”Me ollaan syöty karkkia. Sit me ollaan katottu leffaa ja Putousta. Ja sit me ollaan leikitty kahvilaa ja kaupunkia.”
”Ja sit mä sain mennä äidin kaa kahdestaan kävelylle, ja mun pikkusiskot sai olla isin kaa ja tehdä jotain hauskaa sen kanssa.”
”Niin mut me ei menty Mäkkäriin!”
”Ette mennykkää.”
”Mä oon saanut tehdä äidin kaa kaikkee hauskaa, niinku piirtää piirustuksen Pikkukakkoseen. Mä saan lähettää sen Pikkukakkosen postiin.”
”Mäki saan lähettää mun ravintolan.”
”Sit eilen meil kävi meidän kaks kaverii leikkitreffeillä, joiden kans me leikittiin ulkona lumilinnaa ja barbeilla sisällä. Ja me saatiin pullaa ja pillimehua. Mut niis ei ollu pillejä koska pikkusisko on ottanu ne kaikki ja laittanu hukkaan”
”Ja perjantaina meillä kävi pikkusiskon kummitäti, ja sen lapsi. Me leikittiin sellasta erilaista peiliä, et aina ku se peili käänty nii sit se huusi et heti paikalla istumaan ja sit piti äkkii juosta istumaan”
”Me ollaan syöty tortilloja, ja uunibataattia ja kanaa mitä isi teki. Se oli hyvää, tosi hyvää.”
”Me käytiin uimassa Flamingossa ja me käytiin kaikissa niissä altaissa, paitsi siinä minne hypittiin ja se oli neljä metrii syvä. Siel oli tosi kivaa.”
”Mut me ei pelattu sitä jalkapalloo siel, tai lentopalloo. Mä luulen et se oli jalkapallo.”
”Me käytiin perheliukumäessä, käärmeliukumäessä..”
”Ei se ollu käärme vaan kirahvi!”
”Sit me laskettiin sellasesta jääkuutioliukumäestä.”
”Ei se ollu jääkuutio vaan pyramidi. Kirjotitsä äiti jo perheliukumäen? Ja sit mä kävin isin kaa retkellä ja me mentiin niinku virtaukseen. Sielt ei päässy pois ku se meni vaa ympäri ja ympäri mut se oli hauskaa.”
”Sit eilen me käytiin kirjastossa ja lainasin mun omalla kirjastokortilla ihan hirveän paljon kirjoja.”
”Nyt mä en haluu enää kertoo enempää, kun mä haluun siivota näillä baby wipeseilla kun se on niin kivaa.”
”Mä oon lukenu äidin blogia ja se on kivaa, mä tykkään kattoo joskus kun äiti kirjottaa. Mä oon lukenu koko tänki tekstin samalla ku äiti kirjotti sitä. Tästä tulee hyvä postaus koska me ollaan niin hyvii kertomaan.”
”Ja sit ehkä huomenna me voidaan kattoa Pipsa Possua Netflixistä. Ehkä telkkarista illalla.”
Moikka maaliskuu ja heippa lyhyelle ja kylmälle helmikuulle. En varmasti ole ainoa joka tuntee kuinka energiaa on miljoona kertaa enemmän, kun melkein heti heräämisen jälkeen on valoisaa. Tai no me herätään nykyään kuudelta, moni varmasti saa herätä jo nyt siihen, kun aurinko heräilee ja ensimmäiset säteet valaisevat makuuhuonetta. Illallakin valoa riittää vielä pari tuntia sen jälkeen kun lapset ja Otto on tulleet kotiin. Ihan kuin vuorokauden tunnit olis jotenkin lisääntyneet, tämä on tätä joka keväistä ihmettelyä siitä miten paljon valosta saa energiaa. En todellakaan pistä pahitteeksi, nämä upean valoisat päivät on tulleet ihan kreivin aikaan.
Meillä on ollut tosi kiva viikko, ja nyt alkanut maaliskuu on täynnä kivaa puuhaa jota odotan innolla. Ensi viikolla meillä on vielä parina päivänä kuvauksia joista alkuviikolla kirjoittelin, ja sitä seuraavalla viikolla lähdetään Ouluun pitkäksi viikonlopuksi. Meillä osuu samalle viikonlopulle mun papan pyöreät synttärit ja serkun rippijuhlat, niin päästään oikein kunnolla juhlimaan koko perhe. Ihana päästä taas sinne Pohjoiseen rakkaiden tyyppien luokse, ja viettää samalla muutama päivä vapaata.
