Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua. 

Uskomatonta, että nyt alkaa oikeasti tuntua siltä, että tällainen lista on ajankohtainen! Vielä monta asiaa pitäisi tehdä ennen synnytystä – tai oikeastaan haluaisin tehdä nämä asiat ennen synnytystä. Synnytys tapahtuu silloin kun tapahtuu, eikä silloin ole loppupeleissä niin väliä sillä, onko näitä juttuja tehnyt. Mutta listasin sellaisia asioita, jotka tuntuvat mulle tärkeiltä ja haluaisin ne vielä tämän raskauden aikana tehdä.

1. Odotusajan kuvaukset rannalla auringon laskiessa Oton kanssa

Ollaan oltu perhekuvauksissa ja se oli ihanaa. Mulla siintää haaveissa kuitenkin vielä sellaiset tosi myöhään täydellisessä auringonlaskussa otetut kuvat ja vain kahdestaan Oton kanssa, minä, Otto ja kamera. Otto on kuvannut mua 10,5 vuotta ja hänen kanssa tuntuu kuin kuvaisin itse itseäni. Ei olla koskaan kuvattu kahdestaan mitään kunnon odotusajan kuvia, joten siksi tämä olisi mulle tosi tärkeä ja ihana juttu, joka ollaan toteuttamassa tässä melko pian.

2. Sairaalakassin pakkaaminen & sinne tarvittavien juttujen ostaminen

Ostoslista sairaalakassiin: Lansinoh-voidetta, liivinsuojia, jättisiteitä, pitkä laturin johto, sisätohvelit? Sairaalakassin pakkaaminen on varmaankin ajankohtaisempaa vasta tuossa elokuun alussa, mutta hyvä on jo pikkuhiljaa miettiä mitä sinne tarvitaan. Menen varmasti jo aiemmin hyväksi havaituilla jutuilla ja toivon, että en oikeastaan ehdi tarvita kassista mitään (sillä toiveissa mahdollisimman varhainen kotiutuminen, mikäli mun ja vauvan vointi sen sallii). Teen sairaalakassista sitten oman postauksensa, kun sen sisältö on selvillä.

3. Synnytyssuunnitelman kirjoittaminen

En aio kirjoittaa mitään kovin yksityiskohtaista suunnitelmaa, mutta sellaisia itselleni tärkeimpiä asioita ylös (kuten se varhainen kotiutuminen), toiveita kivunlievityksestä, ponnistusasennosta ja muista.

4. Vauvan vaatteiden pesu valmiiksi

En ole pessyt vielä mitään muita vauvan vaatteita, paitsi muutaman kirppisostoksen, joissa oli tosi voimakas pesuaineen tuoksu ja oli pakko pestä ne, kun koko asuntoon levisi se tuoksu. Onneksi 24h etikkavesiliotuksella ja ulkona kuivaamisella saa hyviä tuloksia aikaan, vaikka pesuaineen haju olisi kuinka pinttynyt. Jätän varmaankin tämän vielä elokuun alkupuolelle, että vaatteet ovat sitten mahdollisimman raikkaita vauvan syntyessä, eivätkä yhtään sellaisia kaapin hajuisia.

5. Käynti kampaajalla raidoittamassa hiukset + ehkä jotain muutakin ihanaa hemmottelua

Raidoitan hiuksiani n. 4-5kk välein, edellisen kerran kävin helmikuussa. Nyt jos sopivasti elokuussa kävisin ottamassa raidat, niin sitten ei tarvitsisi miettiä tukkaa taas moneen kuukauteen ja olisi fresh fiilis. Olen miettinyt myös geelilakkausta kynsiin, koska sitten kynnet ei olisi yhtään terävät ja niitäkään ei tarvitsisi sen kummemmin miettiä ekoina viikkoina. Mutta voi olla, että sitä en jaksa kuitenkaan mennä ottamaan, olen tosi laiska kaikkien kauneudenhoitopalveluiden kanssa muutenkin.

