Tänään on blogisynttärit ja vuosia on mittarissa tasan K A H D E K S A N! What! Vastahan me juhlittiin 7v-synttäreitä ja käytiin äkkiä nappaamassa Oton kanssa illalla kuvat postausta varten vuosi sitten. Muistan, kuinka taapero ei yhtään viihtynyt rattaissa, vaan hän halusi olla Oton sylissä samalla, kun Otto otti musta muutaman hassun kuvan postausta varten. Hän halusi innokkaana 1-vuotiaana myös osallistua kuvaukseen painelemalla kameran nappuloita.

Tänään me otettiin nämä kuvat kaikessa rauhassa työpäivän aikana, sillä aikaa kun taapero oli hoidossa keskimmäisen kanssa ja esikoinen koulussa. Nämä meidän rauhalliset kahdenkeskiset työ-ja koulupäivät ovat yksi hienoimpia asioita, joita tämä blogi on meidän perheelle mahdollistanut. Vähintään yhtä hienoa on se, että pystytään tarjoamaan lapsille ylimääräisiä vapaapäiviä päiväkodista joka viikko, sekä pitkä 10 viikon kesäloma jo monetta vuotta putkeen. Me ollaan saatu aimo annos joustoa lapsiperhearkeen näinä vuosina blogin ansiosta.

 Yrittäjän vapaus ja jousto perhearjessa on yksi niistä asioista, joista olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen joka päivä.

Näiden kahdeksan vuoden aikana on miljoona huvittavaa muistoa tilanteista, jotka eivät ole menneet ihan putkeen. Hetkiä kun on tuntunut, että miksi mä edes yritän, hetkiä kun on naurettu vedet silmissä ja hetkiä kun on itketty sitä, että ei pysty kaikkeen mihin haluaisi. Eniten on kuitenkin muistoja kasvusta, kovasta työstä ja siitä pitkästä matkasta, minkä olen ajatuksissani käynyt läpi näitä tuhansia ja taas tuhansia rivejä kirjoittaessani.

Blogi- ja somemaailma on edelleen niin tuore, että joka vuosi monilla osa-alueilla tapahtuu suuria muutoksia. Ehkä kaikkein ilahduttavin muutos on kuluneen vuoden aikana ollut se, miten paljon vuorovaikutus teidän kanssa on lisääntynyt IG Storiesin ansiosta. Se on tarjonnut todella paljon työkaluja teidän kuulemiseen ja teidän kanssa on käyty siellä ihan älyttömän mielenkiintoista keskustelua ja ajatusten vaihtoa.

Mun sydäntä lämmittää se, että olen saanut teiltä pitkiä viestejä ja videoita, joissa olette kertoneet siitä, mitä mun tekstit on teille merkinneet. Tuntuu hienolta kuulla, että moni on saanut arvokasta vertaistukea tilanteeseen, jonka kanssa on aiemmin kokenut olevansa aivan yksin. Olen jutellut muiden kanssa, jotka eivät myöskään ole tavanneet isäänsä koskaan, kuten en minäkään. Olen jutellut muiden kanssa, jotka tasan tietävät millaista on olla masentuneen läheinen. Olen jutellut muiden kanssa, joiden vanhempi on sairastunut vakavasti ja he ovat ottaneet paljon vastuuta perheestä jo nuorena. Jos se on ollut arvokasta vertaistukea teille, niin se todella on ollut sitä myös minulle itselleni. On ollut ihan älyttömän hienoa huomata, että minäkään en ole yksin. On muitakin, jotka tietävät tasan miltä musta tuntuu. Se on ihan korvaamatonta.

Vaikka on mieletöntä antaa ja saada vertaistukea tällaisissa elämän suurissa käänteissä, vähintään yhtä hienoa ja arvokasta mulle on ollut saada palautetta siitä, millainen vaikutus mun teksteillä on ollut joidenkin arkeen tai vanhemmuuteen. Kuten olen jo monien vuosien ajan ajatellut, mun suurin toive ja tavoite kaikella mitä teen, on muuttaa suhtautumista lapsiperheisiin ja perhearkeen positiivisemmaksi. Niin perheiden itsensä kuin muidenkin. Näiden vuosien aikana olen saanut satoja ellen tuhansiakin kommentteja ja viestejä, joissa on jaettu omia kokemuksia siitä, millaista inspiraatiota täältä on saanut omaan elämään tai vanhemmuuteen. Se on niin hienoa, että mä melkein halkean. Jokainen viesti jonka saan, on mulle arvokas ja mua monesti itkettää ajatella miten onnekas olen, kun olen saanut jutella niin monen teidän kanssa.

Kysyin teiltä eilen, mikä oli ensimmäinen postaus, jonka luitte mun blogista. Täällä blogissa ja Instagram storiesin puolella sain yhteensä monta sataa vastausta muistoista. Se merkitsi mulle aivan älyttömästi ja teidän muistoja lukiessani mä tirautin kyyneleitä useampaan kertaan. Niin monta ihanaa muistoa tuli mullekin pintaan. Osa on päätynyt tänne arkisten ajatusten kautta, osa Oton blogista, osa niistä elämän suurista käännekohdista. Ilahduttavan ja itkettävän ihanan iso osa teistä on kuitenkin seurannut blogia jopa ensimmäisestä tekstistä lähtien. Moni on kasvanut lapsesta aikuiseksi samalla, kun on lukenut näitä mun postauksia. Se, että omasta kasvusta ja muutoksesta huolimatta te olette pysyneet matkassa kaikki nämä vuodet, on ihan mieletöntä.

Mun suurin toive on, että pystyn jatkamaan samaan tapaan kuin nämä kuluneet vuodet hamaan tulevaisuuteen asti. Toivon, että pystyn uudistumaan ja kehittymään. Toivon, etten muutu muinaisjäänteeksi historiasta, vaan pysyn relevanttina vielä viiden vuoden päästä, vaikka kaikki alalla muuttuisi. Haluan pysyä mukana. Ja mä toivon, että te pysytte mun mukana. Te innostatte ja inspiroitte mua joka päivä ja teidän ansiosta olen oppinut ihan älyttömän paljon kaikesta. Elämästä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, kirjoittamisesta, surusta, lapsista, erilaisuudesta, itsensä hyväksymisestä ja kieliopista, heh. Ikinä en tule valmiiksi vaan joka päivä mun täytyy kehittyä lisää.

Maailman parasta synttäripäivää mun 8-vuotiaalle blogille ja maailman suurin kiitos teille kaikille <3

Jokavuotisen synttäriperinteen mukaan, esitän toiveen, että kertoisitte itsestänne tänne kommenttiboksiin.  Sana on vapaa! Jos haluatte niin kertokaa kommenttiboksiin keitä olette, kauanko olette lukeneet mun blogia ja miten  olette löytäneet tienne tänne, sekä voitte halutessanne esittää postaustoiveita jos sellaisia on.  Kiitos että olette täällä, uudet ja vanhat huipputyypit <3 

Blogin synttäreitä vietetään huomenna keskiviikkona 8.5., mutta sitä varsinaista synttäripostausta ennen mä halusin tehdä tämän. Blogin 10 luetuinta postausta kautta aikojen. Jos top10:sta jätetään pois ne selkeät synnytykset, vauvauutiset & vauvan sukupuolen paljastus sekä meidän häät, näiden 8 vuoden aikana seuraavat allaolevat 10 postausta ovat olleet kaikkein luetuimpien joukossa. Suoritin perusteellista tutkimusta Google Analyticsissa ja selveni, että kun ne meidän elämän suurimmat käänteet on jätetty pois, eniten tykätään lukea (todella yllättäen) ruuasta, sekä raskaudesta, vauvaan valmistautumisesta ja synnyttämisestä yleisesti. Sen pidemmittä puheitta, tässä tulevat blogin 10 luetuinta postausta kautta aikojen.

