Pitkästä aikaa ajattelin että kurkataan mun puhelimen arkikuviin, niihin arkisiin näpsyihin joita on tullut napattua aina kun on sattunut joku hauska tilanne. Ne eivät ehkä ole väritykseltään, valotukseltaan tai tarkkuudeltaan niitä joita olisin ekana laittamassa blogiin tai somekanaviin, mutta niissä on sitäkin enemmän fiilistä! Näitä postauksia on niin kiva tehdä aina välillä, ja kurkistaa samalla kuluneisiin viikkoihin.

1. Päikkäreillä vauvakaverin kanssa <3 2. Ihana vastaherännyt vauveli 3. Velmu oppi kiipeämään portaisiin ja yritti tehdä sitä koko ajan 4. 4v ulkoiluttaa mummun Armas-koiraa.

1. Vauva lempipuuhassaan: tuijottamassa autoja ja päristelemässä ikkunassa 2. Fenty Beautyn meikkivoiteet sephorassa, Otin kuvan kaverille jolle ostin kyseistä meikkivoidetta jota ei Suomesta saa 3. Mummun sylkyssä on hyvä nukkua <3 4. Minityyppi ajelulla potkumopolla BR-lelussa, pitäisköhän tällainen hommata kotiinkin? Sen verran hitti tuntui olevan jo.

1. Imetyshetki shoppailun keskellä 2. Fries! Oli pakko ottaa kuva kun kerrankin tuntui että oli meikit kivasti. Tässä kuvassa tosin silmät ihan sikkaralla, ei tuosta taida koko meikkejä edes nähdä! 3. Esikoinen Tunnelbanassa 4. Aamupalaa laivalla, paljon munakokkelia ja minilettuja ja hedelmiä ja vihanneksia.

1. Kotiinpaluu laivalta, Otto oli meidän kuormakamelina metrossa tottakai. 2. Mielettömän hyvää riimikaritsaa työlounaalla alkupalaksi 3. Ja aivan ihanaa nieriää pääruuaksi, siis herranen aika toi oli herkullista! 4. Tää on taas näitä ”meikit on ihan kivasti, otanpa siis selfien” -selfieitä. Sanokaa pliis että joku muukin ottaa kuvan aina sinä päivänä kun jaksaa meikata. 😀

1. Bageleita ja Pumpkin Spice Lattea ystävän kanssa aamiaiseksi, nam! 2. Kuopus ekaa kertaa HopLopissa, tykkäsi muuten kovasti! 3. Sovituskoppiin ahtautuneena vaunujen kanssa. Tää mekko ei ollut kyllä yhtään mun juttu, mutta tulipahan sovitettua. Ei lähtenyt siis mukaan. 4. Oton veli teki meille herkullista suppilovahverokeittoa lounaaksi, se oli niin hyvää että pakko pyytää resepti itsellekin.

1. Pressitapahtuman herkulliset antimet 2. Äidin iloinen rakas, tää oli vielä niin lämmin päivä että herkuteltiin terassilla illalla, olispa vieläkin yhtä lämmintä! 3. Paitsi että odotan että saan pukeutua tähän kultaiseen toppatakkiin, niin ei haittaa jos onkin vähän viileämpää! 4. Tässä nukkuu vauveli esikoisen balettitunnin aikana. Ympärillä kävi hurja kuhina ja älämölö, mutta hän vain nukkui tyytyväisenä.

Mun silmiin syyskuu näytti ainakin siltä että tuli syötyä paljon herkullista ruokaa! Ja niin totta tosiaan tulikin. Toivottavasti lokakuusta tulee yhtä herkullinen kuin viime kuu oli.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Zadaan kanssa.

Vaatteita ja urheiluvälineitä vähävaraisille lapsiperheille

Kun mua pyydettiin mukaan Anna lapselle mahdollisuus  -hyväntekeväisyyskampanjaan, mä tiesin heti että haluan olla mukana jakamassa näin hienoa juttua, ja näin auttamassa omalta osaltani. Anna lapselle mahdollisuus -kampanja on Zadaan, Hope Ry:n, Videolle -videotoimiston ja Matkahuollon yhdessä toteuttama hyväntekeväisyyskampanja, jonka tarkoituksena on kerätä vähävaraisille lapsiperheille vaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä ja leluja.

