Niin vaan meilläkin on vierähtänyt jo viikko täällä Oulussa! Mukavaa, kun on ollut aikaa rauhassa nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea mitä on halunnut, eikä ole tarvinnut tunkea päiviä liian täyteen. Ajattelin vinkata muutamia kivoja paikkoja, joissa käydä tai mitä tehdä täällä Oulussa, jos teillä on tänne päin asiaa tänä kesänä.

Parhaat kirppikset Oulussa:

Järkikirppis: Raksilassa vanhan Euromarketin tiloissa on iso kirppis, jossa on paljon kaikkea. Jos etsit astioita tai retroesineitä keittiöön, tämä on THE place to be. Sieltä voi löytää satunnaisesti myös kivoja vaatteita, kenkiä tai asusteita. Joitakin huonekaluja on myös myynnissä.

Saaga  Second Hand: Kuulin tästä Oton serkun vaimolta, muuten olisi jäänyt pieni ja kaunis liike Albertinkadulla täysin huomaamatta. Myynnissä naisten vaatteita, asusteita ja kenkiä sekä paikallisten käsityöläisten uusia töitä pieniä eriä. Todella siisti ja myös tyylikäs valikoima. Bongasin esim useammat hyväkuntoiset Conversen tennarit (olivat väärää kokoa), paljon kivoja mekkoja ja hameita yms. Valikoima oli harkittu ja kauniisti esillä.

Vadelmatarha: Oulun paras (ehkä myös ainoa?) lastenvaatekirppis. Vadelmatarhalta voi tehdä lähes aina hyviä lastenvaatelöytöjä. Itse löysin viimeksi Vimman mekon kuopukselle ja tarjolla oli paljon muitakin ihanuuksia, joita olisin voinut ostaa jos olisivat olleet oikeaa kokoa. Merkkivaatteiden ostajalle hyvät apajat, mutta tarjolla myös paljon merkitöntä. Löytyy myös leluja, lastentarvikkeita ja äitiysvaatteita.

Kaupat:

Noomi Store: Valkeassa sijaitseva lastenvaateliike, jossa paljon suomalaisia lastenvaatemerkkejä myynnissä. Noomissa on aina tosi hyvä valikoima ja rakastan liikkeen asiantuntevia ja mukavia myyjiä. Noomista tarttuu mukaan jotain lähes aina.

Hippu Kids: Zeppelinin kauppakeskuksessa Kempeleessä sijaitseva lastenvaateliike, jossa myös paljon lasten merkkivaatetta myynnissä. Siellä myydään myös omaa suosikkiani Bobo Chosesia, jota ei Helsingissä löydy kivijalasta enää ollenkaan. Hipussa myös sisustustuotteita ja vauvan tarvikkeita pienesti esillä. Aivan ihana henkilökunta!

Ravintolat:

Tuba Food & Lounge: Rento ravintola aivan Ainolan puiston ja Oulun taidemuseon lähellä. Tubassa on tarjolla niin burgereita, pizzaa kuin muutakin ruokaa. Viikonloppuisin brunsseja ja arkisin vaihtuvat lounaat (aina pizzaa ja burgeria, mutta myös esim lohikeittoa tai salaattia). Paljon myös vaihtuvaa ohjelmaa, elävää musiikkia ja Tubavisa keskiviikkoisin klo 18. Oltiin kerran treffeillä juuri tietovisan aikaan ja sitä oli hauska seurata. Ollaan käyty Tubassa myös lasten kanssa lounaalla ja lapsille sieltä löytyy Skidiburger 6€ hintaan.

Viinibaari Vox: Tunnelmallinen viinibaari ihan keskustassa, joka tarjoilee myös herkullisia tapaksia. Voxilla on kiva terassi ja todella hyvä valikoima niin viineissä kuin niissä tapaksissakin. Ystävällinen henkilökunta.

Kauppuri 5: Burgeripaikka, josta löytyy burgerit kyllä jokaiseen makuun. Mun suosikki on vuohijuusto-burgeri, jossa on pihvin sijaan reilu siivu vuohenjuustoa välissä.

