Multa toivottiin Instagramin puolella postausta siitä, miten pidän huolta itsestäni ja mun kropasta lapsiperhearjen keskellä. Tämä oli itselleni aika iso positiivinen huomio. Kolmannen raskauden jälkeen en nimittäin paljoa tällaisia postaustoiveita ole saanut, sillä meni kauan aikaa niin, etten oikeasti ollut hyvässä kunnossa. Ja se myös näkyi. En mä vieläkään koe olevani mitenkään huippukunnossa, mutta jaksan hyvin arjessa ja kroppa tuntuu omalta. Ja nyt ajattelin kertoa miten se on onnistunut. Spoiler alert! En ole himoliikkuja, en käy salilla enkä noudata minkäänlaisia ruokavalioita tai dieettejä. Jos siis haluat lukea keinoja pitää itsestään arkisesti huolta ilman sen suurempia kommervenkkejä, jatka lukemista.

1. Pienensin annoskokoja ähkystä riittävään.

Raskaus- ja imetysaikana olin tosi nälkäinen. Söin oikeasti paljon ja usein ja se jäi päälle. Oli vaikea lopettaa syömistä, vaikka maha tuntui jo kylläiseltä. Tänä keväänä tein tietoisen päätöksen pienentää annoskokoja, syödä vähän hitaammin ja lopettaa sitten, kun lautanen on tyhjä, eikä vasta sitten kun tuntuu siltä, että maha on ääriään myöten täynnä. Otan siis tietoisesti aavistuksen vähemmän ruokaa kuin ennen, mutta kuitenkin täysin riittävästi. Mitään ruoka-aineita tai aterioita en ole jättänyt pois, enkä mieti hiilareita tai protskuja tai kaloreita. Lakkasin vaan syömästä liikaa. Toimii!

2. Teen töitä seisten.

Mun työasento ei vieläkään ole optimaalinen ja tarvitsisin ihan oikean seisomatyöpisteen. Mutta noin niinkuin muuten kropan kannalta on ainakin tuhat kertaa parempi seisoa koko työpäivä tietokoneen ääressä, kuin istua tai olla puoli-istuvassa asennossa koko työpäivä koneen ääressä. Samalla kun seison, venyttelen välillä, liikuttelen jalkoja ja pyörittelen olkapäitä. Välillä seison esim. yhdellä jalalla ihan huomaamattani vaikka vartin ja Otto naureskelee mun asennoille ja ottaa musta salakuvia. Hän edelleen istuu oman työpisteensä ääressä silloin kun tekee töitä, ja arvatkaa kumpi meistä valittaa edelleen niska- ja hartiasärkyä ja kumpi ei? Niinpä. Ainakin mun kokemuksella seisominen on paljon parempi vaihtoehto kuin istuminen.

3. Käyn 1-2 kertaa viikossa 6-8km lenkillä kaverin kanssa.

Me ei juosta, mutta kävellään niin reipasta tahtia kuin jaloista lähtee. Ihan mieletön fiilis aina lenkin jälkeen, kun on saanut höpötellä kaikesta maan ja taivaan välillä rauhassa ja sitten on tullut vielä liikuntaakin samalla. Aiemmin tuntui, ettei mun arjessa ole aikaa liikunnalle tarpeeksi. Nykyisin sitä on vaan löytynyt, kun aloitti pikkuhiljaa. Ensin käytiin lenkillä vain kerran viikossa, joka viikko. Kun siitä onnistui pitää kiinni, on helppo lisätä arkeen myös toka lenkki. Eikä se reilu tunti ole niin pitkä aika, päivään jää silti 23 muuta tuntia.

