Niin siinä vaan kävi, että koko joulukuu humpsahti ohi ilman, että muistin päivittää vauvan kuukausikuulumisia. Oli blogijoulukalenteria ja oli vaikka mitä. Mutta ei se mitään, nyt korjataan tilanne! Olen onneksi kirjoitellut vauvakirjaan muistiin merkkipaaluja ja yrittänyt painaa muistini syövereihin asioita, mitä on tapahtunut, joten käydään läpi tässä samalla nyt ne neljän kuukauden kuulumisetkin, ennen kuin siirrytään tuoreisiin viiden kuukauden kuulumisiin. Ihan uskomatonta, että meidän vauva on jo viisi kuukautta!

 

Neljän kuukauden kuulumisia

Vauva oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 3,5 kuukauden ikäisenä ja siitä asti se on ollut menoa. Mahalta selälleen hän on kääntynyt jo tosi pienestä ja muutenkin liikkunut paljon. Sen jälkeen kun hän oppi kääntymään vatsalleen alkoi myös jonkin asteinen hulinointi, joka on enemmän ja vähemmän jatkunut näihin päiviin asti. Aina välillä tulee muutama sellainen yö, joita nukuttiin ekat 3,5kk, että hän nukkuu 4-5 tunnin pätkiä. Mutta enemmän on ollut nyt niitä öitä, että tulee se yksi 2-3h pätkä alkuyöstä ja loppuyö hulinoidaan, kun hän kääntyy vatsalleen ja ei osaa siihen asettua nukkumaan tai tajua kääntyä takaisin selälleen tai edes kyljelleen, vaan jää tollottamaan ahdistuneena pää pystyssä mahallaan. Onneksi hormonit ovat melko hyvin pitäneet huolta mun jaksamisesta, enkä ainakaan toistaiseksi tunne oloa erityisen väsyneeksi aamulla tai päivisin.

Hän oppi suunnilleen samoihin aikoihin myös tarttumaan esineisiin, eli silloin 3,5kk iässä siis ja sen jälkeen kun nämä kaksi taitoa astuivat kuvioihin, tuli lattialla hengailustakin paljon mukavampaa. Nykyään vauva viihtyy tosi hyvin lattialla leikkien ja hänellä on monta suosikkilelua.

Neljän kuukauden neuvolassa meitä kannustettiin aloittamaan pikkuhiljaa kiinteiden maistelu. Heti silloin ei niitä kuitenkaan vielä aloitettu, koska halusin seurata vauvan omia merkkejä siitä, milloin hänellä saattaisi olla hyvä herkkyyskausi ja imetyksen turvamerkit kuitenkin täyttyivät ja täyttyvät edelleen mainiosti. Nyt vauvalla on ikää viisi kuukautta ja nyt hän on alkanut osoittaa merkkejä siitä, että alkaisi pikkuhiljaa olla valmis maistelemaan. Hän istuu todella tukevasti sylissä ja tuettuna selkä suorassa, tarttuu ja vie suuhun kaiken mahdollisen, ja on tosi kiinnostunut meidän ruuista. Joten varmaankin tässä ihan lähiaikoina aloitellaan maistelu. Siitä tulen kertomaan enemmän sitten kun aloitellaan. Toistaiseksi mennään edelleen täysimetyksellä, kuten tähän asti.

Suunnitelmissa on se, että vauva ruokailee itsenäisesti eli suomeksi sormiruokailu, englanniksi baby-led weaning. Toisin sanoen, hän ei välttämättä syö pelkkää sormiruokaa tai sormilla vaan voi syödä myös esim. soseita. Mutta me ei määrätä syömisen tahtia tai laiteta lusikkaa suuhun, vaan hän saa itse ohjailla omaa syömistään. Näin toimittiin myös meidän 4-vuotiaan kanssa ja se oli ihan parasta! Mutta toki vauvat ovat erilaisia ja katsotaan miten se lähtee tällä kertaa sujumaan. Kerron sitten tarkemmin, kun ollaan aloitettu maisteleminen.

Viiden kuukauden kuulumisia

Tällä hetkellä vauvalla tuntuu olevan kova kiire liikkeelle. Lattialla hän pyörii oman akselinsa ympäri ja monesti hänet löytääkin leikkimaton sijaan lattialta, kun hän pyörii sinne. Hän myös vetää jalkoja koukkuun mahan alle ja yrittää kovasti potkia vauhtia. Lattiatyynyn päältä hän myös osaa peruuttaa lattialle. Mutta eteenpäin ei vielä liiku yhtään. Katsotaan missä vaiheessa se taito tulee. Sitterissä ja sylissä hän vetää koko ajan itseään istumaan, ja sylissä haluaisi myös seisoa ihan jatkuvasti.

Hän rakastaa kaikkia äänekkäitä leluja ja osaa jo painella lelujen nappuloita. Lisäksi hän tykkää kovasti kaikista kumisista puruleluista. Tuttia ei syö enää ollenkaan, vaikka silloin 2-3kk iässä se kelpasi autossa aina joskus. Mutta onneksi nykyään lelut hoitavat sitä viihdytyspuolta niin ei tuttia enää tarvita siihenkään hommaan.

Hän on todella kova höpöttelemään ja rakastaa myös kaikkia lauluja ja leikkejä. Körö körö kirkkoon on hänen suosikki ja kirvoittaa aina mahtavat naurun kiljahdukset. Hän viihtyy hyvin isosiskojen kanssa leikkien myös ja siskot ovat haltioissaan kun vauva osaa jo tehdä muutakin kuin vain katsella ympärilleen.

