En jotenkin oikein voi tajuta, miten pitkällä raskaudessa jo olenkaan! Viime viikolla 10 viikkoa pidemmällä ollut ystäväni synnytti jo. Toisen ystäväni laskettu aika on alle kahden viikon kuluttua – meilläkin oli 10 viikkoa eroa lasketuissa ajoissa. FB:n odotusryhmässä osa jo pakkailee sairaalakassia ja kaikki on valmiina vauvaa varten, toki sielläkin useimmat ovat mua pidemmällä, kun mun laskettu aika on vasta elokuun lopussa. Mutta silti! Nyt kun lapset jäivät lomalle, se mistä olen koko ajan puhunut, että sitten kun on enää kesä jäljellä se menee ihan liian nopeasti, oikein konkretisoituu. Tässä kun on nyt tehty kesäsuunnitelmia, niin kesäkuu ainakin hujahtaa ohi ihan hetkessä – kesäkuun viikonloput on jo täynnä. Sitten on yhtäkkiä jo heinäkuu ja sitten, KÄÄK, elokuu!

Mulla on hullu vauvakuume, mutta silti ei oikein vieläkään käsitä, että meille ihan oikeasti on tulossa vauva. Vaikka ollaan nähty hänen ihanat ja suloiset kasvot ja vaikka vatsa kasvaa ja tunnen hänen liikkuvan voimakkaasti joka päivä, tuntuu niin hassulta, että hän on ihan oikea ihminen siellä. Aina hetkittäin tulee sellainen ”OMG! meille oikeasti tulee vauva!” -fiilis. Voin kertoa, että näin kun kyseessä on ”jo” neljäs kerta, niin ihmettelen itsekin miten tämä ei tunnu jo ihan peruskauralta. Mutta kun raskaus, synnytys, vauva – ne on kaikki ihan valtavan suuria ihmeitä. Ja kun alussa ei todellakaan uskaltanut komplikaatioiden vuoksi heittäytyä siihen tunteeseen heti, että nyt meille on tulossa vauva, niin on tuntunut pelottavalta päästää itsensä kiinni siihen tunteeseen myöhemminkin.

Rakastan tätä pientä ihan valtavasti jo nyt ja tiedän, että sitten kun saan hänet rinnalle, tajuan, että juuri hän siellä oli koko ajan ja hänhän on ihan tuttu ja juuri se pala, joka meidän perheeseen kaivattiin. Mutta toistaiseksi pää ei ihan vielä ole mukana siinä, että kolmen kuukauden kuluttua olen jo neljän lapsen äiti ja eletään vauva-arkea. Odotan sitä ihan valtavan suurella innolla, mutta silti jo nyt niin haikeana siitä, että tämä raskaus on pian ohi. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä ja fiilistellä vielä tätä mahaa ja sitä, miten ihmeellistä on saada kasvattaa sisällään uutta elämää.

Olen voinut edelleen tosi hyvin, vaikkakin eilen ja tänään on pitkästä aikaa vaivannut päänsärky. Yöt ovat ehkä alkaneet olla taas hieman katkonaisempia, herään yleensä ainakin kerran yössä pissalle, mutta muuten energiaa riittää kyllä hyvin. Viime viikolla meillä oli paljon sovittua ohjelmaa, mutta jaksoin ihan helposti esimerkiksi useamman tunnin kuvaukset rannalla seisten vielä, mitä en ikimaailmassa olisi jaksanut tokassa tai kolmannessa raskaudessa näillä viikoilla. Ihanaa kun on jaksava fiilis! Nyt on uskaltanut tehdä tähän kesäkuulle rohkeasti kesäsuunnitelmiakin, kun aiemmin koko kesä on ollut ihan avoin kysymysmerkki, kun ei voinut etukäteen tietää mun vointia. Toivottavasti jaksan touhuilla mahdollisimman pitkälle kesään lasten kanssa kaikkea hauskaa!

Nyt on taas sellainen fiilis, että maha ei ole juurikaan kasvanut hetkeen, vaikka kyllähän se varmaan kasvaa koko ajan. Mittasin pari viikkoa sitten vyötärön ympäryksen huvin vuoksi, että joko on metrin raja rikki, mutta vielä on monta senttiä matkaa siihenkin. Vauva liikkuu aktiivisesti edelleen, mutta suurempia käännöksiä ei ole nyt tehnyt, enemmän vaan tykitellyt nyrkeillä ja jaloilla menemään. Olen nauttinut siitä valtavasti! Ihana liikkuvainen pieni. Hän selvästi reagoi jo ääniin ja liikkuu aina kun isosiskot laulavat hänelle.

Vau.fi mukaan vauvan sydänäänet voivat tällä viikolla jo kuulua vatsan läpi, mutta vielä ei olla kokeiltu! Lisäksi nyt vauvalla pitäisi olla painoa n. kilo ja ilmeisesti myös kolmas raskauskolmannes on alkanut. Mun raskausappin mukaan se alkaa 28+0, mutta Vau.fi mukaan 27+0. En tiedä kumpi pitää paikkansa, mutta nyt tosiaan kun tätä kirjoitan, niin mulla on jo se 28+0, eli viimeisellä kolmanneksella taidetaan olla. Ihan kreisiä! Tästä lähtee loppusuora. Ihanaa ja haikeaa.

Checklist viikko 28.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (edelleen)

Cravings: Mansikat! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, paitsi nyt parina päivänä päänsärkyä. 

Kaupallinen yhteistyö Werner Söderström Oy.

