Mun mieheni täytti reilu kuukausi sitten 29 vuotta, mikä havahdutti mutkin ajattelemaan, että ne omat pyöreät kolkuttelevat jo jossain ei-ihan-niin-kaukana. Tarkalleen ottaen omiin kolmekymppisiini on vielä reilut kaksi vuotta aikaa, minä kun juhlin synttäreitäni syyskuussa. Mulla ei ole ikäkriisiä. Mulla ei ole sellaista fiilistä, että ”apua, en ole saanut vielä mitään järkevää aikaiseksi ja täytän kohta 30”. Olen ylpeä niistä asioista, joita olen saavuttanut elämässäni tähän mennessä. Osaan nauttia siitä, mitä meillä on.

Tavoitteita on kuitenkin hyvä olla ja niin mulla onkin. Kun kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, miten olen löytänyt taas motivaation tavoitella unelmiani, sain muutamia kysymyksiä siitä, mitä tavoitteita mulla on. Mä en kokenut niitä relevanteiksi siinä pohdiskelevassa postauksessa, koska siinä halusin keskittyä niihin fiiliksiin, joita kävin läpi ja joiden takia junnasin paikoillani. Mutta erillinen postaus tavoitteista? Okei, voin hyvinkin tehdä.

Tässä niitä siis tulee, mun tavoitteita seuraavien parin vuoden ajalle. Ja kun mä nyt sanon ne ääneen, saan siitä boostia itselleni – joku muukin tietää näistä, haluan siis entistä kovemmin saada tulosta aikaan. Tässä ei ole kaikkia mun tavoitteita, on myös sellaisia juttuja, jotka haluan pitää vielä itselläni. Mutta tässä on muutama tavoite, joiden eteen tälläkin hetkellä teen kovasti töitä.

1. Aion omistaa oman asunnon Oton kanssa.

Se vaatii paljon ajatustyötä edelleen, koska ei vieläkään olla 100% varmoja mitä me halutaan. Jos jossittelussa olisi jotain järkeä, toteaisin tähän vaan, että jos oltaisiin voitu ostaa kämppä mun vuokra-asunnon kulmilta silloin 19- ja 20-vuotiaana ennen vauvan syntymää, kaikki olisi ollut asumisen suhteen niin paljon helpompaa. Tai jos meillä olisi ollut edes varaa vuokrata siltä alueelta perheasunto ja alkaa rakentaa elämää sinne. Ei tarvitsisi tässä vaiheessa enää miettiä, mihin halutaan asettua ja halutaanko lähteä rakentamaan elämä ihan toiseen paikkaan, kuin mihin nyt ollaan se rakennettu. Tulevan kodin sijainti on varmaan vaikein päätös, mitä koskaan olen elämässäni joutunut tekemään. Mutta jos ei sitä ole tehty siihenkään mennessä kun mä olen 30, niin muutan jonnekin yksinäiselle saarelle.

2. Aion omistaa sijoitusasunnon Oton kanssa.

Tämä kohta naurattaa mua tuon edellisen jälkeen. Miten me voidaan ikinä saada aikaiseksi hankkia sijoitusasunto, kun ei osata päättää edes oman asunnon kanssa. Mutta koen, että tämä on noin 47466439 kertaa helpompi ostopäätös, kun ei tarvitse miettiä minne itse asettuu. Mä pidän tämän toteuttamista paljon todennäköisempänä ennen 30v ikää kuin tuon edellisen. Mutta ensiasunnon ostajina meille on vaan järkevämpää ostaa ensin oma asunto ja sitten vasta ryhtyä asuntosijoittamaan, joten ykkösen on pakko toteutua ennen kakkosta.