Vauva on aivan ihana tyyppi ja kasvaa myös hienosti omalla käyrällään. Ja mitä sisarusten neuvolakortteihin ja vauvakirjoihin olen verrannut, niin kyllä hänellä tuntuu olevan aika kova tahti päällä myös taitojen suhteen. Niin ihana pieni rakas tyyppi <3

Heippa ja hyvää vuotta 2022 kaikille! Tulipahan kerrankin ekalla kertaa jo oikein tuo vuosiluku, kun yleensä tuntuu, että eka kuukausi menee aina opetellessa kirjoittamaan se uusi numero. Uutta vuotta on takana jo muutama päivä ja lasten joululomaa pian pari viikkoa. Pidin itsekin reilun viikon kunnon lomaa, mulla oli sähköpostissa lomavastaaja ja kaikki. Ja sen jälkeen olen lomaillut sillä tavalla puoliksi. Tammikuu on yleensä vuoden hiljaisin kuukausi, joten vuosi käynnistyy hitaasti ja rennosti, mikä on ihanaa. Ja töitä on myös jo valmiiksi hyvin tiedossa koko vuodelle, joten ei tarvitse myöskään stressata siitä hiljaisuudesta, mikä on vielä ihanampaa! Voi ottaa ihan rauhassa rennosti ja tehdä kaikkea kivaa.

Joulua vietettiin läheisten kanssa yhdessä meillä kotona ja se oli ihanaa. Oltiin kaikki terveenä, mistä olen todella kiitollinen. Nyt on ollut niin paljon ihmisiä kipeänä ainakin somen perusteella, että tuntuu melkein utopistiselta, että todella saatiin viettää joulua ja vielä uusi vuosikin terveenä. Sormet ristissä, että hyvä onni jatkuu myös tämän vuoden puolella.

Jouluaattona nukuttiin pitkään, katsottiin aamupäivällä joulupukin kuumalinjaa sekä tietenkin Lumiukko-piirrettyä ja sen jälkeen käytiin haudoilla viemässä kynttilät. Sitten meille tuli läheisiä, sekä joulupukki. Me tavattiin pukki ulkona tuossa meidän pihalla, minne hän oli tuonut joululahjat.

Lapset olivat haltioissaan pukista. Sitten jaettiin lahjat ja lapset saivat avata yhdet paketit ennen kuin oli aika käydä pöytään. Me tehtiin Oton kanssa kaikki ruuat valmiiksi aatonaattona ja oli kyllä onnistunut joulupöytä, vaikka itse sanonkin. Kerrankin ruokia oli myös tosi sopiva määrä, ehdittiin syödä kaikki loppuun tapaninpäivänä ennen kuin ehdittiin kyllästyä.

Uudenvuoden aattoa vietettiin rennosti kotona oman perheen kesken. Käytiin kävelyllä katselemassa (muiden ampumia) raketteja, syötiin perinteinen hodaribuffa, pidettiin lasten kanssa hyvin rentoa juustoiltaa ilman hienoja kattauksia ja katsottiin elokuvaa. Meillä oli tosi mukavaa. Uudenvuoden aattona oli myös mun ja Oton ensitapaamisen 11. vuosipäivä, aivan hullua! Ja tässä me vaan 11 myöhemmin ollaan onnellisina neljän lapsen kanssa.

Ollaan ulkoiltu tosi paljon, käyty luistelemassa ja pulkkamäessä ja pelattu sikana lautapelejä. Joulupukki toi meille Cluedon ja uuden Trivial Pursuitin, jossa on käyty läpi vuosikymmen 2010-2020, ja molemmat on olleet kyllä ihan huippuja. Ollaan saunottu ja katsottu leffoja. Katsottiin lasten kanssa mm. uudet Encanto ja Ron on rikki Disney+:sta (ihan super kivoja molemmat!) ja Oton kanss Don’t look up Netflixistä, suosittelen!

Tosi paljon on tullut oleiltua loman aikana kotona perheen kesken ja vaan rentouduttua ja se on tehnyt kyllä todella hyvää. Nyt ollaan lähdössä muutamaksi päiväksi Ouluun käymään ja tämä onkin meidän vauvan ensimmäinen reissu. Yövytään airbnb-asunnossa ja käydään moikkaamassa mun tätiä ja serkkuja, sekä äitiä tietysti myös.

Kotona ollaan tehty pieniä muutoksia myös. Meidän yläkerran vessa oli pitkään meillä varastona, kun siellä on säilötty vanhaa keinutuolia josta ei haluta luopua, mutta jolle ei ole juuri nyt tilaakaan missään. Mun äiti vei sen kuitenkin Ouluun täältä autolla lähtiessään, koska hänellä on ihan tyhjä varastotila lämpimässä siellä. Keinutuoli saa odotella, että joskus pääsee joko tähän kotiin sitten kun täältä vapautuu tilaa (hyvin hamassa tulevaisuudessa), tai sitten johonkin toiseen kotiin jossa meillä on enemmän tilaa. Se on ihana ja tärkeä, mutta just nyt ei vaan sovi meille.

Nyt kun keinutuoli lähti pois, niin tehtiin siitä meidän koululaisille oma esiteinikylppäri, josta he ovat haaveilleet. Siellä saavat nyt käydä rauhassa suihkussa, tehdä kasvonaamioita ja meikkikokeiluja. Sisustettiin kylppäri heidän toiveiden mukaan ja siitä tuli tosi söpö. Siellä oli jo valmiiksi valaistu iso meikkipeili ja paljon tilaa purkeille ja purnukoille. Nyt siellä on pörröinen matto, vaaleanpunaisia pyyhkeitä ja säilytysjuttuja meikeille ja muille.

