En voi vieläkään uskoa, että kirjoitan tätä, mutta niin tässä vaan kävi. Tänään me allekirjoitettiin kauppakirjat pankissa ja nyt meillä on ikioma uusi koti. Kannatti luovuttaa. Meidän 2. kauden ekassa podcast-jaksossa, jossa me puhuttiin kodin etsinnästä, mä julkisesti ilmoitin, että nyt mä luovutan kodin etsinnän suhteen 1,5 vuoden jälkeen. Rentoudun, en etsi enää, en päivitä joka päivä etuovea. Annan vaan olla. Alettiin jopa miettiä taas tämän nykyisen kodin sisustusta ja laittamista kivemmaksi. Ajateltiin, että tullaan ehkä olemaan tässä vielä pitkään. Mietittiin, että ehkä ensi joulunakin me ollaan vielä täällä, vaikka jo viime jouluna piti olla jossain muualla. Ja kuin ihmeen kaupalla, meni vain pari viikkoa ja me törmättiin THE asuntoon.

Vaikka en päivittänyt enää Etuovea jatkuvasti, kävin kuitenkin perjantaisin tsekkaamassa hakuvahdin asunnot mun tarkoilla kriteereillä. Niitä tuli todella hitaalla tahdilla, ehkä 1-2 viikossa tämän vuoden puolella ja yleensä nekään eivät vastanneet ihan kaikkia meidän toiveita, aina oli jotain pielessä. Paitsi nyt. Nyt ei ollut mitään pielessä. Kaikki oli kuin liian hyvää ollakseen totta.

Kun olin tsekannut kaiken muun, ryntäsin ekana katsomaan, onko asunto sittenkin vuokratontilla, kun se oli niin hieno ja silti juuri sopiva meidän budjettiin. Ei ollut, vaan omalla tontilla! Sitten menin katsomaan remontit, siellä on varmaan ollut vesivahinko tai jotain kun se on noin hieno ja täydellinen meille ja silti hyvän hintainen, mutta ei ollut sitäkään. Selasin ja selasin, että pakkohan tässä on jotain piilevää olla pielessä, kun tämä on vaan niin täydellinen! Mutta mitään ei löytynyt. Näytin kämpän Otolle ja me laitettiin samantien välittäjälle viestiä, että voitaisiin sopia yksityisnäyttö mahdollisimman pian. Saatiin buukattua näyttö kahden päivän päähän, vaikka samalle päivälle oli kuulemma jo viisi muutakin yksityisnäyttöä. Asunnosta oli selvästi paljon kiinnostuneita.

Tuli sunnuntaipäivä ja mentiin näyttöön. Talo näytti vielä ihanammalta kuin kuvissa. Astuttiin sisään ja se tunne tuli! En kestä, että se tunne mistä kaikki puhuivat oli oikeasti totta. Meille oikeasti tuli se tunne, kun me astuttiin sinne kotiin, että tämä. Tämä tuntuu kodilta, tämä tuntuu meiltä, tämä me halutaan. Me kierreltiin siellä asunnossa  _vartti_ , jonka jälkeen pyydettiin vielä välittäjää lähettämään meille tarvittavat paperit ja kysyttiin, että onko asunnosta tullut vielä tarjouksia. Toki välittäjät nyt aina voivat liioitella kiinnostusta halutessaan, mutta meille kävi heti selväksi, että tästä asunnosta on oikeasti todella moni kiinnostunut. Ja olihan se aika ilmiselvää, että miksi. Jos meillekin tuli 1,5 vuoden etsinnän jälkeen näin voimakkaana vihdoinkin se tunne, että tässä on oikea koti, niin varmasti se tuli aika monelle muullekin, joihin on tässä 1,5 vuoden aikana näytöissä törmännyt. Aika monella muulla varmasti oli suht samat hakukriteerit kuin meillä.

Kun painettiin asunnon ovi kiinni meidän takana ja seistiin meidän auton vieressä Oton kanssa, mä kysyin, että mitä me tehdään? Otto vastasi, että ”se oli kyllä oikeesti tosi kiva”. Lapset kiljuivat vieressä, että ”me halutaan muuttaa tänne!” kaikki kolme. Kukaan meistä ei ollut vielä koskaan tuntenut niin voimakkaasti sitä tunnetta, vaikka lapset olivat joistain asunnoista aiemminkin olleet innoissaan. Ajettiin kotiin ja vilkuiltiin toisiamme vähän väliä. Kotona ilmoitin, että soitan nyt kaikille niille ihmisille, ketkä ovat neuvoneet meitä kämppäasioissa ja kysyn mitä tehdään. Näytettiin kaikki paperit meidän asuntoguruille ystäville ja sukulaisille ja saatiin vihreää valoa. Mun hyvä ystävä ja kokenut asuntosijoittaja neuvoi meille kaiken ostotarjouksen tekemisestä ja niin me tehtiin heti samana päivänä, vain pari tuntia näytön jälkeen ostotarjous ja annettiin aikaa seuraavaan aamuun klo kahteentoista.