Suomessa on jo yli 100 000 vähävaraista lasta, mikä on ihan hirveän suuri määrä.  100 000 lasta, joille harrastaminen, leikki tai edes ulkoilu talvella ei ole välttämättä mahdollista, koska heillä ei ole siihen tarvittavia välineitä. Ilman lahjoituksia 100 000 lapsella ei ole kunnollisia ulkovarusteita, tai mahdollisuutta pulkkamäkeen tai luisteluun talvella. Asiat joita itse helposti pitää täysin itsestäänselvyytenä, ovat vähävaraisille lapsille saavuttamattomissa, jos ei heitä yhdessä auteta.

Olen monta kertaa aiemminkin lahjoittanut nimenomaan Hope Ry:n kautta, sillä Hopessa arvostan sitä että apu menee suoraan sitä tarvitseville. Hope Ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, joka toimii 20 paikkakunnalla Suomessa. Järjestön tavoitteena on edistää lasten tasa-arvoisia mahdollisuuksia hyvään arkeen. Järjestö kerää tavara- ja vaatelahjoituksia vähävaraisille lapsiperheille ja tukee lasten ja nuorten harrastustoimintaa. Hope Ry tekee mielettömän tärkeää työtä.

Mitä voit lahjoittaa

Perheet ovat toimittaneet listan Hopelle tuotteista, joita kaikkein eniten tarvitaan. Tällä hetkellä lapsiperheet kaipaavat eniten ulkovaatteita koossa 90-160cm, sisävaatteita koossa 44-164cm, syys- ja talviasusteita, kumisaappaita koosta 2o eteenpäin, kaiken kokoisia sadevaatteita ja -asusteita, talvisia urheilu- ja harrastusvälineitä, leluja ja pelejä. Myös kesävaatteet ja -asusteet ovat kaivattuja, sillä ei siihen niin kauaa ole että kesä sieltä talven jälkeen taas tulee.

Meiltä lähti eteenpäin kampanjan myötä koon 22 villavuorelliset hyväkuntoiset muumikumpparit, parit talvikengät, Reiman loistokuntoinen talvihaalari joka kerkesikin jäädä Novalle pieneksi jo nyt, luistimet koossa 25, ja läjä hyväkuntoisia sisävaatteita monessa eri koossa. Pienten lasten vaatteiden lisäksi myös nuoret tarvitsevat vaatteita, joten jos ei sinulla ole lasten kamppeita, nuorille sopivat aikuisten vaatteet ja harrastusvälineet ovat varmasti myös kaivattuja.

 

Näin osallistut Anna lapselle mahdollisuus -kampanjaan

Anna lapselle mahdollisuus -kampanjaan osallistuminen on todella helppoa. Lataa itsellesi Zadaa -sovellus mikäli sinulla ei vielä ole sitä. Ota kuva lahjoitettavasta tuotteesta Zadaa-sovelluksella ja paina Lahjoita. Saat ohjeet tuotteen pakkaamista ja toimittamista varten. Matkahuolto mahdollistaa täysin ilmaiset toimitukset yli 2500 toimipisteen verkostonsa avulla, ja Hope Ry varmistaa, että lahjoitukset toimitetaan suoraan apua tarvitseville perheille.

Jokainen tuote kuvataan sovellukseen yksitellen, jotta Zadaan väki voi tarkistaa sen etukäteen lahjoituskuntoiseksi. Tämä on mun mielestä se ratkaiseva juttu, joka taas helpottaa Hope Ry:n työtä huomattavasti. Yleensä kun ihmiset lahjoittavat tavaraa, lahjoituksia vastaanottava taho joutuu käymään jokaisen tavaran käsin yksitellen läpi, sillä monet valitettavasti yrittävät lahjoittaa myös todella likaista ja rikkinäistä tavaraa, joka ei ole enää käyttökelpoista. Vaikka tavarat lisätään yksitellen sovellukseen, niitä ei tarvitse kuitenkaan pakata yksitellen lähetettäväksi, vaan koko läjän voi lähettää yhdellä Zadaan lähetyskoodilla. Itse pakkasin koko kasan isoon pahvilaatikkoon, kiikutin ärrälle Zadaan lähetyskoodin kanssa, ja sieltä se lähti eteenpäin Hopelle. Super iisiä!

