Hei ihanat ja kiitos ihan mielettömän paljon onnitteluista ja kauniista sanoista ja ihanista viesteistä joita olette viime päivinä lähettäneet <3 Me ollaan syvällä vauvakuplassa, ja ai että täällä on ihanaa. Kyllä oli todellakin odottamisen arvoista ja kaikki on lähtenyt aivan ihanasti käyntiin. Mä olen jo aloitellut kirjoittamaan synnytyskertomusta ja tulen kyllä sen julkaisemaan heti kun se on kokonaan valmis, mutta voin jo nyt paljastaa että synnytys oli nopea ja intensiivinen mutta jälleen kerran ah niin ihana kokemus.

Vietettiin sairaalassa perhehuoneessa puolitoista vuorokautta, jotka sujuivat oikein hyvin ja synnytyksestä olen toipunut onneksi tosi nopeasti. Oli ihan mielettömän ihanaa saada viettää vauvan ensihetkiä yhdessä Oton kanssa jo sairaalassa, aivan erilaista kuin viimeksi kun Otto ei voinut olla sairaalassa kuin hetken. Tytöt olivat päiväsaikaan meidän kanssa sairaalassa ja illan ja yön sitten Oton perheen luona lellittävänä. Oikein hyvä ratkaisu näin. Otto oli niin suuri tuki ja turva ensimmäisinä tunteina ja hetkinä kun kaikki oli niin uutta. Saimme yhdessä ihmetellä ja tutustua meidän pikkuiseen tyttäreen.

Vauva on lungi tyyppi, joka nukkuu tosi paljon mutta jaksaa myös ihmetellä välillä hereilläkin sekä sisaruksiaan että vanhempiaan. Hänellä on suuret kauniit silmät, ja ehdottomasti molempien siskojensa näköä. Hän ilmaisee pontevasti nälkänsä ja sen jos vaipassa on tavaraa, mutta muuten on hyvin rauhallinen ja jaksaa killitellä hereillä tyytyväisenä pitkiäkin aikoja. Selkeästi hän on virkeämpi kun kerkesi kerätä mahassa voimia vähän pidempään kuin isosiskonsa.

Muistin kyllä miten ihania ne ensimmäiset päivät vauvan kanssa ovat, mutta silti tämä on taas ylittänyt kaikki mun odotukset. Olin unohtanut miten vastasyntyneet ähisevät hassusti, ja miten hupsulta näyttää kun he nukkuvat silmät puoliksi auki välillä. En muistanut, miten luja vauvan sormen puristus on jo ensimmäisestä päivästä alkaen, tai miten ihanasti pienet varpaat käpertyvät kippuraan. Jokaisesta hetkestä vauvan kanssa haluaa pitää kaksin käsin kiinni, ja hormonit laittavat itkemään kun ei haluaisi että aika kuluu yhtään eteenpäin. Vaikka tottakai sitäkin odottaa kun vauva kasvaa ja kokemuksesta tietää miten ihania isommatkin lapset on, mutta nämä ensihetket on vaan niin ainutlaatuisia, ei mikään tunnu samalta.

Vauva on tänään viisi päivää vanha, ja nämä viisi päivää ovat olleet niin ihania että en kestä. Olen silittänyt tytön pehmeää untuvatukkaa, hän on puristanut mua sormesta ja tuijottanut suoraan silmiin vaikka ei kovin hyvin varmaan vielä näekään. Hän on nukkunut mun sylissä, ottanut isänsä kanssa päikkäreitä ja naurattanut meitä ihanilla hassuilla äänillä joita on päästellyt nähdessään unia. Imetys on lähtenyt ihanasti käyntiin, neiti hiffasi heti synnytyssalissa homman jujun ja kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmia imuotteen tai minkään muunkaan kanssa.

Tytöt ovat ottaneet vauvan aivan ihanasti vastaan eikä minkäänlaista mustasukkaisuutta ole ollut havaittavissa. He ovat pitäneet tyttöä sylissä, tuoneet harsoa tai vaihtovaatteita tarvittaessa ja auttaneet vaipanvaihdossa. Se katse heidän silmissään kun he katsovat pikkusiskoa on jotain uskomatonta, mua alkaa itkettää joka kerta. Tyttöjen rakkaus pikkusiskoa kohtaan on valtavan suurta. Kaikki on niin ihanaa tällä hetkellä että melkein pelottaa, siksi nautin jokaikisestä hetkestä täysillä.

