä tähtianis, ja tee langasta silmukka, josta koristeen voi ripustaa.

3. DIY Lautasliinakoristeet kattaukseen  kuivatuista appelsiinista ja havuista

Tarvikkeet: askartelu- tai oikeita pieniä havun oksia, appelsiiniviipaleita, kanelitankoja, tähtianiksia, juuttinarua

Laita alimmaiseksi appelsiiniviipale, ja sen päälle havunoksa, kanelitanko ja tähtianis. Solmi juttinarulla kauniisti lautasliinan ympäri. Näin saat kattaukseen ihanaa mausteista joulun tuoksua ja ihanat koristeet.

Meillä leijuu ihana appelsiinin, kanelin ja tähtianiksen tuoksu keittiössä ja ruokailutilassa, kun siellä on näitä koristeita. Samalla tekniikallahan voi hyvin tehdä ihanan joulupotpourrin, kuivattaa vain appelsiineja tai muita sitrushedelmiä, ja joulun mausteita uunissa. Kauniiseen pussukkaan tai lasipurkkiin pieniä havuja ja kuivatetut mausteet, ja siinä on ihana jouluisa lahjaidea vaikka naapurille tai ystävälle! Appelsiineista on hauskaa askarrella myös lasten kanssa, sillä se on niin helppoa että pienikin lapsi osaa. Oletteko te kokeilleet kuivattaa appelsiineja tai valmistaa joulukoristeet kuivatuista appelsiineista?

Mahtavaa sunnuntaita kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa.

Vuosi sitten kun oltiin vasta muutettu tänne, me testattiin Gladen tuoksukynttilöitä alkutalven kynttiläkamppiksessa. Silloin jo ihastuin kaneliseen omenan tuoksuun, ja poltettiin Gladen mausteisia omena-tuoksukynttilöitä ihan jouluun saakka. Mulle käy aina niin, että vaikka joulun jälkeen on ihan yhtä pimeää kuin ennen joulua, mä unohdan jo kynttilät ja ajattelen kevättä ja valoa. Niin kävi viime vuonnakin. Mutta syksyn tullen kynttilät on taas kaivettu koloistaan, ja nyt meidän kodissa tuoksuu taas mausteinen jouluomena.

Kynttilät on kauniita sisustuselementtejä, ja ne sopivat niin juhlavampiin kattauksiin kuin arkisisustukseenkin. Meillä on kynttilöitä vähän joka puolella kotia, mutta yleensä poltetaan niitä olkkarissa missä muutenkin oleskellaan eniten. Kynttilät on ihana sytyttää kun lapset on menneet nukkumaan (tällä hetkellä meidän pikkutuholainen on vähän turhan kiinnostunut aivan kaikesta, enkä uskalla kynttilöitä polttaa hänen ollessa hereillä). Ne luovat rauhallista tunnelmaa ja tuovat sellaista ihanaa pientä arjen luksusta siihen aikuisten aikaan. Niin pieni juttu, mutta ilahduttaa niin paljon.

Mä olen migreenin takia herkkä tuoksuille, ja siksi valitsen ja tuoksuttelen tosi tarkkaan ennen kuin uskallan ostaa kotiin mitään tuoksuvia tuotteita. Gladen tuoksukynttilöistä mulle ei ole tullut migreeniä kertaakaan, ja kamppisten myötä ollaan testattu kaikki tuoksut mitä heiltä löytyy. Se on toki yksilöllistä että miten eri tuoksuja kestää, mutta meille nämä sopivat tosi hyvin. Jotkut toiset tuoksukynttilät joita olen testannut, olen joutunut viemään pihalle ja lahjoittamaan halukkaille ottajille, kun ne ovat joko tuoksuneet sellaiselle että tiedän saavani migreenin, tai niin voimakkaasti että koko huone on tuoksunut pelkältä kynttilältä.

