Elokuun viimeinen päivä vuonna 2018 ja syksyn on aika tulla. Uudenlaista arkea kahden koululaisen kanssa on takana nyt kolme viikkoa. Kaikki on lähtenyt rullaamaan ihan mahtavasti, mutta maanantaina se arki vasta kunnolla alkaa, kun Otto palaa viimeisten isyyslomapäiviensä jälkeen töihin. Tänä kesänä on vaan varmistunut se fiilis yhä enemmän, että just näin me halutaan olla – niin, että molemmat määrittävät itse omat aikataulunsa ja niin, että meillä on vapaus tehdä töitä missä tahansa Suomessa tai maailmalla. Ja joskus se vielä tulee olemaan niin, siitä mä olen varma.

Maanantaina Otto kuitenkin palaa päivätyöhön, ja meillä on edessä työntäyteinen syksy kahden työn, koulun ja kotihoidettavan taaperon, sekä isompien päiväkodin, koulun ja harrastusten kanssa. Uskon, että tämä satumaisen pitkä kesä on antanut meille hurjan hyvät eväät tähän syksyyn. Keväällä on aika katsoa tilannetta uudelleen, ja miettiä jatketaanko tällä tyylillä, vai jääkö Otto opintovapaalle, ja suorittaa opintonsa tiiviimmässä tahdissa.

Oton isyysvapaan aikana mä olen koittanut tehdä päiväsaikaan mahdollisimman paljon töitä varastoon, kun Otto on ollut kuopuksen kanssa. Yritän tällä tavalla antaa itselleni vähän ”etumatkaa” tähän syksyyn, ja helpottaa pian alkavaa arkea. Jatkossa mun työaikaa ovat taas ainoastaan päiväuniajat, illat ja viikonloput (tai vaihtoehtoisesti hyvin aikaiset aamut), joten yhdestäkään etukäteen tehdystä työstä ei todellakaan ole haittaa. Tällä viikolla olen herännyt kolmena aamuna jo kuudelta tekemään töitä, niin olen ehtinyt saada paljon aikaiseksi. Nämä aamutyöt pidän mielessä myös sitten, kun Otto on palannut töihin. Aamujen ollessa jo vähän pidempään hämäriä, taapero on nukkunut jopa kahdeksaan. Kaksi tuntia tehokasta työaikaa omassa yksinäisyydessä aamuisin on ollut ihan mahtava tapa aloittaa päivä.

Lapset ovat olleet innoissaan arjesta: koulusta ja päiväkodista, sekä harrastuksista. Heistä on ollut mahtavaa nähdä kaikkia keitä ei kesällä tullut nähtyä. Me ollaan käyty jo ekassa koulun & eftiksen vanhempainillassa, ja alkaa tuntua, että ollaan jo pikkuhiljaa päästy sisään tähän koululaisen vanhemmuuteen. Kaikki tuntuu sujuvan kivasti, ja kaikki koulun ja eftiksen suunnitelmat retkistä ja tekemisistä kuulostavat mahtavalta.

Syyskuu on yksi mun lempparikuukausista, koska silloin on sekä mun että esikoisen synttärit, ja meidän kihlajaispäivä ja myös mun äidin synttärit. Lisäksi nähtävästi puolella lasten kavereista on myös synttärit syyskuussa, sillä meillä on ensi viikolla NELJÄT eri kaverisynttärit, joille lapset on kutsuttu. Juhlien täyteinen kuukausi on siis ehdottomasti tiedossa, mutta haitanneeko tuo mitään. Mikä olisikaan parempi tapa hypätä täysillä arkeen, kuin viettää koko kuukausi juhlien parissa!

Esikoisen synttäreiden teema on jo päätetty, ja pian pitää aloittaa jo järjestelytkin. Mä en pidä mitään juhlia, mutta eiköhän me tänä vuonna päästä ainakin treffeille Oton kanssa synttäreiden kunniaksi. Odotan sitä jo innolla.

