Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Veripalvelun ja Indieplacen kanssa.

Kävin viime viikolla elämäni ensimmäisen kerran luovuttamassa verta. Mun äiti kävi aina säännöllisesti luovuttamassa verta ennen vakavaa sairastumistaan. Sain siitä hyvän esimerkin jo lapsuudessa ja mullekin oli aina selvää, että haluan tehdä oman osani ja käydä luovuttamassa. Ennen meidän kuopuksen syntymää en kuitenkaan koskaan ollut vielä ollut soveltuva luovuttajaksi, sillä en koskaan ollut painanut yli 50 kiloa ilman, että olisin ollut raskaana tai imettänyt. Veren luovuttamisen alaraja on 50 kiloa ja siitä ollaan tarkkoja. Nytkin mut punnittiin, kun sanoin, että kesällä paino on ollut pari kiloa yli rajan, kun viimeksi kävin vaa’alla. Onneksi paino oli edelleen saman verran ja sovelluin sen puolesta luovuttajaksi.

Mun äiti on saanut omassa lonkkaleikkauksessaan ilmenneiden komplikaatioiden vuoksi todella suuren verensiirron, joka pelasti hänen henkensä. Ilman sitä hän ei olisi selvinnyt mitenkään. Mulla on siis hyvin omakohtaista kokemusta siitä, miten korvaamattoman tärkeää on, että ihmiset käyvät luovuttamassa verta.

Meidän alkuperäisenä ideana oli Oton kanssa mennä hieman erilaisille treffeille: ensin luovuttamaan yhdessä verta ja sitten sen jälkeen kahdestaan syömään, mutta se ei valitettavasti onnistunut, koska sairastettiin kummatkin ristiin flunssat niin, että ei tullut sopivaa slottia jolloin oltaisiin molemmat oltu riittävän pitkään terveenä ennen luovuttamista (kaksi viikkoa). Otto tuli kuitenkin mun mukaan Veripalveluun sekä henkiseksi tueksi että katsomaan, miten se luovuttaminen käytännössä oikein tapahtuu. Ensi kerralla kun luovutan, saa Ottokin tulla yhtäaikaa luovuttamaan ja pidetään oikeasti ne meidän erilaiset treffit.

Verenluovutushan soveltuu oikein hyvin treffeille: siellä on aikaa istuskella ja jutella ihan rauhassa kaverin kanssa ja luovutuksen jälkeen saa vielä ilmaiset tarjottavatkin: kahvia, teetä, mehua, leipiä, protskupatukoita ja kaikkea muuta hyvää. En ole mikään Tinder-ekspertti, mutta tässähän olisi ainakin erilainen treffi-idea ekoille treffeille, vai mitä! Mä haastan kaikki kokeilemaan erilaisia treffejä yhdessä puolison tai kaverin kanssa!

Verensiirtoja tarvitaan esimerkiksi syöpähoitoihin, onnettomuuden uhreille, keskosten hoitoon, suunniteltuihin leikkauksiin, anemian hoitoon ja synnytyksiin. Verta ei voi korvata lääkkeillä tai synteettisesti, vaan ainoa keino antaa verta toiselle ihmiselle on ottaa sitä luovuttajalta. Suomen verihuolto on riippuvainen vapaaehtoisista luovuttajista ja verivalmistetta saa Suomessa vuosittain jopa 50 000 ihmistä.

Yhdestä luovutuskerrasta verta saadaan jopa kolmelle potilaalle. Vapaaehtoisia luovuttajia tarvitaan joka päivä, koska veri ei säily kauaa. Verihiutaleet ”vanhenevat” 5 päivän jälkeen, punasoluja voidaan hyödyntää vähän pidempään, noin 5 viikkoa. Verta kerätään vain juuri sen verran kuin tarvitaan ja luovutetun veren määrää säädellään esimerkiksi kutsuilla. Jokainen luovuttaja voi antaa halutessaan luvan yhteystietojen säilyttämiseen kutsuja varten. Verta saa luovuttaa maksimissaan neljä kertaa vuodessa, mutta nuorille naisille suositellaan kahta luovutuskertaa vuodessa.