Museot:

Kaikki Oulun kaupungin museot on koottu Museo- ja tiedekeskus Luupin alle. Tiedekeskus Tietomaa, Oulun taidemuseo ja Pohjois-Pohjanmaan museo ovat ainakin olleet itselleni mahtavia elämyksiä joka kerta. Oulun taidemuseossa on juuri meneillään Ellen Thesleffin näyttely ja Tietomaassa pääsee tutustumaan esimerkiksi Tulevaisuus Lautasella- ja Parasta aikaa -näyttelyihin, pelaamaan ja kisaamaan eri lajeissa, katsomaan jättielokuvaa tai ajamaan vaijeripyörällä.

Ilmaista tekemistä:

Nallikari: Maailman ihanin uimaranta. Nallikarissa on tosi matalaa, joten se on ihanan stressitön uimaranta pienten lasten kanssa. Siellä saa kävellä kilometrin ennen kuin vesi yltää polvea ylemmäs. Nallikarissa on tosi kaunista ja siellä on lapsille myös kiipeilytelinettä ja kaikkea muuta hauskaa, sekä lyhyen kävelymatkan päässä myös kiva leikkipuisto. Nallikarista löytyy myös jätskikiskat, sekä bistro & bakery.

Ainolan puisto ja Hupisaaret: Mun lemppari leikkipuisto koko Suomessa. Ainolan puistossa on ihan hurjasti erilaisia leikkitelineitä, keinuja ja karuselleja. Siellä viihtyy vaikka koko päivän. Paikalla myös ihana kasvihuone, kahvila ja paljon hyviä piknik-spotteja. Ihania kukkaistutuksia. Ainolan puisto on myös kauniilla miljööllään valokuvaajan unelmalokaatio ja sieltä voikin monesti kauniilla säällä bongailla ihmisiä hääkuvauksissa tai ylioppilaskuvauksissa.

Kiviniemen Muumi-puisto: Ihana Muumi-teemainen leikkipuisto Kellon Kiviniemessä. Siellä on keinut, liukumäki ja muuta tekemistä, erityisesti minikokoisten muumifanien mieleen. Lue aiempi postaus Muumi-puistosta tästä.

Maksullista tekemistä:

Potnapekka: Oulun mahtava pieni maisemajuna, jonka kyydissä näkee monet lempparipaikat Oulussa. Potnapekka on elämys,  jota itse rakastin lapsena. Ei olla vielä viety meidän lapsia Potnapekka-ajelulle, mutta suunnitelmissa on tehdä se vielä joku kesä. Potnapekan rinnalle on tullut myös Vauhtipuiston oma vastaava juna, Kompiainen, joka vie perille Vauhtipuistoon.

Vauhtipuisto: Ihana huvipuisto, jossa on erityisesti pienille lapsille paljon puuhaa. Toki isommatkin siellä viihtyvät hyvin, mutta Vauhtipuistossa on mielestäni huomioitu minikokoiset kävijät todella hyvin. Siellä on kaikkien laitteiden lisäksi pomppulinnoja, pomppulinnaliukumäkiä, super sympaattinen ja kaunis kioski, mikroautorata ja vaikka mitä. Lue mun aiempi postaus Vauhtipuistosta tästä.

Jotain uutta Oulussa, mitä mäkään en vielä ole kokeillut:

Seikkailupuisto Huikia: Muutama kaveri on suositellut jo Seikkailupuisto Huikiaa, jossa pääsee kiipeilemään ulkona erilaisia ratoja pitkin. Tällä reissulla loppuu aika kesken, mutta joku kerta pakko päästä vielä testaamaan, varsinkin kun kiipeily on muutenkin lähellä meidän perheen sydäntä.

Vesipuisto: Leijakoulu Lappis avaa huomenna Ouluun samantyylisen vesipuiston, kuin Espoon Keilalahdessa sijaitseva laguuni, jossa me käytiin Oton kanssa kesäkuussa. Vesipuisto ninjaratoineen näyttää ihan huipulta, kun ajettiin siitä ohi tällä viikolla.

Oulussa on oikeasti niin paljon kivaa tekemistä, mä todellakin suosittelen Oulua. Tässä listassa on ihan pintaraapaisu siihen, mitä kaikkea täällä voi tehdä, nähdä ja kokea. Mua kiinnostaisi hirveästi kuulla muilta Oulun kävijöiltä tai asukkailta, että mikä on teidän lempipaikka Oulussa?