Nyt ei kuitenkaan hypätä asioiden edelle, vaan nautitaan tästä upeasta alkusyksyn viikonlopusta, jonka aikana meillä on tiedossa leffailta lasten kanssa, ystävien tuparit huomenna ja brunssi Oton perheen kanssa sunnuntaina. Kuulostaa mun korvaan aika unelmaviikonlopulta meidän perheelle <3

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, ja kiitos ihanista viesteistä ja kommenteista, joita olette tällä(kin) viikolla laittaneet. Te ootte kultaa <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bissellin kanssa.

Vaaleanpunainen sohva & kolme lasta = mahdoton yhtälö?

Te tiedätte, että meillä on vaaleanpunainen sohva, joka on meidän lempipaikka koko meidän kodissa. Olen rehellisesti kertonut täällä blogissa, että jos haluaa sen näyttävän aina kauniilta ja puhtaalta, sitä ei kannata hankkia, jos siis tykkää myös ottaa sen kanssa yhtä rennosti kuin me. Meidän sohvalla on aina vähän jotain likaa, ja tähän asti se on myös ollut tosi harmaantunut. Meillä ei kukaan natseile vaalealla sohvalla tummissa vaatteissa hengailusta, ja sen näköinen on sohvakin. Vaikka meidän sohvassa on konepestävät ja irroitettavat päälliset, sappisaippua ja tavallinen hajusteeton pesuaine eivät tepsineet tummien vaatteiden aiheuttamiin tummentumiin kankaissa. Sohva oli pesty viimeksi n. viisi kuukautta sitten jouluna, ja se ei silloin lähtenyt tummentumista puhtaaksi, vaikka tahrat lähtivätkin. Viiden kuukauden jälkeen sohva näytti jo ihan samalta, kuin silloin ennen joulua. Tahraiselta, harmaalta ja rajusti rakastetulta.

Sohvan pinta ennen puhdistusta

Oikeat välineet puhdistukseen on kaiken a ja o

Yleensä me pyyhkäistään tahroja heti kun niitä ilmestyy, mutta se ei ole kovin tehokasta. Ja kuten kerroinkin, konepesukaan ei puhdistanut päällisiä kokonaan, edes armottoman sappisaippuahinkkauksen kanssa. Olinko jo menettänyt toivoni sohvan värin suhteen? Kyllä. Ajattelin, että se tulee olemaan harmaantunut loppuelämänsä, ja olin itse asiassa jo ihan sinut sen kanssa. Ajattelin, että kunhan tahrat saa pois niin tummentuma ei haittaa, se on elämää. Edelleenkin olen samaa mieltä, mutta kun näytin sohvalle Bissell Spot Clean -tekstiilipesuria, sain hämmästyä: tummentumat alkoivat lähtemään mun silmien edessä. Harmauden alta alkoi paljastumaan se alkuperäinen vaaleanpunainen sävy.

Miksi tekstiilipesu ennemmin kuin konepesu?

Konepesukin on tehokasta, ja tarpeen aina ajoittain, mutta tekstiilipesuri on siitä kiva, että sen voi ottaa esiin ihan milloin vaan. Kaikkien päällisten irroittelu ja pesukoneeseen roudaaminen ja kuivattaminen vie aina vähintään sen päivän niin, että sohvalla ei sitten voi istua. Tekstiilipesurilla sen sijaan voi putsata tahrat heti kun niitä tulee. Aina välillä voi myös sitten käsitellä koko sohvan, niin saa tosiaan sen harmauden pois. Ja postauksen loppupuolella kurkataan, mitä meidän sohvasta irtosi viiden kuukauden käytön jälkeen.

Mitä kaikkea tekstiilipesurilla voi puhdistaa?

