Kuvattiin eilinen päivä kokonaan arkisina räpsyinä ja luvassa onkin perinteinen päivä kuvina -postaus! Eilinen oli kiva päivä ja tehtiin paljon kaikkea päivän aikana. Käytiin mm. ostoksilla, ulkoiltiin ja puuhasteltiin kodin parissa. Vaikka aamu alkoi pimeänä ja sateisena, saatiin illalla vielä nauttia ihanasta auringosta.

Herätys 8.30

Otto lähti siskonsa uudelle asunnolle purkamaan lattioita ja irrottamaan laattoja seinästä ja me jäätiin lasten kanssa kotiin tekemään aamupalaa. Koko koti oli aivan sysipimeä!

8.45

Söin baaritason äärellä kaksi ruisleipää juustolla ja vihanneksilla, join kupin kahvia ja luin Essi Kummun Loiste -kirjaa samalla. Lapset söivät kuka mitäkin, leipää, hedelmiä, hedelmäsosetta, jugurttia ja mansikoita.

9.15

Lapset puuhailivat omia juttuja ja mä tein töitä. Esikoinen luki kirjaa ja kuopus ja keskimmäinen tekivät Sims-hahmoja yhdessä. Mä kuvasin meidän olohuoneen vaaleanpunaista sohvaa ja viimeistelin postausta, jonka olin kirjoittanut aiemmin valmiiksi.

11.00

Olin tehnyt työt siltä erää valmiiksi ja aloin valmistelemaan lasten toivelounasta: lohkoperunoita ja nugetteja sekä vihanneksia. Sillä aikaa keskimmäinen teki Sims-hahmojen kotia valmiiksi ja esikoinen ja kuopus tekivät kuopuksen sanoin ”töitä”, eli esikoinen neuvoi kuopusta miten kirjoitetaan perheenjäsenten nimiä Google Docsiin.

12.00

Lounaan jälkeen laitettiin hiukset ja puettiin ja valmistauduttiin lähtöön. Rankkasade oli vihdoin hellittänyt ja lähdettiin ostoksille lasten kanssa. Mentiin ostamaan koulutarvikkeita esikoiselle ja keskimmäiselle.

15.30

Ostoksilla vierähti pari tuntia, joiden jälkeen Otto olikin jo valmis remppahommissa ja tuli hakemaan meitä ruokakaupan kautta kotiin. Löydettiin kaikki tarvittavat jutut ja vielä kuopuksellekin oma lampaan muotoinen penaali.

16.00

Lapset halusivat heti testata kaikkia uusia koulutarvikkeita ja piirtelivät muistikirjoihin. Ostettiin myös uudet kätevät pienet vesipullot, joiden korkin saa ”auki” eli niin että sieltä tulee juotavaa ilman, että tarvitsee koskea siihen suuhun menevään osaan. Nämä on oikein hyvät syksyn harrastuksiin ja kouluun.

16.30

Kuopus oli niin iloinen kun isi oli pitkän päivän jälkeen kotona. He halivat pitkään – lattialla, niinkuin heillä on tapana. Ja lammaspenaali oli mukana halissa, tietenkin.

16.45

Leikittiin teekutsuja kuopuksen kanssa. Hän kattoi upeat tarjottavat bObleseiden päälle. Mulle tuli mieleen, että sellainen pieni lasten pöytä ja tuoli olisivat aika kivat, kun hän tykkää järjestää teekutsuja. Kysyin, että pitäisikö meidän etsiä hänelle sellaiset jostain, niin hän vastasi, että ”En minä tarvitse kun minulla on nämä bOblesit. Ne on hyvät.” Joten mitäpä sitä turhaan etsimään pikkupöytiä ja tuoleja, jos nämä on huoneen omistajankin mielestä hyvät. Toki näin pian 3,5-vuotiaalla niille ei enää tulisi hirveän pitkää käyttöikää, joten varmasti järkevämpääkin pitäytyä tässä muunneltavassa teekutsukalustossa.