Blogin 10 luetuinta postausta kautta aikojen

1. Tätä kukaan ei OIKEASTI kerro synnytyksestä

Sijalla yksi tämä klassikko vuodelta 2016. Mulla oli silloin vauvakuume pahimmillaan ja taisin lukea aika paljon kaikkia raskaus- ja vauva-aiheisia artikkeleita. Mua alkoi pohdituttaa se, miten synnytyksestä yleisesti kirjoitettiin niissä kaikissa. Halusin tuoda jotain uutta niihin ”tätä kukaan ei koskaan kerro” -listauksiin omien kokemusteni pohjalta ja tämä oli lopputulos. Teksti sai jo julkaisupäivänä aikaan valtavan määrän kävijöitä, mutta vielä näin yli kolme vuotta julkaisun jälkeenkin sitä luetaan kymmeniä, parhaimmillaan satoja kertoja, joka ikinen päivä. Tätä postausta luetumpi on itse asiassa ainoastaan meidän kolmannen raskauden julkistus, eli jopa meidän suurimmat elämänmullistukset jäivät sitä lukuunottamatta tämän taakse kokonaislukukerroissa. Se ehkä kertoo siitä, miten kovasti raskausaikana ihmiset etsivät sitä tietoa ja kokemuksia synnytyksestä.

2. Minä olen oikea nainen

Vuonna 2015 kehopositiivisuus teki tuloaan mediassa, mutta sitä ei välttämättä osattu toteuttaa aivan sillä tavalla kuin oli tarkoitus. Silloin joka puolella puhuttiin siitä, miten virkistävää on, kun mediassa vihdoin näytetään ”oikeita naisia” ja ”normaalin näköisiä naisia”. Samaan aikaan oli myös eräs ”tissigate” eli julkisuudesta tuttu henkilö antoi lausunnon, että ilman isoja tissejä ei voi olla oikea nainen.  Myös itse sain juuri silloin todella paljon kriittisiä kommentteja alhaisesta painostani. Tämä kaikki yhdessä sai mulle aikaan tunteen, että en kertakaikkiaan voinut olla hiljaa. Oikea nainen on jokainen nainen, eikä sen asian kanssa ole mitään merkitystä tissien koolla tai vaa’an lukemalla. Kenelläkään toisella ei ole oikeutta määritellä kuka tai millainen voi olla oikea nainen.

Ikävää on ehkä se, että vaikka nykyisin kehopositiivisuus on levinnyt jo laajemmalle ja mediassakin sitä osataan toteuttaa mielestäni paremmin, moni edelleen toistelee näitä samoja lauseita. Juuri pari päivää sitten näin instassa H&M:n mielettömän upean uimapukukuvan, jossa oli kaunis nainen mallina. Kommenttiboksi oli täynnä kommentteja ”Kiitos kun näytitte kerrankin OIKEAN vartalon”, ”vihdoinkin valitsitte NORMAALIN naisen malliksi”. Ihana puoli oli se, että kuvan kommenttiboksissa oli myös paljon niitä, jotka kiinnittivät huomion siihen, että ei tulisi puhua oikeasta tai normaalista yhtään minkään kokoisen vartalon kohdalla pelkästään, kun me kaikki olemme koosta riippumatta yhtä normaaleja ja oikeita. Mun mielestä on upeaa, että mediassa ja mainonnassa näkyy ihan kaikenlaisia vartaloita yhä enemmän ja enemmän.

3. ”Susta tulee isä”

Kolmantena on postaus, jossa kirjoitin siitä, miltä tuntui kertoa Otolle ensimmäistä kertaa, että hänestä tulee isä. Postaus oli vastine Oton omassa blogissaan kirjoittamalle postaukselle siitä, miltä hänestä tuntui kuulla tulevansa isäksi ensimmäistä kertaa. Molempien osapuolten näkökulmien kertominen oli yksi hauskimpia asioita siinä, kun blogattiin molemmat. Se oli mullekin jotenkin niin hauskaa, varsinkin, kun tykkäsin tosi paljon Oton kirjoitustyylistä. Nykyisin saan lukea läpi lähinnä jotain koulutehtäviä joita hän kirjoittaa, on nekin ihan hauskoja, mutta en saa ehkä lukijana niin paljoa irti sovelluksen käyttöliittymän toimivuuden arvioinnista kuin mitä sain hänen blogiteksteistään.

4. Mitä vauva tarvitsee vuonna 2017

Odotettiin meidän kuopusta ja pohdiskelin silloin meille tarpeellisia hankintoja. Ei oltu vielä ostettu juuri mitään eikä meillä ollut jäljellä esikoisen tai keskimmäisen jäljiltä juuri mitään. Postaukseen tuli paljon hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen. Tällä postauksella on edelleen päivittäin kymmeniä tai satoja lukukertoja.

5. Sairaalakassin sisältö (2)

Myös tämä raskausajan postaus vuodelta 2017 on yksi blogin luetuimmista. Sairaalakassin sisältö ei niinkään saanut valtavaa kävijäpiikkiä aikaiseksi julkaisuhetkellä, mutta koko tänä sen julkaisun jälkeisenä aikana se on yksi kaikkein eniten lukukertoja keränneistä. Toivottavasti mahdollisimman moni sairaalakassin sisältöä miettinyt raskaanaoleva on saanut siitä hyviä vinkkejä! Myös tämän postauksen kommenttiboksissa oli loistavia vinkkejä teiltä.

6. Raskausajan ruokavalio

Ruokavalio pohdituttaa lähes kaikkia raskaanaolevia varmasti jossain vaiheessa ja siitä tulee etsittyä tietoa. Se on varmasti suurin syy sille, miksi tämä mun postaus keikkuu Google Analyticsin top10:ssä, vaikka en ole ollut raskaana yli kahteen vuoteen, eikä tässä ollut mitään järisyttävän erilaista tai huomiota herättävää. Se, miten suosittu tämä postaus on ollut, on yksi hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on tarkistaa faktat ja noudattaa suosituksia, kun kirjoittaa jostain terveyteen liittyvästä. Mä onneksi pohjasin oman postaukseni ruokavaliosta 100% Eviran 2017 tuoreimpiin raskausajan ruokasuosituksiin, enkä lähtenyt neuvomaan ketään mututuntumalla. Kenties pitäisi vielä päivittää postaus joka vuosi uusimpien suositusten mukaan, sillä sitä luetaan edelleen joka päivä.