Tekstiilipesurihan sopii kaikkien kodin kangaspintojen lisäksi hyvin myös esimerkiksi lasten ulkovaatteiden puhdistukseen. Sitä voi käyttää joko yhdessä Bissellin Oxygen Boost & Formula -puhdistusaineiden kanssa, tai sitten ihan pelkällä vedellä. Kuuma höyry, sekä veden kuumana pitävä HeatWave -technology ovat jo itsessään tehokkaita puhdistajia. Ulkovaatteiden vedenpitävyyskäsittelyt saattavat kärsiä, jos vaatteita jatkuvasti pesee pesukoneessa. Spot Cleanilla tahrat voi putsata heti niiden synnyttyä ilman että vaatteiden ominaisuudet kärsivät. Lisäksi kuumalla höyryllä myös bakteerit kuolevat tehokkaasti. Veikkaan että ulkovaatteista ei myöskään irtoa yhtä paljoa mikromuoveja, kun käsittelee niitä kuumalla vesihöyryllä, verrattuna pesukonepesuun. Mutta tämä on toki vain omaa mututuntumaa, joku osaavampi voisi kertoa pitääkö paikkansa?

Kuinka poistaa banaanitahrat, voikukkatahrat tai saippuakuplatahrat vaatteista & kankaista?

Jokainen lasten vaatteita huoltava tietää, että painajaisimmat tahrat eivät suinkaan ole pahalta näyttävät veri (lähtee kylmällä vedellä) tai mustikka, johon sappisaippua tehoaa helposti, vaan vähemmän silmiinpistävät banaani, voikukka ja saippuakuplaneste. Vaikka ne eivät ole niin pigmenttisiä kuin vaikkapa mustikka, ne ovat sitäkin tiukemmin kiinni pysyviä. Niiden kanssa saa välillä taistella ihan huolella, että saa irtoamaan. Aurinko auttaa melkein kaikkeen, mutta aina ei ole aikaa odotella. Bissellin Spot Cleanilla lähti ainakin meidän sohvatyynystä banaanitahra, jonka taapero teki eräänä aamuna, kun hän päätti lähteä keittiöstä erittäin kypsän banaanin kanssa halimaan tyynyjä olohuoneeseen.

Bissell Spot Clean -laitteen käyttö

Bissell Spot Clean on helppoa ja nopeaa ottaa käyttöön. Vesisäiliössä on selkeät merkinnät mihin asti laitetaan kuumaa vettä, ja mihin asti kahta eri pesuainetta. Merkinnät on tehty sekä pienelle määrälle seosta, että suurelle määrälle seosta. Käyttö on tosi helppoa, täytetään vaan säiliö, laitetaan johto seinään ja laitetaan päälle suuresta punaisesta napista. Kuuma höyry-pesuaineseos on tosi tehokas puhdistaja, ja se oikeasti irrottaa lian silmien edessä.

Kannattaisiko sohvat ja nojatuolit puhdistaa säännöllisesti tekstiilipesurilla?

Kun mä olin putsannut meidän YHDEN sohvan istuintyynyn, ja katselin Spot Cleanin likavesisäiliötä, mua alkoi ällöttää. Katsokaa tuota vettä, mikä sohvasta irtoaa sen oltua käytössä viisi kuukautta edellisen konepesun jälkeen. Viisi kuukautta. Ja miettikää sohvia, joissa ei ole irrotettavia päällisiä, ja jotka ovat käytössä vuosia tai vuosikymmeniä. Vaikka likaa ei näkisi tummasta kankaasta, se ei tarkoita etteikö sitä siinä olisi. Tuli kyllä sellainen fiilis, että mä todellakin haluan putsata meidän sohvan päälliset erittäin säännöllisesti. Siinä oleskellaan niin paljon, että se todella kerää kaiken lian ja pölyn iholta. Ja varsinkin näin kesällä, kun ollaan usein samoilla vaatteilla sekä ulkona että sisällä, on tärkeää putsata sohvaa vieläkin useammin.

Bissell lyhyesti

Bissell oli itselleni tuntematon merkki ennen tätä kampanjaa, mutta tutustuttuani yhtiön historiaan, olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että Bissell on hieno yritys. Bissell on perustettu jo vuonna 1876, ja itse asiassa Bissellin johtoon astui vuonna 1889 Amerikan ensimmäinen naispuolinen toimitusjohtaja: yrityksen perustaneen Melville Bissellin vaimo Anna. Ihan mieletöntä, ja edistyksellistä siihen aikaan! Bissell on edelleen perheyritys, vaikka onkin kasvanut melkoisesti 1800-luvulta. Yhtiön filosofia kohtaa hyvin omani kanssa: kotona kuuluu saada nauttia siellä olemisesta, eikä varoa sotkuja tai elämää.

