Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun ja Indieplacen kanssa.

Kerroinkin tuossa viime vuoden puolella Instagramissa, että käyn nyt alkuvuodesta Business design -kurssia Hämeen ammattikorkeakoulussa. Business design-kurssi kuulosti kiinnostavalta, sillä ajattelin hyötyväni siitä yrittäjänä itse. Halusin oppia parempia työkaluja yritykseni ketterään kehittämiseen ja parempaan asiakasymmärrykseen. Haluan vastata kysyntään entistäkin paremmin, kehittää uusia liiketoiminnan muotoja ja muotoilla tarjoamiani palveluita vielä kannattavammiksi sekä itselleni että asiakkaille.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut opiskelusta ja tämä kaupallinen yhteistyö Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa olikin täydellinen väylä testata, miten opintojen, täysipäiväisen yrittäjyyden ja kolmen lapsen äitiyden yhdistäminen sujuu. Etukäteen mulla ei ollut oikein mitään selkeää kuvaa siitä, millaista se tulisi olemaan.

Tiesin Oton opintojen kautta, että opinnot voi suorittaa virtuaalisena ja niiden apuna käytetään moodlea, joten perusperiaatteet olivat tuttuja. Tämä Business Design -kurssi on täysin virtuaalinen, mikä oli ihanteellinen vaihtoehto itselleni. Hämeen ammattikorkeakoulu ei ole mulle lähimpänä sijaitseva ammattikorkeakoulu, mutta eipä sillä koulun sijainnilla ollut mitään väliäkään, sillä tätä kurssia voi opiskella yhtä hyvin niin Oulusta, Helsingistä kuin vaikka ulkomaan reissultakin.

Mun ja Oton tilanteet opiskelijoina eroavat ratkaisevasti siinä, että Otto on opintovapaalla ja itse taas teen ihan normaalia työviikkoa joka viikko. Lisäksi opinnot ovat tosiaan sijoittuneet tähän alkuvuoteen, joka on pitänyt sisällään niin meidän New Yorkin reissun kuin lasten hiihtolomankin. Yhtälö ei ole välttämättä ollut se kevyin mahdollinen tapa maistaa opiskelua, mutta ei kyllä raskainkaan mahdollinen. New Yorkissa olin itsekin lomalla, mutta lasten hiihtolomaviikon aikana olen työnteon lisäksi opiskellut. Onneksi Otto on voinut lomailla.

Kun opinnot alkoivat tammikuun alussa, oli sellainen tunne, että tässähän on valtavasti aikaa. Kurssin pitää olla suoritettuna maaliskuun puoliväliin mennessä. Business Design -kurssi on siitä mulle täydellinen, että siinä ei ole viikottaisia deadlineja, vaan ainoastaan yksi deadline, johon mennessä kaikki tehtävät pitää olla tehtynä. Tämä joustavuus sopii omaan yrittäjähenkiseen työskentelytapaani täydellisesti. Välillä mulla on tullut viikkoja, että en ole tehnyt yhtään tehtävää. Välillä taas olen tehnyt yhdessä päivässä kolme tehtävää. Olen voinut tehdä opintoja aina silloin, kun mulla on ollut hyvä hetki. Kiireisimpinä työviikkoina olen unohtanut opiskelut kokonaan ihan suosiolla.

Nyt lasten hiihtolomaviikolla Oulussa olen työnteon lisäksi opiskellut parina aamupäivänä ja yhtenä iltana lasten mentyä nukkumaan. Mulla on vielä tekemistä kurssilla, mutta koen olevani ihan hyvässä vaiheessa siihen nähden, kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä.

Business Design -kurssin sisältö on ollut älyttömän kiinnostavaa ja synnyttänyt suuren kipinän opiskelua kohtaan itsessäni. Olen huomannut, että minähän ymmärrän ja osaan! Suurin pelko mulla on pitkään ollut opintojen suhteen, että en enää osaisi opiskella, kun en ole sitä kymmeneen vuoteen tehnyt. Mutta onneksi pelko on ollut ihan turha. Yrittäjyys, sisällöntuotanto ja vaikuttajamarkkinointi on muutenkin jatkuvaa opiskelua, joten ne tekniikat eivät olleet multa hävinneet mihinkään, päinvastoin. Olen tainnut kehittyä näiden vuosien aikana opiskelijana aika paljon. Se on yllättänyt mut todella positiivisesti.

Olen nykyisin opiskelijana paljon tehokkaampi, suunnitelmallisempi ja huolellisempi. Pystyn käyttämään erilaisia visuaalisia työkaluja ja kirjoittaminen on mulle helppoa. Osaan myös etsiä tietoa, kun teen sitä muutenkin työssäni paljon. Olen nauttinut siitä, että kurssilla on virtuaalisuudesta huolimatta paljon vuorovaikutusta muiden opiskelijoiden kanssa. Olen kokenut saavani paljon hyötyä ja uusia näkökulmia omaan työhöni tästä kurssista ja tradenomin opinnot kiinnostavat edelleen, vaikka myös toisenlaisia vaihtoehtoja olen pyöritellyt mielessäni aina välillä. Nykyisessä työssä tradenomin opinnot olisivat varmasti pelkkää plussaa.

Mä en pysty lopettamaan työntekoa tai jäämään opintovapaalle. Myöskin äitiys on aika hitsin pysyvä osa mun elämää, jota ei voi laittaa tauolle. Mä haluan pystyä suorittamaan opintoja mistä tahansa, milloin tahansa. Siksi mulle ainoa keino mahdollistaa opiskelu muun elämän ohessa, on joustavat, monimuotoiset opinnot, jotka voi suorittaa omassa tahdissa ja mahdollisimman paljon virtuaalisesti. Hämeen ammattikorkeakoulussa tämä onnistuu.

HAMKissa voi opiskella kolmella eri tavalla: päivätoteutuksena, monimuotototeutuksena tai 24/7-toteutuksena, mikä tarkoittaa nopeutettua opiskelutapaa.

