Tämä klassikko on ollut meillä käytössä jo vuosikaudet. ”aattoaamun selviytymispaketit”, eli pienet paketit, jotka saa avata heti aamulla. Paketeissa on jotain pientä kivaa jonka avulla vähän purkaa aaton jännitystä. Yleensä meillä on ollut niissä jokin jouluaiheinen satukirja, joko asu jouluaatoksi, jouluneule tai jouluyökkäri, sekä sitten joku jouluherkku, kuten esimerkiksi vaahtokarkkikaakaon ainekset lasipurkissa. Kun vuosia on kulunut jo monta ja lapsiakin on kolme, on joulu-aiheisia kirjoja kertynyt meille niin hurja määrä, että ei enää koettu uusia joulukirjoja tälle vuodelle tarpeelliseksi. Jouluaaton juhla-asut oli lapsilla jo valmiina, eikä yökkäreillekään ollut tarvetta. Siksi lähestyttiin pakkausta tänä vuonna vähän eri tavalla.
Tänä vuonna valittiin paketteihin jotain pientä tekemistä puuhakirjan muodossa, isommille kynsilakat jouluaatoksi (heillä ei ole vielä ikinä ollut omaa ”aikuisten kynsilakkaa” ja taaperolle omat jouluisat pinnit. Tänä vuonna paketit ovat siis huomattavasti pienemmät kuin aiempina vuosina, mutta uskoisin, että vähintään yhtä mieluisat.
Esikoiselle ja keskimmäiselle ostettiin Top Model -minitarrakirjat, joissa on siis stailattavia hahmoja sekä tarroja, joilla hahmoille voi laittaa hiukset, vaatteet ja asusteet. Meidän isot tykkäävät kovasti näistä ja toivovat niitä aina. Nämä pienikokoiset kirjat sopivat hyvin jouluaattoon ja niitä ehtii täytellä aamulla kun odottelee, että pääsee riisipuurolounaalle. Taaperolle valkattiin taattua tavaraa, eli Ryhmä Hau joulupuuhakirja. Ryhmä Hau kaikissa muodoissa on taaperon suurin suosikki, joten olen aivan varma, että tämä on hitti ja viihdyttää häntä aattoaamuna.
Isommat ovat harjoitelleet kynsien lakkausta lasten pois pestävillä kynsilakoilla jo vuosia, joten kynsien lakkaamisessa on varmasti heille myös mukavaa itsenäistä joulupuuhaa. Ja tänä jouluna he osaavat keittää jo itse itselleen joulukaakaot ja koristella ne valmiilla kermavaahdolla, sekä vaahtokarkeilla ja kanelilla. Se on varmasti heille oikein kiva juttu, kun saavat puuhastella jouluisia askareita ja sitten vielä herkutella.
Ai että, tulee kyllä niin joulufiilis kun tässä kirjoittelee. Meistä on ihanaa antaa lapsille kivat pikkupaketit jo aamulla ja lapsetkin ovat tykänneet perinteestä. Sen avulla meillä on myös aina jaksettu oikein hyvin odotella joulupukin tuloa. Varmasti teen meidän lapsille omat selviytymispakkaukset vielä sittenkin kun he ovat kolmikymppisiä, hah! Me kääräistiin paketit kesällä tekemästäni vaippakakusta ylijääneeseen sellofaaniin ja asetellaan ne tänä iltana joulukuusen alle odottamaan. En malta odottaa, että tyypit näkevät ne!
Huomenna on joulu <3 Tänä iltana ilmestyy vielä yksi postaus ja huomenna aamulla viimeinen joulukalenterin luukku, iik!
Onko teillä samanlaista perinnettä, että aattoaamuna saa jo avata pienet paketit? Mihin aikaan teillä yleensä jaetaan/avataan joululahjat?
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.
Kuten aiemmin kirjoitinkin, meidän joulupöytä on yhdistelmä vanhoja perinteitä mummon jouluresepteistä ja lapsuuden jouluista, Oton perheen jouluruokaperinteitä, itse luotuja jouluperinteitä oman perheen joulupöydistä vuosien varrelta, sekä uusia tuttavuuksia, joita yleensä testataan ainakin 1-2 erilaista joka joulu. Sellainen sopiva sekametelisoppa, jossa on jokaiselle jotakin (yleensä kaikille kaikkea). Me huomioidaan joulupöydässä toki myös lasten toiveet. Ymmärrän täysin, että osa jouluruuista ei vaan ole heille mieleen, toisaalta yksi meidän lapsista taas on suuri jouluruuan ystävä, joka nauttii kovasti ihan kaikista ruokalajeista. Tämäkin hieman vaihtelee vuosittain, sillä lapset kasvaa ja makuhermot kehittyy.
