Tällä viikolla saatiin vihdoinkin tehtyä piparkakkutalo! Se tuli perhejoulukalenterin luukusta tehtäväksi jo viime viikonloppuna, mutta meillä oli viikonloppuna sen verran paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että piparkakkutalo vaan jäi. Maanantaina illalla tuli inspiraatio ja piirsin kaavat talolle ihan omasta päästä. Halusin päästä helpolla, ja siksi käytin A4-paperin kapeamman sivun mittaa talon sivuseinien korkeutena ja A4-paperin leveämmän sivun mittaa talon korkeutena. Ei tarvinnut ihan niin paljon mittailla, kun tein sillä tavalla. Lisäksi suunnittelin kuistin, ovet ja savupiipun, sekä tietty ikkunat ja katon. Savupiipusta tuli ihan jättimäinen, en tiedä mitä oikein ajattelin, heh! Mutta ainakin sinne sai sitten paljon hienoa savua (eli hattaraa).
Me valmistettiin talo lasten kanssa ihan tavallisesta kaupan piparitaikinasta, ja mä tein sillä tavalla, että kaulin taikinalevyt jo valmiiksi leivinpaperin päällä, jolloin isoja osia ei tarvinnut raakana yrittää siirrellä, vaan siirsi vain leivinpaperin sitten uuninpellille. Mulla kerkesi lopputaikina jo vähän kuivahtaa siinä kun kesti niin kauan, mutta lisäsin puoli teelusikallista ruokaöljyä mun käsien kautta taikinaköntsään niin johan notkistui.
Ikkunoihin käytettiin tänäkin vuonna murskattuja muumitikkareita, koska se on sopivan helppoa ja mukavaa. Olin ihan unohtanut sen teiltä saadun vinkin, että viinikumikarkeista saisi hyvät ikkunat myös, eikä tarvitsisi edes murskata! Mutta ensi vuonna pakko varmaan kokeilla sitä sitten, jos vaan satun muistamaan.
Kasattiin talon osat yhteen keskiviikkona illalla Oton kanssa. Käytettiin kasaamiseen sulatettua sokeria, koska se on sopivan tymäkkä liima, jolla kaikki varmasti kiinnittyy hyvin toisiinsa. Huomattiin samalla, että mun tekemä alusta oli jälleen kerran melko pieni, ja talo mahtui siihen vain juuri ja juuri. Mutta onneksi kuitenkin mahtui! Olin lisäksi suunnitellut osat niin, että ne eivät ole liian leveitä meidän paistinpannulle, vaan ne pystyi painamaan suoraan kerralla sulaan sokeriin pannulle. Pannun halkaisija on 28cm meillä, ja levein osa oli 27cm, mahtui siis juuri sopivasti, eikä tarvinnut ollenkaan kikkailla.
Me käytettiin talon koristeluun sokerikuorrutetta ja ranskanpastilleja, sekä aitoja että S-kaupan oman merkin, niin sai vähän värivaihtelua. Mä tein sokerikuorrutetta itse, ja lisäksi käytettiin myös valmista. Mulla ei ollut vaan tarpeeksi jämäkkää pursotinpussia, ja siksi koristelu sillä omatekoisella oli vähän haastavaa. Toki en muutenkaan ole niin hirveän vakaa koristelija, vaan tuollaista vähän reppanaa söheröä mulla tulee aina. Mutta se on just hyvä tyyli mulle!
Koristeltiin talo yhdessä isompien lasten kanssa, ja taapero koristeli sitten irtopipareita. Mä tein talon etupuolen katon ja kuistin katon, sekä savupiipun kaksi sivua. Muuten lapset saivat koristella mielensä mukaan, ja tuli aivan älyttömän ihanat ja symppikset koristelut! Meillä ei ole niin nöpönuukaa, vaan juuri tällainen kotitekoinen talo on meille juuri paras.
Jos vertaa viime vuoden taloon, niin on tämä ainakin jo vähän siistimpi! Ja toissavuonna me käytettiin vielä valmista piparkakkutaloa, että siihen nähden tässä on jo huomattavaa edistystä havaittavissa ainakin mun mielestä. Ei valmiissakaan tietty mitään vikaa ole, mutta nämä rakennustaidot karttuvat vain harjoittelemalla. Ehkä ensi vuonna muistuu taas pari loistavaa vinkkiä vielä mieleen (joita listasitte ihanasti viime vuonna), ja tehdään joku ihan överi prinsessalinna.
