Eilen illalla mua alkoi supistelemaan ruuanlaiton lomassa, ja yhtäkkiä huomasin kellottelevani säännöllisiä alle 3min välein tulevia supistuksia. Se oli sellainen herätys todellisuuteen. Lapset olivat juuri menneet nukkumaan kun oikeasti sisäistin, että näitähän tulee ihan säännöllisesti ja tajusin ladata supistuslaskurisovelluksen. Otin panadolia ja kuumavesipullon ja parkkeerasin sohvalle. Supistukset eivät olleet kipeitä, mutta tosi napakoita kuitenkin, selkeästi erilaisia kuin tähän asti tulleet satunnaiset harjoitussupistukset. Ja kun kokemuksesta tiedän että mun supistukset eivät ole kipeitä kun vasta juuri ennen ponnistusvaihetta, meni vähän pasmat sekaisin ja aloin miettimään että ei hitto syntyykö se nyt oikeasti tänään.

Siinä me sitten hetken Oton kanssa panikoituamme pakkasimme sairaalakassin lennosta, kirjoitimme synnytyssuunnitelman ja rupesimme miettimään miten organisoimme tyttöjen hoitoon viemisen jos lähtö tulee. Kun mä tuijotin kelloa, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli kokoajan parin tunnin ajan. Kokemuksesta kuitenkin tiedän myös, että mulla saattaa jatkua tätä vaihetta useamman viikon vaikka joka päivä, ennen kuin vauva oikeasti syntyy. Ja siksi mä päätin että nyt yritän vaan rentoutua, laitoin puhelimen pois enkä tuijottanut vaihtuvia minuutteja, ja niin ne sitten rauhoittuivat pikkuhiljaa siinä.

Kun väli piteni kolmesta minuutista kahteenkymmeneen minuuttiin, uskalsin oikeasti rauhoittua ja alettiin katsomaan Vikingsiä niinkuin ollaan tehty monena iltana muutenkin. Ei vielä ollut lähdön aika, onneksi. Päästiin nukkumaan ja taas yksi päivä raskautta eteenpäin. Viikot on toki jo ihan hyvät, mutta kyllä vauva saisi vielä pari viikkoa pysytellä kasvamassa ennen kuin tulee ulos, niin alku on hänelle helpompi.

Siinä kun mä pötkötin sohvalla kuumavesipullon kanssa supistellen ja katselin sairaalakassia pakkaavaa miestäni, mut valtasi kuitenkin paniikin sijaan levollinen mieli. Vaikka mitä tapahtuu, vaikka milloin tapahtuu, mulla on tuo ihana aviomieheni tässä tukena. Hän tietää mitä tekee, hän ottaa ohjat käsiinsä ja pysyy rauhallisena. Hän osaa kyllä. Ja yhdessä me selvitään tästäkin synnytyksestä.

Otto on ollut mulle jo kahdessa aiemmassa synnytyksessä maailman suurin tsemppari ja tuki ja se joka mut pitää rauhallisena, ja olen varma että niin tulee olemaan tälläkin kerralla. Hän ei anna paniikille valtaa, eikä jätä mua yksin vaan on läsnä siinä kokoajan. Hän kannustaa, ja hän kuuntelee ja tarkkailee mun vointia. Ja jos mä en tiedä mitä pitää tehdä, hän tietää kyllä.

Eilisillan jälkeen mua on supistellut säännöllisen epäsäännöllisesti, ja olen ottanut tosi rauhassa. Yritän nyt saada viimeiset pakolliset työjutut hoidettua alta täältä sohvan pohjalta käsin, niin voin sitten rauhoittua senkin osalta.