Mulle tärkeintä jouluruuassa on se, että siinä on huomioitu jokaisen ruokailijan toiveita jollain tavalla. Meitä on iso porukka, joka viettää joulua yhdessä ja haluan, että jokaisella on sitä omaa jouluruokalempparia saatavilla. Joulu on merkityksellinen ja rakas juhla meille kaikille, joten on myös ihan prioriteetti, että joulu tuntuu siltä omalta joululta, eikä jonkun toisen. Siksi mulle on niin tärkeää sisällyttää kaikkien toiveet menua suunnitellessa. Ruoalla on ainakin mulle iso vaikutus siinä, miltä koko joulu tuntuu.
Tänäkin vuonna aloitettiin menun suunnittelu kysymällä kaikilta joulupöytään tulevilta, että mitä he ehdottomasti haluavat mukaan joulupöytään. Kaikilla oli joku toive, joka otettiin mukaan. Suurin osa toiveista on tietty sellaisia, joita kaikki haluavat joulupöytään, mikä tekee tästä kuitenkin helppoa.
Alkupalapöydässä mun suvun jouluruokia on oikeastaan vain graavilohi ja sillit. Niitä kuului myös mun lapsuuden joulupöytiin sukulaisten luona. Oton suvun puolelta tulee laaja ja runsas kalapöytä, joka itse aattoillan ruokailussa taitaa nykyisin olla se ”pääjuttu” vaikka alkuruokien puolelle lasketaankin. Itse ollaan Oton kanssa tuotu joulupöytään monta uutta herkkua: sienisalaatti, savuporoterriini ja saaristolaisleipä. Lisäksi alkupalapöydässä on kiva testailla uusia reseptejä joka vuosi. Tänä vuonna me testattiin jo etukäteen Brie-granaattiomena-salaattia K-ruoan sivuilta ja se oli niin herkullista, yksinkertaista ja raikasta, että todellakin päätyy joulupöytään.
Bongasin tuon savuporoterriinin reseptin K-ruoka-sivuilta kun asuimme vielä vanhassa kodissa neljä vuotta sitten. Sen jälkeen kun tein sitä ekan kerran, Otto on ehdottomasti halunnut sitä joulupöytään joka vuosi. Se on kyllä munkin mielestä todella hyvää, vaikka en kehtaa liikaa sitä ikinä ottaa, että mr. Hyttiselle jää siitä riittävän iso osa herkuteltavaksi.
Mun mummun reseptit näkyvät eniten pääruuissa. Joulukinkku ja perinteinen super-maukas kastike kinkun nesteestä, sinapista ja omenahillosta valmistetaan mummun ohjeilla, samoin kuin imelletty perunalaatikko ja lanttulaatikko. Meidän suvun joulupöytien signature-resepti on ehdottomasti Hernetuutinki, joka on paksua kuivatuista herneistä keitettyä hernemössöä. Se on vaan niin älyttömän herkullista kaikkien jouluruokien kanssa. Se sattuu myös olemaan meidän lasten jouluruokatoive numero 1! Porkkanalaatikko me ollaan jätetty pois, kun huomattiin, että sitä jäi aina yli tosi reippaasti. Ei haluta aiheuttaa ruokahävikkiä, joten joulupöydässä on pidetty vain ne ruuat, jotka varmasti tulee syötyä.
Sen tilalle joulupöytään on tullut meidän oma ruokaperinne, eli bataatti-vuohenjuustolaatikko, joka on mun suosikkilaatikko. Joulupöydän ruokia syödään niin aattona kuin vielä joulupäivänä ja tapaninakin. Tänä vuonna testattiin myös herkullisia kaneli-juureksia, jotka toimisivat hyvin myös joululaatikoiden korvaajana, jossa kuitenkin on samaa henkeä. Nekin olivat ihan tajuttoman hyviä ja saivat paikan meidän joulupöydästä!
Jälkkäriperinnettä meillä ei ennen ollut, lähinnä vain pipareita ja konvehteja (ja mun lapsuudessa sekametelisoppaa, jonka ystävä en itse oikein ollut. Oton suvun puolelta on kuitenkin tullut ihan hullun hyvä puolukkajäädyke, jota Oton sisko aina jouluna tekee. Se on niin raikasta ja hyvää, että sitä pitää ehdottomasti aina saada runsaan jouluaterian jälkeen. Myöhemmin illalla herkutellaan vielä juustoilla ja hilloilla, sekä tapaksilla. Yritetään valkata juustopöytään mahdollisimman monta kotimaista juustoa ja kaveriksi sesongissa olevia hedelmiä, kuten persimoneja.