Päivä-opiskelu on se perinteinen tapa opiskella. Opiskelu on päätoimista ja kokopäiväistä ja opinnoissa edetään säännöllisellä rytmillä opiskeluryhmän kanssa. Monimuoto-opiskelu mahdollistaa opinnot työssäkäynnin ohessa. Monimuotototeutuksissa opiskellaan pääsääntöisesti työn ohessa ja opiskelu sopii työssäkävijän aikatauluihin. Monimuoto-opiskelussa oman alan työkokemus on myös suureksi eduksi, sillä voi osoittaa osaamisensa myös näytöillä. Monimuoto-opinnoissa on paljon myös itsenäistä työskentelyä. Nopeutetussa opiskelussa on hyvä olla valmiiksi paljon aiemmin hankittua tutkintoon liittyvää osaamista. 24/7 -opiskelutapa edellyttää opiskelijalta suunnitelmallisuutta, joustavaa ja tehokasta ajankäyttöä sekä oma-aloitteisuutta ja itsenäistä työskentelytapaa.

Otto on omissa opinnoissaan pystynyt hyödyntämään paljon aiempaa työkokemustaan, mikä nopeuttaa hänen opiskeluaan ja valmistumistaan. Uskon, että esimerkiksi mun pohdiskelemissa tradenomi-opinnoissa pystyisin myös itse hyödyntämään tähän mennessä kertynyttä työkokemusta melko paljon, mikä nopeuttaisi mahdollisesti myös mun opintoja. Itsenäinen työskentelytapa on mulle se kaikkein paras, yrittäjänä olen siihen tottunut ja nautin siitä. Yksin olen tehokkaimmillani, kun en ole riippuvainen muiden aikatauluista.

HAMKin opiskelijana voi suunnitella opinnot joustavasti oman elämäntilanteensa mukaan ja HAMKin mukaan jokaiselle löytyy sopiva tyyli opiskella. Munkaan ei siis kannata enää miettiä, että opinnot eivät sovi mun elämäntilanteeseen tällä hetkellä, sillä olen itsekin huomannut, että kyllä nämä opinnot saa sopimaan myös mun elämään. Mulla ei myöskään ole mikään tulipalokiire valmistua, joten omaa aiempaa kokemustani hyödyntämällä ja joustavasti opintoja suorittamalla uskon, että voisin saada tutkinnon suoritettua normaaliajassa. Tällöin opiskelutahti olisi hieman kevyempi kuin tutkintoaan 2,5 vuodessa suorittavalla Otolla. HAMKissa on ihanan positiivinen ja kannustava ilmapiiri ja mukavia opettajia. 

Samaan aikaan kun mun Business Design -kurssi päättyy, alkaa tämän kevään yhteishaku. Yhteishaku alkaa 18.3. ja päättyy 1.4.2020. Kevään yhteishaussa voi hakea Hämeen ammattikorkeakoulun suomenkielisiin AMK-koulutuksiin. Kaikkiin HAMKin tarjoamiin koulutuksiin voit tutustua HAMKin sivuilla. Suosittelen lämpimästi tutustumaan koulutustarjontaan ja pohtimaan mahdollisuutta lähteä opiskelemaan juuri omassa elämäntilanteessa. Mut tämä on yllättänyt todella positiivisesti ja on tullut oikein sellainen opiskelukipinä. En uskalla sanoa ääneen, että haen kevään yhteishaussa, etten jinxaa mitään. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Aiotko hakea kevään yhteishaussa jonnekin? Oletko yhdistänyt opinnot ja perhe-elämän tai opinnot ja työnteon ja perhe-elämän? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n ja Indieplacen kanssa.

Me ollaan lähdössä nyt hiihtolomalla Ouluun ja matkalle tarvitaan tietty mukaan luettavaa! Meillä on paljon kirjoja pakattuna reissua varten ja mulla on ilo jakaa myös teille parhaat lukuvinkit hiihtolomalle niin lapsille kuin aikuisillekin. Nämä kirjat tosin toimivat loistavasti myös arjessa, jos ei loma juuri nyt ole ajankohtainen. Me ollaan luettu nämä kaikki nyt tässä tammi-helmikuussa ja tykätty kovasti. Kokosin yhteen niin jännittäviä ja ilahduttavia kirjoja aikuisille, lukemista leikki-ikäisten kanssa ääneen, luettavaa itsekseen juuri lukemaan oppineille kuin koululaisillekin.

Me ollaan onneksi siitä onnekkaita, että kenellekään meidän perheestä ei tule paha olo jos lukee autossa tai junassa tms. 3-vuotiaskin nappaa usein mukaan automatkalle kirjan ja monet kirjat meillä on aina autossa mukanakin, sellaiset kestosuosikit. Hän saattaa lukea kirjaa lyhyellä kauppareissullakin autossa, koska tykkää niin kovasti katsella kuvia ja selostaa mitä siellä tapahtuu. Meidän lapset on ihanan rentoja matkakumppaneita pitkillä automatkoilla, koska he yleensä uppoutuvat takapenkillä omiin puuhiinsa, eivätkä muista edes kysellä milloin ollaan perillä. Kirjojen parissa ei todellakaan tule tylsää, eikä kirjoista lopu akku kesken matkan!

Lukuvinkit aikuisille:

Lisa Jewell: Löysin sinut

Lisa Jewell oli aiemmin itselleni tunnettu enemmän chicklit-kirjailijana, joten oli hauska huomata hänen kirjoittaneen jotain ihan uudenlaista. Chickliteistä tutut herkulliset juonikuviot ja hyvin tarkasti kuvaillut ja todentuntuiset hahmot ovat läsnä myös tässä jännittävässä kirjassa. Kirjan juoni on super kiinnostava! Yksinhuoltajaäiti Alice Lake löytää tuntemattoman miehen istumasta rannalta oman talonsa edustalta. Miehellä ei ole nimeä, eikä mitään käsitystä siitä, miten hän on päätynyt Alicen talon edustalle. Samaan aikaan lontoolainen Lily Monrose on huolissaan, koska hänen miehensä ei ole palannut kotiin. Kun hän ottaa yhteyttä poliisiin, poliisi väittää, että hänen miehensä nimistä henkilöä ei ole olemassakaan. Voitte vaan kuvitella, miten jännittävää on kun tämä kuvio alkaa selvitä ja kietoutua yhteen! En voinut laskea tätä käsistäni.

