Jos jotain hyvää siitä joululoman migreeniputkesta, mä sain siitä kipinän mennä vihdoinkin optikon näöntarkastukseen. Mä sain silmälasit alunperin jo 5.luokalla, mutta en ole käyttänyt niitä suunnilleen päivääkään. Mä vihasin niitä laseja, enkä kertakaikkiaan halunnut käyttää niitä. Musta tuntui, että ne päässä näytin vieläkin enemmän oravalta, jolta joku sanoi mun silloin näyttävän. Se oli herkkää aikaa. Nyt mulle on aivan sama jos näytän oravalta, kunhan ei tule päänsärkyä!

Mitä näöntarkastuksessa tapahtuu?

Mua jännitti näöntarkastus tosi paljon, koska silloin alakouluiässä mulle laitettiin silmälääkärin näöntarkastuksessa jotain silmätippoja, jotka aiheuttivat mulle voimakasta huimausta ja pahoinvointia. Vaikka kaikki olivat sanoneet mulle sata kertaa, että optikko ei todellakaan laita mitään tippoja, ja että tarkastus on ihan nopea ja ok kokemus, mua silti ahdisti, enkä ikinä saanut aikaa varatuksi. Nyt näöntarkastuksessa käyneenä voin kertoa, että se oli yllättävän miellyttävä kokemus, eikä yhtään pelottavaa tai epämiellyttävää.

Tarkastuksessa ensin käytiin läpi perustietoja mun näöstä ja onko mulla esim. kohonnutta riskiä glaukoomaan. Mun ”perustiedot” mun näöstä olivat tosiaan peräisin sieltä vuodelta 2002, eli näkö oli kyllä muuttunut huomattavasti niistä ajoista.

Optikko tarkasti mun kauko- ja lähinäön siten, että katselin kirjaimia ja kerroin mitä niistä näin ja mitä en. Lisäksi testattiin erilaisia testilinssejä, ja hän myös testasi onko mun silmissä hajataittoa. Optikko myös mittasi mun silmänpaineen, joka oli onneksi ihan normaali. Mittari on sellainen, joka tosi kevyesti hipaisee silmää, mutta sekään ei tuntunut miltään, ja kesti ihan sekunnin ajan vaan. Koko tarkastusosuus kesti ehkä maksimissaan 20 minuuttia, eli ei mitenkään hirveän pitkä juttu ollut kyseessä.

Sen jälkeen sitten aloin testailemaan erilaisia kehyksiä ja miltä ne näyttivät omilla kasvoillani. Kokeilin myös eri värejä. Totesin kokeillessani, että haluan mahdollisimman kevyet kehykset, jotka eivät paina tai tunnu. Halusin, että on mahdollisimman helppoa unohtaa, että edes on lasit päässä, jotta oppisin käyttämään niitä laseja oikeasti.

Millaiset linssit?

Mä valitsin mun laseihin ”hyvät” linssit, eli ei mitään huippuyksilöllisiä, mutta kuitenkin vakioita huomattavasti paremmat. Näissä on 1x ohennus, likaa hylkivä pinnoite, heijastuksen esto ja kova pinnoite, eli nämä ovat kestävät. Koska haluan oikeasti käyttää näitä, halusin myös, että ne ovat sitten oikeasti mahdollisimman miellyttävät ja helpot pitää puhtaana. Mulla on sen verran vähän plussaa, että en tarvitse mitään kovin moninkertaista ohennusta linsseihin, joten optikkokin suositteli juuri tätä linssiä mulle.

No, sitten ne kehykset! Mä päädyin Tommy Hilfigerin kehyksiin, koska ne olivat juuri sellaiset kuin toivoin, ja vielä enemmän. Mä halusin näyttävät pyöreähköt kehykset, jotka olivat ruskeat. Ihastuin myös toisiin melkein samanlaisiin kehyksiin, jotka olivat Saint Laurentin, mutta nämä Hilfigerit veivät voiton, koska näiden sangat ovat tosi kevyet ja ohuet ja paljon miellyttävämmät kuin niissä toisissa. Eli vaikka näissä on muovia, sangat ovat tosi ohutta ja kevyttä metallia, jolloin nämä eivät paina mun päätä ollenkaan tai tunnu hankalilta.