Gladen tuoksukynttilöissä tuoksut on ammattitaitoisesti kehiteltyjä, ja mun mielestä myös sopivan mietoja. Silloin kun kynttilät ovat vaan pöydällä vaikka keskellä päivää, ne eivät tuoksu kovin voimakkaasti, ainoastaan jos laittaa nenän niihin ihan kiinni. Ja sitten kun ne palavat, tuoksu tulee ihanasti ja miedosti esiin. Mulle tulee omenaisesta tuoksusta mieleen ihan viime talvi, tämä koti johon oltiin silloin vasta muutettu, ja meidän vaaleanpunainen vauvanodotus-kupla. Aika ihania ja rakkaita muistoja siis, vaikka on tämäkin aika toki ihanaa.

Glade on lisännyt valikoimiinsa uusia tyylikkäitä lasiastioissa olevia pikkutuoksukynttilöitä, joista tuli heti mun lemppareita. Pienet ja söpöt tuoksukynttilät sopivat kauniisti moneen eri paikkaan kotona, ja niistäkin löytyy meidän lempparituoksua. Parasta on että näitä kynttilöitä löytyy ihan meidän lähikaupastakin, ei tarvitse etsiä siis mistään kaukaa että saa ihania ja tunnelmallisia tuoksuja kotiin.

LUKIJAKILPAILU: Milloin sinä poltat kynttilöitä? Vastaa postauksen kommenttiboksissa, ja voita itsellesi 22€ arvoinen Glade-tuotepaketti! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 26.11. asti. Kisaan voi muuten osallistua myös Instagramin puolella jos se on helpompaa juuri sinulle, ja tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Ihanaa ja tunnelmallista iltaa kaikille <3

Nyt esittelyyn pääsee meidän perheen ”huonekalu” tai asia josta kaikkein eniten saan kyselyitä blogissa ja somekanavissa. Eli meidän lattiatyyny. Me ostettiin se elokuussa, kun jossain yhtäkkiä törmättiin siihen netissä ja se tuntui olevan kuin vastaus meidän kaikkiin toiveisiin. Se oli heräteostosten heräteostos, sillä samana päivänä kun me nähtiin sen kuva, Otto kävi jo ostamassa sellaisen. Se oli nimenomaan rakkautta ensisilmäyksellä, vähän niinkuin meidän parisuhde. Kyllä, vertasin juuri meidän parisuhdetta tyynyyn.

Lattiatyyny on iso, oikein jättimäinen. Tasainen, paksu ja mukavan pyöreä muodoltaan. Se vie ison osan lattiasta meidän olkkarissa, ihan tarkoituksella. Sen päällä on ihanaa pötkötellä, siitä voi tehdä lisäsohvan lattialle jos sen nostaa nojaamaan sohvaa/bOblesia/seinää vasten ja sen päällä kuopus nukkuu aina aamupäikkärit menestyksekkäästi. Siihen vauvan voi jättää yksin nukkumaan ja istahtaa itse sohvalle tai keittiön pöydän ääreen, koska jos vauva sattuu heräämään hän osaa tulla itse alas, tai jos hän unissaan kierähtäisi alas, olisi pudotus korkeintaan muutaman sentin, ja sekin meillä pehmeälle matolle.

Helpoiten meidän kuopus nukahtaa tissille tai kainaloon, mutta ennen lattiatyynyä en uskaltanut nukuttaa häntä niin että hän olisi voinut jäädä yksin nukkumaan sängylle tai sohvalle. Lattiatyynylle voidaan mennä aina yhdessä pötköttämään, ja sitten kun hän nukahtaa, voin helposti nousta pois, ja vieläpä niin että hän ei herää mun poistumiseen. Tiivis tyyny ei nitise eikä pompsahtele kun siitä nousee pois, vaan pysyy paikoillaan, eikä vauva huomaa että äiti on hilpaissut pois. Siinä kuopus nukkuu pitkiäkin päikkäreitä. Hätätapauksessahan iso patja menisi vielä vaikka kahden leikki-ikäisen varavuoteena, kun se on niin suuri. Lapset on monesti kysyneetkin, että saisivatko joku yö yökyläillä olkkarissa ja nukkua tuon lattiatyynyn päällä, ja aivan varmasti vielä joku kerta saavat.