Rakastan kokata jouluruokia yhdessä Oton kanssa, se on yksi ihanimmista perinteistä, joita meillä yhdessä on. Se on ihanaa aina menun suunnittelusta (aina mummun reseptien lisäksi K-ruokaa apuna käyttäen) aina kauppareissuun asti. Viime vuosina joulupöytää kasatessa yhä enemmän on mietityttänyt myös ruuan alkuperä. Yritetään ostaa mahdollisimman paljon luomua, kotimaista ja lähellä tuotettua. Valitaan ulkomaisen sijaan kotimainen Pirkka Parhaat konjakki-sinappi, tehdään laatikot luomujuureksista tai luomujuuressoseista, herkutellaan kotimaisesta poropaistista tehdyllä savuporoterriinillä ja valitaan kalapöytään kotimaisia tuoreita kaloja, sillejä ja mätiä suoraan K-Supermarketin laajasta kalatiskistä. Kalatiskin ammattitaitoisilta kalamestareilta saa aina apua raaka-aineiden käsittelyyn ja valmistukseen.
Me tehdään joulun kauppareissu aina kahdestaan mun äidin hengaillessa sen aikaa meidän lasten kanssa. Tämä on ollut perinteenä ihan meidän ekasta omasta joulusta asti. Mulla ei liity jouluruokaostoksiin mitään stressiä, vaan nautin siitä, kun saa kasata kärryyn kaiken mahdollisen ja tietää, että näillä pärjätään sitten monta päivää, eikä tarvitse yhtään miettiä mitään ruokaostoksia tai arkiaskareita, vaan saa vain rauhoittua kotiin.
K-Supermarketeissa on laaja valikoima tuotteita ja aineksia joulupöytään kuin joulupöytään. Jos ei ole yhtä innoissaan joulukokkailuista kuin minä, loistava vaihtoehto on myös K-Supermarket Herkkutori -palvelutiskin valmiit vaihtoehdot. K-Ruoka -sivuilta löytyy ihan valtavasti inspiraatiota joulupöytään sekä kaikki ne perinteisten jouluruokienkin reseptit.
Tänään on kolmanneksi viimeinen luukku ja tänään me kurkistetaan mun lapsuuskuviin! Mun äiti toi Oulusta pienen pinon kuvia mun lapsuuden jouluista, koska mä halusin ekaa kertaa jakaa niitä täällä. Aina tulee uusia ekoja kertoja, vaikka tätä hommaa on takana jo yli kahdeksan vuotta. Meillä ei ollut omaa kameraa kuin silloin kun olin ihan pieni ja vasta sitten, kun olin jo lukiossa ja pyysin joululahjaksi oman digikameran. Siksi meillä on vain joistakin jouluista kuvia itsellä, kun suurin osa on mummun albumissa tai jonkun tädin tai serkun albumissa, koska ne on otettu heidän kameroilla. Joistain jouluista ollaan saatu kuvia myös itselle, mutta kaikista ei olla varmaan muistettu pyytää, kun tässä on lähes kaikki mun lapsuuden joulukuvat.
1. Mun ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat. Olen tässä kaksivuotias ja juuri saanut päiväkodin joulupussukan, josta paljastui virkattu tonttu. Meidän lapsetkin on saaneet päiväkodissa aina joulupussukat, mutta siellä on ollut omena, rusinoita ja pipari. Ihania juttuja nekin. Voisko mun mekko oikeasti olla enää yhtään ysärimpi? Se on huikea! Ja siis en kestä, toi tyyppi tossa oikealla, jonka paita ja housut ja sukat näkyy, voisi olla kuka tahansa 2010-luvun faija tyylikkäissä ysärifarkuissa, ruutupaidassa ja tennissukissa. Niin hauskaa!
2. Minä, mummola ja joulukuusi. Kyllä hymyilyttää, kun kuusen alusta on täynnä paketteja! Tulee niin nostalgiafiilis tästä kuvasta. Muistan hämärästi tuon mummolan olkkarin (tämä oli mummun ja papan eka koti, jossa he asuivat siihen asti, että mä olin 4- tai 5-vuotias muistaakseni. Paremmin muistan keittiön, jossa oli iso leivinuuni ja se oli mun mielestä tosi hieno.
3. Siellä samassa mummolan olkkarissa minä mun tädin ja mummun ja papan koiran Benjin kanssa. Mun täti on tässä kai 13-vuotias ja mä olen 2-vuotias. Benji-koira oli mun paras kaveri, jonka kanssa aina leikin lapsena. Me kasvettiin Benjin kanssa samaa tahtia, kun hän oli vain vähän mua nuorempi.
4. Sama muumimekko päällä, ilmeisesti vuotta myöhemmin, kun näyttää jo paljon lyhyemmältä mulle kuin ylemmässä kuvassa. Olen siis varmaankin kolmevuotias. Mun tukkakin on kasvanut jo hurjasti. Tämä kuva on myös päiväkodin joulujuhlasta, vitsi miten upea seinämaalaus meillä on ollut siellä. Kukahan se on tehnyt?