Mä pyrin nyt käyttämään laseja ainakin silloin kun teen töitä tai luen (mulla on siis plussaa näössä). Siinä on jo ihan tarpeeksi mulle opettelemista, kun olen ollut niin pitkään ihan ilman laseja. Mä olen aina miettinyt, miten ihanaa olisi, jos olisi lasit, koska sitten voisi saada helposti ilmettä kasvoille silloinkin kun on ilman meikkiä. Tosi monet on lasit päässä meikittömillä videoilla ja kuvissa! Voi siis olla, että jatkossa mä kuvaan kaikki mun aamuvarhaiset instastoryt lasit päässä, hah!

Koska olen vielä niin tottumaton, niin esim. kävellessä tai päätä kääntäessä se tuntuu tosi oudolta, kun näkö ”aaltoilee” lasit päässä. Mutta optikko sanoi, että kannattaa vaan käyttää mahdollisimman paljon, ja siinä voi kestää n. 2-3 viikkoakin, että laseihin tottuu. Esim. tässä koneella naputellessa tuntuu ihan luonnolliselta pitää laseja, eivätkä ne tunnu yhtään oudolta. Siihen pyrin, että töitä tehdessä ja lukiessa nämä olisivat päässä ainakin, muuten voin hyvin olla ilmankin.

Jos teillä on jotain kysyttävää vielä lasien hankkimisesta niin antaa tulla vaan! Mä en ole kyllä mikään ekspertti, mutta ainakin on tuoreessa muistissa tämä oma kokemus!

Vuoden eka arkiviikko alkaa olla pulkassa. Viikko on alkanut aikaisilla herätyksillä, mutta kuitenkin rennoilla päivillä. Tänään Otolla on ollut vapaapäivä, sillä hänellä on muutama arkivapaa, jotka ”pitää” vielä käyttää ennen opintovapaan alkua. En siis ollenkaan valita, kun saadaan jo tammikuussa nauttia hieman kevyemmistä viikoista, kun on ainakin yksi ylimääräinen vapaapäivä.

Tällä viikolla olen:

– Käynyt neurologilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni mun migreeniä tutkittiin kunnolla, ja sain siihen myös tehokkaampia lääkkeitä, joita voin tarvittaessa ottaa. Tämä huojensi mun mieltä tosi paljon, ja päänsärkykin on onneksi helpottanut, vaikka en edes vielä käynyt ostamassa lääkkeitä. Miten se helpottikin, kun arki taas alkoi? Taisin ottaa lomalla liian rennosti, heh.

– Katsonut uimahallin 360-näkymää tietokoneelta joka päivä. Taapero tykkää seikkailla virtuaalisesti lähiuimahallissa aina kun ei ole siellä uimassa. Joka päivä katsotaan lasten altaan delfiinit ja sammakot läpi. Voisi olla taas uintireissun paikka tälle viikolle, vai eskaloituukohan tämä vaan sen jälkeen? Hän on myös rakentanut oman ”uima-altaan” (bObleseista), täyttänyt sen ”uimaleluilla” (ryhmä hau- ja pipsa possu -leluilla) ja vedellä (torkkupeitolla) ja istunut siellä uikkarit päällä vaikka kuinka kauan leikkimässä.

– Käynyt optikolla näöntarkastuksessa. Mä saan SILMÄLASIT! Tilasin jo ne, ja nyt vaan odottelen, että ne valmistuvat. Aika jännittävää!

– Käynyt kevään ekoissa pressitilaisuuksissa ja tavannut paljon kollegoita. Siitä saa aina niin paljon iloa ja inspiraatiota omaankin tekemiseen, kun juttelee muiden samaa työtä tekevien kanssa.

– Leikkinyt joka päivä kauppaleikkiä taaperon kanssa. Hänen lempileikkinsä tällä hetkellä on kauppaleikki, jossa hän on kassamyyjä ja minä (tai muut perheenjäsenet) olemme asiakkaita. Hän myy esimerkiksi hedelmiä ja leipää, jotka hän pilkkoo valmiiksi ja kaikki maksaa aina viisi euroa.

