Perjantain kunniaksi mä jaan tämän hetken parhaita juttuja, jotka ovat viime aikoina ilahduttaneet. 

Paras herkku:

Fetadippi & paistettu leipä. Kuulostaa niin yksinkertaiselta ja sitä se onkin! Mut hitsi tää on kyllä tän hetken lempiherkku. Aivan syntisen hyvää. Ohje tulossa blogiin ensi viikolla, kun teen tämän hetken nopeista ruokasuosikeista taas koosteen. 

Paras arkiruoka:

Uudet perunat & silli! Aivan älyttömän helppoa ja nopeaa ja herkkua. Olin niin fiiliksissä kun huomasin, että meidän lähikaupasta sai jo uutta perunaa. Kotimaisessa varhaisperunassa kilohinnat on vielä vähän korkeat, mutta sieltä ne tulee taas reippaasti alaspäin kun kesä etenee. 

Paras juoma:

Kofeiiniton kahvi! Siis ostettiin ihan kokeilumielessä uutta (olikohan Kulta Katriinan?) kofeiinitonta kahvia, se oli joku relax-niminen. Siinä ei ole yhtään kofeiinia ja me ollaan Oton kanssa ihan mindblown. Mähän en siis ole vuosiin juonut enempää kuin yhden kupin päivässä kahvia, koska liian kofeiinin vuoksi mulla saattaa tulla migreeni (tai on tullutkin muutman kerran). Olen kuitenkin aikamoinen kahvikissa ja kahvi maistuisi vaikka kolme kertaa päivässä.

Kahvikupillinen on myös helppo tapa välttää muuta ylimääräistä turhaa herkuttelua, sillä ainakin itselläni kupillinen kahvia vie spontaanin suklaanhimon aika tehokkaasti. Me ollaan tällä viikolla juotu päiväkahveja ja se on ollut niiiiiin ihanaa. Yhtenä iltana keitettiin myös kahvit kello 22.00 kun haluttiin kokeilla, että onko tämä muka oikeasti totta, että se ei piristä. Ja oli se, klo 00.30 nukuin tuhisten onnellisena sängyssä. Yleensä mulla on mennyt yöunet ihan höpöksi jos olen juonut klo 18 jälkeen vielä kahvia. 

Paras sarja:

Dynasty! Siis ai että. Maailman älyttömin sarja heti Kauniiden ja rohkeiden jälkeen ja siksi niin hyvä. Aivan täydellistä aivotonta höpöhöpöä, joka aina koukuttaa ja juonenkäänteet menee aina just niin, että joko yllättyy aivan täysin, tai sitten toteutuu juuri se, mitä toivoikin. Ihan paras sarja juuri tähän hetkeen. Muita viime aikojen suosikkeja on ainakin ruotsalainen Kalifat, joka oli aivan todella mielenkiintoinen. Meillä on tänään Dynastyn viimeiset kaksi jaksoa edessä ja niiden jälkeen ajateltiin aloittaa HBO:n Breeders. 

Paras kosmetiikkatuote:

Ivy Aian itseruskettavat tipat. Mun seuraaja suositteli näitä mulle Instagramissa keväällä, kun kyselin hajusteettoman itseruskettavan perään. Näitä tippoja siis laitetaan oman kosteusvoiteen sekaan ja niitä voi käyttää niin kasvoille kuin vartalollekin. Tosi riittoisaa, tosi kaunis sävy eikä haise miltään (paitsi toki se perus IR-tuoksu tulee kun rusketus alkaa kehittyä). Mutta siis varsinaisia hajusteita ei ole. Hintakin oli varsin edullinen (muistaakseni n. 10-12€/plo) siihen nähden, että yksi pullo kestää mulla 5-6 viikkoa. 

Paras biisi:

Laleh – Det kommer bli bra. Niin ihana tanssittava ja hymyilyttävä fiilisbiisi. Me aina laitetaan tämä soimaan ja mennään trampoliinille pomppimaan. Ihan parasta. Siinä on ihanan kannustava sanoma. 

Paras tekeminen lasten kanssa:

Pyörälenkit. Ollaan ihan fiiliksissä kun nyt 3/3 osaa pyöräillä ihan itse. Kuopuskin pyöräilee jo niin kovaa, että saa oikeasti juosta perässä. Ollaan käyty viime aikoina joka ikinen päivä pyörälenkillä, kun se on niin kivaa ja kaikki tykätään.  

