Meillä on tapana keksiä joka vuosi joku uusi idea piparkakkutalolle. On ollut kaupunkia, kapeita taloja, kirkkoa ja viime vuonna Tylypahka. Tänä vuonna me päätettiin tehdä piparkakku-kasvihuone, sillä niitä on näkynyt paljon TikTokissa ja Pinterestissä ja idea vaikutti niin hurmaavalta. Samalla talosta saa ihan kunnon valaisevan lyhdyn, kun kasvihuoneessa on niin paljon läpinäkyvää pintaa.

Otto piirsi piparkakkutalolle kaavat, sillä hän on paljon tarkempi mittaamaan kuin minä. Oton sotilaallisen tarkkuuden vuoksi piparkakkutalo onnistui tosi hyvin. Mun kaavat on aina sellaisia melko suurpiirteisiä, aina me ollaan niilläkin onnistuttu, mutta nyt oli kieltämättä helpompaa.

Mua jännitti se, miten saadaan kaikki osat onnistumaan, kun niihin piti jättää niin paljon reikiä. Pelkäsin, että viimeistään kasausvaiheessa jotain menee rikki. Mutta ei, kaikki sujui kuin vettä vaan, ei ollut mitään ongelmaa, eikä yksikään osa hajonnut. En ole mikään maailman tarkin koristelijakaan, kuten en ole myöskään mittaaja, mutta omaan silmään näistä koristuksista tuli ihan riittävän siistit.

Tein melko yksinkertaiset koristelut valkoisella kuorrutteella ja tomusokerilla. Oveen väkersin kranssin vihreällä ja vaaleanpunaisella kuorrutteella ja siinä se. Lisäksi laitettiin vielä talon sisälle pattereilla toimivat led-valot, jotka eivät kuumene. Ne ovat muutenkin tosi kirkkaat ja kun kasvihuoneessa on niin paljon ikkunapinta-alaa, niin valo näkyy tosi hyvin myös läpi siitä. Ikkunat tehtiin liivatelehdistä ja liimasin ne paikoilleen leivontaliiman avulla helposti. Yleensä ollaan tehty ikkunat murskatuista tikkareista tai karkeista ja tämä oli eka kerta kun käytettiin liivatelehtiä, niin mua vähän jännitti, että miten ne saa paikoilleen. Mutta hyvinhän se onnistui.

Tämän tekemiseen ei mennyt kuin 1,25kg piparkakkutaikinaa, mikä on tosi vähän. Viime vuoden Tylypahkaan meni varmaan kolme kiloa, niin olin nytkin varannut taikinaa aika reippaasti pakkaseen. Mutta eipä se mitään, nyt riittää taikinaa vielä hyvin, että lapsetkin saavat leipoa ja voi vaikka kokeilla tehdä pipari-kanelikierteitä. Piparkakkutalon leipomisessa on kyllä aina oma hommansa, mutta se on myös hauskaa. Ja valmista lopputulosta on ihana katsella siihen asti, että lapset saavat laittaa talon palasiksi ja herkutella jouluaaton jälkeen.

Pidän tänä vuonna joululomaa 22.12.-27.12. jonka aikana kyllä käytän satunnaisesti somea, mutta ihan omassa tahdissa ja harvakseltaan, enkä julkaise kaupallisia yhteistöitä sinä aikana lainkaan. Blogin joulukalenteriluukut toki ilmestyvät aattoon asti ajastettuna joka aamu klo 05.00. Tämä vuosi on ollut ihan kreisi ja tämä syksy myös todella työntäyteinen, mikä on ihan super hienoa ja olen siitä todella kiitollinen! Pieni loma on kuitenkin ehdottomasti paikallaan, niin jaksaa sitten taas uudella innolla. Ajattelin tehdä osaksi blogijoulukalenteria myös pienen bucket listin joululomalle, samaan tyyliin kuin monesti teen kesäksikin. Eli listana asioista, joita saan ja voin ja joita olisi ihana tehdä loman aikana, mutta ei todellakaan ole pakko.