– Syönyt paremmin kuin pitkään aikaan. Tällä viikolla olen oikeasti syönyt ainakin sen suositellun puoli kiloa kasviksia päivässä, niinkun pitäisi aina. Nyt vaan yritän pitää tätä yllä taas, koska ei se oikeasti ole niin hankalaa pilkkoa sitä avokadoa ja tomaattia leivälle arki-aamuna itsellekin samalla kun pilkkoo lapsille.

– Leikkinyt joka päivä ulkona lasten kanssa. Ollaan saatu nauttia niin upeasta säästä ja lumesta! Ja ehkä eka kertaa mun elämässä meidän tekemän lumiukon päälle satoi joku 20cm lunta päälle, eikä se ole sulanut pois vaikka siitä on jo useita päiviä kun rakennettiin se.

– Katsonut ihan super hyvän sarjan nimeltä Ozark loppuun Oton kanssa. NIIIN koukuttava, ihan älyttömän koukuttava, suosittelen! Löytyy Netflixistä siis.

– Saanut  kutsuja Pariisin muotiviikoille muotinäytöksiin. Mutta en mä niihin voi mennä mihinkään, koska just nyt ei ole hyvä hetki lähteä. Olisin lähes kuollut onnesta teininä, jos olisin tiennyt, että joskus saan kutsuja tällaisiin tilaisuuksiin. Ja nyt vastaan vaan EI, koska ei onnistu kyllä tällaisella kahden viikon varoitusajalla tässä elämäntilanteessa alkaa organisoimaan mitään Pariisin reissua meidän perheeltä aikataulujen vuoksi. Harmittaako? Vähän! Mutta ehkä vielä joskus ehdin varautua ja pystyn lähtemään, se vasta olisi upeaa. Vaikka en olekaan enää teini, niin kyllä nämä kutsut aika paljon lämmittää mieltä edelleenkin.

– Tehnyt joka päivä seisten töitä koneella. En ole istunut kertaakaan koneen äärellä, vaan seissyt aina kun olen tehnyt hommia. TOIMII! Niskajumi on alkanut pikkuhiljaa hellittää.

– Saanut vihdoin edistettyä useampaakin projektia, joista olen tosi innoissani, mutta jotka vaan seisoivat loman ajan. Niin innostunut ja iloinen fiilis, kun viimein alkaa tapahtua!

Tämä on ollut aika kiva viikko, ja en voi sanoin kuvailla miten huojentavalta ja ihanalta tuntuu olla vihdoin ilman jatkuvaa päänsärkyä. Olen nauttinut täysin rinnoin jokaisesta päivästä tällä viikolla, kun olen saanut olla ilman kipua.  Onneksi se meni ohi. Nyt täytyy vaan pitää taas hyvää huolta niskasta ja hartioista, niin kyllä tämä taas tästä lähtee.

Että sellaista meille, ihana arkinen tavallinen tammikuinen viikko! Mitäs teille?

Huomenna on perinteisen vuosikatsauksen vuoro, mutta halusin laittaa vuotta pakettiin myös vähän toisella tapaa tänä vuonna. Nyt otetaan nimittäin katsaus siihen, mistä TE olette tykänneet eniten tänä vuonna, ja mitä täällä ja muissa kanavissa on tapahtunut tänä vuonna. Mä olen ihan häkeltynyt siitä, miten monia uusia ihania tyyppejä meidän seuraan on liittynyt ja miten monia tuhansia kommentteja ja viestejä te olette jättäneet.  Onneksi myös te vanhat tutut olette pysyneet mukana. On ollut ihan mielettömän hienoa jakaa tämä vuosi juuri teidän kaikkien kanssa.

Katsoin Google Analyticsista suosituimmat postaukset tänä vuonna julkaistujen postausten joukosta, ja jopa vähän yllätyinkin joistakin listalla mukana olevista! Osa postauksista oli itselleni niitä kaikkein tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia myös, ja osa taas oli sellaisia, että en niitä kirjoittaessani todellakaan arvannut, että ne päätyisivät vuoden lopussa tälle listalle. Yhtä kaikki olen iloinen siitä, että olen onnistunut tuottamaan sisältöä, joka herättää tunteita ja ajatuksia ja reaktioita teissä.

