Viime viikolla rakas tyttäreni kysyi, että voidaanko mennä yhdessä fantastisoimaan lastenhuone. Ensin olin vähän että ”no mitäs ihmettä se oikein tarkoittaa?” mutta sanoin kuitenkin että tottakai, ja lähdin uteliaan innostuneesti yläkertaan lapsen kanssa. Termi itsessäänhän oli siis ihan mahtava. ”Fantastisoida”. Siis kuulostaa niin hienolta ja positiiviselta! Ajattelin, että tarkoittaakohan se nyt jotain suuren suurta muutosta ja vaatiiko kenties budjettia tai jotain utopistisia haave-esineitä. Mutta ei. Arvatkaapa mistä oli kyse?

Kun mentiin yläkertaan, yleensä ei-niin-siivouksesta-kiinnostunut lapsi alkoi oma-aloitteisesti keräämään tavaroita paikoilleen, ja pyysi mua auttamaan. ”Fantastisointi aloitetaan siitä, että laitetaan kaikki tavarat paikalleen, kato tällee.” Näin helppoa ja yksinkertaista: vaihtaa tylsän ”siivota”-sanan tilalle vähän kivemmalta kuulostavan sanan, ja johan lähtee.  Ajattelin että pakkohan siinä on joku koira olla haudattuna, eikai tämä voi näin helposti mennä. Siellä me kuunneltiin musiikkia, kerättiin reipasta vauhtia tavaroita paikoilleen, ja fantastisoitiin yhdessä. Kun huone oli siisti, kysyin että ”No mitäs nyt tapahtuu?”. ”Nyt täällä on valmista, täällä näyttää fantastiselta”.

Huone oli siivottu ja näyttihän se nyt minunkin silmään ihan fantastiselta, siisti lastenhuone. Meillä oli hauskaa kun siivottiin yhdessä, ja puuha kävi päätä huimaavan nopeasti tavalliseen verrattuna. Miksi ihmeesä edes olin skeptinen aluksi? Lapset opettaa ainakin mua joka päivä, ja tämä oli taas hitsin hyvä muistutus siitä miten fiksuja ja oivaltavia he ovat. Miksi ihmeessä mä tylsän arkisesti pakertaisin ja siivoaisin, kun voin fantastisoida. Aivan järjettömän hyvä termi kaikessa mahtipontisuudessaan, ja aion ehdottomasti ottaa sen käyttöön.

Lapset osaavat nähdä hienoja juttuja ja mahdollisuuksia siellä, missä aikuiset aina eivät. Kun laskeutuu sinne lapsen tasolle ja ottaa kyyniset aikuisuuslasit pois päästä, voi itsekin ottaa vähän rennommin ja suhtautua ihan eri tavalla asioihin. Sama taktiikka kuin fantastisoimisessa toimii ihan kaikessa muussakin. Kun kääntää tylsät ja arkiset jutut päälaelleen, ne alkavat kuulostamaan paljon houkuttelevammalta. Tai näin ainakin mun mielestä. Otan monessa asiassa mallia meidän lapsilta, koska heillä on taito tehdä arjesta hauskaa ja mieleenpainuvaa.

Mun mielestä arjen suola on siinä, että osaa löytää sen ilon just niistä ihan tavallisista asioista. Oli se sitten siivous tai fantastisointi, ruuanlaitto tai mestarikokin oppitunti lapsille, hiusten pesu tai barbieleikit suihkussa (ja hiustenpesu siinä samalla). Kaikestahan voi tehdä tylsää tai kivaa. Aina ei tietenkään jaksa, eikä tarvitsekaan, mutta usein pääsee paljon helpommalla kun muuttaa jonkin perusjutun jännittäväksi seikkailuksi. Ja sen lisäksi että se on helpompaa, se on myös hauskempaa.

Yksi mullistavimpia hetkiä vanhemmuudessa on ollut mulle juuri se, kun olen tajunnut että mun ei tarvitse olla juuri sellainen vanhempi kuin joku muu on. Meidän elämän ei tarvitse näyttää juuri siltä kuin jollain muulla näyttää, eikä minkään osa-alueen mun elämässä tarvitse olla tylsää tai tuntua pakon vuoksi tehdyltä. Me voidaan soveltaa ja tehdä sellaisia ratkaisuja jotka sopivat just meille. Vanha kansa sanoo että ”ei kaiken tarvitse olla elämässä kivaa” mutta mä olen toista mieltä. Elämä voi itsessään tuoda vaikka kuinka paljon ikäviä ja hankalia asioita eteen, joten miksi en itse tekisi kaikesta siitä kivaa mistä voin?

Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että joka päivä olisi karkkipäivä, koska se on lasten mielestä kivaa, tai että koskaan ei tarvitsisi siivota koska se on lasten mielestä tylsää. Tarkoitan sitä, että nimenomaan tekee ne kaikki (tylsätkin) asiat oman perheen näköisesti ja niin, että ne ei-niin-hohdokkaatkin jutut olisivat mahdollisimman mukavia.

Mahtavaa maanantaita tyypit <3

Olen jo hetken ajan huomannut, miten 4-vuotias on osannut lukea kirjaimia ja niiden äänteitä. Hän on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa oppinut nyt lukemaan ihan kunnolla itse, ilman että oltaisiin sitä mitenkään erikseen yhdessä harjoiteltu. Ollaan toki luettu paljon yhdessä vauva-ajasta asti ja tarjottu aina kirjoja itsekseen selailtavaksi, sekä kannustettu muutenkin kirjojen pariin. Mutta mitenkään erityisesti ei oltu opeteltu lukutekniikkaa vielä, koska hän ei itse ollut sitä pyytänyt. Olen siis tosi ylpeä että saatiin huomata miten hän lukee jo pitkiäkin sanoja ja lauseita, ja on oppinut taidon ihan itse. Ensimmäinen sana jonka hän luki meille ihan itse yllättäen ääneen oli ”superstara” ilman tavuja.

Esikoisen kanssa harjoiteltiin yhdessä pari kertaa tavujen lukemista ennen kuin hän hiffasi lukemisen, mutta hänkin oppi lukemaan neljävuotiaana pari vuotta sitten. Jotenkin sitä pitää nuorempia lapsia aina vähän ”pienempänä” kuin esikoista samassa iässä, ja siksi oltiin niin yllättyneitä kun keskimmäinenkin alkoi lukemaan itsekseen. Vaikka ihan saman ikäinenhän hän on kuin esikoinenkin oli oppiessaan, eikä sinällään ole mitään syytä yllättyä.

Lukutaito on kyllä hieno asia ja ollaan tosi onnellisia ja kiitollisia siitä, että lukemaan oppiminen on käynyt näin helposti sekä esikoiselta että keskimmäiseltä. Aika näyttää kuinka paljon kuopusta sitten kiinnostavat kirjat samassa iässä. Ainakin tällä hetkellä hän tykkää lukemisesta tosi paljon. Toivon että innostus kirjoja kohtaan riittää kaikilla meidän lapsilla aikuisuuteen asti, vaikka mitään kiirettä oppia lukemaan ei mun mielestä olekaan. Ehtiihän sen taidon hyvin oppia koulussakin, jos ei se aiemmin natsaa. Lukeminen on hauskaa, viihdyttävää, opettavaa ja tärkeää, ja olen tosi iloinen siitä, että meidän lapset ovat siitä innostuneet.

Lukutaito on niin avartava juttu, että kun oppii itse lukemaan, siitä aukeaa kirjaimellisesti ihan uusi maailma. Yhtäkkiä kaiken ympäröivän näkee ihan uusin silmin, pystyy bongailemaan otsikoita lehdistä kauppareissulla ja ymmärtää, mitä Simpsoneissa sanotaan. Se on ihan huikean hieno juttu, mutta toki myös näin vanhemman silmin vähän pelottavaakin. Taas yksi asia, jolta ei pysty suojelemaan, kun lapsi itse voi lukea ihan mitä tahansa. Ainakin pari vuotta taidon hanskanneen esikoisen kanssa ollaan kuitenkin pärjätty hienosti ihan sillä, että jos hän on lukenut vaikka kauppareissulla jotain mistä on herännyt kysymyksiä, ollaan vaan vastattu kysymyksiin ja keskusteltu aiheesta ikätason mukaisesti. Samalla tyylillä jatketaan siis keskimmäisen kanssa, tosin siihen voi vielä mennä hetki (onneksi) että hän lukee niin nopeasti että ehtii bongata lehtiotsikoita ohi kävellessä.