Ihanaa päivää kaikille <3
PS: Neljä yötä jouluun, OMG! Tänä aamuna mekin herätään ennen kukonlaulua, sillä mennään juhlimaan esikoisen joulujuhlaa. <3
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Dansukkerin kanssa.
Me otettiin pieni varaslähtö jouluruokiin, ja kokattiin bataatti-pekaanipähkinälaatikkoa jo tällä viikolla. Se on mun itse kehittelemistäni jouluruuista ehkä se kaikkein rakkain, ja siitä on tullut vähän modernimpi vaihtoehto niiden perinteisten joululaatikoiden rinnalle. Tänä vuonna ei tehdä kotiin muita joululaatikoita kuin tätä bataatti-pekaanipähkinälaatikkoa, koska olen huomannut, että muita laatikoita jää jouluisin aina vähän yli, mutta tämä menee kaikki. En halua tehdä liikaa jouluruokia, vaan juuri sopivasti, jotta ei tule hävikkiä. Onneksi ruuissa alkaa olla jo niin monen vuoden kokemus, että tietää jo aika hyvin, mikä on takuuvarma hitti ja mistä ei jää sitä hävikkiä.
Mulla oli oma ihana pieni jouluinen hetki siinä kokkaillessa, kun joulun tuoksut täyttivät keittiön ja kynttilät loivat ihanaa lämmintä valoa ja tunnelmaa. Bataatti-pekaanipähkinälaatikko on niin herkullista, että sitä voi kyllä syödä muulloinkin kuin jouluna. Bataattihan sopii super hyvin esimerkiksi broileriruokien pariksi. Mutta erityisesti suosittelen tätä reseptiä jouluaattoon! Bataatti-pekaanipähkinälaatikko on ihanan överi, sillä tavalla juuri sopivasti. Se yhdistelee mun mielestä kaikkien laatikoiden parhaita puolia ja lisäksi siinä on vielä paljon muuta hyvää mukana!
Bataattilaatikon resepti on jalostunut vuosi vuodelta aina vähän erilaiseksi, ja nyt musta alkaa tuntua, että käsillä on se THE resepti. Musta olisi ihanaa kirjoittaa kaikki mummun joulureseptit ylös, kuten nämä mun omatkin, ja tehdä niistä vaikka ihan kovakantiset valokuvakirjat meidän lapsille, jotta heillä säilyy tallessa perinteiset ja uudemmat reseptit. Olisi hienoa, että joulun makeimmat muistot säilyisivät sukupolvelta toiselle, kuten tähänkin asti ovat säilyneet.
Bataatti-pekaanipähkinälaatikko
1kg bataattia
6 porkkanaa
(tai 1kg valmista bataattisosetta & 500g valmista porkkanasosetta)
Kuori ja paloittele porkkanat ja bataatit, ja keitä suolalla maustetussa vedessä. Soseuta. (Tai aloita tästä valmiilla soseilla). Lisää soseen joukkoon munat, maito, voi, siirappi ja suola, sekä pieneksi murustettu vuohenjuusto. Murskaa puolet pähkinöistä, ja sekoita pähkinämuru sokerin, voin ja jauhon kanssa ”crumbleksi”. Levitä seosta soseen pinnalle pieninä nokareina. Koristele kokonaisilla pekaanipähkinöillä, ja ripottele pinnalle cayennepippuria ja suolaa sopivasti. Paista uunissa keskitasolla n. tunnin verran 150 asteessa.
Dansukkerin sivuilta löytyy hurjasti ihania jouluisia reseptejä, joista voi syntyä lisää joulun makeimpia muistoja. Mulla on tapana aina tässä joulun alus viikolla käydä läpi kaikki omat reseptit, sekä etsiä uusia. Koskaan ei tiedä, milloin silmiin osuu joku niin ihana resepti, että sen haluaakin pysyväksi osaksi omaa joulupöytää! Sitähän voi hyvin järjestää oman pienen jouluisen hetken ja testata joulureseptiä vähän etukäteen, että olisiko se sellainen, jolla haluaa herkutella myös jouluaattona.
Mistä ruuista syntyvät teidän joulun makeimmat muistot?