3. Aion sijoittaa suoriin osakkeisiin.

Tähän mennessä olen sijoittanut erilaisiin rahastoihin jo vuosien ajan, mutta seuraavaksi mua kiinnostaisi sijoittaa myös osakkeisiin. Olen perehtynyt asiaan parin viime vuoden aikana paljon, mutta en ole ostanut vielä. Mä olen rahan suhteen vieläkin liian safe player, en uskalla ottaa riskejä. Pystyn ottamaan elämässä isojakin riskejä, mutta sitten kun ne rahat on tilillä – mun rohkeus katoaa jonnekin taivaan tuuliin ja tekee mieli pitää joka pennosesta kiinni kynsin hampain. Mutta niin kuin elämässä, myös rahankäytössä tarvitaan riskejä, jotta voi tehdä isompia tuloksia.

4. Aion löytää liikuntamuodon, joka mua oikeasti kiinnostaa ja innostaa niin paljon, että saan siitä itselleni pysyvän osan elämää, josta en halua tai tarvitse taukoja, ainakaan pitkiä.

Pidän tätä ehkä vieläkin haasteellisempana kuin kohtaa yksi, mutta yritän olla tsemppiasenteella ja kokeilla kaikkea erilaista. Otto on löytänyt itselleen sellaisen liikuntamuodon tämän vuoden aikana, ja hän on mua vanhempi ja lähempänä jo kolmeakymppiä. Ehkä mullakin käy siis hyvä harrastusflaksi vielä ennen kolmattakymmentä ikävuotta. On mieletöntä seurata toisen intoa ja hyvää fiilistä, mäkin haluun!

5. Aion kasvattaa mun yrityksen tulosta ainakin 50% siihen mennessä kuin olen 30.

Se on kova tavoite, mutta uskon, että kovalla työllä se voi vaikka onnistuakin. Mitään en ainakaan menetä jos pyrin siihen.

6. Aion matkustaa toiselle mantereelle.

Mä en ole koskaan ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, mutta haluan ehdottomasti käydä. Ajattelen myös, että jos ei lähiaikoina, niin milloin sitten? Just nyt meidän elämä on työ- ja opintoaikataulujen puolesta niin joustavaa, että ei tule äkkiseltään mieleen tulevaisuudesta elämänvaihetta, jolloin reissu 12h lennon päähän onnistuisi helpommin kuin seuraavien parin vuoden aikana. Tämä matka on vain järjestelykysymys. Lisäksi täytyy myös vakuuttaa mun pihi omatunto siitä, että mä haluan tätä matkaa niin paljon, että olen valmis käyttämään siihen merkittävän suuren summan rahaa. Mun pihiys ja syyllisyydentunne on ainoa este tämän reissun tiellä. Pitäisi keksiä tarpeeksi hyvät perustelut, kun se ei tunnu riittävän itselleni, että olen haaveillut tästä lapsesta asti.

7. Aion ryhtyä kouluttamaan ja mentoroimaan enemmän somen ja vaikuttajamarkkinoinnin saralla.

Olen tehnyt sitä jo satunnaisesti ja tiedän, että se on jotain sellaista, mistä mä todella nautin. Toivon, että ennen kuin mä olen 30, mun kalenterissa siintää mun pitämiä koulutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Tämä vaatii kuitenkin itseltäni priorisointia. Mun täytyy pistää tämän asian eteen ensin paljon tunteja ennen kuin tulosta alkaa syntyä. Tähän mennessä mahdollisuudet päästä kouluttamaan ovat olleet sellaisia low hanging fruiteja, joihin olen vaan tarttunut. Koska haluan tehdä sitä säännöllisesti ja tuloksellisesti, mun täytyy panostaa siihen enemmän.

8. Aion omistaa ajokortin.

Ehkä kaikkein pelottavin mun tavoitteista? Mutta näin on päässyt käymään, että siitä on tullut mulle tavoite pahimman pelon sijaan (tai lisäksi). Olen sekä innoissani että kauhuissani. Mutta hyvä siitä tulee. Aloitan opettelun tämän vuoden puolella, enkä ole liian kunnianhimoinen tämän suhteen, vaan armollisesti tavoitteena on päästä inssistä läpi siihen mennessä, kun olen 30, hah.