Sinä iltana oltiin kyllä niin tulisilla hiilillä, että mitä tässä tapahtuu. Päällimmäisenä mielessä oli, että entä jos me ei saadakaan sitä asuntoa. Entä, jos joku ehtii ensin. Seuraavana päivänä saatiin sähköpostia ja puhelu jo ennen meidän asettamaa aikarajaa. Meidän ostotarjous oli hyväksytty. Voin kertoa, että sinä päivänä tuuletettiin ja samalla kyllä tuntui jännittävältä ja vähän pelottavaltakin! ”Nyt meidän on pakko ostaa se asunto!” Se tuntui niin hiton isolta asialta ja sitähän se onkin. Ei tunnu yhtään pienemmältä asialta sekään, kuinka iso asuntolaina meillä nyt on meidän nimissä. Mutta toisaalta, asuntolaina on aivan täysin meidän budjetissa, osattiin neuvotella tosi hyvät ehdot, eikä edes olla budjetin ylärajoilla. Meidän asumiskulut tulevat pysymään suunnilleen samana kuin ne ovat nytkin, tai saattavat olla jopa muutaman euron pienemmät. Asunto on upea, järkevä ostos hyvältä paikalta. Ja se on nyt meidän.

Meidän uusi koti. Tämä tuntuu niin epätodelliselta oikeasti, mutta kai mun pitäisi jo uskoa, että me oltiin näin onnekkaita. Nuorena äidiksi tulleelle pienituloisen yksinhuoltajan lapselle, joka ei koskaan lapsuudessakaan asunut muuten kuin vuokralla, tuntuu erityisen käsittämättömältä, että omistaa nyt Helsingistä ikioman hienon ja modernin paritalon puolikkaan, jossa on oma iso terassi ja piha, paljon avointa tilaa, kodinhoitohuone, ne tuplasuihkut ja  SE KORKEA HUONEKORKEUS. Mä sain senkin. En voi uskoa, että sain senkin. En voi oikeasti sanoin kuvailla miten älyttömän iso juttu se mulle on, että me ollaan päästy tähän asti. Se ei aina ole ollut helppoa ja kun mä mietin mistä olosuhteista me ponnistettiin perhe-elämään ja aikuisuuteen, tuntuu yhä älyttömämmältä, että tässä nyt ollaan.

Olen vaan ihan valtavan kiitollinen siitä, että me löydettiin meille koti, enkä malta odottaa, että päästään muuttamaan sinne tänä keväänä. Kiitos ihan hirveästi kaikille teille, jotka olette tsempanneet ja neuvoneet ja auttaneet meitä tässä pitkässä etsinnässä. Te olette auttaneet näkemään uusia näkökulmia,  joista tarkastella asioita ja neuvoneet kiinnittämään huomion niihin oikeisiin juttuihin. Tunnen oloni ihan älyttömän onnekkaaksi <3

Mä olen niin helpottunut, että vihdoinkin tästä uskaltaa kertoa, kun viime viikkoina en ole halunnut mitään enempää kuin huutaa koko maailmalle, että me löydettiin kämppä, mutta en ole voinut vielä kertoa ennen kuin kaikki nimet oli paperissa. Mutta hei, tulevina viikkoina ja kuukausina on luvassa paljon kotijuttuja! Meillä ei vielä ole uuden kodin avaimia, mutta heti kun saamme ne, niin päästän teidätkin näkemään miltä meidän tulevassa kodissa näyttää. Me tullaan tekemään jonkin verran remonttia ainakin keittiössä ja seinäpinnoilla ja sisustusjuttuja tulee myös paljon. Kertokaa ihmeessä millaista sisältöä haluaisitte uuteen asuntoon/sen ostamiseen liittyen niin minä toteutan!

Aihe liittyy suoraan meidän Yhdessä-podcastin uusimpaan jaksoon, jossa meidän vieraana oli upea erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), tietokirjailija Marja Kihlström. Jaksossa avataan meidän itse lapsuudessa ja nuoruudessa saamaa seksuaalikasvatusta ja sitä, miten se on vaikuttanut esimerkiksi meidän omaan kehitykseen ja parisuhteeseen. Jaksossa Marja myös vastaa kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin liittyen seksuaalikasvatukseen. En itse ole mikään tämän alan asiantuntija, mutta tämän postauksen vinkit ja keinot pohjautuvat Väestöliiton ja THL:n sivuilta kaikille luettavissa oleviin materiaaleihin, sekä Marjan kanssa käytyyn keskusteluun.