Mun lahjatoiveiden ja Oton lahjatoiveiden tilalta me ajateltiin tänä vuonna kertoa Oton kanssa vähän siitä, millaista on meidän mielestä ostaa lahjoja puolisolle. Meillä on nimittäin hyvin erilaiset tyylit tähän lahjojen ostamiseen, ja ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa lukea Oton höpötyksiä pitkästä aikaa myös! Kirjoitettiin nämä omat tekstin pätkät erikseen näkemättä toistemme tekstejä, ja sovittiin vaan löyhästi etukäteen, että kummatkin kirjoittavat siitä, millaista on ostaa toiselle lahjaa.
Iina:
Otto ei yleensä toivo mitään suoraan, vaan toiveita saa ”kalastella” pitkin vuotta. Mä en yleensä siis koskaan kysy Otolta, mitä hän haluaa joululahjaksi. Viimeistään siinä syyskuun korvilla tarkennan kuitenkin vähän kuuloa, ja jos hän ihastelee jotain tiettyä juttua tai puhuu paljon jostain tietystä asiasta, minkä kokisi olevan tarpeellinen, mä lisään sen mun joululahja-ideoiden listaan. Mulle jää helposti mieleen sellaiset puolihuolimattomasti sanotut ”asia X olis kyllä tosi hyvä koska..” tai ”Mä oon vähän miettinyt x-värisen collegen ostamista” -lauseet, ja yleensä ostan joululahjat Otolle täysin sellaisten varassa. Tähän asti olen kokenut tämän helpoimmaksi, koska jos Otolta itseltään lähtee jotain kyselemään, hänen vastauksensa on yleensä aina ”no jos nyt jotain kalsareita ja sukkia”.
Mulle lahjojen antaminen on oikeasti tosi ihana ja tärkeä ja rakas juttu, ja paljon tärkeämpää kuin niiden saaminen. Mä tykkään yllättää ja mä rakastan sitä tunnetta, kun onnistun antamaan jotain sellaista Otolle, joka saa hänen kasvonsa loistamaan ja joka on yllättänyt hänet ihan todella. Me harkitaan aika tarkkaan arjessa kaikkia itsellemme tehtäviä ostoksia, ja varsinkin Otto on tosi vaatimaton. Hän ei yleensä osta itselleen mitään, ja jos ostaakin, niin hän pohtii sitä kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen ostopäätöksen tekemistä.
Siksi musta on ihanaa vähän hemmotella Ottoa jouluisin, ja ostaa sellaisia juttuja, joita hän oikeasti tarvitsee (ja haluaa), mutta joita ei ole vaan viitsinyt hankkia. Joulunakaan en halua vetää överiksi, tai ostaa mitään turhaa vain koska joku näyttää kivalta, vaan ne lahjat joita Otolle annan, ovat sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin muutenkin päätyisivät hänelle, vaikka sitten vaimon patistuksen jälkeen.
Otto:
En ole koskaan oikein pitänyt lahjojen ostamisesta, varsinkaan silloin kuin pitäisi yrittää arvata mitä toinen voisi haluta/tarvita. Jotenkin todella vaikea ostaa toiselle jotain, kun harvoin tiedän edes mitä itselleni toivoisin. Tänä vuonna itselläni oli kaksi toivetta, joista toisen peruin kun aloin epäröimään. En pidä turhien tavaroiden ostelusta, ja harkitsen usein vähän liiankin pitkään että “voinko mä nyt ostaa itselleni tämän ja tämän”.
Siitä ei siis tulisi yhtään mitään, jos mun tarvitsisi omin avuin hankkia Iinalle joululahjat. Iina onneksi tietää että olen täysin käsi lahjahommissa, ja toimittaa mulle lahjaideoita näppärästi kategorisoituna. Hyvissä ajoin vielä, että ehtii hyvin nettishoppailla ennen kuin valikoimat alkavat käymään vähiin.
Tykätään toki molemmat yllättyä, meillä on vain vähän eri tavat toteuttaa nämä yllätykset. Iina onnistuu usein keksimään mulle jotain sellaista, jota en ole aiemmin tiennyt aina tarvinneeni. Minä puolestani tykkään yllättää Iinan sillä, että ostan sieltä listalta juuri sen toiveen, mikä on tuikkastu sinne ehkä vähän optimistisena puolitoiveena, mutta josta tiedän hänen tulevan tosi iloiseksi.
