Tässä kuvassa me tehdään jotain, mikä ilahdutti mua valtavasti! Nimittäin me pelattiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa yhdessä The Sims 4 -peliä. Se oli niin kivaa! Päätettiin yhdessä tehdä meidän perhe ja isot tyypit saivat auttaa mua tekemään juuri meidän perheen näköiset hahmot. Tai ainakin niin meidän näköiset kun me vaan osattiin. Lisäksi alettiin rakentamaan Sims-versiona meidän tulevaa uutta kotia, se vasta hauskaa olikin. Tosin tehtiin ihan liian iso talo meidän talon oikeaan kokoon nähden, tuosta tuli n. kolminkertainen neliöiltään, vaikka pohjapiirros olikin sama. Nauratti lähes messuhallin kokoinen olohuone-keittiö-tila ja kylpyhuone, jossa on vain kaksi suihkua nurkissa ja yksi pyyhetanko seinässä.

Se, mikä mua erityisesti ilahdutti, oli se vaihe kun me suunniteltiin hahmoja. Me analysoitiin meidän koko perheen piirteitä, kun yritettiin tehdä hahmoista meidän näköisiä. ”Äidillä pitäisi olla vähän lyhyempi nenä, ehkä tuo tuossa. Esikoisella on vähän vaaleammat kulmakarvat. Keskimmäisellä on samanlaisia kasvonpiirteitä kuin äidillä. Kuopuksella pitäisi olla vähän vähemmän hiuksia. Ja isille pitää tehdä paljon lihaksikkaammat reidet”.

Tutkittiin toistemme kasvoja ja piirteitä, eikä keneltäkään tullut yhtäkään negatiivista sanaa. Ei meidän lapsilta yleensäkään tule negatiivisia sanoja liittyen omaan tai toisten ulkonäköön, mutta jotenkin oikein havahduin jälkikäteen ajattelemaan tätä asiaa. Silloin kun mä olin lapsi, oli ihan tavallista, että porukalla pelatessa kiinnitettiin huomiota Sims-hahmojen ulkonäköön negatiivisessa mielessä, kommentoitiin ”kauheita” piirteitä tai ”rumia vaatteita”. Kaikki tekivät sitä silloin, se oli normaalia. Nykyisin se ei ole.

En ole ikinä kuullut, vieläkään, että meidän lapset olisivat tehneet niin, missään yhteydessä. En ole koskaan kuullut myöskään, että heidän kaverit olisivat tehneet niin. Sen sijaan olen usein kuullut, kuinka lapset kehuvat toisiaan tai toistensa vaatteita, tai sitten omia vaatteitaan tai ulkonäköään. Sitä on niin ihana seurata. Jokainen piirre, vaate ja tyyli on heille ihan yhtä arvokas. Niitä ei laiteta järjestykseen tai lokeroida vain tietynlaisia juttuja kauniiksi tai oikeanlaisiksi. Erilaiset nenät ovat vaan erilaisia neniä, eivät kauniimpia tai vähemmän kauniita. Erilaiset vaatteet ovat kaikki ihan yhtä hienoja. Cooleinta on se, että on sellaiset vaatteet, joista itse tykkää. Ihan sama onko kavereilla samanlaisia vai ei. Tässä mielessä uusi sukupolvi on niin  paljon edellä kuin mun sukupolvi.

90-luvulla syntyneiden sukupolvi kasvoi siihen, että toisten arvostelu ulkonäön perusteella on ihan ok. Nykyisin siitä pyristellään irti, mutta silti se on edelleen monelle vaikeaa. Molemmat ovat yhtä vaikeita: lakata katsomasta toisia arvostellen ja lakata katsomasta itseä arvostellen. Mulle on ollut pitkä matka opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Toisten hyväksyminen ja arvostaminen oli paljon helpompaa. Mulle tärkein tekijä on ollut äitiys. En ole missään tilanteessa halunnut siirtää tapaa arvostella itseäni lapsilleni. Heti kun tulin äidiksi, tein sen päätöksen, että sen täytyy loppua. Alkuun se ei ollut helppoa, piti oikein muistutella itseä, ettei mene peilin eteen puristelemaan makkaroita. Nykyisin se tulee luonnostaan. Tuntuu oudolta ajatella, että menisin vaikka peilin eteen puhumaan ääneen siitä, miten hirveältä näytän.

Lapset ovat saaneet mut ajattelemaan paljon kauniimmin itsestäni ja arvostamaan itseäni enemmän. Vaikka edelleen olen joskus epävarma ulkonäöstäni, olen paljon vähemmän epävarma kuin ennen. Vaikka edelleen ääni pään sisällä saattaa muistuttaa, että en ole oikeanlainen tai joku mun piirre ei ole sellainen kuin toivoisin, en koskaan sano sitä ääneen. Ja pääosin nykyisin pystyn ajattelemaan, että olen kaunis ja hyvä juuri omana itsenäni. Se tuntuu hyvältä.