7. Tuleeko meille neljäs lapsi 

Vastaanotin viime joulun alla raskauskysymyksiä ja onnitteluita neljännestä lapsesta, koska mun vatsa kuulemma pömpötti instagram-kuvassa, jossa mulla oli rutussa oleva villapaita päällä. Kirjoitin aiheesta postauksen ja pyysin myös muita jakamaan omia kokemuksiaan perättömistä raskaushuhuista ja uteluista hashtagilla #maharauha. Postausta jaettiin laajasti ja se oli kiistatta viime vuoden luetuin postaus ja yltää kautta aikain myös sijalle 7. Aihe oli tosi tärkeä ja olen ihan älyttömän iloinen, että niin moni siihen silloin tarttui ja myös samaistui.

8. Vegaaninen & gluteeniton suklaakakku

Suklaakakkupostaus kesältä 2016 on ollut suosituin ruoka-aiheinen postaukseni jo kolmen vuoden ajan. Postausta kommentoidaan edelleen varmaan useimmin kaikista vanhoista postauksistani. En sitä tehdessäni ollut huomannut, että käyttämäni leivontamargariinin aromit tulivat kuitenkin maidosta vaikka itse rasva oli pelkkää kasvirasvaa, joten tätä on korjattu ainakin, että juuri kyseinen margariini ei ollutkaan vegaaninen, mikä on tosi hyvä,  ettei kukaan vegaani vahingossa joudu syömään eläinperäistä. Onneksi ohje on ihan pätevä, jos valitsee itselle sopivan margariinin sen sijasta.

9. 15 helppoa ja nopeaa arkiruokaa meidän perheen ruokalistalta

Arkiruokapostaus viime syksyltä on top10:ssä, koska se on myös yksi eniten päivittäin luetuista postauksista. Ja voi vitsit olen onnellinen, että löysin sen uudelleen tätä koontipostausta tehdessäni, siellä oli nimittäin monta arkiruokasuosikkia, jotka talveksi jäivät meiltä pois, mutta nyt voisi hyvin ottaa taas repertuaariin. Toivottavasti mahdollisimman moni on saanut sitä kautta uusia helppoja arkiruokia omalle listalle! Tälle voisi myös joku kerta tehdä kakkososan, sillä me ollaan testattu vaikka mitä hyviä arkisapuskoita tässä kuluneen puolen vuoden aikana. Miltä kuulostaisi esim. lohi-bibimbap, tuorepasta-vihannessörsseli, härkislasagne, härkiscurry ja nopeat vuohenjuusto-paholaisenhillopizzat?

10. Vauvan vaatekaappi: Vastasyntyneen pukeminen talvella

On helppo ymmärtää miksi myös tämä postaus nousi top10 joukkoon. Vastasyntyneen pukeminen sydäntalvella, varsinkin ekaa kertaa, mietitytti ainakin mua ihan tosi paljon kevät- ja syysvauvojen jälkeen. Siksi halusin tehdä siitä postauksen ja kysyä samalla teidän neuvoja. Postauksen kommenttien ansiosta meille hankittiin silloin vielä ainakin merinovillainen kypärälakki, joka oli tosi hyvä vinkki.

Heti top10 tuntumassa oli useampiakin postauksia tältä keväältä, kuten Ihanat erilaiset perheet -sarjan kaikki postaukset, 10 suoraa kysymystä rahasta -postaus sekä viime viikolla julkaistu suoraa puhetta parisuhteesta. Ne ovat olleet esillä näitä tässä listauksessa olevia postauksia vähemmän aikaa, joten on mahdollista, että ne nousevat sieltä vielä näiden listaamieni tekstien ohi joku kaunis päivä. Tuntuu hienolta ajatella, että näin monen vuoden jälkeen pystyy vielä herättämään paljon keskustelua ja kiinnostusta ja olen siitä tosi kiitollinen. Huomenna synttäripäivänä luvassa on vähän erilaista postausta, sekä tietovisaa ja ylläriä IG:ssä @iinalaura! Kannattaa siis seurailla huomenna!

Nyt mua kiinnostaisi ihan hirveästi tietää, jos vaan muistatte, että mikä oli eka postaus jonka luit mun blogista? Mikä oli se teksti, joka sai teidät tulemaan tänne ekaa kertaa? Olis aivan älyttömän mielenkiintoista kuulla! 

Tässä tulee toivottu vinkkipostaus, eli kaason vinkit polttareiden järjestämiseen. Olen listannut sellaisia asioita, joita itse olisin halunnut tietää ennen, kun lähdin järjestämään ensimmäisiä polttareita. Toivottavasti näistä neuvoista ja vinkeistä on apua tämän kesän kaasoille tai miksei myös bestmaneille. Mä olin itse ainakin ihan huuli pyöreänä kun eka kertaa polttareita järjestin, että mistä lähdetään edes aloittamaan. Silloin googlettelin hirveästi ja kyselin muiden neuvoja ja kokemuksia. Joku saa aina olla se eka, joka kaveriporukassa polttarit järjestää ja silloin saattaa kaivata edes jonkun aiempia kokemuksia. Osa näistä vinkeistä voi tuntua myös aivan itsestäänselvältä (hyvä niin), ainakaan silloin ei jää mitään tärkeää puuttumaan.

1. Lista päivistä, jotka eivät sovi polttareille & lista vieraista, jotka morsian haluaa paikalle.

Ensimmäiseksi kannattaa pyytää morsiamelta lista päivistä ennen hääpäivää, jotka eivät sovi hänelle polttareiden järjestämiseen. Näin hän voi edelleen yllättyä, mutta päivä sopii hänelle varmasti. Kannattaa pyytää myös lista ihmisistä, jotka morsian haluaa paikalle.

2. Selvitä kaikille sopivin päivä niiden järjestämiseen esim. kyselyllä.

Jäljelle jäävistä päivistä kannattaa järjestää kysely niiden ihmisten kesken, jotka morsian on ilmoittanut haluavansa mukaan polttareihin. Valitaan se päivä, johon pääsisi eniten osallistujia paikalle. Tämä kysely on helppo järjestää esim. yksityisessä FB-tapahtumassa tai -ryhmässä, tai sitten vaikka Whatsappissa. Joku polttariryhmä kannattaa perustaa yhteydenpidon helpottamiseksi, jotta kaikki pysyvät ajantasalla suunnitelmista ja kysymyksistä.

3. Tulevalle puolisolle polttaripäivä tietoon.

Kannattaa informoida tulevaa puolisoa päätetystä päivämäärästä, jotta hän voi auttaa pitämään sen vapaana polttareita varten.