Ihanaa viikonloppua kaikille, mä menen halimaan vauvaa joka juuri heräilee uniltaan ihanasti ähisten. <3

PS: Päivitän instagramia ahkerammin kuin blogia näiden ensimmäisten päivien ja viikkojen ajan, seuratkaa siis siellä @iinalaura jos haluatte pysyä menossa mukana. 

Olen mukana Arla Apetinan ja Lifien kampanjassa, jossa meidät haastettiin kokkaamaan herkullista kasvisruokaa Apetina-tuotteilla sitä maustaen. Mä olen tottunut käyttämään välimerellisiä juustokuutioita tai salaattijuustopaloja usein salaateissa (arvatenkin) tai ihan sellaisenaan vaikkapa patongin välissä. Nyt kuitenkin tarkoituksena oli kokata lämmintä ja terveellistä ilman lihaa, ja mä lähdin miettimään kuinka saisin kehiteltyä sekä maukkaan, ruokaisan, että raskausystävällisen reseptin pehmeästä juustosta. Selasin Apetinan sivuja joilta löysinkin aikamoisen herkullisen ohjeen, jota sitten itse vähän sovelsin. Päätin siis kokata meille uunissa paahdettua hunajalla ja seesamilla paneroitua Välimeren juustoa, jota me laitettiin tortilloiden täytteeksi papu-paprikasalsan ja vihannesten kanssa.

Apetinan juustot tekevät monista kasvisruuista täyteläisempiä ja kermaisempia, ja ovat helppoja ja monipuolisia käyttötavoiltaan. Ne korostavat ihanasti kasvisten makua, ja pitävät huolen siitä että ruokaan ei tarvitse lisätä muuta suolaa. Apetinan juustoja löytyy monessa eri muodossa ja niin maustamattomana kuin valmiiksi maustettuna, ja myöskin laktoosittomana.

Hunaja-seesamipaahdettu välimerellinen juusto

1pkt Apetina Laktoositon pala

1dl jauhoa

1,5dl seesaminsiemeniä

1 muna

0,5dl hunajaa

Halkaise juustopala kahtia. Pyörittele palat kauttaaltaan jauhoissa. Sekoita rikottu muna ja hunaja keskenään. Voitele juustopalat muna-hunajaseoksella ja pyörittele sitten seesaminsiemenissä niin että juusto peittyy siemeniin kokonaan. Paista uunissa 200 asteessa n. 10min (tarkkaile, itse paistoin vähän liian kauan ja juustot kerkesivät sulaa aavistuksen liikaa). Paloittele sopiviksi suupaloiksi ja tarjoile tortilloiden täytteenä yhdessä paprika-papusalsan ja vihannesten kanssa. Sopii hyvin myös salaattiin tai tapakseksi.

Tuohon paprika-papusalsaan mä laitoin kidneypapuja, mustapapuja, chilitomaattimurskaa, tuoretta tomaattia, kaksi paprikaa sekä yhden pussillisen tacomausteseosta jonka sekoitin pannulla vihanneksiin ja papuihin ennen tomaattimurskan lisäämistä. Tuli muuten tosi hyvää siitäkin!

Vaikka me syödään myös lihaa, on kasvisruuan tai lihattoman ruuan tekeminen nykyään jotenkin myös tosi luontevaa ja helppoa. Vaihtoehtoja on paljon ja kun on kokeillut montaa erilaista reseptiä, on tullut huomattua että lihaton ruoka voi olla aivan yhtä täyttävää ja maukasta kuin liharuuatkin, eikä sen valmistaminen ole yhtään sen hitaampaa tai hankalampaa. Saadaan myös olla iloisia siitä että meidän lapset ovat ennakkoluulottomia maistajia, ja kokeilevat mielellään uusia ruokia ihan niinkuin mekin. Ja he ovat jo ihan pienestä asti pitäneet kasviksista, hedelmistä, pavuista ja monista muista herkuista. Myös salaattijuustot kuuluvat suosikkeihin, erityisesti nuo Apetina Snack -salaattijuustokuutiot joissa on mukana oliivia tai valkosipulia. Meillä on tavoitteena lisätä kasvisruokien osuutta ruokavaliossa pikkuhiljaa. Aluksi mentiin yhdellä kasvisruokapäivällä viikossa, nykyään niitä päiviä tulee yleensä jo useampi.