Kylläpäs lähti ajatus rönsyilemään pelkästään Simsin pelaamisesta, heh! Mutta oli kyllä niin hauskaa, pelattiin varmaan pari tuntia lasten kanssa yhdessä. Lapset saivat suunnitella tulevat unelmahuoneet ja unelmapihan. Saunaa me jäätiin kaipailemaan, pitäisi hankkia joku lisäosa, että sen saisi vielä. Tuli ihana nostalgiafiilis, en ollut pelannut Simsiä vuosikausiin.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä tähän tilanteeseen <3 #staysafe 

Tällaisina aikoina on hyvä kiinnittää oikein erikseen huomiota niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja joista voi olla kiitollinen. Tällä hetkellä olen vielä tavallistakin enemmän kiitollinen siitä, että saamme olla terveitä ja meillä on toisemme. Se on kaikki. Halusin kuitenkin listata sellaisia muita vähän pienempiä juttuja, joista olen juuri tällä viikolla ollut kiitollinen, joten tässä tulisi kymmenen sellaista.

1. Kuopuksen innostus potkupyöräilyyn. Vihdoinkin, oi vihdoinkin hän on innostunut siitä. Viime kesänä ei kiinnostanut ollenkaan, vaikka hän itse kuitenkin halusi potkupyörän ja kokeiltiin monta kertaa. Nyt hän on innostunut potkupyöräilystä oikein toden teolla ja haluaa joka päivä pyöräillä. Hän ajelee tosin liian pienellä viime vuonna ostetulla potkupyörällä. Meidän pitäisi käyttää perusteellisessa huollossa isosiskon monta vuotta vanha isompi Puky, jotta kuopus saisi sen käyttöön. Mutta tässä tilanteessa se on vähän haastavaa. Toistaiseksi hän siis potkuttelee menemään tuolla pikkupyörällä.  Vitsi kun olis sellainen polkupyörähuollon noutopalvelu, että se pyörä haettaisiin tuosta pihalta ja tuotaisiin siihen takaisin huollettuna, niin onnistuisi tässäkin tilanteessa hyvin ja turvallisesti. Jos sellainen on jo olemassa niin saa vinkata!

2. Oton rautaiset hermot ja arjen aikataulujen hallinta. Siinä missä mä olen se boheemi koheltaja, Otto on se, joka pitää meidän arjen aikataulut kunnossa. Vaikka mä askartelin lukujärjestyksen koko porukalle, niin Otto on se, joka pitää huolen, että sen aikatauluja noudatetaan. Otto pitää huolen siitä, että meidän päivissä on fiksut rutiinit ja mä taas olen se, joka keksii niiden lisäksi muuta hauskaa ja piristävää, ettei koti-arki ala puuduttaa. Me toimitaan tiiminä todella hyvin yhdessä, koska mä keksin kaikkea hauskaa ja hömppää ja Otto pitää huolen, että hommat tulee tehtyä.

3. Mielenkiintoiset työt. Juuri nyt olen vielä tavallistakin kiitollisempi jokaisesta uudesta työprojektista, jonka saan, kun markkinoiden tilanne on niin epävarma. Tällä viikolla on vahvistunut useampi kiinnostava juttu lähikuukausille, joista olen ihan valtavan kiitollinen. Voin vain toivoa sormet ristissä, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä.

4. Mun sisustussuunnittelijana työskentelevä täti, joka on auttanut mua suunnittelemaan meidän tulevan kodin keittiötä. Pian alan tuumasta toimeen ja otan yhteyttä eri keittiöfirmoihin! Saa suositella!

5. Uuden kodin edelliset omistajat. Maailman mukavimpia ihmisiä, joiden kanssa kaikki on sujunut jopa meiltä ensiasunnon ostajilta tosi jouhevasti ja ollaan saatu kultaakin kalliimpia neuvoja (sähköpostitse ja puhelimitse tässä tilanteessa). Onneksi sattui niin hyvä tuuri, että kävi näin. Ja toki olemme kiitollisia koko uudesta kodista ylipäätään, vaikka se tuntuukin niin hitsin epätodelliselta, kun ei olla käyty siellä ekan näytön jälkeen kertaakaan! Vieläkin vaikea käsittää, että me omistetaan se koti nyt, kun mikään ei vielä asumisen osalta ole muuttunut mitenkään.

6. Kirjat ja lukeminen. Ne ovat läpi elämän olleet mulle tosi iso voimavara, mutta nyt oikein korostetusti, kun ollaan niin paljon kotona. Lenkillä kuuntelen äänikirjoja ja kotona luen painettuja kirjoja. Lukemiseen uppoutuminen on ihan älyttömän terapeuttista ja rakastan sitä, miten paljon inspiraatiota kirjoista voi saada.

7. Lönkan lukupiiri. Koronan takia lukupiirin tapaaminen vaihtui tällä viikolla virtuaaliseksi, mutta meillä oli niin mielenkiintoista keskustelua ja muutenkin kivaa! Ihan oikeasti, olen niin iloinen uudesta harrastuksesta, uusista ajatuksista ja näkökulmista ja uusista tuttavuuksista, joita olen lukupiirin kautta saanut. Ihan super voimaannuttavaa löytää uusi kiinnostava harrastus vielä aikuisena.