Verta luovuttamaan voi vain saapua, eli ei tarvitse varata aikaa etukäteen tai ilmoittaa kenellekään. Halutessaan ajan kuitenkin voi varata netistä. Helsingissä luovutuspisteet ovat Sanomatalossa ja Kivihaassa, Espoossa Isossa Omenassa. Kaikki verenluovutuspisteet näkee Veripalvelun nettisivuilta. Verenluovutustilaisuuksia on tosi paljon esimerkiksi Itiksessä ja Sellossa ja niistä tiedotetaan Veripalvelun somekanavissa ja nettisivuilla. Vaikka ei treffeille lähtisikään, niin verenluovutukseen voi hyvin mennä vaikka ystävän tai sisaruksen kanssa yhdessä, jos yksin tuntuu liian jännittävältä.

Kun verta menee luovuttamaan, mukana täytyy olla ajokortti tai passi henkilöllisyyden todistamiseen. Omaa veriryhmää ei tarvitse tietää etukäteen, vaan se selviää ensimmäisen luovutuksen jälkeen. Hemoglobiini tutkitaan aina ja sen täytyy olla yli 125. Tällä varmistutaan siitä, että verenluovutus on turvallista myös luovuttajalle. Luovutuksen jälkeen saa aina myös vegaaneillekin sopivan rautakuurin mukaan, jotta rauta-arvot palautuvat luovutuksen jälkeen ja kaikki luovuttajat ovat vakuutettuja Veripalvelun toimesta.

Kannattaa testata ennen ensimmäistä kertaa sovinkoluovuttajaksi.fi-sivuilla, että onko itse soveltuva veren luovuttajaksi. Kysely on tosi helppo kyllä/ei-muotoinen kysely, jolla voi varmistaa ettei tule turhaa käyntiä. Jos on epävarma omasta soveltuvuudesta, voi myös soittaa auttavaan puhelimeen 0800 0 5801, jossa sairaanhoitajat vastaavat kaikkiin kysymyksiin. Sinne voi soittaa todella matalalla kynnyksellä. Luovutuksen yhteydessä otettavista verinäytteistä tutkitaan luovuttajan hemoglobiini ja veriryhmä sekä tärkeimmät veren välityksellä tarttuvat infektiot (HIV, hepatiitit A, B ja C sekä syfilis).

Mulle veren luovuttaminen oli todella positiivinen kokemus. Mut otti Sanomatalon Veripalvelussa vastaan tosi iloinen ja ystävällinen sairaanhoitaja ja koko käynnin oli sellainen olo, että mun luovutusta arvostetaan todella paljon. Ekaksi vastasin lyhyeen kyselyyn, jonka perusteella vielä varmistuttiin siitä, että varmasti sovin luovuttajaksi. Lisäksi testattiin mun paino. Sen jälkeen istuskelin hetken rauhassa ja join pari lasia herkullista Tropical-mehua.

Sitten oli aika mennä luovuttamaan. Kaikki tapahtui todella hygieenisesti kertakäyttöisillä välineillä. Veren luovuttaminen ei sattunut tai tuntunut miltään. Multa otettiin 410ml verta siinä kun istuskelin mukavassa tuolissa ja hengailin. Varsinainen veren luovutus kesti alle 10 minuuttia. Sitten istuskelin vielä kymmenisen minuuttia siinä juomassa hoitajan tuomaa Vichyä, minkä jälkeen nousin ylös ja menin kahvio-tilaan syömään ruisleipää ja juomaan lisää mehua. Lisäksi sain mukaani sen aiemmin mainitun vatsaystävällisen rautakuurin, joka kestää 20 vuorokautta.

Olin paikalla yhteensä n. tunnin verran, mutta käynti olisi voinut olla nopeampikin. Meillä meni aikaa siihen, kun halusin istuskella varmuuden vuoksi ihan ekstra kauan joka vaiheessa, koska olin ensimmäistä kertaa luovuttamassa, enkä tiennyt miten mun kroppa reagoisi. Mulle ei tullut missään vaiheessa huono olo eikä huimannut tai mitään. Sitten lähdettiin kotiin ja loppuillan otin ohjeiden mukaan rennosti ja join paljon vettä. Samana iltana mulle iski pari tuntia ennen normaalia nukkumaanmenoaikaa kova väsymys, mutta se saattoi johtua myös ihan vaan työviikon stressistä. Muuten ei tuntunut mitään ”oireita”, eikä väsymystäkään enää ole ollut sen jälkeen. Rautaa olen syönyt kuuliaisesti yhden tabletin päivässä.