Tänä viikonloppuna me rentoudutaan, luetaan kirjastosta viime viikonloppuna lainattuja kirjoja, katsotaan leffoja, rakennetaan ehkä lumiukko tuosta vasta sataneesta nuoskalumesta ja herkutellaan hyvällä ruualla. Meille tulee varmasti hauska viikonloppu.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

”Me ollaan syöty karkkia. Sit me ollaan katottu leffaa ja Putousta. Ja sit me ollaan leikitty kahvilaa ja kaupunkia.”

”Ja sit mä sain mennä äidin kaa kahdestaan kävelylle, ja mun pikkusiskot sai olla isin kaa ja tehdä jotain hauskaa sen kanssa.”

”Niin mut me ei menty Mäkkäriin!”

”Ette mennykkää.”

”Mä oon saanut tehdä äidin kaa kaikkee hauskaa, niinku piirtää piirustuksen Pikkukakkoseen. Mä saan lähettää sen Pikkukakkosen postiin.”

”Mäki saan lähettää mun ravintolan.”

”Sit eilen meil kävi meidän kaks kaverii leikkitreffeillä, joiden kans me leikittiin ulkona lumilinnaa ja barbeilla sisällä. Ja me saatiin pullaa ja pillimehua. Mut niis ei ollu pillejä koska pikkusisko on ottanu ne kaikki ja laittanu hukkaan”

”Ja perjantaina meillä kävi pikkusiskon kummitäti, ja sen lapsi. Me leikittiin sellasta erilaista peiliä, et aina ku se peili käänty nii sit se huusi et heti paikalla istumaan ja sit piti äkkii juosta istumaan”

”Me ollaan syöty tortilloja, ja uunibataattia ja kanaa mitä isi teki. Se oli hyvää, tosi hyvää.”

”Me käytiin uimassa Flamingossa ja me käytiin kaikissa niissä altaissa, paitsi siinä minne hypittiin ja se oli neljä metrii syvä. Siel oli tosi kivaa.”

”Mut me ei pelattu sitä jalkapalloo siel, tai lentopalloo. Mä luulen et se oli jalkapallo.”

”Me käytiin perheliukumäessä, käärmeliukumäessä..”

”Ei se ollu käärme vaan kirahvi!”

”Sit me laskettiin sellasesta jääkuutioliukumäestä.”

”Ei se ollu jääkuutio vaan pyramidi. Kirjotitsä äiti jo perheliukumäen? Ja sit mä kävin isin kaa retkellä ja me mentiin niinku virtaukseen. Sielt ei päässy pois ku se meni vaa ympäri ja ympäri mut se oli hauskaa.”

”Sit eilen me käytiin kirjastossa ja lainasin mun omalla kirjastokortilla ihan hirveän paljon kirjoja.”

”Nyt mä en haluu enää kertoo enempää, kun mä haluun siivota näillä baby wipeseilla kun se on niin kivaa.”

”Mä oon lukenu äidin blogia ja se on kivaa, mä tykkään kattoo joskus kun äiti kirjottaa. Mä oon lukenu koko tänki tekstin samalla ku äiti kirjotti sitä. Tästä tulee hyvä postaus koska me ollaan niin hyvii kertomaan.”

”Ja sit ehkä huomenna me voidaan kattoa Pipsa Possua Netflixistä. Ehkä telkkarista illalla.”

”Hauskaa sunnuntai-iltaa kaikille!”

”Ja heihei kaikki!”

T. äidin ihan parhaat tyypit

Moikka maaliskuu ja heippa lyhyelle ja kylmälle helmikuulle. En varmasti ole ainoa joka tuntee kuinka energiaa on miljoona kertaa enemmän, kun melkein heti heräämisen jälkeen on valoisaa. Tai no me herätään nykyään kuudelta, moni varmasti saa herätä jo nyt siihen, kun aurinko heräilee ja ensimmäiset säteet valaisevat makuuhuonetta. Illallakin valoa riittää vielä pari tuntia sen jälkeen kun lapset ja Otto on tulleet kotiin. Ihan kuin vuorokauden tunnit olis jotenkin lisääntyneet, tämä on tätä joka keväistä ihmettelyä siitä miten paljon valosta saa energiaa. En todellakaan pistä pahitteeksi, nämä upean valoisat päivät on tulleet ihan kreivin aikaan.