Paras kirja:

Sophie Kinsella Sitä saa mitä antaa. Luen sitä BookBeatista e-kirjana ja se on just sellainen ihanan kevyt kirja lueskeltavaksi iltaisin sängyssä. Aamuisin mä olen nyt lukenut Frida Ramstedtin Tyylikäs koti -kirjaa samalla kun olen syönyt aamupalaa. 

Paras juttu tässä viikossa:

Se, että lapsilla on kesäloma! Ollaan palattu takaisin meidän ihanan rentoon ja lupsakkaan rytmiin, joka on meille se kaikkein ominaisin. Lapset menevät iltaisin sänkyyn 21.30 ja isot saavat lukea kymmeneen. Aamuisin kaikki kolme heräävät siinä klo 9-10 välissä, eli nautitaan aamuisin pitkään nukkumisesta. Voi kun tätä rytmiä voisi ylläpitää aina. Tuntuu aina, että päivissä ja illoissa on paljon enemmän aikaa, kun ei ole niin kiire laittaa lapsia nukkumaan. 

Paras juttu, joka on vielä edessä:

Tämän viikon jälkeen me luovutetaan vanhan kodin avaimet ja sitten sulkeutuu lopullisesti yksi ovi takana. Ihanaa, kun ei tarvitse enää huolehtia siitä. Haikeaa jossain määrin, loimme siellä paljon ihania ja tärkeitä muistoja. Mutta myös niin ihanaa ja helpottavaa, kun kaikki siellä on viimein valmista ja siistiä ja voidaan keskittyä 100% vain tähän uuteen kotiin. 

Sellaisia parhaita juttuja tähän päivään! Kerro säkin sun parhaita tällä hetkellä, olisi ihanaa lukea esim. mitä te luette, kuuntelette ja katsotte juuri nyt mieluiten!

Kaksi kuukautta tässä kodissa takana ja moni asia on kyllä yllättänyt tähän mennessä. 

Yksi suurimmista yllätyksistä on ollut se, miten hiton paljon asioita pitää vaan ostaa! Ja me vielä ollaan päästy helpolla, koska ihanat edelliset asukkaat jättivät meille tänne esim. naapureiden kanssa puoliksi ostetun sähkökäyttöisen ruohonleikkurin. Mutta siis niin monet jutut puutarhaletkusta (ja sen telineestä) korkeisiin tikkaisiin ja jopa postilaatikon nimikyltti! Siis tottakai ne pitää itse ostaa, mutta kun on aina asunut ennen vuokralla tai asoasunnossa, niin joku muu on huolehtinut niistä. Nyt ei. 

Ja siis vaikka joku nurmikon kastelu, niin tietenkin sitä pitää kastella ja hoitaa, mutta ei siihen ole koskaan kiinnittänyt ennen huomiota, kun joku muu, kuten huoltoyhtiö on aina huolehtinut tällaiset asiat. Ei se nurmikko itsekseen nättinä pysy jos ei kesällä vaikka sada yhtään.

Jätehuollon toteutumisesta täytyy huolehtia itse. Lämmitys, vesi ja sähkö – kaikki sopimukset piti tehdä ihan itse ja mittarilukemiakin täytyy seurata. Ei meillä ennen ole ollut mitään käsitystä siitä, paljonko kulutamme esim. vettä kuukaudessa, kun ei ole ollut mittareita vaan kiinteä maksu per hlö/kk, joka menee suoraan. Täytyy myös pysyä kärryillä kodin eri toimintojen huolloista. Vesikiertoisen lattialämmityksen virtauksista, ilmanvaihtokanavista ja siitä, että sadevesiviemärit eivät tukkeudu (+ miljoonasta muusta asiasta). Onneksi saimme kaikkeen hyvät kirjalliset ohjeet edellisiltä asukkailta, joilla on jo vuosien kokemus juuri tästä talosta ja sen seuraamisesta ja ylläpidosta. Olemme niistä ikuisesti kiitollisia. 

Yksi iso yllätys mulle on ollut se, miten elementissään Otto on täällä. Hän muistaa kaikki ne asiat, mistä pitää itse huolehtia ja huolehtii niistä mielellään. Näiden kuukausien aikana on vaan vahvistunut se tunne, että oli todellakin oikea juttu muuttaa tänne keskustan sijaan, jota myöskin harkittiin vahvasti. Kun mä näen miten onnellinen hymy kasvoillaan Otto leikkaa pihalla nurmikkoa, kiusoittelee lapsia puutarhaletkusta syöksyvällä vedellä ja tsekkailee meidän istutuslaatikoiden tilannetta, mulla on niin hyvä fiilis.