Uskomatonta, että tällä viikolla jo alkaa koululaisten kesälomat! Enää pari hassua päivää koulua jäljellä ja sitten edessä kesä ja vapaus. Meillä on sellainen perinne lasten kanssa, että kesäloman alkajaisiksi lapset saavat valita mieluisat kesälomakirjat itselleen. Toki tässä naurattaa se, että kesälomakirjat luetaan yleensä jo ekana lomapäivänä, sitten saakin suunnata jo kirjastoon hakemaan valtavan kirjapinon tai äänikirjojen pariin. Mutta ideana kesälomakirja on mun mielestä ihana ja symbolinen. Kesäloma oli aina lapsena mulle niin parasta aikaa juuri siksi, kun sai rauhassa lukea kirjakaupalla, eikä ollut mihinkään kiire. Rakastin uppoutua kirjojen maailmaan tuntikausiksi ja unohtaa kaiken muun ympäriltä.

Siksi kokosinkin teille nyt kesäloman mahtavimman kirjavinkkipaketin, joka sisältää runsaasti luettavaa niin koululaisille kuin aikuisillekin! Halusit sitten huumoria, jännitystä tai kepeää kesäviihdettä, kaikkea löytyy!

Kesälomakirjat pikkukoululaisille:

Ella ja Kaverit: Ella ja kaverit etäkoulussa

Harvinaisen ajankohtainen kirja lapsille, jotka viime vuonna (ja osa vielä tänäkin vuonna) ovat olleet laajasti etäkoulussa. Ella ja kaverit ovat siirtyneet kolmannelle luokalle, mutta suunnitelmat menevät uusiksi, kun kaikki siirtyvätkin etäkouluun. Ella ja kaverit on tuttu ja huippu sarja jo mun lapsuudesta, ja edelleen sarja kasvaa ja kehittyy. Anni Nykäsen uudet mahtavat kuvitukset ovat olleet meidän lasten mieleen ja kirjan luki innoissaan sekä 9v että 8v.

Tietopalat-sarja: Jalkapallo haltuun ja Salaperäinen kissa

Uusi Tietopalat-sarja on tarkoitettu alakouluikäisille ja se innostaa lukemisen pariin tarjoamalla kiinnostavaa tietoa. Jalkapallo haltuun paljastaa jalkapallon salat Suomessa ja on varmasti jokaisen pikku jalkapallofanin hyödyllinen opas. Salaperäinen kissa taas kertoo paljon kiinnostavaa tietoa kissoista. Kirjoissa on paljon kuvitusta ja sopivasti tekstiä, hauskasti kirjoitettuna. Loistava pehmeä lasku tietokirjojen maailmaan itse luettuna. Syksyllä sarjaan on tulossa kaksi uutta osaa uusista aiheista.

Mortina-sarja: Mortina ja loma lumolammella

Mortina ja hänen perheensä kutsutaan kesänviettoon Lumolammelle Tuoni-äidin siskon eli Kamalia-tädin ja Adalbert-serkun luo. Zombien rento lomatunnelma on pilalla, kun Kamalia-tädin ja Adalbert-serkun talo julistetaan pakkohuutokaupattavaksi, koska ihmiset luulevat taloa autioksi. Keksiikö Mortina keinon Villa Perikadon pelastamiseksi ilman, että zombien salaisuus paljastuu? Mortina-sarja on meidän 8-vuotiaan ehdoton ykköslemppari kirjasarja ja kannattaa ehdottomasti lukea myös aiemmat osat Mortina, Mortina ja ällöttävä serkku sekä Mortina ja aavepoikakaveri. Kirjat ovat lyhyitä, niissä on hauska värikäs kuvitus ja mahtavaa huumoria.

Olga-sarja: Olga ja täystuhot

Olga on meillä kaikkien lasten suosikki, vaikka kirjat ovatkin enemmän kouluikäisille ja itsenäisesti lukeville tarkoitettu. Koululaiset lukevat Olga-kirjoja ääneen myös 4-vuotiaalle, joka rakastaa niitä. Olgan lisäksi kirjoissa seikkailee hamsterin ja perunan risteytystä muistuttava avaruusolio Njää (lajiltaan Olgamus naurettavilius), joka tässä uusimmassa osassa saa pentuja! Miten Olga selviää pikkuisten oliovauvojen hoidosta? Olga-kirjoissa on paljon kuvia ja ja hauskoja yksityiskohtia ja ne tempaisevat mukaansa. Meillä lapset tykkäävät piirtää myös omia Olgamus-lemmikkejä, siihen löytyy kirjasta ohjeet.

Elina ja Sofia: Rohkeasti sinä

Maailman ihanin ja rohkaisevin kirja, joka jokaisen pikkukoululaisen kannattaa lukea. Kirja kannustaa olemaan juuri oma itsensä ja hyväksymään kaikki muutkin sellaisina kuin he ovat. Kirja sisältää paljon Elinan ja Sofian esimerkkejä koulumaailmasta ja oivaltavia vinkkejä itsetunnon vahvistamiseen, stressinpoistoon, piristykseen kuin keskittymiseenkin. Tämä on ihana kirja, joka opettaa tunnetaitoja koululaisille hauskasti ja kiinnostavasti, sekä samaistuttavasti Elinan ja Sofian kautta.