Meillä on ollut tosi kiva viikko, ja nyt alkanut maaliskuu on täynnä kivaa puuhaa jota odotan innolla. Ensi viikolla meillä on vielä parina päivänä kuvauksia joista alkuviikolla kirjoittelin, ja sitä seuraavalla viikolla lähdetään Ouluun pitkäksi viikonlopuksi. Meillä osuu samalle viikonlopulle mun papan pyöreät synttärit ja serkun rippijuhlat, niin päästään oikein kunnolla juhlimaan koko perhe. Ihana päästä taas sinne Pohjoiseen rakkaiden tyyppien luokse, ja viettää samalla muutama päivä vapaata.

Maaliskuun lopussa on vielä pääsiäinen ja silloinkin päästään lomailemaan, ihan huippua! Vaikka yrittäjänä mulla ei käytännössä ole koskaan ”oikeaa” lomaa, niin silti se kun Otto ja tytöt on kotona tuntuu aina lomalta kuitenkin, kun saadaan olla yhdessä. Olen niin tottunut siihen että työ kuuluu mun jokaiseen päivään, että lomaksi riittää se että muut on lomalla, hah. No ei, toki sekin tuntuu hyvältä kun välillä saa ottaa vaikka ihan kokonaisen päivän vapaata ja irtautua hommista, ja kesän lähestyessä ajattelin pitää ehkä kokonaisen viikon lomaa, jos lähdetään reissuun. Silloin toki ajastan valmiiksi sisältöä tänne, jotta loma ei häiritse blogin päivittymistä. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, nyt on vasta maaliskuun toinen päivä.

Ihanaa kun kovat pakkaset hellittivät ja tänään on ollut jo paljon miellyttävämpi lämpötila, ja silti yhtä upea aurinko kuin kunnon pakkaspäivinä! Kuopus sai hyvät päiväunet omalla pihalla, ja me ehdittiin sillä aikaa piirrellä ja leikkiä taikahiekalla kahdestaan keskimmäisen kanssa. Ihanaa laatuaikaa, meillä oli niin hauskaa.

Viikonloppuna me ajateltiin nähdä ystäviä, herkutella hyvällä ruualla, ulkoilla ja ottaa rennosti. Lupasin myös mennä käymään esikoisen kanssa kahdestaan kahvilla ja jossain pyörimässä, kahdenkeskinen aika lasten kanssa on ihan best. Mennään myös ehkä käymään uimassa koko perhe, siitä tulee varmasti tosi hauskaa!

Tämän illan suunnitelmissa on perinteiset perjantain löhöilyt, lasten karkkipäivä ja leffan vuokraus. Ihan paras perjantai-ilta, joka tuntuu aina niin hyvältä arkiviikon jälkeen. Lapsetkin tykkäävät kun perjantai-iltaisin otetaan ihan rennosti, ja touhuillaan enemmän vasta lauantaina ja/tai sunnuntaina.

PS: Nyt on muuten käynnissä ehdokkaiden haku uudistuneisiin Inspiration Blog Awardseihin! Mun blogia saa halutessaan ehdottaa ehdolle haluamassaan kategoriassa, jos se johonkin niistä teidän mielestä sopisi. Se onnistuu TÄSTÄ. Kiitos hurjasti <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Vaikka sitä ei näillä paukkupakkasilla uskoisikaan, niin kevät on jo ihan nurkan takana! Lisääntyvä auringon valokin siitä kertoo. Tässä postauksessa esitellään meidän taaperon välikausivaatteet. Mitä kaikkea tarvitaan kun 1-vuotias ulkoilee kevätsäässä? Jos etsit vinkkejä vauvan välikausivaatteisiin, niitä löytyy vastasyntyneen osalta TÄÄLTÄ.

Miten 1-vuotiaan välikausivarusteet eroavat vauvan välikausivaatteista? Siten, että 1-vuotiaan vaatteissa pitää ottaa paremmin huomioon se, että hän pääsee hyvin liikkumaan ihan itse. 1-vuotias haluaa kävellä itse puistossa ja lenkillä, istuskelee maassa tekemässä hiekkakakkuja (tai syömässä hiekkaa), konttailee nurmikolla ja asfaltilla, ja kiipeilee ehkä liukumäkeen tai keinulaudalle. 1-vuotias on juuri oppinut liikkumaan, ja liikkuminen on vielä varsinkin ulkona vähän huteraa ja hoippuvaa. Taidot kuitenkin karttuvat nopeasti, kunhan on sellaiset vaatteet päällä joissa on helppoa liikkua ja kokeilla ja mennä.

