Kun perustin yritykseni puolitoista vuotta sitten, mä listasin jo silloin toimialakseni myös sosisaalisen median konsultoinnin, ja sisällöntuotannon muille yrityksille. Tarkoituksena oli nimittäin, että sitten kun kuopus lähestyy kahta vuotta, eli ensi vuoden alussa, voisin pikkuhiljaa alkaa hankkimaan itselleni oman firmani ulkopuolisia asiakkaita.

Tulevaisuudessa aioin alkaa tuottamaan sisältöä myös muiden yritysten tarpeisiin, ja konsultoimaan sosiaalisen median  asioissa, sisällöntuotannossa, bloggaamisessa ja someyhteistöissä. Käytännössä samaa hommaa mitä tein ennen kolmatta raskautta, mutta vaan oman yritykseni kautta ja useammille yrityksille. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla, että mulla onkin ensimmäinen asiakas jo NYT, vuotta etuajassa.

Jep, niin siinä vaan kävi, että kun mua pyydettiin pari kuukautta sitten, en voinut enkä halunnut sanoa ei, vaikka en sillä hetkellä tiennytkään, että miten saan kaikki arjen palaset loksahtelemaan kohdalleen. Ja jos totta puhutaan, en ihan vieläkään tiedä, sillä olen juuri aloittanut homman vuoden alusta. Teen jatkossa 40 tuntia kuukaudessa töitä yritysasiakkaan tarpeisiin, ja se on ihan mahtavaa, virkistävää ja juuri sitä mitä olen kaivannut. Se fiilis, kun saa tehdä kaikkea sitä mitä rakastaa, mutta ei tarvitse vastata siitä omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella elämällään, vaan saa keskittyä olennaiseen! Voin kertoa että se on jotain ihan uskomatonta, voimaannuttavaa ja ihanaa. Ja samalla siitä saa energiaa ja inspiraatiota, ja sellaista objektiivista suhtautumista myös tähän omaan blogiin ja sen tekemiseen.

Meidän hoitokuviot ei siis toistaiseksi muutu mitenkään, eli minä olen edelleen kotona kuopuksen kanssa, ja taiteilen tätä työpalapeliä jotenkin siinä samalla päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin, ja Otto käy normaalisti omissa päivätöissään. Jos tuntuu että aika loppuu kesken, niin sitten olen miettinyt osa-aikaisen assarin palkkaamista itselleni, joka hoitaisi kaikkia niitä juoksevia asioita, joihin mulla kuluu myös paljon aikaa. Mutta katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, toistaiseksi ainakin ihan hyvin.

Tarkoitus siis on että kuopus menee osa-aikaisesti dagikseen aikaisintaan vuoden kuluttua keväällä, ja siihen asti en kyllä pysty ottamaan enää yhtään nykyistä enempää työtä vastaan vaikka kuinka innostuisin. Mutta musta on tosi mahtavaa ja upeaa ja hienoa että mut haluttiin juuri tähän hommaan juuri nyt, ja on suuri etuoikeus saada tehdä sitä. On myös tosi hyvä pitää yllä kokemusta myös oman blogin (ja somen) ulkopuolisesta sisällöntuotannosta, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä sitä jatkossa sitten enemmänkin.

Ensimmäiset työtunnit on jo tehty, ja mulla on niin loistava fiilis tästä! On suuri etuoikeus saada tehdä työkseen juuri sitä mistä nauttii kaikkein eniten, ja vielä kahdella eri tapaa. Sekä omaa blogia ja somea, että sitten toisille asiakkaille. Mun mielestä nämä kaksi täydentävät toisiaan ihan täydellisesti, ja hyödyttävät myös. Esimerkiksi tässä yritysasiakkaan tarpeisiin asioita selvitellessä olen oppinut monta sellaista uutta juttua, joita en muuten olisi välttämättä huomannutkaan, ja ne hyödyttävät myös omissa henkilökohtaisissa töissäni. On myös hauskaa, kun saa tehdä jotain ihan täysin eri tyylillä kuin sitä omaa blogia, johon on hioutunut itselle se tietty tyyli josta ei halua liikaa poiketa. Sekin avartaa ajatuksia ja inspiroi!

Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työkuviot on näin hyvällä mallilla, ja todella olenkin. Hienojen mahdollisuuksien lisäksi olen kuitenkin kaikkein eniten kiitollinen siitä, että pystyn tekemään kaiken kotoa, ja joustavasti omien aikataulujeni mukaan. Se on pikkulapsiarjessa aivan korvaamattoman arvokas juttu. Tästä vuodesta voi tulla kyllä aika timanttinen, kun se on alkanut jo näin hienosti! Ainakin mä uskon ja toivon niin.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Englanninkielinen otsikko ehkä kolmatta kertaa blogini historiassa, pahoittelut siitä jos se särkee jonkun silmiä. Mun mielestä se on vain niin loistava sanonta, että en tiedä miten sen voisi sanoa suomeksi paremmin.

Kolmen tytön äitinä tulee kiinnitettyä erityisen paljon huomiota siihen, miten tyttöjä yleisesti kohdellaan missäkin, miten heistä puhutaan arjessa ja mediassa, ja siihen millainen esikuva itse olen omille tytöilleni. Toisaalta ihan samalla tavalla kiinnitän huomiota myös siihen, miten tytöt yleisesti käyttäytyvät, ja miten kohtelevat muita ihan sukupuolesta riippumatta.

Vaikka mulle on ehdottoman tärkeää että tasa-arvo saavutettaisiin vihdoin Suomessa, ja joskus myös maailmanlaajuisesti (vaikka se utopistiselta tuntuukin), ihan yhtä tärkeää on että miettii oman perheen sisällä, miten parhaiten voi tukea ja kasvattaa juuri ne omat lapset mahdollisimman hyvin ja tasa-arvoisiksi. Mä en usko että täydellistä tasa-arvoa voi saavuttaa pelkillä suurilla linjoilla ja lainsäädännöllä, siihen tarvitaan niitäkin enemmän (ja niiden lisäksi) konkreettisia tekoja ja keskustelua arjessa, kaikissa perheissä.

Yksi kasvatuksen kulmakivistä on mielestäni se, että haluan opettaa omat lapset kohtelemaan kaikkia samanarvoisesti taustasta, ulkonäöstä, kansallisuudesta, sukupuolesta ja iästä (ja kaikista muistakin asioista) riippumatta. Musta tuntuu, että ainakin toistaiseksi ollaan ihan hyvällä mallilla tämän kanssa, sillä koko äitiyteni aikana en ole kenenkään lapseni suusta kuullut poikkipuolista sanaa kenenkään toisen ulkonäöstä, sukupuolesta, kansallisuudesta tai vaikka vaatteista. En mistään.

Ainoa asia, mitä meidän lapset ovat joskus kommentoineet negatiivisesti on käytös. Kun joku käyttäytyy huonosti tai epätasa-arvoisesti heitä tai muita kohtaan, he älähtävät. Ja niin sen kuuluukin olla. Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, ei itseä eikä muita kohtaan. Esimerkiksi kerran kun yksi poika sanoi toiselle meidän tytöistä, että ei tytöt voi ampua pyssyillä ja että hän itse ampuu paljon paremmin Nerf-pyssyllä koska on poika, niin molemmat sanoivat samantien takaisin, että kyllä tytöt voi tehdä kaikkea mitä pojatkin.

Kasvatuksen toinen tärkeä kulmakivi onkin juuri se, että heidän pitää kohdella hyvin ja samanarvoisesti myös itseään. Heidän pitää uskoa siihen että he ovat yhtä hyviä, arvokkaita ja kykeneviä mihin tahansa, kuin kuka tahansa muukin ihminen, juuri omana itsenään.