Instassa tuli puheeksi ekaluokan aloittaminen ja meilläkin tosiaan muutaman viikon päästä keskimmäinen astelee reppu selässään ekaa kertaa kouluun! Siihen liittyen tuli mieleen tehdä katsaus siihen, että mitä tarvikkeita koululainen on OIKEASTI tarvinnut näiden kahden kouluvuoden aikana. Kaksi vuotta sitten kun esikoinen  oli aloittamassa ekaluokkaa, tein muistilistan ja silloin siihen tuli paljon kommentteja myös muilta ekaluokkalaisten vanhemmilta. 

Lista oli silloin tosi kattava ja kuten arvelin jo silloin, ei me kyllä ihan kaikkea listalta tarvittu. Moni asia on myös varmasti tosi koulukohtainen – toisissa kouluissa tehdään toisella tapaa ja toisissa sitten toisella tapaa. Listasin nyt niitä juttuja, jotka itse olen kokenut hyödyllisiksi koululaisen vanhempana. 

Mitä ekaluokkalainen tarvitsee kouluun? 

1. Reppu. Obviously, on tärkeää olla hyvä ja ergonominen reppu, johon mahtuu kaikki riittävät koulutarvikkeet ja jossa on taskuja kaikelle tärkeälle. 

2. Omat avaimet ja avaimenperä. Vaikka koulumatkoja ei alkuun kulkisi itsenäisesti, avaimista on hyvä opetella huolehtimaan ja pitämään mukana. 

3. Heijastin. Mielellään useampi. Meillä on kaikilla lapsilla täysin heijastavaa kangasta olevat reput ja sen lisäksi ulkovaatteissa hyvät heijastimet valmiina + ekstraheijastimet vielä. 

4. Puhelin. Itse en kyllä osaisi olla, jos ekaluokkalaista ei saisi puhelimella kiinni. Meillä lapset ovat saaneet omat puhelimet eskari-iässä ja ne on olleet tosi hyvät. Vaikka ei kulkisi itsenäisesti koulumatkaa, puhelin on silti kätevä herätyskellona ja ajastimena, siihen, että vanhempi voi soittaa olevansa parkkipaikalla odottamassa, tai jos tulee jotain odottamatonta, mistä pitää ilmoittaa. Puhelin on hyvä olla myös itsenäiseen ulkoiluun/kavereilla kulkemiseen ja muutenkin yhteydenpitoon kavereiden kanssa.  

5. Penaali, jossa ainakin lyijykyniä, teroitin, pyyhekumi ja viivotin (oman maun mukaan muuta tilpehööriä). 

6. Vesipullo.

7. Jumppapussi.

8. Liikuntaan sopivia vaatteita ja kenkiä, niin sisä- kuin ulkoliikuntaa varten.

9. Pyyhe, uimapuku ja uimalasit. 

10. Luistimet ja luisteluun sopiva kypärä (kannattaa hankkia vasta lähempänä luistelusäitä, jotta ovat varmasti oikean kokoiset). 

11. Kotiin: iso mappi tai laatikko piirustuksille ja taideteoksille, värikynät, lukujärjestys, rauhallinen läksyjentekopaikka.

Mitä ekaluokkalainen ei tarvinnut koulussa?

– Sisätossuja. Mekin ne hommattiin, kun kaikissa muistilistoissa niistä puhuttiin. Meidän koulussa kaikki kulkivat kuitenkin sukkasillaan ja tossut olivat ihan turhat.

– Sateenvarjoa. Hyvät välikausivaatteet kunnon vesipilariarvolla ovat oikein käytännölliset, eikä tarvitse kantaa erikseen sateenvarjoa.

 

Muutamia muita käytännöllisiä vinkkejä koululaisten vanhemmille, joita kokemus on opettanut:

– Kannattaa pitää kotona ainakin muutama puhdas ja tyhjä lasipurkki/ kartonkiroska/ wc-paperirulla etc. aina jemmassa, koska niille voi usein tulla käyttöä lasten askartelu-projekteissa koululla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa näiden vuosien aikana kun ollaan kaiveltu hiki hatussa, että eikö missään olisi tyhjää vessapaperirullaa tai maitotölkkiä meidän kotona, kun koulusta on pyydetty oppilaita ottamaan mukaan seuraavan päivän kuvistunnille.

