Arvatkaa mitä! Me muutetaan! Kun vihdoin alettiin etsimään uutta asuntoa toden teolla, se löytyikin nopeammin kuin osattiin edes arvata. Kun me asteltiin sinne sisään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sen jälkeen vielä jännitettiin että saadaanko me juuri kyseistä asuntoa, ja onneksi saatiin. Parin viikon päästä me muutetaan kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, ja mä en kestä miten innoissani olen! Pian meillä on melkein 25 neliötä enemmän tilaa, kaksi kylppäriä, lapsille omat huoneet heidän niin halutessaan, ja ennen kaikkea: oma terassi!

Viime viikot on olleet aikamoista odottelua ja se on välillä kyllä aiheuttanut stressiäkin. Sen lisäksi että odotellaan tällä hetkellä vauvaa niin ollaan odoteltu rakenneultraa ja sitten vielä jännitetty että meneekö meidän tarjous asunnosta läpi ja saadaanko sitä ja siis huh. Nyt on sentään nämä kaksi super isoa jännityksen aiheuttajaa pikkuhiljaa jännitelty ja voi taas keskittyä olennaiseen: seesteiseen keskiraskauteen ja tietenkin pakkaamiseen. Pakkaaminen ollaan aloitettu hyvissä ajoin, sillä meillä on aika paljon kaikkea muutakin puuhaa tässä ennen muuttoa kun lähdetään vielä käymään Oulussa moikkaamassa mun sukulaisia syyslomalla. Ja parempi pakata nyt kun mulla jaksaminen riittää, sitä ei koskaan tiedä milloin supistukset vaikka yltyvät tai tulee jotain muuta raskausvaivaa joka hankaloittaisi pakkaamista.

Kerron uudesta kodista enemmän sitten kun meillä on avaimet kädessä ja päästään laittamaan sitä enemmän, mutta tosiaan pysytellään niin lähellä nykyistä kotia että lasten ei tarvitse vaihtaa päiväkotia, ja tuleva koulu ja lähimmät kaupat ja kaikki pysyvät samana. Ainoastaan päiväkotimatka helpottuu kun jatkossa ei tarvitse kulkea kuin yhdellä liikennevälineellä, ah mitä luksusta.

Uudessa kodissa maalaillaan ainakin vähän seiniä, ja jotain pientä remppaa tehdään niin että muokataan kämppää enemmän meidän näköiseksi, mutta alle kaksi vuotta sitten valmistunut koti on onneksi tosi hyvässä kunnossa ja siinä on aivan super ihana ja valoisa keittiö, ja muutkin huoneet. Olohuoneessakin on iso leveä ikkuna melkein lattiasta kattoon, ja terassille paistaa ilta-aurinko. Näen jo meidät grillaamassa siinä isolla kaasugrillillä jonka Otto aikoi ostaa itselleen synttärilahjaksi ensi kesänä. Ja lapset leikkimässä, terassillehan voi laittaa vaikka pienen liukumäen ja teltan ja vaikka mitä kivaa.

Mä olen asunut kerrostalossa ihan koko elämäni, joten mulle tämä on täysin uusi kokemus että me ollaankin sitten maan tasalla ja meillä on kaksi kerrosta ja ihan oma piha. Mutta siis ehdottomasti hyvä kokemus varmasti, siitä ei ole epäilystäkään. Ja ihan mahtavaa että meillä on sitten portaat omasta takaa, niin voi sitten loppuraskaudessa rampata niitä oikein urakalla jos tuntuu ettei synnytys lähde käynnistymään itsekseen, hah! Me ollaan kyllä koko perhe innoissaan kuin pikkulapset jouluna, siis mahtavaa että me vietetään joulua jo uudessa kodissa ja meillä on rauhassa aikaa laittaa kaikki valmiiksi ennen meidän pikkumurun syntymää. Oton ja mun tuleva makuuhuone on niin iso että sinne saa kivasti tytölle ison oman nurkan laitettua ja varmasti jonkun hoitotasonkin.