Kesälomakirjat isommille koululaisille ja varhaisteineille:

Homma hallussa, Keiko Carter

Keiko ja hänen ystävänsä Audrey ja Jenna ovat olleet tiivis kolmikko jo alaluokilta asti. Seitsemättä luokkaa edeltävän kesäloman aikana he tuntuvat kasvaneen erilleen, mutta Keiko on päättänyt pitää porukan yhdessä. Kirjassa puidaan niin ystävyyskriisiä ja perhepulmia kuin ihastuksiakin. Jos tykkää Jenny Hanin kirjoista (ja niiden pohjalta tehdyistä leffoista, kuten meillä tykätään myös), tykkää luultavasti myös näistä. Meidän 9v luki tämän ennätysnopeudella, kun tarina tempaisi mukaansa. 

Uljasmaa: Veren ja luun voima

Olen aiemminkin nostanut esiin huikeaa Uljasmaa-sarjaa, eikä sarjan kolmas osa jättänyt kyllä yhtään kylmäksi! Uljasmaa-sarjan uusimmassa osassa nimeltä Veren ja luun voima Oka, Peloton ja Taivas yrittävät löytää keinon, jolla päihittää hirveä murhaaja, joka Uljasmaata nyt johtaa. Onnistuvatko he siinä ja mihin seikkailu heidät tällä kertaa johtaa? Uljasmaa-sarja on Soturikissojen tekijöiden rikasta mytologiaa, seikkailua ja jännitystä vilisevä upea kirjasarja, josta on nyt ilmestynyt jo kolme osaa. Kirjassa on melko hurjiakin juttuja, joten kaikkein herkimmille en suosittele niitä ainakaan iltalukemiseksi. Meillä tätä sarjaa on lukenut esikoinen nyt n. vuoden ajan, eli 8-vuotiaasta alkaen.

Nolo elämäni-sarja: Olisinpa suosittu

Nolo elämäni on kuin glitterillä kuorrutettu versio Neropatin päiväkirjoista, täynnä hauskoja kuvia ja teräviä huomioita. Sarja kertoo 14-vuotiaasta Nikkistä, joka isänsä uuden työn ansiosta aloittaa uudessa koulussa 8. luokan alussa. Koulun ilkeä tyttöporukka SSS eli Söpöt, siistit ja suositut aiheuttaa hankaluuksia, mutta onneksi Nikki löytää lopulta myös ystäviä ja jopa ihastuksen. Sarjan kolmas kirja ilmestyy syksyllä. Kirjat esittelevät monille koululaisille ajankohtaisia aiheita, kuten oman kaveriporukan löytämistä ja sopivat hyvin siihen ikään, kun teinijutut alkavat jo vähän kiinnostaa, mutta kuitenkin alakoululaiselle sopivalla tavalla. Sarjasta on julkaistu nyt kaksi ensimmäistä osaa, Olisinpa suosittu, Olisinpa bilehile ja kolmas osa Olisinpa poptähti ilmestyy ihan pian, 7.6. jo!

Kesälomakirjat aikuisille:

Tarja Kulho: Lomille lompsis

Tarja Kulho on juuri se ihminen, joka käyttää ilmaisuja ”Terse” ja ”Lomille lompsis”. Jos siis rakastat lukea somessa ketjuja ärsyttävistä sanoista ja lauseista, rakastat myös Tarja Kulhoa. Hän on kaikessa stereotyyppisyydessään ihan mahtava hahmo ja nopealukuinen kirja saa kyllä nauruhermot kutkuttamaan. Meillä Otto yllättäen innostui tästä luettuaan takakannen ja hörähteli yhtenä iltapäivänä lakkaamatta lukiessaan Tarja Kulhon toilailuista.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Jani Toivola pohtii super kauniissa uutuuskirjassaan miehiä, maskuliinisuutta, seksuaalisuutta ja rakkautta. Kirjan kannet on suunnitellut sama tyyppi kun taannoisen Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -teoksen, ja molemmat ovat kyllä kirjahyllyn kaunottaria. Tämä kirja avaa tosi kiinnostavalla tavalla Janin kokemuksia miehenä ja herättää paljon ajatuksia siitä, millaisia paineita ja odotuksia miehet kohtaavat nykypäivänä ja ovat kohdanneet vuosien saatossa. Jokaisen kannattaisi lukea tämä kirja.

Elly Griffithsin Ruth Galloway-dekkarit, uusin kirja Maan alla:

Suosikkihahmo arkeologi Ruth Galloway joutuu syvälle rituaalisurmien ja katoamistapausten keskelle. Kuka murhaa kylmäverisesti kodittomia ja tappaa naisia? Ruth ja komisario Harry Nelson etsivät syyllistä ja taistelevat aikaa vastaan. Vaikka Elly Griffithsin kirjoissa teemat ja rikokset ovat hurjia, kirjat on kirjoitettu miellyttävästi eivätkä ne ole liian jännittäviä tai ahdistavia. Olen lukenut useampia Elly Griffithsin Ruth Galloway -kirjoja vuosien varrella ja suosittelen koko sarjaa lämpimästi, jos tykkää jännittävistä, mutta ei liian raaoista dekkareista.

Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100

Kirjassa Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo kiinnostavasti ja selkeästi millaiseksi Suomen luonto on tulevina vuosina muuttumassa. Kirja antaa paljon tietoa ja ajattelemisen aihetta ja kertoo tulevista muutoksista ilman pelon lietsontaa, mutta kuitenkin rehellisesti. Opin kirjasta paljon uutta, ja sitä lukiessa muistaa hyvin, että asioilla on aina monia puolia. Suosittelen tätä kyllä jokaiselle luettavaksi.