– Varasukat on hyvä olla repussa, tai ehkä ekaluokkalaisella myös varalta teepaita, pikkarit ja leggingssit. Talvella sukat saattaa helposti kastua ihan jo koulun eteisen lattialla ja silloin ne on hyvä saada vaihdettua, ettei vilustu. Ne eivät paljoa vie tilaa repussa, mutta tuovat mielenrauhaa. 

– Koko luokan vanhempien yhteinen Whatsapp-ryhmä on super kätevä. Siellä voi sopia yhteisiä kyytejä synttäreille, kysyä läksyistä tai jutella muuten kouluasioista. 

– Koululainen saattaa olla haluton käyttämään ulkohousuja, koska koulun aikuiset eivät siihen enää pakota, kuten eskarissa ja päiväkodissa. Vaikka ne aamulla laittaisi mukaan, se ei tarkoita, että koululainen niitä välttämättä koulussa käyttäisi (toki varmasti lapsikohtaista). Tästä syystä suosin välikaudessa koululaisilla farkkuja ja muita lämpimämpiä housuja ja talvella lisäksi pidemmän mallista talvitakkia, jotta pysyy kunnolla lämpimänä välitunneilla, vaikka ei aina pukisi ulkohousuja jalkaan. Koululiikunnassa ulkohousut on kyllä tosi hyvä olla välikausi- ja talvikeleillä mukana ja kyllä mäkin niistä housuista aina kylmillä säillä sanon aamuisin, että pitää laittaa jalkaan myös välitunnille.

Tällaisia käytännön juttuja mulla nyt tulee heti ekana mieleen. Koulun aloittaminen on jännittävä juttu ja tuntuu niin suurelta muutokselta, kun etukäteen sitä vanhempana ajattelee. Onhan se iso juttu, kun yhtäkkiä lapsi itsenäisesti huolehtii niin monesta eri asiasta. Mutta ekaluokalla on vielä hyvin myös aikaa opetella niitä käytännön juttuja ja niitä harjoitellaan paljon koulussakin.  Ei ekaluokalle mennessä tarvitse osata jo kaikkea, on lupa harjoitella ja epäonnistua. Omista tavaroista huolehtimista ja asioiden muistamista ehtii harjoitella koko loppuelämän. Tärkeintä on avoin mieli ja turvallinen olo!

Nämä postauksen kuvat on meidän ekaluokkalaisesta kahden vuoden takaa ja tuntuu, että vastahan ne eilen otettiin. Mutta ei, siitä on kaksi vuotta ja ekaluokkalainenkin menee jo kolmoselle ja meillä on perheessä jo toinen koululainen! Tai SIIS, kolmas koululainen. Noissa kuvissahan näkyy kaksi silloista ekaluokkalaista, joista toinen ehkäpä valmistuu jo vuoden vaihteessa. Jännää!

Tuleeko teillä muilla koululaisten vanhemmilla mieleen käytännön vinkkejä tuleville ekaluokkalaisille tai ekaluokkalaisten vanhemmille? 

Olen puhunut ennenkin halustani kirjoittaa oma kirja. Siitä on varmaan jo kaksi vuotta, kun mainitsin siitä ensimmäisen kerran, mutta halu on ollut olemassa jo kauan ennen sitä. Olen oikeastaan aina ajatellut, että haluan tehdä oman kirjan vielä joskus. Toki rakastan kirjoittaa blogiakin, mutta kirja on jotain pysyvää. Joku sellainen pysyvä jälki maailmassa, jotain konkreettista ja käsin kosketeltavaa, joka jää tänne senkin jälkeen kuin mua ei enää ole. Vaikka siitä ei mitään valtavaa menestystä tulisikaan, se olisi kuitenkin olemassa. Mun ajatuksia painettuna paperille. 