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Jos aiot lukea tänä keväänä vain yhden kirjan, lue tämä. Emmi-Liia Sjöholmin kirja on poikkeuksellisen avoin kirja naiseudesta, seksuaalisuudesta, parisuhteista, vanhemmuudesta ja itsensä etsimisestä ja löytämisestä. Vaikka monet kokemukset ja tunteet olivat kirjassa sellaisia, etten pystynyt ollenkaan samaistumaan, osa ajatuksista taas tuntui jotenkin niin samaistuttavalta. Niin virkistävää, että joku sanoi ääneen sellaisia tunteita ja ajatuksia, joita on joskus itselläkin esimerkiksi teininä ollut ja joiden kanssa on kuvitellut olevansa yksin. Vaikka välillä kirjaa lukiessani suunnilleen haukoin henkeä, että kirjoittiko hän just noin, välillä mä myös nyökyttelin. Välillä tunsin suurta surua ja välillä järkytystä. Tämä kirja räjäytti koko tunneskaalan ja se oli vielä tosi nopealukuinen, joten uppouduin siihen aika täysillä yhdeksi illaksi. Mä tosi harvoin luen Otolle ääneen mitään (koska tykkään uppoutua kirjoihini yksin), mutta tästä kirjasta luin useammankin kohdan.

Beth O’leary: Kimppakämppä

Tämä kirja oli mun tammikuun piristys! Niin hyvän mielen kirja, ettei tosikaan. Luin sen ihan parissa päivässä, vaikka se on aika pitkä. Kirja kertoo lontoolaisista Tiffystä ja Leonista, joista toinen etsii kämppää ja toinen osa-aikaista kämppäkaveria. Leon tekee yötöitä ja haluaa ansaita hieman ekstraa ottamalla osa-aikaisen kämppiksen, joka elää normaalissa päivärytmissä. Tiffy siis nukkuu Leonin sängyssä öisin ja viikonloppuisin, Leon nukkuu sängyssään päivisin ja on viikonloput muualla. He eivät koskaan tapaa toisiaan, mutta he alkavat jättää toisilleen post-it lappuja. Pikkuhiljaa he tutustuvat, ihastuvat, rakastuvatkin, post-it lappujen ansiosta. Kirja pitää loppuun asti jännityksessä ja tarina on vaan aivan ihana.

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

Brittityylinen ihana hyvän mielen romaani, jossa kietoutuu yhteen 70-luku ja nykypäivä. Kirja kertoo kahdesta naisesta: 2010-luvulla elävästä Laurasta, joka on päätynyt iäkkään kirjailija Anthony Peardow’n sihteeriksi ja taloudenhoitajaksi ihanaan taloon nimeltä Padua, sekä 70-luvulla elävästä Eunicesta, joka on töissä pienessä kirjakustantamossa. Anthony Peardrow kuolee ja jättää Lauralle todella omituisen perinnön: hän on vuosikymmenten ajan kerännyt työhuoneeseensa tuhansia tavaroita, joita hän on löytänyt milloin mistäkin. Lauran tehtävänä on palauttaa tavarat oikeille omistajilleen Peardrow’n muistiin merkitsemien löytöpaikkojen ja aikojen perusteella. Lopulta Eunicen ja Lauran tarinat yhdistyvät, mutta miten? Se täytyy lukea. Kirja on hyväntuulinen, rönsyilevä ja koukuttava. 

Lukuvinkit ääneen luettavaksi:

Alex Milway: Hotelli Flamingo 

Hotelli Flamingo on niin symppis ja siivittää ihanasti lomatunnelmiin! Me luettiin tämä lasten kanssa iltasaduksi muutamassa päivässä. Tykkään ihan hirveästi kirjan yrittäjähenkisyydestä. 10-vuotias Anna saa perinnöksi hotellin, mikä tietysti kuulostaa ihan unelmalta. Paikan päälle päästessään hän kuitenkin saa huomata, että hotelli on aivan karseassa kunnossa, eikä kukaan halua majoittua siellä.  Anna ei jää neuvottomaksi, vaan alkaa järjestää hotellia kuntoon eläinystäviensä avulla ja pian paikka on entistä ehompi. Hotelli Flamingolla on kuitenkin aika paha kilpailija ja Anna ja eläimet saavat olla aika kekseliäitä, että pärjäävät kovassa kisassa. Kirja oli tosi hyvän mielen kirja ja vaikka sitä suositellaan 6-9-vuotiaille, niin meillä jaksoi 3-vuotiaskin olla lähes kaikkina iltoina mukana kuuntelemassa ja katsomassa suloisia kuvia. Kirja sopii siis hyvin myös alakoululaiselle itsenäisesti luettavaksi. Hotelli Flamingo aloittaa sarjan, joka jatkuu jo toukokuussa!

Muumipeikko ja lohikäärme

No kuka nyt ei tykkäisi muumeista! Tämä on aivan ihana Muumi-satu, joka perustuu Tove Janssonin klassikkotarinaan Maailman viimeinen lohikäärme. Muumipeikko löytää ihan oikean pikkuruisen lohikäärmeen, jolla hän haluaa yllättää Nuuskamuikkusen. Lohikäärme ei kuitenkaan ole kesytettävissä, vaan valitsee itse kehen kiintyy ja luottaa.  Pikkuruinen lohikäärme opettaa muumipeikolle ja ystäville tärkeitä asioita kiintymyksestä ja vapaudesta. Kirjan on sovittanut kuvakirjamuotoon ruotsalaiskirjailija Cecilia Davidsson ja kuvittanut Cecilia Heikkilä. Luettiin tämä yhdessä meidän kuopuksen kanssa ja hän tykkäsi lohikäärmefanina tietysti. Meni hyvin, kun mä fanitan muumeja ja hän lohikäärmeitä.

Sinikka Nopola, Tiina Nopola & Salla Savolainen: Heinähattu. Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen.