Vain 5% suomalaisista ylipäätään luovuttaa verta. Me viisi prosenttia pelastetaan 100% verta tarvitsevista suomalaisista. Ja kyllä, nyt olen ylpeä kun voin sanoa ”me”, kun vihdoinkin kävin itse luovuttamassa heti kun se oli mahdollista, enkä jahkaillut. Suurin osa ihmisistä haluaa auttaa ja tehdä hyvää, mutta joskus esteenä on esimerkiksi raha tai voimavarat. Veren luovutus on tosi helppo ja vaivaton tapa auttaa ja täysin ilmainen keino, jolla on todella merkittävä konkreettinen vaikutus. Verta voi luovuttaa kuka tahansa luovuttajaksi soveltuva henkilö elämäntilanteesta riippumatta. En tiedä kuulostaako oudolta tässä yhteydessä, kun kyseessä on kuitenkin terveyteen liittyvä toimenpide, mutta mulle kokemus oli oikeasti mukava ja kiva ja positiivinen.

Mä kannustan kaikkia tutustumaan aiheeseen lisää Veripalvelun sivuilla ja testaamaan soveltuuko veren luovuttajaksi sovinkoluovuttajaksi.fi -sivulla. Mä uskon että Suomessa on paljon enemmän kuin vain viisi prosenttia soveltuvia luovuttajia ja haastan kaikki menemään luovuttamaan verta yksin tai yhdessä. Loka-marraskuu on yleensä vuoden hiljaisinta verenluovutus-aikaa ja siksi juuri nyt olisi tärkeää mennä luovuttamaan.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Erisanin kanssa.

Joulukuussa tulee vuosi siitä, kun luovuin viimeisistäkin hajusteellisista kosmetiikkatuotteista pakon edessä. Sillä on ollut ratkaiseva merkitys mun migreenin kannalta, eikä hajustettuihin tuotteisiin enää ole paluuta. Alkuun mulla oli tosi paljon sopeutumista siihen, että kaikki piti vaihtaa. Välillä tuntui, että en vaan löydä sopivia korvaajia ihan niille käytetyimmillekään perustuotteille.

Monet tuotteet olivat myös hajusteettomana kalliimpia, kuin hajusteelliset vaihtoehdot. Yksi tällaisista tuotteista, joka oli pakko vaihtaa markettituotteesta kampaamotuotteeseen, oli kuivashampoo, koska hajusteetonta kuivashampoota ei vaan löytynyt. Käytän kuivashampoota niin runsaasti, että tämä vaihdos tuli myös aika kalliiksi. On eri asia ostaa neljän euron pullo kerran kuussa (tai useammin) kuin 20 tai 25 euron pullo kerran kuussa. Harva haluaisi käyttää kuivashampooseen esim 300 euroa vuodessa.

Mulle kuivashampoo on arjen pelastaja. Mun tukka menee likaisen näköiseksi nopeasti, ihan jo yhdessä päivässä ja lisäksi se on sellaista ohutta hiuslaatua joka lässähtää hetkessä. Näin on ollut aina siitä asti kun hiukset alkoivat teini-iässä rasvoittumaan.

Käytän kuivashampoota niin tuuheuttamaan kuin raikastamaankin. Pesen hiukset joka toinen päivä ja kuivashampoota tulee käytettyä siis ainakin niinä pesujen välipäivinä, mutta myös aina kun teen kampauksia tai laittamalla laitan tukkaa. Sitä siis kuluu paljon ja usein. Kuivashampoo säästää mun aikaa ja myös hiuksia. Kun suihkuttelee kuivashampoota hiusten juuriin, ei tarvitse myöskään tupeerata saadakseen tuuheutta. Olenkin kaivannut markkinoille hyvää hajusteetonta kuivashampoota, joka löytyisi ihan lähikaupasta.

Yksi ensimmäisiä tuoksuttomia tuotteita, joita viime keväänä ostin hiuksille marketista, oli Erisanin hajusteeton joustava hiuslakka. Siitä tuli mun lemppari, koska se ei tehnyt hiuksiin sellaista kypäräfiilistä, vaan antoi joustavaa tukea niin hiusten laittamiseen kuin viimeistelyynkin. Vuosien varrella monia eri hiuslakkoja testanneena siitä tuli heti yksi mun suosikeista, eikä maltillinen hintakaan todellakaan haitannut. Nyt sille on tullut vielä mahtavampi kaveri: Erisan hajusteeton kuivashampoo.