Marja sanoo jaksossa hienosti, että seksuaalikasvatus aloitetaan (tai pitäisi aloittaa) jo raskausaikana. Ei sitten, kun lapsi kiinnostuu siitä, mistä vauvat tulee, eikä sitten kun kuukautiset alkaa tai ehkäisystä tulee ajankohtaista, vaan silloin, kun lapsi on vasta mahassa. Miten? No siten, että vanhemmat juttelevat keskenään siitä, miten haluavat toteuttaa seksuaalikasvatusta tulevaisuudessa, mitä parisuhde merkitsee, mitä seksi ja seksuaalisuus merkitsee, millaisia vanhempia he haluavat olla.

Silloin kun ”me ollaan oltu raskaana” x3, ei olla kyllä osattu ajatella tällaista asiaa. Ei me tiedetty 19- ja 20-vuotiaina esikoisen odottajina, että meidän pitäisi osata puhua tällaisista asioista etukäteen, eikä kukaan sitä meille silloin sanonut. Eikä neuvolasta siitä sanottu tokan tai kolmannenkaan lapsen odotusaikana mitään. Toki aina on annettu lippulappusia ja keskusteltu kyllä vanhemmuudesta ja parisuhteesta yleisesti, mutta ihan näin pitkälle ei neuvolassa päästy. Ja kuten Marja sanoikin myös jaksossa meille lohdullisesti, niin ei se haittaa mitään. Me ollaan opittu lennosta, luettu itsenäisesti aiheesta ja seksuaalikasvatusta parhaimmillaan on myös se, että lapset saavat nähdä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, osoittavat hellyyttä toisilleen, puhuvat toisistaan. Ja toki se, miten lapsesta huolehditaan hyvin, miten lasta kuunnellaan ja miten lapsen kehoa ja omia mielipiteitä ja ajatuksia arvostetaan ja huomioidaan arjessa.

Tärkeä huomio on se, että seksuaalikasvatus on iso ja  merkittävä osa vanhemmuutta. Se on myös osa, jolla on ihan valtavan suuri merkitys lapsen tulevaisuuden ja itsetunnon kannalta. Seksuaalikasvatus vaikuttaa niin moneen asiaan, THL:n mukaan ”Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on suojella lasta ja tukea hänen seksuaalista kehitystä, kasvattamalla lasta itsearvostukseen. Itsearvostuksen avulla lapsi pystyy tekemään valintoja, jotka tukevat hänen hyvinvointia eri kehityksen vaiheissa.”

Ei mikään pikkujuttu siis, vai mitä? Se koskettaa meitä kaikkia. Seksuaalikasvatusta on myös se, että ei kerro seksuaaliasioista lapselle mitään. Se, että vaikenee asioista, jotka ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta oleellisia ja tärkeitä, antaa lapselle kuvan siitä, että seksuaalisuus on merkityksetöntä. Se vaikuttaa lapsen hyvinvointiin haitallisesti.

WHO:n mukaan ”Lapsen kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus kattaa kehoon, itsestä huolehtimiseen, minäkuvaan, itsetuntemukseen, tunteisiin, käyttäytymiseen, ihmissuhteisiin ja turvataitoihin liittyviä asioita. Asianmukaisella ja ikätasoisella seksuaalikasvatuksella voidaan vahvistaa näitä lapsen tietoja ja taitoja ja sitä kautta elämänhallintaa ja itsesuojelua sekä seksuaalisuutta voimavarana.”

Ajattelin listata tähän alle muutaman keinon, joilla me ollaan toteutettu seksuaalikasvatusta ikätasoisesti.

1. Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Ollaan puhuttu kaikista kehon osista ihan samalla tavalla ja nimetty niitä alusta asti. Meillä ei puhuta mistään etupyllystä, vaan pimppi on pimppi. Ei myöskään hihitellä kehon osille tai kysymyksille niistä. Jokainen kehon osa on yhtälailla arvokas ja hyvä.

2. Positiivinen ja arvostava asenne itseä ja muita kohtaan. Jokainen ihminen ja keho on arvokas sellaisena kuin on. Ei naureskella toisille, ei vähätellä toisia.

3. Lapsen turvataidot ja uimapukusääntö. Me otettiin turvataitojen opettamisen pohjaksi YLE:n Emmy-palkittu Kehoni on minun -animaatiosarja. Animaatiosarja on merkitty ensimmäistä jaksoa lukuunottamatta K12-merkinnällä, mutta sen voi asiantuntijoiden mukaan vanhemman seurassa katsella yli 3-vuotias. Sarjan neljän jakson tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää, houkuttelua ja seksuaaliväkivaltaa sekä edistää varhaista puuttumista lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.  Sarjan avulla tietoa ja opastusta saanut lapsi oppii tunnistamaan häneen kohdistuvan seksuaalisen häirinnän, houkuttelun ja seksuaaliväkivallan sekä kertomaan kokemastaan turvalliselle aikuiselle.

