Mä rakastan tarkastella tyylin muutoksia, ja katsella vanhoja asukuvia. Olen tosi iloinen, että blogin ansiosta pystyn selaamaan vanhoja asukuvia, ja tsekkaamaan miten oma tyyli on vuosien varrella kehittynyt. Aina silloin tällöin on hauska tehdä kooste, ja katsoa, miltä on näyttänyt eri vuosina samaan aikaan. Mun tyyli on kautta ikäni vaihdellut tosi paljon, mutta toisaalta: palaan mielelläni vanhoihinkin tyyleihin, jos ne tuntuvat myöhemminkin omalta.

Yksi tällainen vanhaan tyyliin paluu on ollut paluu violetteihin hiuksiin. Mikään tukkatyyli ei varmasti koskaan ole tuntunut yhtä omalta, kuin pitkä pastellivioletti tukka. En tiedä miten ihmeessä, mutta juuri se tuntuu vaan niin omalta. Sen kanssa on hyvä olla, ja edelleen parin kuukauden jälkeenkin hymyilyttää kun katson sitä peilistä tai kuvista. Nyt on siis ottaa tyylitsekkaus huhtikuisiin Iinoihin, ja katsoa miltä sitä on näytetty eri vuosina samaan aikaan, alkaen vuodesta 2012, sillä vuoden 2011 huhtikuussa mä vasta harkitsin oman blogin perustamista.

Huhtikuu 2012

Tässä mä huhtikuussa 2012, meidän ensimmäisen yhteisen kodin parvekkeella. Silloin esikoinen oli vauva, ja me oltiin oltu vasta vuosi yhdessä Oton kanssa. Mä taisin viihtyä leopardikuviossa ja pinkeissä ruuduissa, sekä pikimustissa hiuksissa. Muistan tämän olleen yksi lempiasujani kuusi vuotta sitten, mutta nykyään en ehkä noita kahta kuosia yhdistäisi keskenään. Leopardiballerinat olivat mun lempparikengät, ja kävelin ne aivan puhki asti ennen kuin ne piti heittää pois pohjaan tulleen reiän takia. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2013

Tämä kuva on otettu reilut kaksi viikkoa keskimmäisemme syntymän jälkeen huhtikuussa 2013. Ostin ekat uudet farkut synnytyksen jälkeen keväisessä neonkeltaisessa värissä, ja olin ihan fiiliksissä. Asu on melko paljas, nyt asustaisin sen aivan eri tavalla. Tennarit, nahkatakki ja joku kiva koru tekisivät jo ihmeitä basic-topille ja kirkkaille farkuille. Värimaailman pitäisi kuitenkin yhtä simppelinä, koska neonkeltainen on niin kirkas väri. Hauskasti tämäkin asu kuvattu parvekkeella, se taisi olla vakkaripaikkamme ensimmäisinä blogivuosina, kun ulkona kuvaaminen nolotti sekä mua että Ottoa. Alkuperäinen asupostaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2014

Tämä asu mulla oli päällä ystävän taidenäyttelyn avajaisissa huhtikuussa 2014. Rakastan noita kenkiä edelleen, ja tuo takkikin on mulla tallessa. Hauskaa, että siitä on jo neljä vuotta kun bomberit tulivat muotiin, ajattelin että siitä olisi jotenkin vähemmän aikaa. Viihdyin hyvin pitkässä vaaleassa tukassa, vaikka jostain syystä tämä violetti tuntuu vielä sitäkin omemmalta. Huhtikuussa 2014 taisi olla paljon lämpimämpää kuin nyt, kun olen kerran uskaltanut noin kevyessä varustuksessa ilta-aikaan ulos. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2015

Huhtikuussa 2015 työskentelin koru-startupissa, ja olin ollut muutaman kuukauden Indiedaysilla. Pukeutumisessa on selkeästi näkyvissä se, että yritin olla sellainen bisnes-iina ja aikuinen paljon enemmän kuin nyt kolme vuotta vanhempana. Silloin mulla oli varmasti kolmen kotivuoden jälkeen vähän sellainen fiilis, että piti pukeutumisella todistella että ”Kyllä mä pystyn tähän ja olen ammattilainen”. Ehkä siihen vaikutti myös se, että olin ainoa alle 35v ja ainoa nainen joka firmassa oli töissä. Tykkään tästä asusta, mutta nykyään pukisin korkkareiden sijaan tennarit, ja kauluspaidan päälle ei välttämättä tarvitsisi enää bleiseriä. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2016