Varsinkin näin kesällä lenkille on tosi helppo lähteä vielä myöhäänkin illalla, kun on valoisaa pitkään. Mielellään lisäisin viikkoon vaikka kolmannenkin lenkin, mutta en halua ahnehtia heti liikaa. Lisätään lenkki kerrallaan ja pidetään niistä kiinni. Mulla on ainakin tapana kyllästyä, jos yritän liian kovaa ja usein. Suuri kiitos kaverille, joka alkuun muisti aina pyytää lenkille, vaikka multa meinasi unohtua. Mä todella odotan innolla meidän lenkkejä aina! Kävelyä tulee myös muuten vaan paikasta toiseen liikkuessa, kun hoitaa kävellen esim. kaikki alle 2km etäisyydet.

4. Venyttelen tai joogaan tai teen lihaskuntoa 1-3 kertaa viikossa YouTuben videoiden avulla.

Tämä on täysin viikon aikatauluista kiinni, mutta silloin kun tuntuu olevan sopiva hetki, teen 10-30min jooga-, kehonpaino-treeni- tai venyttelyvideon. Se voi olla aikaisin aamulla, myöhään illalla tai vaikka keskellä päivää. Usein lapset tulevat mukaan ja meillä on hauskaa yhdessä. Videot sopii hyvin mulle, koska mä olen tosi laiska lähtemään mihinkään tunneille kodin ulkopuolelle. Liikunta sopii mulle silloin, kun sen harrastaminen vaatii multa mahdollisimman vähän muuta säätöä. Siksi joogavideot ja siksi lenkit. Aloitin 5-10min lyhyillä videoilla ja huomasin, että usein tuli tehtyä vielä toinenkin video siihen perään, kun se olikin niin kivaa. Sitä 5min pikavenyttelyä oli paljon helpompi lähestyä kuin jotain 30-45min videota ja siksi aloitin niillä. Sitten tuli ihan huomaamatta tehtyä kuitenkin 20-30min treeni, vaikka aloitti sillä ”mä nyt venyttelen nopeesti vaan 5 minuuttia” -asenteella.

 

5. En kiellä itseltäni mitään enkä pakota itseäni mihinkään.

Silloin kun tekee mieli herkkuja, syön herkkuja. Herkut on hyviä! Varsinkin kesällä mä tarvitsen jäätelöä ja se on ihan fine. En pakota itseäni lenkille silloin kun ei huvita, enkä pakota itseäni tekemään treeniä, jos ei huvita. Silloin yleensä huvittaa. Vältän sellaista ”turhaa” napostelua, että kävisi aina vähän väliä hakemassa kaapista keksin tms. Jos syön herkkuja, niin sitten syön niitä kunnolla, hetkestä nauttien. En myöskään juo mitään limuja tms. kokoajan, vaan jos haluan juoda limua, niin sitten nautiskelen siitä. Muuten janojuomana toimii vesi.

+ Lähden mukaan lasten juttuihin ja leikkeihin.

Puistossa en seisoskele paikallaan puhelinta selaten vaan kiipeilen ja hypin trampoliinilla. Pihalla en makaa (pelkästään) aurinkotuolissa, vaan pelaan lasten kanssa jalkapalloa tai hypin hyppynarua. Kun lähdetään lasten kanssa puistoon, he usein pyöräilevät ja me kävellään Oton kanssa reipasta tahtia. Näin tulee huomaamattakin liikuttua ja se on paljon hauskempaa kuin seisoskelu, lapsetkin tykkäävät. Sitten kun pääsee rannalle, aion mennä sinne veteen uimaan ja leikkimään, enkä vaan makoile pyyhkeen päällä.

Siinäpä ne, mun keinot pysyä (omasta mielestäni) riittävän hyvässä kunnossa. Mä olen kaukana atleettisesta, eikä näillä neuvoilla mitään huippukuntoa saavutakaan. Mutta näin mä jaksan arjessa, saan liikuntaa, saan nautiskella, saan olla just sellainen kuin olen. Voi hyvin olla, että jossain vaiheessa liikun enemmän ja nautin siitä. Voi olla, että joskus alan nauttimaan salilla käynnistä ja ryhmäliikunnasta tai aloitan vaikka uinnin. Mutta just nyt on hyvä näin.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Miten te pidätte itsestänne huolta arjessa? Mikä liikunta tuo teille eniten iloa tai hyvää fiilistä? Mikä on teidän lemppariruoka just nyt?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Saarioisen kanssa.