Sellaisia tavoitteita mulla just nyt. Nämä eivät suinkaan ole mun ainoita tavoitteita, mulla on paljon muitakin haaveita ja sellaisia pienempiä asioita, joita aion saavuttaa. Osa jutuista on vielä niin epävarmoja, että en voi listata niitä tavoitteiksi seuraavalle parille vuodelle ennen kuin tiedän, miten kaikki muut asiat elämässä menevät. Nämä kaikki ovat kuitenkin niitä asioita, jotka mulla on kristallinkirkkana mielessä silloin, kun muuten kyseenalaistaisin itseäni.

Multa kysyttiin myös, mitä tavoitteita olen saavuttanut tänä vuonna, joita mulla on ollut. Ainakin oma podcast on yksi iso tavoite, josta haaveilin pitkään ja joka on nyt toteutunut. Toinen iso juttu on kävijämäärien kasvattaminen, sekä ne koulutukset, joita olen tänä vuonna päässyt pitämään. Lisäksi olen halunnut olla vieläkin enemmän mukana vaikuttajamarkkinoinnin toisella puolella, osallistua ja päättää enemmän. Sitä olen päässyt myös tekemään.

Tänä vuonna saavutetut asiat ovat niitä pienempiä välietappeja matkalla kohti suurempia päämääriä. Mä nautin tästä matkasta, nautin siitä, että tiedän mitä haluan. Musta on myös aika hiton siistiä, että en ole vielä saavuttanut näitä juttuja. On ihanaa, kun on jotain, mitä kohti pyrkiä ja jonka aikana voi oppia ja löytää myös uusia tavoitteita ja puolia itsestään.

Mitä tavoitteita teillä on juuri nyt?

Käytiin viime kesänä ekan kerran Lomamäen lemmikkipuistossa Inkoossa, kun Oton pikkuserkku perheineen pyysi meidät mukaan sinne. Tänä kesänä lähdettiin samalla porukalla samaan paikkaan uudelleen, koska ihastuttiin siihen viime kesänä niin kovin. Lomamäen lemmikkipuistossa kaikkiin eläimiin saa rohkeasti tutustua, niitä saa paijata ja syöttää. Henkilökunta opastaa tosi ihanasti ja rohkaisee ottamaan kontaktia eläimiin. Tälläkin kerralla otettiin puistoon perhelippu, joka maksaa (max 6hlö) perheeltä 50€, 1 lippu maksaa 15€. Puistoon saa ottaa omat eväät tai ostaa paikan päältä ruokaa tai herkkuja. Siellä voi myös grillata omia eväitä.

Me kierrettiin ensin kaikki aitauksissa olevat eläimet läpi, syötettiin vähän siemeniä vuohille ja linnuille ja ihasteltiin upean värisiä papukaijoja. Sitten käveltiin pesukarhujen ja frettien ohi kohti poroja, laamoja ja lopulta kettuja. Ihanat ketut olivat siellä edelleen ja meidän lapset iloitsivat, kun he muistivat ne niin hyvin vielä viime kesältä.

Kierroksen jälkeen mentiin puiston leikkipaikalle ja lapset pomppivat pomppulinnassa, leikkivät autoilla ja kävivät trampalla hyppimässä. Leikkipaikan lähettyvillä hengaili myös ihan mahtava piikkisika, jota me ei viime kesänä nähtykään kun se taisi olla päivänokosilla. Se oli ihan mahtava näky. Piikkisiat näyttää enemmän kyllä joltain marsun ja papukaijan risteytykseltä kuin possulta, mutta mieletön eläin se kyllä oli. Oli niin hauskaa nähdä sekin.