Yhtenä iltana kun luettiin jälleen kerran tyttöjen kanssa loistavaa Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjaa, tuli vastaan Tarja Halonen, ja tyttäreni kysyi ”Ai voiko nainenkin olla presidentti?”. Se herätti mut huomaamaan, että vaikka kuinka aina sanon ettei ole tyttöjen tai poikien juttuja vaan kaikki voi tehdä kaikkea, sitä pitää silti erikseen korostaa, että ihan kaikki tässä maailmassa on heille ihan yhtä mahdollista, kuin miehillekin.

En usko että kukaan on koskaan sanonut heille että nainen ei voisi olla presidentti, mutta koska tällä hetkellä Suomen presidentti on mies (eivätkä he muista aikaa jolloin Tarja Halonen oli meidän presidentti), ei heillä ollut ilmeisesti vaan käynyt mielessä, että ihan samalla tavalla heistä voi tulla presidenttejä kuin pojistakin. En voi olla miettimättä kuinka monesta muusta asiasta he ajattelevat sen olevan vain miehille mahdollista, ihan vaan siksi koska eivät ole nähneet naisen tekevän samaa. Se on surullista, ja se pitää korjata.

Me ysärin lapset ollaan kasvettu siitä poikkeukselliseen aikaan nuoriksi ja aikuisiksi, että ollaan saatu nähdä kuinka nainen on Suomen presidenttinä. Niinpä en koskaan itse ole edes ajatellut että nainen EI voisi olla presidentti Suomessa. Tietenkin voi. Mutta näitä asioita ei saa pitää itsestäänselvyytenä, sillä eivät ne ole sitä lapsillekaan, vaikka kuinka ajattelisi että nykypäivän lapset tietävät tasa-arvosta enemmän kuin itse tiesi lapsena. Niin, mä tiesin että nainen voi olla presidentti. Tiesin silti myös, että silloin oli tyttöjen ja poikien jutut, tytöt ei olleet yhtä hyviä jalkapallossa, ja pojat oli huonoja ompelemisessa. Tytöillä oli kaunoluistimet, pojilla hokkarit. Oikeaa jääkiekkoa pelasivat miehet (1995 never forget), enkä tainnut edes tietää että naisillekin oli ”ammattilaissarjoja”.

Se taitaa olla niin, että vaikka kuinka nykyään joka toisessa t-paidassa toitotetaan Girl Poweria, supersankarilegoja tehdään naishahmoistakin ja Wonder Woman sai oman menestysleffan, niitä tosielämän samaistuttavia naispuolisia supersankareita pitäisi tuoda esiin vieläkin enemmän, useammin ja paremmin. Ja tämä asia pitää tiedostaa arjessa, jotta voi itse tehdä parempia ratkaisuja, sillä muuten ajautuu huomaamattaan vaan ottamaan vastaan sen valtavirran jossa 90% sankareista  on edelleen poikia tai miehiä.

Harry Potter, Risto Räppääjä,  Puuha-Pete, Batman, Tatu & Patu, Robin, Marcus & Martinus ja monet muut meidän tyttöjen suosikit ovat kaikki miespuolisia, ja he ovat kaikki ihan mielettömän mahtavia inspiraation lähteitä ja ihailun kohteita. Mutta äitinä mun tehtävänä on tuoda heidän rinnalleen arjessa jatkuvasti myös sankareita joihin just meidän tytöt voivat samaistua. Mun pitää löytää ne siisteimmät ja erilaiset tytöt ja naiset kirjoista, lehdistä, somesta, leffoista, telkkarista, leluista, IT-alalta, musiikista ja politiikasta. Mun pitää toitottaa heille maailman tappiin asti, että he pystyvät ihan mihin tahansa. IHAN. MIHIN. TAHANSA.

Juuri siitä syystä mä tykkään tosi paljon tuosta Otolta joululahjaksi saadusta kirjasta, Iltasatuja kapinallisille tytöille, jota ollaan jouluaatosta asti luettu joka ilta kolmen tarinan verran. Siinä on esitelty sata erilaista, eri-ikäistä ja eri aikoina elänyttä/edelleen elävää naista, jotka ovat tehneet jotain merkittävää, iltasatutarinan muodossa. Aina historian henkilöistä tämän päivän nuoriin aikuisiin, faaraoista keksijöihin, supermalleista presidentteihin, ainoa yhdistävä tekijä on se että he kaikki ovat nimenomaan naisia.