8. Aurinko ja lämpenevä sää. Kevät tuntuu oikeasti olevan täällä! Juoksulenkillä mulla tulee hiki paljon nopeammin kuin vielä viime viikolla, ohut merinovillapaita juoksutakin alla alkaa olla liikaa. Auringosta tulee niin hyvä fiilis ja rakastan sitä, kuinka valon määrä lisääntyy joka päivä. Ollaan pakattu suurin osa talvikamppeista pois ja otettu välikausivaatteet käyttöön.

9. Pimennysverhot. Me pidettiin viime viikonloppuna lasten kanssa pyjamabileet, joiden jälkeen lapset nukkuivat olkkarissa yön, missä ei ole pimennysverhoja kaikissa ikkunoissa. Tämän seurauksena he heräsivät kaikki seuraavana aamuna k u u d e l t a, vaikka valvoivat vähän tavallista myöhempään. Lastenhuoneissa meillä onneksi on tehokkaat pimennysverhot, joiden ansiosta me ollaan nyt tämän etäopetuksen aikana nukuttu joka aamu noin puoli yhdeksään, vaikka valoisaa on jo silloin kuuden-seitsemän aikaan. Pimennysverhojen ansiosta lapset pystyvät nukkumaan normaaleja 11-12h yöunia nytkin. Olen kyllä kiitollinen myös näistä vähän normiarkea myöhäisemmistä aamuista. On ihanaa nukkua ”pitkään” joka aamu, kun mulle 8.30 on varmaan myöhäisin mihin edes pystyn nukkumaan, vaikka valvoisin kuinka myöhään.

10. Better Call Saul -sarja. Meillä loppui kaikki sellaiset vakkarikatsottavat peräkanaa ja hetken aikaa oltiin ihan huuli pyöreänä, että mitäs me nyt katsellaan iltaisin. Luettiin Oton kanssa molemmat Better Call Saulista joku artikkeli toisistamme tietämättä samalla viikolla ja kun mä ehdotin Otolle, että annetaan sille uusi mahdollisuus, Otto innostui heti. Me siis joskus muutama vuosi sitten yritettiin alkaa katsoa sitä, mutta jätettiin kesken 5. jakson jälkeen, kun se ei vaan tuntunut lähtevän käyntiin. Nyt kun ollaan aloitettu uudelleen, niin se onkin todella hyvä ja koukuttava ja ollaan jo paljon pidemmällä kuin 5. jaksossa. Onneksi annettiin uusi mahdollisuus ja ihanaa kun meillä on vielä paljon katsottavaa!

Siinä mun kymmenen kivaa juttua tähän torstaihin! Mistä ihanista jutuista te olette kiitollisia juuri nyt niiden isojen ja merkittävien lisäksi?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n & Indieplacen kanssa ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Mulla on suuri kunnia olla tänäkin vuonna mukana levittämässä sanaa WWF:n Earth Hourista, jota vietetään jälleen tämän viikon lauantaina klo 20.30-21.30. Earth Hour on ympäristöjärjestö WWF:n järjestämä maailmanlaajuinen ilmastotapahtuma, jota on Suomessa vietetty jo vuodesta 2009. Kaikki ihmiset ovat tervetulleita osallistumaan Earth Houriin. Mekin ollaan vietetty Earth Houria lasten kanssa jo vuosia ja siitä on tullut meille hauska perinne, että tehdään aina jotain jännittävää pimeässä sen tunnin ajan.

Tänä vuonna me aiotaan pitää pimeässä disko, jota harjoiteltiinkin jo hieman etukäteen lasten kanssa, jotta saatiin hauskat kuvat tähän postaukseen. Laitettiin eko-glitterit poskille, bilevaatteet päälle ja tanssittiin kuin viimeistä päivää. Lauantaina bailataan pimeässä taas ja näytetään sammuttamalla valot, että mekin olemme mukana kiinnittämässä huomiota ympäristön tilaan ja ilmastokriisiin sillä symbolisella eleellä.

Viime vuosina WWF on halunnut kiinnittää Earth Hourin aikana huomiota erityisesti ruuan ympäristövaikutuksiin. Kirjoitin jo vuosi sitten Earth Hour -postauksessa meidän ruokailutottumusten muutoksesta ja siitä, kuinka olin lakannut mainostamasta blogissani punaista lihaa ja siipikarjan lihaa. En myöskään ole yli 1,5 vuoteen jakanut enää reseptejä, joissa on käytetty niitä. Olen pitänyt näistä periaatteista kiinni, vaikka se on tarkoittanut kieltäytymistä jopa kymmenistä arvokkaista kaupallisista yhteistöistä. Olen kuitenkin kokenut tärkeäksi sen, että en omalla toiminnallani edistä lihan syöntiä enää yhtään enempää. Kestävästi pyydetyn MSC-sertifioidun kalan syönnin puolesta sen sijaan puhun edelleen, kuten tekee myös WWF kalaoppaan avulla.