5. Tämä on otettu äidin työpaikan joulujuhlissa, joihin aina myös henkilökunnan lapset olivat tervetulleita. Siellä oli joku valokuvauspiste, missä sai käydä ottamassa jouluisen kuvan. Luulisin, että olen tässä eskarilainen, koska eskari-iässä mulla oli tuollainen long bob (kirjoitin ekana long boob, apua) otsiksella. En kestä tuota mun mekkoa, siis mikä ysäriyden multihuipentuma!
6. Ekaluokan joulu, tunnistan sen siitä, että mulla on sama hiuspanta kuin mun ekaluokan koulukuvassa. Taisi vähän pukki jännittää, kun en uskaltanut edes katsoa kohti. Tämä kuva on otettu mun mummun ja papan luona Rantsilassa, kodissa, jossa vietin kaikki mun lomat 7-vuotiaasta teini-ikään asti. Tuolla keittiössä me kokkailtiin ja leivottiin mummun kanssa ja tuossa, missä mä seison, mä aina istuin tai makasin piirtämässä.
7. Tässä kuvassa pidän tanssiesitystä jouluaattona mun tädin kanssa. Veikkaan, että olen tässä kuvassa kolmosluokalla, koska silloin mulla oli tuollainen lyhyt tukka. Halusin samanlaisen tukan kuin Tiktakin Petralla ja leikkasin lyhyeksi. Ei se ihan samanlainen tainnut olla, kun en osannut laittaa sitä ollenkaan, mutta tykkäsin siitä kovasti. Takana näkyy mun joululahjoja, joita aina säilytin mummun ja papan olkkarissa sitten, kun ne oli jaettu. Kuten sanoin, juuri tuossa kuusen vieressä, ikkunan edessä, oli mun oma nurkkaus. Mä muistan tosi elävästi vielä tuon mun tanssiesityksen, se oli sama tanssi, joka esitettiin tanssikoulun joulunäytöksessä. Opetin sen mun tädille ja pakotin hänet tanssimaan mun kanssa sen. Parikymppinen täti ei varmaan ollut niin innoissaan tanssista, mutta ihana kun suostui esiintymään.
8. Tämä on otettu samalla joululomalla kuin ylempi kuva, mutta teen jotain jumppaliikkeitä. Niin nostalgista oikeasti, tuli hirveä ikävä mun rakasta mummolaa ja mummua.
9. Tässä olen 5. luokalla ja istun äidin kanssa mummolan sohvalla. Mulla oli tuollainen supertyylikäs letti-tonttulakki, jota rakastin. Ihanaa nähdä äidistä näin iloinen hymykuva. Mun mummulla oli aina paljon joulukukkia joka puolella, jouluverhot, joululiinat pöydillä ja kuusen lisäksi paljon muitakin koristeita. Varmasti mun joulurakkaus tulee äidin lisäksi myös mummulta!
10. Tämä kuva on samalta vitosluokan joululta, mutta tässä näkyy myös osa mun joululahjoista. Näköjään olen saanut ainakin Twister-pelin, Bratz-nuken, The Babysitters Club -kirjan ja Helena Meripaasin kirjan, joita meidän esikoinen on lukenut tänä vuonna. Näyttää olevan myös valtava kasa itsetehtyjä barbien vaatteita, jotka on edelleen meidän lapsilla leikeissä. Mikähän tuo askartelujuttu oli, muistan hyvin hämärästi, että sillä ehkä tehtiin jotain sellaisia koruja.
11. Tässä olen 7. luokalla ja ollaan viettämässä joulua mun serkun luona Oulussa. Muistan, miten ihailin valtavasti tuota junarataa, joka heidän joulukuusen ympärillä oli. Kuusen alla näyttää olevan myös mukavasti paketteja, toki meitä oli iso porukka viettämässä joulua. Mulla on päällä aikuisten puolelta ostettu samettinen korsettiyläosalla varustettu minimekko ja punainen jouluneule. Muistan, miten iso juttu se oli, kun vihdoin oli niin iso, että sai shoppailla aikuisten puolella!
Ai vitsi, oli niiiiiin ihana katsella näitä kuvia ja muistella lapsuuden jouluja. Mulla on niin ihania muistoja kaikista lapsuuden ja nuoruuden jouluista. Tuli niin hyvä mieli, kun muistelin. Mä voin vaan toivoa, että meidän lapsille jää yhtä ihania muistoja omista jouluista, kuin itse olen saanut. Olen ihan älyttömän kiitollinen kaikille mun rakkaille sukulaisille ja äidille siitä, miten ihania jouluja ollaan yhdessä vietetty.
Mikä oli teidän lemppari joulukuva? Näkyikö samoja lahjoja, joita itse ootte lapsena saaneet?