Meidän lattiatyynyssä on likaa hylkivä päällinen, ja sen voi myös pestä pesukoneessa. Luonnonvärinen päällinen on ihanan tuntuinen, ja se hylkii likaa tosi hyvin. Lapset ovat mm. pitäneet sen päällä meikkistudiota mun vanhoilla meikin jämillä, ja kostealla pyyhkimällä olen saanut esim. aurinkopuuterin siitä pois helposti.  Se hylkii pukluja ja kuolaa, sekä maitoa. Sen päällä uskaltaa hyvin katsoa leffaa niin että syö samalla suklaata, vaikka lasten kanssa. Monesti lapset on siinä syöneet myös aamupalaa jos on ollut just joku hyvä jakso pikkukakkosta menossa, ja he ovat halunneet katsoa sen samalla kun ovat syöneet.

Tyyny on toiminut Oton pelituolina, lasten päiväsänkynä, Vain Elämää -studiona ja sitä vasten kuopus opetteli myös ekoja kertoja seisomaan, kun se oli sopivan pehmeä ja matala.

Vaikka se vie ison tilan meidän olkkarista, se on ihana juuri siksi. Vauvan kanssa leikitään aina lattialla, ja on kivaa että lattiatasolla on mukava paikka istuskella. Tyyny ei suuresta koostaan huolimatta ole ikinä tiellä, koska sitä käyttää aina joku. Hyvin harvoin se on tyhjillään, jos me ollaan kotona.

Se on yksinkertaisesti niin loistava hankinta, että suosittelen tätä jokaiselle vauvaperheelle joka viihtyy lattialla, ja ihan kaikille muillekin. Tämä on varmaan kaikista ”vauva”hankinnoista eniten meillä arjessa käytössä oleva jos ei turvaistuinta lasketa. Eikä se edes alunperin ollut mikään vauvahankinta, vaan koko perheen yhteinen juttu. Tällä on ollut paljon suurempi merkitys arkeen, kuin sitterillä, kehdolla tai leikkimatolla, vaikka hinta on suunnilleen sama, ja käyttöikäkin on huomattavasti pidempi, ehkä ikuinen? Meidän tyyny on ostettu Ikeasta, mutta isoja ja ihania lattiatyynyjä on myynnissä muuallakin, ja helppohan tällainen on vaikka väkertää itse jos löytyy vaan ompelukone.

Mikä on ollut teillä sellainen yllättävä arjen helpottaja? Nyt saa laittaa kaikki vinkit kehiin, sillä lattiatyyny ei ainakaan itsellä olisi tullut mieleen, ja varmasti on muitakin sellaisia ei-niin-ilmiselviä arkea helpottavia juttuja!

Tasan vuosi sitten kirjoitin postauksen meidän sohvasta, joka oli silloin uunituore tulokas meidän uudessa kodissa. Nyt ollaan asuttu tässä kodissa vuosi, ja vaaleanpunainen sohva on elänyt meidän kanssa tämän vuoden. Vuoden, joka on sisältänyt hurjasti kuolaa, suihkuavaa maitoa, kaatuneet kahvit ja cokikset, rajun vatsataudin, paljon maissinaksuja, ja sohvan ensimmäisinä kuukausina myös paljon sohvalla makoilua supistusten hillitsemiseksi. Ei siis ehkä se helpoin vuosi vaaleanpunaiselle sohvalle, ja se on myös näkynyt.

Sohva on suoraan sanoen näyttänyt välillä istuinosasta ihan hirveältä, sillä joka kerta kun pieni kuolamonsteri seisoo sitä vasten, siihen jää uusi tummareunainen läikkä. Imetyksen ensimmäisinä kuukausia maidon tulo oli välillä hallitsematonta, ja sitä levisi sohvallekin, kun siinä paljon pidettiin imetysmaratoneja. Ja jos lähdetään ihan jo siitä, että kun sohvalla oleilee paljon tummissa vaatteissa, niin niistä tarttuu väriä vaaleaan kankaaseen.