4. Budjetti

Kuinka paljon ihmiset ovat valmiita panostamaan? Budjetti kannattaa sopia heti seuraavana päivämäärän jälkeen, jotta tietää, mitä on juhliin mahdollista järjestää. Mitä enemmän osallistujia, sitä pienempi summa per osallistuja yleensä riittää. Mitä vähemmän osallistujia, sitä enemmän yksittäinen ihminen ”joutuu” maksamaan. Esimerkki: jos summaksi per osallistuja sovitaan 100€ ja osallistujia 5, rahaa on käytettävissä 500€ koko polttareihin. Jos osallistujia on 15, on rahaa käytettävissä jo 1500€. Summa kannattaa sopia yhteisesti sellaiseksi, joka on kaikille ok. Toisissa porukoissa kaikki ovat valmiita panostamaan vaikka monen päivän ulkomaan reissuun ja toisessa mennään murto-osan budjetilla. Mä uskon, että onnistuneet polttarit ei ole summasta kiinni, vaan siitä, että kaikki on täysillä mukana ja morsianta huomioidaan niin hyvin kuin mahdollista.

5. Mitä morsian toivoo polttareille? Tai mitä hän ehdottomasti ei toivo?

Ihan siitä riippuen millainen morsian on kyseessä, kannattaa vähän kysellä toiveita. Monella on joku ehdoton ei-juttu, mitä ei missään nimessä halua tehdä. Ja se olisi kyllä tosi ikävää, jos morsian joutuisi omissa polttareissaan tekemään jotain, mikä on hänelle erityinen no-no. Morsiamesta riippuen ihan mikä tahansa asia voi olla sellainen, mitä ei omiin polttareihin haluaisi. Jollekin saunominen voi olla kauhistus, joku ei halua nolausjuttuja ja yksi ei missään nimessä halua tehdä mitään extremeä. Vaikka yleensä tuntee omat kaverit tosi hyvin, joku sellainen juttu voi yllättää, mitä juuri omiin polttareihin ei haluaisi, vaikka muuten tykkääkin. Toiveet kannattaa ehdottomasti huomioida mahdollisuuksien mukaan. Jotkut toivovat myös jotain erityistä teemaa polttareilleen ja teemapolttarit voivat myös olla tosi hauskat!

6. Mitä budjettiin sisällytetään?

Ovatko polttarit täysin kuluttomat osallistujille sen maksetun summan jälkeen, vai maksetaanko esim. omat ruuat ja juomat itse? Nyrkkisääntönä se, että budjettiin pitäisi sisältyä ainakin mahdollinen kaikkien yhteinen tekeminen, mahdollinen morsiamen tekeminen, morsiamen ruuat ja juomat polttareiden ajan, sekä mahdollinen yöpyminen joko morsiamelle, osalle porukasta tai kaikille. Budjetin jakaminen kannattaa suunnitella pääpiirteittäin valmiiksi ennen kuin alkaa buukkaamaan yöpymispaikkaa, illallista tai tekemistä. Paljonko on varattuna yöpymiseen, paljonko morsiamen ruokailuun, paljonko panostetaan tekemiseen.

7. Aikataulu

Moneltako polttarit alkavat, montako ruokailua niihin sisältyy, missä vaiheessa halutaan tehdä mitäkin. Tähän voi toki vaikuttaa se, että mihin aikaan päivästä esim. joku aktiviteetti on saatavilla tai moneltako on mahdollista varata pöytää. Moneltako polttarit päättyvät. Ovatko ne esim. koko viikonlopun kestävät, yhden illan kestävät vai yön yli kestävät.

8. Aktiviteetit

Halutaanko jotain yhteistä aktiviteettia? Vai useampi aktiviteetti? Kannattaa hyvissä ajoin varata ne mitä haluaa tehdä. Olen ollut polttareissa, joissa ei ollut erityisiä aktiviteetteja, polttareissa, joissa oli aktiviteetti yhteisesti sekä morsiamelle ja polttareissa, joissa oli yksi yhteinen aktiviteetti. Yhteisiksi aktiviteeteiksi voi keksiä mitä vaan hauskaa, kannattaa miettiä se, haluaako urheilla vai tehdä jotain rauhallisempaa. Erilaisia vaihtoehtoja on esim. tankotanssitunti, Korkeasaaren polttarikierros, Escape room-pakopeli ulkona, joku historiallinen kierros polttariteemalla, sauna & uiminen, kuplapukujalkapallo, twerkkaustunti ym. Hauskoja ideoita löytää googlailemalla. Aktiviteetti voi olla myös reissu tai risteily, esim. Otto on ollut sekä viikonloppupolttareilla Latvian Riikassa, että viikonloppupolttareilla mökkeilemässä.

9. Mahdollinen morsiamen oma aktiviteetti

Tähän voi miettiä jotain extreme-juttua, mikäli morsian on sen tyylinen tyyppi, joka niistä innostuu. Esimerkiksi mulle itselleni joku benjihyppy olisi hirvein asia ikinä, enkä missään nimessä suostuisi tekemään, koska mua pelottaisi liikaa. Jollekin toiselle se taas voisi olla siisteintä, mitä on ikinä päässyt tekemään. Tässä kannattaa kuulostella tosi vahvasti morsianta.

10. Ruokailut

Laitetaanko ruokaa itse vai mennäänkö syömään, vai molempia? Tosi ihana idea, jolla itse asiassa kaikki polttarit joissa olen ollut on aloitettu, on ollut yhteinen itse tehty brunssi. Se on toiminut joka kerta yhdessä skumpan kanssa loistavasti. Se on myös edullinen vaihtoehto, jos pari ”pääruokalajia” ja skumpat esim. kustannetaan kaikille polttaribudjetista ja muuten mennään nyyttärimeiningillä niin, että jokainen osallistuja tuo jonkun yhden jutun mukanaan. Näin pystyy panostamaan enemmän esimerkiksi illalliseen ravintolassa, jos haluaa.

11. Leikit

Leikit ovat hauska lisä, jotka erottavat polttarit muista pirskeistä. Toki kaikki eivät niitäkään halua. Leikit ovat siitä hauskoja, että ne ovat yleensä ilmaisia tai tosi edullisia. Tässä tulee nyt muutama leikki-idea, joita minä olen nähnyt polttareissa.

• Prosecco Pong eli sama kuin Beer Pong mutta kuoharilla. Tähän tarkoitettuja settejä löytyy juhlatarvikeliikkeistä. Hinta n. 20€: skumppa 10€ ja pelisetti 10€.
• Tuttu juttu show: Kysytään tulevalta puolisolta kysymyksiä etukäteen morsiameen ja parisuhteeseen liittyen ja morsian saa vastata samoihin kysymyksiin. Tästä voidaan tehdä myös juomapeli: jos morsiamen vastaukset ovat samat, polttariporukka juo, jos erit, morsian juo. Hinta: ilmainen
• Wc-paperihääpukukisa: Morsian toimii tuomarina ja polttarivieraat jaetaan 2-3hlö joukkueisiin. Ostetaan Wc-paperia n. 2-3 rullaa per joukkue. Annetaan esim. 5 minuuttia aikaa ja joukkueet tekevät yhdelle joukkueen jäsenelle niin hienon hääpuvun wc-paperista kuin osaavat. Hinta: iso wc-paperipaketti n. 3€
• Polttari-aarrejahti (valokuvaustehtävä): Morsiamen pitää ottaa valokuvia erilaisista etukäteen määritetyistä jutuista, joista hän kerää pisteitä. Tähän löytyy hauskoja listoja ja ideoita Pinterestistä. Jos polttareissa on joku teema, sitä voi soveltaa myös tähän. Hinta: ilmainen
• Kuvamuistot: Jokainen polttarivieras tuo yhden tai useamman valokuvan itsestään ja morsiamesta (tai pelkästä morsiamesta) ja morsian muistelee, mistä tilanteesta kuvassa oli kyse. Samalla voidaan tutustua vieraisiin, koska tämän voi tehdä myös niin, että jokaisen vieraan yhteiskuvan kohdalla morsian kertoo miten ja missä on kyseiseen vieraaseen tutustunut. Hinta: kuvat voi tilata tai tulostaa itse, 0-5€
• Never have I ever: En ole koskaan-leikki sopii hyvin loppuiltaan, testattu on! Tähän löytyy valmiita listoja ja appeja, tai sitten voi keksiä omasta päästään näitä. Herättää loistavia keskusteluita. Hinta: ilmainen

Lisää polttarileikkejä löytää helposti esim. Pinterestistä tai googlailemalla Bachelorette party games tai Henparty games.