17.00

Otto teippaili ruokailutilan seinän listoja ja muita, sillä tarkoituksena oli maalata seinästä se valkoinen kaistale piiloon, sekä vaihtaa samalla hieman väriä. Tästä värin vaihdoksesta (miksi teimme niin) ja valmiista seinästä tulee myöhemmin oma postauksensa.

17.30

Syötiin illallista. Ruuaksi oli edelliseltä päivältä jämiä: nuudeliwokkia kaurajauhiksella, kotimaisilla kesävihanneksilla: herneillä, porkkanoilla, sipuleilla ja paprikalla.

18.00

Heti illallisen jälkeen lapset menivät trampalle hyppimään. En käsitä, mun on kyllä pakko ottaa aina edes pieni ruokalepo ennen kuin voin mennä hyppimään ja pomppimaan. Näillä ei tunnu missään, heti kun maha on täynnä, voi ihan hyvin mennä hyppimään.

18.30

Puolen tunnin kuluttua mäkin uskalsin liittyä seuraan. Kuunneltiin musiikkia mun puhelimesta ja hypittiin puoli tuntia trampalla. Tuli kyllä hyvä hiki pintaan ja oli niin hauskaa. Kuunneltiin mm. Britney Spearsin Baby One more timea, Dua lipaa, Marcusta & Martinusta ja vaikka mitä muuta. Tämä on meidän yhteinen ihana juttu, että aina pompitaan ja kuunnellaan musaa.

19.00

Tramppahyppyjen jälkeen tultiin sisälle syömään mansikoita. Mansikat on niin best!

19.15

Mansikkatauon jälkeen kaivettiin Nintendo Switch matkalaukusta (joka oli vieläkin osittain purkamatta Oulun reissun jäjliltä) ja laulettiin pitkästä aikaa Let’s Singiä. Aloitettiin kuopuksen kanssa ”kissalaululla”, eli Galantisin No Money -biisillä, joka on aika haastava laulettava, mutta hyvä biisi.

20.00

Kun Otto oli maalannut seinän kaksi kertaa, oli mun aika maalata meidän vanhat tauluhyllyt seinämaalin jämillä. Näistäkin tulee juttua seinäpostaukseen!

20.30

Esikoinen lauleli vielä, kuopus ja keskimmäinen eivät enää jaksaneet. Mä voisin kuunnella kyllä laulua vaikka kaikki päivät, musta on ihanaa kun lapset laulaa. Mä julkaisin sillä aikaa vielä päivän postauksen ja päivitin Instagramia.

21.30

Lapset menivät nukkumaan ja me mentiin Oton kanssa vielä kahdestaan saunaan pesemään maalin jämät pois käsistä. Sauna on kyllä niin meidän lemppari. Paras rentouttaja päivän jälkeen on hetki rauhassa saunassa ja kunnon löylyt.

Sellainen keskiviikko meillä oli. Hauska päivä, aika sellainen tavallinen lasten kesäloman arkipäivä, tosin itse tein normaalia vähemmän töitä, kun olin suurimman osan päivästä lasten kanssa yksin ja oltiin suunniteltu ostosreissu eiliselle. Ihana melkein vapaapäivä keskellä viikkoa. Hassua, että nyt on jo torstai! Vastahan me oltiin ajelemassa Oulusta kotiin ja nyt on jo melkein viikonloppu. Mutta ei haittaa ollenkaan, että viikko on mennyt nopeasti. Meillä on kivoja viikonloppusuunnitelmia, joita odotan.

Ihanaa iltaa kaikille! 

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Keittiömaailman, Siemensin ja Nerosteinin kanssa.

Tätä päivää ja hetkeä mä olen odottanut niin paljon! Nyt saan sanoa, että meidän keittiö on valmis (ainakin rempan osalta) ja saan näyttää valmiin lopputuloksen. Me tultiin eilen kotiin reissusta ja voin kertoa, että ulko-ovea avatessa oli jännittävät paikat! Meitä jännitti niin paljon, että millainen valmis keittiö meitä kotona odottaakaan. Ja se oli aivan mieletön! Juuri sellainen kuin alunperin villeimmissä haaveissani toivoin ja vielä tuhat kertaa parempi.