Ainahan me oltiin puhuttu tästä ja Otto on meidän yhteisten vuosien aikana muistellut haikeana lapsuuttaan, puutarhanhoitoa äitinsä kanssa yhdessä ja kaikkia niitä pientaloasumisen hyviä puolia. Ennen tänne muuttoa en osannut samaistua niihin muistoihin, enkä ollut edes tajunnut miten suuri merkitys näillä asioilla oli Otolle. Tiedän, että se näkyy muillekin, sillä saan lähes päivittäin viestejä, joissa hihitellään sille, miten onnelliselta Otto näyttää pihalla heiluessaan. 

Koska itse en ole koskaan ennen asunut näin, en voinut tietää miten onnellinen fiilis tästä mulle tulisi. En tiennyt miltä se tuntuu, kun on oma piha. Olen aina luullut, että se mun rauhallinen ja hetkeen keskittyvä fiilis Oulussa johtuu pelkästään siitä, että saa olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Ja paljon niillä ihmisillä onkin merkitystä. Mutta osa siitä hyvästä olosta on aina tullut siitä, kuinka paljon ollaan Oulussa kesäisin ulkona. Siitä vapauden tunteesta, kun on tilaa hengittää.

Hengataan kesäisin Oulussa pihalla aamusta iltaan, kun se on niin helppoa. Ja nyt sen fiiliksen voi kokea myös kotona. Tämä on ehkä kaikista lähimpänä mun saavuttamatonta unelmaa (sitä, että Oulu ja Helsinki olisivat kartalla vierekkäin). Täällä tuntuu niin paljon Oululta kun ilman ihmisiä on mahdollista. 

En oikeasti tiennyt, että nauttisin näin paljon tästä rauhallisuudesta. Luulin, että kaipaisin myös sitä keskustan vilinää, pieniä kahviloita, kivijalkaliikkeitä ja ihmispaljoutta, kuten kaipasin meidän vanhassa kodissa asuessa. Mutta täällä en kaipaa niitä ollenkaan mun jokapäiväiseen arkeen. Luulin, että mun sisällä tulisi aina olemaan se ristiriitainen fiilis, jossa toinen haluaa omaa taloa ja toinen haluaa asua Ullanlinnassa, mutta olin väärässä.

Toki välillä tulee se tunne, että haluaisin lähteä keskustaan kävelemään ja katselemaan (ja silloin on helppo sinne lähteä hetkeksi piipahtamaan). Mutta mulle itselleni tällä hetkellä paljon suuremmat onnentunteet tulee itse keitetystä kahvista omalla pihalla linnunlaulua kuunnellen, kuin lattesta take away -mukissa Korkeavuorenkadulla. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi yleisesti parempi vaihtoehto nauttia se kahvi omalla pihalla, olen ainoastaan yllättynyt omista tunteistani. Luulin, että kaipaisin jotain sellaista, mikä nyt harvemmin edes käy mielessä. Nyt tämä tuli mieleen, kun oikein aloin kaivelemaan näitä “huomioita” mieleni sopukoista.

On monta uutta asiaa, joista pitää itse huolehtia. Toisaalta on myös monta asiaa, joita ei tarvitse enää miettiä. Sekin on mahtavaa. Ja rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on tilan lisäksi oma rauha. Rivitaloasumisessa oli puolensa (kuten se, että lapsille oli koko ajan leikkikavereita), mutta mä rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on täysin meidän oma rauha. 

Näin parin kuukauden kokemuksella sanoisin, että pientaloasuminen sopii meille. Katsotaan toki sitten uudelleen kun ensimmäinen ongelma tulee joskus vastaan – jotain hajoaa, eikä voikaan vain soittaa huoltoyhtiöön, niinkuin aina ennen on voinut. Täytyy toivoa, että saadaan elää ilman sellaisia huolenaiheita mahdollisimman pitkään. Mutta on se silti sen arvoista. Tämä rauhallinen ja harmoninen fiilis on kultaakin kalliimpi. En osaa selittää sitä tämän paremmin.

Tuleeko teille mieleen asioita, jotka ovat yllättäneet teidät, kun on muuttanut vuokralta omaan kotiin, tai kerrostalosta pari-/omakotitaloon?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Salon Pepe Åhmanin kanssa. 