Nyt ne viimeiset epätietoiset hetket on sitten alkaneet. Tämä vaihe raskaudesta on aina se kaikkein kuluttavin henkisesti, kun kokoajan pitää olla valmiudessa ja ei ikinä tiedä että milloin se tilanne oikeasti on päällä. Onneksi tätä ei kestä montaa viikkoa vaikka loppuun asti menisikin. Jotenkin en vaan osannut yhtään varautua tähän, kun viimeiset viikot on olleet niin oireettomia. Toisaalta, tällä tavalla puskista se tuli Tiarankin odotusaikana, supistukset vaan alkoivat ihan yhtäkkiä viikolla 34+3 ja kestivät sinne synnytykseen asti, viikolle 35+6. Eilen mulla oli 34+2 ja tänään siis 34+3, ehkä tämä tyyppi ottaa siskostaan mallia, tai sitten ei.

Mutta joo, jännityksellä nyt odotellaan täällä ja seurataan mitä tapahtuu, ja lähdetään käymään tarkistamassa tilanne jos alkaa tuntua siltä että se on tarpeellista. Oli se sitten tänään, ensi viikolla tai kolmen viikon päästä. IIK!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Kiitos hei hurjasti kaikille jotka lähettivät kysymyksiä! Tässä on mun ja Oton ensimmäinen osa vastauksia teidän kysymyksiin. Ne joihin toivottiin vastaukset videolla, on vastattu videolla, ja ne jotka haluttiin kirjallisena löytyvät tuosta videon alapuolelta kirjoitettuna. Kysymyksiä tuli niin paljon että tulee ainakin vielä 1 tai 2 osaa vastauksia lisää myöhemmin, mutta tässä tosiaan siis nämä ensimmäiset. Vitsit meillä oli hauskaa kun Oton kanssa kuvattiin videota ja höpöteltiin ja räkätettiin. Pitää tehdä Oton kanssa lisää videoita kun se on niin kivaa.

Koetteko olevanne tasa-arvoisia ja tasavertaisia vanhempia?

Otto: Kyllä.

Iina: Koen ehdottomasti.

Pyrittekö vähentämään esim lihansyöntiä ekologisista/eettisistä syistä ja kannatatteko yleisesti ”vihreitä” arvoja?

Otto: Jossain määrin kyllä. Olen itse vain mielestäni niin käsi keittiössä että väkisinkin tarttuu paketti jauhelihaa mukaan jos minä olen vastuussa ruoanlaitosta. Kasvisruoka on kuitenkin aina ollut jees ja härkis on äijää.

Iina: Kyllä pyritään, parhaamme mukaan. Kokonaan ei olla lihasta luovuttu mutta yritetään senkin suhteen tehdä parempia valintoja, ja viikossa on aina vähintään yksi ja usein useampi kasvisruokapäivä.

Molempien joululahjatoiveet?

Otto: Mulla on sukat taas lopussa, Iina on vielä kysymysmerkki.

Iina: Mä toivon sellaista ihanaa kiristämätöntä raskauspyjamaa, ja jotain hyvää kirjaa mihin uppoutua kinkkuleipien kanssa.

Oletteko enää suunnitelleet Ruotsiin muuttoa?

Otto: Ei oikeastaan. Ollaan niin kotiuduttu että tuntuisi vähän liian alusta aloittamiselta tässä vaiheessa.

Iina: Ei me olla sitä aktiivisesti enää suunniteltu, mutta on se mulla edelleen haaveena, ehkä kaukaisena sellaisena. Koskaan en sano ei koskaan.

Minkä nimen antaisitte koiralle?

Otto: Pumbaa ollaan tässä tovi makusteltu.

Iina: Pumba olisi ihan ykkönen <3

Onko teillä jotain tapoja tehdä asioita arjessa ja/tai periaatteita joista olette täysin eri mieltä keskenänne?

Otto: No se iänikuinen kiista siitä että kumpi kuuluu leivässä päällimmäiseksi, juusto vai kinkku, jatkuu edelleen. Jatkuu todennäköisesti hamaan loppuun saakka.

Iina: Juustokinkkukiista, Otto laittaa nimittäin aina juuston päällimmäiseksi mikä on väärin. Muita ei tule mieleen.

Mitä/millaisia vlogeja seuraatte jos seuraatte?