12.30 oli kettujen herkkuhetki, eli päästiin aitaukseen syöttämään kettuja. Se oli ehdottomasti jälleen puistovierailun kohokohta! Ketut on niin älyttömän veikeitä ja jotenkin niin hienoa päästä paijaamaan ja syöttämään niitä. Lomamäen lemmikkipuistossa elävistä ketuista  toinen on pelastettu ojasta ihan pienenä vauvana siskonsa kanssa, ja sisko oli saatu hoidettua ja kuntoutettua niin hyvin, että sen pystyi palauttamaan luontoon, mutta se toinen kettu oli jäänyt lemmikkipuiston asukkaaksi. Valkoinen kettu on pelastettu turkistarhalta.

Molemmat on tosi kesyjä ja mulle tuli niistä ihan koirat mieleen, kun molemmat heiluttivat häntää ja tekivät pyörähdyksiä, että saivat herkkuja. Meidän eläinrakas taapero oli etenkin ketuista aivan haltioissaan, viime kesänä hän ei päässyt itse vielä 1-vuotiaana syöttämään niitä, niin tämä oli hänelle aivan uusi ja jännittävä kokemus. 

Käytiin vielä kettujen herkkuhetken ja meidän oman lounastuokion jälkeen sisällä katsomassa liskoja, lintuja, käärmeitä, kaloja ja yli 20-vuotiaita chinchilloja. Meidän lapset saivat antaa papukaijalle siemenen ja papukaija tervehti heitä sanomalla ”Hello!”. Isot lapset saivat myös pitää pieniä lintuja omalla kädellä ja olivat siitä ihan fiiliksissä. Puiston omistajat ja eläinten hoitajat neuvoivat niin ihanan kärsivällisesti kaiken ikäisiä eläinten kohtaamisessa ja kertoivat eläimistä kaikkea mahdollista.

Mä rakastan tätä lämminhenkistä eläinpuistoa, siellä on jotenkin niin ihana fiilis! Huomasi, että puiston on tänä kesänä löytänyt yhä useampi ihminen, sillä paikalla oli paljon enemmän porukkaa kuin viime vuonna. Silti siellä oli sama hyvä tunnelma ja kaikille oli kyllä hyvin tilaa ja eläimiä pääsi koskemaan ja syöttämään.

Jäi kyllä taas niin hyvä mieli tästä kesäreissusta ja en voisi olla enemmän fiiliksissä siitä, että vihdoinkin lämpöä ja aurinkoa on saatu edes vähän! Huominen sää näyttää hyvältä ja mä en malta odottaa, että päästään taas lasten kanssa uimaan. Loppuviikosta ollaan menossa ainakin veneilemään, mitä odotan myös niin innolla.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin & Indieplacen kanssa.

Viime vuonna mä haastoin itseni lukemaan enemmän ja jossain vaiheessa sainkin luettua ja kuunneltua kirjoja ihan hyvään tahtiin. Mä rakastan lukemista, se on ainoa harrastus, joka on seurannut läpi mun jokaisen elämänvaiheen. Arjen keskellä kirjoihin tarttuminen on mulle kuitenkin vaikeampaa kuin se oli teini-iässä, tai kuin se oli vaikkapa äitiyslomalla. Syksyn ja talven kiireissä kirjat jäivät multa lähes kokonaan. Havahduin maaliskuussa siihen, että en ollut saanut edes Otolta joululahjaksi saamaani, itse toivomaani romaania luettua puoliväliin. Se pysäytti.

Päätin raivata kirjoille aikaa, koska totuus on se, että ei mulla ole milloinkaan niin kiire, ettenkö saisi kirjaa kahlattua vaikkapa viikossa tai kahdessa. Kyse on valinnoista. Mä valitsin puhelimen selailun tai sarjan katsomisen useammin kuin lukemisen, koska se oli niin helppoa. Oton ollessa kotona mun kanssa päivisin, en myöskään tehnyt sitä, että olisin kuunnellut äänikirjoja pyykkejä laittaessani tai siivotessani. Ennemmin me höpöteltiin yhdessä ja laitettiin pyykit yhdessä. Lenkilläkin kävin yhdessä kaverin kanssa, enkä silloinkaan kuunnellut mitään.