Mun toiveisiin on vastattu! Erisanin uusi hajusteeton kuivashampoo on päivittäistavarakauppojen ensimmäinen hajusteeton kuivashampoo, jolla on Allergia-, Iho- ja Astmaliiton myöntämä allergiatunnus. Se antaa hiuksille rakennetta juuri niinkuin toivonkin, mutta ei jätä hiuksia tahmaisen tuntuiseksi. Tuote sopii myös tummille hiuksille, mikä on tosi hyvä. Vaikka mulla on pääosin vaalea tukka, mun juurikasvu on ruskeaa ja se puskee esiin nopeasti. Erisan hajusteeton kuivashampoo ei sisällä hajusteita, väriaineita tai silikoneja. Erisanin kuivashampoo on todella hyvä ja pärjää ihan 6-0 myös tuoksullisille kilpailijoille ainakin mun kokemuksella. Se raikastaa mun tukan, eikä jää mähmäistä tuntumaa tai jauheista lookia.

Erisan hajusteetonta kuivashampoota kuuluu ravistaa kunnolla ja sitten suihkuttaa tukkaan n. 15cm etäisyydeltä. Jos hiukset haluaa raikastaa, tuotetta suihkutetaan kuivien hiusten tyveen. Jos haluaa tehdä kampauspohjan, kuivashampoota voi suihkia enemmän koko hiusten pituudelta. Sitten annetaan kuivahtaa hetki ja muotoillaan. Tosi helppoa. Just sellainen arjen hyvä keino, jollaiselle mulla on käyttöä, kun ei ole aikaa laittaa hiuksia kovin pitkään vaan pitää saada nopeasti siisti look. Mä käytän mun hiuksissa klipsipidennyksiä ja kuivashampoo auttaa myös tekemään tukasta vähän karheamman, jotta klipsit pysyy paremmin kiinni eikä liu’u pois itsekseen.

Mulle kuivashampoo on yksi tärkeimmistä kosmetiikkajutuista, koska mua ei ole siunattu tuuhealla ja itsekseen pitkään puhtaana näköisenä pysyvällä kuontalolla. Se sopii niin äitinutturan raikastamiseen kuin hienompiikin juhlakampauksiin. Olen tosi iloinen, että nyt löydän kuivashampoota samalla kun käyn kauppareissulla ja siihen menee paljon vähemmän rahaakin. Erisan hajusteentonta kuivashampoota saa esimerkiksi S- ja K-ryhmien kaupoista, Stockmannilta ja Sokokselta. Kuivashampoota myydään kahdessa eri pakkauskoossa: 250ml sekä käsilaukkukoko 100ml, jota on myynnissä vain S-ryhmän kaupoissa.

Erisanin hajusteettomaan kuivashampooseen ja sen uuteen raikkaaseen pakkausdesigniin voi käydä tutustumassa Erisanin sivuilla. Kannattaa myös osallistua Erisanin Facebook-sivulla kilpailuun, jossa arvotaan 3 hiustenmuotoilu -palkintokassia, jotka sisältävät Erisan kuivashampoon (250 ml), Erisan Extra Strong -hiuslakan (250 m) ja Erisan muotovaahdon (200 ml). Kilpailuaika on 10-17.10.2019.

Ihan mieletöntä, että hajusteettomien tuotteiden valikoima laajenee jatkuvasti ja tästä muutoksesta tulee mullekin koko ajan helpompi ja helpompi. Hajustettomuus on parantanut mun elämänlaatua migreenistä kärsivänä todella paljon, koska migreenikohtaukset ovat hajusteettomuuden myötä vähentyneet radikaalisti.

Käytättekö te kuivashampoota arjessa? Löytyykö muita hajusteettomien tuotteiden suosijoita? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.

Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.

Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.

K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.

Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.

Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.

K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.

Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa. 

Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.

Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.

Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.

Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita.  Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee  myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.

Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.

Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa. 

Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?

PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.