Kävin eilen kampaajalla Lauttasaaren Salon Pepe Åhmanilla ensimmäistä kertaa sitten tammikuun. Juurikasvu oli ehtinyt päästä jo melko mittavaksi ja latvat melko hapsottaviksi tässä viiden kuukauden aikana ja olikin ihana päästä Raisan tuoliin hemmoteltavaksi. Vaikka kampaamoissa on koko ajan huolehdittukin tosi hyvin hygieniasta ja turvallisuudesta, niin nyt viimeistään kun rajoituksia on alettu purkaa, mäkin uskalsin mennä käymään. Riittävät turvavälit muihin asiakkaisiin ja hygienia olivat hyvin hoidossa koko käynnin ajan ja kaikilla työntekijöillä oli myös hengitysmaskit, jotka lisäsivät ainakin omaa turvallisuuden tunnettani entisestään. 

Täytyy myöntää, että en ole tässä kevään aikana jaksanut pitää hiuksista niin hyvää huolta kuin yleensä. Ollaan saunottu niin paljon, että latvat olivat päässeet pahasti kuivumaan. Ja monesti kun ollaan illalla käyty saunassa vain hetkeä ennen nukkumaanmenoa, en ole jaksanut enää kuivata tukkaa nätisti, vaan olen makoillut märällä tukalla sohvalla katsomassa sarjoja, jolloin märkä latva on takkuuntunut ihanasti. Toisaalta, hius on vahvistunut juuresta tosi paljon, kun en ole niin paljoa käsitellyt hiuksia, enkä ole käyttänyt yli puoleen vuoteen pidennyksiä. 

Me lähdettiin siitä, että tukasta sai ottaa vähän reippaammin pituutta pois. Halusin ihanan kevyen ja freesin kesätukan, jossa on asennetta. Ja mahdollisimman HELPON tukan, sellaisen, jonka kanssa ei haittaa jos käy saunassa ja ei jaksa tehdä tukalle sen jälkeen oikein mitään. Nyt kun pituutta otettiin reilusti pois, latvatkin ovat niin hyvässä kunnossa, että eivät takkuunnu niin helposti. Mutta toki yritän taas huolehtia latvasta paremmin nyt, että pysyisikin hyvässä kunnossa, vaikka pituutta tulisi lisää. Nyt sain vihdoinkin ihanan tasapitkän lopputuloksen, kun hiukset ovat vahvistuneet sen verran paljon.

Juurikasvu ennen:

Hiukset nyt:

Raisa vaalensi mun juurikasvun raidoittamalla ja sävytettiin hiuksia vielä kylmemmän sävyiseksi vaalennuksen jälkeen hajusteettomalla Four reasonsin Optima -sävytteellä (tuhkasävyllä). Hetken mietiskelin myös hennon vaaleanpunaista sävytettä, jotenkin on sellainen fiilis, että haluaisin oikein kunnolla repäistä tukan kanssa. Mutta jätin sen nyt vielä harkintaan. Ainahan sitä voi ostaa kotiin jotain parin pesun sävytettä sitten jos tulee sellainen fiilis, että on pakko saada vähän persikkaa tai pastellipinkkiä päähän.

Ottokin on itseasiassa nyt taas blondina, niin mehän mätsätään nyt hyvin yhteen hiuksista kun ollaan molemmat blondeja. Mulle tämä lyhyempi polkka oli juuri sopiva muutos. Se on tarpeeksi erilainen ja ihanan helppo, mutta kuitenkin sellainen klassisen kaunis malli, josta mulla on aiempaa kokemusta. Tämä tulee näyttämään ihanalta kaikkien kesä-asujen kanssa ja tykkään siitä, miten olkapäät jäävät nyt kokonaan hiuksista paljaaksi, kun malli on niin skarppi. Lisäksi tämä on tosi helppo taivutella kevyille laineille ja rutistella tuuheutta tukkaan. Pituus on juuri sopiva, kun tukan saa kuitenkin tarvittaessa esim. lenkin ajaksi niskaan kiinni.

 

Halusin liittää tähän vielä mukaan Salon Pepe Åhmanin videon, jolla kerrotaan heidän turvallisuuspolitiikasta näin korona-aikaan. Turvallisuudesta huolehditaan hyvin mm. käsidesillä, desinfioimalla liikkeen pintoja sekä työntekijöiden kasvomaskeilla. Kukaan ei tule töihin jos on pieniäkään flunssaoireita, eikä myöskään oirehtivia asiakkaita oteta vastaan. Mulla oli ainakin 100% turvallinen olo käydä kampaajalla. Näinä aikoina on myös tosi tärkeää tukea niitä kotimaisia yrityksiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selvitä eteenpäin vaikeasta keväästä. 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