Tässä kuvassa ollessa olin edelleen samassa firmassa töissä, mutta korkkarit oli vaihtuneet baltsuihin, ja bleiseri jäänyt kotiin. Hauskaa että päällä on ihan samat paita ja trenssitakki kuin edellisessäkin asussa. Mä tykkään tästä asusta vähän mauttomia kenkiä lukuunottamatta ihan super paljon, ja voisin pukea sen eri kenkien kanssa juuri tuollaisena päälle vaikka tänään. Hiusten värikin miellyttää, tuo parin vuoden takainen violetti oli kyllä kaunis myös. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2017

Tämä kuva ei oikeastaan ole edes varsinaisesta asupostauksesta, sillä en tehnyt sellaista viime huhtikuussa. Silloin meidän kuopus oli kahden kuukauden ikäinen, ja me vietettiin aikaa Oulussa, sillä Oton puolen vuoden vanhempainvapaa oli juuri alkanut. Kuopus viihtyi paljon kantorepussaan, ja vähän vähemmän rattaissa. Voi itku miten ikävä tulee noita ihan ekoja vauvakuukausia, kun katsoo tätä kuvaa. Se oli aivan ihanaa aikaa. Asukin on ihan kiva, voisin pukea sen edelleen päälle ja kaikki nuo vaatteet ja kengät löytyvät multa edelleen. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ (se oli kaupallinen yhteistyö).

Huhtikuu 2018

Tämän vuoden huhtikuu-asupostaus on tehty viime viikolla, ja se on näistä ainoa, jossa mulla on talvitakki päällä. Onneksi kevät tuli vihdoinkin tämän jälkeen, ja talvitakin sai pakata kaappiin odottamaan ensi talvea. Tästä asusta tykkään superisti, ja se on yksi tämän kevään lemppari-asuja, varmasti myös kesällä paljaiden säärien kanssa. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Mikä näistä huhtikuisista asuista on just sun lemppari ja miksi? Mun oma lemppari on varmaankin tuo vuoden 2016 huhtikuu, sillä tuo asu on niin ihanan keväinen, ja punainen huulipuna sopi kivasti violettiin tukkaan. Toinen lemppari on kyllä myös viime vuoden huhtikuu, ei asun takia, vaan koska asuste on maailman suloisin, eli meidän parin kuukauden ikäinen kuopus kantorepussa. Ai että, hän oli niin pieni! Mutta joo, pitkä matka sitä on kuljettu oman tyylin kanssa. Nuo loppupään kuvat tuntuvat melko omilta kaikki, sellaisilta, että voisin vetää samat asut päälle vaikka tänäänkin. Alkupään kuvien asut taas eivät tunnu ihan niin multa enää, mutta joskus ne olivat ihan mua.

Me ollaan aktiivinen perhe joka ulkoilee paljon, ja pääsääntöisesti joka päivä tulee vietettyä aikaa ulkona. Halusin siksi, että mun ulkoiluvarusteet kohtaavat tämän elämäntavan kanssa, vihdoinkin. Päätin siis ensimmäistä kertaa elämässäni sijoittaa kunnon talvitakkiin, joka kestää ja lämmittää vuodesta toiseen.

Tämän takin on tarkoitus olla sellainen talvisen vaatekaapin peruspilari, joka kestää aikaa ja käyttöä. Erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni mä päädyin klassiseen mustaan väriin, ja ajankohtaiseen puffer-malliin. Pufferit ovat toki nyt trendikkäitä, mutta uskon että tämä jättikokoinen musta untsikka toimii silloinkin kun se ei ole niin nosteessa, mitä tällä hetkellä. Vähintäänkin sillä on sitten huumoriarvoa, eikö! No ei mutta ihan vakavasti ottaen, se on kuitenkin muhkeudestaan huolimatta melko ajaton, koska se on niin perusmallinen. Ja mulle on vähän kasvunvaraakin siinä, kun se on niin reilu. Takki on myös niin pitkä, että nilkkurin ja takin alareunan väliin ei jää kuin muutaman sentin kaistale jalkaa, ulkohousut ei siis ole pakolliset ellei ole aivan paukkupakkaset.