Joululoman bucket list:

Joululomalla voisin:

1. Uppoutua sohvannurkkaan konvehtirasian kanssa lukemaan kirjaa.

2. Käydä pulkkamäessä yhdessä koko perhe, jos vain vielä silloinkin on lunta.

3. Nukkua pitkään (tämä on mulle vaikein kaikista!)

4. Olla kokonaisen päivän yökkäreissä.

5. Kokata Oton kanssa sikana jouluruokia.

6. Katsoa lisää joululeffoja koululaisten kanssa.

7. Leikkiä lasten kanssa barbeilla pitkän kaavan mukaan.

8. Nukkua vauvan kanssa yhteiset päiväunet.

9. Käydä useamman kerran pitkällä vaunulenkillä vauvan ja Oton kanssa.

10. Pelata lautapelejä: ainakin Cluedo, Trivial Pursuit, Arvaa kuka?, What do you Meme? ja Cards Against Humanity.

11. Nähdä rakkaita läheisiä.

12. Kuunnella joululauluja.

13. Hakea noutoruokaa heti kun jouluruoka alkaa kyllästyttää.

14. Lukea lapsille monta hauskaa kirjaa.

15. Laulaa sydämeni kyllyydestä Let’s Singillä.

16. Käydä vauvauinnissa ja ehkä jäädä sen perään ihan kunnolla uimaan.

17. Saunoa rauhassa iltaisin.

18. Syödä riisipuuroa ja löytää mantelin!

19. Laittaa puhelimen kiinni kokonaiseksi päiväksi – tai hitto vaikka kahdeksi.

20. Käydä viemässä kynttilän mummulle muualle haudattujen muistomerkille.

Ai vitsit, tästä tuli niin ihana ja odottavainen fiilis. Vielä kymmenen päivää siihen, että joululoma alkaa. Jaksaa jaksaa! Aloitan joululoman samaan aikaan lasten kanssa, paitsi meidän 4v jää kyllä lomalle jo ensi viikolla. Meille tulee varmasti niin ihana yhteinen joululoma ja odotan kovasti sitä, että saan vaan olla ja möllöttää vauvan nukkuessa, sillä se on mulle todella harvinaista luksusta! Aion ottaa siitä kaiken ilon kyllä irti!

Kirjoitin tällaisen samanlaisen kirjeen meidän perheelle 4-vuotiaan vauvavuonna 2017. En ole vielä lukenut sitä uudelleen sen jälkeen, sillä se on tarkoitettu vuodelle 2027. Vielä on siis aika monta joulua ennen kuin sen avaan. Mutta muistelisin, että silloin en ainakaan kuvitellut, että jo monta vuotta ennen kirjeen avauspäivää meitä olisikin kolmen sijaan neljä. Näin pääsi kuitenkin käymään. On hauskaa kuvitella omaa elämää kymmenen vuoden päähän, joten siksi halusin tehdä sen myös tällä kertaa.

Moikka Hyttiset vuonna 2031!

Uskomatonta, mutta tänä vuonna meidän perheessä on jo kaksi aikuista lasta! Mitähän heille kuuluu, ovatkohan he joulun kotona, vai kenties vaihto-oppilaana jossain päin maailmaa, niinkuin on joskus vähän haaveiltu? Nuorimmainenkin on jo täyttänyt kymmenen vuotta ja toisiksi nuorin on 14-vuotias. Onkohan meitä vielä kuusi, vai ollaanko taas jossain vaiheessa päätetty, että ”näin on hyvä” onkin ”ehkä vielä yksi?”?

