Me ostettiin pari viikkoa sitten vielä vikalle kesälomaviikolle elokuulle Ruotsin reissu. Tällä kertaa lähdetään matkaan auton kanssa, ja mennään siis laivalla. Laivan tultua satamaan me ajetaan 170km matka Kolmården -eläinpuistoon, ja mennään tsekkaamaan mielettömät eläimet, Marine world ja Bamsevärld. Kolmårdenin jälkeen ollaan vielä kaksi yötä Tukholmassa hotellissa, ennen kuin suunnataan laivalla takaisin kotiin.

Alunperin suunniteltiin että oltaisiin jatkettu Tukholmasta vielä Legolandiin asti autolla. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen tuon Novan hampaan puhkeamisen aikaan, että jos nyt sattuu toinen hammas haluamaan ilmestyä suuhun silloin kun pitäisi ajaa 1000km/suunta, niin siitä ei tule kyllä yhtään mitään. Jätetään siis nämä hieman pidemmät automatkat sinne tulevaisuuteen ja siihen aikaan kun Nova on hieman isompi. Kenties ensi kesään, tai jopa sitä seuraavaan, riippuen siitä millainen matkaaja ja persoona meidän kuopuksesta vielä kehkeytyykään.

Kolmårdenissa ollaan molemmat Oton kanssa käyty ala-asteikäisinä, ja jo silloin siitä jäi mieleen miten taianomainen se oli. Odotan kyllä tosi innolla, että saadaan vielä meidän lapset sinne ja kokemaan se mieletön paikka. Kolmården on Euroopan suurimpia eläinpuistoja, ja se on kooltaan siis 150 hehtaaria. Kolmårdenissa on nähtävillä 750 eri eläintä, ja esimerkiksi safari-köysirata ja Tiger world.

Eläintarhat jakavat mielipiteitä, ja kyllä mä ainakin mietin tarkkaan minkälaiseen eläinpuistoon vien lapsia, ja mullakin on kyllä eläintarhoista ristiriitaiset fiilikset. Kolmården tekee paljon luonnonsuojelullista työtä, ja eläimillä on ihan oikeasti paljon tilaa eikä niitä ole ahdettu minipieniin ahdistaviin häkkeihin, mutta silti mietin tätä vierailua paljon etukäteen. Kaikkiin eläinpuistoihin ja -tarhoihin en lapsia veisi, vaan haluan etukäteen tutkia tarkkaan että eläimiä kohdellaan mahdollisimman hyvin.

Mä perustelen vierailua eläinpuistossa itselleni sillä, että onhan sillä myös sivistävä vaikutus ja eläintarhoilla on jo nyt, ja varsinkin tulevaisuudessa suuri merkitys geenipankkeina, joilla saa diversiteettiä luonnonvaraisiin, köyhtyneisiin eläinpopulaatioihin. Kolmårdenilla on ainakin omien sivujensa mukaan fiksut ja kestävät periaatteet, ja siellä itse vieraillessani olen myös nähnyt että eläimillä on todella suuret, luonnonmukaiset aitaukset. Tai tämä oli jo yli kymmenen vuotta sitten, oletan että vuosien aikana olot ovat vain parantuneet tiedon lisääntymisen myötä.

Delfinaarioon me ei kuitenkaan mennä missään nimessä. Mä olen tasan sitä mieltä, että delfiinit eivät missään olosuhteissa kuulu vankeuteen, ja mä en halua myöskään sellaista esitystä näyttää lapsille vaikka se heidän mielestään varmasti olisikin hieno juttu (koska he eivät vielä ymmärrä). Mä toivon että Kolmårdenin delfinaario, Pohjois-Euroopan viimeinen kaupallinen delfinaario, suljetaan mahdollisimman pian, ja omalta osaltani sitä boikotoin sekuntiakaan epäröimättä.

Kolmårdenissa on upean eläinpuiston lisäksi myös huvipuisto, ja hurjan paljon ravintoloita, eli tekemistä ja näkemistä riittää mahtavasti koko päiväksi. Mä uskon että meille tulee upea reissu, ja kiva lähteä omalla autolla matkaan, se helpottaa elämää niin paljon.