4. Kysymyksiin vastaaminen ikätasolle sopivasti. Kysymysten tueksi on hyvä ottaa esimerkiksi kirja. Me ollaan koettu todella hyvinä kirjoina Vuokko Hurmeen Pikkurillin käsikirja, sekä Anna Fisken Kuinka vauvoja tehdään?. Molemmissa vastataan oikeastaan aikalailla kaikkiin niihin kysymyksiin, mitkä lapsia voivat askarruttaa esimerkiksi vauvan odotuksessa ja syntymässä, seksissä, kehossa ja kaikessa niihin liittyvässä. Suosittelen molempia, muta erityisesti tämä Anna Fisken Kuinka vauvoja tehdään vastasi mun mielestä vielä kokonaisvaltaisemmin kaikkiin kysymyksiin ja siinä oli asiaa nimenomaan näihin liittyen, siinä missä Pikkurillin käsikirja taas käsittelee esimerkiksi lapsen kasvamista ja oikeuksia enemmän kokonaisuutena ja vauvajuttuja ja seksuaalisuutta käsitellään muutamalla aukeamalla. Molemmat kirjat ovat loistavia.

5. Tunteista puhuminen ja niiden sanoittaminen. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niillä on nimi. Lapsi saa olla myös vihainen, surullinen, pettynyt ja ärsyyntynyt. Näytetään, miten tunteita ja erilaisia asioita voi selvittää puhumalla. Osoitetaan rakkautta, lohdutetaan tarvittaessa. Opetetaan rauhoittumaan, rakastamaan, ilahduttamaan, innostumaan ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.

6. Kunnioitetaan, jos joku sanoo EI. Ketään ei saa koskettaa, kutittaa, halata tai pussata ilman lupaa. Me ei ikinä pakoteta  lapsia antamaan halia vaikka isovanhemmalle tai kummille, jos lapsi ei itse halua.

7. Ei ikinä vitsailla mistään tyttö- tai poikaystävistä. Jos lapsi esimerkiksi tykkää leikkiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ei heitetä mitään ”meettekö isona naimisiin” tai ”ootko siihen ihastunut” -läppää. Ei myöskään oleteta, että meidän lapset tulisivat joskus olemaan kiinnostuneita juuri tietyn sukupuolen edustajasta. Ollaan luettu paljon erilaisista ihmisistä, perheistä ja parisuhteista ja arvostetaan kaikkia erilaisia ihmisiä, perheitä ja parisuhteita ihan yhtä paljon.

Vaikka seksuaalikasvatus onkin todella tärkeä juttu, siitä ei kannata ottaa stressiä tai paineita. Jo lukemalla muutamat lyhyet ja hyvin selitetyt ohjeet esimerkiksi Väestöliiton sivuilta, on vanhemmalla melko hyvä pohja lähteä toteuttamaan seksuaalikasvatusta arjessa. Marja Kihlström itse asiassa kirjoittaa tällä hetkellä uutta kirjaa liittyen seksuaalikasvatukseen. Kirja ilmestyy ensi syksynä. Mä aion ehdottomasti kyllä lukea sen, sillä arvostan niin kovasti Marjan empaattista, mutkatonta suhtautumista kaikkeen ja sitä, että hän puhuu asioista niiden oikeilla nimillä.

Aihe on ihan uskomattoman laaja ja tämä yksi postaus on vain pieni pintaraapaisu siihen. Mutta meidän reilun tunnin mittaisessa Yhdessä-podin jaksossa aihetta käsitellään vähän kattavammin ja siellä tosiaan on Marjan vastauksia tavallisimpiin seksuaalikasvatukseen liittyen vanhempien mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lisää kannattaa myös lukea Väestöliiton sivuilta, missä aiheesta on paljon ohjeita ja videoita.

Kuuntele Yhdessä-podcastin Seksijakso 2, vieraana seksuaaliterapeutti Marja Kihlström:

Spotifyssa

Soundcloudissa

Apple Podcasteissa

Millaisia neuvoja olette saaneet esimerkiksi neuvolasta seksuaalikasvatukseen liittyen? Oletteko keskustelleet näistä asioista jo raskausaikana, vai vasta myöhemmin?