Ollaan pian puolivälissä, ja kirjan pohjalta on herännyt joka ilta ihan mielettömiä keskusteluita, ja musta tuntuu että olen oppinut tuntemaan meidän isompien tyttöjen haaveita, ajatuksia ja kiinnostuksenkohteita vielä ihan älyttömän paljon enemmän kuin ennen, vaikka aina ollaan paljon puhuttukin yhdessä. Melkein toivon että kirja ei loppuisi ikinä, sillä se on vaan niin hyvä meidän kaikkien mielestä, että tuntuu melkein tylsältä palata johonkin perus satuihin sen jälkeen.

Kirjassa on tuotu esiin myös sukupuolten moninaisuus, ja myös siitä ollaan saatu hieno keskustelu aikaan tyttöjen kanssa. Vaikka tässä tekstissä korostan nimenomaan tyttösankareiden merkitystä, on se ehdottoman tärkeää, että äänensä saisi kuuluviin mahdollisimman erilaisia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta. Jokainen lapsi ansaitsee löytää samaistuttavia sankarihahmoja, joita katsoa ylöspäin ja joista inspiroitua. Musta on tosi hienoa että nykypäivänä erilaiset ihmiset uskaltavat yhä enemmän ja enemmän tuoda tarinoitaan esiin, tubessa, blogeissa ja somessa. Toivon, että se sukupolvi jota me nyt kasvatetaan, saisi kasvaa maailmaan jossa jokainen voi aidosti uskoa pystyvänsä samaan mihin kaikki muutkin, eikä pitäisi enää omia kromosomejaan tai mitään muitakaan asioita rajoittavana tekijänä.

Mä aion tehdä kovasti töitä sen eteen, että saan iskostettua tämän omien lasteni päähän, sillä tiedän myös sen että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän niitä odotuksia, paineita, muotteja ja stereotypioita alkaa puskemaan joka puolelta, jatkuvasti. Rikotaan ne.

Tänään jatkui taas loman jälkeen eskari ja päiväkoti isommilla tytöillä, ja arki on pikkuhiljaa käynnistymässä. Otolla on kuitenkin vielä tänään ja huomenna lomaa, niin olen pitänyt tänäänkin sellaisen tehokirjanpitopäivän että oksat pois! Hyvä että olen saanut hommia hoidettua, ja vuoden voi aloittaa puhtaalta pöydältä jälleen. Me käytiin viimeisen lomapäivän kunniaksi eilen lasten kanssa Heurekassa ja voi vitsit meillä oli kivaa siellä!

Me annettiin lapsille muutama vaihtoehto mitä tehdä vikana lomapäivänä (luistelu, leffateatteri tai tiedekeskus Heureka) ja he valkkasivat näistä vaihtoehdoista Heurekan, kun luistelemassa oltiin jo käyty monta kertaa ja leffateatterikin on jo nähty. Mentiin Heurekaan iltapäivällä, ja siellä oli paljon muitakin ihmisiä mutta silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa minuuttia kauempaa, jos edes sitä.

Heurekassa oli käynnissä klassikkonäyttelyiden lisäksi seitsemän sisarusta tulevaisuudesta -näyttely, josta meidän lapset tykkäsivät kovasti, sekä Tartunta-näyttely joka oli mielenkiintoinen mutta lasten mielestä myös vähän turhan jännittävä, ja siellä ei oltukaan niin kauaa kuin muissa. Eniten aikaa vierähti varmaan klassikkonäyttelyissä, mutta tuo Tulevaisuus-näyttely oli tosi jännittävä ja hauska myös, ja siellä oli paljon hauskoja tehtäviä. Lapset pystyivät osallistumaan tosi paljon ja siellä oli mun mielestä tosi hyvin tekemistä 4- ja 6-vuotiaille ja meille aikuisille myös.