Norrköpingistä ajetaan sitten illalla takaisin Tukholmaan ja yövytään hotellissa lähellä Mall Of Skandinaviaa, jossa on tarkoitus viettää seuraava päivä shoppaillen ja pyörien, kerran autolla kätevästi pääsee. Saattaa olla että ”hieman” innostun ostostelemaan Zara Homessa, Disney Storessa ja muissa ihanuuksissa joita ei meillä Suomessa vielä ole. Varsinkin kun kaiken voi pakata autoon!

Vikana päivänä piipahdetaan varmaan sitten vielä Tukholman keskustassa, ehkä vanhassa kaupungissa ja Östermalmilla. Junibackeniakin mietin, mutta katsotaan mihin päädytään. Se on kuitenkin nähty juuri pari vuotta sitten viimeksi, vaikka ihana paikka onkin. Postauksen kuvat on otettu aiemmilla Tukholman reissuilla.

Oletteko te lähteneet autolla länsinaapuriin? Onko teillä vinkkejä reissua varten? 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Knorrin ja Lifien kanssa.

Tämä viikko on ollut mun unelmien täyttymys, sillä yksi mun parhaista ystävistä, Tiaran kummitäti jonka kanssa juhlitaan tänä vuonna kymmenvuotista ystävyyttä, muutti tiistaina Rovaniemeltä tänne Helsinkiin. Meidän kymmenen vuoden ystävyydestä me ollaan asuttu kahdeksan vuotta eri puolilla Suomea, ja nyt siis tosiaan ensimmäistä kertaa vuoden 2009 jälkeen meidän postinumerot alkavat samalla numerolla. Knorrin kamppis tuli loistavaan aikaan, sillä me suunnattiin tietenkin muuttoavuksi ja samalla nappasin mukaan näitä helppoja ja nopeita Knorr Snack Pot -aterioita, joiden valmistukseen ei tarvita muuta kuin kuumaa vettä, ja viisi minuuttia aikaa. Täydellistä muuttosyötävää siis.

Kokosin ystävälleni ja hänen avopuolisolleen pienen tervetuliaiskorin, johon laitoin tuoksukynttilöitä, suihkusaippuaa ja vartalovoidetta, tiskirätin hauskalla kananmunakuviolla, sekä nämä Knorrin Snack potit. Tytöt piirsivät heille hienot ja värikkäät Onnea uuteen kotiin -kortit, ja lisäksi kruunattiin koko komeus vielä värikkäällä ruusukimpulla, johon meidän perheen kuopus erityisesti ihastui. Hän tuijotteli kukkia aivan hullaantuneena.

Mukaan pakkaamani Knorr Snack Pot -ateriat tulevat jo valmiiksi kulhossa, ja niiden valmistus on ihan superhelppoa: Avaa kansi ja lisää kuuma vesi purkissa olevaan rajaan asti. Sekoita. Laita kansi takaisin päälle ja anna ruuan tekeytyä 5 minuuttia itsekseen. Valmista, nauti!

Muuton keskellä nämä on tosi käteviä, kun ei tarvitse sotkea astioita, ja tällaisenhan voi helposti napata mukaan milloin tahansa, kun ottaa vaikka termariin kuumaa vettä. Mulla on muutenkin usein termari mukana, kun siellä on kahvia, joten ihan yhtä kätevää se olisi ottaa mukaan tätä ateriaa varten. Knorrin Snack Pot -ateriat sijaitsevat kaupan kuivahyllyssä, mistä ei niin usein välttämättä tule etsittyä nopeaa syötävää. Suosittelen kuitenkin suuntaamaan sinne ja testaamaan, nämä on huippuja. Makuja on viisi erilaista, Knorrr Snack Pot Spaghetti Carbonara, Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napolitana, Knorr Snackpot Perunamuusi & Pekoni, sekä Knorr Snack Pot Rice Curry.

Mä olen ostanut aikaisemmin kotiin tuota Perunamuusi pekonilla -snackpotia, sillä sen lisäksi että se on helppoa ottaa mukaan, se oli äärimmäisen kätevä syötävä varsinkin silloin kun Nova oli ihan pieni ja olin yksin kotona hänen kanssaan Oton ollessa töissä. Imettäessä saattaa olla, että unohtaa itse syödä kokonaan, tai ruuanlaitolle ei jää kauheasti aikaa kun vauva viihtyy niin paljon tissillä. Silloin nämä on helppoja kun riittää että saa veden kiehumaan, ja tätä voi helposti ja kätevästi syödä vaikka samalla kun imettää.