Koska meillä on mahdollisuus töiden ja opiskeluiden luonteen vuoksi pitää lapset kotona, pidämme heidät kaikki kotona toistaiseksi. Samalla vähennämme omalta osaltamme niiden lasten tartuntariskiä, joiden on vanhempien työn puolesta pakko pysyä päiväkodissa tai koulussa. Samaan päätökseen on näyttänyt tulevan todella moni muukin vanhempi, enkä koe tästä olevan mitään haittaa ainakaan meidän lapsille. Mikäli meillä olisi jonkinlaisia oppimisvaikeuksia tms niin harkitsisin ehkä uudelleen, mutta koska mitään sellaista ei ole, koen, että pystytään tässä poikkeustilanteessa huolehtimaan opetuksen toteutumisesta riittävän hyvin myös itse kotona.

Tehtävät Helsingissä (ainakin meidän koulussa ja opetushallituksen linjauksen mukaaan) saa Wilmaan päivittäin ja suhtautuminen ratkaisuun on päivähoidossa, eskarissa ja koulussa ollut positiivista. Seurataan tilannetta päivittäin ja katsotaan kuinka viranomaiset linjaavat päivähoidon ja koulujen suhteen tulevaisuudessa.

Koska mun omat päivät ovat nyt tyhjempiä niin monien tapahtumien peruuntumisen vuoksi (joissa olisin ollut siis vieraana, en onneksi itse järjestämässä), suoriudun mun normaaleista töistä hieman nopeammin ja kevyemmin kuin yleensä arkiviikoilla. Palaveritkin hoituvat kätevästi etänä, jolloin matkoihin ei mene aikaa. Sekin helpottaa tämän arjen järjestämistä.

Meillähän on jo monelta kesältä kokemusta tästä, että lapset ovat koko kesän kotona ja me vanhemmat kuitenkin opiskelemme tai teemme töitä samalla kun tarjoamme heille pitkän kesäloman. Ollaan palattu siihen hyväksi havaittuun malliin, että osittain vuorottelemme päivällä Oton kanssa työnteossa/opiskelussa ja loput teemme illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen. Näin ollen meillä on paljon myös perheen yhteistä aikaa ja olemme pystyneet järjestämään opetushetkiä lapsille sopivasti.

EDIT klo 20.45: Iltapäivällä Suomen hallitus päätti sulkea koulut, mutta koulut järjestävät edelleen opetusta 1-3-luokkalaisille, joiden vanhemmat tekevät yhteiskunnan kannalta kriittisiä töitä. Päiväkodit pysyvät auki, mutta kaikkien, jotka pystyvät, toivotaan pitävän lapset kotona. Kirjoitin ylemmän tekstin jo aamulla, jolloin uusia linjauksia ei vielä oltu annettu. Kaikki uudet linjaukset pääset lukemaan Helsingin sanomista TÄSTÄ. 

Tein lapsille löyhän lukujärjestyksen, josta kaikki kolme ovat olleet innoissaan. Noudatan siinä 2. luokan tuntijakoa niin, että normaalit viikkotunnit toteutuvat. Lapsi tekee kaikki ne tehtävät, mitä me Wilmaan saadaan, mutta lisäksi olen keksinyt myös omia tehtäviä esimerkiksi musiikin, kuvataiteen ja liikunnan suhteen. Myös pienemmillä on samat tunnit, mutta ikätasoon sopivasti. Matikan tunnilla 3-vuotias voi järjestellä duploja värien mukaan ja harjoitella laskemista niillä (tai vaihtoehtoisesti tehdä ihan mitä huvittaa, mutta on nauttinut siitä, että hänkin saa muka opiskella kuten siskot). Eskarilainen taas saa pelata eskarista tuttua Mattekungen -matikkapeliä iPadilla tai laskea opetella kelloa hauskasta harjoituskirjasta. Joka päivä lapsilla on myös pitkä ”ulkovälkkä” eli 1,5-tunnin ulkoiluhetki merkittynä lukkariin. Lisäksi toki ulkoillaan muutenkin.

Suomen tunneilla saa lukea suomeksi kirjoja ja ruotsin tunneilla ruotsiksi. Lisäksi isommat lapset saivat kirjoittaa ruotsiksi kirjoitelman henkilöstä, jota ihailevat. Niitä oli ihana lukea ja ei voi kuin ihailla 6- ja 8-vuotiaan kirjoitustaitoja. Eskarilainen harjoitteli matematiikkaa laskemalla omasta toiveestaan kuinka vanhaksi Coco Chanel eli syntymä- ja kuolinvuoden perusteella. Hän suoriutui tehtävästä mainiosti. Oikeastaan on aika hauskaa keksiä lapsille tehtäviä ja arki on ainakin tähän asti sujunut oikein hyvin ja mutkattomasti tässä poikkeustilanteessakin, jos jotain positiivista haluaa keksiä.