Olen törmännyt viime aikoina somessa liian moneen artikkeliin siitä, kuinka joulu aiheuttaa stressiä ja ikävää fiilistä tai kuinka moni perhe ei voi viettää sellaista joulua kuin haluaisi, vaan joulu menee esimerkiksi rampatessa kyläpaikasta toiseen. Joulu on yksi vuoden ihanimpia juhlia (mulle) ja tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että en voisi viettää sitä kuten itse haluan. Ymmärrän, että olen tosi ”onnekas” siinä, että saan viettää perheeni kanssa juuri sellaisen joulun kuin itse haluan. Toisaalta, onnekkuus joulun vietossa on seurausta epäonnesta ja surusta: meillä on molemmilla vain yksi vanhempi ja meidän vanhempien yksi ainoa elossa oleva isovanhempi on niin kaukana, että vierailu jouluaattona ei onnistu, koska vietämme joulua kotona.
Siksi me kaikki keräännytään yhteen paikkaan, eli meidän kotiin, viettämään joulua, eikä kukaan ramppaa minnekään. Jouluna hiljennytään muistelemaan myös kaikkia heitä, jotka eivät enää voi viettää meidän kanssa joulua. Viedään kynttilät haudalle ja rakkaat ihmiset on ajatuksissa. Vaikka nautin siitä, että ollaan meillä kaikki yhdessä paikassa, muistelen myös suurella lämmöllä ja rakkaudella niitä omia lapsuuden jouluja, kun vierailtiin tädeillä, enolla ja mummulassa.
Ajattelin jakaa vielä muutaman viime hetken vinkin rennompaan jouluun:
1. Uskalla viettää sellaista joulua kuin itse haluat, tarkoitti se mitä tahansa.
2. Jos sinulla on lapsia, älä stressaa joulun pyhinä ruutuajasta tai siitä, syövätkö lapset liikaa herkkuja. Joulun aikana voi katsoa useammankin joululeffan tai pelata pukin kontista paljastunutta konsolipeliä kaikessa rauhassa, se on enemmän kuin fine. Jos arkena pitää kiinni rutiineista ja karkkipäivistä, niin se ei haittaa, että lomalla antaa vähän löysää. Silloin kun lapset katsoo leffaa tai pelaa, voi hyvin itsekin rentoutua lukemalla tai miten ikinä haluaa.
3. Jakakaa vastuu joulun järjestämisestä, mikäli mahdollista. Mä en ikinä saisi järjestettyä meidän joulua yksin. Otto kokkaa kaikki ruuat yhdessä mun kanssa ja lapsilla on joulun aikaan seuraa myös mummusta. Oton perhe hoitaa tuoreet joulukalat ja mädit paikan päälle, niin meidän ei tarvitse enää jouluaattona tai aatonaattona hikoilla kaupassa, vaan voidaan keskittyä lämpimien ruokien kokkailuun.
4. Oton vinkki: rento asenne ratissa! Joulun aikaan on paljon liikennettä ja helposti tulee ajateltua olevansa itse tosi kiireinen ja tärkeä omassa autossaan. Kaikilla muillakin on kiireitä ja tärkeät määränpäät ja jos jokainen huomioisi joulun alla oikein ekstra paljon muitakin kuskeja, liikenne sujuisi paljon jouhevammin.
5. Jos paketointi on inhokkihommaa, se sujuu paljon mukavammin joululeffan tai äänikirjan ja glögimukillisen parissa. Varsinkin jos on vielä seuraa! Tai sitten kannattaa hyödyntää paketointipisteitä kauppakeskuksissa. Eilen esim. Kampin 3. kerroksessa oli ilmainen paketointipiste, jossa ei ollut yhtään jonoa.
6. Älä ainakaan stressaa joulusiivouksesta. Kukaan ei muistele jälkeenpäin sitä, kuinka siisti joku kaappi oli jouluaattona tai oliko uunin luukku likainen vai puhdas. Se uuni menee kuitenkin sotkuun kinkun paistosta, joten sama se on pestä vasta joulun jälkeen.
7. Tee mahdollisimman paljon niitä asioita, joista itse tykkäät. Älä stressaa muiden odotuksista tai luo itse itsellesi liikaa paineita.
Tunnelmallista viikonloppua kaikille. Kolme yötä jouluun on!
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n ja Indieplacen kanssa.
Olen niin fiiliksissä siitä, että tänä vuonna olen saanut luettua niin paljon. Olen lukenut enemmän kuin menneinä viitenä vuotena yhteensä. Lukeminen on niin parasta, eikä takaisin vanhaan suosikkiharrastukseen kiinni pääseminen vaatinut muuta kuin pienen annoksen päättäväisyyttä ja ison annoksen mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä ja koukuttavia kirjoja. Ja niitä olen todellakin siis löytänyt! Tässä postauksessa vinkkaan parhaat kirjalahjat jouluksi 2019 kaikille vauvasta vaariin. Nämä kirjat ovat löytyneet omalta lukulistalta tänä vuonna ja/tai löytyvät lahjasäkistä paketoituna omille sukulaisille tai ystäville. Jos ei tältä listalta löydy sopivaa kirjaa niin sitten on kyllä maailmankirjat sekaisin, sillä tässä on oikeasti jokaiselle jotain!