6. Vielä yhdet yön yli -treffit Oton kanssa

Lapset saavat mennä yökylään ja me vietetään vielä viimeinen ”Mini babymoon” Oton kanssa ennen vauvan tuloa. Sitten kuluu taas tovi, ennen kuin saa kahdenkeskistä aikaa yön yli, joten olisi ihana vielä kerran käydä rennosti pitkän kaavan mukaan syömässä, ajella kauniissa kesäillassa, mennä myöhään nukkumaan ja nukkua aamulla pitkään kahdestaan. Meidän 4v taisi olla suunnilleen 1,5v kun hän meni ekan kerran yökylään ja luulen, että tämänkin vauvan kanssa saattaa mennä suunnilleen samoihin aikoihin, ennen kun raaskin jättää. Toki ei voi etukäteen tietää, voihan se olla, että se tunne tulee jo aiemminkin. Mutta ei silti haittaa yhtään käydä rauhassa treffeillä vielä ennen synnytystä.

7. Kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa

Tämä on ehdottomasti mulle listan tärkein kohta! Vaikka otetaan arjessa muutenkin kahdenkeskisiä hetkiä lasten kanssa ja aion ottaa niitä myös vauvan synnyttyä, haluan todellakin käydä jokaisen lapsen kanssa kahdestaan tekemässä jotain spessumpaa vielä ennen vauvan syntymää. Esimerkiksi lounaalla ja koulutarvikeostoksilla, tai museossa ja jätskillä tai jotain muuta kivaa, mitä lapsi itse haluaa tehdä. Olla yhdessä rauhassa monta tuntia ja vaan jutella ja keskittyä 100% yhteen lapseen kerrallaan.

8. Käynti osteopaatilla/äitiyshieronnassa ennen synnytystä, jotta keho on mahdollisimman rento ja valmis

En ole ikinä käynyt osteopaatilla tai hieronnassa tai yhtään missään tällaisessa, joten voisi olla hyvä käydä! En nyt koe oloa mitenkään erityisen kireäksi, eikä mulla ole mitään vaivoja sinällään, mutta viikolla 38 voisin käydä sellaisessa synnytyksen käynnistymistä tukevassa käsittelyssä. Se kuulostaa jotenkin ihanan rentouttavalta ja haaveilen siitä, että sitten synnytys siitä lähtisi sen jälkeen käyntiin ja pääsisi hyvissä voimissa synnyttämään. Mutta vaikka ei lähtisikään, niin se olisi varmasti ihanaa silti.

9. Hengitysharjoitukset

Hengittäminen on mulle tärkeimpiä juttuja synnytyksessä, ja ainakin ponnistusvaiheessa koen osaavani jo hengittää ihan hyvin. Mutta varsinkin siinä avautumisvaiheen loppupuolella kohdunsuun ollessa auki 7-8cm (jolloin mulla yleensä alkaa vasta kunnon kipu) haluaisin osata hengittää vieläkin paremmin ja rentoutua enemmän. Siksi olen kuunnellut äänikirjoja aiheeseen liittyen ja lukenut ohjeita. YouTubessa on myös paljon ohjeita tähän liittyen ja aion vielä harjoitella lisää ennen synnytystä rentoutumista hengittämällä oikein. Nähtäväksi jää, että minkä verran siitä on mulle apua. Voisin tehdä postauksen myös mun synnytyssuunnitelmasta, ja kertoa siinä enemmän tästä.

10. Siivoa kotona: kylppärit ja sauna, aamiaiskaappi ja kuivaruokalaatikot, pakastin.

Ollaan tässä kesän aikana tehty kunnon suursiivousta ja järjestelyä kotona (hello pesänrakennusvietti) ja aika lailla kaikki muu on jo siivottu, makuuhuoneiden kaappeja ja kodinhoitohuonetta myöten. Nämä yllämainitut olisi kuitenkin vielä jäljellä. Keittiön hommat ajattelin hoitaa tässä mitä pikimmiten. Saunan ja kylppäreiden pesu taas on oivaa kolmen ässän hommaa, eli sen kunnon kuurauksen säästän niille viikoille kun synnytys saa käynnistyä.

11. Asenna turvakaukalo ja telakka autoon

No tämä on oikeastaan Oton hommia, eikä kaukaloa tarvitse asentaa mitenkään, kunhan vaan napsautetaan kiinni telakkaan. Mutta tämä olisi hyvä olla tehtynä sitten kun synnytys alkaa lähestyä, koska ilman kaukaloa vauva ei voi lähteä ainakaan auton kyydissä kotiin, heh.

Sellainen to do -lista. Nämä ovat kaikki mun mielestä sellaisia ihania juttuja ja musta on mahtavaa olla jo tässä vaiheessa, että niitä voi pikkuhiljaa alkaa tekemään. Alkaa tuntua niin konkreettiselta, että kohta meidän vauva oikeasti jo syntyy. Niin ihanaa!