LUKIJAKILPAILU: VOITA OMA BISSELL SPOT CLEAN TEKSTIILIPESURI (ARVO 129€)!

Mitä sinä puhdistaisit Bissell Spot Cleanilla? Tutustu Spot Cleaniin ja sen mahdollisuuksiin Bissellin sivuilla, ja kerro vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksissa, niin osallistut yhden Bissell Spot Cleanin arvontaan (arvo 129€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 27.5.2018 klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Huh mikä päivä takana! Meidän perhettä kuvattiin tänään yhteen juttuun joka julkaistaan myöhemmin keväällä ja kuvauksia on vielä ensi viikolla parina päivänä. (Spoiler alert ei ole mikään tv-sarja tai muu megaiso juttu). Kuvauspäivän jälkeen ei voi kun nostaa hattua meidän lapsille siitä, miten loistavia tyyppejä he ovat kaikki kolme.

Vaikka herättiin aamulla aikaisin ja meille tuli paljon uusia ihmisiä kotiin, lapset olivat loistavalla fiiliksellä koko päivän. Touhusivat ja leikkivät ja hengailivat kaikkien kanssa. Kuvausten jälkeen kun juteltiin isompien tyttöjen kanssa päivästä. Heillä oli kuulemma ollut tosi kivaa, ja he luettelivat vielä ihan itse kaikkia asioita mitkä olivat olleet parhaita juttuja tässä päivässä.  Kuulemma esimerkiksi se että he saivat juoda kuvausryhmän tuomaa fantaa joka oli ”hurjan kirpeää”. He kun eivät yleensä saa ikinä fantaa, koska ei osteta koskaan limua.

Oli kyseessä sitten tällainen spesiaalimpi päivä, tai ihan tavallinen työpäivä tai harmaa sunnuntai, se tuntuu vaan ihan parhaalta just näiden mun tyyppien kanssa. Mulle on ihan sama mitä me tehdään, parasta on se kun vaan saadaan olla vaan yhdessä. Ei jokainen päivä ole juhlaa, eikä tarvitsekaan olla. Arkeen kuuluu myös sotkua, paperihaavoja sormessa, riitoja lemppariponeista ja siitä kuka saa pelata just sen tietyn tyypin kanssa samassa joukkueessa Monopolya. Joskus kinastellaan, tai harmistutaan siitä miten myöhästyttiin jonkun höpsön jutun takia. Arki on arkea meilläkin eikä mitään täydellistä höttöä, vaikka onnellisia joka päivä ollaankin.

Se on elämää, enkä vaihtaisi mitään hetkiä pois, koska olen vaan kiitollinen siitä että saan ylipäätään edes kokea ne hetket mun oman perheen kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, että pääsee kokemaan omien lasten kaatamia maitolasillisia tai saa setviä kahden, tai tulevaisuudessa kolmen lapsen sisaruskahnauksia. Se on suuri siunaus meille, meidän unelmien täyttymys. Toki ne arjen hankalammatkin hetket on helpompi ottaa vastaan, kun arki on pääosin tasaista ja mukavaa. Olen kiitollinen myös siitä että meillä näin on.

 

Vaikka aina ei siinä hetken tuoksinassa ole ensimmäisenä mielessä, että onpa ihanaa että meillä ON lapsia jotka VOIVAT riidellä keskenään, niin on hyvä pysähtyä aina välillä miettimään ja arvostamaan sitä, miten suurta onnea on saanut osakseen. Kaikki eivät pääse kokemaan samaa, vaikka itse niin haluaisivat. Vaikka on helpompaa olla kiitollinen niinä seesteisinä hetkinä kun kaikki menee loistavasti, mulle on tärkeää olla kiitollinen myös silloin kun ei ole niin seesteistä.