Mulla on paljon erilaisia kirja-ideoita, jotka ovat pyörineet päässä vuosien varrella. Yhtä niistä olen alkanut kirjoittamaankin jo, joskus viime kesänä. Taisin kirjoittaa sitä kymmenen sivua ja olin varma, että tämä on nyt se, jonka teen valmiiksi asti. Kirjoitin toisetkin kymmenen sivua, mutta se oli vähän takkuisempaa kuin niiden ensimmäisten kirjoittaminen. Jossain vaiheessa kaikki koko kirjassa alkoi tuntua typerältä. Epäilin itseäni ja otin etäisyyttä kirjoittamiseen. Olin todella kriittinen ja päästin ehkä liikaa valloilleen ne ilkeät epäilevät äänet, jotka sanovat, että en osaa enkä tiedä tarpeeksi. Ajattelin, että ehkä mun on vain parempi keskittyä tähän blogiin ja muihin somehommiin. 

Kirja-ajatus on kuitenkin kytenyt mielessä ja olen jossain määrin tuntenut itseni epäonnistuneeksi, kun en ole saanut sitä edistettyä lainkaan. Jos olisin rohkeampi kuin olen, olisin listannut sen yhdeksi niistä tavoitteista, jotka haluan saavuttaa ennen kuin olen 30. Sillä viime vuoden idealla en kuitenkaan olisi ehkä saavuttanut tavoitetta, tajuan sen nyt. Se olisi ollut väärä idea siihen. Mutta ehkä senkin idean aika on sitten joskus, kun olen rauhassa saanut makustella sitä ja jalostanut sitä lisää. Ehkä sitten, kun minulla on vieläkin enemmän elämänkokemusta ja uskon viimein tietäväni tarpeeksi. Sain kuitenkin erään toisen idean, joka ei vaadi enempää tietoa tai kokemusta yhtään mistään. 

Tänä keväänä mä yhtenä aamuna heräsin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä mun päässä oli lause, jolla aloittaisin mun ensimmäisen kirjan. Mä tiesin, että tässä se idea nyt on, tämä lause, tämä tarina mun on pakko saada kertoa. En kuitenkaan kirjoittanut sitä lausetta heti ylös, mutta se pyöri mun ajatuksissa viikkojen ajan. 

Kesäkuun alkupuolella tapasin yhdessä työtapaamisessa muissa merkeissä erään kustantamon edustajaa, jolle juttelin ideastani. Hän oli ensimmäinen tyyppi, jolle sanoin juuri tämän kirja-ajatuksen ääneen ja hän kannusti jatkamaan. Hänen mielestään idea kuulosti omaperäiseltä ja siltä, että sellaiselle teokselle voisi olla tilausta hyvinkin. Juteltiin yhdessä siitä, että tällaista juuri saman tyyppistä kirjaa ei vielä Suomesta löydy. 

Innostuin aivan valtavasti ja sain tosi paljon lisää itsevarmuutta. Tapaamisen jälkeen kirja pyöri ajatuksissa lähes päivittäin, mutta juhannus, remontti ja työt veivät mennessään, enkä löytänyt aikaa istahtaa alas vaan kirjoittamaan. Sanoin Otollekin ääneen, että hitsi haluaisin sulkeutua viikoksi mökkiin niinkuin se yksi nainen siinä yhdessä kauhuleffassa (mutta ilman niitä kauhuelementtejä) ja kirjoittaa vaan aamusta iltaan. Otto lupasi, että etsitään yhdessä mulle aikaa kirjoittaa.

Tavallaan kuitenkin tiesin, etten itse saa kyllä aikaiseksi sulkeutua viikoksi mökkiin, vaan jos mä sen kirjan teen, tulen tekemään ainakin ensimmäisen version siinä kaiken muun ohessa, keskellä arkea. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kesälomalla mä heräsin yhtenä aamuna seitsemän jälkeen (ja muu perhe nukkui kymmeneen) ja kolmessa tunnissa olin kirjoittanut yhdeksän liuskaa. Ja mikään teksti koskaan ei ollut tuntunut yhtä omalta kuin se juuri silloin. Siitä se sitten lähti ja nyt mä kirjoitan tekstiä sellaiselle mallille, että voin lähettää ensimmäisen version kustantamoille ja katsoa mitä tapahtuu. Ja nyt mulla ei takkua, vaan tekstiä pulppuaa. 