på:lla turvallisuutesi on tärkeää, tämän videon avulla kerromme kuinka turvallisuutesi on meillä huomioitu. Lämpimästi tervetuloa. ❤️ Onko hiuksesi muuten valmiina kesään? Nyt ne on mahdollista voittaa. 🌸 ARVONTA ihaniin kesähiuksiin alkaa NYT. ☀️ Osallistu tägäämällä kommentteihin se kenen pitäisi päivittää kesähiukset ja tykkää tästä postauksesta, niin olet mukana arvonnassa. Arvomme IG:ssä ja FB:ssä yhdelle onnekkaalle hiusten muodonmuutoksen, värjäys-ja leikkauspaketin. Arvoltaan 170-200e. Osallistumisaikaa on su 7.6.20 asti. 🤩 Muodonmuutos työ tullaan samalla kuvamaan markkinointitarkoitukseen. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. ONNEA arvontaan!😍 Sinua palvelee viisi på-liikettä pääkaupunkiseudulla. ➡️ www.salonpepeahman.fi #ihanapå #pårastahiuksillesi #kampaamoespoo #kampaamovantaa #kampaamotikkurila #kampaamolauttasaari #kampaamohelsinki #hiistenvärjäys #koronakevät #kampaamo #kauppakeskuslauttis #lauttis #espoontori #dixi #kauppakeskusdixi #tapiola #kevinmurphyfinland Facebook ja Instagram eivät ole osallisena arvonnasa. 😊

Henkilön Salon Pepe Åhman (@salonpepeahman) jakama julkaisu Touko 27, 2020 kello 5.04 PDT

SALON PEPE ÅHMAN -ARVONTA – VOITA MUODONMUUTOS:

Salon Pepe Åhmanilla on sekä FB:ssä että Instagramissa käynnissä arvonta 7.6. asti, jossa voi voittaa hiusten muodonmuutoksen: eli värjäys-ja leikkauspaketin. Arvoltaan palkinto on 170-200e. Nyt kannattaa siis kipinkapin mennä seuraamaan Salon Pepe Åhmania FB:ssä tai Instassa @salonpepeahman tai vaikka molemmissa ja osallistua arvontaan.

Kiitos jälleen Raisalle upeasta tukasta, tää tuntuu niin hyvältä ja omalta!

Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan. 

Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.

Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.

Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä. 

Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa. 

Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se. 

Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen. 

Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. 

Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää. 

Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3 

Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3 

Kun alkuvuodesta kirjoittelin siitä, että on ihanaa kun lapset ovat nyt kaikki isompia ja se mahdollistaa sellaisia asioita, mitkä ennen olisivat olleet ehkä hankalampia toteuttaa, puhuin meidän kesäsuunnitelmista. Tarkoitin erityisesti sitä, kuinka meillä oli tämän kesän suunnitelmissa Euroopan roadtrip meidän omalla autolla. Ideasta oli puhuttu jo useampi vuosi ja tänä kesänä ajoitus olisi ollut loistava: Otolla opintovapaan vuoksi paria kurssia lukuunottamatta vapaa kesä, lapsilla 10 viikon kesäloma ja kuopuskin sen verran iso, että matkustaminen on jo hyvin helppoa ja joustavaa. Aloitettiin matkan suunnittelu jo alkutalvesta ja meille alkoi pikkuhiljaa hahmottua hyvä reitti n. kolmen-neljän viikon reissulle. Säästöjäkin oli kertynyt hyvin reissubudjettiin.

Ensin lautalla Tukholmaan, ja sitten Ruotsin läpi Malmön kautta Tanskaan. Tanskasta Saksaan ja Saksassa viihdyttäisiin pidemmän aikaa. Saksasta lopulta Ranskaan ja Ranskassakin viihdyttäisiin pidempi tovi. Ranskasta Italiaan, joka olisi reissun käännekohta. Sieltä sitten lähdettäisiin pikkuhiljaa kotiinpäin Itävallan, Tsekin ja Puolan kautta. Päiväkohtaiset ajomatkat oli tarkoitus pitää 300-600 kilometrissä ja tehdä myös pidempiä pysähdyksiä, eli joka päivä ei ajettaisi. Yhden yön yöpymiset pääosin edullisissa hostelleissa ja pidemmillä pysähdyksillä kivoissa hotelleissa. Telttailua leirintäalueillakin mietittiin, ainakin teltan olisi voinut ottaa mukaan varmuuden vuoksi. Tälle reitille osuu hurja määrä ihania paikkoja, joissa olisi lasten kanssa vierailtu: Legolandista Disneylandiin ja Europa Parkista Prateriin.