Saara Turunen: Järjettömiä asioita

Yksi meidän tämän kevään Lönkan lukupiirin kirjoista. Kirja oli tosi ajatuksia ja tunteita herättävä, koska päähenkilö oli mun mielestä aika vaikea tyyppi. Hän vaatii muilta todella paljon, mutta antaa itse aika vähän takaisin. Kirjassa puhutaan rakkaudesta, elämästä kahden maan välillä, kaukosuhteista ja häpeästä. Monessa asiassa mun oli tosi vaikea ymmärtää kirjan päähenkilöä, koska olemme selkeästi tosi erilaisia ihmisiä. Toisaalta, juuri siksi pidin kirjasta. Mulle tekee hyvää välillä kurkistaa toisenlaisiin ajatuksiin, jotta ymmärrys laajenee. Samoin lukupiirissä nousi esiin ajatus, että tällaisia naishahmoja ei olla totuttu näkemään kirjoissa, vaikka miehiltä saman tyylistä käytöstä on totuttu kuvailemaan kirjoissa. Ehkä siksikin siihen oli vaikea suhtautua jollain tapaa, ja mun mielestä oli todella hyvä, että tarina haastoi mua ajattelemaan.

Toivottavasti tältä listalta löytyi kesälomaluettavaa mahdollisimman monelle! Mä odotan jo innolla lauantaita, kun mennään lasten kanssa kesälomakirjaostoksille. Nämä kaikki on jo luettuna, mutta kirjakaupat ovat juuri nyt pullollaan upeita teoksia luettavaksi. On ihana nähdä mitkä kirjat lapset valitsevat ja vielä ihanampaa on nähdä, miten he ahmivat tarinoita ja näyttävät onnelliselta, kun saavat uppoutua uuteen kirjaan.

Vaikka mulla ei ihan vielä loma alakaan, niin aion hemmotella itseäni rauhallisilla lukuhetkillä. Hyllyssä odottaa monta lempparia lisää, joihin en vielä ole ehtinyt tarttumaan! Mutta niihin kurkataan myöhemmin blogissa ja Instassa!

Eilen kun seisoin eteisessä ja meikkasin peilin edessä, mua alkoi vaan naurattaa kun tajusin, että mulla oikeasti menee aivan nurinkurisesti tämä raskaus verrattuna aiempiin. Musta tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä parempi ja helpompi olo mulla on ja sitä enemmän jaksan ja pystyn tekemään. Ehkä kyse on mulla myös siitä, että kun raskaus on pidemmällä, uskaltaa ottaa jo rennommin, eikä säikähdä enää niin paljon esim. supistusten mahdollisuutta. Muistelin jotain raskausviikkoa 13, jolloin mulla verinen vuoto oli loppunut vasta pari viikkoa aiemmin, oltiin juuri saatu kurkata ultrassa vauvaa ja olo oli jo paljon parempi kuin silloin alkuun. Silti kävelin super hitaasti, pelkäsin supistuksia aina kun liikuin ja oli sellainen paineen tunne kohdussa aina liikkeellä ollessa.

En olisi silloin ikinä uskonut, että tulen siitä muutaman kuukauden kuluttua jaksamaan helposti olla pystyssä koko päivän, siivoilemaan ja laittamaan ruokaa ja kyykkimään ja tekemään ties mitä, ilman supistuksen supistusta. Silloin viikolla 14-15 kun mulla tuli ekat harjoitussupistukset, olin jotenkin niin varautunut siihen, että nyt ne taas alkavat ja niitä tulee sitten koko ajan ja kaikesta. Edelleen saa melkein nipistellä itseä, että voi uskoa sen, että mulla tulee niitä supistuksia vain muutama viikossa ja nekin kivuttomina. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvitse pelätä niitä ja olen niin kiitollinen, että ne ovat jo entisestäänkin rauhallisesta rauhoittuneet vielä lisää.

Kun kohtu on kasvanut ja noussut ylemmäs, se ei myöskään paina alaspäin samalla tavalla. Tällä hetkellä pystyn liikkeellä ollessa melko helposti unohtamaan koko mahan vielä. Portaiden kävely ylöspäin aiheuttaa supistuksen kyllä (huom yhden :D), mutta ihan perus kävely ei tee mitään, eikä tunnu miltään. Se on mulle niin luksusta. Maha ei tunnu vielä lainkaan painavalta tai hankalalta, eikä ole tiellä. Varmasti se sitten lopussa alkaa painaa enemmän, etenkin jos vauva laskeutuu ja kiinnittyy.  Toistaiseksi nautin siitä, että hän viihtyy vielä pääosin ylempänä.

Onpas muuten hassut mustelmat mulla jalassa rivissä, siis ei ole yhtään kipeät onneksi, mutta kolautin viikonloppuna mun säären kun siivosin, ja jäi tollanen tosi tyylikäs mustelmarivi.

Tämän raskausviikon jälkeen voi taas hieman huokaista lisää. ”Jos 27 raskausviikkoa ehtii täyttyä ennen lapsen syntymää, ennenaikaisuus ei enää johda kuolemaan, vaan käytännössä kaikki sen jälkeen syntyvät keskoset selviävät, ellei muita sairauksia ole.” sanoo vau.fi. Tärkeä merkkipaalu, kun vauvalla on yhtä hyvät selviytymismahdollisuudet kuin täysiaikaisella vauvalla. 

Olen saanut nukuttua oikein hyvin tällä viikolla, enkä ole heräillyt yöllä. Ihan parasta, kun on hyvin levännyt olo. Vauva on edelleen tosi aktiivinen, eikä tarvitse laskea tai tarkkailla liikkeitä, kun niitä tulee muutenkin niin runsaasti. Hän vetää vieläkin ihan kunnolla ympäri mahassa, joten välillä potkut ja nyrkit tuntuvat alaspäin ja välillä ylöspäin. Hän on nyt ollut aika aktiivinen aina kun olen mennyt nukkumaan illalla. Onneksi hän välillä rauhoittuu, jos Otto laittaa käden ja tunnustelee liikkeitä. Siksi ollaan sitten nukkumaanmennessä tehty niin, jos riehulivauva on riehuloinut oikein olan takaa.