Suomalaiseen tapaan mua pelottaa, että nyt kun sanon tämän ääneen, niin kuitenkin jotain menee pieleen, enkä ikinä saakaan julkaistua tätä kirjaa. Kukaan ei kiinnostukaan mun ideasta, eikä tästä koskaan tule mitään muuta kuin tämä postaus. Mutta totuus on se, että tämä kirjoitusprojekti on mulle itselleni niin valtavan tärkeä, jotenkin myös sellainen kasvamisprosessi, että vaikka sitä ei koskaan lukisi mun itseni lisäksi kukaan muu, uskon, että se kannattaa viedä loppuun asti. Ja kenties, jos kukaan ei sitä haluakaan julkaista, mä länttään sen jatkokertomuksena tänne blogiin. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, nyt mä ensin haluan kirjoittaa ensimmäisen version loppuun asti.

Olen innoissani ja tämä kaikki tuntuu kovin puhdistavalta ja tarpeelliselta.

Kesälomalle sattui melko hyvät säät, vaikka ensin näytti siltä, että on kovin epävakaa koko viikko. Pilvistä oli aika monena päivänä, mutta kuitenkin onneksi lämmintä, eikä satanut. Nappasin viikon aikana useammasta asusta kuvat, sillä halusin tehdä taas pitkästä aikaa tällaisen viiden asun asukoosteen. Koosteiden tekeminen on ollut tosi hauskaa ja tänä vuonna on tullut julkaistua enemmän asukuvia kuin aiempina vuosina yhteensä.

5x arkiasut kesälomalta

1. Asu: Pyöräily-ravintolatreffeille sateisena +15 asteen lauantaina

Tiesin, että on tuulinen päivä ja edessä on paljon pyöräilyä ympäri Helsinkiä, sekä mahdollisesti terassilla istuskelua. Valitsin päälleni lämpimimmän kesätakkini, eli Lindexin tekonahkatakin. Yhdistin takin Dr. Denimin Lexyihin, Vansin Old Skool-tennareihin sekä valkoiseen Gina Tricotin puuvilla-crop-topiin, jonka ostin viime vuonna. Lakkasin jopa super pitkästä aikaa kynnet violetilla. Asu oli oikein hyvä, sillä mua ei palellut ollenkaan koko iltana, eikä myöskään tullut kuuma. Hiukset taivuttelin laineille aivan turhaan, ne olivat suorat jo ensimmäisen pyöräillyn kilsan jälkeen, mutta se oli etukäteen jo tiedossa, että ne eivät taida kestää. Halusin silti vähän taivutella.

2. Asu: Arkisen lomapäivän kauppareissuasu

Lämmintä oli 18 astetta ja halusin laittaa rennot ja mukavat vaatteet päälle kauppaan. Valkoinen pellavapaita on täydellinen tollaiseen säähän, kun ei tule liian kuuma eikä liian kylmä. Jalkaani vedin New Yorkista ostetut Levikset, sekä mitkäpä muutkaan kuin ne samat Vansin Old Skoolit kuin ekassakin asussa. Aika klassinen perus-asu, jossa on mukava ja hyvä olla ja jonka voi hyvin pukea niin lomalla kuin vaikka työtapahtumaankin.

3. Asu: Palmumekko & maiharit Lintsille

Näin Instagramissa jollain ulkomaisella vaikuttajalla ihanan asun, jossa oli pitkähihainen löysä mekko samaa mallia kuin tämä mun palmumekko, sekä maiharit yhdistettynä ja lähdin heti kaivamaan kesän ajaksi varastoon vietyjä niittimaihareita. Asu oli oikein toimiva. Lintsillä oli mukana vielä farkkutakki sekä Adidaksen kalastajahattu sen varalta, että tulee kylmä tai aurinko porottaa niin täysillä, että tarvitsen hattua. Molemmille oli tarvetta. Asu oli mun mielestä tosi kiva ja rento ja kengät olivat hyvä valinta Lintsipäivään kun piti kävellä paljon. Samoilla kengillä kävelin New Yorkissa 100 000 askelta kolmessa päivässä, joten ne ovat muotoutuneet kyllä oikein mukaviksi jalkaan, eikä tule rakkoja.

4. Asu: kotipäivän asu, jonka ohjelmassa oli mm. pihan siivousta ja kasvien kastelua, sekä nurmikon leikkausta.

Viikon rennoimpana asuna toimi Otolta saatu (vai  Otolta kaapattu?) vanha Snoop Dogg  -teeppa, jonka helman olen leikannut lyhyeksi, sekä viime kesänä ostetut pyöräilyshortsit. Keltaiset kumpparit ovat vuodelta 2014 muistaakseni. Oikein passeli kotiasu ja kai tällä voisi kauppaankin mennä, jos vaihtaisi jalkineet toisiin. Pihalla kumpparit on best, kun ne saa niin nopeasti jalkaan.