Maaliskuun lopussa on vielä pääsiäinen ja silloinkin päästään lomailemaan, ihan huippua! Vaikka yrittäjänä mulla ei käytännössä ole koskaan ”oikeaa” lomaa, niin silti se kun Otto ja tytöt on kotona tuntuu aina lomalta kuitenkin, kun saadaan olla yhdessä. Olen niin tottunut siihen että työ kuuluu mun jokaiseen päivään, että lomaksi riittää se että muut on lomalla, hah. No ei, toki sekin tuntuu hyvältä kun välillä saa ottaa vaikka ihan kokonaisen päivän vapaata ja irtautua hommista, ja kesän lähestyessä ajattelin pitää ehkä kokonaisen viikon lomaa, jos lähdetään reissuun. Silloin toki ajastan valmiiksi sisältöä tänne, jotta loma ei häiritse blogin päivittymistä. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, nyt on vasta maaliskuun toinen päivä.
Ihanaa kun kovat pakkaset hellittivät ja tänään on ollut jo paljon miellyttävämpi lämpötila, ja silti yhtä upea aurinko kuin kunnon pakkaspäivinä! Kuopus sai hyvät päiväunet omalla pihalla, ja me ehdittiin sillä aikaa piirrellä ja leikkiä taikahiekalla kahdestaan keskimmäisen kanssa. Ihanaa laatuaikaa, meillä oli niin hauskaa.
Viikonloppuna me ajateltiin nähdä ystäviä, herkutella hyvällä ruualla, ulkoilla ja ottaa rennosti. Lupasin myös mennä käymään esikoisen kanssa kahdestaan kahvilla ja jossain pyörimässä, kahdenkeskinen aika lasten kanssa on ihan best. Mennään myös ehkä käymään uimassa koko perhe, siitä tulee varmasti tosi hauskaa!
Tämän illan suunnitelmissa on perinteiset perjantain löhöilyt, lasten karkkipäivä ja leffan vuokraus. Ihan paras perjantai-ilta, joka tuntuu aina niin hyvältä arkiviikon jälkeen. Lapsetkin tykkäävät kun perjantai-iltaisin otetaan ihan rennosti, ja touhuillaan enemmän vasta lauantaina ja/tai sunnuntaina.
PS: Nyt on muuten käynnissä ehdokkaiden haku uudistuneisiin Inspiration Blog Awardseihin! Mun blogia saa halutessaan ehdottaa ehdolle haluamassaan kategoriassa, jos se johonkin niistä teidän mielestä sopisi. Se onnistuu TÄSTÄ. Kiitos hurjasti <3
Viikkasin eilen pyykkejä kaappiin, ja bongasin keskimmäisen paitahyllyltä Mini Rodinin pallokalapaidan, jonka ostin koossa 92/98 1,5-vuotiaalle esikoiselle keväällä 2013. Tajusin samalla, että se on oikeasti ollut viisi vuotta putkeen käytössä, ja nyt lähtee jo kolmannelle käyttäjälle, sillä siirsin sen samalla kuopuksen paitahyllyyn, ja sieltä suoraan päälle.
Mini Rodinin pallokalateeppa on ollut mun lemppari siitä asti kun sen ostin viisi vuotta sitten. Siihen ei vaan voi kyllästyä, ja melkein tuntuu jo valmiiksi haikealta että se menee ”enää” pari-kolme vuotta kuopukselle ennen kuin hänkin kasvaa metrin mittaiseksi ja paita alkaa olla pituudeltaan kinttana.
Se on pesty niin monta kertaa että ei mitenkään pysty laskemaan, onhan se ollut viisi vuotta kaapissa käyttövaatteissa, eikä kertaakaan edes jemmassa. Se on ollut meidän isompien tyttöjen päällä kymmeniä, ellei satoja kertoja. Se on ollut käytössä 85-senttisellä esikoisella siihen asti että hän oli metrin, keskimmäisellä siihen asti että hänkin oli metrin mittainen ja nyt se on käytössä kuopuksella, joka on 76cm pitkä viimeisimmän neuvolan mukaan.