Kun vointi on ollut hyvä, olen uskaltanut tehdä jonkin verran kesäsuunnitelmia nyt kesäkuulle vielä ainakin rohkeasti. Loppukesällä varmaan rauhoitutaan enemmän kotiympyröihin. Kesäkuussa olisi tarkoitus tehdä vielä pikkureissu kotimaassa nyt kun rajoituksia on purettu ja koronatilanne vaikuttaa paremmalta.

Checklist viikko 27:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (wau, kuulostaa tosi isolta!)

Cravings: Nyt ei ole ollut oikein mitään himoja, paitsi perus jäätelönhimo joka iskee aina kun mittari näyttää +15 astetta, hah. 

Oireet: Ei juurikaan oireita, muita kuin satunnaisesti niitä samoja, mistä on mainittu: yksittäisiä supistuksia, hetkellisiä liitoskipuja. 

Tänään sopivasti taas vaihtui viikot ja sen kunniaksi meillä oli myös 3D/4D-ultra varattuna. Kuten kerroinkin aiemmin, niin tässä raskaudessa oltiin varmoja, että halutaan käydä kurkkaamassa vauvaa myös kolmiulotteisena, koska kerran siihen oli mahdollisuus. Varasin ultran Perhe-Artesta ja sieltä suositeltiin, että tässä ultrassa käydään viikolla 24-28, koska silloin vauvan kasvot pitäisi näkyä parhaiten, kun on vielä hyvin kohdussa tilaa. Otettiin sopivasti aika tästä suosituksen puolivälistä 26+0.  Olisi hyvin voinut olla, että kasvoja ei näy, jos vauva olisi haudannut ne täysin jonnekin piiloon, mutta onneksi meidän vauva nyt oli sillä tuulella, että hän halusi esitellä kasvojaan meille. Ihanaa!

Ultrassa oli ihana, rauhallinen meininki ja saatiin ihastella meidän vauvaa kaikessa rauhassa monesta eri kulmasta. Ensin hän painoi kasvojaan kiinni istukkaan, mutta sitten hän käänsi päätä ja alkoi lähettää meille lentosuukkoja! Niin ihana pieni rakas. Tämä oli ihan mieletön kokemus! Jotenkin niin havainnollistava.

Nyt ekaa kertaa ihan todella jotenkin käsitin edes vähän sitä, että millaista se meininki siellä kohdun sisällä on. Ainahan sitä esim puhutaan siitä, että vauvat rakastaa kuunnella kohinaääniä raskauden jälkeen yms ja tuntevat turvalliseksi sen, kun joku vaikka silittää kasvoja, mutta nyt sain nähdä sen omin silmin. Meidän vauva painoi korvaa vasten istukkaa ja kuunteli sen kohinaa onnellisena, ja hänellä oli napanuora naamalla puolet ajasta. Ei siis mikään ihme, jos kohinaäänet tuntuvat rauhoittavalta myös mahan ulkopuolella. Se oli niin suloista! Ja ihan varmasti tullaan hyödyntämään white noicea rauhoittamisessa sitten kun hän on syntynyt. Vaikka oli ihan mieletöntä nähdä hänen kasvot, niin koin melkein yhtä arvokkaana tämän, kun sai oikeasti kurkistaa sinne kohdun sisään ja katsella hänen puuhiaan kolmiulotteisena. Se oli ihan hurjan arvokasta!

Vauva oli kasvanut älyttömästi sitten rakenneultran ja painoarvio oli jo 864 grammaa (rakenneultrassa 360g). Hän kasvaa hienosti keskikäyrällä, mutta se reisiluu, jonka mitta on joka ultrassa ollut hieman suurempi, oli edelleen melkein kaksi viikkoa suurempi kuin näillä viikoilla keskimäärin. Hänestä siis todella on tulossa ilmeisesti pitkäjalkainen tyyppi. Muut mitat ovat vaihdellen olleet keskikäyrällä tai hieman sen alapuolella, mutta reisiluu aina pidempi. Hauskaa!

Tämä oli nyt meidän kuudes ultrakäynti tässä raskaudessa (tai seitsemäs jos neuvolalääkärin pikainen ultraus lasketaan mukaan myös). Tuntuu, että ollaan saatu vieläkin syvempi yhteys meidän vauvaan, kun ollaan saatu nähdä hänet niin monesti. Toki yksi noista ultrista oli sellainen, jota en olisi halunnut joutua edes käymään (se ultra, jossa selvitettiin mistä hurja verenvuoto johtui alkuraskaudessa ja pelkäsin, että ultrassa ei näkyisi enää sykettä). Mutta kuitenkin. On ollut ihanaa nähdä hänet ja seurata tarkasti hänen vointia ja kasvua. Tämä on ollut tosi arvokasta ja tuntuu, että vauva on meille jotenkin ihanan tuttu jo. Voihan se olla, että hänen persoonansa onkin sitten ihan erilainen, kuin nämä raskausaikana luodut mielikuvat, mutta silti tämä on auttanut jotenkin siinä suhteen luomisessa jo nyt.

Vauva liikkui ultrassa kovasti ja paukutti menemään nyrkeillä ja jaloilla joka suuntaan. Hän oli niin ihana! En mä kestä. Olisin voinut tuijotella vauvaa vaikka loppuraskauden ajan vaan siinä. Mutta ei ole enää kauaa, niin päästään ihan oikeasti tapaamaan, muutama kuukausi enää.