Mä pyrin optimoimaan mun työajan aina kun teen töitä. Sillä tavalla saan työ- ja vapaa-ajan balanssin pidettyä arjessa, ja näin kesälläkin pidettyä ”lomaa” vaikka tekisin joka päivä myös töitä. Koska mun työ on luonteeltaan sellaista, että vapaa-aika usein sekoittuu siihen ja sekin voi olla työtä, on loman ja työn yhdistäminen helppoa. Niin olen tehnyt joka kesä. Toki kerran vuodessa pyrin pitämään myös yhden ihan täyden lomaviikon, jolloin tietokone ei avaudu kertaakaan. Mutta muuten työ on osa mun kesää ja se tuntuu ihan luontevalta. Ei ole sellaista fiilistä, että ”pakko päästä lomalle en kestä enää”. Olen tosi onnekas siinä, että saan tehdä juuri sitä työtä, jota haluan ja täysin omilla ehdoillani.

Työajan optimoiminen näkyy hyvin siinä, että pyrin ottamaan usein kesällä esim. sellaisia 6h työspurtteja. Jos esim. aloitan työt tietokoneella aikaisin aamulla heti kun herään vaikka klo 7.00, syön aamiaisen ja juon kahvin samalla kun teen hommia ja syön lounaan vasemmalla kädellä samalla kun teen hommia, voin klo 13 alkaen pitää loppupäivän vapaata lasten ja Oton kanssa.

Silloin meillä on vielä koko ihana ja lämmin kesäpäivä jäljellä yhdessä. Lapset nukkuvat kesäaamuina meillä jopa ysiin tai kymppiin, joten pystyn olemaan ”lomalla” reippaasti suurimman osan heidän päivästään heräämällä itse ajoissa. Välillä teen pidemmän esim. 10h työpäivän, ja voin sitten pitää yhden tai kaksi melkein kokonaista vapaapäivää, ja tehdä vaan illalla pari tuntia lasten mentyä nukkumaan. Toki välillä jännemmillä kesäreissuilla ja muilla myös kuvaan, mutta suurimmaksi osaksi olen kuitenkin vapaalla. Ja jos mennään ihan vaan leikkipuistoon tai rannalle niin yleensä kamera jää kotiin ja heittäydyn täysillä vapaalle.

Parasta on se, kun voi itse päättää aikatauluista. Esim. silloin kun on joku super hellepäivä, voi jo aamulla päättää, että tänään pidän vapaapäivän ja nautin. Ja vastaavasti koleat sadepäivät voi hyödyntää työnteossa tekemällä enemmän hyvän päivän varalle. Olen tottunut arjessa siihen, että mulla on kolme kokonaista työpäivää (ne päivät kun lapset ovat yleensä hoidossa) ja sitten loput työtunnit ripottelen neljälle päivälle vaihtelevasti. Siksi kesälläkään ei tunnu vaikealta sijoittaa työtunteja sinne kesäpäivien (tai -öiden) keskelle. Otan hetken sieltä ja toisen täältä. Avainsana työtunneissa mulle on tehokkuus ja iso osa sitä on tehokas lounas.

Tehokas lounas tarkoittaa sitä, että en käytä aikaa kokkailuun enkä istahda rauhassa alas lukemaan kirjaa tai selaamaan puhelinta. Syön siinä työnteon lomassa. Mulla on aikaa sitten päivän muilla aterioilla istua ja nautiskella rauhassa ja harrastaa sosiaalista syömistä, mutta lounaalla haluan saada töitä tehtyä samalla. Siksi sen pitää olla jotain nopeaa ja helppoa syötävää, jonka saa hyvin kauhottua suuhun samalla kun naputtelee. Yksi herkullinen, nopea ja terveellinen lounasvaihtoehto, jonka usein nappaan kaupasta mukaan, on Saarioisen Eväs Power Bowlit.