Oman lapsuuteni suuri lemppari, Heinähattu ja Vilttitossu.  Aina kun tulee uusi kirja, se on ihan pakko lukea. Nyt tulee sekä elokuva, että elokuvakannella varustettu kirja! Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululaien kertoo siitä, kun Heinähattu on aloittanut koulun. Koulussa Heinähattu oppii paljon uusia ja jännittäviä asioita. Vilttitossusta taas on ihan tylsää jäädä aamulla kotiin ilman Heinähattua. Vilttitossu keksii ovelan juonen päästäkseen mukaan Heinähatun luokan onkiretkelle ja siitä syntyykin sellainen sirkus, että tarvitaan vanhat tutut Alibullenin neidit ja hassut konstaapelit Isonapa ja Rillirousku apuun. Ihan pakko käydä kyllä myös tsekkaamassa tämä leffa lasten kanssa hiihtolomalla! 

Elise Gravel: Olga – Avaruus kutsuu!

Olga on ihan mieletön! Hän on nenäkäs ja pikkuvanha lapsi-eläintieteilijä, joka ilahdutti sekä mua että lapsia. Meitä huvitti erityisesti Olgan ulkoavaruudesta kotoisin oleva olio nimeltä Njää. Olga on kyllästynyt ihmisiin ja haluaa lähteä etsimään Njään kotia avaruudesta. Mulle tuli vähän sellainen fiilis, että Olgassa on jotain samaa henkeä kuin Neropatin päiväkirjassa, tosin päähenkilö on tässä tyttö. Kirja on tehty sarjakuvamuotoon, samaan tapaan kuin Neropatit. Se sopii tosi hyvin sekä itsekseen luettavaksi (heti kun on oppinut lukemaan) tai sitten yhdessä ääneen luettuna.

Lukuvinkit vasta lukemaan oppineille:

Timo Parvela & Mervi Lindman: Ella ja kaverit hiiohoi!

Ellan opettaja on lähdössä ihanalle kesälomaristeilylle vaimonsa kanssa, luonnollisesti ilman oppilaitaan. Ella ja kaverit ovat tietenkin eri mieltä: heidän mielestä kesäloma ilman opettajaa on kuin risteily ilman risteilyisäntää. Eli mukaan on tietenkin päästävä! Opettajan rentouttava kesälomaristeily onkin kaikkea muuta. Siitä kehkeytyy jännittävä seikkailu, mikä ei varmaan yllätä ketään Ella-fania. Tämä kirja sopii aivan mainiosti luettavaksi alakouluikäisille itsekseen. Pakko vielä sanoa, että tykkään ihan hirveästi Mervi Lindmanin kuvituksista, oli kyseessä kirja kuin kirja. Meillä on vaikka kuinka paljon Mervi Lindmanin kuvittamia kirjoja, kun ne aina pomppaavat silmään ihastuttavien hahmojen vuoksi!

Mortina: Kuoliaaksinaurattava juttu

Tämä on yksi niitä kirjoja, joista meidän eskarilainen innostui niin kovin, että luki muutamassa päivässä itsekseen koko kirjan. Lisää Mortinaa meille todellakin! Mortina ei ole tavallinen tyttö vaan zombi, joka miettii menisikö hän halloween-diskoon omana itsenään, vai pukeutuisiko noidaksi. Mortina asuu Tuoni-tädin ja koiransa Kaihon kanssa aavemaisessa Villa Tuonelassa. Hän haaveilee ikäisistään leikkikavereista, mutta Tuoni-täti on kieltänyt kaverit, etteivät he pelästy zombi-tyttöä. Täti pelkää, että zombit voitaisiin häätää kodistaan, jossa kyläläiset eivät tiedä heidän asuvan, vaan luulevat sitä autiotaloksi. Mortina haluaa kovasti kavereita ja Halloween-juhlan lähestyessä hän keksiikin mainion keinon ystävystyä toisten lasten kanssa! Meidän eskarilainen on aina tykännyt hirviöistä ja jännittävistä aiheista, joten tämä oli oikein nappivalinta hänelle. 

Kokkiklubi – Siivoushirviö

Kokkiklubi kuuluu WSOY:n Lukupalat-sarjaan, joka on suunnattu juuri lukemaan oppineille ja alakoulun ensimmäisiä luokkia käyville. Kun meidän eskarilainen on lukenut tätä, olen kuullut aika monta naurunpyrskähdystä. Hän luki tämänkin melko nopeasti ja on ilahduttavaa huomata, miten innoissaan toinen on siitä, kuinka lukeminen muuttuu kokemuksen myötä helpommaksi ja helpommaksi. Kokkiklubin keittiö on täynnä tahmeaa sateenkaarenväristä pehmismassaa, siis yksisarvisen oksennusta. Kuka siivoaisi sen? Rosmariini tarttuu haasteeseen vastahakoisesti, sillä siivoaminen ei sovi noidillei. Hän taikoo paikalle siivoushirviön ja siitäpä vasta soppa syntyykin! 

Lukuvinkit jo vähän koululaisille:

Martin Widmark & Helena Willis: Rakkausarvoitus. Lasse-Maijan etsivätoimisto

Lasse-Maijat olivat ekoja koululaisten kirjoja, joita meidän esikoinen aikanaan alkoi lukemaan. Hän ahmi näitä jo 6-vuotiaana  ja edelleen lukee mielellään uudet osat, vaikka muuten onkin jo siirtynyt vähän haastavampiin kirjoihin. Suosikkisarjan uudessa tarinassa Lasse ja Maija ratkovat keräysrahojen varkautta. Vallilassa järjestetään rakkausfestivaalit, joiden avulla kerätään rahaa maailman vähävaraisille lapsille. Muhammed Karaatti on luvannut maksaa 50 senttiä jokaisesta pususta, jonka Lasse ja Maija onnistuvat kirjaamaan ylös. Kaupunkilaiset pussailevat siis sydämensä kyllyydestä, kunnes karu todellisuus paljastuu: keräysrahat on varastettu! Kuka voi olla niin sydämetön, että ryöstää köyhien lasten rahat? Ja miksi Muhammed Karaatti hiiviskelee iltahämärissä museonjohtajattaren toimiston lipeillä?