Monet kokevat lahjoittamisen hankalana, ja jättävät siksi lahjoittamatta ja ennemmin vievät vaatteet vaikka kierrätykseen. Kampanjan avulla lahjoittaminen on haluttu tehdä kaikille mahdollisimman helpoksi, jotta suurempi osa ihmisistä innostuisi osallistumaan. Tämä on ihan super hienoa, ja toivottavasti mahdollisimman moni innostuu lähtemään mukaan.

Kampanjan keulakuvana toimii lumilautailija Enni Rukajärvi, joka on tehnyt myös kampanjavideon.

Mä olen vienyt meidän kotona pakatut lahjoitettavat jutut jo eteenpäin paketin toimituspisteeseen eli 200m päähän R-kioskille, ja sieltä ne lähtevät uusiin koteihin joissa ne toivottavasti tuottavat saajalleen iloa. Lahjoita sinäkin ja tee joku lapsi tänä talvena onnelliseksi uudesta takista, luistimista tai kumppareista joilla voi pomppia lätäkössä.

Kampanjaan voit osallistua 15.10. asti, ja näet lisätietoa Anna lapselle mahdollisuus -sivuilta.

Aurinkoista päivää kaikille!

Eilen illalla Nova pyöri meidän kanssa hereillä vielä kymmenen jälkeen illalla vaikka isommat tytöt olivat nukkuneet jo pari tuntia. Hän nukahti päiväunille vielä kaksi tuntia tavallista myöhemmin puolen tunnin automatkan takia, ja siksi ei nukahtanut yöunille tavalliseen tapaansa kahdeksalta. Tämä nyt ei ollut mikään ongelma, hän sai nukkua kyllä aamulla sitten niin pitkään kuin unta riitti. Mutta se syy miksi kerron tästä, on se että hänen touhottamista illalla katsellessani mut valtasi jälleen kerran sellainen pakahduttava onnentunne, ja samalla suuri haikeus.

Kysyin Otolta muistaako hän millaisia meidän hetket olivat silloin kun esikoinen ja keskimmäinen olivat vauvoja. Muistaako miltä heidän hassu vauvan naurunsa kuulosti, tai miten he liikkuivat eteenpäin silloin kun eivät vielä kävelleet itsekseen. Ei meistä kumpikaan muistanut enää täysin. Joitain muistoja toki herää elävästi mieleen, yksittäisiä hetkiä, ja toki paljon on muistoja videolla. Mutta se tunnelma, ne arkiset pienet jutut, ne vaan unohtuvat, kun tilaa valtaavat niin monet uudet ihanat jutut. Se on tottakai ymmärrettävää, mutta samalla niin hirveän haikeaa.

Tämä vuosi on ollut aivan uskomaton, ehkä voisin sanoa että meidän elämän parhaita vuosia, ellei jopa se paras. Vaikka ollaan vuoden aikana kohdattu myös haikeita juttuja ja menetyksiä, päällimmäisenä on silti vaan kiitollisuus siitä kaikesta onnesta jota ollaan saatu osaksemme. On ollut niin uskomattoman hienoa seurata kuopuksen kasvua pienestä vastasyntyneestä tuoksi ihanaksi touhottavaksi ja liikkuvaksi vauvaksi, ja samalla isompien tyttöjen kasvua itsenäisemmiksi ja aivan ihanasti vauvaa huomioiviksi isosiskoiksi.

Koko vuoden mua on vaivannut tietynlainen haikeuden tunne. Olisin halunnut muistaa ja purkittaa jokaisen ohikiitävän sekunnin, imeä itseeni jokaisen hymyn ja uuden asian joita vauvavuosi on tuonut mukanaan. Ja mua itkettää, kun mietin miten paljon on jo unohtunut, miten suuri osa tästä vuodesta on jo kulunut. Mutta ei ihmistä ole luotu muistamaan jokaista tapahtuvaa asiaa, ei meidän aivokapasiteetti kykene sellaiseen. Pitää vapauttaa aina tilaa uusille asioille.

Mä rakastan olla äiti, ja rakastan meidän arkea näiden kolmen tyypin kanssa niin paljon että mun sydän pakahtuu. Siksi mulla on  niin valtavan suuri tarve nauttia ja kokea ja tuntea kaikki. Samalla tunnen kuitenkin haikeutta kaikesta mitä ollaan saatu jo kokea, kaikesta joka on jo mennyt ohi. Mietin usein iltaisin olenko nauttinut tarpeeksi, olenko ollut tarpeeksi läsnä. Otan siitä paineita, joskus vähän liikaakin. Yritän jokaisella solullani olla läsnä mun lapsille, huomata jokaisen hymyn ja tärkeän asian joita heillä on sanottavanaan, reagoida, kannustaa ja rakastaa. Vaikka tiedän että teen parhaani, mietin silti usein teenkö ja olenko tarpeeksi.