Alkuperäisissä moodboard-kuvissani oli mattaharmaat kaapistot, kultaiset vetimet, kultainen hana, aamiaiskaappi, vaalea mahdollisimman suuri kivitaso, vaalea lattia ja baarijakkarat. Ja ne kaikki myös saimme. Tiesin tasan mitä toimintoja keittiöltä halusin: mahdollisimman paljon laskutilaa, mahdollisimman paljon säilytystilaa vetolaatikoissa, integroidut kodinkoneet. Meidän keittiösuunnittelija Kati ei paljoa aikaillut, hän mittasi meidän vanhan keittiön, tsekkasi mun moodboardin ja hänelle rakentui saman tien päässä kuva tästä keittiöstä, jonka en edes tiennyt olevan mahdollinen. Meinasin pomppia innostuksesta, kun näin ensimmäiset havainnekuvat. 

En olisi ikinä osannut itse sijoittaa tätä niemekettä näin päin meidän keittiöön. Nyt kun se on siinä ja se on ollut käytössä jo viikon ennen reissua ja pari päivää sen jälkeen, niin se tuntuu kaikkein järkevimmältä mahdolliselta ratkaisulta tänne. Siinä on aivan valtavasti tilaa. Mä mahdun samaan aikaan tekemään baarijakkaralle töitä kun meidän esikoinen leipoo kakkua, Otto tekee ruokaa ja keskimmäinen tyhjentää tiskikonetta. Ja esikoinen mahtuu tiskikoneen ohi hakemaan vettä hanasta tai viemään likaisen taikinakulhon lavuaariin, vaikka tiskikone on auki (jotain, mitä meidän vanhassa keittiössä ei pystynyt tekemään). 

Rakastan sitä, että kokkaillessa näkee koko olohuoneen ja ruokailutilan. Enää keittiössä ei tarvitse kokata selkä muihin päin, tai olla täysin eristyksissä muista, niin kuin meidän vanhassa kodissa. Mulla on takana niin monta kotia ja niin monta keittiötä, että olen testannut jo, mitkä jutut ei toimi meidän perheellä. Mulle ei toiminut kulmakaapit, tai kaapit ylipäätään. Ei toiminut se, että ruokapöytä oli L-muotoisen keittiön edessä. Ei toiminut se, että roskakaappia ei saanut auki jos tiskikone oli auki (vanhan kodin keittiö). 

Täällä sen sijaan on tähän asti toiminut ihan kaikki. Tietenkin toimii, kun meidän kaikki tarpeet on huomioitu suunnitellessa. Keittiössä pystyy tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, kokkaamaan mahtuu koko perhe ja säilytystilaa on riittävästi meidän tarpeisiin. Purettiin kaikki pahvilaatikot takaisin keittiöön ja meille jäi vielä kaksi tyhjää vetolaatikkoa, joissa ei ole sisällä yhtään mitään. Muutkin laatikot ja kaapit on täytetty väljästi, on siis tilaa kerryttää Marimekon söpöjen astioiden kokoelmaa tai hairahtua ostamaan muutama vaasi lisää. 

Rakastan sitä, että kaikki meidän kuivaruuat on aamiaiskaapin alla olevissa leveissä vetolaatikoissa. Kaikki on ensinnäkin käden ulottuvilla aamiaista tehdessä (ja silti piilossa) ja toiseksi, kaikki on käden ulottuvilla myös liedestä katsottuna. Yllän nappaamaan nopeasti riisipaketin samalla kun paistan härkistä pannulla. Vetolaatikoiden koko sisällön näkee kerralla, toisin kuin vanhoista kuivaruokakaapeista, joiden perälle unohtui aina kaikkea.