Lähdin etsimään mustaa untuvatakkia, mutta mulla oli muutama tärkeä kriteeri, tärkeimpänä se, että untuvan piti olla vastuullisesti tuotettua. Katselin monia eri takkeja, ja lopulta päädyin Adidaksen pitkään untuva-pufferiin.  Sustainable Brandsin mukaan Adidas on saanut untuvatuotteilleen Textile Exchangen Responsible Down Standard (RDS) -sertifioinnin, eli  tuotantoketjun jokainen vaihe on ulkopuolisen toimijan auditoima, ja näin varmistetaan läpinäkyvyys ja eettisyys. RDS-sertifiointi takaa mm. sen että eläviltä linnuilta ei oteta yhtäkään höyhentä tai untuvaa, lintuja ei pakkosyötetä ja lintujen hyvät olot taataan jokaisessa vaiheessa munien hautomisesta teurastamiseen. Lintuja ei myöskään kasvateta pelkkää untuvaa varten, vaan untuva syntyy sivutuotteena, kun eläimiä kasvatetaan ruuaksi. Adidas on muutenkin urheilubrändeistä yksi vastuullisimmista, ja siksi luotankin siihen jos sporttisempaa etsin. 

Mä rakastan tätä mun jättisuurta takkia, sillä se päällä ei kertaakaan ole tullut kylmä! En ole kertaakaan myöskään pukenut sen alle vielä muuta kuin yhden kerroksen sisävaatteita, ja olen pärjännyt siis hyvin myös pikkupakkasilla parikin tuntia ulkona. Esimerkiksi eilen kävelin kuuden kilsan lenkin, ja päällä oli paita, hame, 60 denierin sukkahousut ja takki, sekä tietty nahkahanskat ja pipo. Olin jopa vähän hikinen kun tulin kotiin, ja ulkona oli kaksi astetta pakkasta.

Voin kertoa että kuukauden takkia käytettyäni en aio käyttää mitään muuta ulkovaatetta koko talvena. Ja tuntuu ajatuksena jotenkin ihan järkyttävältä, että joskus teininä mieluummin olin Oulussa 20 asteen pakkasessa nahkatakissa ja ilman hanskoja ulkona, kuin käytin edes jonkinlaista talvitakkia. Olin kyllä varsinainen pönttö! Nyt rakastan mun makuupussia, ja aion verhoutua siihen joka ikinen talvi tästä hamaan tulevaisuuteen. Sain jo muutama päivä sitten kommentin, kuinka näytän takissa naurettavalta tikkujalkoineni, mutta sehän on vaan plussaa jos joku tulee iloiseksi nähdessään mut ja mun takin. Mut se ainakin tekee iloiseksi!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Aina kun me kuvataan mun asuja, mä testaan kameran asetuksia ottamalla Otosta ”asukuvan”. Niistä tulee yleensä aika… mielenkiintoisia kuvia, joille nauretaan jälkeenpäin. Otto lupasi että saan jakaa tätä naurunpyrskähdyksiä aiheuttavaa kuvamateriaalia myös teille, joten sen pidemmittä puheitta: Nauttikaa!

1.”Onks mun pakko oikeesti herätä jo, en jaksa vielä. Missä mun energiajuoma?”

2. ”Emoboy -90”

3. ”Tietäisitpä vaan mitä mä ajattelen tästä touhusta.”

4. ”Tälleen esitellään rasvoja”

5. ”Katon tälleen huolestuneesti alaspäin niin näytän dramaattiselta.”

6. ”Nautin kovasti tästä metsässä seisomisesta ja tämän kasvin esittelystä.”

7. ”Puristan tätä takkia niin ehkä se menee kiinni.”

8. ”Coolness.”

9. ”Ja vielä piti lähteä kuvaamaan, vaikka olin jo ihan valmis katsomaan Netflixiä ja syömään sipsejä.”