Nyt on tosiaan 26. raskausviikko takana ja vointi on edelleen hyvä. Harjoitussupistukset ovat ehkä aavistuksen lisääntyneet, mutta niitä tulee edelleen todella maltillisesti, ehkä 5-10 on tullut koko viikon aikana. Raudanpuutosoireita ei ole tullut ja levottomat jalat ovat helpottaneet kokonaan, eli selkeästi se lisärauta tepsii, kun olen ihan pirteä edelleen. Raudasta ei ole myöskään tullut mitään sivuvaikutuksia onneksi. Mulla aina alkuraskaudessa näppylät lisääntyy kasvoilla ja yläkropassa, mutta nyt tuntuu, että kasvoilla on oikeasti sellainen kunnon raskaus-glow. Loppuraskaudessa mun iho voi yleensä tosi hyvin ja niin tälläkin kertaa. Tosi ihana fiilis sekä tästä raskaudesta että vauvasta. Ihanaa, että saan vielä kesän ajan kantaa vauvaa ja tuntea hänet kasvamassa mun mahassa. Ja ihanaa, että on enää vain tämä kesä, ja pian me jo tavataan hänet!

Checklist raskausviikko 26:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (ja edelleen)

Cravings: Ananas! Teki ihan älyttömästi mieli ananasta viime viikolla ja tehtiinkin ananas-mangosalsaa ja fish tacoja! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, ainoastaan välillä jotain perus pissahätää, liitoskipua, pari supistusta tai vauva painanut hankalasti virtsarakkoa tms. Päiviä, jolloin ei tunnu mitään näistä ja päiviä, jolloin kaikki nämä vaivaavat vuorotellen. Pääosin siis erittäin hyvä fiilis. 

Sain mielenkiintoisen postaustoiveen pikkuvauva-ajan ja yrittäjyyden yhdistämisestä, sekä kysymyksiä siihen liittyen eräältä ihanalta vakkariseuraajalta, johon halusin tarttua. Kipinä tähän syntyi varmasti siitä, kun tässä toukokuun alkupuolella juteltiin perhevapaista ja siitä, kuinka meillä Otto pitää niistä suurimman osan. Meillä on tosiaan jo yhden lapsen kokemus siitä, kuinka yrittäjyyttä ja vauva-arkea yhdistetään ja se rohkaisi tekemään saman valinnan tälläkin kertaa. Tällä kertaa kuitenkin moni asia on myös toisin, paremmin.

Viimeksi kun meidän perheeseen syntyi vauva, olin ollut yrittäjänä vasta puolen vuoden ajan (!). Kokemusta siitä ei siis mitenkään ihan hirveästi ollut ehtinyt karttua. En osannut vielä lainkaan arvioida esimerkiksi mun tuloja juuri seuraavaa kuukautta pidemmälle, enkä ollut tehnyt vielä yhtään täyttä tilikautta.

Kaikki oli hurjan epävarmaa, vaikka onneksi töitä riitti ja yritys lähti heti pyörimään oikein hyvin. Mutta koska oli vaikea ennakoida, oli vaikeaa myös vaikuttaa siihen työn määrään. Tein melko paljon töitä, koska jatkuvasti oli pieni pelko siitä, että riittääkö töitä, kun pidempää kokemusta ei vielä ollut. Alkuun pidin oman pakollisen äitiysrahakauden minimiäitiysrahalla, ennen kuin Otto pystyi jäämään kotiin, kuten tälläkin kertaa mun täytyy tehdä.

Onneksi meidän vauva oli tyytyväinen ja rauhallinen, vaikka halusikin nukkua lähinnä rinnalla. Jos hän sai olla rinnalla tai kantorepussa, hän nukkui monta tuntia putkeen. Työtä tuli siis tehtyä melko epäergonomisissa asennoissa, mutta kirjoittaminen kuitenkin onnistui helposti, vaikka olin päivät yksin. Monesti tein töitä seisten tietokoneen ääressä ja vauva nukkui kantorepussa pitkiä päikkäreitä. Välillä hytkyttelin samalla kun naputtelin. Ja vauvan hereillä ollessa taas keskityin 100% häneen. Välillä yöunet jäivät lyhyiksi ja oma aika oli minimissä, mutta hienosti selvittiin kuitenkin, enkä kokenut itseäni liian kuormittuneeksi.

Nyt kun yrittäjyyttä tulee elokuussa täyteen jo viisi vuotta, on ollut helpompaa myös tehdä jo etukäteen sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat työtaakkaa ensimmäisinä kuukausina, kun olen yksin. Olen esimerkiksi säästellyt pidempiä vuosidiilejä laskutettavaksi syksylle, vaikka olen tehnyt työtä niiden eteen jo koko kevään. Näin ollen pystyn laskuttamaan ja nostamaan itselleni palkkiota, vaikka vauvan ekoina kuukausina en ehtisi keskittyä myyntiin tai tekemään kovinkaan monia kaupallisia yhteistöitä. Lisäksi olen pystynyt kerryttämään hyvin säästöjä, kun olen nyt keväällä tehnyt hieman tavallista enemmän töitä. Olen kiitollinen siitä, että olen fyysisesti voinut hyvin ja jaksanut tehdä paljon, jotta sitten syksyllä päästään helpommalla.