Oltiin Heurekassa suunnilleen kolme tuntia, ja se vierähti ihan siivillä. Myös vauvalle siellä on paljon katseltavaa vaikka mitään varsinaista vauva-aktiviteettia siellä ei olekaan. Me ei ehditty ollenkaan leffoihin, kun käytettiin niin paljon aikaa näyttelyissä ja Heureka meni kiinni jo kuudelta. Mutta tosiaan mun mielestä sieltä saa kyllä hyvin vastinetta lippujen hinnalle, ja tekemistä parhaimmillaan koko päiväksi jos kiertää ne leffat ja muut esitykset myös. Meille tuo kolme tuntia oli ihan riittävä, varsinkin kun mukana oli vauveli joka olisi halunnut kävellä ihan itse koko reissun, vailla minkäänlaista päämäärää tai edes selkeää suuntaa, hah. Hän muka niin pätevänä tepasteli siellä ympäriinsä. Illalla uni tuli samantien, taisi olla jänskä päivä.

Meillä oli kyllä tosi kiva loma sekä täällä että Oulussa. Oulussa nähtiin paljon mun sukulaisia ja ystäviä, vietettiin aikaa mun tädin perheen luona ja käytiin useampaan kertaan moikkaamassa mun rakasta pappaa. Ajomatkat sujuivat hyvin lasten kanssa, enkä niitä enää ole pitkiin aikohin jännittänytkään. Vauvakin on jo ihan konkari pitkillä matkoilla, ja lähinnä nukkuu, leikkii ja syö.

Me otettiin lomasta kyllä kaikki mahdollinen ilo irti, ja ihanaa kun ollaan saatu nauttia auringosta myös nämä viimeiset pari päivää. Tiedän että ollaan vielä kaukana keväästä, mutta aurinko tuo niin paljon energiaa että kyllä jo mulla ainakin on vähän kevättä rinnassa, haha.

Aivan ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3

Meidän mini täyttää huomenna 11 kuukautta, ja on alkanut nukkua aavistuksen rauhallisemmin ja pidempiä pätkiä öisin, kuin ennen. Tosin hän nukkuu niitä pidempiä pätkiä ennen kuin me tullaan nukkumaan. Sitten kun me tullaan nukkumaan samaan huoneeseen, hän alkaa heräilemään useammin. Eli se eka unipätkä omassa sängyssä saattaa kestää melkein viisikin tuntia jos hän on nukkumassa yksin, mutta sitten kun me tullaan samaan huoneeseen, alkaa säännöllisen epäsäännöllinen heräily, joka välillä on todella tiheääkin. Tämä on tuttua isommilta tytöiltä, myös heillä oli tämä sama vaihe suunnilleen samassa iässä.

Siksi ollaankin päätetty, että on aika siirtää vauvis omaan huoneeseen opettelemaan vähän eheämpien öiden nukkumista. Sitten kun yöt ovat kokonaisia, keskimmäinen muuttaa hänen kanssaan samaan huoneeseen, ja esikoinen saa oman koululaisen huoneen. Keskimmäinen odottaa tätä muutosta kaikkein eniten, ja hän on vauvan syntymästä asti kysellyt koska saa siirtyä yläsänkyyn  nukkumaan, ja muuttaa vauvan kanssa samaan huoneeseen. Ollaan kuitenkin sitä mieltä, että ei haluta vauvan katkonaisten öiden missään nimessä herättelevän muita kuin meitä vanhempia, ja siksi minityyppi saa ensin oppia nukkumaan kunnolla omassa rauhassa, ennen kuin yhteinen huone tulee kysymykseen.