Aamiaiskaappi on osoittautunut käytössä aivan nerokkaaksi. Niemekkeen tasot saa pidettyä aina tyhjänä, kun kaikki pienet kodinkoneet on kaapissa piilossa. Kukaan ei jätä enää leipäpusseja lojumaan minnekään, kun aamiainen tehdään siellä kaapin sisällä olevalla kivitasolla. Lapset yltävät helposti ottamaan itselleen kulhon jugurttia ja granolaa varten (ja myös ne granolat laatikosta). Ennen heidän piti joko kiivetä johonkin yltääkseen ottamaan ne kaapista, tai sitten jättää muropaketit pöydälle lojumaan. Aamiaiskaappi on toiminut juuri kuten toivoinkin sen toimivan, enkä enää haluaisi olla ilman sitä.

Ollaan ehditty testata juuri ja juuri myös meidän kaikki uudet Siemensin kodinkoneet ja ollaan erittäin tyytyväisiä meidän valintoihin. Meille tuli Siemensin iQ500 -liesitaso integroidulla liesituulettimella, jossa on aktiivihiilisuodatin. Liesi on ihan huippu ja se keventää keittiön tunnelmaa vielä entisestään, kun missään ei ole isoa liesituuletin-pömpeliä. Liesitasolla on combizone-keittoalue, jossa voi käyttää ongelmitta valtavia kattiloita ja pannujakin ja se onkin mun lemppari, kun tykkään kokata isoja satseja kerralla.

Siemensin iQ500 Höyryuuni on myös ollut loistava. Siinä on jopa Wi-fi, jonka ansiosta uunin voi laittaa päälle puhelinsovelluksella jo vaikka kaupassa ollessaan, jos on hirveä nälkä. Ollaan kyllä todettu sekin, että uuni lämpeää niin älyttömän nopeasti, ettei esilämmitykselle wi-fin avulla juurikaan ole tarvetta. Uunissa on vaikka ja mitä toimintoja, mitä ei vielä kaikkia olla ehditty edes testaamaan käytännössä. Höyryominaisuudesta olen erityisen kiitollinen, sillä nyt uunissa voi höyryttää dumplingseja, tehdä täydellistä hotelli-munakokkelia tai mitä tahansa ikinä keksiikään. Olen kiitollinen myös pyrolyysipuhdistuksesta, jonka ansiosta uunin puhdistaminen on vaivatonta. 

Liesitason ja uunin lisäksi meille tuli Siemensin integroidut jääkaappi ja pakastin, sekä astianpesukone. Kaikkiin koneisiin ollaan oltu todella tyytyväisiä. Tiskikone tekee oikein puhdasta jälkeä ja sinne mahtuu ihan valtavasti astioita. Jääkaapissa ja pakastimessa on kaikkia käteviä ominaisuuksia, joihin vasta tutustutaan, kun eilen illalla saatiin ne ekaa kertaa käyttöön.  

Mä olen koko elämäni kokannut ihan perus kodinkoneilla, sellaisilla joita meidän vanhoissa asunnoissa on ollut valmiina. Olen tottunut odottamaan välillä 15 minuuttia, että pastavesi alkaa kiehumaan, jos on iso kattila. Mulla on siis vieläkin hieman totuttelua siinä, että vesi kiehuu suunnilleen sillä sekunnilla kun isken kattilan liedelle (kun aina luulen, että ehdin tehdä jotain muuta siinä kiehumista odotellessa). Mutta enköhän mä totu pikkuhiljaa, kun luen käyttöohjeet kunnolla ja tietenkin käytän kaikkia laitteita ahkerasti. 

Nerosteinin kvartsikomposiitista valmistettu Noble Supreme White -kivitaso on juuri niin kaunis kuin toivoinkin. Me arvottiin jonkin verran runsaammin kuvioidun marmoritason ja tämän tason välillä ja olen kyllä tosi tyytyväinen tähän valintaan. Todella hillitty kuviointi on ajaton. Vaikka marmori-trendi joskus päättyisi, tämä näyttää silloinkin ajankohtaiselta ja kauniilta. Kivitason asennus kävi asentajilta aivan käden käänteessä ja se teki kyllä todellakin hurjasti keittiön ulkonäölle! En oikeasti edes käsittänyt etukäteen, miten valtava merkitys pelkällä tasolla on. Tämä on niin kaunis ja raikas viimeinen loppusilaus keittiölle. 