Kaikki mun maistamat Knorr Snack Pot-maut on olleet tosi herkullisia, eivätkä ollenkaan sellaisia ”kuivaruokamaisia”. Carbonara on kermaista, ja Bolognesessa on makua niinkuin kuuluukin. Myös ystävälleni maistui mun tuliaiset oikein hyvin.

Ystävät on kyllä valtavan suuri rikkaus, ja meidän perheelle ihan mielettömän tärkeitä. Vaikka mun ja Emmiksen välissä on ollut yli 800 kilometriä jo monen vuoden ajan, ollaan silti säilytty läheisinä ystävinä ja ystävyys on kestänyt läpi vuosien kaikista elämänmuutoksista huolimatta. Se että viimein ollaan samassa kaupungissa tuntuu edelleen ihan utopialta, ja en voisi olla onnellisempi. En malta odottaa mitä kaikkea kivaa me keksitään, kun voidaan nähdä ihan milloin vaan. Oli tosi hauskaa yllättää ystävä tällä lounashetkellä helposti ja nopeasti muuton lomassa.

 LUKIJAKILPAILU:

Osallistu tuotepaketin arvontaan, jossa voit voittaa kaikki viisi herkullista Knorr Snack Pot -makua! Kommentoi tähän postaukseen missä tilanteessa Knorrin Snack Pot -ateria olisi sinulle helppo ja kätevä ratkaisu, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 22.7. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Yhteistyössä Knorr.

Ihanaa päivää kaikille <3

Headwrap saatu blogin kautta. 

Mun piti jakaa tänään yksi aivan toisenlainen postaus, mutta sitten tuli ilta, tuli hämärä ja tuli Novan nukkumaanmenoaika. Tuttuun tapaan isommat tytöt menivät ensin nukkumaan ja samalla hoidettiin Novan iltatoimet. Kun olin toivottanut hyvät yöt tytöille ja kehottanut näkemään kauniita unia kukkasista ja perhosista (saaden takaisin erittäin nasevan vastauksen ”eiku mä nään skeittilaudoista ja Robinista), oli aika ottaa se meidän oma kahdenkeskinen hetki Novan kanssa. Ihana iltahetki, ihana nukutustuokio, tuokio mikä joka toinen ilta saa mut nauramaan vedet silmissä, ja joka toinen ilta kyynelehtimään onnesta kun kuuntelen vauvan tuhinaa.

Me mentiin Novan kanssa kahdestaan meidän makkariin, niinkuin aina illalla. Nova vaikutti sopivasti väsyneeltä ja hän kävikin heti kiinni rintaan ja näytti ihan siltä että nyt tulee uni. Vaan ei, hän söi ja söi ja sitten päästi irti. Pötkötteli siinä hetken, sitten kuului ”höööööö” ja äänekäs, tyytyväinen kielen maiskautus. Silittelin omasta mielestäni rauhoittavasti vauvaa, vaan ei, siitähän minityyppi vasta innostuikin: kuului uudestaan ”eh, eeehh, eiiiih” ja taas maiskuttelua, sekä naurun kiljaisu. Pian hän jo repi kaksin käsin mun tukkaa ja yritti saada mun nenää pyydystettyä suuhunsa.

Ja mua alkoi naurattaa. Yritä tässä nyt taas nukuttaa, kun toinen on kuin vasta herännyt pieni peipponen joka iloa pulputen hölpöttää ja pyörii ja rapsuttaa. Tämä meidän kuopus on sellainen tapaus joka pitää ääntä siihen asti että on sikeässä unessa, ellei ole sitten tissi suussa. Joka toinen ilta hän on oikeasti väsynyt, ja nukahtaa ensimmäisen huikan jälkeen. Mutta jokatoinen ilta hän höpöttelee ja höpöttelee ja rapsuttelee, ja hän jaksaa tehdä sitä vaikka kuinka kauan. Vaikka hän olisi ollut aivan rättipoikkipuhkiväsynyt siinä vaiheessa kun valot sammuvat, hän saattaa vielä piristyä ja aloittaa tämän ihanan jokailtaisen höpötystuokion.