Vaikka me ei edelleenkään olla luovuttu täysin lihan syönnistä, me ollaan vähennetty sitä reilusti entisestään. Nykyisin voisi sanoa, että kasvisruoka oikeasti on meidän arkiruokailuissa se normi ja liharuuat ovat enemmän sellainen spessujuttu. Lisäksi kuluneen vuoden aikana olemme vaihtaneet yli puolet käyttämistämme maitotuotteista vastaaviin kasviversioihin. Se on ollut myös tosi iso muutos. Edelleen käytämme jonkin verran myös maitotuotteita, mutta vähintään yhtä paljon käytämme esimerkiksi kotimaista kauramaitoa, kotimaisia kaurapohjaisia ruuanlaittovalmisteita ja nyt uusimpana (kiitos teidän suositusten) myös herkullisia kasvipohjaisia ”juguja”.

Vaikka Suomessa lihan kulutuksen kasvu näyttää onneksi pysähtyneen, maailmalla lihaa syödään yhä enemmän. Ja Suomessakin lihaa syödään edelleen aivan liian runsaasti. Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Suurin osa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy eläinperäisen ruoan tuotannossa. Ruoan ilmastopäästöistä jopa 80 prosenttia syntyy eläinperäisestä tuotannosta, ja maatalousmaasta jopa 83 prosenttia on eläinperäisen tuotannon käytössä. Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten eläinperäisillä tuotteilla on moninkertaiset ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna.

Suomalaisten runsas lihankulutus mm. rehevöittää Itämerta, kuormittaa ilmastoa ja uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti naudanlihan tuotanto kuormittaa ilmastoa, sillä naudan luontaisessa ruuansulatuksessa syntyy metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Kannattaa myös muistaa, että suomalaisten ruuan kulutuksen vaikutukset ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Syömämme ruuan tuotantoon tarvittavasta maa-alasta jopa 40 % on Suomen rajojen ulkopuolella. Yli 90 % suomalaisten kuluttaman ruuan monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu muualle maailmaan. Eikö kuulostakin epäreilulta?

Lihan globaalin kysynnän kasvun vuoksi tarvitaan lisää laidunmaita ja peltoja rehun viljelyyn. Peltojen tieltä kaadetaan mm. sademetsiä, minkä vuoksi villieläinten elintila pienenee ja elinmahdollisuudet heikentyvät entisestään.

Me ei perheenä todellakaan olla ruuan kuluttajina tai kuluttajina muutenkaan täydellisiä, vaan meillä on vielä pitkä matka edessä. Tehdään kuitenkin parempia valintoja siellä, missä voidaan. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Kuten olen usein kertonut, aloitimme yhdestä kasvisruokapäivästä viikossa ja vuosien saatossa olemme pikkuhiljaa edenneet siihen, että nyt meillä ei välttämättä ole enää edes yhtä liharuokapäivää joka viikko. Pienistä muutoksista tulee suuria, kun niistä pitää kiinni. Kasvisruokaa oppii valmistamaan, kun kokeilee sitä helppojen ja herkullisten reseptien kautta. Vaihtamalla edes yhden liharuuan viikossa kasvisruokaan tai kestävästi pyydettyyn kalaruokaan, voi tehdä ilmastoteon joka viikko.

Vaikka alkuun voi tuntua hankalalta keksiä mitään tai oppia tykkäämään kasvisruuasta, se onnistuu vain aloittamalla. Yksi toimiva keino on aloittaa suosituista klassikko-kasvisruuista, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja täynnä makua: ekana tulee mieleen esimerkiksi avokadopasta, uunifetapasta, tortillat ja tacot tai erilaiset curryt. Kaikki toimivat loistavasti, eivätkä ole syyttä nousseet suureen suosioon. Kasvisruoan syöminen ei tarkoita luopumista mistään, se tarkoittaa uusien ihanien ruokien ottamista repertuaariin vaihtoehdoksi niille samoille vanhoille liharuuille.

Kyselin tammikuussa Instagramin puolella, että kuinka moni mun seuraajista syö kasvisruokaa säännöllisesti arjessa ja  1386 vastaajan vastaukset menivät näin: 679 vastasi, että syö 0-2 kertaa viikossa kasvisruokaa, 270 vastasi että syö 3-5 kertaa viikossa kasvisruokaa ja 435 vastasi, että syö useammin kuin viisi kertaa viikossa tai pelkkää kasvisruokaa. Yli puolet söi siis vähintään kolme kertaa viikossa kasvisruokaa, mikä on ihan mahtavaa! Harmi kun ei ole aiempaa kyselyä, niin ei voi verrata tuloksia. Ehkä pitää toteuttaa tällainen uudelleen esimerkiksi vuoden päästä ja verrata vastauksia sitten. Nyt haluan kuitenkin omalta osaltani kannustaa kaikkia kokeilemaan rohkeasti kasvisruokaa ja ajattelin jakaa teille mun makurikkaimman vegaanisen ruuan, jota itse osaan valmistaa. Tämä on niiiiiin täynnä makua!