Kaikille teille, joiden lapset on myös kotona, tässä muutamia meidän vinkkejä tekemisestä lasten kanssa:

• Pikkulelujen järjestely. Meillä ainakin pikkulelut menee aina helposti sekaisin, vaikka kaikille on omatkin paikat. Usein sekaisin on petsit, lego friends -ukkelit, l.o.l-nuket ja barbien kengät ja pikkutavarat. Pikkutavaroiden järjestely oikeisiin paikkoihin on hyödyllistä ja siinä saa aikaa kulumaan ihan sikana!
• Moka Mera Lingua -sovellus, jossa voi opetella eri kieliä, esimerkiksi ruotsia, englantia tai espanjaa. Sovellus on ilmainen, siinä ei ole mainoksia ja se sopii 3-vuotiaasta ylöspäin kaiken ikäisille. Löytyy Google Play-kaupasta ja Appstoresta.
• Duolingo-sovellus, vähän haastavampi ilmainen appi, jossa voi opetella myös eri kieliä. Suunnattu aikuisille, mutta onnistuu kouluikäiseltä varsin hyvin myös
• Jumppavideot YouTubesta, niiden avulla lapset voi opetella vaikka käsilläseisontaa, spagaattia, kärrynpyöriä, tanssia tai mitä ikinä.
• Ulkona: pyöräily, kirkonrotta, hippa, piiloleikki, erilaiset hyppynaruleikit, metsässä samoilu, erilaisten kasvien tunnistaminen, katuliiduilla piirtely (onnistuu ainakin Helsingissä kun ei ole lunta).
• Leipominen: lapset osaa helposti leipoa itsekin vaikka kauralastuja, granolapatukoita, mustikkapiirakkaa tai juustokakkua.
• Oman pelin keksiminen. Lapset voivat yhdessä kehitellä pelilaudan, pelinappulat ja säännöt.
• Oman ”YouTube-videon” kuvaaminen. Meidän lapsilla ei siis ole mitään omaa kanavaa, mutta usein tykkäävät kuvata erilaisia haasteita ja videoita, joita katsellaan ihan oman perheen kesken. Vanhempi voi auttaa aiheen keksimisessä tarvittaessa.
• Oman sarjakuvan piirtäminen, ohjeita löytyy netistä.
• Vaatekaapin järjestely.
• Kaikkien kynien läpikäyminen ja teroittaminen kerralla (ai vitsi miten ihanaa on piirtää kun kaikki kynät on teräviä)
• Disko
• Oman soittolistan tekeminen Spotifyssa
• Äänikirjat
• Muovailuvahaleikit
• Taikataikinan tekeminen ja siitä esim. barbien ruokien tai pääsiäiskoristeiden askartelu
• Yle areenasta Tiedonjyvä -sarja ja erilaiset helpot lasten kanssa kotona toteutettavat tieteelliset kokeet

Ruotsinkielisille:

SVT Barn | Bolibompa: Drakens Dansskola Hauska tanssikoulu ilmaiseksi SVT barn -sivuilla. Tanssinopetusvideoita lapsille ajankohtaisista biiseistä. Hauskaa liikunnallista tekemistä monen ikäisille.

SVT Barn | Lilla Aktuellt: uutisohjelma vähän isommille lapsille, täällä selitetty kouluikäisille sopivasti paljon esim. koronaviruksesta.

Me täydennettiin varmuuden vuoksi kotivaraa jo useampi viikko sitten, joten viime viikolla riittivät ihan normaalit viikon ruokaostokset. Meillä riittää täällä hyvin ruokaa ja päivittäistavaraa tälle ja ensi viikolle ainakin, joten pysytellään kotona tai ulkoillaan kodin lähellä ja edetään päivä kerrallaan.

Mun sydän on kaikkien heidän kanssa, joiden elämään koronavirus juuri nyt vaikuttaa. Monet pienyrittäjät ovat ahdingossa, kun tavara ei liiku koronaviruksen vuoksi. Nostin eilen vastikkeettomasti pienyrityksiä esiin instassa ja tulen tekemään sitä tulevina päivinä lisää. Jos voit: osta kotimaisista pienistä verkkokaupoista, osta verkkokurssi tai nettijoogatunti, hanki lahjakortteja palveluihin, jotka voit hyödyntää pandemian mentyä ohi tai tilaa kotiinkuljetuksella ruokaa lähiravintolasta. Mikäli taloudellisesti mahdollista, kannattaa harkita, pyytääkö takaisin lipun hintaa perutusta konsertista tai teatteriesityksestä. Tapoja auttaa on monia.