Tämä menetelmä toimii meillä, mitä sitä hyväksi todettua kaavaa rikkomaan. Tulisi vain paha mieli kun minä en keksisi Iinalle mitään, ja itse ahdistuisin niistä asioista joita itse perhana toivoin.
Iina: No nyt en kyllä kestä, ihana Otto! Mitähän se on keksinyt, en kestä! Mutta joo, mä tosiaan teen Otolle valmiiksi listan linkkeineen ja väri-/koko-toiveineen jo hyvissä ajoin, ja teen nimenomaan listan jossa on paljon eri juttuja, koska haluan yllättyä. Jos kertoisin vaan yhden lahjatoiveen, tietäisin etukäteen mitä saan, mutta kun teen listan, voin yllättyä paketin sisällöstä, ja silti saada jotain sellaista, mitä olen itse toivonut. Musta tää on kätevä systeemi, kun Oton ei tarvitse arvailla ja mä saan yllättyä!
Miten teillä hoidetaan lahjahommat puolisoiden kesken? Tykkäättekö yllättää tai yllättyä?
*Postauksen kuvissa näkyvissä Lifesta kaupallisessa yhteistyössä saadut aamutohvelit.
Me rakastetaan pelata pelejä yhdessä, ja pelaillaankin ainakin joka viikko jotain lautapelejä. Tykätään myös paljon pelata porukalla aina kun meillä on vieraita, tai kun ollaan esim. sukulaisten luona. Silloin kun alettiin pelaamaan perhepelejä ekoja kertoja lasten ollessa n. 2-3 -vuotiaita, oltiin ihan pihalla, että mitä pelejä edes kannattaa ostaa. Erilaisia lautapelejähän tulee aivan järjetön määrä joka vuosi, ja niitä on oikeasti niin paljon, että ellei osta pelkkiä klassikoita, on niitä oikeasti mahtavia pelejä välillä hankala löytää sieltä kaiken muun seasta.
Me ostetaan joka joulu ainakin yksi uusi lautapeli, koska lapset kasvavat ja pelitaidot kehittyvät koko ajan. Pelikaapissa alkaa olla jo paljon kivoja pelejä, joita voi pelata. Taapero ei vielä ole ihan messissä kaikissa peleissä, mutta 2-3-vuotiaillekin sopivia pelejä on olemassa. Mä halusin listata meidän lempparipelejä, joita meillä on joko kotona, tai joita ollaan pelattu sukulaisten tai ystävien luona ja todettu hyviksi.
Saturetki (TacTic)
4-vuotiaasta ylöspäin sopiva ihana lautapeli, jossa on söpöt eläinhahmot. Pelissä on tarpeeksi vaihtelua, että pienempikään lapsi ei tylsisty, ja se on sopivan helppo, mutta kuitenkin mielenkiintoinen aikuisellekin. Tämä löytyy meiltä kotoa, ja ollaan pelattu siitä asti kun keskimmäinen oli 3v.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä kuuluu liikuttaa yhdessä neljä eläinhahmoa pelilaudan halki ja suorittaa hauskoja tehtäviä matkalla.Pelilauta koostuu kolmesta osasta, joista jokaisessa on erilainen tehtävä. Peli tarjoaa lapsille mahdollisuuden opetella yhdessä toimimista ja pelin mukana tulee vielä pieni vihko, jossa on neljä iltasatua.
Muumipeikon kalaretki (Peliko)
Meidän keskimmäinen sai tämän joululahjaksi 3-vuotiaana, ja tämä oli ihan hänen suosikkinsa pitkään. Nyt meidän taapero taas tykkää tästä tosi paljon. Peli oli Vuoden Lastenpeli 2016, ja ihan ansaitusti. Idea on tosi yksinkertainen mutta hauska, ja tämä sopii hyvin pelattavaksi juuri pienten kanssa.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä lähdetään kalaan Muumipeikon kanssa. Ensin laitetaan kaikki kiekot kuvapuoli alaspäin pöydälle. Kukin pelaaja yrittää vuorollaan saada kuvallisen kiekon kalastettua magneettisella Muumipeikkofiguurilla. Jos kiekko ei tartu Muumipeikkofiguuriin, kiekossa ei ole kalaa ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Haisuli varastaa kaloja, ja tekee pelistä jännittävän pikkutyyppien mielestä.