Muistatteko, kun me tilattiin uusi auto toukokuun 22. päivä? Mäkin muistan. Luovutettiin meidän vanha auto heinäkuun lopussa eteenpäin ja meille oli luvattu auton toimitus viikon päähän luovutuspäivästä.

Oltiin pyydetty uuden auton autoliikkeeltä sijaisautoa siksi aikaa, että saadaan meidän uusi auto. Uusi auto ei ollut vielä valmis vanhan auton luovutuspäivänä, koska tilattiin se itse niin myöhään ja se oli meillä ihan tiedossa jo etukäteen, että näin tulee olemaan. Auton toimitus kuitenkin viivästyi huomattavasti enemmän kuin alunperin oli tiedossa. Yksi syy oli se, että meidän tilaamaa automallia ”päivitettiin” kesän aikana, eli malli uudistui hieman. Meille haluttiin toimittaa se uudistunut automalli, eikä sitä vanhempaa melkein samanlaista. Tämä oli tietenkin tosi kiva juttu meidän mielestä, että saatiin uusi malli uusilla yksityiskohdilla. Meille ei kuitenkaan kerrottu siitä ennen kuin vasta lopullisena luovutuspäivänä, mikä hieman nakersi luottoa autoliikkeeseen, koska meidän näkökulmasta auto oli jatkuvasti vaan enemmän ja enemmän myöhässä ilman mitään syytä.

Lisäksi kuljetusliikkeellä oli toimitusviivästys vielä Suomen päässä, mikä ei johtunut autoliikkeestä. Auto seisoi 150km päässä Helsingistä kolme viikkoa, ennen kuin se kulkeutui autoliikkeeseen. Voin kertoa, että turhautti aivan mahdottoman paljon, kun saatiin aina uusi arvio luovutuspäivästä ja sitten se ei taaskaan tullut sinä päivänä. Loppujen lopuksi meidän auto myöhästyi arvioidusta toimituksesta kaksi kuukautta. Ihan käsittämätön juttu.

Onneksi meillä oli kuitenkin koko ajan se sijaisauto käytössä, joten ei jouduttu olemaan tätä yli kahta kuukautta ilman autoa. Päin vastoin, saatiin ajella ilmaiseksi parin kuukauden ajan, joten tämähän oli suorastaan säästöä, vaikka toki sitä omaa autoa kovasti odotti sen aikaa ja alettiin olla jo hieman kärsimättömiä. Täytyy olla kiitollinen itselleni siitä, että osasin vaatia sitä sijaisautoa silloin autokaupoilla, muuten oltaisiin oltu ilman autoa ja se olisi ollut hankalaa nykyisillä harrastus- ja työkuvioilla.

Kun me käveltiin autoliikkeeseen sisään, tiedettiin mitä me haluttiin. Käveltiin suoraan sen auton luokse, pyydettiin sitä koeajoon ja käytiin ajelemassa tunnin verran. Sitä ennen oltiin tehty huolellista taustatyötä ja käyty pitkään keskustelua siitä, mikä on meille oikea ratkaisu. Otto otti päävastuun eri automallien vertailusta ja mä kerroin mielipiteeni sitten, kun hän oli rajannut vaihtoehtoja muutamaan.

Muistatte varmasti, kun jossain vaiheessa pyöriteltiin eri vaihtoehtoina myös hybridiä ja täyssähköautoa. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että juuri tällä hetkellä juuri meidän tarpeisiin sähköauto ei ole oikea ratkaisu. Meidän kodin parkkipaikalla ei ole pikalatausmahdollisuutta, eikä latauspisteitä ole myöskään tässä ihan lähellä ollenkaan. Sähköautoista ei myöskään ole saatavilla 7-paikkaisia malleja, ellei Tesla Model X lasketa ja se on meidän kukkarolle liian kallis ainakin tällä hetkellä. Sähköauto on meille tällä hetkellä vielä liian hankala myös Oulun reissujen takia. Lasten kanssa niille ei halua yhtään ekstra pysähdyksiä latauksen takia ja Teslallakin sellainen vielä tulisi ainakin talvella. Päätettiin, että otetaan vielä tämä auto tähän väliin ja sitten kun  tulevaisuudessa latauspaikkojen lisääntymisen myötä sähköauton pidosta tulee helpompaa, siirrytään siihen.