Kirjalahjat alle kouluikäisille ja/tai yhdessä luettavaksi
Heinähattu ja Vilttitossu oli mun suurimpia lemppareita omassa lapsuudessa. Ahmin niitä kirjoja oikeasti monta päivässä aina lomilla ja viikonloppuisin. Sarjan uusin tulokas, Heinähattu, Vilttitossu ja kana on vähintään yhtä hauska kuin aiemmat osat. Luettiin se iltasatukirjana nyt syksyllä ja se kelpasi kaikille taaperosta tokaluokkalaiseen. Kirjassa Vilttitossu on yksinäinen, sillä Heinähattu on lähtenyt sulkapalloleirille. Alibullenin neidit kuitenkin löytävät Vilttitossulle uuden ystävän, Anita-kanan. Vilttitossu opettaa sille temppuja ja kana osoittautuu niin mahtavaksi ystäväksi, että Vilttitossu ottaa sen nukkumaan Heinähatun sänkyyn. Heinähatun palatessa Anita-kana yhtäkkiä katoaa, mistä alkavat suuretsinnät. Yllättävä löytö muuttaa Anita-kanan koko elämän.
Karkkikirjassa kerrotaan hauskoja faktoja ja nippelitietoa mistäs muustakaan kuin karkista. Me luettiin tämä syksyllä iltasatuna ja lapset tykkäsivät tosi paljon. Kirjassa kerrotaan karkkien historiaa ja mukana on myös hauskoja testejä ja pelejä. Mahtava kirja yhdessä lasten kanssa luettavaksi vaikka konvehtirasian kera.
Prinsessa Rämäpää on pikkuinen tyttö, mutta myös taikavoimia omaava prinsessa. Hän aloittaa eskarin, mutta kaikki ei mene ihan niinkuin hän suunnitteli. Kaikki tuntuu menevän ihan päin prinkkalaa ja Rämäpään päässä on pelkkiä vessasanoja! Hauska kirja nauratti meillä koko perhettä taaperosta Ottoon. Siis meidän taapero aivan ulvoi naurusta, kuten kuvista näkyy. Tätä on kyllä kiva lukea yhdessä ja tarina on aivan super hellyyttävä, muutamasta vessasanasta huolimatta (tai juuri niiden takia).
Tämä kirja johdattelee uuden elokuvan tarinaan, eli tästä kaikki vasta alkaa! Upea kuvitettu tarina, joka kannattaa lukea ennen kuin käy katsomassa joulupäivänä ilmestyvän uusimman elokuvan.
Tämä kirja on syvempi katsaus upean satumaiseen Arendeliin, sekä Kuningatar Elsan ja Prinsessa Annan lumoavaan linnaan. Kirjassa esitellään Arendelin linnaa ja kaupunkia ja kerrotaan paljon hauskoja juttuja, joita ei muuten tietäisi mistään.
Pikkukakkosen iltasatukirjassa on 20 ihanaa tarinaa lapsista, aikuisista, eläimistä ja esineistä. Kokoelmakirjassa on satuja kahdeksalta tunnetulta kirjailijalta, mm. Juha Itkoselta, Tuomas Kyröltä ja Heli Laaksoselta. Kirjan mukana tulee myös CD, jolla Pirkka-Pekka Petelius tulkitsee satuja, eli niitä voi myös kuunnella. Aivan hurmaavia ja juuri sopivan mittaisia iltasatuja niihin iltoihin, kun ei jaksa tai ehdi lukea kokonaista kirjaa. Suosittelen kaikille leikki-käisille ja heidän vanhemmilleen lämpimästi.
Tämäkin luettiin nyt syksyllä iltasaduksi koko porukalle. Myös taapero jaksoi hyvin kuunnella! Risto Räppääjät sopivat luettavaksi niin yksin kuin yhdessäkin. Uusimmassa kirjasssa Riston ja Rauhan luo tulee vierailulle ujo Elmeri-niminen poika, joka ärsyttää Ristoa. Kirjan lopussa Elmeri kuitenkin osoittautuu ihan teräväksi kaveriksi, josta on Ristollekin iloa. Kirja nauratti alusta loppuun asti.
Pet Agents -sarja kertoo Kati-e -nimisestä tytöstä ja hänen rakentamastaan lentorobotista nimeltä Ti-bot. Yhdessä he ovat Pet Agents ja ratkovat kaikki lemmikkeihin liittyvät pulmat. Kirjoissa on sopivasti tekstiä ja runsaasti kuvitusta, sopivat siis hyvin sellaisillekin koululaisille, jotka ovat aika vasta oppineet lukemaan. Kirjasarjan kolmas osa ilmestyy keväällä 2020. Meidän esikoinen on lukenut jo molemmat nämä ja tykkäsi kovasti molemmista.