Me ollaan aivan älyttömän kiitollisia Keittiömaailman Katille sekä meidän keittiöasentajalle ja muille asentajille, jotka tekivät meidän keittiön. Keittiöremontti on ollut tosi positiivinen kokemus ja ihan turhaan etukäteen jännitettiin. Kyllähän se otti aikaa jonkin verran, mutta eteen ei tullut mitään isoja yllätyksiä. Se, että meillä oli jatkuvasti asiantuntevan keittiösuunnittelijan apu ja tuki oli korvaamatonta. Pystyttiin luottamaan koko prosessin ajan siihen, että kaikkeen löytyy ratkaisu ja valmista tulee. Meidän keittiöasentaja oli myös ihan huippu tyyppi, joka teki aivan priimaa jälkeä. Hänelle uskallettiin hyvin jättää meidän avaimet oman reissun ajaksi ja siksi saatiin tulla kotiin, jossa meitä odotti tämä valmis keittiö. 

 

En muuttaisi mitään tässä keittiössä, vaan olen aivan täydellisen tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa elämässä mulla on keittiö, jonka kaikki toiminnot on suunniteltu meidän toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Se tuntuu juuri niin hyvältä kuin toivoinkin.  Keittiömaailman osalta keittiöremontti on nyt täysin valmis. Meidän osalta on vielä pientä puuhaa. Otto laittoi tänään illalla baaritason alle vielä pienen pätkän lattialistaa (joka ei vielä näy näissä kuvissa)  ja huomenna asennetaan kattolista, joka käytiin tänään ostamassa. 

Lisäksi maalataan vielä ruokailutilan malvan värinen seinä, koska keittiö siirtyi n. 10cm ja siinä on nyt sellainen valkoinen kaistale maalin ja kaappien välissä. Ensi viikolla pitäisi saapua mun tilaamat valaisimet, joista toinen tulee ruokapöydän ylle ja toinen tulee niemekkeen ylle. Luultavasti jollain aikataululla kiinnitetään vielä pieni ja kevyt avohylly tuohon keittiön päätyseinälle niemekkeen ylle, niin siihen saa jotain söpöjä astia-asetelmia tehtyä. 

Loppuun vielä vähän ennen-jälkeen -kuvia havainnollistamaan muutosta. Instassa on ennen-jälkeen -videot storyssa, niin sieltä näkee vielä vähän lisää. 

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

Saako vielä sanoa, että olen superhyperextramegatyytyväinen? Sanon vaikka ei saisikaan. Mä rakastan meidän keittiötä! 

Aiemmat keittiöremonttipostaukset:

Tulevan keittiön suunnitelmat + keittiösuunnittelija vastaa keittiöremppakysymyksiin

Keittiön remppapäiväkirja

Ihanaa olla kotona! Me tultiin tänään alkuillasta kotiin ja vitsit, että mulla oli hurja koti-ikävä! En varmaan ole kokenut samanlaista koti-ikävää vuosikausiin, kuin nyt tällä Oulun reissulla. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että voidaan olla matkoilla vaikka koko kesä, mutta nyt totesin Otolle jo alkuviikosta, että mä kyllä vähän kaipaan meidän kotia.

Oulussa ei ollut muuttunut mikään, siellä oli ihan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Läheisten kanssa voisin kyllä viettää aikaa vaikka loputtomiin, siitä ei ollut kyse. Mutta mä vaan nautin niin paljon meidän kodista nyt (ja oli vieläpä aika kutkuttava into päästä näkemään vihdoinkin valmis keittiö myös), että siitä se koti-ikävä varmasti johtui. Tämähän oli ihan ensimmäinen kerta kun me oltiin edes yötä pois tästä kodista. Kotona on tullut oltua niin älyttömän tiiviisti sieltä maaliskuusta asti (ja tässä kodissa huhtikuusta asti), että oli tosi hassua olla yli viikko yhtäkkiä pois. Ennen tätä pisin reissu oli varmaan se kun oltiin veneilemässä puoli päivää, hui. 