Viikot käy niin vähiin, mutta ihanaa! Pikkuhiljaa on alkanut tulla (sen pienen mahahaikeuden lisäksi) sellainen valmis olo. Että nyt me aletaan oikeasti olla valmiita ottamaan tämä pikkuihminen tänne meidän kanssa niin henkisesti kuin muutenkin. Vauvakuume alkaa olla melkoinen koko perheellä ja odotellaan aivan into piukassa, että milloin me hänet saadaan. Toki kaikki tiedetään, että varmasti menee vielä monen monta viikkoa, mutta kuitenkin. Kun vielä aiemmin vaaka kallistui enemmän siihen ”en ole vielä valmis luopumaan ihanasta masusta” -puolelle, niin nyt se alkaa olla enemmän kallellaan sille ”voi kun saataisi jo tavata vauva” -puolelle.

Koska laskettu aika on 1.9. ja mun synnytysten ajankohdat on olleet mitä on, uskallan melko varmasti sanoa näin heinäkuussa, että ensi kuussa me tavataan meidän vauva! Tai ainakin olen todella yllättynyt jos hänestä tulisikin syyskuinen. Sitten hän todellakin olisi meidän perheen Matti Myöhäinen jos antaisi odotuttaa itseään sinne asti. Hauskaa muuten nähdä myös tuleeko hänestä leijona vai neitsyt, vaikka en sinällään olekaan mikään horoskooppiharrastelija. Meidän perheessä on jo kaksi neitsyttä, joten siksi hauska nähdä tuleeko kolmas samanlainen vai ensimmäinen leijona.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti. Painoa on nyt tullut alusta alkaen tasan 10kg ja neuvolan hoitaja sanoi, että se nousee juuri sopivassa tahdissa. Mulla on tullut aiemmissa raskauksissa yhteensä 12-17kg painoa (en nyt muista missä raskaudessa tuli minkäkin verran tarkalleen, mutta eniten mitä tuli on 17 kg ja vähiten 12kg. Eli sen kanssa on ainakin melko linjassa. Myös verenpaineet oli oikein hyvät, hemoglobiini oli noussut lisäraudalla ja vauvan sydänäänet oli oikein hyvät.

Seuraava neuvola-aika mulla on vasta viikolla 36 oleva neuvolalääkäri, jossa sitten ilmeisesti katsotaan ultralla vauvan kokoa ja asentoa myös. Ainakin viimeksi mulla oli neuvolalääkärissä ultra, mutta katsotaan onko tälläkin kertaa. Ja sen jälkeen on vielä yksi neuvolakäynti viikolla 37. Hurjaa, miten vähän niitä on tässä lopussakin, mutta edelleen, mitäpä siellä ramppaamaan sen enempää, kun kaikki on hyvin. Ja yhteyden saa aina tarvittaessa kuitenkin esim. Maisan kautta. Sekin on ihan kiva, ettei tarvitse esim. ramppailla vaa’alla parin viikon välein, koska siitä tulee ainakin itselle ihan turhaa stressiä sitten etukäteen, että jännittää paljonko se paino on noussut. Meillä ei ole kotona vaakaa, mikä on hyvä, koska en muutenkaan halua koko ajan olla perillä siitä paljonko painan. Oma olo kertoo enemmän kuin vaa’an lukema.

Vointi on ollut melko hyvä edelleen. Olen jaksanut käydä Lintsillä ja rannalla ja puistossa ja kaupoilla ihan hyvin. Vauva hakee nyt selkeästi asentoa tosi paljon, sillä välillä on todella epämukava tunne mahassa tai alakerrassa, kun hän on ihan ihmeellisissä asennoissa. Ei ole vieläkään kiinnittynyt vaan liikuskelee tosi paljon. Ihan poikittain ei ole ollut, mutta aika vinossa kuitenkin. Ja välillä maha on tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja, mutta välillä taas hän menee selkeästi alemmas. Jännityksellä odotan jatkaako hän tätä pyörimistä ihan loppuun saakka. Toivottavasti ei.