Maailman viimeiset tyypit: Painajaiskuningas

Suositun zombie-mättö-seikkailu-komediasarjan kolmas osa. Meidän esikoinen on katsonut tätä sarjaa Netflixistä ja sarja siis perustuu näihin kirjasarjan kolmeen ensimmäiseen kirjaan. Hän on lukenut sarjan innostamana myös nämä kirjat ja piti kovasti tästä kolmannesta osasta myös. Kirjassa Jack hurjastelee autollaan pitkin katuja ja taistelee zombeja ja hirviöitä vastaan parhaiden kavereidensa, sekä sekalaisen monsterijoukon kanssa. Yllättäen käykin ilmi, etteivät he ehkä olekaan maailman viimeiset tyypit. Se ilahduttaa kaikkia muita paitsi Jackiä, joka pelkää että hänen täydellinen jenginsä hajoaa, jos muut löytävät coolimpaa seuraa.

Toivottavasti löysitte tästä kivoja lukuvinkkejä! Mä olen muuten liittynyt tässä alkuvuodesta myös lukupiiriin, mikä on ollut tähän asti ihan huikea kokemus. Jotain ihan uutta ja jotenkin niin mielenkiintoista ja virkistävää, kokonainen uusi maailma on auennut. Mä olen lapsesta asti rakastanut lukemista, mutta etenkin nuorempana tuntui, että en kauheasti löytänyt ihmisiä, jotka olisivat lukeneet mun kanssa samoja kirjoja ja joiden kanssa niistä olisi voinut keskustella. Lukupiiri on ihan mieletön, koska kaikki lukevat samaa kirjaa ja sitten siitä voi keskustella yhdessä ja vaihtaa ajatuksia ja löytää ihan uusia näkökulmia. Puhumattakaan siitä, että tulee luettua myös kirjoja oman mukavuusalueen ulkopuolelta! Suosittelenkin tässä ehdottomasti perustamaan vaikka mini-lukupiirin: sopikaa kaverin kanssa yhteinen kirja, jonka molemmat luette tai kuuntelette vaikka hiihtoloman aikana ja sitten tapaatte vaikka kahvin (tai pizzan) merkeissä ja juttelette siitä, mitä luitte ja mitä ajatuksia heräsi.

Mitä kirjoja te olette lukeneet alkuvuodesta? Mikä kirja toimii parhaiten lomalukemisena? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n & Indieplacen kanssa.

Olen jo aiemmin kertonutkin, että toimin WWF:n kautta norppakummina. Kummiksi päädyin vuonna 2014 kun asematunnelissa WWF:n feissari nykäisi mua hihasta. Mulla oli jo silloin suuri heikkous hyviin myyntipuheisiin, mutta tykkäsin erityisesti siitä, että WWF:n kohdalla kyse ei ollut ainoastaan hyvästä myyntipuheesta vaan konkreettisista asioista ja toimista, joihin mulla oli oikeasti mahdollisuus vaikuttaa. Lähdin mukaan siinä saman tien summalla, joka oli 12 euroa kuukaudessa. Meillä oli silloin rahasta tiukkaa, järjestimme häitä ja niissä oli paljon kuluja, eikä meillä ollut varaa mihinkään ylimääräiseen vain yhden aikuisen keskivertotuloilla. Mua jännitti kertoa Otolle, että olin ryhtynyt kummiksi juuri siksi, koska oltiin yhdessä puhuttu, että yritetään säästää. Se tuntui kuitenkin niin tärkeältä, että lähdin samantien mukaan ja toivoin vaan, että se on Otolle ok. Otto ei epäröinyt hetkeäkään kun kerroin, vaan oli vaan iloinen, että olin lähtenyt mukaan.

12 euroa kuukaudessa oli kuitenkin niin pieni summa, että se tuntui mahdolliselta ja olikin sitä. Kertaakaan näinä vuosina en ole edes huomannut sen katoamista mun tililtä suoraveloituksena, vaikka tiesin, että se sieltä menee. Nykyisin olen nostanut summaa hieman suuremmaksi, koska pystyin, mutta jo kuusi vuotta sitten feissari kertoi hyvin selkeästi mitä meidän norppakummien tuella saa aikaan. Ne olivat isoja, konkreettisia ja tärkeitä asioita:

• Hankitaan varusteet kinoskolaajille apukinoskolauksiin
• Katetaan saimaannorpan poikasten pesälaskentojen kulut
• Tuetaan taloudellisesti saimaannorpan suojelututkimusta
• Laaditaan vaatimuksia ja aloitteita päättäjille
• Kehitetään norpparekisteriä suojelutyön tueksi

Ja täytyy myös huomioida se, että 12 euroa kuukaudessa on vuodessa jo 144 euroa. Viidessä vuodessa jo 720 euroa. Pienistä summista kasvaa suuria, kun on säännöllinen kuukausilahjoittaja. Säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollistaa pitkäjänteisen ympäristön ja luonnon suojelutyön.

Jos haluat nähdä videon apukinoskolauksista, WWF:n Facebook-sivuilta löytyy.

Tykkään siitä, että mulle kerrotaan aina WWF:n kummikirjeissä mitä mun lahjoittamalla rahalla on tehty.  Kun WWF aloitti norppien suojelun vuonna 1979, Saimaassa ui hieman yli 100 norppaa. Vuonna 2019 yksilöitä arvioitiin olevan jo yli 400. Kannan kasvu on selkeä osoitus suojelutyön onnistumisesta, mutta tehtävää riittää, sillä ilmastonmuutos uhkaa norppien tulevaisuutta. Viime vuosien aikana norpille on kolattu aina tarvittaessa apukinoksia pesimistä helpottamaan, mutta apukinoksia ei voida kolata, mikäli lunta ja jäätä ei ole.