Supermarsu on yksi meidän koululaisen lemppari-kirjasarjoista ja uusin osa on varmasti hänelle mieluisa lahja myös. Se odottaa paketoituna jouluaattoa. Uusimmassa osassa Emiliaa pännii kun kaikki pelaavat kännyköillään Anteron tähti -peliä aamusta iltaan, jopa opettajat. Emiliakin rakastaa pelaamista, mutta uudessa pelissä on jotain tosi outoa. Koko kaupunki talsii kuin hypnotisoituneena nenä kiinni ruudussa. Miksi Rasva-Anteron isän kehittämä peli koukuttaa niin pahasti? Supermarsu ja Emilia ratkaisevat mysteerin ja heidän täytyy pelastaa kaupunki tuholta!
Vähän aikaa sitten ilmestynyt Neropatin päiväkirjan 14. osa on nauruhermoja kutkuttavaa hauskanpitoa alusta loppuun asti. Kirja on helppo lukea ja se on tehty hauskasti sarjakuvatyyppisesti. Meidän esikoinen luki sen yhdessä päivässä ja vähän aikaa sitten hän kertoi lukeneensa sen vielä toisenkin kerran, kun se oli vaan niin hyvä. Neropatin päiväkirjan 14. osassa Heffleyn perhe saa yhtäkkiä perinnön ja päättää rempata kotinsa aivan uuteen uskoon. Pian kuitenkin selviää, että remppahommissa piilee vaara. Kun tilanne ajautuu kriisiin, ei ole enää selvää voiko perhe edes jäädä taloon vai joutuvatko he muuttamaan pois!
Taikuri ja Taskuvaras aloitti maagisen fantasiatrilogian, joka on täynnä silmänkääntötemppuja, romantiikkaa ja jännitystä. Toinen osa Huijarin oppipoika ilmestyi tänä keväänä. Kirjoissa seikkailee Mina, joka asuu kadulla ja varastelee henkensä pitimiksi. Tom taas on nuori keksijä ja taikuri, jonka Ihmeiden teatteri lumoaa yleisönsä ilta illan jälkeen. Mina ja Tom kohtaavat 1800-luvun Helsingissä ja heidän kohtalonsa kietoutuvat alusta asti yhteen. Molempien menneisyydessä on pahoja selvittämättömiä asioita ja Mina ja Tom joutuvat juonittelun pyörteisiin ja ajojahtiin, josta voi selvitä vain rohkeudella. Tämä sarja sopii jo edistyneemmille lukijoille ja fantasian ystäville.
Ilkka Remes on mulle tuttu jo lapsuudesta, mun äidin ja papan kirjahyllyistä. Niitä on tullut itsekin luettua monen monta ja uusinta kirjaa Kremlin nyrkkiä on ehditty tituleerata jo Remeksen parhaaksi. Annettiin tämä Oton isälle isänpäivälahjaksi ja paketoin tällaisen myös omalle papalleni joulupakettiin.
Suomen kärkitrilleristeihin lukeutuvan Max Seeckin neljäs dekkari Uskollinen lukija on ihan älyttömän koukuttava kirja, joka yllättää ihan koko ajan! Luin tämän nyt syksyllä, enkä meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni hetkeksikään. Menestyskirjailijan vaimo murhataan tavalla, joka on kopioitu suoraan hänen kirjastaan. Seuraa murha-aalto, joka järkyttää kaiken nähneitä poliisejakin. Max Seeckin teosten käännösoikeuksia on myyty useisiin maihin, enkä todellakaan ihmettele miksi!
Verivelka aloittaa uuden DELTA-sarjan, joka kuvaa suomalaista poliisiyksikköä tuoreella tavalla. Sarjassa poliisiyksikkö ratkoo traagisia rikoksia, jotka laittavat heidät pohtimaan myös omia tekojaan ja arvojaan. Verivelka -kirjasa Porin Ahlaisissa tapahtuu raaka surmatyö. Tapauksella on useita silminnäkijöitä, mutta vain vähän surijoita. Perheenisä ja komisario Jari Paloviita ryhtyy selvittämään tapausta, johon pian kietoutuvat mukaansa myös hänen omat poikavuosien kovat muistot, joita ei voi pyyhkiä pois. Tätä ajattelin itse joulupakettiin appiukolle.
Luin Westendin mun ja Oton mökkireissulla. Siinä on hurjasti tuttuja yksityiskohtia omastakin lapsuudesta 90-luvulta. Se on kiehtovaa ajankuvaa ja Suvi Vaarla kirjoittaa tosi koskettavasti Elinasta ja hänen perheestään, joka ensin nauttii nousukaudesta ja sitten tippuu kovaa ja korkealta laman iskiessä kunnolla Suomeen. Westend kertoo tosi tarkkanäköisesti lama-ajan nuorista, jotka eivät uskalla kiintyä liikaa, koska kaikki mikä ihmiselle voidaan antaa, voidaan myös ottaa pois. Tunnistan noita tunteita myös itsestäni: kun on kokenut oman äidin vakavan sairastumisen kuin salaman kirkkaalta taivaalta, se pelko siitä, että kaikki vaan loppuu yhtäkkiä, on aina läsnä. Ihan älyttömän hyvä kirja!