Tämän olen ennakoinut lähinnä siksi, että ei vielä tiedä millainen tyyppi vauva on. Onko hän tyytyväinen vai itkuinen, nukutaanko me hyvin vai semihyvin vai ei ollenkaan. Jos vauva on perustyytyväinen ja nukkuu hyvin, en näe mitään estettä sille, että tekisin enemmänkin töitä. Ihan vauvan ja oman jaksamisen mukaan kuitenkin mennään. Liian ahtaalle en aio itseäni ajaa.

Sen aikaa kun Otto on vielä töissä ekat kuukaudet ja minä yksin vauvan kanssa, on tarkoituksena tehdä koneella/puhelimella töitä vain silloin kun se helposti onnistuu, eli lähinnä vauvan nukkuessa. Puhelinpalaverit hoituvat helposti myös vaunulenkillä tai vauva kantorepussa nukkuen. Ainakin meidän ala on onneksi sen verran perhemyönteinen, että kukaan ei myöskään hätkähdä jos videopalaverissa samalla syöttää vauvaa. Ja toki jos syksyllä toivottavasti saa jo elää vapaammin, vauva kulkee mukana myös lounastreffeillä ja pr-tilaisuuksissa vallan mainiosti, jos tekee mieli nähdä ihmisiä muutenkin kuin tietokoneen näytöltä.

Vaikka kirjoitukset, kuvat ja videot ovat se osa mun työstä, joka näkyy, iso osa on myös kaikenlaista muuta, kuten ruuanlaittoa, valokuvaamista, tapaamisia tai stailaamista (itseni, kattauksen, ruuan tai esim kodin). Eli kaikkea muuta kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun ääressä olemista. Esimerkiksi ruokaa voin tarvittaessa aivan hyvin laittaa myös joskus kun vauva on hereillä, kyllähän ihmiset muutenkin laittavat ruokaa lasten ollessa hereillä.

Sitten, kun Otto jää kotiin, hänkin voi lähteä vauvan kanssa vaunulenkille päivällä tai leikkiä vauvan kanssa hänen ollessa hereillä. Silloin saan tehtyä varmasti jo helpommin koneen äärellä töitä ja palattua pikkuhiljaa normaalimpaan työtahtiin. Mutta suurimman osan töistä aion tehdä Oton vapaallakin nimenomaan silloin kun vauva nukkuu, jotta voidaan nauttia ainutlaatuisesta ajasta yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että omaa aikaa on vähemmän, mutta priorisoin itse mieluummin sitä koko perheen yhteistä aikaa. Vauvavuosi on niin ainutlaatuinen ajanjakso, että en halua missata siitä mitään, kerran meillä on tällainen mahdollisuus. Omaa aikaa ehtii sitten viettää taas hyvin, kun vauva on kasvanut isommaksi, ja toki sitä voi tarvittaessa viettää vauvavuodenkin aikana välillä.

Sain muutaman hyvän kysymyksen tähän vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämiseen liittyen ja vastaan niihin vielä tässä:

Mitä se käytännössä tarkoittaa, että ei voi jäädä äitiyslomalle?

No mulle se meinaa sitä, että en voi laittaa mun kaikkia somekanavia kiinni vaikka kolmeksi (saati sitten yhdeksäksi) kuukaudeksi ja olettaa, että sen jälkeen vielä ihmisiä kiinnostaa mun jutut ja mulla on  yritys, jolla tehdä työtä. Onhan se toki mahdollista, että kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen voisin jatkaa samaan malliin, mutta on myös mahdollista, että siinä putoaa aika pahasti kelkasta. Riskiä en uskalla ainakaan itse ottaa. Kukaan toinen ei myöskään voi elää mun elämää ja tuottaa mun sisältöjä mun kanaviin. Jonkun toisen vierailu voi olla hauska juttu päivän tai vaikka viikon ajan, mutta ei kolmea kuukautta.

Mun työ on sellaista, että se koostuu sekä työstä, josta mulle maksetaan että työstä jota teen ilmaiseksi, jotta voisin tehdä myös sitä maksullista työtä. Kukaan ei maksa mulle siitä, että höpöttelen raskauskuulumisia storyyn tai askartelen lapsille naamiaisasuja ja esittelen niitä. Mutta toisaalta, jos en koskaan höpöttelisi ei-kaupallisia juttuja storyyn, ei kukaan jaksaisi katsoa mun storyja, eikä silloin kukaan haluaisi ostaa sieltä myöskään tilaa kaupalliselle yhteistyölle.

En voi siis valita vain jompaa kumpaa, vaan molemmat tukevat toisiaan ja tarvitsevat toisiaan. Jos en tekisi kaupallista sisältöä, en voisi myöskään tehdä niin paljoa ei-kaupallista sisältöä, koska sitten mulla olisi jokin muu päivätyö, joka veisi leijonaosan mun ajasta. Normaalista päivätyöstä taas toki voisin jäädä äitiyslomalle normaalisti, mutta se ei koskaan ole ollut mulle mikään must-juttu. Mulle tärkeämpää on se, että arki kokonaisuutena toimii, sekä vauvavuonna että myös sen jälkeen. Yrittäjyys sopii mun luonteelle ja elämänarvoille parhaiten ja olen kokenut sen olevan helppo yhdistettävä perhe-elämään.

Tässä meidän ”tosi rauhallinen” kolmas mini seisomassa puolen vuoden iässä, juuri pari päivää aiemmin opittuaan nousemaan itse seisomaan tukea vasten. Ja vieressä hieman vauvan meininkiä jännittävä Otto vanhempainvapaalla.

Miten arvioin mitä jaksan/voin tehdä?