Saarioinen Eväs Power Bowl on nimensä mukaisesti kulhoruoka. Mun  suosikki on Saarioinen Eväs Power Bowl Cheddar, jossa on harissatahnalla maustettua kvinoaa ja kikherneitä, cheddarjuustosa, pikkelöityä punakaalia ja tuoretta lehtikaalia. Lisäksi mukana on maissia, kurpitsansiemeniä sekä mangovinegrettiä. Vinegretti tuo ihanaa raikasta makua salaattiin ja on ihanan kevyt kastikevaihtoehto. Toisena Saarioinen Eväs Power Bowl -makuna on kana.

Molemmissa vaihtoehdoissa on runsaasti papuja, jyviä, siemeniä ja kikherneitä sekä proteiinia ja kasviksia. Kulhot sisältävät runsaasti kuitua (esim. yhdessä Cheddar -annoksessa 5,2g) ja proteiinia ( esim. yhdessä Cheddar -annoksessa 16,1g). Pakkauksessa tulee mukana myös kertakäyttöiset ruokailuvälineet, joten ateria on helppo ottaa mukaan myös silloin, kun ei tee töitä kotona. 

Mä rakastan lehtikaalia ja papuja ja juustot on mun suurta herkkua. Siksi Saarioinen Eväs Power Bowl Cheddar uppoaa heti just mun makunystyröille ja on yksi mun vakkarilounaista silloin, kun syön työn lomassa. Toki tämä on hyvä vaihtoehto koko perheellekin ja mieluusti tätä syö rauhassakin, eikä vain siinä työnteon keskellä. Kesällä ei aina jaksa käyttää aikaa siihen, että kokkaisi erikseen lounasta, vaikka olisi vapaallakin. Silloin terveellinen valmis salaattiateria on ihan loistava lounas!

Kesällä helppous ja nopeus korostuu vielä normiarkeakin enemmän, ihan kaikessa. Se on suurta luksusta, että pystyy yhdistämään lomailua ja työtä omilla ehdoilla. On ihanaa voida kokea olevansa lähes lomalla, vaikka kuitenkin tekee työtä.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa.

Kuinka moni muistaa kun jaoin syksyllä piirakkareseptin ihanalla Keiju paahdetut siemenet -levitteellä tehtynä? Nyt Keijun rouskuvien ja vegaanisten levitteiden sarjaan on tullut uusi mahtava tulokas: Keiju Rouhitut Pähkinät! Siinä on cashew-pähkinää ja maapähkinää, jotka ovat molemmat hyvien rasvojen ja ja proteiinin lähteitä. Levitteestä 7,2% on pähkinää ja lisäksi 4,8% herkullisia paahdettuja auringonkukan siemeniä. Gluteeniton ja vegaaninen Suomessa valmistettu levite sopii monenlaiseen ruokavalioon loistavasti. Keiju Rouhitut Pähkinät valmistetaan Raisiossa Suomen ainoassa margariinitehtaassa.

Mä rakastan Keiju uutuuslevitteen rouskuvaa suutuntumaa ja pähkinät tulevat siinä esiin kaikilla tavoin! Levite tuoksuu ihanan pähkinäiseltä, pähkinät tulevat esiin ulkonäössä, maku on täyteläisen pähkinäinen ja pähkinät rouskuvat hampaissa. Aamuisin mä en aina jaksa keksiä mitään kovin ihmeellisiä leivänpäällisiä tai kikkailla gourmet-leipiä, ja silloin rouskuvan pähkinäinen levite on varsinkin aika ihana vaihtoehto. Se saa muuten ”tylsät” aamupalaleivät maistumaan herkulliselta ja pähkinöiden hyvät rasvat ovat myös hyvä lisä aamupalalle.