12: Morsiamen yllättäminen polttaripäivänä

Miten morsian saapuu polttareille, vai saapuvatko polttarit hänen luokseen? Tämä kannattaa suunnitella hyvin, jotta yllätys on mahdollisimman suuri! Kannattaa myös miettiä, miten morsian saa tarvittavat tavarat mukaan polttareille. Pakkaako hän ne itse, vai pakkaako esim. tuleva puoliso ne hänelle valmiiksi? Sopiiko joku morsiamen kanssa treffit jonnekin, vai yllätetäänkö morsian kotoa?

13: Morsiamen asu & polttarivieraiden asut

Riippuen polttareiden teemasta tai ei-teemasta, polttariasuja kannattaa pohtia. On olemassa esim. ihania matchaavia ja kustomoitavia polttarisettejä (me tilattiin esim. Henparty Superstoresta kustomoidut polttaripaidat mustana vieraille ja valkoisena morsiamelle). On myös olemassa erilaisia polttarinauhoja tai kruunuja. Monet tykkäävät ”merkata” morsiamen ilmapalloilla ulkona liikkuessa, mä törmäsin viime viikonloppuna pariinkin polttariporukkaan, joissa morsiamella oli sormus-ilmapallo ja hempeän värisiä pienempiä ilmapalloja. Myös teeman mukaan voi pukeutua ja miettiä vaikka roolit kaikille.

Huh, aika paljon asiaa. Kannattaa edetä yksi asia kerrallaan. Tärkeintä polttareiden järjestämisessä on hyvä yhteishenki, hyvä organisointikyky ja rento asenne. Tai no, kaikkein tärkeintä on pitää mielessä kenelle niitä polttareita järjestää. Ykkösprioriteettina mulla on aina ollut se, että toteutetaan morsiamen toiveita ja pidetään hänelle mahdollisimman ihanat juhlat. Polttaripäivänä vieraiden pitäisi laittaa ne omat mieltymykset ja esim. mahdolliset keskinäiset ristiriidat sivuun ja heittäytyä täysillä mukaan juhlimiseen, morsianta ja toisiaan kunnioittaen.

Onko teillä polttarivinkkejä, jotka eivät tässä tulleet vielä esille? Hauskoja polttarileikkejä? Kivoja aktiviteetteja, joita ei heti ekana tulisi ajatelleeksi? Kauhukokemuksia omista tai muiden polttareista? Mitä EI kannata tehdä polttareilla? Nyt saa jakaa kaikki omat polttareihin liittyvät kokemukset, niin täältä löytyy mahd. paljon hyviä vinkkejä erilaisiin tilanteisiin! 

Tykkään puhua parisuhde-aiheista tosi paljon, koska ne on tietty omassa elämässäkin aika suuressa roolissa. Vuosien varrella täällä on tullut jaettua kaikenlaista parisuhteeseen liittyen. Mä koen, että avoimuus on tärkeää sekä yleisessä parisuhdekeskustelussa että parisuhteen sisäisessä keskustelussa. Toisin sanoen uskon, että olemalla itse avoin, olen osana niitä ihmisiä, jotka rohkaisevat muitakin puhumaan ja olemaan avoimia ja rikkomaan niitä tabuja, joita parisuhdekeskustelussa edelleen on. On tietysti asioita, jotka kuuluvat vain sinne oman parisuhteen sisälle, ainakin meillä on. Mutta on myös paljon asioita, joista voisi ihan hyvin puhua enemmän ja rohkeammin ja samalla ehkä oppia itse uutta, mutta myös rohkaista muita puhumaan ja näkemään asioita erilaisesta näkövinkkelistä.

Halusin tietää mitä TE haluatte tietää meidän parisuhteesta, joten annoin teille instassa vapaat kädet kysyä, mitä ikinä haluatte kysyä meidän parisuhteeseen liittyen. Nyt jätin pois muistuttelut hyvästä mausta ja rohkaisin kysymään juuri sitä, mitä haluatte kysyä. Sain muutamassa tunnissa aivan valtavasti mielenkiintoisia kysymyksiä, joista  ne keskenään mahdollisimman erilaiset valitsin tähän postaukseen. Yritin valita nimenomaan sellaisia kysymyksiä mukaan, joihin ei koskaan ennen olla vastattu. Otto vastasi yhteen kysymykseen, mutta muuten hän on vaan lukenut nämä nyökytellen läpi ennen julkaisua, koska hänellä oli tänään sen verran paljon koulujuttuja, että ei olisi onnistunut näin moneen kysymykseen vastailu, kun itsekin tein tätä monen monta tuntia.

SEKSI & LÄHEISYYS

Miten paljon seksiä viikossa on tarpeeksi? Välillä tuntuu, että se on ainoa mittari hyvälle suhteelle.

Tarpeeksi seksiä viikossa tai elämässä ylipäätään on sellainen määrä, joka on molemmille suhteen osapuolille sopiva. Sehän vaihtelee tosi paljon sen mukaan, että mitä kumppanit haluavat toisiltaan ja itseltään. Jollekin parille kerran päivässä on liian vähän ja toiselle kerran kuussa on aivan riittävästi. Tässä määrässä on tärkeintä, että molempien tarpeet ja toiveet huomioidaan ja niistä keskustellaan. Mä uskon, että pahinta myrkkyä on se, jos toinen haluaisi tosi usein ja toinen ei halua ollenkaan tai tosi vähän, ja sitten siitä asiasta ei keskustella vaan molemmat vaan kyräilee ja miettii omalla tahollaan, miten ei ole tyytyväisiä tilanteeseen.

Miten teidän seksielämä on muuttunut lasten saannin jälkeen? Kuinka paljon/usein harrastatte seksiä nyt kun teillä on lapsia?

No hauskaahan tässä on se, että me ehdittiin tuntea toisemme vain 5 viikon ajan ennen kuin odotettiin jo yhteistä vauvaa. Eli se on kyllä alusta asti ollut sitä elämän sovittamista lapsiperhearjen ympärille. Kun meidän esikoinen syntyi reilun kuukauden etuajassa syyskuussa 2011, me oltiin oltu yhdessä n. kahdeksan kuukautta. Eli aikalailla elettiin sitä kuherruskuukausivaihetta vielä silloinkin, kun lähdettiin sitä lapsiperheen arkea rakentamaan.