Pidetään kaikki huolta toisistamme kaikilla mahdollisilla tavoilla ja autetaan, jos siihen mahdollisuus on <3 

Maailman suloisin pyramidi, jonka meidän lapset tekivät. Meidän erottamaton kolmikko, jotka ovat päivä päivältä vaan tiivimmin yhdessä. Tässä hetkessä raikasi nauru ja rakkaus kuului siitä naurusta. Mikään, ei mikään tässä maailmassa ole ihanampaa kuunneltavaa kuin se, kuinka omat lapset nauravat ja rakastavat keskenään jokaisella solullaan. Heidän ilo ja nauru on niin aitoa ja tarttuvaa. Rakastan heidän omia hömppiä juttuja joita he keksivät kolmestaan. Vihaan sitä, että mun on pakko sanoa tähän perään, että ”kyllä, kyllä he myös nahistelevat keskenään joskus”. Jos en sano, sitä kommentoidaan heti, että eivätkö he muka koskaan tee niin.

Ihan kuin se, että olisi paljon iloa ja naurua ja rakkautta, tarkoittaisi, että ei koskaan kinastele, jos ei sitä erikseen sano. Inhoan, että iloon ja rakkauteen on pakko tuoda mukaan se, että kyllä hekin joskus ovat eri mieltä asioista. Itselleni on aivan itsestäänselvää, että asioista ollaan joskus eri mieltä, joskus kaksi haluaa yhtäaikaa saman lelun tai joskus jonkun mielestä joku asia on epäreilua. Ja että näitä asioita selvitellään, niistä keskustellaan, niitä ratkomalla opitaan tärkeitä taitoja. Ja niistä myös päästään eteenpäin. Nauretaan, iloitaan, rakastetaan.

Jos pikkukinoja miettii jälkeenpäin, voin miettiä, miten hienosti erimielisyydet ratkaistiin. Tai sitten voin keskittyä muistelemaan niitä iloisia ja ihania hetkiä niiden kinojen ympärillä. Molempi parempi. Se, missä itse en näe mitään järkeä omalla kohdallani, olisi miettiä päivän jälkeen, että ”Olipa ärsyttävää kun lapset huusivat tänään. Olipa tosi raskasta kun ne kinastelivat siitä värityskirjasta. Vitsi että ketutti taas siivota magneetteja, leikkiruokia, pompuloita ja leikkirahoja olkkarista”. Ei vaan hyödytä mitään, nuo on just sellaisia juttuja, jotka mä unohdan saman tien kun ne on ohi.  Paljon mieluummin keskityn miettimään kaikkea sitä hyvää, mitä meillä yhdessä on. Mutta se onkin vain mun tapa, jollekin toiselle toimii toinen tapa.

Kun mä mietin tuotakin kuvassa näkyvää pyramidi-hetkeä, muistan sen, miten hellästi lapset katsovat toisiaan. Miten innokkaasti isommat opastivat pikkusiskoaan, kun tämä kiipesi heidän selkäänsä. Kuinka hän ensin meni makaamaan mahalleen siskojen selkien päälle ja isot kärsivällisesti neuvoivat, että ei sitä pyramidia ihan sillä tavalla tehdä. Sen riemun, kun hän vihdoinkin onnistuneesti kiipesi kontalleen isosiskojen päälle ja katseli sieltä korkeuksista meitä vanhempia. Kun hän lopulta kapusi alas pyramidin päältä, kaikki kolme nauraa rätkättivät ja halasivat toisiaan. Nuo on niitä hetkiä, joita mä purkitan mun muistoihin ja joihin mä palaan aina uudelleen ja uudelleen. Niitä hetkiä, joista olen ihan valtavan kiitollinen.

Nyt, kun koronaviruksen takia varmasti moni viettää enemmän aikaa perheen kanssa kuin yleensä, saattavat hermot kiristyä. Veikkaan, että meillä ainakin lapsilla tulee jossain vaiheessa olemaan tavallista enemmän kinastelua keskenään, jos kovin pitkään eristäydytään kotiin/ollaan vain perheen kesken. Silloin on entistäkin tärkeämpää koittaa unohtaa ne pienet ärsyttävät hetket ja keskittyä niihin iloisiin ja ihaniin hetkiin yhdessä. <3

Olen taas kerännyt arkisia asuja viime viikoilta ja tässä postauksessa esittelen niistä viisi. Säät on vaihdelleet kyllä niin tiuhaan viime aikoina, että huhhuh! Joinakin päivinä on ollut niin keväinen fiilis jo ja jopa kuusi astetta lämmintä, kuten viimeksi tänään. Lisäksi on näkynyt luntakin ja tietysti viime viikonloppuna Himoksella oltiin ihan kunnon ulkoilukamppeissa. Sielläkin tosin lauantaina lämpötila nousi tosi korkeaksi rinteessä. Tuntui ihan, että paistuu niissä laskettelukamoissa. Lasketteluasuja nyt en ihan ottanut tähän mukaan sentään, mutta muita arkisia asukokonaisuuksia kyllä. Täältä tulee:

1. Laskostetut mom jeansit & puhvihihainen paita

Puin ylleni tämän asun, kun nauhoitettiin podcastin jaksoa. Koko asu on korviksia myöden Gina Tricotista. Nämä farkut ovat tosin jo yli vuoden vanhat. Ostin ne ”omassa koossa” kun ihastuin niihin vuosi sitten, mutta sitten kun hengailin niissä pidempään, ne puristivatkin liikaa. Olin jo luopumassa näistä ja ne olivat jonkin aikaa mun kirppispinossa. Tänä keväänä kuitenkin nappasin ne sieltä takaisin ja sovitin ja nyt ne eivät enää puristaneetkaan yhtään, vaan näissä on jopa mukava hengailla. Tykkään näistä laskoksista ja 90-luvun jenkkimammatyylistä. Nää on niin hauskat! Samoin tuo jo edellisessä asukollaasipostauksessa esitelty paita on mun suuri suosikki, mä kertakaikkiaan rakastan sitä.

2. Makuupussitakki, farkut, huppari ja maiharit

Tämä asu eksyi päälle yhtenä kylmempänä aamuna, kun mittari näytti 6 pakkasastetta. Taisikin olla tämän talven ainoa edes etäisesti kunnon pakkanen Helsingissä, mutta sekään ei kestänyt kuin muutaman tunnin, kun jo lauhtui takaisin plussalle. Vedin päälleni hienosti 2017 syksystä asti palvelleen Adidaksen untsikan, eli tuttavallisemmin makuupussitakin, tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit, Bik Bokin harmaan hupparin, niittimaiharit ja Acne Studiosin pipon. Ai että oli mukavaa, kun ei tarvinnut ollenkaan palella.

3. Musta lyhyt neule, farkut ja kamelitakki

Tämä taas oli yksi niitä lämpimämpiä päiviä, kun arvoin, että laitanko päälle paksun villaneuleen ja nahkatakin vai ohuen neuleen ja villakangastakin. Päädyin vielä jälkimmäiseen, mutta sanokaa mun sanoneen, nahkatakki tekee ihan just comebackin! Tämä on yksi mun perusasuista. Ginan jo hieman resut farkut on niin hyvät jalassa, ne on ollut mulla käytössä jo syksystä 2017. Neulepaita on Zarasta, sekin käytössä jo pidempään. Zaran mustat nilkkurit, jotka ovat edelleen tosi ahkerassa käytössä ja Zaran kamelitakki, joka on osoittautunut tämän talven aikana todelliseksi löydöksi. Se on vaan niin monipuolinen ja samaan aikaan sekä lämmin että kevyt.

4. Musta lyhyt neule, mustat farkut ja kamelitakki

No hitsi, täähän on sama asu kuin äskeinen, mutta vaan tummanharmailla farkuilla sinisten sijaan. Nämä on ne samat tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit, jotka taas olivat jo tuossa tokassa asussa. Rakastan näitä ja nämäkin on olleet luottofarkut jo tosi pitkään. Ovat nykyisin huomattavasti löysemmät mulle kuin ennen, mutta siksi juuri niin mukavat.

5. Keltainen neule ja nahkahame

Viimeisenä ehkä tämän koosteen keväisin asu? Joka on kuvattu tällä viikolla, kun mittari näytti kuutta plus-astetta, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli aivan tosi keväinen fiilis. Huolimatta siitä, että tuuli ihan hitosti, kuten varmaan kuvista ja leijuvasta takista ja tuulen tuivertamasta tukasta näkee. Ginan keltainen puuvillaneule on reilun vuoden takaa ja yksi tän hetken ehdottomia lempivaatteita. Ja tuo musta nahkahame on farkkujen lisäksi mun käytetyimpiä alaosia tällä hetkellä. Näistä viidestä tämä asu on varmaan mun oma suosikki, koska kevät!

Sellaisia päivän asuja tällä kertaa. Aika paljon on jälleen menty farkuilla ja niillä vaatekaapin lemppareilla. Tämä on jotenkin ihan mahtavan ajatuksia selkeyttävää tehdä näitä asukollaaseja. Niistä bongaa niin hyvin just ne vaatteet, joilla on eniten käyttöä ja näistä käy ainakin itselleni kiusallisen selväksi mitkä on niitä vaatteita, jotka taas ei ikinä eksy päälle. Koska niitä ei koskaan näy näissä. Erittäin hyvä. Näin voin suorittaa karsintaa vaatekaapissa ja selkiyttää sitä entisestään. Tavoitteena on, että tämän kevään jälkeen kaapissa ei ole mitään sellaista, mitä vain toivoisin käyttäväni, mutta en käytä.

Miten te olette tunnistaneet vaatekaapista omat lempparit? Vinkkejä luopumiseen niistä vaatteista, joita haluaisi niin kovasti osata käyttää ja rakastaa, mutta ei vaan koskaan käytä? Mikä oli lemppari-asu?