Vaikka levite sopii loistavasti sellaisenaan leivän tai vaikka riisikakun päälle, se sopii loistavasti myös leivontaan ja ruuanlaittoon, mutta paistorasvaksi sitä ei suositella alhaisen rasvapitoisuuden (50%) vuoksi. Muuten levite sopii mahtavasti ihan jokapäiväiseen käyttöön ja koko perheelle. Keiju Rouhitut Pähkinät -levitteellä on myös sydänmerkki alhaisen tyydyttyneen rasvan määrän sekä pienen suolapitoisuuden vuoksi.

Nyt kun meidän lapset juuri jäivät kesälomalle, he toivoivat vähän jotain ekstrahyvää aamupalaa. Mietittiin yhdessä mikä voisi olla sellaista, ja päädyttiin banaani-pähkinä-aamupalamuffineihin. Alkuperäinen resepti löytyi yhdestä meidän vanhasta reseptikirjasta, mutta muokattiin sitä hieman terveellisemmäksi ainesosien osalta ja se onnistui silti tosi hyvin. Tästä tuli nyt meidän lasten uusi aamupalahitti!

Vegaaniset banaani-pähkinä-muffinit aamupalalle

2,5dl vehnäjauhoja

2,5dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

1tl leivinjauhetta

0,5dl perunajauhoa tai maissitärkkelystä

1tl kanelia (ceylonin kanelia)

(ripaus suolaa)

2 kypsää banaania

60g Keiju rouhitut pähkinät -levitettä

4rkl maapähkinävoita

0,5dl vaahterasiirappia (korjattu myöhemmin, ei-vegaanit voivat käyttää myös hunajaa)

1,5dl maustamatonta kaura- tai soijajugua

0,5dl kaura- tai manteli- tai soijamaitoa

1tl vanilja-aromia.

Valmistusohje: Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainesosat keskenään kulhossa. Muussaa banaanit toisessa kulhossa ja lisää joukkoon Keiju rouhitut pähkinät -levite, maapähkinävoi, hunaja, kaurajugurtti, kauramaito ja vanilja-aromi. Sekoita kaikki ainekset keskenään kuivien ainesten kulhossa. Jaa taikina tasaisesti 12 muffinivuokaan. Paista uunin keskitasolla 15 minuuttia. Nauti!

Keiju Rouhitut Pähkinät -levitteen pyöreä rasia näyttää vähän joltain tuorejuustorasialta, mutta se löytyy kaupassa margariinihyllystä ja on todellakin vegaaninen. Mun mielestä on ihan mahtavaa, että levitevalikoima monipuolistuu koko ajan ja juuri esim. siemenien ja pähkinöiden osuutta on helppo lisätä ruokavaliossa simppelillä tavalla.

ARVONTA: VOITA LEFFALIPUT!

Mihin sinä käyttäisit Keiju Rouhitut Pähkinät -levitettä? Jaa vastauksesi postauksen kommenttiboksissa ja voit voittaa 2kpl leffalippuja! Osallistumisaikaa on 9.6.2019 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan kaikille!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

Tofu. Siinäpä sellainen ruoka-aine, jota aika harvoin on tullut valittua omaan ostoskärryyn kaupasta, vaikka paljon kasvisvaihtoehtoja suosinkin. Syy sille on ollut se, että en ole osannut valmistaa sitä oikein. Muistan lapsuudestani vaan, että jos joku tarjosi tofua, se yleensä maistui kumimaiselle, tai siis koostumus oli kumimainen ja makua ei juurikaan ollut. Ja voi olla, että mun lisäksi ainakin silloin oli monia muitakin, jotka eivät osanneet valmistaa sitä oikein. Muistan, että Tofua syötiin myös silloin, kun asuin vielä äidin kanssa. Silloinkin lopputulos oli aina sama: mauton ja kumimainen. Siksi mä halusinkin vähän haastaa itseäni, ja lähdin mukaan tähän SoFinen kaupalliseen yhteistyöhön testailemaan luomu tofuja.