10. ”Mikäs perkele mua kutittaa täällä niskassa. Oulu ja hyttyset.”

Kiitos Otolle että sain jakaa nämä kuvat teille. Ja ihan vakavasti ottaen, saan olla kyllä aika hemmetin kiitollinen Otolle siitä missä blogi tänä päivänä seisoo. Ilman Oton tukea, apua ja ymmärrystä, mä en olisi ollut tänään tasan vuoden ajan yrittäjä. Vuosien aikana Otto on joustanut omista jutuistaan, tehnyt niska limassa töitä, valokuvannut ja auttanut mua kaikessa missä ikinä olen vaan apua tarvinnut blogin kanssa. Hän on antanut mulle aikaa, luottanut mun taitoihin ja unelmiin, ja seisonut mun rinnalla.

Ilman Ottoa ei olisi tätä blogia, enkä mä olisi se ihminen joka nyt olen. Ja yhdessä me ollaan tämä matka kuljettu. Se että kirjoitan ja kuvaan on vain pieni osa tästä blogista, toinen puoli tulee siitä elämästä jota me tässä yhdessä eletään. Ja niistä arvoista ja ajatuksista jotka yhdessä jaetaan. Otto mahdollisti aikanaan sen, että mä sain toteuttaa omaa unelmaani samalla kun olin lasten kanssa kotona. Ja nyt on mun vuoro, mä saan elää mun unelmaa, ja samalla Otto on saanut olla kotona ja miettiä omia unelmiaan ja mitä haluaa tehdä niiden eteen. Me tuetaan ja ymmärretään toisiamme kaikessa, ja pusketaan toisiamme eteenpäin niin kauan kun meissä henki pihisee.

Kiitos Otto, sä oot paras <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.

Kolmannen lapsen synnytyksen jälkeen mun vaatekaappi kaipasi kipeästi päivitystä. Vartalo tuntui ja näytti erilaiselta, tyyli oli jonkin verran erilainen kuin ennen raskautta, ja raskausajan vaatteet eivät enää houkutelleet. Pikkuhiljaa olen päivittänyt kaappiani tarpeellisilla jutuilla, ja yrittänyt rakentaa sellaista kaappia joka kestää aikaa ja trendien vaihteluita. Farkkuja en kuitenkaan ollut vielä ostanut, lähinnä siksi, että farkut on sellainen vaatekappale jonka tulee istua kuin hanska, ja ennen kuntoprojektini aloittamista vartaloni ei ollut siinä kunnossa, mihin ajattelin jäädä seuraavien vuosien ajaksi, enkä halunnut ostaa mitään väliaikaisratkaisuja.

Kuukausi treenejä takana, ja olen jo paljon lähempänä omaa hyvän olon vartaloani. Vieläkin on tekemistä, ja varmasti vartalo vielä muuttuu, mutta lähinnä koostumukseltaan. Painoa en yritä tiputtaa, ja uskon että mun koko on nyt suunnilleen se missä tulen pysymään, sillä vaatekoko on sama kuin ennen raskautta. Siksi innostuinkin valitsemaan itselleni farkkuja tämän Elloksen Denim Style Guide -kampanjan myötä. Nyt valitsemani farkut on sellaisia, että menevät juuri ja juuri päälle, eli ei haittaa vaikka vielä aavistuksen kiinteytyisin, vaan nämä on luultavasti hyviä myös silloin.

Elloksella on laaja farkkuvalikoima, mulle iski oikein valinnan vaikeus kun sain etsiä itselleni sopivia malleja. Ellokselta löytyy sekä kaupan omia merkkejä, että monia tunnettuja suosikkimerkkejä. Valitsin itselleni kolmet farkut Elloksen omalta Ellos Collection -merkiltä, ja yhdet klassikot joista olen haaveillut pitkään: Levis 501 skinny -farkut. Elloksen valikoimasta löytyy niin tämän hetken kuumimpia trendejä, kuin vaatekaapin kulmakiviäkin. Mä yritin valita sopivassa suhteessa vähän molempia, jotta käytössäni olisi ajankohtaiset farkkumallit joissa on hyvä olla ja joita on helppoa yhdistellä.