Nukuttua olen saanut edelleen 1-2 herätyksellä pääosin. Välillä heräilen enemmän kyljen kääntämiseen ja välillä taas en. Varsinaisia suonenvetoja ei ole ollut öisin, mutta jonkin verran sellaista kevyttä pohjekramppailua aina välillä. Täytyy toivoa, että ei tule kunnon suonenvetoja, kun ne on niin ikäviä. Mulla on muissa raskauksissa suonenvedot olleet osa näitä viimeisiä raskausviikkoja, eli en kyllä yllättyisi, jos niitä tulisi taas.

Maha alkaa oikeasti tuntua tosi isolta jo ja toimii hyvin iltapalapöytänä Netflixiä katsellessa, haha. Olen kuitenkin jaksanut näitä kovia helteitäkin yllättävän hyvin tämän pötsin kanssa, vielä ei ole tuntunut liian kuumalta tai raskaalta. Se toki helpottaa, että öisin meillä on kuitenkin kotona riittävän viileää, että saa nukuttua. Nyt pyörähtää käyntiin jo viikko 33, what! 

Checklist raskausviikko 32.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni.

Cravings: Ananas! Tekee tosi paljon mieli ananasta ja mansikoita koko ajan. 

Oireet: Kevyet pohjekrampit yöllä.

Meidän olkkari on ollut alakerrassa se viimeinen keskeneräinen tila jo pitkän aikaa. Siellä on ollut pitkälti vanhoihin asuntoihin ostetut kalusteet, jotka eivät ihan sellaisenaan ole toimineet juuri tässä kodissa parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän vanha, syvä ja leveä Bestå-kaappi oli tosi hallitseva ja vääränlainen. Se ei tarjonnut fiksua säilytystä kirjoille eikä telkkarille ja se vei tosi paljon tilaa keskellä huonetta. Oltiin jo pitkään pyöritelty erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ei keksitty sitä oikeaa.

Viime viikolla Otto sitten löysi Ikean valikoimista uudenlaisen TV-telineen, jonka pystyi kiinnittämään suoraan TV-tasoon. Tähän asti oltiin siis luultu, että telkkarille ainoat mahdolliset paikat on joko kiinnitettynä seinään (keskellä olkkaria), tai tason päällä siinä tai jossain muualla. Tämä tv-tasokiinnitteinen teline muutti kaiken. Yhtäkkiä telkkari olikin mahdollista sijoittaa portaiden alle ja näin ollen sen hallitsevuus väheni huomattavasti ja katseluasento parani kerralla. Telkkarin ollessa keskellä huonetta, sitä ei pystynyt katsomaan kuin sohvan toisesta päästä. Nyt telkkarin sai suoraan vastapäätä sohvaa ja vihdoin koko meidän perhe pystyy hengaamaan sohvalla yhtäaikaa katsomassa leffaa. En myöskään ole meidän portaiden suurin fani (toivon, että joskus tulevaisuudessa saataisi ne kokonaan valkoisiksi), joten on kiva kun ne kaksi olkkarin ei-niin-lempparia asiaa (portaat ja telkkari) on samalla suunnalla ja helppo rajata pois kuvista.

Nyt meillä on fiksusti olohuoneessa kaikki ne toiminnot jotka sinne halutaan: mukava löhösohva, josta telkkarin näkee hyvin. Kirjahylly, jossa lempparikirjat kauniisti esillä. Televisio ja tv-taso, jossa tilaa siististi pelikonsoleille, kaiuttimille ja muille. Kevyt ja siirreltävä nojatuoli, joka toimii niin lukutuolina kuin lisäistumapaikkana leffaa katsellessa. Piano, joka mahtuu kätevästi portaiden alle ja lapset mahtuvat siellä hyvin soittamaan. Ja matolla riittävästi tyhjää lattiatilaa pelata liikunnallisia konsolipelejä, tanssia ja joogata.

Olohuoneen muutos ei tullut kalliiksi, sillä myimme vanhan Bestå-kaapin rungon Ikealle takaisin Second Hand -palvelun avulla ja saimme siitä hyvitystä, jolla sitten kustansimme osan muutoksesta. Hyvityskortin ansiosta hintaa muutokselle tuli vain n. 220 euroa. TV-teline maksoi 59€, Bestå-TV-taso 119€ (kiinnitimme siihen vanhat jalat, jotka meillä oli vanhasta kalusteesta), sekä Billy-kirjahylly vitriiniovilla 99€, johon ostimme vielä messinkiset keittiön kaappeihin sopivat vetimet (4,90€).