Mä olen niin onnellinen mun perheestä, että välillä tuntuu että mun sydän voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Saatan illalla nukkumaan mennessä vaan fiilistellä sitä, miten ihania tyyppejä mulla on hieno etuoikeus saada kutsua mun perheenjäseniksi. Sen lisäksi että fiilistelen ihan omassa mielessäni ja täällä, yritän myös kertoa sen heille niin usein kuin mahdollista. Vähintään joka päivä, yleensä monta kertaa päivässä. Enkä ole ainoa. Lapset muistavat kertoa sen myös meille ja toisilleen. Viimeksi mun sydän meinasi räjähtää tänään, kun pienimmäinen paijasi isosiskonsa tukkaa hellästi, ja sanoi waaaau.

Vaikka meillä toistellaan jonkun mielestä ehkä liiankin usein sitä miten paljon rakastetaan, niin ainakin meillä rakastetaan täysillä. Mun mielestä sitä ei voi sanoa liian usein, eikä se kulu vaikka sitä hokisi enemmänkin. Rakkaus on best <3

Kaupallinen yhteistyö: Valio ValSa.

Suolan syönti arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valio ValSan kanssa. Meidän 1-vuotias on kuluneen puolen vuoden aikana siirtynyt asteittain samaan ruokavalioon mun perheen kanssa. Vauvan ruokien miettimisen ansiosta ollaan otettu koko perheen syömiset vielä entistäkin tarkempaan syyniin, ja pyritty saamaan kaikki ruokavalion osaset kohdalleen. Sitä helposti muistaa vauvan ruokien terveellisyyden tärkeyden, mutta ihan yhtä hyvää huolta täytyy pitää myös isompien lasten ruokavaliosta. Ja ei me vanhemmatkaan voida hyvin, jos syödään huonosti.

Toki arjessa on joskus sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin ja kokata vaikka eineksiä, mutta pääosin täytyy pitää huoli siitä, että kukaan ei saa mitään liikaa, eikä liian vähän. Pienten lasten ruokavaliossa on muutamia ainesosia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Näitä ovat mm. lihajalosteista kuten leikkeleistä ja makkaroista saatava nitriitti, proteiini jota ei saa syödä liikaa, sekä suola, jota munuaiset eivät kestä kuin pienen määrän. Näistä kaikkein vaikeinta tarkkailla on mun mielestä suola, sen kanssa saa olla aivan super tarkkana, koska sitä löytyy melkein kaikesta.

Pienten lasten suolansaantisuositukset

Alle 1-vuotiaille suolaa ei suositella lainkaan, ja 1-2-vuotiaan suolansaantisuositus on maksimissaan 2 grammaa päivässä, eli noin 0,5 teelusikallista. Se on tosi vähän, ja se tulee täyteen hyvin nopeasti esim. leivästä, juustosta ja kahdesta lämpimästä ateriasta. Alle 2-vuotiaan ruokiin ei missään nimessä kannata lisätä suolaa ollenkaan, kun se suositusmaksimi tulee täyteen jo sellaisista tuotteista, joissa suolaa on valmiina. Kannattaa suosia vähäsuolaisia vaihtoehtoja kaikessa missä voi. Esimerkiksi kaikki lihat kannattaa maustaa itse, koska valmiissa marinadeissa on jo reippaasti suolaa. Monessa leipäviipaleessakin suolaa on jo 0,5-1 grammaa.

2-4 -vuotiaiden suolansaantisuositus on maksimissaan 3-4 grammaa päivässä, eli ei sekään kauhean suuri ole.  Se antaa jo vähän enemmän pelivaraa, mutta silti meillä esimerkiksi keitetään aina pasta ja riisi suolaamattomassa vedessä, puuroon en lisää koskaan suolaa, ja esim.  kastikkeisiin laitan suolaa todella maltillisesti, kun sitä voi lisätä sitten omalla lautasella jos siltä tuntuu. Sanoi kulinaristit mitä hyvänsä, en halua että lapset saavat liikaa suolaa. Kun he eivät totu suolaisen ruuan makuun pienenä, eivät he kaipaa sitä isompanakaan. Maailma on täynnä ihan mielettömiä makuja ja mausteita, joilla ruokia voi maustaa suolan sijaan.