Norppa on pesimisessään täysin riippuvainen lumesta ja jäästä. Tämä talvi onkin ollut erityisen surullinen, sillä kumpaakaan ei juuri ole ollut eteläisellä Saimaalla. Jos lumikinoksia ei synny itsestään tai niitä ei kolata, kuutit syntyvät jäälle, missä ne ovat täysin paljaana, vailla suojaa kylmältä, häirinnältä ja pedoilta. Esimerkiksi apukinosten kolaaminen, norppatutkimuksen tukeminen sekä norppien pesien ja poikasten laskeminen ovat juuri niitä konkreettisia toimia, joita voidaan tehdä ainoastaan kuukausilahjoittajien tuella.

Haluan opettaa meidän lapsille luonnon monimuotoisuutta ja muiden auttamista jo pienestä asti ja tämä on yksi niistä asioista, joissa koen näyttäväni heille esimerkkiä. Mä en ole täydellinen, enkä voikaan olla, mutta pyrin auttamaan niissä asioissa, missä voin. Koko ajan sellaisia asioita tulee lisää, vaikka en ehdoton olekaan. Mun on täytynyt opetella tämä tiedon hakemisen kautta vuosien varrella, mutta haluan, että mun lapsille luonnosta ja ilmastosta välittäminen ja huolehtiminen on tärkeä osa elämää jo pienestä asti. Sen lisäksi, että puhutaan paljon eläimistä, luonnosta ja ilmastosta, me luetaan yhdessä norpan kuulumisia ja ollaanpa haaveiltu apukinosten kolaajiksi lähtemisestäkin yhdessä, kunhan lapset vähän kasvavat.

Tämä kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen vuonna 2014 oli mulle varmaan ensimmäinen ja yksi helpoimpia askeleita alkaa tehdä parempia valintoja, koska se ei vaatinut itseltäni mitään muutosta missään, ainoastaan pienen summan rahaa, jolla oli iso vaikutus. Siitä oli hyvä aloittaa näiden asioiden tiedostaminen ja huomioiminen.

WWF:n missio on: Suojelemme luontoa ja ratkaisemme maapallon vakavimpia ympäristöongelmia innostamalla ihmiset mukaan muutokseen luonnon, ympäristömme ja hyvinvointimme puolesta. Aivan älyttömän arvokasta työtä. WWF n kasvanut pienestä, uhanalaisten lajien suojeluun keskittyvästä järjestöstä maailman vaikuttavimmaksi ympäristöjärjestöksi, jolla on toimintaa jo yli 100 maassa.

Vaikka olen itse norppakummi, tällä hetkellä maailma kaipaa kummeja ihan kaikille eläimille. Australian metsäpaloissa kuoli arvioiden mukaan satoja miljoonia eläimiä, mikä on aivan käsittämätön määrä. Jos me haluamme säilyttää luonnon monimuotoisuutta ja eläinlajeja myös lapsille ja lapsenlapsille, nyt täytyy toimia. Me voimme yhdessä vielä vaikuttaa tulevaisuuteen. WWF:n henkilökunta tekee päivittäin arvokasta työtä sen hyväksi, että tuleville sukupolville jäisi elinkelpoinen planeetta.

Tässä muuten pari kuvaa meistä syyskuulta 2014, jolloin kirjoitin WWF:n työstä ekan kerran blogissani. Tuo sama kuvassa näkyvä WWF:n jääkarhupehmo on bongattavissa myös tuoreemmista kuvista, sillä se on edelleen yhden meidän lapsista rakkain pehmo ja aina mukana. 

Kun liityt WWF:n yleiskummiksi, tukesi menee aina sinne, missä avun tarve on suurin. Nyt WWF kampanjoi vahvasti luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ja ilmastokriisin hillitsemiseksi. WWF:n sivuilta voit myös lukea lisää siitä, mihin kummien lahjoittamia varoja käytetään. Lahjoittajaksi on edelleen mahdollista ryhtyä sillä samalla 12€/kk summalla, jolla minäkin lähdin aluksi mukaan, mutta toki summa voi olla korkeampikin. Kummina saa ajankohtaista tietoa luonnon tilasta ja tukijuuskohteesta niin uutiskirjeiden, kummiuutisten kuin WWF-lehdenkin muodossa.

Mitä enemmän meitä kummeja on, sitä vahvempia olemme yhdessä! Mä toivon, että mahdollisimman moni jolla vain on pienikin mahdollisuus lähtisi tähän mukaan. Se antaa ainakin mulle tosi paljon, kun tiedän, että kummina autan ja tuen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Rosten Siemenrapeat & Indieplacen kanssa.

Meillä on tapana Oton kanssa herkutella aina perjantai-iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lapsillakin on silloin karkkipäivä, niin miksi ei meilläkin olisi herkkupäivä. Silloin kasataan aina olkkarin pöytä täyteen erilaisia herkkuja ja katsotaan jotain, jota katsellessa ei haittaa, että keskittyminen herpaantuu välillä herkkubuffan kanssa. Monesti herkkujen roolia on näytelleet jäätelöt tai esimerkiksi juustot lisukkeiden kanssa, mutta pikkuhiljaa ollaan laajennettu repertuaaria ja keksitty muitakin vaihtoehtoja.

Me molemmat kyllästytään ruokiin aika nopeasti ja siksi onkin hyvä, että herkuissa on paljon vaihtelua. Sekään ei tietenkään ole pahitteeksi, jos herkut sattuvat olemaan vaikka terveellisiä ja sisältämään vähemmän kovaa rasvaa ja suolaa kuin ne kermaiset jäätelöt tai juustot. Herkutella saa, eikä herkkujen tarvitse todellakaan olla aina terveellisiä, jos niitä syö kohtuudella. Mutta ei siitä haittakaaan ole, jos ne ovat terveellisempiä. Yksi meidän tämän hetken herkuttelu-lemppareista on rapsakat siemennäkkärit ja -lastut erilaisten tahnojen ja täytteiden kanssa.