Siihen asti isommat tytöt nukkuvat samassa huoneessa, jonka he halusivat viime syksynä, vaikka molemmilla olisi voinut olla ihan ikioma huone. Mehän kokeiltiin sitä ratkaisua silloin kun tänne muutettiin, että kummallakin oli oma huone. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että he yökyläilivät ihan joka yö, eli halusivat nukkua aina yhteisessä huoneessa siitä huolimatta, ja sotkut levittäytyivät sitten aina kahteen huoneeseen. Päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että heille tuli erikseen yhteinen nukkumahuone ja yhteinen leikkihuone. Nyt siis leikkihuone muuttuu vauvan huoneeksi, ja nukkumahuoneeseen järjestetään myös tilaa leikeille.

Tänään onkin ollut kunnon kodinmuutos-päivä, ja ollaan siirretty nyt pinnasänky vauvan uuteen huoneeseen, jota rakennetaan valmiiksi kokonaisuudeksi seuraavien viikkojen aikana. Ihanaa saada kokea tämä ”vauvan oma huone” -vaihe hetken aikaa, kun meillä ei ole ollut sellaista sitten esikoisen vauva-ajan. Isommat tytöt on aina olleet samassa huoneessa sen jälkeen, kun keskimmäinen lakkasi nukkumasta perhepedissä, joten sellaista varsinaista vauvan huonetta meillä ei ole ollut vuosikausiin.

Kuvissa näkyvissä huoneen lähtötilanne, ja valmiin huoneen esittelen sitten heti kun se tosiaan on valmis. 

Tehdään vauvan huoneesta sellainen, että se muuntuu sitten helposti myös hänen ja keskimmäisen yhteiseksi huoneeksi, eli mitään pysyviä ”liian vauvamaisia” muutoksia ei tehdä. Pidetään huone sellaisena että järjestystä on helppo sitten muuttaa tarpeen mukaan. Seinäkiinnitykset tehdään niin, että mikään ei ole sitten kerrossängyn tiellä kun se siirtyy huoneeseen. Mutta muutaman kuukauden ajaksi nyt ainakin saadaan rakentaa sellainen oikea ”nursery” jollaisia olen Pinterestissä ihastellut, ja katsotaan tilanne sitten uudelleen. Takaraja huoneiden muuttamiselle on elokuussa, kun esikoinen aloittaa koulun.

Meille sopii hyvin tällainen ratkaisu, kun rakastetaan muutenkin pyöritellä huonekaluja aina eri päin ja vaihdella järjestystä kerta toisensa jälkeen. Meidän koti ei ikinä tule olemaan valmis, koska se olisi meidän mielestä tylsää. Me rakastetaan tehdä muutoksia täällä, ja lapsetkin tykkäävät vaihtelusta kuulemma. Eihän sitä tiedä miltä yläkerran huonejärjestys näyttää vaikka vuoden päästä, kun lapset keksivät usein itsekin uusia ideoita huoneiden suhteen. Taitavat vähän tulla vanhempiinsa tässä asiassa.

Saa nähdä millainen vaikutus ratkaisulla sitten on yöuniin, ainakin isommilla tytöillä yöt ovat alkaneet muuttua vähemmän katkonaisiksi omaan huoneeseen muuton jälkeen. Tai no esikoinen nyt nukkui muutenkin kokonaisia öitä jo ennen puolen vuoden ikää (ja alkoi uudelleen heräilemään siinä 10kk iässä meidän vanhempien pyörimiseen yms), mutta keskimmäisellä vaikutus oli huomattava. Kuopus kyllä edelleen käy rinnalla öisinkin, mutta tosiaan vasta sitten kun me ollaan tultu samaan huoneeseen nukkumaan. Ja kyllä saa tulla jatkossakin sitten meidän viereen nukkumaan, jos (kun) heräilee omassa huoneessaan eikä saa uudelleen unen päästä kiinni ilman tissiä. Mutta katsotaan miten käy, voihan se olla että tällä ei ole uniin mitään vaikutusta, tai sitten onkin. Mitään unikoulua en ainakaan vielä ole pitämässä, katsotaan ensin onko tällä vaikutusta nukkumiseen, ja jos ei ole niin voi miettiä sitten 1v-synttäreiden jälkeen jotain muuta ratkaisua.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3