Suola ei kokonaan pannassa

Kun pääosin välttelee liikaa suolansaantia ja piilosuolaa arjessa, ei haittaa jos joskus tekee ruuaksi jotain vähän suolaisempaa, kuten soijakastikkeella maustettua lohta. Silloinkin teen tosin oman vähäsoijaisemman version lapsille, ja käytän aina sitä soijakastiketta, josta suolan määrää on vähennetty. Meillä on myös suvussa korkeaa kolesterolia, korkeaa verenpainetta ja tietenkin äitini saama aivoinfarkti, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä että vältän liikaa suolan saantia itse, ja opetan lapsille pienestä asti hyvän ruokavalion mallin. Me yritetään noudattaa THL:n Syödään yhdessä -ruokasuostuksia koko perheen ruokavaliossa mahdollisimman hyvin. Uskon että niihin voi luottaa, ja ainakin ollaan koko perhe voitu hyvin kun ollaan niitä noudatettu.

Mitä on maitosuola?

Myös Valio on ottanut tärkeäksi asiakseen vähentää liikaa suolan saantia arjessa. Valio on kehittänyt uuden Valio ValSa -maitosuolan, joka koostuu maidon luontaisista mineraaleista. Siinä on lähes 80% vähemmän natriumia kuin tavallisessa
ruokasuolassa. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Kesällä lehmät syövät pääosin
tuoretta nurmea ja talvella säilöttyä AIV-rehua. Maidosta juustoa valmistettaessa syntyy sivutuotteena heraa, joka koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista, eli siis maitosuolasta.

Maitosuolalla voidaan korvata osa esimerkiksi maitotuotteiden ja leipien valmistuksessa käytettävästä ruokasuolasta. Samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee, mutta mausta ei tarvitse tinkiä. Valio ValSa on keksintönä merkittävä myös kansainvälisesti.

Parempia valintoja

Me ollaan käytetty jo melkein vuoden ajan Oivariini ValSaa levitteenä, koska se on herkullista ja siitä suolan määrää on vähennetty. Se maistuu ihan samalta kuin tavallinenkin Oivariini, mutta tulee syötyä sopivasti vähemmän suolaa levitteessä. Kamppiksen myötä testattiin myös Valio Oltermanni ValSaa, ja sekin maistui ihan perus Oltermannilta. Taidetaan siis vaihtaa meidän Kevyt Oltermanni pysyvästi tähän Valio Oltermanni vähemmän suolaa -versioon.

Me syödään leipää melkein joka päivä, koska leipä on vaan niin hyvää. Siksi musta on tosi hienoa, että leipää syödessäkin voi tehdä vielä entistä parempia valintoja.

Kiinnitättekö huomiota suolan saantiin omassa tai lasten ruokavaliossa? 

Minua kymmenisen vuotta vanhempi kollegani kutsui minua tänään “konkariksi”. Ei siksi että olisin jotenkin häntä parempi työssäni, tai siksi että olisin häntä vanhempi. Mitä en ilmiselvästi todellakaan ole, sillä kuten juuri sanoin, hän on minua noin kymmenen vuotta vanhempi. Hän kutsui minua konkariksi, kun kerroin hänelle siitä kuinka nukun nykyään sukat jalassa.

“Ei kyrsi niin paljoa nousta yöllä hoitamaan vauvaa kun ei jalat jäädy”, perustelin kantani.

Kollegani on meinaan juuri saanut esikoisensa. Häntä vastapäätä istuvan kollegamme vaimon laskettu aika taas on kuukauden päästä. Esikoinen sielläkin.

Tästä inspiroituneena ajattelin, tällaisena “konkarina”, jakaa muutaman asian jotka olen itse oppinut tässä vuosien varrella. Vanhemmuuteen asennoituminen ei meinaan välttämättä aina ole se maailman helpoin etappi. Vaikka me vaimoni kanssa päätimmekin ottaa pienen varaslähdön, on monilla muilla tuoreilla vanhemmilla takana vuosien parisuhde. Pienen ihmisen alun tunkeminen siihen yhtälöön on valtava muutos. Muutamasuhde kun ei toimi ihan samalla tavalla, kuin parisuhde. Toki se pieni ihminen on valtava muutos ihan kaikissa tilanteissa, ja nämä vinkit sopivatkin ihan kenelle vaan.