Otto: Olen enemmän Let’s Play kuin vlog-ihminen. Iinasta en osaa sanoa.

Iina: Mä en oikeastaan hirveän aktiivisesti seuraa vlogeja, mutta kavereiden videot katson yleensä ja sitten joskus jotain meikkivideoita kun tarvitsen inspiraatiota.

Kuka on paras ystäväsi?

Otto: Minulla on kourallinen erittäin hyviä ystäviä, finalisteja en ala sen kummemmin erottelemaan.

Iina: Mulla on monta parasta rakasta ystävää joita en osaa laittaa sen kummemmin järjestykseen. Olen vaan kiitollinen siitä miten ihania ihmisiä meidän ympärille on kerääntynyt.

Ammatit?

Otto: Olen tekninen asiantuntija.

Iina: Sisällöntuottaja

Onko teillä Oton kanssa toisillenne lempinimiä?

Otto: Löytyyhän noita, ällösöpöimmät ehkä Otsukkaliini ja Iinatsuikkeli. Möhömaha on kanssa kova sana. Pätee molempiin.

Iina: Joo, Oton sanomat ja sitten perus muru ja rakas. Möhömaha on paras <3

Mikä on lemppari matkakohteenne?

Otto: Berliini so far ylivoimainen ykkönen. Ei tässä vielä ole tullut hirveästi matkusteltua, mutta se on sellainen mesta että sinne on pakko mennä toistamiseen.

Iina: Otto huijaa, kyllä se on matkustellut tosi paljon ja varsinkin jo ennen kuin me tavattiin. Mutta mä sanon että meidän yhteisistä kans Berliini, se oli vaan ihan meidän paikka. Toinen on Tukholma, se on mun ikilemppari.

Itse muistan lapsuudestani ja etenkin teini-iästäni sen, kun äiti ei antanut lupaa johonkin mitä kovasti halusi niin rynnättiin kysymään isältä. Kumpi teistä todennäköisemmin olisi tämä jolta saisi niin sanotusti helpommin luvan, vaikka toinen vanhemmista olisi asian kieltänyt?

Otto: Kyllä mä tunnustan että Iina on meistä se jolta kannattaa kysyä, oli se sitten hyvä tai huono asia.

Iina: Mä olen ehkä vähän lepsumpi ja helpommin annan luvan.

Millaisia lapsia olitte?

Otto: Aika pikkunörtti olin.

Iina: Mä olin sellainen pieni totuudentorvi joka kertoi aina äidille ihan kaikesta ja leikki aina kiltisti ja luki kirjoja ja piirsi. Ja vähän sellainen pikkuvanha, ja tosi kiinnostunut opiskelusta ja ahkera koululainen.

Entä millaisia teinejä?

Otto: Nörtti edelleen, mutta ilman pottatukkaa.

Iina: Lasken teini-ikäni alkaneeksi vasta 16-vuotiaana, silloin musta tuli teini ja siihen asti olin mallikäytöksinen lapsi. Mutta siis no 16-19-vuotiaana olin kyllä aika kova menemään ja varmasti äitiä joskus huoletti. Onneksi Otto kesytti mut, hah.

Tuleeko neljättä lasta?

Otto: Ei kyllä ainakaan näillä näkymin. Kolme on sellainen kiva luku. Itsekin olen kolmesta lapsesta vanhin.

Iina: En sano ei koskaan mutta just nyt kolme tuntuu siltä että se on meille hyvä luku.

Entä koiraa parin vuoden sisällä?

Otto: Ei mitenkään täysin poissuljettua, vaikka ei vielä mitenkään suunnitelmissa olekaan.

Iina: En ehkä usko että parin vuoden sisällä vielä, sitten kun elämässä on tarpeeksi aikaa ja annettavaa koiralle, on oikea aika ottaa uusi karvainen perheenjäsen.

Jos Tipa ei ois ilmoitellut tulostaan, milloin olisitte luultavasti hankkineet lapsia?