Maaliskuussa päätin, että tilanteeseen on saatava muutos. Otin kirjoille erikseen aikaa aamuisin. Tein siitä itselleni rutiinin, että aamukahvia juodessani mä luin aina kirjaa. Se toimi, pian huomasin taas koukuttuvani kirjoihin ja löytäväni niistä sen ilon ja fiiliksen, jota kaipasinkin. Juuri sen kutkuttavan jännittävän uppoutuneen fiiliksen, jota mä en saa selaamalla Facebookia tai lukemalla uutisia.

Sen jälkeen kun lapset jäivät kesälomalle, en ole edes erikseen varannut aikaa lukemiselle. Olen vaan uppoutunut kirjoihin ja nytkin kahlasin Kevin Kwanin kirjoittaman yli 500-sivuisen Ökyrikkaat aasialaiset -kirjan läpi alle viikossa. Kesä on parasta aikaa mun lukemisen kannalta, vaikka toisaalta nautin hirveästi niistä pimenevistä syysilloista viltin alla teemuki ja kirja kädessä, joille aion _ihan_ varmasti ottaa aikaa ensi syksynä, arjesta viis. Nyt kesällä olen myös lenkkeillyt paljon yksin ja kuunnellut samalla äänikirjoja. Iltaisin on myös ihana rentoutua sängyssä pimeässä äänikirjaa kuunnellen.

Tällä hetkellä mä kuuntelen BookBeatista ehkä koskettavinta kirjaa, jota olen ikinä kuunnellut. Sen nimi on Auschwitzin tatuoija. Kirja kertoo Lale Sokolovista, joka oli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä paitsi vanki, myös tatuoija, joka tatuoi vankinumeroita keskitysleirin muille vangeille. En paljasta enempää, mutta kerron vaan, että oikeasti tämä kirja koskettaa mua niin paljon. Mä olen aina ollut hirveän kiinnostunut nimenomaan toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista, ehkä siksi, koska niistä ei kuitenkaan ole vielä niin pitkä aika ja juuri siksi ne tuntuvat niin käsittämättömiltä. Tämä kirja on ihan älyttömän merkittävä mulle, enkä malta odottaa, että saan koko tarinan kuunneltua loppuun.

BookBeatista löytyy paljon kesäkuunneltavaa, kuten esimerkiksi mun viime kesän paras kirja, Maria Veitolan Veitola ja Eva Frantzin koukuttava dekkari Sininen Huvila, joka kertoo bloggaajaan kohdistuneesta rikoksesta. Sen mä osittain luin ja osittain kuuntelin viime vuonna, molemmat onnistuvat BookBeatissa kätevästi. Se oli super mielenkiintoinen! Tällä hetkellä BookBeatin kuunnelluimpana komeilee Michelle Obaman Minun tarinani, jonka mä myös luin tänä kesänä. Se oli tosi koskettava ja inspiroiva kirja, joka herätti paljon ajatuksia. BookBeatin kuunnelluimmissa on myös Camilla Läckbergin Kultahäkki, joka sai mut innostumaan Läckbergin kirjoista ylipäätään. Aivan loistavia! Aiemmin mainitsemani Kevin Kwanin Ökyrikkaat aasialaiset löytyy  muuten myös BookBeatista.

Mä rakastan sitä, miten BookBeatin avulla kirjat kulkee aina mukana. Jos tulee yhtäkkiä metrossa sellainen fiilis, että hei voisin lukea kirjaa, niin se on mukana puhelimessa. Tai jos reissuun lähtiessä unohtaa pakata juuri ostetun uuden lempikirjan mukaan, sen voi lukea tai kuunnella BookBeatista, koska siellä on kaikki uutuudetkin. Puhumattakaan siitä, miten paljon tilaa säästyy matkalaukusta, kun ei tarvitse raahata tiiliskivikirjoja mukana. BookBeatissa on myös offline-toiminto, jonka avulla kirjoa voi kuunnella myös ilman nettiyhteyttä, eli vaikka lentokoneessa. Mä tiedän mitä mä teen lentomatkalla Mallorcalle syyskuussa, ainakin sen aikaa kun taaperon vahtivuoro on Otolla.