Turkulaisen Leipomo Rostenin Siemenrapeat siemennäkkileivät veivät mun sydämen jo silloin muutama vuosi sitten, kun siemennäkkäritrendi räjähti Suomessa. Siemennäkkärit saivat alkunsa kotikeittiössä, josta ne levisivät Rostenin leipomoon ja koko Suomen tietoisuuteen. Nykyisin Rostenin Siemenrapeat -tuoteperheessä on jo kuusi erilaista siemennäkkäriä, joista kaksi on gluteenitonta. Kuusi eri makua ovat:

• Auringonkukka, kaura ja pellava siemennäkkileipä
• Chia ja kvinoa siemennäkkileipä
• Kaura ja auringonkukka siemennäkkileipä
• Kaura ja chia siemennäkkileipä
• Kaura, speltti ja merisuola siemennäkkileipä
• Kurpitsansiemen ja pellava siemennäkkileipä

Näistä haluan nostaa erityisesti esiin omat lempparit: Kaura ja Chia sen sisältämien hyvien ravintoaineiden vuoksi sekä kurpitsansiemen ja pellava erityisen herkullisen maun vuoksi, vaikka kaikki näistä ovatkin tosi hyviä. Kaura ja chia -siemennäkkileipä sisältää runsaasti tiamiinia, fosforia, magnesiumia, sinkkiä ja mangaania, sekä on folaatin lähde, kaliumin lähde ja raudan lähde. Turun yliopiston toissavuonna tekemän tutkimuksen mukaan Kaura ja Chia siemennäkkileivässä on hyvät ravitsemukselliset arvot ja niitä kannattaa nauttia osana monipuolista ruokavaliota ja terveellisiä elämäntapoja. Muutkin siemennäkkärit sisältävät paljon hyvää.

Tuoteperheeseen kuuluvat myös rapeat Siemenlastut, jotka sopivat hyvin esimerkiksi sipsien korvaajiksi illanistujaisiin, leffailtoihin, välipalaksi, eväsretkelle tai mihin vaan. Siemenlastuja on saatavilla neljää eri vaihtoehtoa, joista kolme on kaurapohjaisia ja yksi on maissipohjainen.  Niistä mun kaikkein isoin suosikki on Roasted onion & sesame, se on ihan käsittämättömän hyvää. Toimii aivan loistavasti esim. vegaanisen aiolin tai jonkun perinteisemmän dipin kanssa.

Meidän suosikki-iltaherkku siemennäkkäreiden kanssa on erilaiset tahnat ja hummukset. Niiden kanssa pääsee valmisteluissa halutessaan super helpolla (ei tarvitse kuin availla pakkauksia, sillä kaupoissa on nykyään älyttömän laajat tahnavalikoimat baba ganoushista hummuksiin) tai sitten voi tehdä itse esimerkiksi guacamolea. Ei sekään kovin haastavaa tai hidasta ole jos omistaa esim. sauvasekoittimen tai vihannessilppurin.

Mun henkilökohtaisia lemppareita Siemenrapeat -näkkäreiden kaveriksi on upean pinkki punajuurihummus, itsetehty guacamole tuoreella korianterilla tai sitten oliivitahna ja tuoreet oliivit. Okei, tähän voi hyvin jo yhdistää niitä juustojakin halutessaan. Siemmennäkkärin kanssa tulee älyttömän hyvät avokadoleivät myös, silloin suosittelen erityisesti herkullista Kaura & Chia -siemennäkkileipää, sillä siinä on paljon avokadon kanssa täydellisesti mätsääviä seesaminsiemeniä. Siemennäkkärin päälle täydellisen kypsää avokadoa, paahdettuja seesaminsiemeniä, punasipulia ohuina renkaina.

Ensi viikonloppuna juhlittaville kuopuksen 3-vuotissynttäreille meillä on suunnitteilla monipuolinen ja herkullinen tahnabaari Rostenin Siemenrapeiden siemennäkkäreiden ja siemenlastujen kaveriksi. Mitä useammat synttärit olen järjestänyt, sitä enemmän olen alkanut arvostaa helppoja (mutta silti maukkaita) tarjoiluvaihtoehtoja. Tämä on ehdottomasti yksi sellainen ja sopii loistavasti myös erilaisiin ruokavalioihin, kun sen voi toteuttaa halutessaan esim. täysin vegaanisena.

Siemenrapeita leipova 70-vuotias Meltovaaran perheen perheyritys Leipomo Rosten työllistää n. 200 ammattilaista ja käyttää raaka-aineina mahdollisimman paljon suomalaisia raaka-aineita. Kaikki Rostenin käyttämä vehnä ja kaura on peräisin suomalaisilta pelloilta, ja Rostenin käyttämän rukiin kotimaisuusaste on tällä hetkellä 100 %, vaikka yleinen taso noin 35 %. Mahtavaa! Tutustu Leipomo Rostenin Siemenrapeat -herkkuihin lisää heidän @siemenrapeat -instatilillään tai fb-sivullaan. 

LUKIJAKILPAILU: VOITA SIEMENRAPEAT -TUOTEPAKETTI

Millaiselle Siemenrapeat-tuotteelle olisi mielestäsi kysyntää? Kommentoi vastauksesi kommenttiboksiin ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja osallistut Siemenrapeat -tuotepaketin arvontaan. Arvonta-aikaa on 12.2. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

En oikeasti olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että joskus me syödään arjessa niin kasvispainotteisesti kuin nykyään. Yksi viikottainen kasvisruokapäivä vaihtui ensin kahteen, sitten muutamaan ja nyt syödään kotona keskimäärin ehkä 5/7 aterialla viikossa kasvisruokaa. Muutos on tapahtunut niin pikkuhiljaa ja niin luontevasti, että oikein hämmästyin nyt kun aloin pohtimaan tätä. Meidän viikon ruokaostosten kauppakuitti vahvistaa tämän. Siellä on päivän pääaterioiden osalta lähinnä kasviproteiineja ja kalaa. Toki tämä vaihtelee eikä edelleenkään olla ehdottomia. Joinakin viikkoina tulee syötyä myös parinakin päivänä liharuokaa, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna muutos on iso ja merkittävä.