Vegaaninen massaman curry (6 annosta) / valmistusaika n. 30min 

500g maustamattomia Beanit-suikaleita (tai muuta valitsemaasi kasviproteiinia tai esim. papuja)

4dl basmatiriisiä

3 isoa porkkanaa

3 keskikokoista perunaa

2dl maapähkinöitä

1 iso sipuli

kevätsipulia varsineen

1:n limen mehu

1 tölkki kookosmaitoa

2dl kasvislientä

2rkl ruokosokeria

4rkl massaman curry -tahnaa

4 kaffirlimen lehteä

3rkl Öljyä

Pilko sipulit. Laita paistokasariin öljy ja massaman curry -tahna, sekoita ne keskenään ja anna lämmetä hetken aikaa. Lisää sitten sipulit ja kuullota niitä kasarissa n. 5 minuuttia. Pilko perunat ja porkkanat ja lisää kasariin. Kaada sekaan kookosmaito ja kasvisliemi, sekä kaffirlimenlehdet ja ruokosokeri. Keitä n. 20 minuuttia. Ruskista Beanit-suikaleet nopeasti pannulla. Lisää ruskistetut Beanit-suikaleet ja pähkinät kasariin, keitä vielä 5 minuuttia. Mausta curry limen mehulla.  Tarjoile riisin kanssa. NAM!

Tänä keväänä meidän yksi ilmastoteko tulee myös olemaan (kasvisruuan osuuden entisestään lisäämisen ohella) se, että meidän uudessa kodissa saamme monipuolisen ja hyvän jätteiden lajittelusysteemin käyttöön. Omakotiasumisessa kaikki tulee olemaan meidän omalla vastuulla, eikä voi enää nojata taloyhtiön vastuuseen oikeanlaisten jätepisteiden järjestämisessä. Onneksi lähellä meidän kotia sijaitsee myös lähin kunnan kierrätyspiste, jonne voimme käydä viemässä muovit, metallit, lasit ja muut. Biojäteastia tai kompostori meidän sen sijaan pitää hommata itse ja tulenkin selvittelemään tähän sitä kaikkein kannattavinta vaihtoehtoa.

Vaikka joka kerta puhuessani näistä asioista saan myös syyllistystä niistä asioista, joissa emme ole täydellisiä, koen tärkeäksi avata suuni. Minulla on mahdollisuus kannustaa muita syömään kasvisruokaa ja tekemään pieniä hyviä valintoja ja haluan käyttää sen mahdollisuuden viisaasti. Jos voin kannustaa edes yhtä ihmistä tekemään jotain ilmaston hyväksi, se on sen arvoista. Siksi me ensi lauantaina bailataan pimeässä diskossa ja vietetään Earth Houria. Tule säkin mukaan!

OSALLISTU EARTH HOURIIN:

Earth houria vietetään lauantaina 28.3. klo 20.30-21.30. Voit osallistua yksinkertaisesti sammuttamalla valot silloin, mutta toki voit keksiä myös muuta hauskaa tekemistä pimeässä! Osallistukaa tekin WWF:n Earth Houriin (tästä pääsette Earth Hourin FB-tapahtumaan) ja jakakaa omia tunnelmianne somessa hashtagilla #EarthHourSuomi. 

Miten sinä ajattelit osallistua Earth Houriin? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Meidän lapset tuntuvat kaikki perineen mun pitkät jalat, sillä heillä jää jatkuvasti housut lahkeista lyhyeksi. Jotenkin viimeisen vuoden aikana tuntuu, että meidän vanhimmat ovat kasvaneet ainakin kilometrin jaloista ja esimerkiksi ne housut, joita esikoinen käytti vielä viime keväänä, ovat nyt jo lyhyitä jopa meidän keskimmäiselle. Yläosat toki menevät onneksi pidempään molemmilla. 

Lapset saivat valita itselleen uusia kevätvaatteita Polarn O. Pyretin kevään ihanista ja värikkäistä uutuuksista. Mua on aina viehättänyt PO.Pin iloinen ja omintakeinen tyyli ja meidän lapsetkin tykkäävät siitä. Mun mielestä Polarn O. Pyret on myös hienosti uudistanut tyyliä ja pysynyt mukana siinä, mitä lapset ja perheet vaatteilta toivovat.

Meidän kolmella lapsella vaatteet siirtyvät melko paljon käyttäjältä toiselle ja vielä kolmannelle. Siksi mä arvostan vaatteissa erityisesti kestävyyttä ja ajattomuutta, sekä säädeltävyyttä. Me pidetään vaatteista hyvää huolta ja esimerkiksi pestään niitä mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman hellävaraisesti. 

Olen iloinen siitä, että niin monet jo esikoisella käytössä olleet vaatteet ovat nyt meidän kuopuksen kaapissa. Vaikka vaatteista monet ovat meillä käytettyjä, jokainen lapsista saa silloin tällöin vaatteita myös uutena. Jokainen saa ilmaista itseään vaatteilla parhaaksi katsomallaan tavalla ja valita sellaisia vaatteita, joista itse tykkää, niin siskojen vanhoista kuin uutena kaupastakin. Mitään lastenvaatteita ei meillä laiteta roskiin, vaan ne siirtyvät sitten vielä sukulaislapsille, kirppikselle ja loput lahjoitettavaksi esim. Hopelle, jonne ollaan aktiivisesti lahjoitettu. 