Tofu on tosissaan itsessään aika mautonta, siksi se onkin loistava paletti mille tahansa maulle. Tämän kokemuksen myötä tiedän, että tofun onnistuneessa valmistuksessa tärkeimmät seikat ovat sen kuivaus, paistaminen rapeaksi sekä maustaminen. Näin välttyy siltä kumimaiselta ja mauttomalta kokemukselta. Vaikka meille aikuisille se ”mauttomuus” on pahin juttu ruuassa, monet lapset tykkäävät siitä, että tofussa on niin mieto maku.

Tofun valmistuksessa on muutama kriittisen tärkeä vaihe:

1. Ensin tofu leikataan pieniksi paloiksi ja kuivataan kahden talouspaperipalan välissä. Neste puristellaan pois ja vaihdetaan talouspaperit tai astiapyyhe kuiviin niin kauan, kunnes tofu on kuivaa (pinta tuntuu kuivalta). Rakas inspiraation ja elämänviisauksien lähteeni Pinterest neuvoo kuivaamaan tofupaloja vähintään puoli tuntia, ja pitämään painona painavia kirjoja (kirjan ja paperin/astiapyyhkeen väliin voi laittaa vaikkapa leikkuulaudan, niin kirja ei kastu ja/tai ala tuoksua tofulta).

2. Koska tofu ei maistu miltään, siihen on saatava makua. Marinointi on paras tapa maustaa tofu. SoFinen Luomu Tofujen joukosta löytyy sekä maustamattomia että marinoituja vaihtoehtoja.

3. Tofu paistetaan öljyssä. Pannun on oltava todella kuuma ja tofun pinnan kuiva, jotta tofusta tulee rapeaa, eikä kumimaista. Myös tähän löytyi lisäohjeena, että extra rapsakan lopputuloksen toivossa kannattaa lisätä tofupalojen pintaan hieman maissitärkkelystä. Testasin, ja TOIMII!

4. Jos kaikki kolme ylläolevaa vinkkiä tuntuivat liian hankalilta, unohda ne kokonaan, ja kokeile ennemmin SoFine Tofu A’la Minute -kuutioita, jotka ovat valmiiksi marinoituja ja esikypsennettyjä. Niiden kanssa pääsee siis suoraan kokkaamaan.

Me syödään nykyään paljon enemmän kasvisruokaa kuin vaikkapa kolme vuotta sitten. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, ja se on lähtenyt ihan siitä, että ollaan kokeiltu ihan uudenlaisia reseptejä ja tuotteita. Joitakin raaka-aineita ollaan yritetty ”korvata” kasvisvaihtoehdoilla, mutta ollaan huomattu, että parhaita ovat ne kasvisruoka-vaihtoehdot, jotka ihan itsessään ovat niin herkullisia, ettei niiden tarvitse ”korvata” mitään. Mä rakastan kokeilla uusia kasvisruokareseptejä, ja mulle yksi parhaista lähteistä siihen on juurikin aiemmin mainitsemani Pinterest. Sieltä löydän vinkit uusien raaka-aineiden käsittelyyn ja parhaisiin resepteihin.

Me aiotaan jatkaa edelleen tällä samalla tyylillä kuin nytkin, että aina kun se tuntuu hyvältä, valitaan kaupasta kasvisvaihtoehto. Ei pakoteta eikä kielletä itseltämme mitään, vaan mennään hyvällä fiiliksellä. Se toimii meillä, ja se on saanut meidät syömään maapallon kannalta huomattavasti kestävämmin kuin silloin 3 vuotta sitten, kun vasta alettiin pyrkiä yhteen kasvisruokapäivään. Nykyisin meillä ei ole mitään kasvisruokapäiviä viikossa, on vain paljon kasvisruokaa sekä lounaalla että päivällisellä, mutta ei ihan joka päivä.

Nyt mä jaan teille kaksi ihanaa reseptiä, joihin alunperin löysin inspiraation Pinterestistä, mutta joita muokkasin hieman sen perusteella, mitä meiltä löytyi kotoa. Toinen resepti on vegaaninen ja toinen on lakto-ovo-vegetaarinen ja lasten makuun.