Kasvunvara ulkovaatteissa

Nyrkkisääntönä ehdottomasti se, että vaatteet eivät saa häiritä taaperon menoa. Laadukkaimmat ja pehmeimmätkin ulkovaatteet voivat olla lapselle hankalat, jos ne ovat väärän kokoiset tai malliset. Vaikka siis nopeasti kasvavien taaperoiden ulkovaatteita ostaessa houkuttelisi ottaa ne kunnon kasvuvaralla, niin itse ainakin mieluummin valitsen sopivan koon. Me sovitettiin 76cm pitkälle 1-vuotiaalle sekä kokoa 80 että kokoa 86, ja 86 oli niin valtavan suuri, että en edes harkinnut sitä. Se olisi varmasti ollut sopiva ja hyvä syksyllä, mutta nyt se roikkui aivan liikaa, ja hidasti taaperon liikkeitä. Hän sanoi itsekin että ”poiiiiiis”, mutta sopivan kokoisen vk-haalarin hän sen sijaan käy usein itse hakemassa eteisestä ja yrittää pukea päälle.

Sisävaatteissa on helpompaa ottaa reilua kokoa, koska niiden istuvuutta on helpompaa säätää esimerkiksi resoreilla ja säädettävillä vyötärönauhoilla. Ulkovaatteiden on tärkeää istua hyvin varsinkin taaperolla. Isommilla lapsilla kasvuvaraa voi ottaa vähän, koska heillä on jo pidemmät raajat ja varmemmat otteet kävelyssä ja liikkumisessa muutenkin.

Meidän valinnat taaperon välikausivaatteiksi

Me valittiin Polarn O. Pyretin kevään ulkovaatevalikoimasta taaperolle sekä kuorihaalari, että kaksiosainen ulkovaatesetti. Polarn O. Pyretin kuorihaalarissa on kaksi vetoketjua, se on tosi pehmeää kangasta ja siinä on hyvä hengittävyys, sekä vesipilariarvo 10 000. Se tarkoittaa sitä, että haalari päällä voi istuskella vaikkapa syvässä kuralätäkössä tovin jos toisenkin, eikä pylly kastu. Sama vesipilariarvo on myös Polarn O. Pyretin mustissa kuorihousuissa. Kaikki Polarn O. Pyretin kuorivaatteet on käsitelty vedenpitäviksi ilman PFC-yhdisteitä.

Sekä kahden vetoketjun kuorihaalarista että klassikkomallisista kuorihousuista meillä on aiempaakin kokemusta isompien tyttöjen osalta, ja tyytyväisiä ollaan oltu. Kaksiosaisen setin yläosaksi valittiin aivan ihana bomber-takki. Se on siisti ja tyylikäs myös kauppareissuille ja kylään. Tyylikkyydestään huolimatta takki on myös veden- ja tuulenpitävä, tosin ei aivan yhtä rajuun menoon tarkoitettu kuin kuorihaalari. Se päällä pärjää kuitenkin loistavasti puistoreissulla, ellei nyt ole aivan koiran ilma. Bomber -takki on siitä kiva, että sen alle on helppoa pukea huppareita, kun siinä ei ole itsessään erillistä huppua. Me tykätään kovasti huppareista ja jumppiksista hupuilla, joten niiden kanssa yhdisteltäväksi bomber sopii tosi kivasti.

Mä koen että on kätevää olla kaksi settiä. Haalari tulee olemaan pääosin meillä ulkoilukäytössä, mutta jos se menee pahasti likaiseksi, on hyvä että on toinenkin setti. Takki on myös kätevä yksinään ilman alaosaa juuri lämpimämmillä ilmoilla, tai jos lähtee kaupungille ja vauva hengailee lämpöpussissa.

Tarvitseeko taapero erilliset kuravaatteet?

Jos menee päiväkotiin, niin kyllä. Jos taas on kotona, niin ei minun mielestä. Kuorivaatteissa on yleensä parempi vesipilariarvo kuin kuravaatteissa. Pehmeissä ja hengittävissä kuorivaatteissa lapsen on paljon helpompi liikkua, kuin jäykissä ja joustamattomissa kuravaatteissa. Päiväkodissa kuravaatteita tarvitaan siksi, että ne on helppoa vaan suihkutella puhtaaksi ulkoilun jälkeen, ja ne voi pukea sekä toppa- että välikausivaatteiden päälle. Tämä on toki vain omaa kokemustani kahdesta eri päiväkodista, enkä voi missään nimessä väittää että kaikissa päiväkodeissa vaadittaisiin kuravaatteita. Mutta jos päiväkoti on ajankohtainen juttu, niin varmasti kannattaa kysyä että tarvitaanko niitä.