Se riittämättömyys on tunne ja asia johon mulla ei ole mitään ratkaisua tai vastausta. Tulen varmasti tuntemaan näitä haikeuden ja riittämättömyyden tunteita äitinä niin kauan kuin mussa henki pihisee. Äitiys on tärkein tehtävä joka mulla on elämässä, ja äitiyteen varmasti myös kuuluu  haikeuden lisäksi itsensä tutkiskelu ja oman äitiytensä kyseenalaistaminen aina aika ajoin. Niihin ei kuitenkaan kannata hukata liikaa aikaa,  vaan pitää olla täysillä tässä ja nyt.

Onneksi haikeuden lisäksi saa kokea iloa kaikesta uudesta, ja odottavia tunteita kaikesta huikeasta ja mahtavasta mitä on edessä lasten kanssa. Sen lisäksi että suree jo ohi kiitäneitä hetkiä, saa iloita niistä asioista joita on vasta tulossa. Se on upeaa. Tärkeintä on kuitenkin että haikeutta ja odotusta enemmän on läsnä tässä hetkessä, siinä mitä on juuri nyt. Sillä nykyisyys on tärkeämpää kuin menneisyys ja tulevaisuus yhteensä. Onni on tässä hetkessä.

Ihanaa maanantaita kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pyrexin kanssa.

Vuosi vuodelta olen yrittänyt tehdä parempia valintoja, vähentää meidän perheen tuottaman jätteen määrää, ja pienillä jutuilla pikkuhiljaa muuttaa meidän elintapoja kestävämmiksi ja paremmiksi. Mä en ole sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, ja edelleen teen valitettavasti myös niitä huonoja valintoja. Mutta mun mielestä jokainen voi omalta osaltaan yrittää tehdä eettisempiä valintoja niissä asioissa missä pystyy, ja vaikka ei kerralla ryhtyisikään kaiken kompostoivaksi paleovegaaniksi (kaikki kunnia heille vaikka itse en siihen pystykään), on yksikin parempi valinta parempi kuin ei mitään.

Yksi suuri tekijä parempien valintojen tekemisessä on kiinnittää huomiota ruuan valmistukseen ja ruokahävikkiin. Ruuasta syntyy ihan uskomattoman paljon jätettä, ja on hirveää miten paljon ruokaa vaan heitetään roskikseen. Pyrexin uudet Cook & Go -astiat auttavat omalta osaltaan vähentämään ruokahävikkiä, sillä niissä ruuan valmistus, säilöminen ja jatkojalostus onnistuu todella helposti.

Samassa lasisessa astiassa ruuan voi laittaa uuniin, tarjoilla, nostaa jämät jääkaappiin, ja säilöä vaikka pakkasessa, jos ei ole tarvetta käyttää niitä heti. Pakkasesta ruuan voi nostaa vaikka kuukauden päästä suoraan mikroon ja sulattaa, tai lämmittää uudelleen uunissa. Astiat kestävät suuret lämpötilavaihtelut (-20 asteesta +300 asteeseen), ja ne on helppoa puhdistaa astianpesukoneessa. Astioita on helppo pinota, ja niiden kansiin pystyy helposti merkkaamaan milloin ruoka on valmistettu.

Mulle yksi merkittävä tekijä hävikin syntymisessä on nimenomaan se, kuinka helppoa ruuan jämiä on jatkojalostaa tai säilyttää. Mitä helpompaa se on, sitä todennäköisemmin tulee hyödynnettyä ne jämät, eivätkä ne unohdu jääkaapin perälle tai vahingossa pöytään.

Jos ruuan valmistaa Pyrexin Cook & Go -astiassa, se on helppo laittaa syönnin jälkeen jääkaappiin. Ruuan voi nostaa myös jääkaapista suoraan pakastimeen, jos mieli muuttuukin, eikä haluakaan syödä jämiä seuraavana päivänä. Samoissa astioissa ruoka on myös helppo ottaa mukaan evääksi mukaan.