Musta on ihanaa, että olen löytänyt kirjat uudelleen. Kirjoilla on niin paljon annettavaa ja opetettavaa. Mikään ei myöskään rentouta mua niin kuin hyvään kirjaan syventyminen. Olen älyttömän iloinen siitä, että olen saanut siirrettyä saman lukuinnon myös meidän esikoiselle. Hän on lukenut tämän kesän aikana enemmän kirjoja kuin minä koko vuonna, vaikka mäkin olen kirinyt tahdissa.

KUUNTELE ILMAISEKSI 1kk BOOKBEATIA!

Koodilla BIHNS pääsette nyt kuuntelemaan BookBeatia 1kk ajan ilmaiseksi. Koodi on voimassa ainoastaan uusille BookBeat -asiakkaille. TÄMÄ LINKKI vie teidät suoraan tilaussivulle, mihin koodi on automaattisesti syötettynä.

Heinäkuu on jo puolivälissä, ihan uskomatonta. Tämä kesä on ollut jotenkin tosi erilainen kuin viime kesä ja eniten siihen vaikuttaa mun kohdalla sää. Ensimmäisen kesälomaviikon jälkeen ei olla nautittu kertaakaan helteestä, tai edes mukavasta +20 -kelistä paria päivää enempää. Missattiin ne juhannuksen upeat säät, joista Helsingissä nautittiin silloin kun me oltiin Oulussa. Tämä on ollut meille just se perinteinen Suomen kesä, josta viime kesänä mainoksissa vitsailtiin, eivätkä ne yhtään sopineet silloin tilanteeseen.

Luin viime kesänä jostain iltapäivälehdestä, että Suomessa on keskimäärin joka neljäs kesä sellainen helteinen ja ihana, niinkuin viime kesä oli. Ja se kävi kyllä järkeen. Kesä 2018 oli helteinen, kesä 2014 oli helteinen. Niin oli myös kesä 2010, se kesä kun mä muutin Helsinkiin. Se oli helteinen ja upea jopa Oulussa, jossa asuin viimeisiä viikkoja näihin aikoihin yhdeksän vuotta sitten. Kesä 2006 oli varmaan myös helteinen, mutta mä en muista siitä oikein mitään muuta kuin rippileirin ja rippijuhlat. Se oli juuri se vuosi kun mun äiti oli keväällä sairastunut, ehkä siksi koko vuosi on vähän sumuinen mun muistikuvissa.

Tämä kesä ei ole ollut helteinen, vaikka ihana se kyllä on ollut silti. Kyllä sitä kesäfiilistä saa vaikka ei joka päivä kävisikään iltauinnilla, niinkuin viime kesänä tehtiin. Pitää vaan yrittää kovemmin, kun ei riitä, että fiilistelee vaan sitä ihanaa säätä.

Tämä viikko ollaan otettu tosi iisiä lasten kanssa, menty päivä kerrallaan ja tehty juuri sitä, miltä minäkin päivänä on tuntunut. Mulle kesäfiilis tulee juuri siitä, kun voi ottaa rennosti ja miettiä aina aamulla, että mitä haluaa milloinkin tehdä. Ei pakollisia suunnitelmia, ei joka-aamuisia aikatauluja.

Viikko on pitänyt sisällään mm. leffaillan ja karkkipäivän siirtämisen perjantailta tiistaille, vierailun Fallkullan kotieläintilalla perjantaina, sekä 6km pyörälenkin lasten kanssa leikkipuistopaussilla eilen. Keskiviikkona mä kävin terassilla ystävien kanssa ja oli ihanaa, kun meille sattui just se viikon kaunein päivä. Istuttiin Stockan Rooftop-terassilla monta tuntia ja fiilisteltiin aurinkoa ja naurettiin ja avauduttiin.