Juuri nyt meillä on pakkaamisen lisäksi se aika käsillä kun mietitään tulevan kodin hankintoja, joten ajattelinkin että voisin kysyä teiltä jotka olette asuneet kahdessa tasossa pienen vauvan kanssa: Onko teillä ollut hoitopiste kummassakin kerroksessa vai vaan toisessa? Ja joku nukkumapaikka on varmaan ollut myös molemmissa kerroksissa?

En melkein vieläkään usko että kämppä on meidän, vaikka nimetkin on jo paperissa. Jotenkin vaan se mistä me vajaat kuusi vuotta sitten lähdettiin, verrattuna siihen mitä kohti ollaan kokoajan menty, on niin iso juttu. Me ollaan kuljettu aivan järjettömän suuri matka ja tehty molemmat koko sydämellä töitä että ollaan päästy tähän missä nyt ollaan, ja se tuntuu ihan hiton hyvältä. Me ollaan tehty se kaikki työ itse, ja nyt saadaan nauttia sen hedelmästä. On aika aloittaa uusi vaihe elämässä, uudessa kodissa, ja pian vielä uuden mahtavan perheenlisän kanssa.

 

Yhteistyössä Plan. Tiesittekö, että joka vuosi yli 2 miljoonaa alle 15-vuotiasta tyttöä tulee äidiksi? Se on ihan järkyttävän suuri määrä. Ylihuomenna vietetään kansainvälistä Tyttöjen Päivää, ja mä sain kunnian olla tänä vuonna mukana Planin Tyttöjen Päivä -kampanjassa, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta lapsiäitiydestä ja kiinnittää huomiota maailman tyttöjen oloihin. Kun mä katson mun omia pieniä tyttöjä, ja mietin että alle kymmenen vuoden kuluttua heidän pitäisi käydä läpi raskaus tai olla jollekin äitejä, mua kuvottaa ja sydäntä puristaa. Alle 15-vuotiailla äideillä on kaikkein suurimmat riskit kuolla raskauden tai synnytyksen aiheuttamien komplikaatioiden takia, ja vaikka he selviäisivätkin hengissä, synnytys aiheuttaa väistämättä kypsymättömälle vartalolle suurta vahinkoa joka vaikeuttaa tytön elämää ihan joka päivä. Lapsiäiti saattaa näiden terveysongelmien takia jäädä täysin vaille mahdollisuutta kouluttautua ja päättää omasta tulevaisuudestaan.

Lapsen tulee saada olla lapsi ihan joka puolella maailmaa, eikä häneen saa koskea tai häntä saa laittaa käymään läpi asioita jotka eivät millään tavalla lapsuuteen kuulu. Jokaisella lapsella on oikeus päättää omasta kehostaan ja saada tietoa terveydestä, ehkäisystä ja raskaudesta. Lapsiäitiys on todella vakava ongelma, johon pitäisi puuttua kaikin keinoin ympäri maailmaa. Eniten lapsiäitiyttä esiintyy Afrikassa, mutta myös Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Lapsiäitiyteen johtaa usein jo lapsena väkisin solmittu avioliitto, seksuaalinen väkivalta ja köyhyys, ja riskiä lisäävät konfliktit ja katastrofit. Lapsiäitiys on todellisuutta jolta ei saa ummistaa silmiään vaikka itse ei sitä arkipäivässä kohtaakaan.

Varsinkin tässä kolmatta kertaa raskaana ollessa tämä koskettaa ihan erityisen paljon, eikä vähiten siksi että odotan kolmatta tyttölasta. Tiedostan kuinka hurjan onnekas olen itse saadessani olla raskaana yhdessä maailman turvallisimmista maista, jossa terveydenhuolto pelaa ja jossa tiedän että myös mun kolmannella tytöllä on hyvä ja turvallinen lapsuus ja tulevaisuus edessään. Hän saa leikkiä, oppia ja toteuttaa itseään ja haaveitaan. Kaikilla maailman pienillä tytöillä näin ei ole. Heitä saattaa odottaa avioliitto ja hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta seuraava raskaus ja lapsiäitiys jo alakouluiässä, mikäli he selviävät raskaudesta ja synnytyksestä hengissä.