Kodinhoitohuoneeseen päivitettiin myös uusi pesutorni vanhan tilalle ja vaihdettiin vetimet kaappeihin. Todella iso muutos näin pienillä jutuilla, ainakin meidän mielestä. Vaikka en edelleenkään ole khh:n ruskean lattian fani, niin nämä muutokset freesasivat huonetta todella paljon. Nyt siellä on mukavampi olla ja lisäksi saatiin mahdutettua sinne lisäksi Ikean pieni puinen kuivausteline, joka nyt riittää meidän tarpeisiin, kun uskaltaa kuivata suurimman osan pyykeistä uudella hellävaraisella kuivausrummulla (vanha oli 2000-luvun alusta). Se saa olla esillä jatkuvasti, kun on niin söpö ja kompakti ja ketterä.

Palaan pian vauvan 4kk- ja 5kk-kuulumisten merkeissä ja muutenkin ajattelin pikkuhiljaa taas aktivoitua blogin puolella joululoman jälkeen. Ihanaa uutta vuotta vielä kaikille, toivottavasti teidän vuosi on alkanut mukavissa merkeissä! 

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Uskomatonta, mutta sinne se vuosi taas meni humps vaan. Silmänräpäys sitten me oltiin täällä olkkarissa, naurettiin ja halattiin kun raskaustestissä näkyi kaksi vielä vahvempaa viivaa kuin pari päivää aiemmin ja uskallettiin iloita raskaudesta. Ihan hetki sitten me otettiin vastaan vuosi 2021 kantaen ihanaa salaisuutta ja juhlittiin meidän kymmenettä tapaamisen vuosipäivää. Mutta nyt se vuosi meni – ja huomenna alkaa 2022. KREISIÄ! On aika perinteisen vuosikatsauksen. Mitä meille tapahtui tänä vuonna? Aloitetaan tammikuusta.

Tammikuu

Pari päivää uuden vuoden jälkeen se alkoi: älytön raskauspahoinvointi ja väsymys, sekä migreenit. Tammikuun alku meni unettomuuden kourissa myös – olin aivan järkyttävän väsynyt, mutta sitten kuitenkin heräsin aina aamulla neljän-viiden maissa katsomaan The Crownia sohvalle, kun uni ei vaan enää tullut Koko ajan oli todella kuvottava ja hirveä olo, johon vain ruoka auttoi, mutta silti mikään ei meinannut maistua ja se ruokakin auttoi vain hetken. Jostain sieltä pahoinvoinnin keskeltä löysin kuitenkin voimaa kirjoittaa siitä, kuinka tänä vuonna aioin ELÄÄ.

Tammikuussa päästiin kurkkaamaan meidän vauvaa varhaisultraan ja kaikki alkoi tuntua todellisemmalta. Uskallettiin kertoa koululaisille, että he saavat pikkusisaruksen ja ehdittiin iloita muutama päivä ennen kuin alkuraskauden verenvuoto alkoi työmatkalla, enkä päässyt lääkäriin ultraan kuin vasta muutaman päivän kuluttua, koska aikoja ei ollut tarjolla matkakohteessa, eikä mua otettu päivystykseen varhaisten viikkojen vuoksi.  Ne päivät ja ylipäätään tammikuun loppu oli ihan hirveän raskasta ja pelottavaa aikaa, mikä paistoi läpi tästäkin. Mutta täysin sen arvoista, kun saatiin sitten ultrassa kuulla, että vauvan sydän lyö vahvana ja vuodon syynä on hematooma. Hematooman vuoksi mulle määrättiin pelkkää lepoa, jotta vuoto ei pahene ja johda keskenmenoon. Suurin osa tammikuusta kului siis sohvan nurkassa lepäillen, pahoinvoinnin, migreenien ja hematooman vuoksi. Kärsisin kyllä koska tahansa uudelleen sen epätietoisuuden kun palkaksi sai näin ihanan tyypin. Mutta oli se ihan hirveää silti.

Helmikuu

Juhlittiin alkukuusta meidän silloisen kuopuksen 4-vuotissynttäreitä hyvin pienesti korona-ajan tyyliin ja paljastettiin samalla vauvauutiset läheisille. Se oli ihana hetki. Se oli myös viimeinen päivä kun mulla oli veristä vuotoa hematooman vuoksi, sitten se loppui. Vietettiin hääpäivää 8.2. ja 10-vuotis -vuosipäivää 9.2. Samaaan aikaan aloin tuntea ensimmäiset hennot ”kalan pyrstön hipaisut” vatsassa ja uskalsin hengittää ensimmäistä kertaa sitten tammikuun puolivälin. Siitä ei mennytkään enää kuin pari viikkoa, niin meillä oli vihdoinkin np-ultra ja saatiin kuulla, että vauvalla kaikki edelleen hyvin. Sitten uskallettiin paljastaa jo julkisesti meidän uutiset. Helmikuu tuntui niin ihanalta ja toiveikkaalta synkän tammikuun jälkeen. Helmikuussa vietettiin myös lasten hiihtolomaa rennosti ja nautittiin siitä, että mulla ei enää ollut niin paha olo ja pystyin taas liikkumaan.

Maaliskuu

Aloin pitää päiväkirjaa blogiin mun raskausviikoista, kuten olin tehnyt aiemmissakin raskauksissa. Myös Otto kertoi omia fiiliksiään. Mietittiin jo kovasti nimeä tulevalle pikkusisarukselle ja kirjoitin myös tiukkaa tekstiä sukupuolen selvittämisestä. Lopulta mekin paljastimme vauvan oletetun sukupuolen gender reveal -videolla, vaikka se oletettu sukupuoli ei juuri muuta merkitsekään kuin sitä, että saatiin antaa vauvalle juuri se nimi, joka meillä oli mielessä. Maaliskuussa me ostettiin myös pihalle Lay Z Spa poreallas, joka oli ihan paras ostos ikinä! Siellä me ollaan kylvetty kyllä ihan lukemattoman monta kertaa lasten kanssa ja se teki kesästä niin ihanan, kun sai helleiltoina lillua siellä!