Asuvatkohan isot vielä kotona, vai ovatko jo lähteneet omilleen? Jos asuvat kotona, niin meillä on varmaan isompi talo kuin nyt. Se on varmasti kuitenkin Helsingissä, sillä en osaa kuvitella, että muutettaisi täältä pois. Toisaalta, voihan se olla, että ollaan keksitty rempata uudenlainen pohjaratkaisu nykyiseen kotiin ja pysytty tässä. Tämä on hyvä koti, jossa on hyvä olla. Toivon, että meidän kotona on 2031 yhtä lämmin joulutunnelma kuin nyt. Ja että lapset edelleen haluavat koristella kuusen yhdessä, vaikka olisivatkin isoja. Jos joku on jo muuttanut pois kotoa, kuusesta puuttuvat hänen valitsemansa koristeet. Ne koristavat sitten mahdollista kuusta hänen kotonaan, aika ihanaa.

Sitä mukaa kun lapset aikuistuvat, he varmaankin alkavat myös luoda omia jouluperinteitä. Ehkä löytävät puolisot, jolloin joulunviettoon tulee muitakin määrittäviä tekijöitä kuin se, mitä me vanhempina joululta halutaan. Ehkä jatkossa meidän joulunviettoon liittyy lisää uusia ihmisiä, tai sitten lapset valitsevat olla vuorojouluin omien vanhempiensa tai appivanhempien luona. Toisaalta voihan olla, että lapsia ei mitkään puolisot kiinnostele ollenkaan, vaan he haluavat viettää joulua vaikka ystävien kanssa, tai ulkomailla. Yhtä kaikki, meidän ovet on jouluna aina auki. Lapsille, lasten ystäville, erityisille ystäville tai vaikka isolle jengille. Jos lapset eivät ole kotona, niin ehkä he ovat mukana meidän joulunvietossa jonain hologrammeina, apua!

Toivon, että me edelleen pidetään kiinni siitä perinteestä, että Oton kanssa kokataan yhdessä kaikki ruuat, tietenkin mummun joulureseptejä mukana. Ehkä mukaan on tullut jotain uusia tosi jänniä variaatioita. Ehkä meidän joulupöytä kymmenen vuoden kuluttua on täysin vegaaninen? Jos miettii miten paljon meidän arkiruokavalio ylipäätään on muuttunut kasvispainotteisempaan esimerkiksi kuluneen viiden vuoden aikana, niin olen melko varma, että 10 vuotta tekee joulupöytäänkin valtavia muutoksia. Ehkä kymmenen vuoden päästä graavilohtakin saa vegaanisena, jostain mikrobeista kasvatettuna versiona, eikä kukaan enää puhu porkkalasta. Me ollaan varmasti avoimia uusille vaihtoehdoille ja kokeillaan niitä mielellään.

Luulen, että vuosi vuodelta avattavien joulupakettien määrä vähenee ja lahjat ovat joka joulu enemmän ja enemmän aineetonta sorttia. Kenties elämys- ja palvelupainotteisia, kuten meillä toki nytkin ovat olleet jo pitkään aikuisten lahjat. Jos mietin tästä 10 vuotta taaksepäin, niin ei oltu koskaan käyty tramppapuistossa, kiipeilypuistossa tai kuultu rentoutuskellunnasta. Mitähän kaikkia mahtavia paikkoja on keksitty ja perustettu Suomeen vuoteen 2031 mennessä?

Onkohan mulla vielä 10 vuoden kuluttua sama joulumekko ehjänä käytössä, jota olen käyttänyt jo ainakin neljänä jouluna? Toivottavasti, koska en haluaisi ikinä laittaa päälle mitään muuta mekkoa jouluna. Se on niin ihanan rento, ihan kuin yöpaita mutta vaan kaunis satiininen kietaisumekko. Se on kevyt päällä, eikä purista mistään, niin voi rauhassa syödä ja santsata ilman, että pitäisi miettiä jotain housujen löysäämistä. Mekko ei ole mikään maailman laadukkain ja ohut satiinikangas on jo nyt hieman hiutunut joistain kohdista. Mutta yritän kohdella sitä rakkaudella ja huolehtia siitä niin hyvin kuin mahdollista, jotta sillä olisi mahdollisimman monta joulua vielä edessä.