Oli aivan ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä Oulussa, mutta nyt on myös ihana olla täällä. Me mennään onneksi vielä elokuun puolella uudelleen Ouluun, kun yhdellä sukulaisella on valmistujaiset. Ehkä siksikin oli nyt aika helppoa lähteä kotiin, kun tiesi, että ei joudu ikävöimään sukulaisia kauaa, vaan pian taas tavataan. 

Ekana kotona katsottiin, että onko meidän viherkasvit vielä hengissä ja ne voivat onneksi oikein hyvin! Meidän 3-vuotias varmuuden vuoksi kuitenkin kasteli niitä oikein reippaasti. Ja pihalla oli istutuslaatikoissa myös tosi hyvä tilanne. Tomaatin taimiin oli tullut uusia pieniä tomaatin alkuja ja kesäkurpitsaankin paljon lisää kukkia, joiden varsista ehkä kasvaa sitten uusia kesäkurpitsoita vielä. Salaattia oli myös kasvanut ihan älyttömästi lisää ja nyt meille tulee ihan kiire saada ne syötyä, mutta sehän ei haittaa mitään. Ruohosipuliakin oli niin paljon, että varmaan kuivataan osa, niin riittää vaikka koko talveksi.

Mun sisustussuunnittelija-tädin luona missä yövyttiin oli paljon ihania sisustuslehtiä ja mulle tuli kunnon sisustuskuume niitä lukiessa. Voin kertoa, että lähiaikoina on ainakin muutama sisustusprojekti ja DIY-juttu luvassa, sillä mä en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan mun visioita! Sain taas sellaisen ahaa-elämyksen, että mehän voidaan toteuttaa ihan mitä vaan jännittäviä ideoita täällä ja ainakin yksi sellainen on saatava toteutettua mitä pikimmiten, jos multa kysytään. Olen ollut niin syvästi uppoutunut tähän keittiöremppameininkiin, että olen aivan unohtanut muun kodin projektit. Mutta nyt niillekin on aikaa ja ideoita.

Tilasin myös meille viimeinkin valaisimet keittiöön ja ruokailutilaan, joiden pitäisi saapua viikon sisään. Mun täti auttoi valitsemaan näyttävän valaisimen ruokapöydän ylle ja keittiöön tulee vielä kaunis ja simppeli seinävalaisin. Ihan ekana esittelen kuitenkin huomenna meidän keittiön, kunhan olen saanut sen kuvattua kunnolla. Oli niin jännittävää tulla kotiin, kun tiedettiin, että täällä meitä odottaa valmis keittiö. 

Kotimatka sujui leppoisasti ja nyt on niin hyvä fiilis olla täällä. Lämmitettiin sauna ja nyt mennään nauttimaan löylyistä. Sen jälkeen ajateltiin katsoa Good Girlsin uusia jaksoja Oton kanssa ja tehdä iltapalaa. Olen odottanut niitä jaksoja jo tovin ja tänään ne vihdoin tulivat katsottaviksi Netflixiin. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon uusien ideoiden kera! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Niin vaan meilläkin on vierähtänyt jo viikko täällä Oulussa! Mukavaa, kun on ollut aikaa rauhassa nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea mitä on halunnut, eikä ole tarvinnut tunkea päiviä liian täyteen. Ajattelin vinkata muutamia kivoja paikkoja, joissa käydä tai mitä tehdä täällä Oulussa, jos teillä on tänne päin asiaa tänä kesänä.