Aiempia ”uusia” juttuja olohuoneessa on tuo meidän ihana viiden euron kierrätyslöytö rottinkituoli, joka oli alunperin kirkkaanpunainen. Otto spraymaalasi sen kuitenkin beigeksi ja siitä tuli olkkariin aivan ihana  ja maanläheinen tuoli. Lisäksi ripustettiin kirjahyllyn viereen tuolin taakse nyt vihdoinkin muutama taulu, jotka ovat etsineet paikkaa kotoa meidän makuuhuoneiden vaihdon jälkeen. Kaksi valokuvajulistetta on teetetty meidän omista New Yorkissa kuvatuista kuvista ja yksi on vanha valmis kuva, joka meillä oli jo vanhassa kodissa.

Nyt olohuoneen upea melkein kuuden metrin huonekorkeus tulee paljon paremmin esiin, ja tuntuu, että tila on paljon paremmin hyödynnetty.  Näin pieni muutos ja niin valtavan suuri vaikutus! Olkkaria katsellessa on ollut melkein koko täällä asumisen ajan sellainen bleh-fiilis, mikä on harmi, koska meidän valtavat ikkunat on mun kaikista lempparein asia koko tässä kodissa. Montaa juttua ollaan kokeiltu, mutta ne eivät ole ratkaisseet niitä ongelmia, jotka ovat häirinneet. Mutta nyt. NYT! Nyt tuntuu siltä, että olkkari näyttää siltä miltä toivottiinkin sen näyttävän ja mua hymyilyttää aina kun katson sitä! Ainahan sitä voisi muuttaa jotain ja tehdä enemmän ja blaablaa, mutta juuri nyt tämä on täydellinen meille tällaisenaan. Nyt alakerta tuntuu valmiilta ja yhtenäiseltä.

Seuraavaksi käydään sitten makkarin kimppuun! Siellä ei ole luvassa enää valtavia muutoksia tai järjestyksen vaihtoa, mutta sisustuksen viimeistelyä. Siellä ei nimittäin ole kiinnitettynä vielä mitään seinille, joten melko kolkko on ollut meininki. Mutta tämäkin ”muutos” toteutetaan melko pitkälti jo olemassa olevilla jutuilla, eli käytännössä se ei ole muutos, vaan keskeneräisen tekemistä valmiiksi. Kai tämä on jonkinlaista pesänrakennusviettiä, sitä haluaa saada ne pienetkin yksityiskohdat valmiiksi ennen vauvan syntymää, kun sitten ei välttämättä ole voimavaroja alkaa sen enempää sisustelemaan, eikä halua myöskään joka päivä tuijottaa keskeneräisiä juttuja.

Kaupallinen yhteistyö: Apetina

Kesäisin me ollaan oikeita vihanneshirmuja. Toki me syödään vihanneksia ympäri vuoden runsaasti, mutta kesällä tulee suorastaan hullaannuttua kotimaisten kasvisten valikoimista. Osa vihanneksista kasvaa myös omalla pihalla. Meidän perheen kesäruoka on raikasta, värikästä ja yleensä myös aika helppoa. Kun vihanneksia ostaa paljon, on tärkeää huolehtia myös siitä, ettei tule ruokahävikkiä. Vihanneslaatikko on petollinen, kun sinne pohjalle saattaa herkästi jäädä jotain nahistumaan. Kesäisin yritetään pitää ekstra hyvin huolta siitä, että ne jo vähän nahistuneetkin vihannekset tulee kuitenkin hyödynnettyä sieltä laatikon pohjalta.

Tässä postauksessa jaan teille kaksi meidän lempparireseptiä jämävihannesten hyödyntämiseen: vihannesnyytit, sekä kolmen aineksen vesimeloni-tomaattisalaatin. Molemmat reseptit ovat todella helppoja ja nopeita ja toimivat aivan loistavasti lisukkeena kesän grillattaville proteiineille.

Vihannesnyytit ovat olleet mun kesäinen ruokalemppari jo lapsuudesta asti. Me tehtiin niitä usein, kun kesäisin grillattiin sukulaisten luona Oulussa. Mulla liittyy paljon lämpimiä muistoja niihin grilli-iltoihin. Usein pelattiin krokettia koko porukalla ja aikuiset grillasivat kaikkia ihania herkkuja. Vihannesnyytit ovat siitä käteviä, että niihin voi laittaa juuri niitä vihanneksia, joita kaapista löytyy valmiina. Hauskinta on tehdä useita erilaisia nyyttejä, ja sitten vaan valita summanmutikassa joku, niin saa yllättyä siitä, mitä sieltä sisältä löytyykään. Olen onnistunut siirtämään tämän vihannesnyytti-perinteen myös omille lapsille ja hekin tykkäävät niistä kovasti.