Tähti-Nugetit Tofusta (neljälle lapselle tai kahdelle aikuiselle)

3 pakettia SoFine Luomu Tofu Natural  maustamatonta tofua

2 kananmunaa

2rkl vehnäjauhoja

1-2 dl pankojauhoja

1tl  suolaa

1tl mustapippuria

2tl pizzamaustetta tai muuta yrttimaustetta

Aloita valuttamalla nesteet tofusta ja leikkaamalla tofupalat kolmeksi yhtä suureksi viipaleeksi. Lopputuloksena siis yhdeksän viipaletta. Kuivaa tofupaloja mielellään n. puoli tuntia ylempänä olevan ohjeen mukaan. Leikkaa tofupaloista tähti-piparkakkumuotilla (tai muulla haluamallasi muotilla) tähtiä, ja leikkaa jäljelle jäävät palat sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Ota esiin kolme lautasta. Ekalle lautaselle 2rkl vehnäjauhoja. Tokalle lautaselle 2 munaa rakenne rikottuna. Kolmannelle lautaselle pankojauhot ja mausteet hyvin sekoitettuna.

Pyörittele tofun palat ensin kauttaaltaan vehnäjauhossa, sitten munassa ja sitten pankojauho-mausteseoksessa. Kun kaikki palat näyttävät raaoilta nugeteilta, paista ne öljyssä kuumalla pannulla kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita. Tarjoile esim. vihannesten ja vaikkapa riisin kanssa. Kaveriksi sopii vanha kunnon ketsuppi! Meidän lapsille tämä oli ihan hitti.

Valkosipulinen Tofu Sticky Sauce (2 annosta)

2 pakettia SoFine Luomu Tofu Inkivääri-Valkosipulia

1 punasipuli

1/2 punainen chili

5 valkosipulinkynttä

1dl soijaa

1rkl vaahterasiirappia tai ruokosokeria

1tl srirachaa

1tl inkivääriä tai inkivääritahnaa

2 kevätsipulia

2 hengen annos riisiä

seesamiöljyä (tai jotain muuta ruokaöljyä paistamiseen)

seesaminsiemeniä paahdettuna

1rkl maissitärkkelystä

Aloita valuttamalla nesteet & marinadit tofusta talteen (kannattaa lisätä annokseen myöhemmin tuomaan lisämakua) ja kuutioimalla tofu pieniksi kuutioiksi. Kuivaa ylläolevan ohjeen mukaan. Valmista sillä aikaa sticky sauce: sekoita soija, sriracha, vaahterasiirappi ja inkivääri. Pilko chilit, punasipuli ja valkosipuli pieneksi. Laita 1rkl maissitärkkelystä lautaselle ja pyörittele tofukuutiot siinä. Lisää pannulle seesamiöljy. Paista tofukuutioita seesamiöljyssä, kunnes ne vähän rapsakoituvat ja saavat väriä. Lisää sitten valkosipuli, chili ja punasipuli. Pilko samalla kevätsipulit pieneksi. Lisää pannulle kastikeainekset, ja sekoittele, kunnes kastikkeesta on tullut tahmaista ja täyteläistä. Tarjoile riisin ja kevätsipulin kanssa. Tähän sopisi hyvin myös tuoresalaatti kaveriksi!

KILPAILU: VOITA 30€ ARVOINEN SOFINE-LAHJAKORTTI!

Miten te saatte tofun maistumaan lapsille tai itsellenne? Kommentoi ja voita 30€ arvoinen SoFine-lahjakortti! Osallistumisaikaa on 5.2. klo 23:59 asti ja tarkemmat säännöt ja tiedot arvontaan löydätte TÄÄLTÄ.

Mä haluan oppia tofusta lisää ja olen tosi iloinen, että pääsin testaamaan sitä. Jakakaa ihmeessä teidän lemppari tofureseptejä, niin pääsen kokeilemaan lisää!