Otto: Joskus toiste, veikkaisin.

Iina: En osaa sanoa. Me oltiin tunnettu niin vähän aikaa silloin kun Tipa ilmoitti tulostaan että en tiedä millaiseksi ja miten nopeasti meidän suhde olisi kehittynyt ilman sitä.

Mietittekö koskaan miten olisi elämä mennyt ilman lapsia?

Otto: Ihminen on luonteeltaan kovin jossitteleva. En kuitenkaan koskaan ole ns. katumuksen kautta miettinyt. Meidän pikkunaperot on siinä Iinan rinnalla parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mikään ei saa minua haluamaan mitään muuta kuin juuri tätä.

Iina: En oikeastaan, tai ainakaan en keksi mitään parempaa mitä mulle olisi voinut tapahtua kuin Otto ja lapset, ainoastaan paljon paljon  huonompia vaihtoehtoja. Mieluummin olen miettimättä ja keskityn tähän hetkeen.

Sellaisia vastauksia! Kysymykset oli tosi hauskoja ja niihin oli kivaa vastata, odotan jo innolla seuraavan osan tekemistä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vietettiin eilen jo ensimmäistä adventtia, ihanaa! Aamulla lapset muistivat muistuttaa että tänään sitten sytytetään kynttilä ja laskivat että enää neljä yötä niin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. He ovat aivan joulutäpinöissään ja koko meidän viikonloppu oli täynnä pientä jouluista puuhastelua. Ihanaa kun lumi ja aurinko ovat tulleet takaisin ja on oikeasti talvinen meininki. Ajattelin toteuttaa tämän postauksen vähän eri tavalla kuin viikonloppukuulumiset yleensä, ja listasin viisi kivaa juttua eilisestä ensimmäisestä adventista! Tässä ne tulevat:

1. Yhteinen runsas aamupala. Sanoinkin silloin isänpäivän aikaan että runsaan aamupalan nauttiminen on niin kivaa että sitä pitäisi tehdä vähintään kerran viikossa. Ja nyt ollaan sen jälkeen tehtykin niin. Sunnuntai tuntuu jotenkin kivemmalta ja juhlavammalta ja merkityksellisemmältä, kun sen aloitttaa yhteisellä hitaalla aamiaishetkellä. Ollaan kokeiltu vähän eri aineksilla joka sunnuntai, mutta tänä sunnuntaina laitettiin pekonia ja munakokkelia kun Otto oli ollut edellisiltana työpaikan vuosijuhlissa ja tuhdimpi ruoka tuntui hyvältä idealta. Musta on ihanaa kokata yhdessä Oton kanssa, oli se sitten aamupala tai kolmen ruokalajin illallinen.

2. Lasten kanssa höpöttely. Heillä on niin loistavia ajatuksia ja se ajatusten määrä mikä sieltä pienestä pääkopasta pulppuaa on aivan häkellyttävää. Tuntuu että heidän ajatukset kulkevat ihan tuhatta ja sataa ja siinä ajassa kun itse ehtii ajatella että ottaisiko aamiaisen kanssa mehua vai kahvia, lapsi ehtii jo ajatella kolmeakymmentä eri asiaa ja esittää ainakin kahdeksan kysymystä niistä. Välillä se on uuvuttavaakin mutta yleensä hauskaa ja mieltä avartavaa. Saa itsekin uusia näkökulmia.

3. DIY-jutut. Koko viikonlopun ajan olen askarrellut mobilea vauvalle ja siinä samalla antanut esikoisen ommella jämäpaloista itse juttuja. Kyllähän mä itsekin mummon kanssa ompelin viisivuotiaana mutta en jotenkin silti ennen tätä ollut tajunnut että 5v osaa hyvin jo ommella kun vaan antaa siihen mahdollisuuden. Niinpä annoin siis neulan, huopaa ja lankaa neidille käteen ja vähän aikaa mun touhuja katseltuaan hän ompeli itse lumiukon. Sille pitää kiinnittää vielä hattu, nenä ja napit ja silmät ja suu, mutta muuten se on ihan valmis. Eikä neiti kertaakaan pistänyt neulalla sormeen. Ihanaa yhteistä askartelua!