Huhtikuu

Meillä tuli vuosi täyteen tässä kodissa viime huhtikuussa ja silloinkin taidettiin vaan päivitellä sitä, miten hiton nopeasti aika kuluu. Saavutin raskauden puolivälin ja vietettiin myös meidän nuoremman koululaisen 8-vuotissynttäreitä, jälleen vain oman perheen kesken, koska hitsin korona. Mulla oli meneillään energinen keskiraskaus ja vointi oli super hyvä. Tein innolla töitä ja olin ihan fiiliksissä siitä, että mulla oli niin hyvä olo eikä supistellut, vaikka raskaus oli jo ”niin pitkällä”.

Toukokuu

Vietettiin vappua ja alettiin pikkuhiljaa tekemään ensimmäisiä hankintoja vauvalle. Alkoi tuntua siltä, että vihdoinkin kesä on pian täällä. Mulla oli edelleen tosi hyvä olo raskauden suhteen, eikä mitään sen suurempia vaivoja. Mietittiin Oton kanssa sitä, miten järjestetään vanhempainvapaat ja tultiin siihen tulokseen, että heti kun mahdollista, Otto jää kotiin. Käytiin 3D/4D-ultrassa ja se oli ihan taianomaista. Miten selkeästi saatiin nähdä meidän vauvan kasvot ja miten rauhassa saatiin tuijotella hänen ihanaa puuhasteluaan mahassa. Siitä sai niin realistisen käsityksen siitä, millainen meininki hänellä on. Se oli todella hieno kokemus, jota muistelen edelleen.

Kesäkuu

Lapset jäivät kesälomalle koulusta ja oli tosi hyvät ilmat! Nautittiin kesästä ja Otto piti kesälomaa. Päätettiin vauvan lopullinen nimi. Käytiin työreissulla pohjoisessa ja oltiin muutama yö myös Oulussa sukuloimassa. Oli ihanaa nähdä vihdoinkin kaikkia rakkaita ihmisiä, kun koronatilanne oli hieman parempi ja moni jo rokotettu. Juhlittiin juhannusta rakkaiden ystävien kanssa meillä ja saatiin tavata ensimmäistä kertaa meidän rakas kummipoika. Meidän koululaiset kävivät kesäleirillä ja vietettiin aikaa Oton ja meidän 4-vuotiaan kanssa muutama päivä. Käytiin Lintsillä ja toteutettiin hänen toiveita niiden päivien ajan. Oli hassua larpata yksilapsisen kolmekymppisen pariskunnan elämää, mutta johan siinä tuli ikävä meidän tavallista menoa ja meininkiä ja koululaisten juttuja. Raskaudessa alkoi viimeinen kolmannes.

Heinäkuu

Vaihdettiin olohuoneessa järjestystä, ja olkkarista tuli paljon tilavampi. Mulle järjestettiin ihanat yllätysbabyshowerit, joita en osannut yhtään odottaa. Olin niistä aivan pöllämystynyt! Otto oli kesälomalla kuun ensimmäiset pari viikkoa vielä ja se oli ihanaa aikaa. Mulla oli edelleen todella hyvä olo. Käytiin Oton kanssa treffeillä ja veneilemässä koko perhe ja uitiin iltaisin Hietsussa tai omassa porealtaassa. Pidettiin Oton kanssa raskauskuvaukset auringonlaskussa kahdestaan ja se oli ihanaa. Vietettiin myös lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa vielä ennen syntymää. Kävin jokaisen lapsen kanssa erikseen viettämässä heidän toivepäivää kahden kesken. Käytiin mm. leffassa, ravintolassa syömässä ja ostoksilla ja jätskillä. Katse alkoi kääntyä pikkuhiljaa kohti elokuuta ja paljon oli vielä puuhaa ennen synnytystä. Jännitettiin, että ehtivätkö lapset palata takaisin kouluun kuun puolivälissä ennen kuin pikkusisarus lähtee syntymään, sillä laskettu aika oli 1.9.2021. Kirjoitin synnytyssuunnitelman aivan heinäkuun lopussa.

Elokuu

Mulla oli tosi hyvä olo. Alettiin pikkuhiljaa kuitenkin laittamaan vauvalle kamppeita valmiiksi. Turvakaukalo asennettiin autoon ja pestiin pikkupyykkiä. Sairaalakassikin tuli vihdoin pakattua. Yhtäkkiä 3.8. mun synnytys käynnistyi ilman mitään ennakkovaroituksia aamupäivällä supistuksilla ja illalla saimmekin tavata meidän tuoreimman perheenjäsenen. Se oli aivan maagista. Hän syntyi kuukauden etuajassa, aivan kuten vanhin isosiskonsa kymmenen vuotta aiemmin. Ennenaikaisuuden vuoksi meitä tarkkailtiin sairaalassa ja koronarajoitusten vuoksi Otto sai vauvan ensimmäisinä päivinä tavata meitä vain tunnin päivässä. Se oli ihan hirveää. Lisämaidon tuputus nosti vanhoja haavoja pintaan. Onneksi imetys lähti sujumaan hyvin, vauva ei kellastunut liikaa ja pääsimme ennätysnopeasti kotiin jo perjantaina aamulla. Pidin äitiyslomaa ja tutustuimme vauvaan kaikessa rauhassa koko perhe, kun lapsetkin ehtivät vielä kesälomailemaan ennen koulun alkua. Loppukuusta koulu alkoi ja meidän 4v palasi dagikseen ja yhtäkkiä olimme päivät täällä kolmestaan, minä, Otto ja vauva.