Lyhythihainen t-paita on ehkä kaikkein pitkäikäisin vaate mitä lapsella voi olla, sillä sitä voi käyttää niin eri kokoisella lapsella helposti vähän lookia muunnellen. Paita menee niin oversizena kuin istuvampanakin. Oversizena vaikka leggareiden kanssa, ja istuvampana esimerkiksi hameen kaverina, paidan helma hameen alla. Toki täytyy ottaa huomioon juuri se, että T-paita on laadukas, ne saumoista ekassa pesussa kiertyvät, printeistä halkeilevat ja harmaantuvat t-paidat taas ovat niitä jotka eivät lähde kiertoon enää kenellekään.
Pallokalateepalle on kaadettu mustikkakeittoa, syöty pasta bolognesea ensimmäistä kertaa itse ja kieritty nurmikolla kesäpiknikillä. Se päällä on saanut maalata vesiväreillä, syödä banaania ja puhaltaa saippuakuplia, ihan niin kuin kaikki muutkin meidän lasten kaapista löytyvät vaatteet päällä saa. Ja vielä vaan, näiden kaikkien vuosien jälkeen se on kuin uusi. Ei pesunukkaa, ei kulumaa, ei kutistumista tai kiertäviä saumoja. Maksoin siitä uutena 29 euroa vuonna 2013 ja se on ollut käytössä viisi vuotta. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oli oikein hyvin käytetyt 29 €, ei paljoa jää käyttökerralle hintaa. Pallokalat on siitä kiva kuosi, että se menee hyvin kaupaksi vielä sitten parin vuoden päästä kun se jää meille lopullisesti pieneksi. En epäile hetkeäkään etteikö paita selviäisi priimakuntoisena vielä kuopuksenkin jäljiltä eteenpäin laitettavaksi.
Koska meidän isommilla tytöillä on niin isot ikäerot kuopukseen, olen ehtinyt paljon myydä myös niitä lemppareita siinä välissä, silloin kun en vielä tiennyt että meille tulisi joskus kolmas ihanuus. Mutta onneksi on näitä muutamia ihanuuksia jotka olivat tosi pitkään käytössä, ja joita otin jemmaan raskausaikana kun ne jäivät pieneksi isoille tytöille. Tämän hetken vaatteista jemmaan varmasti jo suurimman osan.
Tämä pallokalateepaita on vaate, jollaisista haluaisin että meidän lasten vaatekaapit koostuvat kokonaan, ja niin myös mun oma kaappi. Vuosi vuodelta olen lähempänä sitä tavoitetta, kun ostan harkitusti vain niitä ajattomia ja kauniita lemppareita, jotka saavat sydämen sykkimään edes puoliksi niin kovaa kuin nämä pallokalat vuonna 2013. Niitä jaksaa katsella vuosiakin kaapissa. Vähemmän on todellakin enemmän, ja ne vanhat lempparit on juuri niitä joilla vaatekaapista saa persoonallisemman.
Tässä pallokalat, tai tuttavallisemmin ”pallikset” meidän kaikkien kolmen neidin päällä <3
Mikä on teidän oma pisimpään käytössä ollut vaate? Entäs lasten? Tykkäättekö jemmata isompien sisarusten vaatteita pienemmille?
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.
Vaikka sitä ei näillä paukkupakkasilla uskoisikaan, niin kevät on jo ihan nurkan takana! Lisääntyvä auringon valokin siitä kertoo. Tässä postauksessa esitellään meidän taaperon välikausivaatteet. Mitä kaikkea tarvitaan kun 1-vuotias ulkoilee kevätsäässä? Jos etsit vinkkejä vauvan välikausivaatteisiin, niitä löytyy vastasyntyneen osalta TÄÄLTÄ.
Miten 1-vuotiaan välikausivarusteet eroavat vauvan välikausivaatteista? Siten, että 1-vuotiaan vaatteissa pitää ottaa paremmin huomioon se, että hän pääsee hyvin liikkumaan ihan itse. 1-vuotias haluaa kävellä itse puistossa ja lenkillä, istuskelee maassa tekemässä hiekkakakkuja (tai syömässä hiekkaa), konttailee nurmikolla ja asfaltilla, ja kiipeilee ehkä liukumäkeen tai keinulaudalle. 1-vuotias on juuri oppinut liikkumaan, ja liikkuminen on vielä varsinkin ulkona vähän huteraa ja hoippuvaa. Taidot kuitenkin karttuvat nopeasti, kunhan on sellaiset vaatteet päällä joissa on helppoa liikkua ja kokeilla ja mennä.