Kimble (TacTic)
Ostettiin Kimble toissa vuonna joululahjaksi koko perheelle yhteiseksi, ja se on kyllä varmaan meidän perheen pelatuin peli. Jo pienen lapsen on helppo pelata sitä, ja se on aina niin koukuttava ja hyvä, koska ikinä ei tiedä kuka voittaa, kun kaikki voi kääntyä ihan päälaelleen vielä loppumetreilläkin.
Pelin idea lyhyesti: Pelin tavoitteena on noppaa heittämällä kuljettaa omat pelinappulansa kotipesästä pelilaudan kehää myöten maaliin ennen vastapelaajia. Jos nappula osuu vastapelaajan varaamaan ruutuun, hänen nappulansa palautuu kotipesään.
Oppi & Ilo Hoksaa -perhepeli
Meidän keskimmäinen sai tämän Oppi & Ilon hauskan pelin joskus synttärilahjaksi, ja se on kyllä ollut myös tosi suosittu. Tämä peli sopii hyvin mun mielestä esim. 3-vuotiaasta ylöspäin, ja se on myös aikuisille hauska. Peli on aika lyhytkestoinen (n. 10min), eli siihen ei tarvitse jaksaa keskittyä pitkää aikaa.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä etsitään, tutkitaan ja kisataan. Koottavassa pelilaudassa on kaksi puolta, helpompi ja vaikeampi. Pelialauta on täynnä pieniä kuvia ja muotoja ja joka pelikierroksella heitetään yhtä tai kahta noppaa, jotka määrittävät, mitä pelilaudalta etsitään. Jokainen merkitsee löytämänsä asiat hauskoilla tarttuvilla pelimerkeillä. Pienten lasten kanssa peliä voi pelata vain yhdellä nopalla kerrallaan – etsitään esim. jotain pyöreää – ja isommille lapsille voi antaa kaksi noppaa, jolloin etsitään asioita, jotka ovat esim. vihreitä ja neliön muotoisia.
Arvaa kuka (Hasbro)
Klassikko, joka koukuttaa vieläkin! Tää oli yksi mun lemppareista päiväkodissa ja eskarissa, ja meidän lapset tykkäävät ihan hirveästi pelata tätä edelleen. Arvaa kuka on sopivan helppo myös pienille lapsille, tätä tosin pystyy pelaamaan vain kaksi kerrallaan. Meillä on tästä vain korttipeliversio, joka on saatu joskus jostain hampurilaisravintolasta ”leluna”, mutta lapset pelaavat sitä niin usein, että olen miettinyt pitäisikö ostaa se ihan oikea versio.
Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastapelaaja valitsee hahmon ja toinen yrittää arvata kenestä on kyse kyselemällä erilaisia kysymyksiä.
Muuttuva Labyrintti (Junior)
Tämäkin oli mun oma lemppari päiväkodissa ja alakoulussa, ja siksi se varmaan tulikin ostettua myös omille lapsille. Muuttuva labyrintti on sopivan simppeli pienten kanssa, mutta siinä on tarpeeksi jännitystä, että jaksaa itsekin keskittyä. Meillä on tästä Doria etsimässä Junior-versio, joka on lapsista tosi hauska.
Pelin idea lyhyesti:Pelaajat etsivät aarteita labyrintistä, jonka käytävät muuttavat muotoaan joka siirrolla. Nokkelin pelaaja ennakoi muiden siirrot ja käyttää niitä edukseen.
Junior Alias & Junior Party Alias
PARAS! Varsinkin näin kaksikielisen perheen näkökulmasta ihan loistava, mutta toki muutenkin. Junior Alias on siitä helppo, että selitettävät sanat on korteissa kuvina, jolloin ollaan pystytty jo pienten kanssa harjoittelemaan sitä ”heikompaa” kieltä tällä pelillä. Nykyisin meilläkin on molemmat kielet isoilla tasavahvoja, ellei se aiempi heikompi kieli ruotsi jopa nykyisin vahvempi. Silloin kun näin ei vielä ollut, oli tosi hyvää harjoitusta, kun lapset sai selittää ruotsiksi sanoja meille ja toisilleen. Tämän kanssa tulee hauskoja tilanteita silloin, kun pelikaverina on taapero. Ainakin meillä alkuun 2-3-vuotiaana keskimmäinen aloitti aina oman selitysvuoronsa sanomalla ”Mikä on sellainen *laita tähän kuvassa olevan asian nimi*. Ja sitähän ei tietty saa sanoa. Mutta se oli vaan hauskaa, ja nopeasti hänkin oppi sitten pelaamaan ihan oikein. Meillä on siis ihan suomenkielinen versio tästä pelistä, mutta kun ne sanat on siinä kuvina, niin sitä on helppoa pelata ihan millä kielellä vain, eikä lapsen edes tarvitse osata lukea.