Meidän esikoinen valitsi itselleen koululaisten mallistosta ihanan pirteän vaaleankeltaisen GOTS-sertifioitua puuvillaa olevan ribbi t-paidan, sekä iloisen pinkit Slim-malliset luomupuuvillaiset farkut. Tämä asu oikein hehkuu kevättä, niin ihania värejä. Farkuissa on säädettävä vyötärö, mikä on super hyvä. 

Tällä hetkellä esikoinen tykkää kääntää farkkujen lahkeita, koska se näyttää hänen mielestä kivalta. Sen ansiosta voi myös ostaa vähän pidempi-lahkeiset housut, jotka sitten kestävät käytössä vieläkin pidempään, kun lahkeet voi olla ostettaessa reilut. Se on tosi hyvä, sillä ihan oikeasti meillä muuten ostettaisiin uusia farkkuja varmaan kolmen kuukauden välein. Tämä antaa edes hieman lisää käyttöaikaa per lapsi.

Eskarilainen on siirtynyt myös vaatekoossa koululaisten malliston puolelle ja hän valitsi itselleen GOTS-sertifioidusta puuvillasta valmistetut ihanat kirkkaan siniset klassikkoleggarit säädettävällä vyötäröllä, sekä suloisen kukkakuvioisen lyhythihaisen mekon, sekin GOTS-sertifioitua puuvillaa. 

3-vuotias rakastui vaaleanpunaisiin luomupuuvillaisiin dinosaurus-kuvioisiin leggingsseihin ja niin tein kyllä minäkin! Dinosaurus-kuvioisia vaatteita harvemmin löytää muussa värissä kuin tummansinisenä, mustana tai vihreänä, mikä on harmi, sillä meillä asuu pieni dinosaurus-lover, joka rakastaa vaaleanpunaista. Onneksi PO.Pilla on pelisilmää enemmän kuin monella muulla ja tämän kevään mallistossa vaaleanpunaisella pohjalla olevia dinoja löytyy leggareiden lisäksi myös mekoista ja paidoista ja collegeista! Ne ovat aivan hurmaavia.

Hän yhdisti dino-leggareihin keltaisen GOTS-sertifioidun puuvillaisen röyhelöpaidan ja ihanan pastellivärisen luomupuuvillaisen bomberin. Asu on niin suloinen ja hänen näköinen! Siitä asti kun dinosaurukset tulivat kotiin, hän on valinnut ne aina päälle jos vain ovat puhtaana kaapissa. Ne päällä onnistuvat niin spiraalit kuin takaperin kuperkeikat ja muutkin sirkustemput. 

Nyt keväällä 2020 jo 100% Polarn O. Pyretin vaatteissa käytetystä puuvillasta on luomua ja vähintään puolet siitä on vieläpä GOTS-sertifioitua. PO.Pin kunnianhimoisena tavoitteena on, että vuoteen 2025 jokainen heidän tuottama vaate on vastuullista tuotantoa, myös ne tuotteet, jotka eivät ole puuvillaa. 

Polarn O. Pyret on toiminut ketjuliikkeiden vastuullisuudessa edelläkävijänä jo vuosikaudet. Jo vuodesta 1976 lähtien PO.P on halunnut valmistaa erittäin laadukkaita vaatteita, joilla on pitkä elinkaari ja sen aikana mahdollisimman monta käyttäjää. Jo yli 30 vuotta sitten, vuonna 1987 PO.P otti ensiaskeleet kohti vastuullisempaa tuotantoa, kun he lanseerasivat ensimmäiset luomupuuvillaiset tuotteet. 

PO.Pin tavoitteena on puolittaa kausialennusmyyntiin menevien tuotteiden määrä syksyllä 2020. Se tapahtuu vähentämällä valmistettavien vaatteiden määrää ja pitämällä uutuudet mallistossa pidempään. Vuoden 2020 aikana Polarn O. Pyret on myös lopettanut lentorahdit kokonaan, eli kaikki vaatteet kuljetetaan laivarahdilla tai junalla. PO.P on myös vähentänyt tänä vuonna lentokoneella tehtyjä työmatkoja 50%. 

Nämä ovat todella isoja juttuja! Arvostan näitä hienoja tavoitteita tosi paljon ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä PO.Pin kanssa yhteistyötä jo vuosien ajan. Lisää Polarn O. Pyretin ilmastotavoitteista ja -teoista voi lukea heidän sivuiltaan, mistä tietoa löytyy todella kattavasti.

 

Tämänhetkisessä maailmantilanteessa on erityisen tärkeää tukea niitä yrityksiä, joiden arvojen takana voi seisoa. Polarn O. Pyret on ehdottomasti mulle yksi niistä yrityksistä, joiden tarinaa haluaisin seurata vielä vuosikymmenten kuluttua. Jos teillä on tarvetta laadukkaille ja kauniille sisävaatteille tai välikausivaatteille, nyt kannattaa suunnata ostoksille Polarn O. Pyretin verkkosivuille. Siellä on kevään tarjonta laajimmillaan ja niin ihania juttuja kaikissa mahdollisissa väreissä!