Mutta nyt ei päästä tälle reissulle. Enkä tiedä milloin tulee olemaan seuraava hyvä ajankohta, vai tuleeko sitä ikinä ennen eläkeikää. Ehkä tulee, ehkä ei. Ensi vuonna vasta näemme, millaiseksi Oton työelämä muodostuu koulusta valmistumisen jälkeen. Onko hänellä vapaus päättää omista työajoista ja miljööstä, jossa työskentelee, vai lakisääteiset loma-ajat, jolloin näin pitkä reissu veisi lähes kaiken loman, eikä jäisi aikaa lomailla sukulaisten kanssa kotimaassa kesäloman aikana (kuten me halutaan myös tehdä). Sitä ei voi vielä tietää. Unelmareissun peruuntuminen yhdeltä kesältä on kuitenkin hyvin pieni murhe verrattuna siihen, mitä koronavirus voi aiheuttaa, eikä me sitä jäädä harmittelemaan todellakaan.

Kyllä sen varmasti voi jollain aikataululla toteuttaa joskus ja lyhyemmän Eurooppa road tripin varmasti melkeinpä milloin vain tätä vuotta lukuunottamatta. Mutta hitsi se olisi ollut kiva reissu tehdä! Oltaisiin voitu pakata ensi viikolla kimpsut ja kampsut, ottaa auto alle ja lähteä. Se olisi ollut niin siistiä. Nokka kohti Eurooppaa ja koko maailma avoinna.

Mutta nyt ei lähdetä. Ensi viikolle ei ole mitään suunnitelmia, paitsi kampaajalla ajattelin käydä ekaa kertaa sitten tammikuun. Ehkä mennään uimaan, sääennusteet lupailivat yhdelle päivälle jopa 27 astetta. Ehkä heittäydytään hurjaksi ja käydään joku päivä ravintolan terassilla syömässä, kun ne maanantaina jälleen avautuvat.

STM:n Kirsi Varhilan mukaan vahva suositus on, että tällä hetkellä kotimaassakaan ei matkailla. Matkailusta vastaava ministeri Mika Lintilä taas kannusti Twitterissä ihmisiä kotimaan matkailuun. Hallitus ei ole vielä tehnyt linjausta kotimaan matkailun suhteen, mutta siitä tullaan tekemään erillinen linjaus, jota me odotamme kuumeisesti ja niin varmasti moni muukin. Voisiko olla mahdollista, että meidän kovasti odotettu Euroopan roadtrip voisi vielä vaihtua kenties kaikkein jännittävimpään vaihtoehtoon – tutkimusmatkaan omaan kotimaahan?

Olisi aivan ihanaa tehdä roadtrip Suomessa. Täällä on niin paljon upeita paikkoja, joissa en ole vielä ikinä käynyt! Olen koko ikäni matkustanut autolla Suomen halki, mutta lähinnä nelostietä pitkin Ouluun, sekä tietysti Turkuun ja Tampereelle. Itärajan seutu ja monin paikoin myös länsirannikko on mulle täysin tuntematonta aluetta. En ole käynyt esimerkiksi Porissa tai Raumalla ikinä ja Vaasassakin vain kerran joskus vuoden ikäisenä. Kuopiossa en ole käynyt ja Joensuu on ihan tuntematon. Pohjoisin paikka, jossa olen vieraillut on Rovaniemi.

Saa nähdä millainen linjaus tulee, pysytäänkö tänä kesänä ihan vaan Uudellamaalla vai päästäänkö Ouluun tai jopa Suomi-roadtripille. Pidetään sormet ristissä ja peukalot pystyssä, että päästäisiin tänä kesänä tutustumaan uusiin paikkoihin edes kotimaassa. Vielä en ole luopunut toivosta. Kaikkien kotimaisten matkailualan yritysten puolesta toivon tietenkin myös ihan valtavan paljon, että jos se vain on turvallista, matkailu kotimaassa sallittaisiin.

Yle:n tekemän kyselyn mukaan koronavirus on vaikuttanut neljän viidestä vastaajasta matkasuunnitelmiin, eli reippaasti suurimmalla osalla 400 vastaajasta. Meillä suuri helpotus on se, että koska oltiin menossa niin ”go with the flow” -meiningillä, niin ei oltu tehty myöskään mitään varauksia mihinkään suuntaan.

Miten korona on vaikuttanut teidän kesä- tai matkasuunnitelmiin?