Syyskuu

Vauva täytti jo kuukauden silloin kun hänen olisi pitänyt vasta syntyä. Alkukuusta vietimme vauvan kastejuhlaa kummien ja isovanhempien kanssa ja se oli aivan ihanaa. Juhlat olivat täynnä rakkautta ja meidän esikoinen esitti isoisänsä kanssa siellä upean lauluesityksen. Seuraavana viikonloppuna juhlittiin mun 30-vuotissynttäreitä yhdessä Oton perheen kanssa. Mulla oli ihanat juhlat, vaikka kovin kovasti ei juhlittukaan kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Esikoinen täytti kymmenen vuotta ja se oli kyllä ihan käsittämätöntä! Miten meillä on jo niin iso esikoinen! Syyskuu meni todella nopeasti, vauva kasvoi kovaa vauhtia ja Otto oli palannut töihin isyysvapaan jälkeen.

Lokakuu

Lokakuussa vauva täytti jo kaksi kuukautta ja muutenkin alettiin pikkuhiljaa päästä kiinni siihen vauva-arkeen sen vastasyntyneen vaiheen jälkeen. Imetyskin sujui hyvin. Vauva alkoi olla enemmän hereillä päivisin ja seurustella ja höpötellä. Se oli ihanaa! Synnytyksestä palautuminen sujui tällä kertaa melko kivuttomasti ja olin siitä tosi iloinen. Tein paljon töitä vauvan päiväuniaikoina ja Otto teki vielä omia töitään. Lokakuu oli melko rankka ja väsyttävä, mutta onneksi Otto piti myös hieman syyslomaa loppukuusta ja se auttoi jaksamaan. Vietettiin myös halloweenia ja pukeuduttiin Cruella-elokuvan teemaan. Täytyy sanoa, että lokakuu on varmaan sumuisin kuukausi kaikista tämän vuoden kuukausista – silloin oli jotenkin kauheasti kaikkea puuhaa ja en oikein muista hirveästi mitään yksittäisiä hetkiä. Mutta kiva kuukausi sekin oli!

Marraskuu

Pyhäinpäivän viikonloppuna juhlittiin meidän koululaisten yhteisiä halloweensynttäreitä ja sitten olikin aika kääntää katse kohti joulun odotusta. Vauva täytti jo kolme kuukautta, ja sai ensimmäiset rokotukset. Oton vanhempainvapaan alku alkoi olla jo niin lähellä, että sen saattoi melkein maistaa. Koristeltiin joulukuusi ja muutenkin laitettiin joulua kotiin. Pysähdyin miettimään sitä, miten valtava muutos tämän ja edellisen marraskuun välillä oli tapahtunut, sillä viime vuoden marraskuu oli todella rankka ja haastava. Tämä marraskuu taas oli täynnä toivoa, odotusta ja iloa.

Joulukuu

Otto jäi vanhempainvapaalle marraskuun lopussa ja se tulikin kreivin aikaan, sillä joulukuun ensimmäiset kolme viikkoa olivat vuoden kiireisintä työaikaa. Vauva täytti jo neljä kuukautta. Tein blogijoulukalenteria ja kotona meillä oli perhejoulukalenteri ja paljon kivaa jouluisaa tekemistä, joka päivälle jotain. Valmistauduttiin yhdessä jouluun ja jännitettiin, että pysytäänkö kaikki terveenä tässä karmeassa pöpötilanteessa. Onneksi pysyttiin ja saatiin viettää joulua yhdessä läheisten kanssa. Joululoma on tähän asti ollut aivan ihana ja tehnyt niin hyvää. Olla vaan kiireettömästi, nauttia päivistä, pelata lautapelejä, käyttää samoja collegehousuja monta päivää ja tehdä lumiukkoja ulkona. Meillä on ollut niin ihanaa. Joulukuussa olen ottanut niin rennosti, että olen unohtanut jopa kirjoittaa ylös vauvan neljän kuukauden kuulumiset. Mutta ensi viikolla ikää on viisi kuukautta, niin jospa rustaan sitten kahden kuukauden kuulumiset kerralla pakettiin, sovitaan niin!

Tämä vuosi on ollut kokonaisuutena aivan käsittämättömän ihana. Vaikka vuoden alku oli ihan älyttömän rankka ja pelottava, vuoden loppu oli taianomaisen ihana. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä ollaan tänä vuonna saatu kokea ja ennenkaikkea siitä, että nyt meidän perheessä on kuusi jäsentä. Vuosi sitten tähän aikaan uskalsin vasta toivoa, että ehkä meillä vuoden kuluttua on oma pieni vauva täällä. Ja nyt hän on tässä. Täynnä iloa ja ääntä ja touhua, täynnä rakkautta ja naurua. Kiitos rakkaat ihanat tyypit siellä tästä vuodesta. Korvaamattoman arvokkaasta vertaistuesta ja ihanista sanoista, tsempeistä ja myötäelämisestä <3

Upotan tähän loppuun vielä lyhyen videon tämän vuoden kohokohdista, jonka julkaisin Instagramissa tällä viikolla<3 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön 🌼 Iina Hyttinen 🌼 (@iinalaura) jakama julkaisu

Olkoon ensi vuosi mahtava ja yhtä täynnä rakkautta kuin tämä! Onnellista uutta vuotta <3 

Tällä tavalla neljän vuoden välein on hauska päivittää vastauksia tässä joulun klassikkokyselyssä ja samalla tsekata, että kuinka hyvin tunnetaan toisemme Oton kanssa. Eli homman nimi on siis se, että vastataan sekä itse että arvataan toisen vastauksia samoihin kysymyksiin Oton kanssa. Ollaan kummatkin vastattu näihin erikseen näkemättä toistemme vastauksia, omilla tietokoneilla. Voitte myös halutessanne lukea meidän vanhat vastaukset vuosilta 2017 ja 2015.