Mustat Ellos Collectionin Bella Split Denim -farkut on koristeltu ajankohtaisilla pystysaumoilla edestä, ja niissä on vajaamittaiset siistimättömät lahkeet ja suora istuvuus. Mä tykkään näistä tosi paljon, menevät kivasti monien erilaisten yläosien ja kenkien kanssa, ja ovat juuri sellaisia joita näkyy mun Pinterestin inspiskansiossa.

Ellos Bella Ankle -farkut ovat tämän hetken kuumimman trendin mukaiset, niissä on katkaistut levenevät lahkeet, keskisininen väri hennoilla kulutuksilla, ja ne istuvat hyvin elastaanin ansiosta. Nämä olivat kaikkein mukavimmat päällä, ja uskon että tulevat olemaan kovassa käytössä. Ensin vierastin aavistuksen tätä levenevää katkaistua lahjetta, mutta nyt kun malli on vilkkunut kaikissa lehdissä ja blogeissa jo pitkään, on omakin silmä tottunut. Tämä oli taas näitä trendejä jotka vaativat hieman pureskelua ennen nielaisua. Mitä te tykkäätte?

Ellos Thea Emb -farkuissa on söpö kukkakirjailu sivussa, ja ne ovat stretchiä eli tosi mukavat päällä myös. Thea Emb -farkut on sellaiset hyvät perusfarkut jotka on kiva olla ja joissa voi lähteä niin puistoon kuin pressitilaisuuteenkin. Kukkakirjailu tuo ajankohtaisuutta ja hauskan yksityiskohdan muuten tavanomaiseen malliin. Tosi käytännölliset ja hyvät arjessa!

Vikaksi säästin vielä nämä pitkään haaveillut herkut, eli Levi’s 501 Skinnyt, jotka ovat 99% puuvillaa ja 1% elastaania. Klassikkomalli 501 päivitettynä tähän päivään, eli suora istuvuus lantiolla ja reisissä, yhdistettynä kapeisiin lahkeisiin ja kapeisiin lahkeensuihin. Puuvilla kuluu kauniisti käytössä, ja vähäinen elastaanin määrä pitää farkut napakoina vuosikaudet. Mä rakastan näitä, ja toivon että tässä on sellainen kestävä malli joka periytyy vaikka jollekin meidän kolmesta neidistä tulevaisuudessa. Ei siihen kuulkaa niin kauaa ole, että he voivat lainata mun housuja, apua!

Ellos Denim Style Guide -sivuilla on kuuluisan stylisti Emma Elvinin vinkkejä farkkujen tuunaukseen, ja eri malleihin. Vinkkejä on sekä artikkeleina että videoina. Koko Elloksen laaja farkkuvalikoima samassa paikassa ja sieltä löytyy farkkuja kaiken kokoisille, ja kaikkiin tyyleihin. Oletteko käyneet tutustumassa?

Mä tykkään Elloksesta verkkokauppana tosi paljon. Sen lisäksi että siellä on ihan uskomattoman laaja valikoima aivan kaikkea meikeistä sisustukseen ja farkuista lastenvaatteisiin, heillä on myös nopea express-toimitus. Mäkin tilasin nämä farkut perjantaina iltapäivällä, ja jo maanantaina iltapäivällä ne olivat haettavissa. Arkena seuraavan päivän toimitus on mahdollinen, eikä se nopean toimituksen lisä ole edes kovin kallis. Myös palautus on toiminut aina hyvin, kun joskus olen tehnyt jotain hutiostojakin. Ellos on mulle tuttu jo lapsuudesta, mummon kanssa aina selattiin Elloskuvastoa ja tehtiin yhdessä tilaus, yleensä mummo tilasi mulle sieltä synttärilahjaksi aina kivan vaatepaketin.

Elloksella on nyt 4.9. asti 25% alennuskamppis kaikista farkuista, eli myös merkkifarkuista. Esimerkiksi Levi’s 501-farkuista lähtee sievoinen summa pois tällä alennuksella, eli suosittelen ehdottomasti hyödyntämään tarjouskampanjaa jos farkkujen hankinta on ajankohtaista. Tähän ei tarvitse mitään koodeja, vaan alehinnat on valmiiksi näkyvissä, käykää kurkkaamassa!