Siksi koen, että lasten saaminen ei ole aiheuttanut mitään järisyttävää muutosta meidän yhteiseloon millään saralla, kun me ollaan alusta asti oltu lapsiperhe. Myös lapset ovat erilaisia, raskausajat on olleet tosi erilaisia ja arki on ollut melko erilaista eri ikäisten lasten kanssa, eli ei ole mitään sellaista absoluuttista ”seksielämä muuttui tavalla x kun saimme lapsia” tai ”harrastamme x määrän seksiä nyt kun meillä on lapsia” vaan kaikki eri asiat ja vaiheet elämässä on vaikuttaneet tai olleet vaikuttamatta omalla tavallaan seksielämään. Kaikissa eri vaiheissa näinä vuosina tärkeintä on ollut se, että ollaan avoimesti puhuttu siitä, mitä kumpikin haluaa ja kuinka usein. Se toimii erittäin hyvin ja ollaan molemmat tyytyväisiä.

Onko seksi lasten saannin jälkeen enemmän ”pikaiset” vai edelleen intohimoista ja rauhassa nauttimista?

Tämäkin on vaihdellut lasten iän ja muun elämänvaiheen mukaan. Esimerkiksi tosi huonosti 20min pätkissä nukkuvan vauvan vanhemmilla ei ollut mahdollisuuksia mihinkään tuntikausien sessioihin, mutta eihän se vauvavuosi onneksi ikuisesti kestänyt. Kyllä mä sanoisin, että kaikkea sopivasti. Mutta mun mielestä se intohimo on tärkeää myös silloin kun aikaa on vähän. Seksi ei saa tuntua miltään pakolliselta suorittamiselta, jota tehdään vaikka väkisin nopeasti, että voisi sanoa seksielämän olevan kunnossa. Intohimosta ja läheisyydestä voi pitää myös muilla tavoin huolta silloinkin kun aikaa itse seksille on vähän.

Onko teidän ollut alusta asti helppo puhua seksistä?

On! On ollut ihan alusta asti. Ollaan oltu tosi avoimia toisillemme ja ollaan jo alussa puhuttu sellaisista asioista, mistä ei ennen toisiamme oltu puhuttu kenenkään kanssa.

Onko läheisyys/haliminen ollut koskaan vaikeeta teille? Esim. pikkuvauva-aikana?

No en sanoisi, että on ollut vaikeaa. Ollaan aina pussailtu ja halailtu ihan hirveän paljon arjessa. Mut oon kyllä itsessäni huomannut, että just esim. imetysaikana alkuun olen tykännyt erilaisesta kosketuksesta ja asioista kuin muuten ja siinä on kestänyt hetki, että se fiilis on tasoittunut. Ehkä just siksi, kun vauva on on ollut niin iholla ja kiinni 24/7, niin ei ole ollut niin kovaa kaipuuta siihen aikuisten läheisyyteen kuin yleensä. En ole silloinkaan kokenut sitä vaikeaksi, vaan se on vaan ollut oma vaiheensa.

RIITELY & LUOTTAMUS

Oletteko rehellisesti koskaan miettinyt eroa?

Ei koskaan, rehellisesti. Koskaan ei ole ollut edes sellaista fiilistä, että pitäisi ottaa toisesta vaikka etäisyyttä hetkeksi tai mitään sellaista toinen lähtee ulos ovet paukkuen -meininkiä.

Mitä tekoa et voisi antaa toiselle anteeksi?

Fyysinen satuttaminen on sellainen, mitä itse en katsoisi edes yhtä kertaa, vaan se olisi ihan samantien eron paikka. Onneksi ei koskaan ole tarvinnut edes miettiä sitä. En tiedä onko mitään muuta, mitä en pystyisi antamaan anteeksi ikinä, mutta varmasti esim. pettäminen olisi myös sellainen paikka, että joutuisi tosissaan miettimään ja keskustelemaan, että pystyykö vielä jatkamaan vai ei. Jos toinen pettäisi pitkään tai eläisi sellaista ”kaksoiselämää”, se olisi varmaan sellainen juttu, mikä aiheuttaisi eron. Kaikki näistä tuntuu ajatuksena jo tosi absurdeilta, enkä osaa onneksi kuvitellakaan, että meille sellaista voisi tapahtua.

Uskotteko, että voisitte päästä yli siitä, jos kumppani ihastuu suhteen aikana toiseen?

Se varmaan riippuisi siitä, tekisikö ihastukselle mitään vai ei. Jos se olisi sellaista kevyttä ihastumista johonkin uuteen siistiin tyyppiin ja kevyttä harmitonta flirttiä niin kyllä ihan hyvin voisi päästä yli ja voitaisiin siitä hyvin myös keskustella yhdessä. Mutta jos toisella olisi johonkin toiseen yhtä vahvoja  tai lähes yhtä vahvoja tunteita kun omaan kumppaniin, niin se tuntuisi kyllä ylitsepääsemättömältä. Kyllä meidän pitää olla ne toistemme ykköset. En näe kuitenkaan, että pystyisi edes kehittymään sellaisia vahvoja ihastumisen tunteita jotain muuta kohtaan, kun ne tunteet toisiamme kohtaan on niin vahvat.

Mikä on haastavinta teidän parisuhteessa?

No mä ajattelen lähtökohtaisesti, että jos parisuhde tuntuu haastavalta, asialle kannattaa tehdä jotain. Silloin pitää miettiä mikä hiertää ja miksi ja mitä asialle voisi tehdä. Siitä kannattaa myös puhua yhdessä kumppanin kanssa. Mulle meidän parisuhde tuntuu yhtä luonnolliselta asialta kuin minä itse tunnun itselleni, tai kuin se, että meillä on lapsia tuntuu. Parisuhde on luonnollinen osa mua niinkuin nenä tai jalat, eikä mikään siinä tunnu haastavalta.

Vaikein hetki teidän parisuhteessa ja kuinka pääsitte siitä yli?

Vaikeinta on varmaan ollut se aika, kun mä olin vuodelevossa keskimmäisen raskausaikana ja mun äiti oli meillä pari kuukautta auttamassa 1-vuotiaan esikoisen hoidossa, kun mä en saanut nostaa häntä tai tehdä mitään muutakaan kun makoilla ja käydä vessassa. Silloin oli hermot kireällä meillä kaikilla aikuisilla, mutta onneksi se oli väliaikaista ja kaikki tiedettiin se koko ajan. Se väliaikaisuus auttoi pääsemään yli, kun tiedettiin, että kun jaksetaan ottaa iisisti ne pari kuukautta niin vauva saa kasvaa rauhassa mahassa ja sitten kaikki on taas hyvin ja voidaan palata normiarkeen.

Kumpi myöntyy toisen tahtoon helpommin?