Parhaat kirppikset Oulussa:

Järkikirppis: Raksilassa vanhan Euromarketin tiloissa on iso kirppis, jossa on paljon kaikkea. Jos etsit astioita tai retroesineitä keittiöön, tämä on THE place to be. Sieltä voi löytää satunnaisesti myös kivoja vaatteita, kenkiä tai asusteita. Joitakin huonekaluja on myös myynnissä.

Saaga  Second Hand: Kuulin tästä Oton serkun vaimolta, muuten olisi jäänyt pieni ja kaunis liike Albertinkadulla täysin huomaamatta. Myynnissä naisten vaatteita, asusteita ja kenkiä sekä paikallisten käsityöläisten uusia töitä pieniä eriä. Todella siisti ja myös tyylikäs valikoima. Bongasin esim useammat hyväkuntoiset Conversen tennarit (olivat väärää kokoa), paljon kivoja mekkoja ja hameita yms. Valikoima oli harkittu ja kauniisti esillä.

Vadelmatarha: Oulun paras (ehkä myös ainoa?) lastenvaatekirppis. Vadelmatarhalta voi tehdä lähes aina hyviä lastenvaatelöytöjä. Itse löysin viimeksi Vimman mekon kuopukselle ja tarjolla oli paljon muitakin ihanuuksia, joita olisin voinut ostaa jos olisivat olleet oikeaa kokoa. Merkkivaatteiden ostajalle hyvät apajat, mutta tarjolla myös paljon merkitöntä. Löytyy myös leluja, lastentarvikkeita ja äitiysvaatteita.

Kaupat:

Noomi Store: Valkeassa sijaitseva lastenvaateliike, jossa paljon suomalaisia lastenvaatemerkkejä myynnissä. Noomissa on aina tosi hyvä valikoima ja rakastan liikkeen asiantuntevia ja mukavia myyjiä. Noomista tarttuu mukaan jotain lähes aina.

Hippu Kids: Zeppelinin kauppakeskuksessa Kempeleessä sijaitseva lastenvaateliike, jossa myös paljon lasten merkkivaatetta myynnissä. Siellä myydään myös omaa suosikkiani Bobo Chosesia, jota ei Helsingissä löydy kivijalasta enää ollenkaan. Hipussa myös sisustustuotteita ja vauvan tarvikkeita pienesti esillä. Aivan ihana henkilökunta!

Ravintolat:

Tuba Food & Lounge: Rento ravintola aivan Ainolan puiston ja Oulun taidemuseon lähellä. Tubassa on tarjolla niin burgereita, pizzaa kuin muutakin ruokaa. Viikonloppuisin brunsseja ja arkisin vaihtuvat lounaat (aina pizzaa ja burgeria, mutta myös esim lohikeittoa tai salaattia). Paljon myös vaihtuvaa ohjelmaa, elävää musiikkia ja Tubavisa keskiviikkoisin klo 18. Oltiin kerran treffeillä juuri tietovisan aikaan ja sitä oli hauska seurata. Ollaan käyty Tubassa myös lasten kanssa lounaalla ja lapsille sieltä löytyy Skidiburger 6€ hintaan.

Viinibaari Vox: Tunnelmallinen viinibaari ihan keskustassa, joka tarjoilee myös herkullisia tapaksia. Voxilla on kiva terassi ja todella hyvä valikoima niin viineissä kuin niissä tapaksissakin. Ystävällinen henkilökunta.

Kauppuri 5: Burgeripaikka, josta löytyy burgerit kyllä jokaiseen makuun. Mun suosikki on vuohijuusto-burgeri, jossa on pihvin sijaan reilu siivu vuohenjuustoa välissä.

Museot:

Kaikki Oulun kaupungin museot on koottu Museo- ja tiedekeskus Luupin alle. Tiedekeskus Tietomaa, Oulun taidemuseo ja Pohjois-Pohjanmaan museo ovat ainakin olleet itselleni mahtavia elämyksiä joka kerta. Oulun taidemuseossa on juuri meneillään Ellen Thesleffin näyttely ja Tietomaassa pääsee tutustumaan esimerkiksi Tulevaisuus Lautasella- ja Parasta aikaa -näyttelyihin, pelaamaan ja kisaamaan eri lajeissa, katsomaan jättielokuvaa tai ajamaan vaijeripyörällä.