LEMPI JOULURUOKA:

Iinan arvaus Otosta: Savuporoterriini ja kinkku aina! Ja varmaan myös mäti. Viime vuonna Otto innostui syömään myös sienisalaattia ja olin aivan yllättynyt, koska hän ei ole koskaan ennen sitä maistanut.

Oton oikea vastaus: Kyllä se on edelleen se kinkku, savuporoterriini hyvänä kakkosena. Aivan parasta kun näitä kahta syö yhtäaikaa. Moni liha on tässä vuosien varrella vaihtunut johonkin kasvipohjaiseen vaihtoehtoon, kun ne on usein parempia, mutta joulukinkulle ei ole vielä moista löytynyt. Ehkä vielä joskus.

Oton arvaus Iinasta: Aijai tää on ehkä vähän paha. Ollaan niin paljon puhuttu nyt joulupöydän antimista että tässä on ehkä tullut vähän vauhtisokeaksi siinä mielessä. Ehkä vuohenjuusto-bataattilaatikko, tai kalapöytä näin yleisesti ottaen.

Iinan oikea vastaus: Mäti kavereineen, sienisalaatti, bataatti-vuohenjuustolaatikko ja hernetuutinki tai hernerokka miten sitä nyt haluaa kutsua. 

INHOKKI JOULURUOKA:

Iinan arvaus Otosta: Ennen olisin vastannut graavilohi, mutta nykyään kun Otto syö sushiakin niin eihän tässä tiedä enää mitä vastata. Nyt pitänee hakea vastausta jo oman pöydän ulkopuolelta, olisiko se vaikka lipeäkala?

Oton oikea vastaus: Mun on pakko tunnustaa etten ole itsekään enää ihan satavarma, varmaan se mitä Iina sanoi. Makupalettini on kehittynyt tässä vuosien mittaan, ja ennen inhoamani sienisalaattikin on löytänyt tiensä munkin lautaselle. Sanon ehkä kuitenkin lipeäkala ihan lapsuuden traumojen takia. Pitää varmaan sitäkin kokeilla uudestaan, kun en ole vuosiin syönyt.

Oton arvaus Iinasta: En mä tiedä kaipaako tää edes perusteluja, kun kyseessä on sellainen joko tykkää tai ei tykkää -ruoka, mutta maksalaatikko. Minä tykkään, Iina ei. 

Iinan oikea vastaus: Maksalaatikko, jota ennen Otto halusi aina joulupöytään ja hajukin ällötti. Tänä vuonna sitä ei ole ostettu ainakaan, eikä viime vuonnakaan taidettu ostaa. Ehkä me ollaan vihdoin luovuttu siitä? 

MITÄ ODOTTAA ENITEN JUURI TÄSSÄ JOULUSSA 2021:

Iinan arvaus Otosta: Sitä, että saadaan viettää joulua täällä kotona rakkaiden kanssa ja että saa nähdä lasten ilon joulusta. Ja vauvan ensimmäistä joulua. 

Oton oikea vastaus:

Sitä että se tuntuisi edes etäisesti normaalilta, ja että saa viettää sen rauhassa perheen kanssa. Me eletään niin mielenkiintoisia aikoja ettei voi oikein mitään pitää taattuna. Aatto perheen kanssa ja sellainen kolmen päivän ruokaähky ni voiko enempää pyytää.

Oton arvaus Iinasta: Veikkaan että Iinan menee aika samoilla linjoilla kuin minä, eli että saadaan viettää rauhallinen joulu meidän rakkaiden kanssa.

Iinan oikea vastaus: Kyllä se on lasten jouluilo ja etenkin se, että on meidän vauvan eka joulu. Hän ei varmaan ihan hirveästi vielä joulusta ymmärrä, mutta on kovasti touhottamassa mukana menossa. 

JOULULAHJATOIVE JOS SAISI TOIVOA IHAN MITÄ VAAN:

Iinan arvaus Otosta: Että tää hiton korona loppuisi! Mutta sen lisäksi varmaankin joku siisti japanilainen import-auto, ehkä Nissan Skyline.

Oton oikea vastaus: Ai että, maailmassa on miljoona härpäkettä jotka haluaisin. Jos Verkkokauppa toimisi kuin kirjasto niin voisin kuolla onnellisena.

Oton arvaus Iinasta: Mä oon ehkä vähän shook jos Iina on keksinyt tähän jotain materiaa, kyseessä on kuitenkin niin empaattinen ja hyväntahtoinen ihminen. Ehkä tää on kompa ja se on heittänyt villikortin. Se on joko Louis Vuittonin laukku tai maailmanrauha ja korona pois.

Iinan oikea vastaus: Mä ainakin itse toivon korona-ajan loppua, mutta sitä saa varmaan odottaa monta vuotta. Sen lisäksi toivoisin, että me ensi vuonna voitaisi siitä huolimatta lähteä reissuun ja nauttia Oton vanhempainvapaasta silläkin tavalla. Katsotaan miten onnistuu keväällä, tuleeko rauhallisempaa hetkeä jolloin uskaltaa lähteä. 