Ei meillä kumpikaan myönny toisen tahtoon. Me keskustellaan asioista ja yritetään miettiä ne molempien kannalta mahdollisimman hyvin. Yleensä halutaan samoja asioita kummatkin. Kuitenkin jos joskus on vaikka kaksi vaihtoehtoa ja toinen haluaa toista ja toinen toista, niin yritetään järkevästi miettiä kumpi olisi järkevämpi vaihtoehto molempien kannalta.

PITKÄ PARISUHDE & AVIOLIITTO

Miten jaksaa olla toisen kanssa monia monia vuosia? Riittääkö se rakkaus oikeasti?

Tuntuu hassulta, että aikaa on todella kulunut jo niin paljon, että meille voi esittää tällaisen kysymyksen. Pian 8,5 vuotta! Mutta siis, jos toisen kanssa haluaa olla ja toista rakastaa, niin ei se ole jaksamisesta kiinni. Ainakin mulle nää vuodet on ollut ihan älyttömän lyhyitä, enkä voi lakata hämmästelemästä sitä, miten kauan me ollaan oltu yhdessä. Mä en jaksaisi jos me EI oltaisi yhdessä. Ei rakkaus yksin riitä, mutta yhdessä rakkauden kanssa vilpitön halu tehdä toinen onnelliseksi, yhteinen taistelutahto elämän vaikeissa hetkissä ja halu rakentaa yhdessä hyvä elämä riittää.

Onko pitkän suhteen jälkeen teidän suhteessa enää mitään, mikä olis teille vaikeaa? Esim. puhuminen?

No ei tule kyllä nyt äkkiseltään mieleen. Parasta pitkässä parisuhteessa on just se, kun kaikki on niin helppoa. Toinen tietää pelkästä vilkaisusta, mitä toinen aikoo sanoa. Mutta siihen helppouteen ei saa kuitenkaan tuudittautua, ettei kaikki jännitys katoa suhteesta. Vaikka toisen kanssa on helppoa ja vaikka tunnetaan toisemme läpikotaisin, välillä on kiva yllättää, oppia jotain uutta, tehdä jotain yllättävää, mitä toinen ei olisi heti arvannut. Aina voi oppia uutta omasta puolisosta, vaikka olisi ollut tuhat vuotta yhdessä.

Olitteko toistenne ensimmäiset kumppanit?

Ei oltu, ei lähellekään.

Onko rehellisesti koskaan kaduttanut, että tapasitte toisenne niin nuorena?

EI! Koska me molemmat ehdittiin kyllä tehdä ja kokea paljon ennen toistemme tapaamista, vaikka nuoria oltiinkin. Molemmat ovat tapailleet ja bailanneet aivan riittämiin. Kummatkin on kokeilleet mikä ei toimi ja mitä ei haluta ja löytäneet toisistamme sen, mitä oikeasti halutaan ja mikä tekee onnelliseksi. Vähän ehkä itkettää se, että me ollaan niin vanhoja, että tällainenkin kysymys on jo ihan pätevä.

Onko avioliitto muuttanut teidän suhdetta jotenkin?

Ei mitenkään.

ARKI & RANDOM

Kiistelettekö omasta ajasta? Saako toinen sitä enemmän kuin toinen?

Ei kiistellä. Kumpikin saa just sen verran kuin itse haluaa.

Mikä toisessa on ihaninta ja mikä ärsyttävintä? Mitkä ovat ärsyttävimmät piirteet itsessä ja toisessa parisuhdetta ajatellen?

Otossa ihaninta on se, että kaikessa mitä se tekee, se ajattelee aina meidän parasta. Ja se, että se aina kertoo ja näyttää joka päivä moneen kertaan, että rakastaa sekä mulle että lapsille. Ja se on myös tosi hauska ja söpö ja fiksu. Ärsyttävintä on kyllä vaikeaa keksiä. Ehkä se, että Otolla on paljon parempi muisti kuin mulla ja se on tarkempi kaikessa kuin minä. Eli siis ne eivät kuitenkaan ole huonoja piirteitä Otossa, vaan enemmänkin sellaisia juttuja, jotka ärsyttää joskus, koska itse olen suurpiirteisempi.

Otto vastaa: Ihaninta Iinassa on se, että se on noin kolmekymmentäseitsemän biljardia kertaa parempi ihminen kuin minä. Iina on edelleen mun esikuva monessa asiassa, uskomaton äiti ja mahtava vaimo. Jos kuitenkin jostain pitää repiä parantamisen varaa, niin on tuo nainen vähän kohelo. Unohtelee asioita, törmäilee paikkoihin jne jne. Itse olen niin kaikesta tarkka ja jatkuvasti valppaana, että välillä meinaa mennä tunteisiin. Mut aika pieniä juttuja loppupeleissä.

Miten pikkulapsiarki on vaikuttanut teidän suhteeseen? Miten pitää yllä kipinä parisuhteessa kun arki painaa päälle?

Meidän parisuhde on käytännössä koko olemassaolonsa ajan ollut pikkulapsiarkea. Ollaan aina ”jouduttu” keksimään, miten kipinöivä parisuhde yhdistetään pikkulapsiarkeen, joten se on meille se normi. Ei me edes tiedetä millaista se voisi olla, kun on vaan kaksi aikuista ja esim. samanlainen elämäntilanne muuten mitä meillä (talous, työt ym) nyt. Me ollaan saavutettu kaikki meidän elämän isot ja hienot asiat yhdessä, siinä pikkulapsiarjen tiimellyksessä. Se on parasta mitä me tiedetään, eikä muuta kaivata. Mä luulen, että meidän kipinä on säilynyt siksi, koska me jutellaan niin paljon ja osoitetaan rakkautta joka päivä, ja otetaan sitä kahdenkeskistä aikaa niin paljon kuin vain saadaan.

Onko kummallakaan ns. salaisia paheita, joista toinen ei tiedä, vaikka muuten tunnette toisenne niin hyvin?

Ei ole, kun ei kummankaan tarvitse salata toiselta mitään.

Onko toistenne tyylit sellaisia, mitkä kaikki natsaa, vai onko toisella paljon vaatteita mistä et pidä? Kysyttekö toistenne mielipidettä pukeutumisessa?

Aika hyvin kaikki natsaa, vaikka molemmilla on myös sellaisia vaatteita, joita toinen ei ekana olisi kaupasta valitsemassa. Enemmän keskitytään kuitenkin kehumaan niitä toistemme kivoja vaatteita, kun valittamaan niistä joista ei niin välitetä. Kysytään me jonkun verran mielipidettäkin, mutta yleensä jos on joku juttu jonka itse haluaa, niin ei siinä tarvitse toiselta kysellä. Tunnetaan myös toistemme maut aika hyvin ja mä uskallan helposti ostaa Otolle vaatteita ilman, että Otto on mukana. Ei ole sattunut hutiostoksia kertaakaan, kun tiedän koon, värimieltymyksen, materiaalit ja lempimerkit. Mä olen kyllä ehkä vähän rohkeampi maultani, että saatan ostaa sellaista, jota Otto ei itse olisi uskaltanut ostaa, mutta sitten kun mä ostan, niin siitä tuleekin hänen lempivaate.

Onko ollut vaikeaa jakaa lastenhoito ja kotityöt tasaisesti?