4. Adventtikynttilät. Meillä ei aikaisemmin ole ollut varsinaisia adventtikynttilöitä vaan ihan pelkkiä random-kynttilöitä mitä ollaan satunnaisesti poltettu tai sitten ei. Nyt kun oli ihan adventtia varten tarkoitetut kynttiläkupit niin se ihan sama asia, kynttilän sytyttäminen, tuntui vaan jotenkin vielä ihanammalta ja siinä oli lapsillekin juhlan tuntua. Pienet asiat <3

5. Pikkuruiset ostokset pikkuriikkiselle tyypille. Black Fridayn ostokset ja samaan aikaan postiin tulleet pari tilausta piristivät perjantaina. Mä näytän isompia juttuja myöhemmin kunnolla, mutta tässä muutama ostos. Name Itin eettisesti tuotettu villahaalari joka on ihanan kaunis ja pehmeä ja lämmin, Lindexin luomupuuvillainen sirkusyökkäri ja ihanat värikkäät sukat, sekä Papulta ennakkotilatut ensimmäisen Nappikaupunki-malliston värissä valmistetut patch-leggingssit. Nuo leggarit lähtevät sairaalakassiin mukaan, ne on vaan niin ihanat että en kestä!

Vaatekuvassa näkyy muutamia pilviä joita olen mobilea varten tehnyt, ja kunhan olen ommellut vielä yhden keltaisen tähden valmiiksi on aika liittää kaikki osat yhteen. Kyllä se taitaa onnistua jopa paremmin kuin uskoinkaan, eli pian esittelen mobileprojektia täälläkin.

Ihanaa maanantaita kaikille, toivottavasti teilläkin oli rakkaudentäyteinen ja ihana eka adventti <3 

Aloitettiin eilen tyttöjen kanssa viikonloppu viettämällä kunnon piparitalkoot. Leivottiin yhdessä koko aamupäivä ja mä en kestä, mun pienet neidit osaavat jo itse kaulia taikinaakin kunhan pala ei ole se kaikkein suurin. Missä vaiheessa niistä tuli noin isoja ja omatoimisia?! Meillä oli niin hauskaa, kuunneltiin joululauluja ja höpöteltiin kaikkea mahdollista ja tehtiin viisi pellillistä pipareita. Leipomisen jälkeen oli tietenkin koristeluhetken vuoro ja saatiin hyvin koristeluunkin kulumaan yli tunti. Tytöt koristelivat niin antaumuksella omiaan ja osasivat hienosti pursottaa kuorrutetta ja asettelivat karamelleja ja muita koristeita pipareiden päälle.

Mä värkkäsin meille omat possuperhe-piparit niinkuin joka vuosi ja tein jo vauvallekin oman. Ehkä mä säästän tämän piparin synnärille asti ja syön sen vasta sitten kun vauva on syntynyt, ei sinne niin pitkä aika ole. Vauvan pipariin tuli vaaleanpunaisia helmiä ja valkoista kuorrutetta. Tytöt saivat päättää kaikkien pipareiden koristeet. Oli kyllä niin kiva aamu tyttöjen kanssa että, ihanaa pientä puuhastelua yhdessä kaikessa rauhassa.

Piparitalkoiden jälkeen mentiin piipahtamaan Black Fridayn kunniaksi Itiksessä ja löydettiin vauvalle villahaalari ja yökkäri ja sukkia, ja tytöille uudet sadetakit kun päiväkodissa olevat alkoivat olla jo vähän turhan napakoita talvivaatteiden päälle puettavaksi. Ihan hyvät ja tarpeelliset löydöt siis eikä rahansäästö ollenkaan haitannut. Itsekin tuhlasin itseeni ja ostin uudet mammaleggingssit kun edellisissä oli nyrkin kokoinen reikä haaroissa. Jotenkin olen tosi pihi ostamaan äitiysvaatteita kun niitä käytetään niin lyhyen aikaa, ja olen sitten vaan mennyt sukkahousuilla ja mekoilla kun ei ole ollut ehjiä leggareita neuleiden kanssa puettavaksi. Mutta ah nyt on, ja oli kyllä täysin sen kahdeksan euron arvoiset. Saattaapa olla että nämä jäävät toivottavasti mun viimeiseksi äitiysvaateostokseksi.