Pelin idea lyhyesti: Junior Alias on sana- ja kuvaselityspeli, jossa pitää arvata, mitä kuvaa pelikumppani yrittää selittää. Pelikumppani antaa kortin kuvaan liittyviä vihjeitä. Jos arvaa sanan oikein, pelikumppani siirtyy seuraavaan sanaan, ja selittäminen jatkuu, kunnes tiimalasin hiekka valuu loppuun. Kun aika loppuu, oikein arvatut sanat lasketaan yhteen ja joukkue pääsee etenemään pelilaudalla oikeiden vastausten lukumäärän verran eteenpäin.
Monopoly Junior & Monopoly Gamer’s edition
Mun lemppari peli ikinä, siis klassinen Monopoly! Mä voitin tässä lapsena aina, siksi se varmaan olikin mun lemppari, heh. Meillä on tästä tuo Gamer’s edition, joka oli viime vuoden ”koko perheen lahja”. Sen kanssa ollaan vietetty kyllä monta kisailuiltaa, ja se on super hauska. Se ei ole varsinaisesti lapsille tarkoitettu, mutta ainakin meidän isompien lasten kanssa sen pelaaminen onnistuu kyllä, kun vähän auttaa tarvittaessa. Siinä on tuttuja elementtejä konsolipeleistä, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin ihan perus Monopoly.
Pelin idea lyhyesti (Gamer’s edition): Pelissä ansaitaan pisteitä ja voitetaan keräämällä kolikoita, ostamalla kiinteistöjä ja taistelemalla pomoja vastaan. Ensin valitaan hahmo. Jokaisella hahmolla on ainutlaatuisia kykyjä. Pelissä on myös lisävoimia: lisävoimanopalla voi heittää kilpiä, poimia kolikoita ja tehostaa hahmonsa kykyä. Pelissä myös taistellaan legendaarisia pomoja vastaan. Pomotaistelu käynnistetään ohittamalla lähtöruutu. Palkinnon saa voittamalla pomon.
Afrikan Tähti
Klassikkopeli, joka viihdyttää vuodesta toiseen! Meiltä ei tätä löydy, mutta ollaan pelattu tätä mun tädin luona varmaan tuhat kertaa lasten kanssa, ja he ovat pelanneet tätä myös päiväkodissa ja eskarissa paljon. Afrikan tähti on best, koska siinä pienetkin voi pärjätä isoja vastaan, koska sattumalla on niin iso merkitys.
Pelin idea lyhyesti: Pelaajat etenevät Afrikan kartan pohjalta tehdyllä pelilaudalla noppaa heittämällä ja kääntävät pelikiekkoja aarteiden löytämiseksi. Aarteista saaduilla rahoilla voi nopeuttaa pelilaudalla etenemistä. Pelin voittaa pelaaja, joka löytää Afrikan tähden ja vie sen aloituspisteeseen Tangeriin tai Kairoon.
Iknow Junior
Tätä mä en ole itse asiassa pelannut, mutta aikuisten versiota kyllä. Lapset sen sijaan ovat pelanneet tätä koulussa ja päiväkodissa, ja tämä on kuulemma niin hyvä peli, että pitäisi saada kotiinkin. Tämä on ainoa peli jonka nostan listalle ilman, että itse olen pelannut, mutta meidän lapset on puhuneet tästä niin monta kertaa, että uskallan mainita tämän. Tämän on pakko olla hyvä!
Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastataan kysymyksiin ja tehdään erilaisia tehtäviä, jotka voivat sisältää piirtämistä, lukemista ja paljon muuta. Tässä monipuolisessa lasten tietopelissä pelaajat voivat pyytää vihjeitä tai ratkaista pulmat yhdessä pelitoverin kanssa.
Lautapelit ovat mahtava tapa viettää aikaa yhdessä, ja ne kuuluvat ehdottomasti meidän jouluun! Pelataanko teillä lautapelejä? Löytyikö samoja suosikkeja kuin meiltä? Mikä on teidän kaikkein lempparein peli koko perheelle?
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.