Kasvunvara ulkovaatteissa
Nyrkkisääntönä ehdottomasti se, että vaatteet eivät saa häiritä taaperon menoa. Laadukkaimmat ja pehmeimmätkin ulkovaatteet voivat olla lapselle hankalat, jos ne ovat väärän kokoiset tai malliset. Vaikka siis nopeasti kasvavien taaperoiden ulkovaatteita ostaessa houkuttelisi ottaa ne kunnon kasvuvaralla, niin itse ainakin mieluummin valitsen sopivan koon. Me sovitettiin 76cm pitkälle 1-vuotiaalle sekä kokoa 80 että kokoa 86, ja 86 oli niin valtavan suuri, että en edes harkinnut sitä. Se olisi varmasti ollut sopiva ja hyvä syksyllä, mutta nyt se roikkui aivan liikaa, ja hidasti taaperon liikkeitä. Hän sanoi itsekin että ”poiiiiiis”, mutta sopivan kokoisen vk-haalarin hän sen sijaan käy usein itse hakemassa eteisestä ja yrittää pukea päälle.
Sisävaatteissa on helpompaa ottaa reilua kokoa, koska niiden istuvuutta on helpompaa säätää esimerkiksi resoreilla ja säädettävillä vyötärönauhoilla. Ulkovaatteiden on tärkeää istua hyvin varsinkin taaperolla. Isommilla lapsilla kasvuvaraa voi ottaa vähän, koska heillä on jo pidemmät raajat ja varmemmat otteet kävelyssä ja liikkumisessa muutenkin.
Meidän valinnat taaperon välikausivaatteiksi
Me valittiin Polarn O. Pyretin kevään ulkovaatevalikoimasta taaperolle sekä kuorihaalari, että kaksiosainen ulkovaatesetti. Polarn O. Pyretin kuorihaalarissa on kaksi vetoketjua, se on tosi pehmeää kangasta ja siinä on hyvä hengittävyys, sekä vesipilariarvo 10 000. Se tarkoittaa sitä, että haalari päällä voi istuskella vaikkapa syvässä kuralätäkössä tovin jos toisenkin, eikä pylly kastu. Sama vesipilariarvo on myös Polarn O. Pyretin mustissa kuorihousuissa. Kaikki Polarn O. Pyretin kuorivaatteet on käsitelty vedenpitäviksi ilman PFC-yhdisteitä.
Sekä kahden vetoketjun kuorihaalarista että klassikkomallisista kuorihousuista meillä on aiempaakin kokemusta isompien tyttöjen osalta, ja tyytyväisiä ollaan oltu. Kaksiosaisen setin yläosaksi valittiin aivan ihana bomber-takki. Se on siisti ja tyylikäs myös kauppareissuille ja kylään. Tyylikkyydestään huolimatta takki on myös veden- ja tuulenpitävä, tosin ei aivan yhtä rajuun menoon tarkoitettu kuin kuorihaalari. Se päällä pärjää kuitenkin loistavasti puistoreissulla, ellei nyt ole aivan koiran ilma. Bomber -takki on siitä kiva, että sen alle on helppoa pukea huppareita, kun siinä ei ole itsessään erillistä huppua. Me tykätään kovasti huppareista ja jumppiksista hupuilla, joten niiden kanssa yhdisteltäväksi bomber sopii tosi kivasti.
Mä koen että on kätevää olla kaksi settiä. Haalari tulee olemaan pääosin meillä ulkoilukäytössä, mutta jos se menee pahasti likaiseksi, on hyvä että on toinenkin setti. Takki on myös kätevä yksinään ilman alaosaa juuri lämpimämmillä ilmoilla, tai jos lähtee kaupungille ja vauva hengailee lämpöpussissa.
Tarvitseeko taapero erilliset kuravaatteet?
Jos menee päiväkotiin, niin kyllä. Jos taas on kotona, niin ei minun mielestä. Kuorivaatteissa on yleensä parempi vesipilariarvo kuin kuravaatteissa. Pehmeissä ja hengittävissä kuorivaatteissa lapsen on paljon helpompi liikkua, kuin jäykissä ja joustamattomissa kuravaatteissa. Päiväkodissa kuravaatteita tarvitaan siksi, että ne on helppoa vaan suihkutella puhtaaksi ulkoilun jälkeen, ja ne voi pukea sekä toppa- että välikausivaatteiden päälle. Tämä on toki vain omaa kokemustani kahdesta eri päiväkodista, enkä voi missään nimessä väittää että kaikissa päiväkodeissa vaadittaisiin kuravaatteita. Mutta jos päiväkoti on ajankohtainen juttu, niin varmasti kannattaa kysyä että tarvitaanko niitä.