Toivon, että myös 10 vuoden kuluttua meidän ympärillä on aina jouluna iso porukka. Kaikki rakkaat ja tärkeät läheiset, mukaan lukien mun äiti ja Armas-koira sekä Oton perheenjäsenet. Toivon, että käydään edelleen perinteisesti haudoilla, ja syödään aina riisipuuroa lounaaksi. En tiedä käykö meillä 10 vuoden päästä enää joulupukki, se riippunee siitä kuinka monta pikkuruista joulun viettäjää meidän joulussa on mukana. 10-vuotias kuopus ei välttämättä pukkia enää kaipaa, vaikka itsestäni ajatus pukista luopumisesta haikealta tuntuukin. Ehkä lapset ovat saaneet pieniä serkkuja, jotka vielä haluavat pukin aatoksi.

Toivon, että myös 10 vuoden päästä me pelataan aattona lautapelejä porukalla myöhälle yöhön, nauru raikaa ja juodaan ehkä Oton itse tekemää vaaleaa glögiä. Toivon, että ollaan kaikki terveitä ja hyvinvoivia kuten nyt. Ja että vaikka mitä tahansa vaikeuksia matkalle olisikaan tullut, oltaisiin siinä yhdessä, täynnä rakkautta, viettämässä yhteistä joulua kaikkien rakaiden kanssa. Toivon meille voimaa, iloa ja onnea tuleviin vuosiin.

Olipa haikeaa ja hauskaa kirjoittaa tämä <3 Loppuun haluan vielä kertoa muutaman pienen muiston talteen juuri tästä hetkestä.

Vuonna 2031 haluan muistaa..

..kuinka meidän neljän kuukauden ikäinen vauva n rakasti vauvauinnissa mummo kanasensa -laulua ja oli jatkuvasti äänessä kotona jokelteluineen ja päristelyineen. Kuinka hän piti kiinni äidistä tai äidin paidasta ja katsoi ihanasti silmiin syödessään.

.. kuinka me joka ilta juteltiin päivän tapahtumista ja kiitollisuuden aiheista yhdessä iltapalalla ja miten tärkeää se oli meille kaikille.

..kuinka täynnä onnea ja rakkautta me oltiin juuri tässä hetkessä. Otto vanhempainvapaalla, lapset juuri joululoman kynnyksellä, vauva ihanassa iässä ja kaikki juuri niin hyvin juuri nyt. Haluan vaalia ja rakastaa tätä hetkeä.

Ihanaa joulua Hyttiset 2031!

T. Iina vuonna 2021

En itse ole mitenkään erityisen hillo-ihmisiä, tai siis no jos ollaan rehellisiä niin en ollenkaan. Tykkään hillosta lähinnä juustojen kanssa tai sitten Ikeassa lihapullien kaverina. Joulutorttuja rakastan – siis sitä taikinaa, mutta hilloa olen aina syönyt vain koska sitä on siinä. Luumuhillo ei kuulu tortuissa lainkaan lemppareihin, mutta omena-kanelihillo ja muut vaihtoehtoratkaisut ovat olleet sentään hieman enemmän mun makuun. Aina olen kuitenkin miettinyt, että olisi ihanaa, jos torttutaikinaa voisi syödä jouluna jotenkin muuten kuin niemenomaan hillon kaverina.

Yksi askel maukkaampaa ratkaisua kohti oli kun tein meidän koululaisten synttäreille vegaanisia ”mantelicroissantteja” torttutaikinasta. Mantelicroissantteihinhan tulee mantelimassaa, joka on myös melko vaniljaista, ainakin mun tekemänä. Melko pian näiden jälkeen törmäsin TikTokissa tuhat kertaa yksinkertaisempaan reseptiin: Joulutortut Valion valmiilla vanilja-kreemillä. Ja siitä se sitten lähti, oli tietty ihan pakko testata tätä yhtä yksinkertaista reseptiä. Testattiin sitä yksi ilta tuossa marraskuun puolella lasten kanssa ja olihan se kuulkaa ihan älyttömän hyvää.