Vuoden luetuimmat postaukset 2018

1. Tuleeko meille neljäs lapsi 

#Maharauha. Mulle kaikkein suurin ja tärkein postaus tänä vuonna, sillä tämä herätti niin monia tuntemuksia itsessänikin. Sain teiltä satoja viestejä koskien tätä aihetta, ja niin moni jakoi omiakin kokemuksia, että olin ihan ällistynyt. Tämä aihe on super tärkeä, eikä siitä puhumista saa lopettaa, ennen kuin jokaiselle meistä on taattu maharauha.

2. Kuka teille kirjoittaa vuodesta toiseen

Kirjoitin oman elämäntarinani ylös tiivistettynä yhteen postaukseen vuoden alussa. Siitä voi lukea kaiken olennaisen, mitä mun elämässäni oli viime tammikuuhun mennessä tapahtunut. Sen kirjoittaminen oli itselleni sellainen puhdistava ja voimaannuttava prosessi. Oli jotenkin tosi hyvä käydä läpi, mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut näiden kaikkien ohikiitävien vuosien aikana.

3. Mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun (kaupallinen yhteistyö)

Tämä yllätti totaalisesti nousemalla listan kolmanneksi! Postauksessa esiteltiin ekaluokkalaisen tarvikkeita ja jaoin muistilistaa siitä, mitä ekaluokkalainen tarvitsee. Oli huikeaa, miten monet opettajat ja kokeneemmat vanhemmat intoutuivat jakamaan omia vinkkejään. Toivottavasti tämä voi toimia vinkkipankkina myös ensi vuonna ekaluokkalaisten vanhemmille.

4. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut 

Myös tämä oli aivan todellinen yllätys! Postaus ei ollut mikään maailman tunteikkain kirjoitusprojekti itselleni, mutta luulen, että tässä merkitsee se, että aika moni muukin mun lisäksi etsii niitä parhaita mustia farkkuja. Onneksi postauksen kommenttiboksi onkin täynnä vinkkejä ja kokemuksia parhaista mustista farkuista, joten toivottavasti moni on löytänyt itselleen täydellisen mustan farkkumallin tämän avulla. Mä ainakin olen, joten kiitos teille siitä!

5. Perhekasa

Yksi tuoreimmista listalla mukanaolijoista on postaukseni Perhekasa marraskuulta. Siinä kerron mikä ihme se sellainen perhekasa on, ja miksi se on meille niin tärkeä ja ihana juttu. Tämä on myös se postaus, jonka pohjalta päädyin tekemään #Maharauha -postauksen. Tämän postauksen kuva kun innoitti monia spekuloimaan onko meille tulossa neljäs lapsi. Se varmasti omalta osaltaan nosti tätä listasijoitusta.

6. Me etsitään omaa kotia

Mä kyselin teiltä vinkkejä ja paljastin, että me etsitään omaa kotia. Aloitettiin katselu lokakuussa, ja edelleenkin katsellaan. Ollaan käyty katsomassa joitakin asuntoja, ja meidän piti mennä myös erään talopakettifirman taloesittelyyn, mutta ei päästy juuri silloin paikalle, ja nyt esittelyt ovat olleet joulutauolla. Ei olla vieläkään ihan varmoja siitä mitä halutaan, ja monet erilaiset vaihtoehdot tuntuvat edelleen yhtä kiinnostavilta, mutta täysin eri tavalla. Ollaan kumpikin aivan yhtä pihalla siitä, mitä halutaan, ja siksi ei varsinkaan aiota kiirehtiä. Pidetään silmät auki ja seurataan, koska halutaan uskoa, että kun se meille oikea ratkaisu osuu kohdalle, me osataan tarttua siihen.

7. Tätä kukaan ei kerro äitiydestä 

Listasin asioita, jotka itselleni tulivat yllätyksenä äitiydessä, kuten sen, että tiukat housut saattavat aiheuttaa menkkakipumaista jomottelua vielä pitkään synnytyksen jälkeen. Näitä listojahan on netti pullollaan, mutta halusin itse yrittää koostaa sellaisen listan, jossa olisi kaikista muista täysin poikkeavia juttuja, eli juuri niitä, joilta ei yleensä näiltä listoiltakaan löydä. Teidän kommenteista päätellen onnistuin tässä, ja kommenttiboksiin tuli hurjasti vertaistukea ja lisää näitä vaiettuja aiheita.

8. Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus

Multa kysyttiin, että ”Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?” ja mä vastasin kysymykseen kokonaisella postauksella. Tämä on ehdottomasti itselleni tärkeä postaus, jonka kirjoittaminen oli suorastaan terapeuttista. Purin siihen ne kaikki ajatukset, joita jo vuosien ajan oli herännyt joka kerta kun luin spekulointia kulisseista ja siloitellusta somearjesta (omastani ja muiden).

9. Näin lopetin yöimetyksen

Yöimetys loppui melkein vuosi sitten keväällä, ja halusin kirjoittaa ylös, mitkä keinot auttoivat meitä onnistumaan siinä. Toivottavasti tämä postaus on auttanut muitakin yöimetystä lopettelevia tekemään siitä edes karvan verran helpompaa. Postauksen kirjoittaminen oli tosi tunteikasta, koska yöimetyksen myötä meidän vauvasta tuli yhä enemmän taapero, omatoiminen pikkutyyppi, joka alkoi nukkumaan omassa sängyssä perhepedin sijaan. En voi uskoa, että se pikkutyyppi täyttää pian kaksi vuotta! Mutta nyyh, nyt ei mennä vielä siihen.

10. Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt 

Kautta vuosien on kaksikielisyys ollut yksi suosituimmista aiheista täällä blogissa, ja niin myös tänä kesänä, kun tein pitkästä aikaa tilannekatsausta siihen. Ensi vuonna taapero aloittaa päiväkodin ja keskimmäinen eskarin, joten kaksikielisyyskuulumisia on ihan varmasti luvassa etenkin heidän osaltaan.

Tekoturkis Bubbleroom | Neule Gina Tricot | Musta haalari Zara | Sukkahousut Lindex | Kengät Zara | Hiusdonitsi Gina Tricot | Laukku Gucci |

Olen julkaissut blogissa tänä vuonna tämä postaus mukaanlukien 338 postausta, ja nämä ovat niistä kymmenen kaikkein luetuinta. Huomenna on tosiaankin perinteisen vuosikatsauksen vuoro, ja perinteisen koko vuoden läpikäymisen lisäksi olen listannut joka kuukaudelle oman yhden suosikkipostaukseni. Ne poikkeavat jonkin verran näistä, eli kannattaa ihmeessä tsekata nekin jos siltä tuntuu.

Kiitos vielä ihan mielettömän paljon tästä vuodesta teille kaikille! Ja jos teillä on jäänyt mieleen joku oma suosikkipostaus tältä vuodelta, tai jotain muita ajatuksia kuluneeseen vuoteen liittyen: sana on vapaa! Ihanaa vuoden toisiksi viimeistä iltaa kaikille <3

PS: Jos vuoden tilastot kiinnostavat, niitä on tänään mun IG Storiesissa mm. vuoden suosituimpien kuvien osalta, sekä esim. kuinka monta kertaa mun blogia on tänä vuonna luettu. 

Marraskuussa:

Olen päässyt puhumaan tärkeistä asioista ja osallistumaan hienoihin tilaisuuksiin, joissa mua on oikeasti kuunneltu.

Olen kokenut väsymystä ja riittämättömyyden tunteita.

Olen viettänyt ihania pieniä ja isompia hetkiä meidän perheen kanssa, ja nauranut aivan vedet silmissä meidän minien jutuille.

Olen itkenyt ja surrut, sillä tässä kuussa tuli vuosi siitä kun menitin rakkaan mummuni.

Olen tuntenut, että mun ote lipeää, enkä pysty tuottamaan sellaista sisältöä, mitä juuri sillä hetkellä olisin halunnut.

Olen kirjoittanut lukemattomia postauksia, jotka ovat edelleen lukemattomia (heh), koska en ole uskaltanut julkaista niitä.