Mulla on oma kummityttö Planin kautta Zimbabwesta, ollut jo pidemmän aikaa. Hänellä on pian syntymäpäivä, hän täyttää seitsemän vuotta. Mä toivon että mun antaman tuen avulla hän saa käydä koulua pitkään, ja välttyy lapsiäitiydeltä ja sen mukanaan tuomilta järkyttäviltä seurauksilta. Kun mä tuen tyttöä rahallisesti kuukausittain, koko hänen yhteisönsä hyötyy siitä. Tukea käytetään mm. varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, tasa-arvon ja seksuaaliterveyden edistämiseen ja lastensuojeluun, rokotuksiin, terveyspisteisiin, lapsiavioliittojen ja -äitiyden ehkäisyyn ja siihen että ohjelmassa mukana olevat lapset pääsevät myös itse vaikuttamaan asioihin ja heitä kuunnellaan. Planin kummien avulla esimerkiksi minun kummilapseni alueelta on tavoitettu yli 80% lapsista, vaikka heistä kaikilla ei omaa kummia olekaan. Se on ihan mielettömän hienoa, ja musta on mahtavaa lukea raportteja, ja lähettää kummilapselleni kirjeitä joihin hän myös vastaa vanhempansa avustuksella. Kirjeitä voi lähettää niin usein kuin haluaa, ja mukaan voi laittaa valmiita askartelukuvia tai omia valokuvia.

Kun on itse kummina ja näkee edes kuvien ja kirjeiden avulla millaista se elämä siellä kaukana jossain on, tämäkin asia tulee paljon lähemmäksi itseä. On niin helppo sulkea silmät siltä mitä maailmalla tapahtuu, kun itsellä on kaikki hyvin. Se ei saisi mennä niin. Me keillä on mahdollisuus auttaa ollaan ne joiden pitäisi pitää kaikkein kovinta meteliä auttamisen mahdollisuuksista ja siitä miten tarpeellista auttaminen on.

Olen ylpeä ja onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus opettaa omat lapset jo pienestä pitäen auttamaan toisia ottamalla heidät mukaan kummiuteen. Mun tytöt piirtävät kummitytölle kuvia, ja kertovat omia kuulumisiaan kirjeeseen, ja lisäksi kysyvät kummitytöltä hänen kuulumisiaan. Olen huomannut kirjeiden myötä että mun tytöt täällä Suomessa, ja kummityttö Zimbabwessa miettivät ihan samanlaisia asioita: lempiväriä, kuulumisia ja koulua. On tuskallinen ajatus, että siitä huolimatta vain toiset heistä saisivat elää turvallisen ja vakaan lapsuuden, ellen olisi kummi. Tytöt Zimbabwessa ja muualla Afrikassa eivät ole yhtään sen valmiimpia lapsiäitiyteen mitä tytöt täällä Suomessakaan olisivat. Eikä heidän tarvitsekaan olla, jos he vain saavat tarpeeksi apua ja tukea.

Mä toivon että mun kummitytön kasvaessa mä saan kuulla hänen unelmiaan, hänen oppimiaan asioita, ja sitä miten hän on saanut toteuttaa omia haaveitaan. Haaveet ovat asia johon jokaisella meistä tulisi olla oikeus, sekä haaveiluun että haaveiden toteuttamiseen. Ja jos voin auttaa häntä toteuttamaan omia haaveitaan edes vähän, koen onnistuneeni ja olleeni hyödyksi.

Myös sinä voit auttaa. Planin kautta tyttöjä voi auttaa kertalahjoituksella, tai ryhtymällä mun tapaan kummiksi tai kuukausilahjoittajaksi. Lisää lapsiäitiydestä ja Planin Tyttöjen päivä -projektista voit lukea Planin sivuilta. Lahjoituksen pääset antamaan TÄSTÄ, ja jo pienikin summa on iso juttu ja vie eteenpäin tavoitteessa kohti turvallisempaa lapsuutta tytöille. Planin sivuilta voit myös liittyä kummiksi, ja mä en voi sanoin kuvailla kuinka antoisaa kummina toimiminen on ainakin mulle ollut. Kannattaa ehdottomasti liittyä jos vain oma talous antaa myöten. Kummina voi muuttaa jonkun elämän.

Yhteistyössä Plan.