Tänään me ollaan siivoiltu ja laitettu tauluja seinille ja sen sellaista pientä puuhastelua. Otto on työpaikan juhlissa tämän illan, ja me taas vietettiin tyttöjen iltaa ystäväperheen kanssa. Täällä oli kuuden naisen kesken hyvä olla ja lapsilla sujuivat leikit kivasti. Oli ihana vaan höpöttää ja vaihtaa kuulumisia kahvikupin äärellä kaikessa rauhassa. Näitä saisi olla useamminkin!

Nyt mä taidan laittaa koneen kiinni ja nauttia rauhallisesta illasta itseni kanssa kera pienen DIY-projektin. Ajattelin nimittäin pyöräyttää vauvalle itse mobilen. Mä oon tullut aivan hulluksi tuon Pinterestin ja DIY-hommien kanssa viimeaikoina, kai tämä on sitä pesänrakennusviettiä sitten kun on tullut siivottua ja sisustettua muuton puolesta jo ihan tarpeeksi eikä ne ole enää ykköslistalla kiinnostuksenkohteissa. Mutta joo, mobilea ajattelin alkaa väkertämään, saa nähdä millainen siitä tulee kun en ole vuosikausiin tehnyt mitään tämän suuntaistakaan. Jos projektista tulee salonkikelpoinen niin esittelen mielelläni täälläkin!

Ihanaa iltaa tyypit <3

Okei, okei, mä lupasin että ei enää joulujuttuja ennen joulukalenterin starttia. Mutta jos nyt ihan pikkuisen kuitenkin? DIY Pariskuntajoulukalenteri, otsikon mukaisesti, on mun aikainen joululahja kaikille jotka etsivät hauskaa tapaa huomioida puolisoaan joulun alla ja haluavat samalla virittäytyä joulutunnelmaan ja tehdä vähän hyvääkin. Lapsille on vaikka mitä omanlaisiaan joulukalentereita, miksi aikuisetkin eivät siis saisi pitää vähän joulukivaa ja nauttia tästä ihanasta perinteestä? OTTO, stop tähän, et saa lukea pidemmälle!

Tässä postauksessa siis joulukalenteri, jonka mä olen tehnyt mulle ja Otolle, ja kaikille muillekin pariskunnille jotka siihen haluavat ottaa osaa. Kuvissa stereotyyppisesti akka- ja ukko-muotit kun meillä oli molempia vain yksi, mutta itse joulukalenteri sopii ihan kaikille pariskunnille tai vaikka kämppiksen kanssa toteutettavaksi, olen kuitenkin siinä huomioinut myös pienten lasten vanhempia kiinnittämällä huomiota siihen että lapsiperheen joulukiireissä löytyisi sitä parisuhdeaikaa myös edes pikkuisen joka päivä.

Allaolevat 24 luukkua voit kopioida ja vaikka tulostaa ja leikata, piilottaa pieniin pussukoihin ja sitten avata yhdessä puolisosi/ystäväsi kanssa yhden joka päivä. Mä en ole vielä suorittanut tätä askarteluosuutta, mutta pian suoritan ja sitten on Otollakin ensimmäistä kertaa vuosiin joulukalenteri josta availla luukkuja. Mua ei yhtään haittaa myöskään että itse tiedän sisällön etukäteen, raskausaivojen ansiosta en luultavasti muista puoliakaan ja yllätyn itsekin joka aamu iloisesti. Tässä siis 24 luukkua, olkaa hyvä!