Juuri nyt meidän kaikkein suurin tarve oli lisätila. Viisipaikkainen vanha auto jäi meille vaan liian pieneksi. Lasten kasvaessa me kuskataan huomattavasti useammin lasten kavereita kuin ennen ja ekstrapaikoille on tarvetta myös silloin kun ollaan Oulussa, tai jos mun äiti on meillä täällä Helsingissä. Ai että oli ihanaa mennä koko perhe hakemaan yhdessä äitiä tänään junalta, kun hän tuli meille kylään. Ensimmäistä kertaa päästiin yhdessä koko perhe hakemaan sitten vuoden 2016, jolloin meitä oli vielä neljä ja mahduttiin kaikki kerralla autoon äidin kanssa.

Meidän uusi auto on Skoda Kodiaq 7-paikkaisena. Lisätilan lisäksi haluttiin uudelta autolta mukavuutta ja tyylikkyyttä ja sitä meidän uudesta autosta löytyy. Siinä missä meidän vanha auto oli aivan ”karvalakkimalli” manuaalivaihteilla, perus radiolla ja manuaali-ilmastoinnilla, uusi auto on automaattivaihteinen ja monilla herkuilla. Minä en autoista niin paljoa tiedä, mutta mun mielestä kivoimpia ominaisuuksia on mm. automaattinen ilmastointi, kosketusnäyttö ja mediajärjestelmä, tummennetut takalasit, sähkötoiminen takaluukku  ja integroidut aurinkosuojat.

Me ollaan kaikinpuolin tyytyväisiä tähän autoon nyt tässä elämäntilanteessa. Auto on meille tällä hetkellä välttämättömyys, jota ilman meidän arki ei pyörisi niinkuin se nyt pyörii. Katsotaan mihin elämä vie seuraavien vuosien aikana ja kuinka kauan tämä auto vastaa meidän tarpeita. Asuinpaikka vaikuttaa tosi paljon ja jos muutetaan jossain vaiheessa lähemmäs keskustaa, autolla olisi huomattavasti vähemmän käyttöä kuin nyt. Lisätila on ollut jo nyt hyvin kaivattua, vaikka auto on ollut käytössä vasta muutaman päivän. Ja eihän sitä ikinä tiedä onko meitä aina vain viisi vai kenties joskus vaikka viisi plus koira tai kuusi. Silloin on kivaa, että ei tarvitse ainakaan sen takia alkaa vaihtamaan autoa suurempaan. Ainiin, uusi auto on musta. Mä halusin valkoisen ja Otto mustan. Päädyttiin mustaan, koska mä sain valita viimeksi ja nyt oli Oton vuoro. Oikeastaan tää mustahan on ihan törkeän siisti, tykkään!

Tämä on nyt sitten myös se auto, jolla Otto alkaa opettaa mua ajamaan. Jos kaikki menee hyvin, tulen saamaan jossain vaiheessa sitten ajokortin, joka oikeuttaa ajamaan automaattivaihteisella autolla (en muunlaisella aio enkä halua edes ajaa). Kuinka jännittävää! Mä olen odottanut sitä niin paljon, vaikka pelottaakin ihan sikana edelleen. Kiitos ihan älyttömän paljon kaikille teille muille ajamispelkoisille, jotka olette jakaneet positiivisia kokemuksianne vuosien varrella mulle. Te olette olleet isossa roolissa rohkaisemassa mua ajamaan. Muutama vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitella haaveilevani vielä joskus auton rattiin istumisesta. Kiitos <3

Millaisilla autoilla te muut kolmen tai useamman lapsen perheet ajatte? Mitä ison perheen kanssa tulee ottaa huomioon autovalinnassa teidän mielestä?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Syksy on kunnolla käynnissä ja käynnistyneet ovat myös syksyn harrastukset. Meidän isommilla treenikertoja on viikossa jo useampia. Otto käy kiipeilemässä ja mä olen löytänyt uuden innon juoksulenkkeilyyn, kiitos Oton siskon, joka kannusti mut alkuun. Juoksu tuntuu pienen tauon ja reippaiden kävelyiden jälkeen taas niin hyvältä ja virkistävältä. Toinen iso apu juoksussa on muuten myös podcastit, joita kuuntelen.