Mitkä mun farkuista oli teidän lempparit?

Tässä on jotain mitä en ole tehnyt moneen vuoteen: ihan perinteinen ostospostaus. Jotenkin näitä ei ole tullut tehtyä sitten blogin alkuaikojen, kun nämä on vaihtuneet päivän asu -tyyppisiin ratkaisuihin ja muihin stailatumpiin kuviin. Multa kuitenkin pyydettiin postausta syksyn droppiostoksista ja muista syysjutuista sekä lapsille että itselleni, ja ajattelin että tämä on nyt kaikkein iisein ja oikeastaan hauskinkin ratkaisu. Oli aika nostalgista asetella ostoksia kuvia varten, tuli ihan mieleen joku vuosi 2012, hah! Kuvasin kuitenkin vaatteita myös lasten päällä, ettei mene ihan höpöksi. Nuo Gugguun uudet värit on kyllä niin suloiset, ja helppo yhdistellä meillä jo olemassaoleviin vaatteisiin.

Suurin osa ostoksista on Tukholmasta, mutta osa lasten jutuista on löytöjä Oulusta ja osan tilasin netistä juuri ennen reissua. Aloitetaan ihmeessä lasten vaatteista.

Droppisyksyn aloittivat Tiny Cottons, Bobo Choses ja Gugguu. Tinyltä mä tilasin Novalle ihanat laamanaama-leggarit, grid-bodyn ja mustat polvirastileggarit. Ne on kaikki aivan ihania käytössä, ja vastaavat myös hyvin kokoaan, 6-12months. Tai no ehkä ovat naftimmasta päästä verrattuna esimerkiksi Rodinin 68/74 -kokoon, mutta kuitenkin. Menevät hyvin nyt puolivuotiaana ja varmasti ainakin vielä jonkin aikaa, ehkä jopa sinne 1v asti. Boboa meillä ei ole koskaan ennen ollut, mutta ekan Bobo-ostokseni jälkeen olen aivan rakastunut. Novalle ostin ihanan Keep Waters Tidy -paidan joka on niin pehmeä (ja pysyy joka pesun jälkeen) niin pehmeänä ja ihanana että olen vaan ihan rakastunut. Suloisin paita ikinä! Bobon paitoja aion ostaa lisää.

Gugguulta tilasin Novalle trikoopantsit kauniin vaaleanharmaassa sävyssä ja vähän reilussa koossa 74, ja isommille tytöille Ballerina-paidat Mauve- ja Smokey Blue -sävyissä. Ballerinapaidat on tosi hyviä mitoitukseltaan meidän kirpuille, ja nuo trikoopantsit on Novalle tosi hyvät jo nyt kun kääntää lahkeiden resorit ja kiristää vyötäröä napeilla. Nämä menee varmaan 1v asti ellei hän nyt aio kasvaa vielä kymmentä senttiä ennen sitä.

Tiny Cottonsia ostin isommille tytöille Oulun Noomista kesäalennuksesta, kolmet leggarit ja ihanan vaaleanpunaisen teepparin jotka menevät hyvin päiväkodissa ja eskarissa. Tiny Cottonsin mitoitus on isommille melko naftia, ja Zeldalle ostettu koko 6y vastaa Rodinin 104/110-kokoa, Tiaran 8y taas 116/122-kokoa Rodineista.

Tukholmasta löytyi vielä Tiaralle makeat urheilutrikoot River Islandista syksyn harrastuksiin. Zeldakin olisi halunnut mutta ei ollut jäljellä hänen koossaan, nyyh. Hän sai sitten kultaisen rusettilippiksen, joka on myös ihan tosi cool! Molon kaupasta Mall of Scandinaviasta ostin myös tytöille pitkähihaiset trikoopaidat, Zeldalle harmaan hopealangoilla koristellun ja Tiaralle mustan jossa on aavistus röyhelöä helmassa.