LUKIJAKILPAILU:

Mitä kasvisruokaa sä valmistaisit käyttäen Apetina-tuotteita? Kommentoi tähän postaukseen, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja olet mukana K-ryhmän kauppojen 40€ lahjakortin arvonnassa! Osallistumisaikaa on 12.2. klo 22.00 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Onnea kisaan kaikille!

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Hei rakas,

sä et vielä tunne meitä, eikä me sua, mutta mä ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen siitä ketkä täällä sua odottavat. Varmasti olet kuullut meidän äänet, sen millainen nauruhepulikohtaus me saadaan välillä yhtäaikaa koko perhe ja miten sun isosiskot laulaa sulle aina välillä. Olet ehkä tuntenut miten sun isi on paijannut sun selkää, ja nähnyt valoa mahaan kun asennettiin uudet yölamput meidän makuuhuoneeseen ja ne olikin ”vähän” liian kirkkaat ja juuri sopivasti mahan korkeudella.

Mä olen sun äiti, Iina, 25 vuotta. Mä rakastan hassutella lasten kanssa, tanssin välillä villisti ja tykkään kokata. Ehkä säkin olet saanut vähän maistaa lempiruokia, olen nimittäin lukenut että se mitä äiti syö vaikuttaa myös siihen miltä lapsivesi maistuu. Hassua, eikö? Odotan ihan hirveästi että saan tavata sinut, koska olen kesäkuusta asti ajatellut sua ja miettinyt millainen tyyppi sä olet.

Tiedän jo valmiiksi että olet ihana, ja ihan hurjan aktiivinen. Sinulla on samanlainen nenä kuin siskollasi, ja olet kova liikkumaan. Innostut aina kun kuulet musiikkia autossa, mitä kovempi basso sitä hurjemmat bileet. Musta tuntuu että sun kanssa pidetään vielä vähintään yhtä kovia diskohetkiä kotona kuin isosiskojesi kanssa, ainakin jos se on musta kiinni. Kunhan sä vähän kasvat, mä otan sut mun mukaan kahviloihin, tapahtumiin, ravintoloihin ja ostoksille. Tulet tapaamaan paljon ihmisiä, ja näkemään vaikka mitä kivaa jo ihan pienestä asti niinkuin siskosikin.

Sun isi Otto on 26-vuotias. Se on maailman paras isi, voin luvata sen sulle ihan helposti. Se leikkii sun kanssa, kutittaa sua, juoksee sun kanssa leikkipuistossa hiestä märkänä ja kuskaa sua harrastuksiin sitten kun olet isompi ja keksit mitä haluat tehdä. Tiedän jo valmiiksi että isi tulee saamaan sut nauramaan ekaa kertaa, ja varmaan kiljumaankin, se on nimittäin vähän sellainen naurattaja.

Sä olet siitä onnekas että saat viettää isin kanssa paljon aikaa jo alusta asti, isi nimittäin jää sun kanssa kotiin kunhan äidin vapaa loppuu. Siitä tulee varmasti ihanaa aikaa niin teille, kuin meidän koko perheelle. Isi opettaa sut pelaamaan jos vaan itse haluat, ja se hihittää kun sun ukkeli lähtee ihan väärään suuntaan. Isi ei tykkää leikkiä barbeilla, mutta se vaihtaa kyllä niille kiltisti vaatteita jos haluat. Ja se suojelee sua ihan kaikelta ja rakastaa sua aina.

Sun vanhempi isosisko Tiara on viisivuotias. Sillä alkaa syksyllä eskari ja se on jo iso tyttö. Se odottaa sua tosi kovasti, ja se on luvannut opettaa sut pyöräilemään ja uimaan ja laulamaan. Se voi myös lukea sulle iltasatuja tai muitakin satuja, se lukee nimittäin Zeldallekin. Tiara tykkää tosi paljon My Little Ponyista ja Lego Friendseistä, joilla on paljon paljon pikkutavaroita. Se on kuitenkin luvannut pitää ne piilossa sinulta sitten kun alat ryömimään ja laittamaan asioita suuhun.

Teistä tulee varmasti hyvät kaverit sitten kun säkin vähän kasvat. Tiara on luvannut auttaa vaihtamaan sulta vaippaa ja syöttämään sua, ja hän on niin hienosti järjestänyt kaikki sun vaipat kauniisti koreihin ja pinoihin värien ja koon mukaan. Tulet ehkä huomaamaan että hän on aika tarkka tyyppi, mutta se on vaan hyvä. Tiara rakastaa sua, ja kunhan olette molemmat isoja, se pitää susta varmasti hyvin huolta jos jää lapsenvahdiksi.