Käsi ylös kenen mielestä joulun aikaan on ihan ok herkutella vähän enemmän kuin yleensä?! Sanomattakin on varmaan selvää, että mun mielestä ainakin. Mä oon just niitä ihmisiä, jotka rakastavat konvehteja ja kaikkia joulun makeita herkkuja. Joulukuussa herkuttelen ehkä vähän liikaakin, mutta se on ihan ok. Jouluherkkuja on vaan niin vaikea vastustaa! Tässä tuleekin pari mun tän hetken lempparireseptiä itsetehtäviin jouluherkkuihin. Näistä jouluisaa makua löytyy reippaasti, ja paljon myös hyviä juttuja, kuten pähkinöitä ja tummaa suklaata.
Mä rakastan joulun mausteita ja makuja, sekä tuoksuja! Jouluun kuuluu mun mielestä perinteisten jouluruokien lisäksi myös ehdottomasti erilaiset pähkinät ja suklaat. Siksi lähdin miettimään tähän kamppispostaukseen sellaisia reseptejä, joissa upea Maldon-suola pääsee edukseen, mutta jossa maistuvat ne joulun makeat lempparimaut. Meidän Otto ei yleensä ole mikään varsinainen herkuttelija, mutta mun suolakaramellimantelit katoavat kyllä hyvin nopeasti sen jälkeen kun Otto on huomannut ne. Suosittelen siis nappaamaan nämä reseptit talteen, sillä ne sopivat vaativammallekin herkkusuulle!
Tumma rocky road pistaasilla & merisuolalla
400g tummaa (väh. 70% suklaata)
100g pistaasin sydämiä
1rkl Maldon -suolaa
1tl kanelia
1tl piparkakkumaustetta
1tl kardemummaa
100g kuivattuja hedelmiä tai esim. karpaloita
Sulata pilkottu suklaa mikrossa 30 sekunnin pätkissä välillä sekoitellen. Murskaa pistaasit ja kuivatut hedelmät pienemmäksi veitsellä. Sekoita mausteet keskenään ja lisää sulatetun suklaan joukkoon. Laita laakealle lautaselle tarjottimelle leivinpaperi. Kaada nuolijan avulla sulatettu suklaa leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle pistaasit ja kuivatut hedelmät. Anna hyytyä hetki ja ripottele sitten pinnalle vielä Maldon-suolaa. Nosta hyytymään jääkaappiin (tai jos haluat nopeasti valmista niin pakastimeen n. 30 minuutiksi). Pilko veitsellä pieniksi suupaloiksi. Nauti!
Suolakaramelli-mantelit
150g natural manteleita kuorineen
2rkl sokeria
3rkl voita
2rkl Maldon-merisuolaa
Laita voi paistinpannulle kuumenemaan. Lisää mantelit ja paista pari minuuttia. Lisää sen jälkeen sokeri, ja anna sen karamellisoitua ruskeaksi manteleiden kanssa. Paista, kunnes sokeri on sulanut ja muuttunut kauniin ruskeaksi karamelliksi. Kaada mantelit leivinpaprin päälle ja erottele lastalla toisistaan. Ripottele pinnalle 2rkl Maldon-merisuolaa. Tarjoile sitten, kun sokeri on jähmettynyt.
Maldon-suolaa myydään ruokakaupoissa, ja sen kaveria eli Maldon -savusuolaa myydään Keskon ja S-ryhmän kaupoissa. Ja mä olen aivan ihastunut siihen! Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti Englannin Maldonissa, edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty alusta asti. Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä ja sopii upeasti myös näihin makeisiin herkkuihin.
Me ollaan katsottu koko syksyn ja alkutalven ajan Australian Masterchefin uusinta kautta Oton kanssa, ja siinäkin käytetään Maldon-suolaa. Voidaan kuvitella olevamme oman elämämme master chefejä, kun kokataan täällä koti-Suomessa Maldonin klassikkosuolalla, hah! Vaikka nämä mun herkut eivät ole mitään molekyyligastronomiaa, niin kyllä nämäkin vievät kielen mennessään ja taipuvat hyvin myös vaikka syötäväksi viemiseksi tai lahjaksi, kun paketoi nättiin lasipurkkiin tai paperipussiin. Seuraavaksi ajattelin kokeilla vielä valmistaa suolaista karamellikastiketta tästä Maldon-suolasta.
Mitkä on teidän lemppari makean suolaisia jouluherkkuja?