Asusteet välikauteen taaperolle
Hyvät kuorihanskat ovat taaperolle yhtä tärkeät kuin hyvä haalari. Taapero harjoittelee jo hiekkakakkujen tekemistä, ja möyrii maassa enemmän kuin isommat kaverit. Hanskoissa täytyy olla hyvä vesipilari, ja niiden täytyy pitää tuulta että pienet sormet eivät palellu. Hanskojen pitää istua hyvin (kuin hanska, apua), jotta pienillä sormillakin pystyy tarttumaan lapioon ja ämpäriin. Kuorihanskat valittiin samaa kuosia haalarin kanssa. Sen lisäksi meillä on vielä viime syksyn taikalapaset käytössä kaupunkireissuille ja kuivemmille päiville.
Mietin pitkään että mikä piposetti sopii mielettömän upean marjapuurohaalarin kanssa. Tätä pohdittiin yhdessä lastenvaateryhmässäkin oikein porukalla. Moni ehdotti mustaa tai harmaata, mutta muutamalta tuli myös vinkkiä vaaleasta mintusta tai turkoosista. PO.Pin vaalean mintun värinen raidallinen trikoosetti oli haalarin kanssa täydellinen, ja lisäksi ostin sitten vielä vaalean mintun värisen nauhallisen puuvillapipon kaveriksi. Se oli aivan tismalleen samaa sävyä tämän PO.Pin oman trikoosetin kanssa, joten passasi oikein hyvin haalarin kaveriksi.
Välikerrokset kuorivaatteiden alla
Keväällä kuorivaatteiden alle puetaan ihan samalla tavalla kuin talvellakin: notkeaa ja hengittävää eettisesti tuotettua merinovillaa. Ohuempaa merinovaatetta sisävaatteiden alle, ja jos on oikein kylmää, niin paksumpaa merinoa sitten sisävaatteiden päälle vielä. Polarn O. Pyretiltä löytyy sekä paksumpia että ohuempia kerrastoja, joilla pelaamalla pärjää oikein hyvin välikauden vaihtelevissä säissä.
Taaperon välikausikengät
Kirjoitin kenkien ostamisesta kattavan postauksen muutama viikko sitten, ja sieltä voi käydä lukemassa miten ostetaan oikeanlaiset kengät taaperolle tai isommallekin lapselle. Meillä on nyt kevääseen taaperolle kolmet kengät käytössä, ja kevyet kumpparit vielä ostetaan kaveriksi. Polarn O. Pyretistä saadut Kavat Nymölla XC:t viileämmille keleille, ja kuivalle ja lämpimälle, sekä kaupunkireissuille kahdet eri tennarit/lenkkarit kevyillä ja taipuisilla pohjilla.
Nyt on siis taaperon välikausisetti kumppareita lukuunottamatta kunnossa, ja näillä mennään tämä kevät. En usko että samat ulkovaatteet menevät enää syksyllä, mutta katsotaan miten taapero venyy tässä vuoden aikana.
Milloin talvivaatteet vaihdetaan välikausivaatteisiin?
Luminen maa on kylmä, ja niin kauan kuin lunta on maassa ja maa hohkaa kylmää, niin meillä on ainakin toppavaatteet käytössä, vaikka asteita olisikin enemmän. Maassa istuessa pylly paleltuu äkkiä, jos ei välissä ole riittävästi lämmintä eristämässä. Ehtii niitä välikausivaatteita pitää ihan riittämiin varmasti alkukesälläkin, ainakin jos edellisiä kesiä miettii. Sitten kun aurinko lämmittää kunnolla, eikä maa hohkaa enää kylmää tai ole lunta, on oikea hetki vk-vaatteille. Alle viidessä plusasteessa mä laitan aina toppaa, ja siitä ylöspäin tilanteen mukaan vk-vaatteita päälle ja kerroksia alle.
Lisää välikausivaatevinkkejä ja inspiraatiota pienten ja isompien pukeutumiseen löytyy Polarn O. Pyretin Instasta ja Facebook-sivuilta.