Kasviproteiinit ovat ottaneet pysyvän paikan meidän jääkaapista (ja kuivakaapista) useastakin eri syystä. Ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa, säilyvät  pitkään ja maistuvat hyvältä. Lisäksi ne ovat terveellisiä ja ilmastolle parempia vaihtoehtoja. Mun mielipidettä ei enää tarvitse muuttaa kasvisruoan suhteen: mä olen ihan myyty ja niin on meidän koko perhe. Monelle kasvisruoka tuntuu silti edelleen hankalammalta tai vähemmän maukkaalta vaihtoehdolta ja se on ihan ymmärrettävää. Niin itsekin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Vasta kymmenien ja taas kymmenien eri reseptien kokeilu ja todella monen eri kasviproteiinin testaaminen niissä on saanut mut muuttamaan mieltä kasvisruoasta. Se ei tosiaan tapahtunut yhdessä yössä, eikä minkään artikkelin lukeminen tai dokkarin katselu saanut mua silloin ”heräämään”.

Vaikka valinnanmahdollisuudet vegehyllyssä ovat jo lisääntyneet huimasti viime vuosina, uusille herkullisille vaihtoehdoille on todellakin tilaa. Toivon, että joskus kaupassa ei ole enää vegehyllyä tai vegenurkkausta vaan vegekäytävä, kuten on lihakäytäväkin. Siksi iloitsen joka kerta, kun vegehyllyyn saadaan uusia vaihtoehtoja. K-kaupat ovat tuoneet länsinaapuristamme Ruotsista täysin uuden VegMe-tuotesarjan kauppojen hyllyille, joka sisältää paljon uusia vegevaihtoehtoja.

VegMe-tuotteet on suunnitellut ruotsalainen kokkiperhe, joka on halunnut kehittää tuotteiden makua innovatiivisesti. ”Tuotekehityksen taustalla on ajatus muuttaa ihmisten mielipiteitä kasvisruoasta ja tarjota herkullisia ja maukkaita vegaanisia proteiinivaihtoehtoja ruokapöytään.” Kuulostaa siis erittäin hyvältä ja juuri meille passelilta.  VegMe-tuotteet valmistetaan soijaproteiinista menetelmällä, jossa soijaproteiini maustetaan savustetulla vedellä ja savustetulla luomurypsiöljyllä. Tässä prosessissa tuotteet saavat lihaisan ja mehukkaan rakenteen sekä umamisen maun.

VegMe-tuotteiden soija on valmistettu valvotuilla tiloilla Euroopassa vastuullisesti ja VegMe-tuotteiden koko toimitusketju tunnetaan kauppojen hyllyiltä viljelmille asti. Sarjaan kuuluu erilaisten kasviproteiinien lisäksi myös valmisruokia sekä kastikkeita. Erityisesti kasviproteiinien osalta olen kaivannutkin uusia vaihtoehtoja erilaisilla koostumuksilla.

VegMe-kasviproteiineihin kuuluu kolme erilaista vaihtoehtoa. Me testattiin ensimmäisenä VegMe Vegan Bites -rustiikkipalat, joissa on purutuntumaa ja jota voi käyttää kana- tai lihasuikaleiden tavoin joko kylmänä tai lämpimänä. VegMe Färs Original jauhisrouhe sopii käytettäväksi jauhelihan tapaan missä tahansa jauhisruuassa makaronilaatikosta bologneseen. VegMe Vegobullar pikkupullat eli vegepullat sopii hyvin vaikka perunamuusin, kermakastikkeen ja puolukkahillon kanssa periruotsalaiseen tapaan.

Me ollaan testattu nyt jo useampaa erilaista VegMe -tuotetta. Lounaalla testattiin yhtenä päivänä Oton kanssa niin valmis VegMe ThaiGryta kuin myös VegMe vegobullar med mos. Molemmat veivät kielen mennessään, 5/5! Yhtenä iltana herkultetiin VegMe vegaanisella aiolilla, joka oli juuri niin ihanan valkosipulista kuin toivoinkin. Testattiin myös yhtenä iltana K-Ruoan helppoa vegaanisten tacojen ohjetta, jossa on käytetty VegMe Vegan Bites -rustiikkipaloja. Taivaallisia tacoja! Toinen meidän testaama resepti oli VegMe Vegaaninen thaipata, jonka ohjeen jaan teillekin:

Vegaaninen Thaipata

Ainekset 4 annosta
400 g VegMe Vegan bites
1 keltasipuli
1 sitruunaruoho
1 dl tuoretta korianteria
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl sambal oelek-tahnaa
1 rkl rapsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
½ rkl currya
2 tl tomaattipyreetä
5 dl kasvislientä
1 tlk kookosmaitoa
1 iso punainen paprika
200 g tuoreita sieniä
300 g parsakaalia
2 suikaloitua kevätsipulia
1 pakkaus kirsikkatomaatteja
1 lime
1 dl Sweet Chili -kastiketta

Tee näin:
Pilko keltasipuli ja sitruunaruoho, kuori ja raasta inkivääri. Kuullota sipuli hienonnetun sitruunaruohon, sienten ja sambal oelekin kanssa isossa kattilassa. Pilko paprika, sienet, kevätsipuli ja parsakaali sopivankokoisiksi paloiksi. Lisää vihannekset , sekä tuore korianteri muiden ainesten joukkoon. Purista valkosipulinkynnet joukkoon ja lisää inkivääriraaste, curry ja tomaattipyree. Lisää liemi, kookosmaito, VegMe bites sekä Sweet Chili -kastike. Kiehauta hämmentäen ja hauduta n. 10 minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa yhdessä limelohkojen ja riisin tai nuudelin kanssa.

Jos kaipaat lisää inspiraatiota nopeisiin arkiruokiin, K-Ruoan sivuilta löytyy liuta nopeita ja helppoja arkireseptejä kokeiltavaksi, sieltä mä etsin inspiraatiota aina kun iskee kaipaus maistaa jotain uutta.

Mikä on teidän lemppari kasvisruoka arjessa? Jaetaan toisillemme inspiraatiota! Ja suosittelen lämpimästi testaamaan VegMe-tuotteita niin arjen kuin juhlankin ruuanlaitossa, etenkin jos et aiemmin ole vielä löytänyt itsellesi mieleistä kasviproteiinia niin tässä voisi olla vahva ehdokas.