Tällä viikolla me myös ostettiin 5kg mansikkalaatikko ja perattiin kaikki viisi kiloa mansikoita pakkaseen. Meillä kävi perjantaina keskimmäisen kummisetä grillailemassa meidän kanssa ja tänään Otto ja isot tytöt kävivät Espoossa kiipeilemässä meidän esikoisen kummisedän kanssa. Otto on aivan hurahtanut kiipeilyyn ja nähtävästi meidän lapset myös, mikä on aika siistiä. Ihanaa, kun heillä on uusi yhteinen mielenkiinnon kohde.

Me vietettiin taaperon kanssa sillä aikaa rentoa päivää, hän kävi mm. keskellä päivää pitkässä kylvyssä, sitten leikittiin leikkipuistossa ja lähdettiin sen jälkeen metrolla kahvilaan käymään, mutta hän nukahtikin matkalla ja mä käytin päiväuniajan siihen, että kävin ostamassa uusia sukkia.  Aika tällaista perus kesä-arkea.

Vaikka olen nauttinut hurjasti siitä, että nyt heinäkuussa ei ole ollut juuri mitään sen spesiaalimpaa, odotan innolla näitä heinäkuun viimeisiä viikkoja. Seuraavien parin viikon aikana meillä on vaikka mitä kivaa vähän erityisempää ohjelmaa, säästä viis! Kaikkein eniten odotan ehkä sitä Ed Sheeranin keikkaa, johon on enää alle kaksi viikkoa! Sitä on odotettu talvesta asti, ihan älytöntä, että vihdoinkin on kohta sen aika.

Ensi viikolla aloitetaan myös meidän podcastin nauhoitukset ja sitä odotan niiiiiiiiiiin innolla! Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille ja kiitos tästä viikosta! Musta oli erityisen ihanaa lukea teidän viestejä ja kommentteja liittyen blogin syntymätarinaan, jonka julkaisin tällä viikolla. Se merkitsee oikeasti mulle ihan mielettömän paljon, että niin moni on kulkenut mun mukana jo vuosien ajan, osa aivan alusta asti. Kiitos!

Päätin tarttua tänä kesänä blogeja kiertäneeseen Sunshine Blogger Award -blogihaasteeseen, jonka kysymykset olivat hauskan erilaisia ja laittoivat mut ajattelemaan. Haaste oli sopivan pituinen 11 kysymyksellä ja kysymykset jotenkin kolahtivat. Lisäksi tämä blogihaaste inspiroi mua kirjoittamaan toisen kokonaisen postauksen, mistä olen aivan super iloinen. Kukaan ei mua kyllä tähän suoraan haastanut, mutta useammasta blogista bongasin lopusta, että ”haastan kaikki halukkaat”. Ehkä se ei ole niin vakavaa, ja mäkin voin tähän siis vastata, heh.

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Mä jaoin juuri mun blogin tarinan juurta jaksaen, osin tämänkin kyselyn innoittamana ja TÄÄLTÄ se löytyy kokonaisuudessaan!

2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Intohimo on ihan älyttömän monimerkityksellinen ja merkittävä sana mulle. Koen, että intohimo on tärkeää lähes kaikessa mitä teen. No okei, en ehkä pyyhi pyllyä intohimolla tai matkusta metrolla intohimoisesti. Mutta töissä, rakkaudessa, äitiydessä, harrastuksissa, ruuanlaitossa, kaikessa mikä on mulle oikeasti tärkeää, mä koen, että intohimolla on suuri merkitys. Nyt kun tuota sanaa toistelee, se alkaa kuulostaa tosi oudolta ja vähän hölmöltäkin. Mutta oikeasti, mä haluan tehdä työtä, jota voin tehdä intohimoisesti, johon voin uppoutua ja kaataa täysillä koko sydämeni.