5. Asu: Melkein helteisen päivän kolmen tunnin koulutukseen lasiterassille crop top & shortsit

Pidin Oulussa koulutuksen ihan huipulle porukalle lauantaina ja silloin oli tosi lämmin ja kaunis päivä. Valitsin tilaisuuteen päälleni punaisen Lindexin crop topin, sekä viime vuotiset Ginan Paperbag -vyötäröiset shortsit (joiden yhdistelystä tein keväällä asupostauksen). Shortseihin vaihdoin mukana tulleen farkkuvyön tilalle ruskean nahkavyön, jonka Otto osti mulle Tukholmasta tuliaisiksi vuonna 2016. Lainasin pirteitä sporttisukkia meidän esikoiselta ja laitoin jalkaani Vansit. Asu oli oikein rento ja toimiva ja sopi mielestäni hyvin tilaisuuteen. Siinä oli hyvä olla.

Olen aina talvella (tai 3/4 vuodenajasta) ihan farkkutyttö, niin on kiva kun kesällä tulee käytettyä edes vähän muitakin vaatteita. Mun oma lemppariasu näistä oli varmaankin asu nro. 5, koska se on vaan niin kesäinen ja pirteä, ihan niinkuin mun fiilis juuri nyt!

Mikä asu oli sun lemppari? Entäs mikä ei? 

Moikka! Onpa hassua taas istahtaa tähän kirjoittamaan, siis hyvällä tavalla hassua. Loma vei mennessään ja rentouduin ihan huolella. Ensimmäisinä iltoina tuntui tosi oudolta, että heti lasten mentyä nukkumaan en hyökännytkään tietokoneelle näpyttämään postausta liveksi vaan sain ihan vaan vaikka pötköttää sohvalla lukemassa kirjaa. Se oli virkistävää, ihanaa ja rentouttavaa.

Silti olen todennut, että klo 21 on hyvä aika julkaista, enkä halua sitä vaihtaa jatkossakaan. Kenties voisin vaan harrastaa vähän enemmän etukäteen ajastamista, se olisi tehokasta ja järkevää ja kun rutiiniin pääsisi, myös paljon fiksumpaa ajankäytön kannalta. Pitänee opetella se mitä pikimmiten. Mutta se siitä työ-löpinästä, nyt piti kertoa lomakuulumisia.

Me aloitettiin mun kesälomapätkä Oton kanssa kunnon kahdenkeskisillä treffeillä. Lapsilla oli tyttöjen ilta Oton siskon kanssa ja meillä oli treffi-ilta. Treffipäiväksi sattui viikon sateisimmaksi ja kylmimmäksi luvattu päivä, mutta me päätettiin uhmata sitä ja tehtiin ravintolakierros pyörillä. Illan (ja yön aikana) pyöräiltyjä kilometrejä kertyi kolmekymmentä ja meillä oli aivan tajuttoman hauskaa.

Seikkailtiin ympäri Helsinkiä, naurettiin ja puhua pälpätettiin. Pyörän selässä yksikään sadepisara ei yllättänyt (terassilla kerran) ja käytiin mm. Taqueria El Reyssä Annankadulla syömässä. Oli todella hyvää ruokaa, suosittelen erityisesti kala-tacoja sekä alkupalarapuja. Oli siistiä nähdä Helsinkiä pyörän selästä, sillä olen pyöräillyt kunnolla Helsingissä viimeksi pikkutyttönä. Teki niin hyvää päästä ihan rauhassa treffeille ja vaan jutella kaikesta, kuten siitä, miten kovasti me rakastetaan meidän (hyvällä tavalla) tylsää elämää ja sitä, että saadaan niin isot kiksit jostain, mikä voi tuntua jollekulle muulle aivan perusnormilta, eli pyöräilystä Helsingissä. 