REALISTINEN JOULULAHJATOIVE:

Iinan arvaus Otosta: Peliohjain ja uusi lautapeli. 

Oton oikea vastaus: Jotain teknologiaa, ja että jengi pysyisi terveenä joulun yli.

Oton arvaus Iinasta: Same as above, mutta korvaa teknologia uusilla leggingseillä.

Iinan oikea vastaus: Lulu Lemon leggarit ja konvehdit! 

PARAS JOULU JONKA ON VIETTÄNYT:

Iinan arvaus Otosta: Viime joulu, josta jäi ainutlaatuisia muistoja, kun saatiin vauvauutisia! 

Oton oikea vastaus: Mahdotonta sanoa, en usko että on olemassa yksittäistä joulua yli muiden, kun kaikista omat lämpimät muistonsa. Vastaan etukäteen että tämä vuosi, kun meitä on taas yksi enemmän. Vaikkei tuo pienin tulekaan mitään tästä muistamaan.

Oton arvaus Iinasta: Vähän veikkaan että aika samoilla linjoilla mennään tässäkin asiassa Iinan kanssa.

Iinan oikea vastaus: No kyllä se oli viime joulu kun saatiin maailman paras joululahja, eli positiivinen raskaustesti. 

JOULUPERINNE JOTA RAKASTAA:

Iinan arvaus Otosta: Yhteinen jouluruokien kokkaaminen, se kun saa tutkia lasten kanssa pakettien sisältöä ja sinappi-kinkku-savuporoterriinileivät kaiken häsellyksen jälkeen rauhassa IPAn kanssa. 

Oton oikea vastaus: Hitto, nyt kun pitäisi sanoiksi pukea niin en kyllä tiedä mitään yksittäistä perinnettä joka olisi yli muiden. Joulu on mulle kokonaisuus joka alkaa jouluruokien valmistamisesta ja loppuu silloin kuin ruoatkin loppuu joitakin päiviä aaton jälkeen.

Oton arvaus Iinasta: Mä vähän luulen, että joko jouluruokien kokkaaminen tai sitten aattona telkkarista tuleva Lumiukko-piirretty.

Iinan oikea vastaus: Joulusauna, jouluruokien kokkaaminen, kunnon jouluateria ja se kun saa lasten kanssa tutkia heidän paketteja. 

JOULUPERINNE JOKA EI OIKEIN UPPOA:

Iinan arvaus Otosta: Luulen, että se on edelleen joulupukki, kun Otto ei perusta tuntemattomista ihmisistä naamioituneena meidän kotona, hah. 

Oton oikea vastaus: Joulupukki. Tärkeä osa joulua, tiedetään, tiedetään. Mutta kun mulla on sellainen pieni “maskottikammo”, paremman termin puutteessa, niin en oikein välitä että sellainen pamahtaa meidän ovesta sisään. Joulupukki on tosi kiva, kunnes mun tarvitsee puhua sille.

Oton arvaus Iinasta: Joulurauhan julistuksen katsominen. Iina ei saa siitä oikein mitään irti, ja se menee kai päällekkäin Lumiukon kanssa. Onneksi on iPadi.

Iinan oikea vastaus: Joulurauhan julistus edelleen. Mulle sillä ei ole mitään henkilökohtaista merkitystä, kun meillä on aina katsottu sen aikana Lumiukko-animaatiota. 

HUVITTAVIN JOULUMUISTO:

Iinan arvaus Otosta: Niin monta hauskaa juttua tulee mieleen! Se on klassikko, kun esikoinen näki ekaa kertaa joulupukin ja oli aivan silmät selällään. Toisaalta viime jouluna meidän 4v (silloin 3v) topakkana bingoemäntänä jouluaattona oli kyllä melko priceless. Se voi olla tuoreempana Oton muistissa. 

Oton oikea vastaus: Näitähän on miljoona. Jostain syystä tuli äkkisiltään mieleen lapsuuden joulu lapissa, kun pukilla oli jostain syystä, mökin talonmiehen maiharit, maastohousut ja puukko. Selvisi vuosia myöhemmin että talkkari pelasti, kun ns. oikea pukki jäi paikallisen hotellin aulabaariin. Tätä en usko että Iina arvasi.

Oton arvaus Iinasta: Mitäköhän se Iina nyt olisi lämmöllä muistellut. Ehkä sitä kun esikoisen ensimmäisenä jouluna se istahti pukin syliin ja otti jämptin otteen parrasta, eikä halunnut päästää irti. Ikää silloin siis sen muutaman kuukauden. Lapsella, ei pukilla.

Iinan oikea vastaus: Mulla on tässä samat joita arvaan Otolle. Esikoisen joulupukki-ilme ja 4v bingoemäntänä. 

PARAS JOULUINEN TEKEMINEN ENNEN JOULUAATTOA:

Iinan arvaus Otosta: Jouluruokien kokkaaminen yhdessä ja eka kinkkuleipä keskellä yötä kun kinkku on vihdon valmis. 

Oton oikea vastaus: Kyllä se on tuo Iinan tekemä perhejoulukalenteri. Vihaan termiä ruuhkavuodet, mut ainakin tänä jouluna se on ollut yllättävän kuvaava. Perhejoulukalenteri on auttanut monta kertaa päästämään irti siitä kiireestä. Sellainen pakkorentoutuminen.

Oton arvaus Iinasta: Iina rakastaa kaikkea joulussa. Koko perheen jouluelokuvat on meidän resident jouluasiantuntijan lempipuuhaa silloin kun aikataulut antaa periksi, mutta tänä vuonna se on ihan yhtä hyvin voinut vastata että piparien leipominen.