Joskus aiemmin tänä vuonna blogeissa kiersi 18x  jatka lausetta -postausidea, ja nyt päätin soveltaa sitä vähän uudella tavalla kun siihen aiempaankin oli niin hauska vastata. Keksin kahdeksan ihan uutta lauseen alkua ja annoin vastausvuoron meidän tytöille, näin saatiin ihanasti talteen heidän ajatuksiaan tulevasta vauvasta. 18 lausetta olisi voinut olla vähän liikaa mutta kahdeksan oli juuri sopivasti! Saapahan vauva itsekin joskus lukea nämä niin halutessaan, mun mielestä näistä tuli ainakin tosi hauskoja ja symppiksiä kun tytöt saivat ihan itse miettiä. Lisäsin myös omat välikommentit vastausten alle, mitä ajatuksia itselleni heräsi näistä.

Jos ihastuit leggingsseihin* niin scrollaa alaspäin!

1. Kun pikkusisko syntyy aion..

Z: ..olla pikkusisko-isosisko.

T: ..leikkiä sen kaa legoilla.

Zelda on nyt keksinyt että hän on tulevaisuudessa sekä pikkusisko että isosisko ja sekös on maailman siisteintä! Esikoinen odottaa että saa uuden legoleikki-kaverin, siinä tosin saattaa mennä hieman aikaa.

2. Parasta siinä että meille tulee vauva on..

Z: ..että saan auttaa hoitamaan sitä.

T: ..että me saatiin ilmapalloja, muistatko äiti!

Tiaralla taitaa olla mielessä vielä eniten ilmapallot joita he saivat kun paljastettiin vauvan sukupuoli. Ja Zelda odottaa niin kovasti että pääsee hoitamaan vauvaa äidin ja isin apuna, hän hoitaa aina innokkaasti kun nähdään muita vauvoja.

3. Meidän vauva on..

Z: ..tyttö ja sille laitetaan mekko ja panta.

T: ..hieno, kiltti ja rakas.

Nämä esikoisen ajatukset saivat äidille pienet hormonikyyneleet silmäkulmaan, niin ihania mietteitä. Ja saa nähdä millaisista vaatteista vauva itse tykkää, meidän mekkohullu prinsessa Zeldamme on aivan sitä mieltä että vauva hukutetaan röyhelöihin ja rusetteihin ja timantteihin, mutta jää nähtäväksi millainen vaatemaku tulevalla tyypillä sitten on.

4. Vauvalle sopisi parhaiten nimeksi..

Z: Ida.

T: Ida

En tiedä mistä molemmat on keksineet tämän nimen mutta onhan se kyllä söpö! Epäilen tosin että esikoinen vakoili mitä kuopus oli vastannut kun hän näki että olin kirjoittanut sen jo ylös, ja taisi siitä bongata sen nimen, kun en ainakaan koskaan ole kuullut että tytöt olisivat yhdessä puhuneet tuosta nimestä.

5. Vauvan kanssa aion..

Z: ..auttaa sitä piirtämään.

T: ..leikkiä barbeilla.

Aika kauan saavat molemmat odottaa että pääsevät näitä tekemään! Voin jo kuvitella mielessäni sen miten he opettavat jotain 1-vuotiasta piirtämään ja kehuvat jokaista viivaa minkä tyyppi saa sudittua paperiin tai sen ympärille.

6. Haluaisin opettaa vauvalle..

Z: ..piirtämistä ja menemään pinnasänkyyn.

T: ..kirjoittamaan ja syömään lusikalla.

Nämä kuulostaa jo vähän aiemmin toteutuvilta jutuilta, nämä pinnasänkyyn opettamiset ja lusikalla syöminen. Tiarakin syötti Zeldalle sosetta jo 2-vuotiaana, varmasti tytöistä on iso apu sitten kun meidän vauva opettelee syömään ihan itse.

7. Sitten kun vauva on syntynyt, aion isin ja äidin kanssa..

Z: ..leikkiä ja pomppia.

T: ..hyppiä trampoliinilla äidin kanssa.