Tehtiin muuten Polarn O. Pyretin kanssa kaupallisessa yhteistyössä myös meidän Yhdessä-podcastiin jakso, jossa meidän 8-vuotias pääsi studioon vastaamaan kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Jakso on kuunneltavissa tuttuun tapaan Spotifyssa, Soundcloudissa ja Apple Podcasteista. Käykää ihmeessä kuuntelemassa jos kiinnostaa hänen ajatukset esimerkiksi mun työstä, meidän perheestä tai vaikkapa tämän postauksen aiheista.

Ja kaikista muista, jotka voivat kuolla koronavirukseen. Näkeekö sen päällepäin, että joku kuuluu riskiryhmään? EI. Pysy siis kaukana kaikista ihmisistä juuri nyt. 

Kuinka vaikeaa sitä on joidenkin käsittää?

Kuulin äidiltä viikonloppuna, että kun hän oli käymässä ulkona Armas-koiransa kanssa, joku tuntematon ihminen lähestyi ja tuli juttelemaan ja alkoi rapsuttamaan hänen koiraa. Äiti ei uskaltanut sanoa, että mene pois tai pysy kaukana, koska ei halunnut olla epäkohtelias. Mä tulin niin vihaiseksi kun kuulin tästä! Miten joku kehtaa tässä tilanteessa tulla lähelle ja koskemaan toisen koiraan, kun jokaiseen ihmiseen pitäisi pitää vähintään 1,5 metrin turvaväli. Oli tuttu tai tuntematon, nyt ei lähestytä ketään!

Mulla on vain yksi vanhempi ja meidän lapsilla on yhteensä kaksi elossa olevaa isovanhempaa. Mä mielelläni pitäisin heidät jatkossakin. Toivon niin hirveän kovasti, että myös tämän pandemian jälkeen meidän lapsilla on vielä mummu. Kuulostaa ehkä dramaattiselta sanoa näin, mutta kun ennustetaan, että vähintään 20% ja pahimmillaan jopa 60% suomalaisista tulee sairastamaan koronaviruksen, on hyvin todennäköistä, että myös mun äiti voi sen saada tulevina kuukausina. Varsinkin, jos hän kohtaa kovin monta koiran rapsuttajaa, joista yksikin sattuu aivastamaan tai yskäisemään, tai on juuri ennen rapsutusta tehnyt niin.

Mun äiti kuuluu riskiryhmään. Aivoinfarktin ja keuhkoembolian jäljiltä hänellä on useampi perussairaus ja jatkuva lääkitys ja syksyllä vietetään toivottavasti jo äidin kuusikymppisiä. Äiti on selvinnyt paljosta ja hän jaksaa normaalissa arjessa kaiken huomioon ottaen ihan älyttömän hienosti.  Mutta koronavirus voisi muuttaa kaiken.

Koronavirus voi olla kohtalokas, vaikka ei olisi perussairauksia ollenkaan. Se voi olla kohtalokas, vaikka olisi vain yksi lievä perussairaus. Ja se voi olla erityisen kohtalokas, jos on useampi perussairaus ja reippaammin ikää. Ja vaikka siihen ei kuolisi, siitä voi jäädä vakavia jälkioireita, kuten huomattavasti alentunut keuhkojen toimintakyky. En toivoisi äidille enää yhtään enempää fyysisiä haasteita, kuin hän on tähän mennessä jo saanut kantaakseen, vaikka toki nekin ovat pienempi paha kuin se pahin vaihtoehto.

Suoraan sanottuna olen ollut aivan kauhusta kankeana, kun olen ajatellut sitä, että mun äiti yksin asuvana ihmisenä hoitaa omat kauppa-asiansa täysin yksin tässäkin tilanteessa. Kotiinkuljetuspalvelut olivat ruuhkautuneet eikä toimituksia saanut, äidillä ei ole autoa, eikä äiti jaksa itse kantaa kerralla paljoa ostoksia. Kaupassa oli siis käytävä usein, kun ei voinut tehdä mitään kahden viikon kotivaraostoksia, kuten me omalla autolla voidaan. Joka ikinen kerta kun äiti kävi kaupassa, hän altistui mahdolliselle tartunnalle. Ihmiset eivät pidä turvavälejä kassajonossa, tulevat juttelemaan ja rapsuttamaan koiraa, eivätkä vieläkään edes osaa aivastaa tai yskiä sinne hihaan.

Onneksi saimme äidille järjestettyä kauppa-apua, kun Oton ystävällinen sukulainen tarjoutui auttamaan heti kun kuuli tästä. Ollaan ihan valtavan kiitollisia siitä, että apua löytyy ja äiti on toivottavasti edes vähän paremmassa turvassa, kun ei tarvitse juosta itse kaupassa. Koiraa hän kuitenkin ulkoiluttaa monta kertaa joka päivä. Ja koronavirus voi levitä myös ulkona, siksi ne turvavälit on pidettävä siellä ulkonakin. Vaikka Oulun seudulla tilanne ei vielä ole niin paha kuin täällä Uudellamaalla, tilanne voi muuttua ihan milloin tahansa. Ei ole kauaa siitä, kun Helsingissäkin oli vain 29 koronaviruspotilasta, kuten Oulussa nyt.