Tultuani äidiksi kuusi vuotta sitten mä tutustin ensimmäistä kertaa sellaisiin sanoihin kuin BPA ja Ftalaatit – luin nimittäin että niitä ei ollut meidän ostamissa tuttipulloissa. Silloin en asiaan kiinnittänyt ohimenevää ajatusta enempää huomiota, mutta tässä vuosien varrella olen tajunnut miten monissa asioissa noita kemikaaleja ON. Vaikka niitä korvaamaan on kehitetty uusia kemikaaleja, niidenkään turvallisuudesta ei voi olla varma. Fakta on se että monet materiaalit sisältävät haitallisia kemikaaleja, ja jos meidän syömä ruoka tai juoma on niiden kanssa kosketuksissa, ne siirtyvät meihin ruuan mukana. Pyrexin Cook & Go -astiat ovat lasisia, ja ne eivät näinollen sisällä haitallisia kemikaaleja jotka liukenisivat ruokaan ja sitä kautta meidän elimistöön.

Valmistan ja säilytän kaikki Novan ruuat Pyrexin lasisissa Cook & Go -astioissa. Mä olen lakannut käyttämästä muoviastioita ruuan säilytyksessä ja valmistuksessa kokonaan sen jälkeen kun tutustuin näihin. Vaikka en porkkanatikkuja tai hedelmän paloja paistakaan uunissa, säilön ne silti lasiastiassa jääkaapissa. Meidän vanhat muoviset säilytysrasiat olen toimittanut muovin kierrätykseen, enkä aio sellaisia enää ostaa. Näihin Pyrexin Cook & Go -astioihin verrattuna niissä ei ole mitään muuta kätevää kuin se, että ne eivät rikkoudu helposti.

Helppo vauvallekin sopiva lohilaatikko (6 annosta)

1kg perunasipulisekoitusta (pakaste)

300g lohifileetä suikaleena

3 porkkanaa

1 kananmuna

1,5dl kaurakermaa

1/2 limen mehu

mustapippuria

kuivattua ruohosipulia (tuore sopii jos ruoka ei tule vauvalle)

rypsiöljyä

(suolaa muulle perheelle)

Voitele lasivuoka kevyesti rypsiöljyllä. Raasta porkkanat ja kuullota muutama minuutti rypsiöljyssä. Kaada perunasipulisekoitus vuokaan, ja sekoita joukkoon lohisuikaleet sekä porkkanaraaste. Sekoita keskenään kananmuna, kaurakerma, limen mehu ja mustapippuri. Lisää muiden ainesten joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa n. 1 tunti. Lisää omalle lautasellesi suolaa ja mausteita jos tarvitsee. Aikuiseen makuun tästä voi myös tehdä maukkaampaa käyttämällä tuoreiden lohisuokaleiden sijaan kylmäsavulohta.

Aion jatkaa samalla tiellä jätteen vähennyksen ja eettisyyden suhteen tulevaisuudessakin, ja pikkuhiljaa tapahtuvassa muutoksessa on ainakin itselläni helppo pysyä. Jos kerralla vetäisin kaiken uusiksi, voi olla että kokisin sen hankalana ja kyllästyisin. Kun muutan yksi asia kerrallaan periaatteita kestävemmiksi, niitä on helppo noudattaa nyt ja tulevaisuudessa. Ollaan me ainakin kuluneiden vuosien aikana petrattu todella monessa asiassa, ja samalla linjalla kun jatketaan niin hyvä tulee.

Pyrexin Cook & Go -astioita on saatavilla jo nyt ainakin Prismasta ja Stockmannilta, ja pian niitä on mahdollisesti tulossa myös Cittareihin.

Kiinnitetäänkö teillä huomiota ruokahävikkiin tai muovin käyttöön? Millaisissa astioissa tykkäätte valmistaa ruokaa?

Käytiin tällä viikolla tyttöjen kanssa kuvaamassa tuossa lähimetsässä vähän syksyisiä kuvia. Syksyn värit ovat pian kauneimmillaan, ja nytkin jo kellertää ihanasti niin että sai kuvista sykyisiä. Tuossa metsässä jossa käytiin ei ole vaahterapuita ollenkaan, joten pitää ehdottomasti pitää vielä toinen syksyinen kuvauspäivä tälle vuodelle tyttöjen kanssa, että saadaan kauniit vaahteranlehdet punasävyineen myös ikuistettua.