Tämä onkin tosi hyvä kysymys! Etukäteen kun ei tosiaan voi tietää millaista vauva-arki on juuri tällä kertaa, kuten ei voinut viimeksikään. Pyrin katsomaan siis tilanteen mukaan. Toistaiseksi olen sopinut vain muutamia työjuttuja ekojen kuukausien ajalle, ja pyrkinyt pitämään toimeentulosta huolta muuten jo etukäteen. Mutta vasta aika näyttää kuinka paljon pystyn tekemään. 10 vuoden kokemus alasta ja kolmesta lapsesta on onneksi jonkun verran jo opettanut arvioimaan sitä omaa jaksamista. Tiedän, että jaksaisin tehdä ainakin kerran viikkoon kaupallisen yhteistyön, vaikka nukkuisin tunnin pätkissä joka yö. Muuta sisältöä tuotan muutenkin oman elämän tahdissa ja matalalla kynnyksellä, joten se onnistuu varmasti, oli se arki sitten millaista tahansa. Ja siinäkin voi käyttää harkintaa ja joustaa tilanteen mukaan.

Äitiysvapaan aikana töitä saisi tehdä sunnuntaisin ilman, että se vaikuttaa äitiyspäivärahan määrään. Itse en halua kuitenkaan sitoa itseäni mihinkään tiettyihin viikonpäiviin, vaan teen töitä silloin kun se helpoiten onnistuu. Siksi teen tälläkin kertaa niin, että otan pakolliselta äitiysvapaalta ainoastaan minimiäitiysrahan, enkä YEL-työtuloon perustuvaa äitiysrahaa, ja teen töitä rajoituksettomasti juuri silloin kun siltä tuntuu. Se on meille taloudellisesti kaikkein helpointa, eikä mun silloin tarvitse ilmoitella mun työpäiviä kenellekään, tai miettiä yhtään enempää.

Muuttavatko työt luonnettaan vauva-arjen myötä?

En usko, että töiden luonne muuttuu. Jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla omien arvojeni mukaisesti. Mutta korona saattaa muuttaa töiden luonnetta. Yli vuoden 100% kotoa työskentelyn jälkeen voi olla ihan kivaakin jos syksyllä olisi jo enemmän tapahtumia ja livetapaamisia, jotka piristäisivät sitä kotiarkea.

Toivoisinko, että voisin joskus ottaa lomaa? Tekisinkö silloin mieluummin sisältöjä ennakkoon vai palkkaisinko harjoittelijan?

Yrityksen perustamisen jälkeen 1,5 viikkoa on pisin loma, jonka olen pitänyt. Sitä pidempää täyslomaa (eli kokonaan ilman mitään somea ja sähköpostia) en usko voivani pitää, mutta se ei myöskään haittaa mua. Olen ihmisenä sellainen, että kaipaan sitä tekemistä ja ideointia, enkä oikein viihdy kokonaan lomalla pitkiä aikoja. Kirjoitin blogia ja tein somesisältöjä myös esikoisen ja toisen lapsen vauvavuosina säännöllisesti, silloin en vaan vielä tienannut siitä rahaa niin paljoa, että olisin voinut kutsua sitä mun työksi. Mua ei kiinnosta se, että saisin olla tekemättä töitä täysin, vaan mulle vapautta ja luksusta on se, että saan tehdä mua kiinnostavaa työtä mun omilla ehdoilla ja aikatauluilla. Työn ja vauva-, sekä perhearjen yhdistäminen menee tosi rutiinilla näin monen vuoden jälkeen ja se on mun elämäntapa, jossa tunnen olevani vapaa ja onnellinen.

Kokeilin välissä myös sitä, että kävin palkkatyössä muualla ja tein blogia/somea vain sivutyönä ja kyllä tämä nykyinen tapa sopii mulle itselleni ja meidän perheelle paljon paremmin. Mun lyhyiden lomapyrähdysten ajaksi en ole ottanut itselleni sijaista. Joskus olen tehnyt sisältöjä ennakkoon, toisinaan taas antanut vain olla. Se on työn kannalta kannattavampaa, että tekee ennakkoon sisältöjä, joita julkaisee myös lomalla (eli ei ole kuitenkaan ihan täyslomalla), mutta välillä kaipaa ihan 100% irtautumistakin toki. Molempia tilanteen mukaan.

Itse odotan tulevaa arkea innolla ja avoimin mielin. Yksi kokemus takana tuo varmuutta, eikä mua oikeastaan hirveästi jännitä. Voin kertoa sitten kokemuksia kun nähdään millainen tämä meidän hulivilivauva on mahan ulkopuolella, hah! Ymmärrän, kuinka ainutlaatuista ja harvinaista on se, että me pystytään järjestämään vauva-arki näin ja viettämään suurin osa vauvavuodesta koko perhe yhdessä. Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, etenkin kun takana on myös kaksi aivan erilaista vauvavuotta, joista etenkin toisen aikana olin lähes täysin yksin lasten kanssa Oton tehdessä pahimmillaan aina monta 7-päiväistä työviikkoa päivystyksineen putkeen, kun me säästettiin häitä varten. Olen siis nähnyt myös sen toisen puolen ja juuri siksi arvostan tätä meidän nykyistä arkea vielä miljoona kertaa enemmän.

Kirjoitettiin postauksia tähän aiheeseen liittyen myös meidän kolmannen lapsen vauvavuonna Oton kanssa, ne löytyvät tästä:

Kun Otto vanhempainvapaalle jäi

AKKAVALTA: Otto vanhempainvapaalla

AKKAVALTA: Vanhempainvapaan loppumetreillä

Vuosi yrittäjänä (vauvan ollessa n. 7kk)