Iinan oikea vastaus: Mistä aloitetaan! Perhejoulukalenterin ansiosta meillä on ennen joulua joka päivä kivaa yhteistä joulutekemistä. Mun suosikkeja varmaan Tuomaan markkinat, piparkakkutalon leipominen, kuusen koristelu, joulukorttien lähettäminen ja tonttudisko! 

Huomenna on jouluaatto ja huomenna ilmestyy vielä viimeinen luukku joulukalenterista klo 05.00 aamulla! Itse jään samalla joululomalle, mutta päivittelen kuulumisia Instagramin puolella myös loman aikana silloin kun siltä tuntuu!

Rakas perinne, joka meillä on ollut jo joulukalenterin alkuajoista lähtien, on aattoaamun selviytymispakkaukset. Ne ovat ihanat pienet lahjat lapsille, jotka he saavat avata jouluaattona jo heti aamulla. Pakkausten avulla jaksaa hyvin odotella aattoiltaa ja on mukavaa tekemistä sillä aikaa kun aikuiset touhottavat jouluruokien parissa, saunovat ja laittautuvat. Tämä perinne tulee alunperin meille jenkeistä, sillä siellä Christmas Eve boxit ovat Pinterestin mukaan suosittuja. Jenkeissä  lahjat jaetaan vasta joulupäivänä aamulla, ja siksi joissakin perheissä annetaan lapsille jo aattoiltana Christmas Eve boxit. Meillä taas on toisinpäin: kun lahjat jaetaan vasta illalla, niin aamulla saa jo tämän aattoaamun selviytymispakkauksen. Selviytymispakkaus on kyllä huvittava nimi, ihan kuin aatosta pitäisi ”selvitä”. Mutta sitten taas aattoaamun pakettikin kuulostaa tylsältä, joten mennään sillä jonka olen vuosia sitten jo ottanut käyttöön.

Meidän selviytymispakkauksissa on usein ollut esimerkiksi jokin jouluaiheinen satukirja tai puuhakirja, joko asu tai asuste jouluaatoksi, esim. jouluneule tai jouluyökkäri tai jouluinen hiuspanta, sekä sitten joku jouluherkku, kuten esimerkiksi vaahtokarkkikaakaon ainekset lasipurkissa tai muut pienet herkut. Amerikkalaisversiot ovat yleensä runsaampia kuin nämä meidän, niissä voi olla näiden lisäksi vaikkapa leffa, ”poron ruokaa”, leffaherkkuja ja muuta tekemistä aattoillalle. Viime vuonna laitoin selviytymispakkauksiin kierrätyskeskuksesta ostetut kirjat, Candy canet, itsetehdyt kaakaopommit sekä joulusukat ja vielä itse kirjoittamani joulukirjeet lapsille.

Joulukirje oli niin tärkeä juttu itselle, siinä kävin läpi kulunutta vuotta ja kehuin lasta siitä, miten vuosi on sujunut ja miten mahtava tyyppi hän on juuri sellaisena kuin on. Kiinnitin huomiota lapsen vahvuuksiin ja kerroin tunteistani. Kaikki lapset olivat iloisia kirjeistä, mutta erityisesti toinen meidän koululaisista taisi pitää kirjettä melko tärkeänä, sillä olen nähnyt sen usein hänellä kädessä joulun jälkeenkin. Olen iloinen siitä, että se oli hänelle niin merkityksellinen, koska juuri siitä haaveilin etukäteen kirjeitä kirjoittaessani.

Tänä vuonna meidän pakkauksista tuli vähän runsaamman sorttiset pitkästä aikaa. Viime vuonna niissä ei ollut mitään vaatetta (paitsi sukat), mutta tänä vuonna meillä on lapsilla jäänyt niin paljon vaatetta pieneksi kasvuspurttien vuoksi, että lisäsin tähän jokaiselle pari arkista käyttövaatetta mukaan (yökkäreille tai juhlavaatteille ei ollut tarvetta, kun niitä löytyy).

Pakkauksissa on lapsille rennot collegeasut, joulukirjat käytettynä kierrätyskeskuksesta (paitsi 4-vuotiaan puuhakirja uutena ostettu, kun en löytänyt kierrätyskeskuksesta hänelle sopivaa kirjaa), joulusukat sekä uudet joulukirjeet. Lisään niihin vielä kaakaopommit mukaan kunhan ehdin ne tekemään! Olin erityisen innoissani löytäessäni Joulutarina-kirjan käytettynä, se elokuva on niin ihana ja voin uskoa, että tarina on kirjoitettuna vähintään yhtä taianomainen. Samoin Roni Backin kirjoittama tubettajan käsikirja on varmasti hauska kirja lapsille yhdessä luettavaksi.

Uskon, että joulukirje on tullut jäädäkseen ja aion tehdä sellaiset joka vuosi hamaan tulevaisuuteen asti. Siitä tulee niin hyvä mieli itselle ja lapsille ja uskon, että he arvostavat sitä, että osoitan heille (tälläkin tavalla) että näen ja kuulen heidät ja rakastan heitä. Lapsille ei voi antaa liikaa positiivista huomiota ja kannustusta. Haluan, että lapset voivat aina tuntea olonsa tärkeiksi ja rakastetuiksi perheenjäseniksi ja uskon, että tällaiset pienet huomionosoitukset auttavat myös sen tunteen välittämisessä.

Tein oman paketin ja kirjoitin kirjeen myös meidän vauvalle, vaikka hän ei vielä osaakaan lukea. Mutta aion tallettaa joulukirjeen hänen vauvakirjaansa, sieltä hän voi sitten isompana lukea kuinka ihana ja rakas oli jo vauvana.

IIK! Enää kaksi yötä jouluun! <3