Mä haluan rakastaa intohimoisesti ja mä haluan, että mua rakastetaan intohimoisesti. Väljähtynyt ja intohimoton parisuhde on sellainen, jossa mä en haluaisi olla. Kun mä kiinnostun jostain uudesta aiheesta, haluan tietää siitä kaiken ja etsin intohimoisesti tietoa. Ja mä suhtaudun omaan äitiyteeni intohimoisesti. Se on mulle kunnia-asia, jossa haluan aina tehdä parhaani. Intohimo on mulle sitä, että annan kaikkeni siinä asiassa, johon intohimoisesti suhtaudun. Parisuhteessa intohimo on mulle sitä, että annan kaiken itsestäni toiselle ja odotan toiselta samaa.

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Luen! Olen niin fiiliksissä siitä, että olen löytänyt lukemisen innon uudelleen ja pystyn uppoutumaan täysillä kirjoihin. Olen lukenut tänä vuonna tosi paljon enemmän kuin kuluneina vuosina. Suoratoistopalvelu & Chill on tietysti toinen hyvä rentoutumiskeino, sitä en kuitenkaan osaa muuten kuin Oton kanssa, koska yksin nukahdan aina heti. 

4. VIIMEISIN MATKASI?

Viimeisin ulkomaanmatka oli keväällä laivalla Tukholmaan, jos ei lasketa Haaparannan autoreissua kesäkuussa.

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Mä en ole koskaan matkustanut yksin, vaan aina joko Oton, koko perheen tai kaverin kanssa. Tykkään matkustaa porukalla, yksin olisin aivan liian paniikissa ja stressaantunut vieraassa paikassa, että pystyisin nauttimaan. 

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Yhdysvallat ja siellä melkein mikä paikka tahansa kiinnostaa. Japani on myös aina ollut yksi niistä maista, joissa todella haluaisin vierailla. Viimeiset pari vuotta olen haaveillut myös autoreissusta Lofooteille ja ”syytän” siitä sosiaalista mediaa. En olisi osannut haaveilla road tripistä Norjaan ilman mielettömiä instakuvia Lofooteilta, joita olen nähnyt. Olen iloinen, että se on kohteena sellainen, joka on suht lähellä ja jonne voi matkustaa kätevästi autolla.

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Ökyrikkaat aasialaiset. Aivan älyttömän hauska ja koukuttava tiiliskivi-romaani!

8. MIKÄ ON LEMPI KIRJALLISUUDEN LAJISI?

Chick lit eli sellainen hömppäkirjallisuus, tai sitten hyytävät pohjoismaiset dekkarit ja jännärit. Ja elämäkerrat, ne on mielettömiä!

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA? 

Hyvää fiilistä, syvällisempää pohdintaa, yhteiskunnallisia aiheita ja arkea. 

10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI? 

Mä rakastan Helsinkiä, se on paras kaupunki mulle. Helsinki on sopivan kokoinen, täynnä tekemistä ja inspiraatiota, kaunis ja mun lempparipaikka maailmassa. Ainoa mikä Helsingissä on ”vikana” on se, että se ei sijaitse Oulun naapurissa. Tai että Oulu ei sijaitse sen naapurissa. Olen aina liian kaukana mun rakkaista sukulaisista. 

11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA? 

Yhdenvertaisuutta sekä lapsiperheiden hyvinvointia kaikin mahdollisin tavoin.

Tää oli musta tosi mielenkiintoinen blogihaaste, jossa oli sellaisia kysymyksiä, joihin en (ainakaan kaikkiin) ennen ollut vastannutkaan. Näitä on tosi hauskaa tehdä aina välillä, tulee aina jotenkin nostalginen fiilis kun vastailee tällaisiin ystäväkirja-tyyppisiin juttuihin.