Ilmaista tekemistä:

Nallikari: Maailman ihanin uimaranta. Nallikarissa on tosi matalaa, joten se on ihanan stressitön uimaranta pienten lasten kanssa. Siellä saa kävellä kilometrin ennen kuin vesi yltää polvea ylemmäs. Nallikarissa on tosi kaunista ja siellä on lapsille myös kiipeilytelinettä ja kaikkea muuta hauskaa, sekä lyhyen kävelymatkan päässä myös kiva leikkipuisto. Nallikarista löytyy myös jätskikiskat, sekä bistro & bakery.

Ainolan puisto ja Hupisaaret: Mun lemppari leikkipuisto koko Suomessa. Ainolan puistossa on ihan hurjasti erilaisia leikkitelineitä, keinuja ja karuselleja. Siellä viihtyy vaikka koko päivän. Paikalla myös ihana kasvihuone, kahvila ja paljon hyviä piknik-spotteja. Ihania kukkaistutuksia. Ainolan puisto on myös kauniilla miljööllään valokuvaajan unelmalokaatio ja sieltä voikin monesti kauniilla säällä bongailla ihmisiä hääkuvauksissa tai ylioppilaskuvauksissa.

Kiviniemen Muumi-puisto: Ihana Muumi-teemainen leikkipuisto Kellon Kiviniemessä. Siellä on keinut, liukumäki ja muuta tekemistä, erityisesti minikokoisten muumifanien mieleen. Lue aiempi postaus Muumi-puistosta tästä.

Maksullista tekemistä:

Potnapekka: Oulun mahtava pieni maisemajuna, jonka kyydissä näkee monet lempparipaikat Oulussa. Potnapekka on elämys,  jota itse rakastin lapsena. Ei olla vielä viety meidän lapsia Potnapekka-ajelulle, mutta suunnitelmissa on tehdä se vielä joku kesä. Potnapekan rinnalle on tullut myös Vauhtipuiston oma vastaava juna, Kompiainen, joka vie perille Vauhtipuistoon.

Vauhtipuisto: Ihana huvipuisto, jossa on erityisesti pienille lapsille paljon puuhaa. Toki isommatkin siellä viihtyvät hyvin, mutta Vauhtipuistossa on mielestäni huomioitu minikokoiset kävijät todella hyvin. Siellä on kaikkien laitteiden lisäksi pomppulinnoja, pomppulinnaliukumäkiä, super sympaattinen ja kaunis kioski, mikroautorata ja vaikka mitä. Lue mun aiempi postaus Vauhtipuistosta tästä.

Jotain uutta Oulussa, mitä mäkään en vielä ole kokeillut:

Seikkailupuisto Huikia: Muutama kaveri on suositellut jo Seikkailupuisto Huikiaa, jossa pääsee kiipeilemään ulkona erilaisia ratoja pitkin. Tällä reissulla loppuu aika kesken, mutta joku kerta pakko päästä vielä testaamaan, varsinkin kun kiipeily on muutenkin lähellä meidän perheen sydäntä.

Vesipuisto: Leijakoulu Lappis avaa huomenna Ouluun samantyylisen vesipuiston, kuin Espoon Keilalahdessa sijaitseva laguuni, jossa me käytiin Oton kanssa kesäkuussa. Vesipuisto ninjaratoineen näyttää ihan huipulta, kun ajettiin siitä ohi tällä viikolla.

Oulussa on oikeasti niin paljon kivaa tekemistä, mä todellakin suosittelen Oulua. Tässä listassa on ihan pintaraapaisu siihen, mitä kaikkea täällä voi tehdä, nähdä ja kokea. Mua kiinnostaisi hirveästi kuulla muilta Oulun kävijöiltä tai asukkailta, että mikä on teidän lempipaikka Oulussa?