Millaiset varusteet teillä on välikauteen? Milloin otatte välikausivaatteet käyttöön?
Huh mikä päivä takana! Meidän perhettä kuvattiin tänään yhteen juttuun joka julkaistaan myöhemmin keväällä ja kuvauksia on vielä ensi viikolla parina päivänä. (Spoiler alert ei ole mikään tv-sarja tai muu megaiso juttu). Kuvauspäivän jälkeen ei voi kun nostaa hattua meidän lapsille siitä, miten loistavia tyyppejä he ovat kaikki kolme.
Vaikka herättiin aamulla aikaisin ja meille tuli paljon uusia ihmisiä kotiin, lapset olivat loistavalla fiiliksellä koko päivän. Touhusivat ja leikkivät ja hengailivat kaikkien kanssa. Kuvausten jälkeen kun juteltiin isompien tyttöjen kanssa päivästä. Heillä oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja he luettelivat vielä ihan itse kaikkia asioita mitkä olivat olleet parhaita juttuja tässä päivässä. Kuulemma esimerkiksi se että he saivat juoda kuvausryhmän tuomaa fantaa joka oli ”hurjan kirpeää”. He kun eivät yleensä saa ikinä fantaa, koska ei osteta koskaan limua.
Oli kyseessä sitten tällainen spesiaalimpi päivä, tai ihan tavallinen työpäivä tai harmaa sunnuntai, se tuntuu vaan ihan parhaalta just näiden mun tyyppien kanssa. Mulle on ihan sama mitä me tehdään, parasta on se kun vaan saadaan olla vaan yhdessä. Ei jokainen päivä ole juhlaa, eikä tarvitsekaan olla. Arkeen kuuluu myös sotkua, paperihaavoja sormessa, riitoja lemppariponeista ja siitä kuka saa pelata just sen tietyn tyypin kanssa samassa joukkueessa Monopolya. Joskus kinastellaan, tai harmistutaan siitä miten myöhästyttiin jonkun höpsön jutun takia. Arki on arkea meilläkin eikä mitään täydellistä höttöä, vaikka onnellisia joka päivä ollaankin.
Se on elämää, enkä vaihtaisi mitään hetkiä pois, koska olen vaan kiitollinen siitä että saan ylipäätään edes kokea ne hetket mun oman perheen kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, että pääsee kokemaan omien lasten kaatamia maitolasillisia tai saa setviä kahden, tai tulevaisuudessa kolmen lapsen sisaruskahnauksia. Se on suuri siunaus meille, meidän unelmien täyttymys. Toki ne arjen hankalammatkin hetket on helpompi ottaa vastaan, kun arki on pääosin tasaista ja mukavaa. Olen kiitollinen myös siitä että meillä näin on.
Vaikka aina ei siinä hetken tuoksinassa ole ensimmäisenä mielessä, että onpa ihanaa että meillä ON lapsia jotka VOIVAT riidellä keskenään, niin on hyvä pysähtyä aina välillä miettimään ja arvostamaan sitä, miten suurta onnea on saanut osakseen. Kaikki eivät pääse kokemaan samaa, vaikka itse niin haluaisivat. Vaikka on helpompaa olla kiitollinen niinä seesteisinä hetkinä kun kaikki menee loistavasti, mulle on tärkeää olla kiitollinen myös silloin kun ei ole niin seesteistä.
Mä olen niin onnellinen mun perheestä, että välillä tuntuu että mun sydän voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Saatan illalla nukkumaan mennessä vaan fiilistellä sitä, miten ihania tyyppejä mulla on hieno etuoikeus saada kutsua mun perheenjäseniksi. Sen lisäksi että fiilistelen ihan omassa mielessäni ja täällä, yritän myös kertoa sen heille niin usein kuin mahdollista. Vähintään joka päivä, yleensä monta kertaa päivässä. Enkä ole ainoa. Lapset muistavat kertoa sen myös meille ja toisilleen. Viimeksi mun sydän meinasi räjähtää tänään, kun pienimmäinen paijasi isosiskonsa tukkaa hellästi, ja sanoi waaaau.
Vaikka meillä toistellaan jonkun mielestä ehkä liiankin usein sitä miten paljon rakastetaan, niin ainakin meillä rakastetaan täysillä. Mun mielestä sitä ei voi sanoa liian usein, eikä se kulu vaikka sitä hokisi enemmänkin. Rakkaus on best <3