Käytiin juuri tänään HopLopissa, ja mä skippasin ison mahani kanssa kaikki huvitukset. Mutta odotan kyllä itsekin jo niin innolla että pääsen riehumaan lasten kanssa ihan normaalisti. Tramppa tosin saa odottaa ainakin hetken synnytyksen jälkeenkin, hahaha!

8. Haluaisin sanoa vauvalle..

Z: ..että se voi hyvin ja on rakas.

T: ..että se saa tulla mukaan meidän kaikkiin leikkeihin.

Kuulostaa hyvältä, eikö vain <3 Olen ylpeä tulevista isosiskoista, niin ihania ja ajattelevaisia neitejä.

Kaikkien kolmen neidin pöksyt* ovat Lucky no. 7:n ja ne on saatu Lilla Companysta. Lucky no. 7 on ihanan rento ja tyylikäs lastenvaatemerkki joka tekee ainakin muhun todella kovaa kolahtavia simppeleitä ja hauskoja lastenvaatteita. Lilla Companyssa on vaikka mitä kivaa merkiltä, nuo 19,95 maksavat Play Hard –leggarit on ainakin ihan must have! Koodilla HUMAN saatte muuten nyt 15% alennusta kaikista Lucky No. 7 -vaatteista Lilla Companysta 12.10. asti, eli nyt kannattaa tilata jos ihastuitte vaikka näihin leggingseihin tai muihin merkin ihanuuksiin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Hieman kahdeksan jälkeen maanantaiaamuna istui eräs reilut 80 kiloa painava miesmassa yhdessä Naisten klinikan alimman kerroksen toimenpidehuoneista kädet ilmassa, virnistellen kuin idiootti. Osittain siksi että kolmaskin lapsi osoittautui tytöksi, osittain siksi että miehen vaimon veikkaukset sukupuolesta menivät aivan päin hevonsköndeä vaikka tämä mitä sanoi. Enimmäkseen kuitenkin siksi että tyttö on kaiken kuuleman mukaan hyvässä kunnossa, oikean muotoinen ja kokoinen toisinsanoen. Kyllähän se kuvista päätelleen enemmän vauvaa jo muistutti, kuin esimerkiksi avokadoa tai ummetusta.

Tämä saattaa tulla osalle yllätyksenä, mutta minä en erityisemmin toivonut poikaa. Ei sillä että olisin varsinaisesti toivonut tyttöäkään. En ole kertaakaan toivonut mitään muuta kuin että kaikki lapsemme ovat ja pysyvät terveinä. Jos totta puhutaan ovat ainoat kerrat kun olen ”kironnut” pojattomuutta olleet ne kerrat kun olen lelukaupassa halunnut ostaa itselleni vaahtomuovipyssyä. Eikä se pojattomuus ole edes mikään oikea este. Olen sataprosenttisen varma että meidän tytöt lähtisivät aivan onnesta soikeana isin kanssa sotasille jos vaan koskaan kehtaisin laittaa satasta kunnon settiin. Että se niistä sukupuolirooleista.

Kahden tytön isänä olen enemmän kuin onnessani kuitenkin siitä että jonon jatkoksi läppäistään vielä kolmas samanlainen vekkuli. Jotenkin olen niin tottunut selkeään rooliini perheen päänä. Välillä ritarina joka pelastaa meidän pikkuprinsessat pahalta lohikärmeeltä, välillä pahana lohikäärmeenä joka prinsessat kaappaa. Olen myös oppinut nauttimaan ihan uudenlaisista leikeistä. Eilenkin rakensimme porukalla esikoisemme lahjaksi saaman Lego-pukuhuoneen, ja voin rehellisesti tunnustaa että pikkuriikkisten huonekalujen rakentaminen oli todella tervetullutta vaihtelua kaikkien biljardien ralliautojen ja ritarilinnojen jälkeen joita omassa nuoruudessani tuli väkerrettyä.

Minua ei haittaa jos joku onnistuu muka lukemaan rivien välistä että oikeasti olisin pettynyt tai muuta vastaavaa hevonkukkua. Meidän kolmatta pikkuista odottaa täällä lämmin ja rakastava koti. Ja jos totta puhutaan, huokaisin minä helpotuksesta kun meille luvattiin tyttöä. Tämä meni ihan hyvin näin. Nyt, suonette anteeksi, menen takaisin leikkimään lastemme kanssa kotia.