Nämä hetket ovat yksi mun lemppari asioista tässä vauva-arjessa. Niistä tulee niin hyvälle tuulelle, ja musta tuntuu että halkean onnesta kun kuuntelen meidän ihanaa palleroa. Vaikka mun sieraimiin menee kuolaa kun hän koittaa haukata mun nenää, se ei haittaa yhtään. Kun mä pötköttelen pimeässä meidän touhutyypin kanssa, en voi olla tuntematta suurta haikeutta jo valmiiksi siitä, että jossain vaiheessa tämä mieletön vauvavuosi ja vauvakupla loppuu. Vaikka mä rakastan yli kaiken seurata sitä miten ihanasti lapset kasvavat ja kehittyvät ja muuttuvat omiksi upeiksi persoonikseen, tuntuu raastavan riipaisevalta että Novakin on jo yli viisi kuukautta vanha. Pian ollaan vauvavuoden puolivälissä.

Toisaalta taas, tekstiin alkuun palatakseni, on siinäkin omat puolensa että nukkumaan menevät lapset ovat jo vähän isompia. Kun oma tytär toteaa näkevänsä ennemmin unta skeittilaudoista ja Robinista kuin kukista ja perhosista (no obviously, miksi edes ehdotin jotain kukkia ja perhosia), sitä muistaa miten mahtavaa on kun lapsilla on omia mielipiteitä asioista, ja saa tutustua joka ikinen päivä paremmin ja syvemmin omiin lapsiinsa. Ne on oikeasti maailman siisteimpiä tyyppejä<3

Nyt onkin satanut kaksi päivää putkeen, ja me ollaan oltu pitkästä aikaa ihan rennosti kotona vaan. Ihan kivaa tämäkin että ollaan vain otettu rauhassa ja maalattu, piirretty ja hengailtu. Eilen meillä kävi kylässä Oton pikkuserkku perheineen, ja lapsilla oli leikkiseuraa. Hauskaa kun nyt Novakin ensimmäistä kertaa huomasi pian vuoden täyttävän pikkupikkuserkkunsa, ja hymyili hänelle niin ihanasti. Noista minityypeistä tulee kyllä mahtavia kavereita ihan varmasti!

Tänään meillä kävi toimittaja tekemässä haastattelun, ja ottamassa pari kuvaa meistä yhteen lehtijuttuun, joka tulee myöhemmin syksyllä ulos. Oli ihan hauskaa tehdä pitkästä aikaa haastattelu ja olla muiden kuvattavana yhdessä Oton kanssa. Toivottavasti jutusta tulee kiva ja kuvasta hyvä! Ainakin meitä nauratti kovasti juttua tehdessä ja oli lämmin tunnelma.

Me kaivattiin olkkariin vähän väriä ja jotain piristystä, ja löysin H&M Homesta meille lehtikuviolla varustetut raikkaan vihreät verhot. En olisi koskaan ennen kuvitellut että haluaisin meille noin räikeän vihreää mihinkään mutta jotenkin se tuntui nyt tosi raikkaalta ja mun mielestä myöskin sopii nätisti vaaleanpunaisen, harmaan ja luonnonvalkoisen kanssa. Olkkari tuntuu nyt jotenkin paljon kodikkaammalta, kun siellä on vähän uutta väriä ja lämmintä tunnelmaa. Löysin myös samalla kuviolla koristellun tyynynpäällisen, ja ostin muutaman teemaan sopivan tuoksukynttilän. Nuo verhot saa nyt olla paikoillaan ainakin siihen asti että alkaa joulun aika ja pitää saada jouluisaa tunnelmaa tänne.

Tällä viikolla ostettiin pieni kesäreissu tuohon länsinaapuriin, ja lähdetään piipahtamaan siellä auton kanssa vielä elokuun alussa ennen eskarin alkua. Muutenkin meillä on syksyn matkasuunnitelmat kovasti käynnissä ja niistä on kyllä pakko kysellä ja kirjoittaa tänne, teiltä on ennenkin saatu loistoja matkavinkkejä. Eli matka-asiaa tulossa tässä lähiaikoina! Lisäksi tällä viikolla on tulossa asiaa myös vanhemmuudesta, alelöydöistä ja syysuutuuksista, sekä ystävyydestä. Loppuviikosta lähdetään mökkeilemään joten mökkifiiliksiä luvassa myös. Paljon kaikkea kivaa jännää tulossa, mitä en malttaisi edes odottaa!