Valiolta löytyy sekä vanilja- että kanelikreemiä valmiina ja ollaan testattu torttuja nyt molemmilla. Kummatkin ovat aivan taivaallisia ja täydellinen vaihtoehto kaltaiselleni ei-hillon-ystävälle. Yhtä helppo tehdä kun perinteiset tortut, koska kreemit ovat valmiina samanlaisessa rasiassa kuin torttuhillotkin. Mutta maku on vaan ihanan vaniljainen tai kanelinen. Vaniljakreemitortut voi esimerkiksi koristella vielä mantelilastuilla ja tomusokerilla, jolloin maku muistuttaa vieläkin enemmän suosikkileivonnaistani mantelicroissantia.

Vaniljakreemi-joulutortut

5 levyä valmista torttutaikinaa

1 prk Valio Vaniljakreemiä

(Mantelilastuja)

Sulata taikinalevyt ja leikkaa valmiiksi haluamaasi muotoon. Lisää keskelle lusikalla sopivat pyörylät vaniljakreemiä. Tee tortut valmiiksi. Ripottele päälle halutessasi mantelilastuja. Paista uunissa 15min 225 asteessa. Koristele tomusokerilla.

Yksi ongelma näissä vaniljakreemi-tortuissa kyllä on: ne on lisänneet mun tortunsyöntiä n. 200%. Aivan liian herkullisia ja helppoja tehdä! Mutta samalla nämä ovat täydellinen vierasvara, kun ne on melkein yhtä helppoa leipoa itse kuin sulattaa Daim-kakku pakkasesta, haha. Mun mielestä on mahtavaa kun koko ajan tulee uusia hauskoja variaatioita vanhoista leivonnaisista, on kiva testailla kaikkea uutta. Nämä on nyt ehdottomasti mun lempitortut, mutta vuohenjuusto-viikunahillotortut tulee kyllä hyvänä kakkosena (juustot ja hillot sopii yhteen!).

Olen kirjoittanut viimeksi joulupukista vuonna 2016 kun meillä oli vasta kaksi lasta ja he olivat 3- ja 5-vuotiaita. Nyt kun meillä on neljä lasta ikähaitarilla 4kk-10 vuotta, niin on kertynyt ihan hyvin kokemusta tästä meidän tavasta toimia joulupukin suhteen. Ja sehän on kuulkaa toiminut.

Taustaa: Me ollaan kerrottu lapsille pienestä asti, että vanhemmat ja muut läheiset ostavat joululahjat, mutta meillä joulupukki tuo ne. Näin me pystytään olemaan rehellisiä, mutta kuitenkin nauttimaan yhdessä joulun taiasta ja joulupukki-sadusta. Samalla lapset välttyvät sellaisilta harhaluuloilta, että esimerkiksi kiltteys tai huono käytös korreloisivat jotenkin joululahjojen määrän kanssa. He eivät kuvittele, että joku lapsi on ollut ”tuhma” (= sana jota meillä ei käytetä edes), jos hän ei saanut paljon lahjoja. Eikä heitä myöskään ikinä uhkailla sillä, että joulupukki ei toisi lahjoja jos he käyttäytyvät kurjasti, tai että pukki toisi risuja tai muuta vastaavaa. He tietävät, että me viedään yhdessä joululahjoja joka vuosi joululahjakeräyksiin sellaisille lapsille, jotka eivät muuten saisi välttämättä ollenkaan lahjoja. Ja he tietävät, että nämä lapset eivät saa muuten lahjoja, koska heidän perheellä ei ole siihen mahdollisuutta, ei siksi, että perheiden lapset olisivat jotenkin huonokäytöksisiä.

Käytännössä me ollaan siis kerrottu lapsille juuri niin kuin asia on. Meillä joulupukki yleensä tuo lahjat, koska meistä se on kiva perinne ja tuo jännitystä siihen aattoon. Mutta he tietävät myös, että on useita joulupukkeja ja että joillakin vaan lahjat antavat suoraan ne, joilta lahja on. Joulupukki on satuhahmo, joka ilahduttaa, mutta hän ei yksin vie kaikille maailman lapsille lahjoja yhdessä päivässä.