Asusteet välikauteen taaperolle

Hyvät kuorihanskat ovat taaperolle yhtä tärkeät kuin hyvä haalari. Taapero harjoittelee jo hiekkakakkujen tekemistä, ja möyrii maassa enemmän kuin isommat kaverit. Hanskoissa täytyy olla hyvä vesipilari, ja niiden täytyy pitää tuulta että pienet sormet eivät palellu. Hanskojen pitää istua hyvin (kuin hanska, apua), jotta pienillä sormillakin pystyy tarttumaan lapioon ja ämpäriin. Kuorihanskat valittiin samaa kuosia haalarin kanssa. Sen lisäksi meillä on vielä viime syksyn taikalapaset käytössä kaupunkireissuille ja kuivemmille päiville.

Mietin pitkään että mikä piposetti sopii mielettömän upean marjapuurohaalarin kanssa. Tätä pohdittiin yhdessä lastenvaateryhmässäkin oikein porukalla. Moni ehdotti mustaa tai harmaata, mutta muutamalta tuli myös vinkkiä vaaleasta mintusta tai turkoosista. PO.Pin vaalean mintun värinen raidallinen trikoosetti oli haalarin kanssa täydellinen, ja lisäksi ostin sitten vielä vaalean mintun värisen nauhallisen puuvillapipon kaveriksi. Se oli aivan tismalleen samaa sävyä tämän PO.Pin oman trikoosetin kanssa, joten passasi oikein hyvin haalarin kaveriksi.

Välikerrokset kuorivaatteiden alla

Keväällä kuorivaatteiden alle puetaan ihan samalla tavalla kuin talvellakin: notkeaa ja hengittävää eettisesti tuotettua merinovillaa. Ohuempaa merinovaatetta sisävaatteiden alle, ja jos on oikein kylmää, niin paksumpaa merinoa sitten sisävaatteiden päälle vielä. Polarn O. Pyretiltä löytyy sekä paksumpia että ohuempia kerrastoja, joilla pelaamalla pärjää oikein hyvin välikauden vaihtelevissä säissä.

Taaperon välikausikengät

Kirjoitin kenkien ostamisesta kattavan postauksen muutama viikko sitten, ja sieltä voi käydä lukemassa miten ostetaan oikeanlaiset kengät taaperolle tai isommallekin lapselle. Meillä on nyt kevääseen taaperolle kolmet kengät käytössä, ja kevyet kumpparit vielä ostetaan kaveriksi. Polarn O. Pyretistä saadut Kavat Nymölla XC:t viileämmille keleille, ja kuivalle ja lämpimälle, sekä kaupunkireissuille kahdet eri tennarit/lenkkarit kevyillä ja taipuisilla pohjilla.

Nyt on siis taaperon välikausisetti kumppareita lukuunottamatta kunnossa, ja näillä mennään tämä kevät. En usko että samat ulkovaatteet menevät enää syksyllä, mutta katsotaan miten taapero venyy tässä vuoden aikana.

Milloin talvivaatteet vaihdetaan välikausivaatteisiin?

Luminen maa on kylmä, ja niin kauan kuin lunta on maassa ja maa hohkaa kylmää, niin meillä on ainakin toppavaatteet käytössä, vaikka asteita olisikin enemmän. Maassa istuessa pylly paleltuu äkkiä, jos ei välissä ole riittävästi lämmintä eristämässä. Ehtii niitä välikausivaatteita pitää ihan riittämiin varmasti alkukesälläkin, ainakin jos edellisiä kesiä miettii. Sitten kun aurinko lämmittää kunnolla, eikä maa hohkaa enää kylmää tai ole lunta, on oikea hetki vk-vaatteille. Alle viidessä plusasteessa mä laitan aina toppaa, ja siitä ylöspäin tilanteen mukaan vk-vaatteita päälle ja kerroksia alle.

Lisää välikausivaatevinkkejä ja inspiraatiota pienten ja isompien pukeutumiseen löytyy Polarn O. Pyretin Instasta ja Facebook-sivuilta.

Millaiset varusteet teillä on välikauteen? Milloin otatte välikausivaatteet käyttöön?