Mua ei ainakaan yhtään haittaa nämä pari sadepäivää, kun on kivaa välillä tehdä kaikkia perinteisiä sadepäiväjuttuja: juoda kahvia ilman että tulee heti hiki, maalata vesiväreillä ja lähteä kumpparit jalassa sadekävelylle. Kesäsade on ihana! Ja sateella on hyvä myös pomppia pihalla uikkareissa ja ampua vesipyssyillä, kun eihän tuolla ole edes kylmä.

Ihanaa sadepäivää kaikille <3

Heippa ja ihanaa uutta viikkoa kaikille! Tämä viikko on alkanut upealla auringonpaisteella, ja me aamulla mietittiikin että mitä oikein tehtäisiin tänään. Ekana ehdotin että lähdettäisiinkö uimaan, mutta kun kysyin lapsilta mitä he haluaisivat tehdä, esikoinen toivoi Linnanmäkeä. Ja niin me pakattiin sitten kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Lintsille eka kertaa tänä vuonna.

Lintsi on nykyään huomattavan paljon helpommin lähestyttävä kuin mun lapsuudessa, jolloin alueelle piti maksaa sisäänpääsymaksu ja ranneke tai laitelippuja oli ostettava, jos mieli tehdä yhtään mitään edes taaperon kanssa. Silloin ei tullut kuuloonkaan että tuosta vaan extempore olisi lähdetty Lintsille, vaan se oli koko kesän odotettu reissu ja juhlapäivä.

Nykyään Lintsillä voisi hyvin käydä vaikka joka viikko, kun sinne voi mennä halutessaan vaan hengailemaan. Silloin siitä saattaisi kyllä kadota hohto, jos joka viikko kävisi. Oli kuitenkin tosi hauskaa vastata esikoisen kysymykseen yhtään miettimättä että ”joo mennään vaan”, kun ajattelee että 90-luvun lapsena itselle olisi ollut varmaan joku maailman suurin unelmien täyttymys päästä heti samantien Lintsille kun sitä pyytää. Mun lapsuudessa Lintsi taisi olla jopa maanantaisin kiinni, ja ainakaan se ei auennut kello 11 aamupäivällä niinkuin nykyään, vaan vasta joskus puolen päivän jälkeen.

No joo, mutta sinne siis lähdettiin jo melko aikaisin aamupäivällä koko porukka. Ja vaikka ehkä nykypäivän lapsille Lintsi ei enää ole niin iso ja kerran kesässä -juttu kuin itselleni aikoinaan, niin kyllä olivat meidän mukulat aivan innoissaan sinne päästessään. Laitteisiin ei ollut yhtään pahat jonot kun oltiin ajoissa liikkeellä, ja lapset pääsivät heti ekana junaan, rumpukaruselliin ja minisähköautoihin. Keskimmäinen oli myös aivan innoissaan kun hänkin vihdoin pääsi merirosvolaivaan, kun on nyt ylittänyt metrin merkkipaalun pitkän odotuksen jälkeen.

Oli niin hassua katsoa miten reippaasti tytöt vaan jonottivat ja menivät laitteesta toiseen kahdestaan. Heistä on tullut niin isoja!! Kävin mä heidän kanssaan Kot-Kotissa laskemassa tipuja, ja syötiin yhdessä hattaraa ja vedettiin narua ja kaikkea, mutta pääosin he vaan halusivat mennä kahden kesken laitteisiin, eikä moniin olisi yli 140cm pitkät edes päässeet mukaan.

Käytiin syömässä Flores-nimisessä fresh mex -ravintolassa, missä oli mun mielestä ainakin juuri tällaiseen lämpimän aurinkoiseen päivään sopivaa maukasta meksikolaistyyppistä ruokaa. Mä otin burritoa, Otto nachoja ja lapset nachoja ja lihapullia. Mahat saatiin täyteen, ja Nova innostui rapsuttelemaan ravintolan penkkiä joka oli värikkään raidallinen. Siis enpä ole koskaan aiemmin nähnyt lasta joka olisi yhtä kova rapsuttelun rakastaja kuin tämä meidän vauva. Hän vaan rapsuttelee aina ja kaikkea ja nauraa sille äänelle mikä rapsuttelusta kuuluu.

Ruuan jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa muutama laite ja syötiin jälkkäriksi hattara neljään pekkaan, hyvin riitti yksi hattara kaikille, en mä ainakaan enempää pystyisi edes syömään.

Ihana aurinkoinen Lintsi-päivä, me nautittiin niin paljon!

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3