Kotitöiden jakamisesta mä kirjoitin pitkän postauksen juuri vähän aikaa sitten, mutta ei siis ole ollut hankalaa. Myös lastenhoito meillä on mennyt tosi hyvin, se on aina hoitanut lapsia kotona, kenelle se on ollut järkevämpää taloudellisesti. Esikoisen ja keskimmäisen kanssa mä jäin kotiin ja kuopuksen kanssa Otto oli puoli vuotta vanhempainvapaalla. Silloin kun ollaan molemmat kotona niin kaikki lastenhoito jakautuu tosi tasaisesti.

Sellaiset kysymykset ja vastaukset! Ihan älyttömän suuri kiitos kaikille, jotka lähettivät kysymyksiä. Aika paljon tuli myös sellaisia vinkkipyyntöjä, että miten me neuvottaisiin muita tekemään asia x. Mä jäin miettimään niiden osalta, että otan niitä varmasti toisessa asiayhteydessä esiin, koska nekin oli hurjan mielenkiintoisia, en vaan halunnut venyttää tätä liikaa ja viedä sitä ns. sivuraiteille, kun alkuperäisenä ideana oli tälle julkaisulle nimenomaan meidän oma parisuhde. Mut tosi mielellään kerron myös jotain vinkkejä jos niitä toivotaan.

Mä haastan tähän kaikki muutkin bloggaajat ja muut somevaikuttajat mukaan! Kysykää omilta seuraajiltanne rohkeasti mitä he haluavat tietää teidän parisuhteesta ja valitkaa mahdollisimman erilaisia kyssäreitä mukaan postaukseen, tai missä ikinä niihin vastaattekaan. #suoraapuhettaparisuhteesta

Olin viikonloppuna polttareissa, kun mun ystävä Emmis menee pian naimisiin ja minä saan olla hänen kaasonsa. Tämä oli mulle suuri kunnia, sillä Emmis oli myös mun kaaso mun omissa polttareissa ja häissä, ja sain järjestää Emmiksen polttarit yhdessä mun toisen kaason Netan kanssa. Hauskaa sinänsä, että myös viime vuonna vietin juuri tämän saman kyseisen vappua edeltävän viikonlopun polttareissa, silloin oli Emilian Game Of Thrones -polttarit. Tästä voisi tulla vaikka perinne, että joka vuosi on jonkun ihanan polttarit tänä samana viikonloppuna, ei haittaisi yhtään!

Mä tykkään hirveästi järjestää juhlia, joten tämä oli mulle aivan ihana piristys tähän kevääseen! Polttareissa on myös ihan älyttömän hauskaa aina se, että pääsee tutustumaan moniin uusiin ihmisiin. Yleensä jos on ystävä jonkun kanssa, niin tämän ”jonkun” muutkin läheiset ystävät ovat sellaisia tyyppejä, joiden kanssa myös itsellä synkkaa hyvin. Näin kävi tälläkin kertaa ja oli tosi kivaa tutustua niin moneen uuteen ihanaan ihmiseen, joista on kuullut paljon, mutta joita ei ennen vaan ollut tavannut.

Meille sattui polttaripäiväksi aivan mieletön lämmin päivä. Se oli varmasti tämän kevään kaikkein lämpimin päivä. Ihan älyttömän hyvä tuuri siis, koska jo seuraavana päivänä viileni taas ja tänään on ollut alle 10 astetta! Me oltiin lauantaina ilman takkeja ja tuli suorastaan hiki ulkona. Niin hyvä! Just sellainen sää jonka tilasinkin, hah.

Polttaripäiväksi oltiin järjestetty kolme hauskaa polttarileikkiä, ihana hotellihuone, itsetehty brunssi, illallinen ravintolassa, escape room- peli ulkona sekä tietysti sitten illalla jatkot yökerhossa. Polttaripaidat tilattiin Englannista Henparty Superstoresta. Ne olivatkin ihan loistavat, kun ei tarvinnut miettiä asuja koko päivänä, eikä morsiamenkaan tarvinnut stressailla, että mitkä vaatteet pakkaa mukaan.

Mä ajattelin itse asiassa kirjoittaa vinkit polttareiden järjestämiseen kaason näkökulmasta, sillä nyt on takana jo kahdet järjestetyt polttarit, sekä tietty omat polttarit sieltä ikuisuuden takaa. Tehdessä oppii ja on tullut mieleen sekä kivoja leikkejä, että hyödyllisiä vinkkejä esim. porukan kokoamiseen, yhdessä suunnitteluun ja toteuttamiseen. Vastaanotin itse asiassa myös muutaman viestin, joissa tätä pyydettiin, joten kaason polttarivinkkipostaus on luvassa aivan tässä lähiaikoina, niin ehtii vielä toivottavasti auttaa mahdollisimman montaa tämän kesän kaasoa (ja morsianta).

Juhlameininki on vain jatkunut, sillä tänään on jo vappuaatto! Meillä ei ollut tälle päivälle mitään kovin ihmeellisiä suunnitelmia vielä, ihan normi työpäivä ja nyt illalla syötiin vappuherkkuja. Lapset sokeroivat munkkeja ja leikittiin arvausleikkiä. Kahdella nuorimmalla oli vappunaamiaiset dagiksessa ja meidän taapero ilmoitti eilen, että hän haluaa pukeutua sushiksi. SUSHIKSI. Mietin hetken, että mistäs ihmeestä mä hänelle keksin sushipuvun yhdessä illassa ilman ompelukonetta? Onneksi ihana seuraaja laittoi instassa hyvän linkkivinkin, jonka takaa löytyi helppo DIY-ohje englanniksi.

Tunteroisen ahersin yhdessä lasten kanssa ja sain kuin sainkin sushipuvun valmiiksi. Hän oli illalla niin innoissaan sushina ja aikoi laittaa asun päiväkotiin. Aamulla hän kuitenkin kieltäytyi pukeutumasta sushipukuun, ja kertoi haluavansa pukeutua norsuksi. Norsuasu meiltä löytyi siskojen jäljiltä, mutta norsun päähineen päähän saatuaan hän ilmoitti, että haluaa sittenkin olla supersankari-prinsessa, kuten isosiskokin aikoi olla.

Supersankariprinsessana hän sitten lähti tänään naamiaisiin. Sushipuku oli maailman ihanin ja omaperäisin idea häneltä itseltään. Mulle oli tärkeää tukea tätä ideaa, koska hän oli itse sen keksinyt. Ei siis tosiaan harmita jälkeenpäinkään, että käytin tunnin elämästäni sushipuvun väsäämiseen, vaikka hän ei sitä lopulta laittanutkaan. Tehdessä oli hauskaa ja saipahan monet kaapissa lojuneet vanhat kangaspalat käyttöön. Nyt on valmiina hieno sushipuku tulevaisuuden pukeutumistarpeita varten. Dagiksen jälkeen hän kyllä halusi taas olla sushi, vaikka supersankariprinsessan asukin oli kuulemma ollut hitti.

Vappupäivänä eli huomenna me aiotaan kehitellä jotain hauskaa rennosti ja extempore-meiningillä lasten kanssa. Ihanaa vappua kaikille!