Kuvassa vastaherännyt ja vielä vähän uninen synttärisankari viime viikolla. 

Nuku sukat jalassa

Ironista kyllä, tämä ei ollut omasta päästä, vaan vaimoni suusta, joka muuten inhoaa sukkia. Siitä huolimatta että olen itse sukkien fanikerhon puheenjohtaja, ja kuljen kesät talvet päivisin sukat jalassa, en jostain syystä ollut keksinyt tätä pientä kikkakolmosta. Itkevän lapsen lohduttaminen keskellä yötä, varsinkin talvisaikaan, ei ole lähelläkään niin turhauttavaa kun ainoastaan väsyttää ja pissattaa, eikä palele. Lisäbonuksena vielä se, että sukkien ansiosta herkkäuninen lapsi ei herää siihen että jalat tahmaavat kiinni lattiaan. Lämmittämään voi heittää paidankin vielä päälle, jos tykkää nukkua epämukavasti. 

Ennakoi aina

Ihan sama mistä on kyse, varaa aina yksikkö ylimääräistä. Kauppareissu edessä? Ota ylimääräinen kauppakassi. Pitkä matka ajettavana? Varaa ylimääräinen tunti ajomatkaa. Pakkasitko varavaipan? Ota herranjestas kolme lisää. Otitko mukaan yhden sosepussin? Ota myös puuro ja smoothie ja maissinaksut. Kun ei aseta itselleen liian tiukkoja tavoitteita, ja pitää huolen että on vähän pelivaraa, pysyy hermot kurissa pidempään, ja perhe kasassa.

Hamstraa “pyllypyyhkeitä” eli babywipeseja

Täytyy varmaan kohta perustaa jokin uskonlahko, kun tuntuu että saarnaan näistä ihmepyyhkeistä useammin kuin Arman Alizad poraa telkkarissa. En vain pysty tarpeeksi painottamaan näiden tärkeyttä. Näillä lähtee niin kakat pyllystä, kuin meikit naamasta ja maalit seinästä. Aivan se ja sama onko lapsia vai ei, näitä tulee aina löytymään paketti meidän huushollista.

Pyhä kolminaisuus

Pienet vauvat osaavat yllättävän hyvin kertoa mikä kalvaa, se kun on yleensä yksi kolmesta asiasta: väsy, nälkä tai jöötit vaipassa. Ennenkuin ahdistuu itkua ja huutoa, kannattaa nämä kolme käydä ensin läpi. Ja vaikka mikään niistä ei natsaa, ei siltikään kannata hermostua. Pieninkin epämukavuus mitä vauva tuntee, on kirjaimellisesti hirveintä mitä hän on koskaan kokenut. Onko mikään ihme siis jos ei aina ole kivaa.

Chillaa

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, chillaa. Liika hermoilu ei johda mihinkään muuhun, kuin ennenaikaiseen kaljuuntumiseen ja harmaisiin hiuksiin. Jos tuntee olevansa pihalla, voi vaikka jonkin vanhemmuuden oppaan selata ohimennen läpi. Kunhan muistaa että nekään eivät ole mitään raamattuja. Vauva kyllä hengittää, vaikka nukkuukin oudot pitkät päikkärit. Sillä ei ole ebolaa vaikka nokka vuotaa, etkä sinä ole maailman paskin vanhempi, ellet nyt jostain kumman syystä tarkoituksella siihen pyri. Tuskin silloinkaan.

Lastenhoito ei ole mitään rakettikirurgiaa. Suurin osa ahdistuksesta kumpuaa enemmän omasta epävarmuudesta, kuin taitamattomuudesta. Neuvola kyllä auttaa perusasioissa, ja loput opitaan sitten askel kerrallaan. Sydänkohtaus toisensa jälkeen.