Ja kyllä, tulen kolmen tytön isänä varmaan loppuelämäni kuulemaan siitä kuinka olen suuri rakastaja, tämä meinaan toistui maanantaina peräti kolme kertaa. Tiistaina kahdesti. Ei sillä että se haittaisi.

Terveisin,

Otto

 

Yhteistyössä Fazer. Järjestettiin viikonloppuna ystävien kanssa yhteinen aamupalahetki, tai no brunssiksi se enemmän jo kääntyi kun kello oli niin paljon. Käytiin aamulla testaamassa yhdessä vauhdikasta taaperojumppatuntia, ja sen jälkeen maistui kaikille herkullinen ja terveellinen mysliaamupala. Pitäisi useamminkin järjestää yhteisiä aamupaloja ystävien kanssa, se oli niin kivaa.

Aamiaishetken aikana me maisteltiin uusia Fazerin Alku -myslejä, joissa ei ole ollenkaan lisättyä sokeria, ja jotka eivät sisällä ollenkaan vehnää. Mä olen todella tarkka siitä että meillä ei koskaan ole tarjolla mysliä missä olisi lisättyä sokeria, sillä usein sitä on niissä ihan uskomattoman paljon. Lisättyä sokeria on yleensä eniten myslin kuivatuissa hedelmissä, jotka on sokeroitu oikein urakalla. Alku-mysleissä näin ei siis kuitenkaan ole. Mä olin todella positiivisesti yllättynyt siitä että vihdoin on suomalainen, Lahdessa valmistettu vaihtoehto naapurimaan lisäsokerittomille mysleille. Aina mieluummin ostan lähellä tuotettua kuin ulkomaista.

Hyvin harva mysli on onnistunutta mun mielestä, sillä usein sitten sokerittomuus näkyy myös mauttomuutena. Alku-mysleistä makua kuitenkin löytyy tosi runsaasti, ja mun sekä lasten lemppari on etenkin Alku omenainen kaura-granola jossa on runsaasti herkullista kuivattua omenaa ja rouskuvaa kauraa. Myös Alku Kotipuutarhamysli on tosi hyvää ja maukasta, siinäkin on omenaa ja lisänä myös marjoja ja terveellisiä siemeniä. Nämä kauraiset myslit pitävät myös nälkää hyvin yhdessä lisäsokerittoman jugurtin kanssa.

Joskus kun kaipaan makeutta ja pientä hemmottelua, lisään pikkuisen hunajaa myslin ja jugurtin joukkoon, tämä on perinne jo lapsuuden kesistä jotka vietin mummolassa. Mummulla oli aina sokeroimatonta mysliä ja sen kaveriksi banaanisiivuja ja hunajaa. Meidän bileissä ei nyt ollut banaania, mutta mansikat ja hunajameloni, sekä mun suosikki  eli kuivatut karpalot, maistuivat myslibowleissa hyvin myös.

Olen huomannut että lapset rakastavat buffet-muotoisia aamupaloja, sitä että saa itse valita useista vaihtoehdoista ja koostaa ihan tasan omannäköisensä annoksen. Ja kyllä se tuo pientä luksusta aamuun kun on tuoreita ihania aineksia ja kaikkea hyvää mistä valita. Uudet Alku-myslit on kyllä tulleet jäädäkseen, sillä alunperin sain nuo testikappaleet jo elokuussa jolloin me niitä ekan kerran maisteltiin, ja sen jälkeen on pitänyt ostaa jo monta pakettia lisää. Aamu ei ala ilman granolaa!

KILPAILU: Mikä on teidän suosikki Alku-Mysleistä, jota haluaisitte maistaa tai olette jo maistanut?Kurkkaa vaihtoehdot Fazerin sivuilta ja kerro miten haluaisit nauttia lempimysliäsi. Kommentoi suosikkisi, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja osallistut arvontaan jossa voi voittaa Alku-tuotepaketteja! Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 9.10.2016 klo 22.00 asti. 

Yhteistyössä Fazer.

Ihanaa päivää kaikille!