DIY Pariskuntajoulukalenteri:

1. Sytyttäkää kynttilät ja nauttikaa lasilliset kuumaa lempiglögiä.

2. Aloittakaa joulusiivous, ja kuunnelkaa samalla lemppari joululaululistaa Spotifysta.

3. Tehkää joululahjaostokset lapsille, kummilapsille tai pikkusisaruksille kahdestaan. Jos ei lapsille löydy hoitajaa, niin lapsiparkkeja löytyy isoimmista kauppakeskuksista ja tavarataloista.

4. Pitäkää paketointi-iltamat kera joulumusiikin ja glögin.

5. Tehkää lumiukko jos sää sallii, tai kirmatkaa pulkkamäkeen koko perhe. Jos sataa vettä ja on pimeää, pelatkaa lautapelejä.

6. Koristelkaa yhdessä joulukuusi.

7. Hierokaa toistenne hartioita illalla.

8. Menkää ostoksille ja valitkaa toisillenne kaupan törkeimmät jouluneuleet.

9. Kutsukaa kaverit kylään tortulle ja glögille tai pitäkää vaikka jouluneulebileet.

10. Ostakaa ja paketoikaa joululahjat yhdessä hyväntekeväisyyskeräykseen.

11. Valmistakaa itse gift in a jar -lahjat ystäville. Ohjeita löytää esim. Pinterestistä tai mun blogin tulevasta joulukalenterista.

12. Selatkaa yhdessä Tastya tai muita ihania ruokasivustoja, ja keksikää joku ihana uusi jouluherkku jota valmistatte.

13. Ostakaa salaa toisillenne joulupyjamat ja käärikää ne pakettiin jouluaattoon asti.

14. Valmistakaa ja koristelkaa yhdessä piparkakkutalo. Tai skipatkaa valmistaminen ja kasatkaa ja koristelkaa kaupan valmis piparkakkutalo.

15. Kirjoittakaa paperiset rakkauskirjeet toisillenne ja piilottakaa ne aattoiltaan asti.

16. Pitäkää joululeffamaraton, kummatkin saavat valita ainakin yhden oman lempparin.

17. Lähtekää ajelulle ja laulakaa joululauluja autossa täysillä ja nuotin vierestä.

18. Paketoikaa toistenne joululahjat, piilossa toisiltanne tietenkin.

19. Tehkää kuumaa vaahtokarkkikaakaota joulumausteilla ja nauttikaa ne toistenne kainalossa pipareiden kera.

20. Käykää viemässä jouluyllätykset ja lahjat ystäville ja kummilapsille.

21. Menkää illalliselle lempiravintolaanne.

22. Katsokaa yhdessä Love, Actually ja ottakaa varaslähtö suklaakonvehteihin.

23. Valmistakaa yhdessä vähintään yksi jouluruoka, tai kaikki, riippuen siitä missä joulua vietätte ja kenen kanssa.

24. Tehkää toisillenne sinappikinkkuvoileipiä tai muuta lemppari-jouluiltapalaanne ja käpertykää sohvalle uusissa jouluyökkäreissänne katsomaan joulun telkkariohjelmia.

Toivottavasti tykkäsitte ideasta! Mun mielestä parisuhteeseen ei voi panostaa liikaa, ja näiden pikku aktiviteettien lomassa tulee vietettyä ihanasti aikaa yhdessä ja samalla hoidettua tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia tehtäviä joulua varten. Mä ajattelin itse tulostaa nämä luukut, leikata ja laittaa ne pieniin söpöihin kirjekuoriin jotka kiinnitän seinälle. Mutta tämänhän voi toteuttaa ihan miten haluaa, ja yhdistellä luukkuihin vaikka pieniä konvehteja tai mitä tahansa itse haluaa tai tietää puolisonsa arvostavan.

Kertokaa ihmeessä jos teitte tämän, musta ois ihan mahtavaa tietää jos tästä on ollut jollekin iloa! 🙂 Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!