Sun toinen isosisko Zelda on odottanut sua aivan hurjasti siitä asti kun sai kuulla että hänestä tulee isosisko. Aluksi hän kysyi joka päivä, joko vauva tänään syntyy. Pikkuhiljaa hän ymmärsi että ei vauva synny ihan niin nopeasti vaan mahan pitää ensin kasvaa tooooooooosi isoksi ja joulun ja uuden vuodenkin mennä ohitse. Välillä hän on odottanut kärsivällisemmin, välillä vähemmän kärsivällisesti. Viime aikoina hän on huokaillut syvään ja pyytänyt että sinä tulisit jo, aina samalla kun on selittänyt sulle kaiken maailman asioita. Hän on hellä ja empaattinen ja antaa sulle varmasti ihan super määrän pusuja ja haleja heti kun olet syntynyt. Hän ei koskaan unohda sanoa että rakastaa sua, ja antaa sun varmasti leikkiä kaikilla leluillaan.

Me kaikki odotetaan sua ihan ylipaljon täällä, koska tiedetään miten ihana sä olet ja miten sä tulet muuttamaan meidän perhettä. Vaikka susta tuleekin osa meidän perhettä, myös meidän perheestä tulee osa sua. Sä muutat meidän koko elämää, ja toisaalta sulaudut osaksi sitä, juuri niinkuin kuuluukin. Täydennät meitä ihan omalla tavallasi. Sä tunnut jo niin omalta, vaikka ei olla koskaan nähty. Tiedän että kun saan sut ensimmäistä kertaa syliin, tuntuu siltä kuin olisit ollut meidän kanssa aina. Ja siitä meidän yhteinen taival vasta alkaa.

Nähdään pian, olet rakas <3

Onnea meidän mahatyyppi, olet voittanut molemmat siskosi jo ennen kuin edes olet syntynyt! Olet nimittäin ollut kaikkein pisimpään mahassa, sillä tänään olet täysiaikainen, tänään on raskausviikko 37+0. Toki nuorempi isosiskosikin pääsi täysiaikaiseksi asti, mutta vain nippanappa – muutamalla tunnilla. Sinä olet ihan oikea täysiaikainen vauva, meidän ennätysvauva.

Olen aika ylpeä siitä että olet viihtynyt mahassa näinkin pitkään ja näin hyvin, sillä en osannut kuvitellakaan että sinun odotusaikasi voisi sujua näin hienosti ja näin normaalisti, vaan pelkäsin kaikkea mahdollista. Kivaa että mun maha on ollut susta niin hyvä paikka hengailla että sulla ei ole kiire pois. Vaikka me kovasti sua odotetaankin niin kyllä me jaksetaan vielä odottaa jos viihdyt mahassa noin hyvin, tule sitten kun sinusta tuntuu että maha käy liian ahtaaksi. Me rakastetaan sua jo nyt ihan järjettömän paljon <3

Joo, tosiaankin tänään tuli täyteen 37+0. Nyt mennään siis jo raskausviikolla nro. 38! Näille viikoille en aiemmin ole päässytkään, aika siistiä olla täällä. Maha on ihan uskomaton pallo ja niin alhaalla, että en todellakaan voi kuvitella istuvani jalat yhdessä tai laittavani jalkoja ristiin. Mitään vaivoja mulla ei kuitenkaan ole vaan olo on edelleen hyvä ja energinen vaikka nukkuminen toki on vähän hankalaa.

Vauva liikkuu hurjasti ja potkujen lisäksi pyörittelee päätään mun lantiossa. Uskoisin että hän saattaa olla jo kiinnittynytkin, ainakaan mitään suurensuuria kääntöliikkeitä en ole enää havainnut ja tosiaan maha on valunut aivan alas, siinä missä aiemmin se oli joka toinen päivä alhaalla ja jokatoinen päivä tyyppi hengasi mun keuhkoissa kiinni.

Mulla ei ole yhtään sellainen fiilis että hän olisi syntymässä pian, oikeastaan päin vastoin. Ehkä me tällä kertaa päästäänkin lähelle laskettua aikaa. Seuraavat päivät ja viikot sen näyttävät. Tai ehkä me saadaan hääpäivävauva tai ystävänpäivävauva, mistäs sitä tietää. Vaikka mua supistelee päivittäin paljonkin niin ei ole tullut nyt hetkeen sellaista oloa että pitäisi kellottaa supistuksia tai muutenkaan mitään synnytysfiilistä. Hormonit tosin alkavat käydä ehkä jo vähän ylikierroksilla ja viime päivinä olen ollut ihan älyttömän itkuherkkä, mitä en normaalisti ole yhtään. Onneksi Otto mua täällä lohduttaa kun nyyhkin milloin mitäkin asiaa.