Meidän vihannesnyyteissä on jo mun lapsuudesta asti ollut sisällä myös Apetina-juustoa. Maustettujen Apetina-juustojen marinadin voi hyödyntää hyvin vihannesten maustamiseen, ja usein niissä mukana tulevat valkosipulit, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja muut ihanat voi hyödyntää nyyteissä myös. Näin pääsee tosi helpolla, kun muita erillisiä mausteita ei tarvita. 800g-1kg vihanneksia riittää hyvin kuuteen reilun kokoiseen nyyttiin, mutta kannustan kyllä hyödyntämään pienemmätkin määrät jämiä. Vihannesnyytit kun valmistuvat käden käänteessä ja niiden avulla on tosi helppo välttää se pienikin hävikki.

Vihannesnyytit jääkaapin jämävihanneksista & Apetina-juustosta

Foliota (ja halutessaan myös leivinpaperia)

1 kesäkurpitsa

1 rs kirsikkatomaatteja

3-4 kevätsipulia

1 paprika

1 prk Apetina Herbs & Spices -juustoa (ja marinadi myös)

Pese ja pilko vihannekset sopiviksi suupaloiksi. Tee foliosta neliöitä, joiden keskelle laitat vihanneksia, ruokalusikallisen Apetina-juustoa ja toisen ruokalusikallisen marinadia. Sulje nyytit ja grillaa n. 15min. 

Me grillataan kesällä paljon ja suureksi osaksi ruokavalio koostuu erilaisista grillattavista protskuista ja vihanneksista. Grillaamalla saa niin hyvää makua kaikkeen ja korostettua kunkin raaka-aineen parhaita puolia. Yksi ihana ja super helppo lisuke grillattaville protskuille on vesimeloni-tomaattisalaatti.

Vesimelonit on usein melko kookkaita, ja yleensä tulee pilkottua puolet siitä kerralla syötäväksi, ja se toinen puoli saattaa unohtua juuri sinne hitsin vihanneslaatikkoon. Toisen puolen voi hyvin hyödyntää tähän raikkaaseen lisukkeeseen ja grillaamalla siihen saa ihanaa hieman suolaista makua. Apetina Originalin täyteläinen maku sopii raikkaan vesimelonin kaveriksi aivan täydellisesti, kannattaa kokeilla! 

Vesimeloni-tomaatti-salaatti Apetina-juustolla

½ vesimeloni

1 rs kirsikkatomaatteja

1 pkt Apetina Original -juustoa

(suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä)

Pilko vesimeloni ohuiksi neliön muotoisiksi viipaleiksi. Viipaloi pienet tomaatit ohuiksi viipaleiksi myös ja laita laakeaan kulhoon oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa maustumaan. Kuumenna grilli keskilämmölle. Mausta vesimeloniviipaleet sormisuolalla. Grillaa 2min per puoli, kunnes vesimeloniviipaleisiin tulee kaunis pinta. Anna vesimelonien jäähtyä n. 10min ja lisää sitten ne tomaattien sekaan. Murustele päälle Apetina-juusto ja tarjoile grillatun proteiiinin kanssa. Voit halutessasi lisätä päälle myös esim. balsamicoa.

Nämä värikkäät ja herkulliset lisukkeet sopivat täydellisesti kesän grillailutunnelmiin ja maistuvat  monen erilaisen proteiinin kanssa. Vesimeloni-tomaattisalaatti on meillä erityisesti lasten suosikki. Simppeleillä ainesosilla on helppo valloittaa lasten sydän ainakin meidän ruokapöydässä. Usein vesimeloni on lapsille herkku tai raikas välipala, ja sitten kun sitä onkin tarjolla ihan ruokapöydässä, niin se menee kuin kuumille kiville.

Apetina-juustot sopivat ihanasti vihannesten kaveriksi ja niitä löytyy montaa erilaista makua. Suosittelen muuten ehdottomasti kokeilemaan Apetina-uutuutta, eli Apetina Green Pestoa. Se sopii täydellisesti esim. kasvispastan kaveriksi. Tutustu uutuuteen ja muihin Apetina-juustoihin Apetinan sivuilla.