Osansa mun juoksutauosta aiheutti myös se, että sain pari vuotta sitten useamman kerran migreenin kun kuuntelin musiikkia kuulokkeilla (sekä juostessa että vaikka bussimatkalla). Olin jo ihan luovuttanut ja ajatellut, että en voi enää kuunnella mitään kun lenkkeilen. Ja ilman musiikkia en osannut juosta, vaan kävin sitten kävelyillä ja soitin kavereille tai otin kaverin mukaan. Podcastit eivät kuitenkaan aiheuta tietenkään migreeniä samalla tavalla kuin bassot korvakäytävässä ja nykyään juoksu onkin ihan parasta niiden parissa. Olen niin iloinen siitä, että löysin vanhan lempiharrastukseni uudelleen. Toivottavasti en enää kadota intoa juoksuun.

Me käytiin lasten kanssa valitsemassa meille uusia treenivaatteita Prisman urheiluvaateosastolta, mistä niitä on tullut ennenkin ostettua. Prismassa on mun mielestä hyvä valikoima sporttivaatteita koko perheelle ja musta on kiva, kun niitä voi tarvittaessa käydä ostamassa ihan kauppareissun yhteydessä, eikä tarvitse lähteä erikseen mihinkään pyörimään.

Meidän molemmat isot tytöt ottivat hurjan kasvupyrähdyksen kesällä ja nyt alkusyksystä ja molemmilla oli tarvetta uusille treenitrikoille. Löydettiinkin Prisman lastenosastolta Danskinin ihania viininpunaisia treenitrikoita, joissa on kauniit nyöri-yksityiskohdat. Meidän keskimmäiselle ei ollut niistä kokoa, niin hän päätyi ottamaan ihan tavalliset Housen mustat trikoot. Esikoinen kuitenkin valitsi itselleen Danskinin trikoot. Molemmat ihastuivat myös Puman lyhyisiin huppareihin, jotka toimivat niin treeneissä ja treenien välissä kuin koulu- ja eskarivaatteenakin.

Löysin Prisman naisten urheiluvaateosastolta itselleni samanlaiset Danskinin treenitrikoot kuin meidän esikoinen oli valinnut ja pakkohan ne oli valita, että voidaan samistella! Mä käytän treenitrikoita lenkkeilyhousujen lisäksi paljon ihan vaan kotihousuina kun ne on niin mukavia ja siksi ne kuluvatkin esim. polvista, kun konttaan ja leikin taaperon kanssa lattialla. Oli siis tarvetta trikoille, joissa on ehjät (molemmat) polvet.

Lapset löysivät myös mulle samanlaisen Puman mustan hupparin, jonka olivat itse valinneet. Mä kuitenkin ihastuin itse enemmän Ellessen harmaaseen huppariin, joka tuntui monikäyttöiseltä. Se menee niin lenkkeillessä kuin sitten vaikka farkkujen kanssa tai kotivaatteena. En ollut edes huomannut, että Prismassa myydään Ellesseä mutta niin siellä vaan oli sitäkin, kuten myös esim. Filaa ja jo aiemmin mainittua Pumaa.

Prismassa on muuten kattava ja edullinen valikoima myös urheiluvälineitä ja varusteita. Meillä on sieltä esimerkiksi jumppamatto ja kaksi eripainoista kahvakuulaa, joita välillä käytän kun teen lihaskuntotreeniä kotona. Mä olen treenaajana itse sellainen helpoimman kautta menijä. Toisin sanoen haluan treenata silloin kun mulle sopii, oman kodin rauhassa tai pukemalla kengät vaan jalkaan ja lähtemällä juoksemaan. Nautin kyllä esim. ryhmäliikunnasta, mutta en silti jaksa käydä siellä säännöllisesti. On vaan niin paljon helpompaa, kun voi itse päättää aikatauluista eikä tarvitse lähteä mihinkään. Siksi on kiva, kun kotonakin on varusteita niin saa treenattua vähän monipuolisemmin.

Nyt meillä on taas treenikamppeet hetken kunnossa, ennen kuin seuraavat polvet kuluvat puhki ja lapset kasvavat taas hurjaa vauhtia, mikä voi tapahtua nopeammin kuin uskonkaan. Freeseillä kamppeilla on kiva treenata!

Millaisista treenivaatteista te tykkäätte? Oletteko ostaneet urheiluvaatteita Prismasta?