Rehellisyys yleensä toimii lasten kanssa kaikkein parhaiten ja näin tässäkin asiassa, ainakin meidän mielestä. Lapsille tämä on hyvin yksinkertaista, eivätkä he ole esimerkiksi vielä ainakaan kyseenalaistaneet, että miksi tällainen ylimääräinen joulupukki-hahmo tuodaan tähän välikädeksi, eikä vaan anneta itse lahjoja toisillemme. Mutta jos he sitä kysyvät joskus, niin kerron niinkuin asia on: meistä se on vaan hauska perinne tai leikki, joka tuo hieman pientä lisäjännitystä aattoon.

Vaikka lapset tietävät, että joulupukki ei valmista lahjoja jossain lahjapajassa ja sitten kiikuta niitä kaikkialle, se ei ole ikinä estänyt olemasta innoissaan pukista. Edelleen koko perhe kirjoitetaan joulupukille, yritetään bongailla tonttuja ikkunoista, käydään katsomassa onko tonttuoven postilaatikkoon tullut minikokoista tonttupostia ja fiilistellään yhdessä tätä hauskaa satua.

Meillä on edelleen suosikkiohjelmana Joulupukin kuumalinja aina aattona, ja jokainen perheenjäsen terästäytyy siinä neljän jälkeen, kun tiedetään, että kohta se joulupukki pimpottaa ovikelloa ja tulee. Meistä on hauskaa laulaa joulupukille yhdessä Joulupukkii, joulupukkii ja jakaa muutama lahja yhdessä pukin kanssa isosta säkistä.

Jouluaattona kuten aina muutenkin on tärkeää myös kunnioittaa lasten omia rajoja. Meidän perheessä ei ikinä pakoteta lasta halaamaan tai edes tervehtimään joulupukkia (yleensä he kaikki tervehtivät kuitenkin ihan omasta vapaasta tahdostaan). Ja varsinkaan pukin syliin ei pakoteta, tai olla ikinä pakotettu. Pienenä lapset varsinkin kiipesivät mielellään itse pukin syliin, koska se oli niin jännittävää, mutta ikinä ei olla käsketty sitä tekemään. Nykyään harvemmin pukit sitä edes ehdottavatkaan, ainakin mun kokemuksen mukaan. Me aikuiset ollaan joulupukki-leikissä mukana ja lapset osallistuvat siihen jos heitä itseään huvittaa. Tähän asti ovat aina mielellään esim. laulaneet pukille ja auttaneet pukkia jakamaan lahjoja.

Uskon, että meillä joulupukki tulee olemaan osa jouluaattoa ainakin niin kauan kuin meidän joulunviettoporukassa on alle 10-vuotiaita. Eli ainakin seuraavat 10 vuotta. Ja varmasti sen jälkeenkin, kun Oton sisaruksilla ei toistaiseksi ole vielä lapsia, ja 10 vuoden jälkeen osa meidänkin lapsista on jo aikuisia, herregud. Tai ainakin siltä tuntuu nyt, että pukki on hauska ja tärkeä osa aaton juhlintaa myös tulevaisuudessa. Mutta katsotaan miten fiilikset kehittyvät.

Me käytetään nykyään joka vuosi samaa joulupukki-firmaa, jonka avulla pukin saa helposti varattua pk-seudulla. Ollaan saatu aina ihanan lämminhenkinen, hauska ja turvallinen pukki sitä kautta, eikä ole käynyt huteja. Meidän perheessä joulupukki on sekä satua että totta ja se sopii meille. Vähän niinkuin joulumanteli: aina se laitetaan puuroon ja katsotaan kuka sen saa. Ja ehkä hän, joka sen saa, saa osakseen hyvää onnea ja ihania tapahtumia seuraavalle vuodelle, ihan vaan koska mantelin ansiosta hän uskoo itseensä ja onneen vielä hippusen verran enemmän.