Jos joku koronavirukseen sairastunut yskii tai aivastaa suoraan ilmaan mun äidin tai kenen tahansa lähellä, pisarat leviävät 1,5-2 metrin säteellä joka puolelle, myös lähellä olevien suuhun, silmiin, nenään ja lopulta keuhkoihin. Asettuvat sinne. Alkavat lisääntymään ja sairastuttavat. Jos mun äiti sairastuu, on hyvin todennäköistä, että hän joutuu sairaalahoitoon. Hän voi myös joutua tehohoitoon tai kuolla. Mun mielestä on aivan helvetin hirveä ajatus, että siinä tilanteessa me ei edes päästä katsomaan äitiä. Me ei voida tehdä _MITÄÄN_ täältä käsin, muuta kuin odottaa ja pelätä.

Mä pelkään joka päivä, että äidillä alkaa hengenahdistus, yskä, lihaskipu tai kuume. Tällä hetkellä kukaan ei enää tunne kaikkien sairastuneiden tartuntaketjuja, vaan koronavirus voi olla ihan kenellä tahansa, ihan missä tahansa. Oulussa, Jyväskylässä, Helsingissä tai Äkäslompololla. Ihan missä tahansa. Kukaan ei voi sanoa omista oireistaan, että tämä on vain tavallista flunssaa. Koska sitä ei voi enää varmuudella tietää.

Tällä hetkellä hallitus valmistelee jo kovempia liikkumisrajoituksia, koska nykyisiä ei edelleenkään uskota riittävästi. En voi käsittää sitä, että vielä viime viikonloppuna ihmiset ryntäsivät sankoin joukoin mökkeilemään ja laskettelemaan, vaikka tieto tämänhetkisestä tilanteesta on ihan kaikille saatavilla. Nuoret päästettiin hengaamaan isoissa porukoissa ja potkimaan palloa. Ihmiset tungeksivat kauppakeskuksen avajaisiin Herttoniemessä. Sunnuntaina uutisoitiin, kuinka jengi oli laulamassa karaokea.

Mä toivon ihan hirveän kovasti, että meille ei tarvitsisi laittaa ulkonaliikkumiskieltoa. Että edelleen olisi mahdollisuus poistua täältä neljän seinän sisältä edes yksin lenkkipolulle tai lasten kanssa metsään. Ne ovat älyttömän tärkeitä henkireikiä tässä muuten niin hankalassa tilanteessa. Mikäli ihmiset eivät noudata tämänhetkisiä suosituksia ja kehotuksia, niin pelkään pahoin, että se ulkonaliikkumiskielto tulee. Sitten ollaan kaikki ihan oikeasti jumissa kotona, eikä päästä mihinkään. Vain siksi, että osa ihmisistä ei ottanut tätä tosissaan. Toki sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että liikkuminen saa jatkua entiseen malliin ja liian moni sairastuu, eikä terveydenhuollon kapasiteetti riitä. Mutta se tulee olemaan entistä rankempaa ihan kaikille.

Tuntuu niin pahalta, että tämä asia ei ole jokaiselle itsestäänselvyys. Että kaikki eivät koe tärkeänä suojata riskiryhmiä ja terveydenhuollon sekä yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisten alojen työntekijöitä, jotka tilanteesta huolimatta joutuvat käymään töissä ja altistamaan itsensä joka päivä. Ne kymmenet, sadat ja ehkä jopa tuhannet ihmiset, jotka Suomessakin tulevat sairastumaan vakavasti ja kuolemaan ovat kaikki jonkun läheisiä, puolisoita, äitejä, isiä, mummoja, pappoja, opettajia, ystäviä, kollegoita, sisaruksia. Vaikka koronaviruksen leviäminen on väistämätöntä, me kaikki voidaan vielä vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti se etenee. Me kaikki voidaan omalla toiminnallamme hidastaa etenemistä ja pelastaa ihmishenkiä. Tehdään se yhdessä!

Vielä viikko sitten koronasta kirjoittaessani sain useamman välinpitämättömän kommentin, kuinka kommentoija ainakin aikoo jatkaa ihan normaalia elämää koronasta välittämättä ja käydä edelleen siellä ja täällä ja tuolla. Tiedän, että suurin osa teistä ihmisistä välittää ja ymmärtää täysin, miten vakavasta asiasta on kyse, mutta niin kauan kuin on yksikin ihminen joka huolettomana jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin, liian moni ihminen on vaarassa. Siksi en voi, enkä aio olla tästä hiljaa, enkä puhua tästä kauniisti ja rauhoitellen. Nyt on tärkeää saada ihan jokainen ymmärtämään, että vaikka omasta puolesta ei korona pelottaisi, niin muita täytyy suojella. 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-11262015

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006449562.html

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006444843.html

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19

https://yle.fi/uutiset/3-11261761

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006445498.html