Sunnuntaina tavattiin perheystäviä ja esikoinen leipoi käsittämättömän hyvää vadelmajuustokakkua koko porukalle. Lapset olivat innoissaan, kun näkivät kavereita, joita ei oltu nähty koko koronakeväänä. Maanantai oli sateisempi päivä ja sitä me vietettiin lähinnä kotioloissa vaatekaappeja siivoillen ja pyykkiä pesten. Katsottiin myös The Baby Sitters Clubia, joka oli kyllä tosi kiva ja hyvin tehty sarja.

Tiistaina me oltiin koko päivä Linnanmäellä ja se vasta oli hauskaa. Ostettiin kaikille lapsille rannekkeet ja Otolle myös, mä menin itse yhdellä laitelipulla, kun en migreenin takia voi mennä juuri mihinkään laitteisiin (jos valot vilkkuu, on tärinää, äkkinäisiä liikkeitä tai heilahtelua). Mutta oli niin hauskaa seurata lasten ja Oton intoa ja kävin mä muutamassa kesyimmässä ilmaislaitteessa, sekä Rinkelissä sillä mun lipulla. Lintsillä oli hoidettu hyvin kaikki turvallisuusasiat korona huomioiden ja turvaväleistä pidettiin kiinni kaikissa laitteissa. Käsidesiäkin oli joka puolella saatavilla ja laitteita desinfioitiin jatkuvasti. Meillä oli turvallinen olo siellä. 

Lintsipäivän jälkeen me pidettiin vielä tyttöjen spa-ilta, kun Otto oli kaverin kanssa kiipeilemässä ja istumassa iltaa. Me tehtiin itse sokerikuorinta jaloille ja saunottiin oikein pitkän kaavan mukaan  ja sitten katsottiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa vielä leffaa sen jälkeen, kun kuopus oli mennyt unten maille.

Loppuviikosta lähdettiin Ouluun ja samalla meidän keittiön asennus alkoi olla loppusuoralla. Keittiön asennuksen viimeiset viimeistelyhommat jatkuu vielä alkuviikosta sillä aikaa kun me ollaan täällä Oulussa, mikä on oikein kätevää. Ajattelin kainosti kysyä, jos meidän maailman mukavin keittiöasentaja voisi vielä kastella meidän muutamat viherkasvit olkkarista samalla, niin jospa ne selviävät siihen asti, että ollaan kotona. Ja meidän ihanat naapurit ovat kastelleet reissun ajan meidän pihan kasveja. Saapa nähdä ovatko porkkanat jo kypsiä kun päästään kotiin! Ensimmäinen kesäkurpitsa me saatiinkin jo omalta kasvimaalta ja voi että se oli herkullista. 

Lomailin vielä pari päivää täällä Oulussa ja eilen vedin Instagram- ja myyntiaiheisen koulutuksen aivan huipulle porukalle, jonka kanssa oli niin mahtavaa ja rentoa! Kolmen tunnin koulutus vierähti ihan hetkessä ja sen jälkeen syötiin hyvin Kauppuri5 hampurilaisia ja höpöteltiin kaikkea. Saatiin aikaiseksi todella hyvää keskustelua ja vaikka olin itse kouluttamassa, sain myös paljon uutta ajateltavaa muiden kysymyksistä ja kokemuksista. Olipa ihana tutustua Pohjoisen kollegoihin paremmin. Rempseää ja mukavaa porukkaa! Käykää kurkkaamassa mun instatililtä lisää tunnelmia koulutuksesta, jos kiinnostaa.

Siihen oli erittäin hyvä päättää tämä ensimmäinen lomapätkä, joka humpsahti ohi kyllä ihan hillitöntä vauhtia. Nyt me ollaan täällä Oulussa hetki. Teen töitä täällä ihan normaalisti, mutta toki heinäkuu on hieman kevyempi kuukausi muutenkin, niin jää hieman enemmän vapaa-aikaa kuin tavallisesti ja ehdin puoliksi lomaillakin täällä. Katsotaan lähdetäänkö ensi viikolla jonkinlaiselle pikku roadtripille myös lasten kanssa.

Niin ihanaa olla takaisin, vaikka loma tekikin hyvää. Olen vain niin tottunut kirjoittamaan päivittäin, että mulla jo tyyliin tokana lomapäivänä pulpahteli postausideoita päähän ja merkkasin niitä ylös muistiinpanoihin itselleni tulevaa varten. Mutta sehän on vain hyvä, eikö! 

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3