Hyvä puoli on se, että päälliset ovat irrotettavat ja konepestävät, ja myöskin puhdistuvat koneessa lähestulkoon uudenveroiseksi. Eli tuo kaikki mainitsemani sotku on helposti poistettavissa, onneksi. Ainoa ongelma on laiskuus – kun ne pitäisi jaksaa irrottaa (siinä menee ainakin kolme minuuttia), viedä pesukoneeseen, ja kuivattaa, ja sitten vielä laittaa takaisin. Ja olla se aika siinä välissä ilman sohvan päällisiä. Ei nyt niin iso homma, mutta sanotaanko vaikka niin että tämän muutenkin vaiherikkaan vauvavuoden aikana juuri tuo homma on tuntunut vaan liian isolta toteuttaa tarpeeksi usein (eli 2-3kk välein). Tiedättekö, se ei oikeasti ole iso homma, sen kun ottaa ja irrottaa ja kiikuttaa sinne yläkertaan. Mutta just nyt se on vaan tuntunut siltä että ”eihhh”.

Siksi meillä on siis tälläkin hetkellä läikikäs ja harmaa sohva. Mutta mä lupaan pestä nuo päälliset joulusiivouksen yhteydessä, niin saadaan ainakin joulun aikaan nauttia puhtaasta sohvasta. Ja sohvan kannalta onneksi vauvakin kasvaa koko ajan, ja mahdollisesti kuolaakin vähemmän. Maito ei ainakaan enää suihkua joka suuntaan, kuin silloin harvoin kun tyyppi päättää puristella toista tissiä samalla kun syö toisesta. Eli toivon kipinä elää, että ensi vuonna saadaan nauttia puhtaasta vaaleanpunaisesta sohvasta jo vähän pidempään, kuin tänä vuonna.

Mutta entäs sisustuksen kannalta, kannattiko vaaleanpunainen väri? Ehdottomasti! Mä rakastan sitä, rakastan rakastan rakastan. Sohva saa mut hymyilemään aina kun muistan sitä ajatella, siinä on tosi hyvä istua ja röhnöttää, ja meidän koko perhe mahtuu siihen helposti. Vaikka tässä puhun läikistä ja harmaudesta, ei se ole kuitenkaan se mikä sohvasta ekana pistää silmään kun sitä katsoo. Se hylkii kyllä likaa, ja vasta sitten kun alkaa tuijottelemaan, tulee huomattua ne läikät.

Sohva on meidän olkkarin kruunu, katseenvangitsija, jonka ympärille sisustus on helppo rakentaa. Se on sen verran vaalea väri että sen kanssa on helppoa uskaltaa kokeilla rohkeitakin yhdistelmiä ja tummempia elementtejä. Tykkään siitä edelleen aivan super paljon! Erityisen kiva siitä tuli mun mielestä, kun yhdisteltiin vaaleanpunaiseen vähän vihreää, ja tänä vuonna meidän joulusta tuleekin vihreä-kulta-musta-valkoinen.

Jos joku nyt miettii että uskaltaako hankkia lapsiperheeseen vaaleanpunaista sohvaa, niin vuoden kokemuksella voin kertoa että uskaltaa jos a)jaksaa pestä päällisiä usein tai b)ei jaksa ärsyyntyä pienistä tahroista. Jos taas haluaa että sohva on koko ajan tiptop mutta ei jaksa sitä usein pestä, kannattaa valita joku vähemmän vaalea ja arka väri kankaaseen. Kulutuksenkesto tässä sohvassa on ihan huippuluokkaa, eikä kertaakaan ole tarvinnut pelätä että se ei kestäisi vaikka jotain leikkejä. Myös tyynyt ovat säilyttäneet muotonsa, kunhan muistaa pöyhiä välillä.

Sohvasta kun on puhe, niin nyt on hyvä hetki siirtyä sohvalle röhnöttämään viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua kaikille <3