Olen kirjoittanut vuoden luetuimman ja kehutuimman postaukseni, jonka ansiosta tuntui, että löysin oman ääneni vahvempana kuin koskaan.

Olen kokenut aivan älyttömän flow-tilan, jossa tuntui, että pystyn tuottamaan juuri sellaista tekstiä jota olen aina halunnutkin tuottaa.

Olen ottanut kantaa lapsiperheiden asioihin, ja saanut uusia tärkeitä kontakteja ja hienoja ihmisiä ympärilleni.

Olen päässyt mukaan luomaan tulevaisuuden Suomea.

Olen ensin ujostellut ja hävennyt, ja sitten uskaltanut olla rohkeasti minä.

Olen saanut uusia ystäviä.

Olen yrittänyt uusia asioita ja epäonnistunut.

Olen yrittänyt epäonnistumisen jälkeen uudelleen ja onnistunut.

Olen vaihtanut ajatuksia satojen teistä kanssa, ja tälläkin hetkellä instagramin inboxi näyttää 99+ viestipyyntöä. Mä rakastan puhua teidän kanssa ja kuulla teidän kokemuksia. Kiitos kiitos kiitos, että jaatte niitä.

Olen harmitellut pimeyttä ja imenyt irti jokaisen auringonsäteen jonka olen saanut.

Olen syönyt enemmän konvehteja kuin kehtaan myöntää edes itselleni.

Olen ollut luokkakokouksessa ja pikkujouluissa.

Olen viettänyt lukijailtaa ja alkanut suunnitella jo seuraavaa.

Olen luullut olevani kiireinen, sitten ottanut kalenterin käteen, järjestänyt sen ja samalla ajatukseni, ja todennut, että ei. Mä en ole kiireinen, mulla on paljon tekemistä, mutta hallitsemalla mun menot kalenterissa ja pään sisällä, selviän niistä ilman kiirettä.

Olen syönyt kalaa ainakin kolme tai neljä kertaa joka viikko. Tuntuu, että kroppa oikein vaatii D-vitamiinia kun on ollut niin pimeää.

Olen kirjoittanut ylös kaikkea hauskaa mitä meidän kuopus on sanonut ääneen. Tässä kuussa hänen puheensa on aivan räjähtänyt, ja juttua tulee enemmän kuin stand up -koomikoilla.

Olen kerännyt kuopuksemme kenkiä ja sukkia lukuisia kertoja hypermarketin käytäviltä ja pukenut niitä uudelleen, sillä hän haluaa istua ostoskärryssä aina paljain varpain, ja heittää kengät ja sukat iloisesti aina jonnekin.

Olen kauhistellut kuinka meidän lapset vaan kasvavat. Toiselta irtosi jo neljäs hammas, ja toiselta alkoi juuri heilumaan kaksi ensimmäistä.

Olen ollut ylpeä siitä, miten taitavia, fiksuja ja oma-aloitteisia meidän lapset ovat.

Olen viettänyt lukuisia iltoja tehden blogini joulukalenteria. Se on tuottanut mulle valtavasti iloa ja hyvää mieltä.

Kiitos marraskuu, kaikessa pimeydessäsi ja ristiriitaisuudessasi saatoit olla vuoden hienoin kuukausi. Nyt alkaa kuitenkin vuoden paras aika, ainakin mun mielestä. JOULU. Joulukuu.

Huomisesta alkaen blogissa ilmestyy joka ikinen aamu klo 6.00 joulukalenterin uusi luukku. Kalenteri on tehty täysin teidän toiveiden ja edellisvuosien suosikkien pohjalta, ja mä toivon, että tämä on hienoin joulukalenteri jonka olen koskaan tehnyt. Siellä tulee olemaan videoita, haastatteluja, kertomuksia, muistoja, herkkuja, lahjavinkkejä, Ottoa ja kaikkea muuta. Kiitos, että saan tehdä sitä taas jälleen kerran teille.

Maailman ihaninta marraskuun viimeistä teille jokaiselle, ja KIITOS. 