Mä rakastan valokuvaamista ja tykkään kyllä tosi paljon kuvata myös lapsia, mutta lapsivalokuvaajaksi musta ei ikinä olisi! Musta tuntuu että mulla ei ole siihen puuhaan oikeanlaisia hermoja ja persoonaa, hah. Lapsia ei ole ollenkaan niin helppoa kuvata kuin ruokia tai sisustusta, vaan siinä tarvitaan salamannopeita sormia, hyvää silmää ja sopivasti hölpötystä jotta lapset jaksavat keskittyä edes hetken katsomaan kameraan. Se on ihan ok aina joskus ja jouluna, mutta jatkuvalla syötöllä mä en varmasti siihen pystyisi, ja siksi en koskaan ole edes harkinnut että ryhtyisin valokuvaajaksi, vaikka aktiivisesti kameraa käytänkin. Mä nostan todella hattua kaikille jotka kuvaavat lapsia työkseen, heillä on ihan mielettömät rautaiset hermot ja ennen kaikkea taidot.

Omia lapsia on helppoa kuvata kun heidät tuntee kuin omat taskunsa, ja he ovat vieläpä tottuneita kameran läsnäoloon. Heille kuvaaminen on tuttua puuhaa, ja he tykkäävät hurjasti ottaa kuvia, vaikka eivät aina jaksakaan keskittyä. He saattavat jopa itse ehdottaa että mennään ottamaan asukuvia ulos, tai ihan mitä vaan kuvia. Siitä huolimatta kuvastilanteet menevät menevät kaikilla meillä usein ihan plörinäksi ja hihitykseksi. Varsinkin sen jälkeen kun kuvattavia alkoi olla kahden sijaan kolme, ovat ne onnistuneet ruudut yhä harvemmassa, haha. Ei ole niin helppoa saada kolmea alle kouluikäistä keskittymään yhtäaikaa, mutta ei se ole niin justiinsa.

Toisaalta isommat tytöt kuvaavat myös itse toisiaan, ja ovat siinä itse kuvaamista harjoitellessa oppineet että kuvia saa helpommin otettua, kun kuvauksen kohde pysyy paikoillaan ja keskittyy. Lasten toisistaan ottamat kuvat ovat aivan ihania, ja aion tehdä kummallekin isot portfoliot joihin kerään kaikki heidän ottamansa kuvat vuosien varrelta.

Yleensä kuvaan itse meidän lapsista lähinnä tilannekuvia, vaikka ne eivät niin ammattimaisilta näytäkään. Niistäkin tulee kuitenkin useimmiten ihan kivoja, kun on nopealla tarkennuksella varustettu kamera. Tilannekuvat on helppoja, koska niiden ottaminen on mulle nopeaa ja lapsille vaivatonta. Mutta aina välillä on kiva ottaa sisaruksista tällaisia ihan kunnon yhteiskuvia, etenkin kun syksyn värit ovat kauneimmillaan. Niitä voi sitten jaella mummeille ja kummeille, ja teettää vaikka taulun seinälle. Eikä meillä näidenkään kuvien ottamiseen mennyt kuin kymmenisen minuuttia, omien lasten kanssa on helppo toimia.

Valokuvauksen näkökulmasta syksy on varmaan kaikkein paras vuodenaika, silloin luonto tarjoaa niin upeat puitteet kuviin. Valo on kauneimmillaan, sillä aurinko ei paista liian kirkkaasti. Päivänvaloa riittää vielä sopivasti, ja mahdollinen golden hour on järkevään aikaan eikä keskellä yötä. Nämä kuvat otettiin pilvisenä päivänä, jolloin ei paljoa aurinkoa näkynyt. Ehkäpä siis ne vaahteranlehti-kuvat pitäisi ottaa aurinkoisena päivänä, alkuillasta? Saisi vähän erilaista lookia.

Pahoittelut jättimäisestä kuvatulvasta, en vaan osannut karsia enää näistä kun oli niin söpöjä <3

Oletteko te käyneet ottamassa lapsista syyskuvia? Missä on Pääkaupunkiseudun kauneimmat vaahterapuut? Kertokaa ihmeessä, mäkin haluan päästä ikuistamaan ne! Ihanaa sunnuntaita kaikille <3