Kuten kirjoitinkin jo aiemmin, me ei vietetä jouluaattoa kotona. Tehdään silti lähes kaikki samat jouluruuat kuin muinakin vuosina, koska ollaan kuitenkin muina päivinä kotona, ja tapanina mun täti perheineen tulee meille syömään. Silloin tarjoillaan kunnon joulumenu. Mä oon saanut postaustoiveita instassa ja myös täällä blogissa meidän joulumenusta, ja siksi halusin jakaa meidän joulumenun ja vielä muutaman reseptivinkin jouluaatoksi.

ALKUPALAT

Tuoresalaatti (tätä ei olla vielä päätetty) 

Graavilohi (valmiiksi graavattu)

Mäti + smetana + punasipuli 

Sienisalaatti (käytän tätä ohjetta vähän sovellettuna, lisään ripauksen sitruunamehua enkä liota sieniä yön yli)

Savuporoterriini (ohje täällä, tosin me tehdään aina ilman pikkelssivihanneksia ja ilman suolakurkkuja terriinissä)

Rosolli sillillä (valmiina)

LÄMPIMÄT RUUAT

Kinkku mummun perinteisellä hunaja-sinappi-korppujauho-kuorrutuksella (Dijon-sinappia, juoksevaa hunajaa ja korppujauhoa, kuorrutukseen 1 osa Dijonia & 1 osa hunajaa)

Bataatti-pekaanipähkinä-vuohenjuustolaatikko (ohje täällä)

Imelletty perunalaatikko mummun perinteisellä reseptillä (suunnilleen vastaava resepti esim. täällä)

Lanttulaatikko mummun perinteisellä reseptillä (lähes vastaava resepti esim. täällä)

Oululainen hernetuuvinki mun mummun reseptillä (suunnilleen vastaava täällä)

JÄLKIRUOAT

Juustolautanen, keksilajitelma & viikunahillo

Piparihyydykekakku glögikastikkeella (ohje TÄÄLLÄ) tai päärynäpiirakka (ohje täällä, kaupallinen yhteistyö)

Pipareita

Tänä vuonna ollaan jätetty porkkanalaatikko pois, koska sitä niin usein jää paljon jäljelle. Se ei ole kenenkään erityinen suosikki, vaan sitä on vaan aina tehty, koska sitä on vaan aina tehty. Yritetään vähentää ruokahävikkiä jatkuvasti, eikä joulu ole mikään syy tehdä enempää ruokaa kuin oikeasti tarvitsee.

Näitä meidän ruokia ruokailee täällä koko meidän perhe, mun äiti, sekä mun tädin viisihenkinen perhe, eli iso ruokamäärä on perusteltu. Me puputetaan näitä samoja pöperöitä ainakin sinne 27. päivä asti, jolloin ne varmaan jo loppuvatkin. Joulussa parasta on lasten ilon ja yhdessäolon lisäksi se, että voi vaan ottaa rennosti ja lämmittää aina ruokaa kun tulee nälkä, eikä tarvitse kokata. Toki silloin tapaninpäivänä me tehdään uusi salaatti ja varmaan haetaan kaupasta tuoreet kala ja mäti, koska niitä ei voi ostaa/säilyttää kovin isoa satsia kerralla.

Mä olen aika tyytyväinen tästä joulumenusta, se on meidän näköinen ja makuinen, ja yhdistelee sopivasti uutta ja vanhaa. Kaikki rakkaat herkut on tallella, ja kaverina uudempia lemppareita. Jouluaatoksi viedään mukana laatikoita, ja kaikki muut löytyykin valmiina paikan päältä. En malta odottaa aaton varmasti super mieletöntä ja runsasta alkupalapöytää, joka varmasti varastaa kaiken mun huomion muilta herkuilta.

Mikä on teidän lemppari jouluruoka? Entäs mitä ette ikinä ottaisi omaan joulupöytään?