Ilmojen viilettyä kävin läpi eteisen kaappia samalla kun etsin lapsille villasukkia ja muita lämpimämpiä kamppeita pukeutumiseen. Samalla mun silmiin osui kangaskassi, jonka olin solminut kahvoista tiukasti kiinni, eikä mulla ollut mitään hajua edes mitä siellä on. Mutta sieltäpä löytyikin pari pipoa ja mun neljä vuotta vanha ruutukuvioinen kaulahuivi, jonka olin kokonaan unohtanut. Silloin neljä vuotta sitten huivi oli mulla tosi kovassa käytössä, ja myös vielä ennen meidän muuttoa, mutta en tiedä jemmasinko huivin sitten muuton yhteydessä, vai miksi en muistanut sitä esim. viime talvena ollenkaan.

Ruutukuosi on tänä talvena super ajankohtainen, sillä ruutua näkyy ihan joka puolella. Mutta se on onneksi sellainen klassikko, joka on aina muodissa, vaikka aina aika ajoin nouseekin isommaksi trendiksi, kuten nyt. Klassikkokuosit on muutenkin niitä, joita mielellään pidän osana vaatekaappia. Ne kestävät aikaa paljon paremmin kuin joku hetken hitti.

Ruutuhuivi on tosi pitkä ja tosi paksu, ja se lämmittää niin, että tarkenen sen kanssa aivan hyvin vielä nahkatakilla. Huivista saisi vaikka viltin kun se on niin suuri, eli juuri loistava näille ilmoille. En ehkä käyttäisi tätä huivia super lämpimän makuupussitakkini kanssa, mutta näin kevyempien takkien kaverina se on aivan mahtava.

Huivia, takkia ja sukkahousuja lukuunottamatta asu on sama, johon pukeuduin esimerkiksi alkusyksystä brunssilla käydessämme. Nyt hame on saanut seurakseen mustat sukkahousut, ja collegen päälle olen lisännyt mustan nahkatakin. Pirteän punainen huivi tuo ihanasti myös väriä muuten kokomustaan asuun.

Tänä syksynä olen käyttänyt tosi paljon samoja vaatteita, samoja luottoasuja. En ole käyttänyt juuri ollenkaan energiaa tai aikaa vaatteiden miettimiseen, vaan olen vaan aina pukeutuessa napannut just ne vaatteet jotka ovat sillä hetkellä tuntuneet hyvältä.  Vaatteiden pitäminen esillä vaaterekissä on helpottanut tätä tosi paljon. Tämä kuvien asu on ollut mun päällä varmasti ainakin kymmenen kertaa, kuten myös musta lempparimekko yhdistettynä pidempään neuleeseen, harmaa villaneule sekä sininen kukkamekko. Ja joka päivä jalassa on ollut maiharit, en ole tainnut edes harkita muita kenkiä, kun nämä on ollut niin mun juttu.

Jotenkin on ollut ihanaa vapautua siitä ainaisesta uudistumisen tarpeesta. Nuorempana aina ajattelin, että mulla pitäisi olla koko ajan uusia vaatteita, ja mun pitäisi aina pukeutua uusimpien trendien mukaan. Pitäisi olla joka viikko uusia vaatteita päivän asuissa esiteltävänä, eikä niitä samoja vanhoja. Vaikka tyylihän on juuri sitä yhdistelemisen taitoa, sitä, että pukeutuu siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja keksii ajankohtaisia yhdistelmiä olemassaolevista vaatteista. Ostin alkusyksystä muutaman harkitun vaatteen/asusteen joita koin tarvitsevani, ja olen käyttänyt niitä tosi tosi paljon yhdistettynä vanhoihin lemppareihin. Ne ovat olleet monipuolisia ja helppoja yhdisteltäviä, ja kaikin puolin nappiostoksia. En ole varmaan koskaan ostanut uusia vaatteita näin vähän, enkä ole varmaan koskaan ollut yhtä itsevarma mun vaatekaapin suhteen kuin tänä syksynä.

Päivän asu | Takki Lindex | Huivi New Yorker | Hame Zara | College Kenzo | Sukkahousut Norlyn | Kengät Zara | Laukku Gucci | Kello Daniel Wellington (saatu) |

Iskeekö teihin ruutukuosi? Oletteko tehneet viime aikoina löytöjä omasta vaatekaapista?