Tiaralle löytyi myös hyvästä alesta Molon heleä kaktuskuosinen Wayton-kuoritakki syksyksi eskariin. Siinä on ihan tarpeeksi hyvät vesipilarit ja tiedän että sen päälle puetaan kuitenkin kurikset. Hurjempaan menoon on onneksi edelleen viimevuotinen Kaxsin kuoritakki. Tukholmasta en ostanut Novalle muuta kuin Mini Rodinin ihanan vauvanpää-bodyn, joka on niin huippu!

Itsellenikin tein löytöjä, ja seurasin aika orjallisesti omaa listaani. Löysin muutaman muunkin kivan vaatteen, mutta jätin ne kauppaan koska ne poikkesivat listaltani niin paljon (esim. armeijanvihreä mekko pliseeratulla helmalla). Ostin ne mustat culottesit mitkä aioinkin, sekä löysin täydellisesti istuvat mom jeansit. Lisäksi ostin Pull & Bearista navyn siniset liituraitahousut joissa on käännetyt lahkeet. Ne istuivat myös tosi hyvin, ja voiko hyviä housuja oikeasti olla liikaa, varsinkaan äidillä joka konttaa puolet päivästä vauvan kanssa lattialla, ja kuluttaa polvia puhki hetkessä!

Mä löysin jotain burgundyn väristä myös – ihanan pliseeratun hameen, sekä paksun vetoketjukoristeisen neuleen Gina Tricotista. Tupsuja löytyi myös, kenkien muodossa, sillä ostin mahtavat pörrö -slip onit River Islandista.

Loput mun löydöt olikin sitten jotain ihan muuta kuin vaatteita, nimittäin meikkejä ja muutama tarpeellinen juttu työntekoa varten. Lagerhausista ostin aivan ihanan to do -listin, sekä Tipan synttäreille rainbow-serviettejä, ja maailman söpöimmän avokado-astiapyyhkeen. Lisäksi sieltä löytyi levyllinen suklaata söpössä violetissa käärepaperissa, kuulemma ihan just mulle T. lapset. Oli aika söpöä, kun he sanoivat että mun pitää ehdottomasti ostaa se.

Meikkilöytöjä tein Sephorasta, joka on kyllä ihan taivas! Ostin tuttua ja hyväksi havaittua Benefitin Roller Lash -ripsiväriä, sekä upouutta Airbrush -peitevoidetta, jonka pitäisi sulautua täydellisesti ihoon ja peittää mun ikuisesti tummat silmänaluset. Ei auta niihin edes kymmenen tunnin yöunet, mutta toivotaan että tuo peitevoide auttaa. Lisäksi ostin Lancomen Teint Miracle-meikkivoiteen, korealaisen Holika Holikan Pearl -maskin, sekä uudet ripsentaivuttimet vanhojen ja kärsineiden tilalle.

Loput ostokset olivat lähinnä ruokaa, pari pientä matkamuistoa ja lasten omia ostoksia mitä he halusivat höpötellä itse säästämillään viikkorahoilla. Disney Storesta mukaan tarttui ihana Ruuturouvan rooliasu Zeldalle, ja pikkuisia Minni & Iines -magneettipaperinukkeja Tiaralle.

Mätsää muuten tosi kivasti toi Gugguun Mauve-väri noihin parin vuoden takaisiin Burgundy-leggareihin, ja toi Smokey Blue menee täydellisesti Rodinin yksisarvisen sarvien kanssa, aika hyvä sattuma. Tiaran leggarit saatu blogin kautta.

No juu, sellainen ostospostaus! Ihan hauskaa oli tehdä tällainen pitkästä aikaa että kokosin useammat ostokset yhteen, toivottavasti tekin tykkäsitte. Vielä mulla on ostoslistalla seuraavista dropeista lapsille ainakin asusteita, ja talveksi toppaa, sillä edelliset ovat menneet jo kaksi talvea kun sattuivat olemaan niin hyvän kokoiset ostettaessa. Ja Novalle nyt tietty pitää ostaa jotain pian taas, vaatekaappi elää kokoajan kun neiti kasvaa niin hurjaa vauhtia.

Mitä teille on tarttunut mukaan syksyn dropeista? Entäs ootteko ostaneet itsellenne jotain syysihanuuksia?