Kerjäläinen on koukuttava, viihdyttävä ja siihen on helppo tarttua. Sofie Sarenbrant kyllästyi itse lukemaan rikoskirjoja elämäänsä tympääntyneistä rikospoliiseista ja kehitti oman, raikkaan nuoren perheellisen poliisin Emma Skjöldin, jolle tuntui heti olevan kysyntää. Sofie Sarenbrantin dekkarit on sopivan kevyttä, mutta kuitenkin älyttömän jännittävää luettavaa. Sarenbrant palkittiin juuri Ruotsissa vuoden parhaana dekkarikirjailina, enkä todellakaan ihmettele miksi. Itse luin kirjan ihan muutamassa päivässä, vaikka meneillään oli yksi syksyn tapaamisten ja työntäyteisimmistä viikoista. Oli tarpeeksi koukuttava kirja, niin tuli otettua kirja esiin helposti silloinkin, kun aikaa lukea oli vain pieni hetki.
Näyttelijä on näyttelijä Jussi Nikkilän esikoisromaani, joka on kaunistelematon kuvaus itsensä kadottamisesta ja ulkopuolisuudesta, siitä mitä tapahtuu, kun mahdollisuuksia täynnä ollut maailma alkaa näyttää vieraalta ja pelottavalta. Kirja kertoo siitä, kun teatterikoulusta valmistunut näyttelijä on menestynyt ja päässyt elokuviin ja näytelmiin, mutta yhtäkkiä roolit loppuvat ja näyttelijä jää kotiin hoitamaan pientä tytärtä. Päivät toistuvat samankaltaisina ja kertojasta alkaa tuntua, että hän on menttänyt jotain, mitä ei voi saada enää koskaan takaisin. Olin kuuntelemassa kun Jussi Nikkilä itse luki kirjaa ääneen ja siinä kuunnellessani mun eka ajatus oli, että Otto tykkäisi tästä kirjasta. Otto tykkää lukea, mutta hän ei silti lue paljoa kirjoja. Näyttelijän hän kuitenkin luki ihan ennätysajassa ja tykkäsi niin paljon, että siteerasi kirjaa mulle jatkuvasti. Olin siis oikeassa! Pitää itsekin lukea tämä pian.
Kirjalahjat heille, jotka pitävät elämäkertakirjallisuudesta:
Maria Veitola antoi seuraajille mahdollisuuden kysyä häneltä ihan mitä tahansa ja kirjassa hän vastaa seuraajien kysymyksiin. Kirja on suunniteltu niin, että sitä voi alkaa lukemaan ihan mistä kohdasta vaan, vaikka keskeltä tai lopusta. Mä luin tämän yhden iltapäivän aikana ja tykkäsin kovasti. Oli mielenkiintoista lukea Marian näkemyksistä kaikesta maan ja taivaan välillä ja mun mielestä kirjan idea oli tosi hauska ja erilainen. Toisinpäin sopii kaikille Veitola-faneille loistavasti! Mulla oli kunnia tavata Maria kirja-aamiaisella ja sain vielä omistuskirjoituksen mun kirjaan.
Ilmastoaktivisti Greta Thunbergin ja hänen perheensä koskettava tarina. Greta Thunberg nousi maailmanlaajuiseen julkisuuteen elokuussa 2018 ryhtymällä koululakkoon saadakseen huomiota ilmastokriisille. Ilmastokysymyksestä tuli Gretalle intohimo ja elämän tarkoitus. Tämä kirja kertoo Gretan ja perheen tarinan jo lapsuudesta asti ja se on todella ajatuksia herättävää luettavaa. Yksi mun suosikkikirjoista tänä syksynä ehdottomasti. Sydämen asialla sopii kaikille, joita tämä aihe kiinnostaa.
Bookbeatin lahjakortti on aina varma vaihtoehto, jos ei osaa päättää minkä kirjan antaisi tai ei halua antaa fyysistä lahjaa. Bookbeatista löydät kaikki nämä, sekä esimerkiksi supersuositun Soturikissat -kirjasarjan, jonka ensimmäiset 10 osaa ilmestyi sinne TÄNÄÄN! Soturikissat on Erin Hunterin mahtava fantasiakirjasarja kouluikäisille, josta on tullut ihan huikea ilmiö. Sarjan ympärille järjestetään tapahtumia ja sen ympärille on syntynyt mahtava yhteisö. BookBeatin lahjakortti on mahtava viimehetken lahja ihan jokaiselle.
Tykkäättekö te antaa kirjalahjoja? Mikä on teidän lemppari-kirja, jonka olette lukeneet tänä vuonna?