Kiitos hurjasti teille kaikille mielettömille tyypeille siellä jotka tsemppaatte ja jännäätte meidän kanssa! Olen saanut teidän viesteistä ja kommenteista ihan hurjasti hyvää mieltä ja energiaa, ihanaa kun te ootte olemassa! <3

Ihanaa torstai-iltaa kaikille!

Meidän makuuhuone sai astetta valmiimman ilmeen viime viikonloppuna, kun bongasin Tori.fi:stä pilkkahintaan uudenveroisen sängynpäädyn meidän Ikean Brimnes-sänkyyn. En edes etsiskellyt sängynpäätyjä, vaan yritin etsiä jotain persoonallista 50-luvun tyylistä nojatuolia olkkariin jossa nyt on joulukuusen jäljiltä tyhjä kohta. Tuolia ei löytynyt mutta silmiini osui juuri meidän sänkyyn kuuluva sängynpääty, joka oli priimakunnossa ja noutaa sai vaikka heti. Ei oltu ajateltu hankkia sänkyyn päätyä mitenkään lähiaikoina, mutta kun kerran löysin sopivan niin sama kai se oli käydä hakemassa.

Niin Otto kävi hakemassa päädyn ja nyt meidän sänky näyttää paljon ryhdikkäämmältä, ja mikä parasta: voitiin luopua meidän yöpöydistä jotka estivät sängyn taaempien säilytyslaatikoiden helpon avaamisen, ja veivät muutenkin tilaa. Saatiin myös sängyn päälle kivasti kaikki perhekuvat esille, ja nyt makkari näyttää yhtenäiseltä ja kivalta ja kotoisalta. Mulla ei koskaan ole ollut sängynpäätyä, hassua miten paljon se muuttaa ilmettä, ainakin mun mielestä. En osannut yhtään odottaa että sillä olisi noin suuri merkitys, mutta nähtävästi oli. En kyllä voisi olla tyytyväisempi!

Juuri nyt meidän makuuhuone on aika täynnä, kun siellä on vauvan tavarat, meidän iso sänky ja Oton pelinurkkaus, mutta sitten kun vauva joskus hamassa tulevaisuudessa muuttaa Zeldan huoneeseen, on makuuhuoneessakin taas enemmän tilaa. Kyllä siellä nytkin onneksi hyvin mahtuu liikkumaan, huone on kuitenkin suuri makuuhuoneeksi, mutta se ei ehkä näytä aivan niin esteettiseltä. Onneksi se ei ole niin justiinsa, pääasia että siellä mahtuu tilavasti ja mukavasti nukkumaan me kaksi ja vauveli.

Sänky – Ikea Brimnes

Lakanat – Jotex*

Koristetyynynpäälliset – H&M

Vauvan sänky – Stokke*

Lipasto – Ikea Koppang

Yölamput – Ikea Hektar

*saatu blogin kautta.

Vaikka viime aikoina yöunet on olleet aika katkonaisia, ja saattavat toki olla vielä pitkäänkin riippuen siitä millainen nukkuja meidän vauva on, niin nukkumaan on silti aina ihana mennä. Mä rakastan meidän makuuhuonetta ja omaa rauhaa ja raikkaita pellavalakanoita ja lampaantaljaa joka tuntuu pehmeältä varpaiden alla kun astelee sänkyyn. Sen jälkeen kun ostettiin tuo sänky reilu vuosi sitten on nukkumisesta tullut jotenkin sellainen ihana päätös päivälle. Vaikka mä olen sellainen kokopäiväihminen, tiedättekö – sekä aamuvirkku että iltavirkku – niin nykyään nautin nukkumaan menemisestä, enkä koe että se on  vaan pakollinen paha joka katkaisee mun kivat tekemiset. Ja siihen on iso merkitys viihtyisällä makuuhuoneella.

Vielä kun saadaan yläkerran lattiat valmiiksi joskus tässä kevään aikana niin makkari on valmis ja juuri sellainen kuin olen toivonutkin.

Mahtia tiistaita kaikille <3